YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(viides jaosto)
20 päivänä marraskuuta 2007
Asia T-308/04
Francesco Ianniello
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Urakehitystä koskeva arviointikertomus – Vuosia 2001/2002 koskeva arviointikierros – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan kantajan urakehitystä koskevan arviointikertomuksen kumoamista vuosien 2001/2002 osalta sekä korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Ratkaisu: Päätös, jolla vahvistettiin vuosien 2001/2002 arviointikierroksen yhteydessä laadittu kantajan urakehitystä koskeva arviointikertomus, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Lainvastaisuusväite – Laajuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota
(EY 241 artikla)
2. Henkilöstö – Henkilöstösäännöt – Yleiset täytäntöönpanosäännöt
(Henkilöstösääntöjen 110 artikla)
3. Henkilöstö – Arviointi – Pariteettikomitea – Kokoonpano
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
4. Henkilöstö – Arviointi – Pariteettikomitea – Velvoite, jonka mukaan pariteettikomiteassa ei voi olla jäseniä, jotka ovat vastuussa henkilöstöhallinnosta ja joilla on heidän tehtävänsä kanssa ristiriitaisia intressejä – Laajuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
5. Henkilöstö – Arviointi – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Laajuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
1. EY 241 artiklassa ilmaistaan yleisperiaate, jolla varmistetaan jokaiselle osapuolelle oikeus riitauttaa aikaisempien toimielinten toimien pätevyys, jotta hän saisi kumotuksi häntä suoraan ja erikseen koskevan päätöksen, jos tällä osapuolella ei ole oikeutta nostaa EY 230 artiklan nojalla suoraa kannetta näistä toimista, joista hänelle aiheutuu siten seurauksia ilman että hän kykenisi vaatimaan niiden kumoamista. EY 241 artiklan tarkoituksena on siten suojella oikeussubjektia sitä vastaan, että häneen sovellettaisiin lainvastaista lainsäädäntötoimea, mutta soveltamatta jättämistä koskevan tuomion vaikutukset koskevat ainoastaan riidan asianosaisia, eikä tällä tuomiolla kyseenalaisteta itse toimea, joka ei ole enää kannekelpoinen.
Koska EY 241 artiklan tarkoituksena ei ole antaa jollekin asianosaiselle mahdollisuutta kiistää minkä tahansa yleisluontoisen toimen sovellettavuus minkä tahansa kanteen hyväksi, lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä riidan ratkaisemiseksi. Tästä seuraa, että yleisluontoisen toimen, jonka väitetään olevan lainvastainen, on oltava suoraan tai epäsuorasti sovellettavissa kanteen kohteena olevan tilanteeseen, ja että riidanalaisen yksittäispäätöksen ja kyseisen yleisluontoisen toimen välillä on oltava suora oikeudellinen yhteys. Tällaisen yhteyden olemassaolo voidaan kuitenkin päätellä siitä toteamuksesta, että riidanalainen päätös perustuu pääasiallisesti sen toimen määräykseen, jonka laillisuus on kiistetty, vaikka tämä määräys ei olekaan virallisesti sen oikeudellinen perusta.
(ks. 32 ja 33 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 31/62 ja 33/62, Wöhrmann ja Lütticke v. komissio, 14.12.1962 (Kok. 1962, s. 965); asia 21/64, Macchiorlati Dalmas v. Haute Autorité, 31.3.1965 (Kok. 1965, s. 227); asia 32/65, Italie v. neuvosto ja komissio, 13.7.1966 (Kok. 1966, s. 563); yhdistetyt asiat 15/73-33/73, 52/73, 53/73, 57/73-109/73, 116/73, 117/73, 123/73 ja 135/73-137/73, Kortner ym. v. neuvosto ym., 21.2.1974 (Kok. 1974, s. 177, 36 ja 37 kohta); asia 92/78, Simmenthal v. komissio, 6.3.1979 (Kok. 1979, s. 777, 39 kohta) ja asia 262/80, Andersen ym. v. parlamentti, 19.1.1984 (Kok. 1984, s. 195, 6 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑6/92 ja T‑52/92, Reinarz v. komissio, 26.10.1993 (Kok. 1993, s. II‑1047, 57 kohta); yhdistetyt asiat T‑177/94 ja T‑377/94, Altmann ym. v. komissio, 12.12.1996 (Kok. 1996, s. II‑2041, 119 kohta) ja asia T‑146/96, De Abreu v. yhteisöjen tuomioistuin, 4.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑109 ja II‑281, 25 ja 29 kohta).
2. Henkilöstösääntöjen 110 artiklan ensimmäisen kohdan osalta hyväksytyissä yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä voidaan vahvistaa perusteet, jotka ohjaavat hallintoa sen käyttäessä harkintavaltaansa tai joilla täsmennetään epäselvien henkilöstösääntöjen määräysten ulottuvuutta. Niissä ei kuitenkaan missään tapauksessa laillisesti voida asettaa sääntöjä, joissa poiketaan ylemmäntasoisista oikeussäännöistä, kuten henkilöstösääntöjen määräyksistä tai yleisistä oikeusperiaatteista.
(ks. 38 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑75/89, Brems v. neuvosto, 14.12.1990 (Kok. 1990, s. II‑899, 29 kohta) ja asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑329 ja II‑1465, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
3. Komission hyväksymien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten 8 artiklan 5 kohdan mukaan pariteettikomitean tehtävänä on valvoa, että urakehityskertomusta laadittaessa toimitaan oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti, että se on tavanomaisten arviointinormien mukainen ja että menettelyjä on sovellettu oikein, mutta pariteettikomitea ei omalla arvioinnillaan voi korvata arvioijien arviointia asianomaisten työstä. Kun otetaan tämä tehtävä huomioon, komitean jäsenten palkkaluokalla ei ole merkitystä. Erityisesti yksistään se, että pariteettikomitean jäsenen palkkaluokka on sama kuin arvioitavan, merkitse sitä, että hän olisi eturistiriitatilanteessa, joka olisi omiaan vaarantamaan hänen puolueettomuutensa.
(ks. 41–43 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑157/04, De Bry v. komissio, 12.7.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑199 ja II‑901, 49 kohta).
4. Komission hyväksymien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten 8 artiklan 1 ja 6 kohdasta ilmenee, että pelkästään se, että pariteettikomitean jäsen on vastuussa henkilöstöhallinnosta, ei merkitse sitä, että hänellä olisi velvollisuus jäävätä itsensä ja pyytää tilalleen varajäsen, kun tutkitaan henkilöstön edustajien nostamia kanteita. Pariteettikomitean jäsenillä on näet tämä velvoite vain silloin, jos heillä on heidän tehtävänsä kanssa yhteensopimattomia intressejä. Pelkkä abstrakti eturistiriidan riski ei riitä siihen, että voitaisiin päätellä, että henkilöstöhallinnosta vastaavalla pariteettikomitean jäsenellä olisi todellisuudessa hänen tehtävänsä kanssa yhteensopimattomia intressejä.
(ks. 54 kohta)
5. Komission käyttöön ottamassa arviointijärjestelmässä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen perusperiaatteella on mahdollistettava se, että asianomainen voi arviointimenettelyn kuluessa puolustautua sellaisiin tosiseikkoihin koskeviin väitteisiin, joihin häntä vastaan voidaan vedota. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate ei kuitenkaan merkitse sitä, että arvioinnin tarkastajan mahdollisuuksia suorittaa tehtäviensä asianmukaisen hoidon kannalta tarpeellisia kuulemisia olisi rajoitettu. Siten arvioinnin tarkastaja saattaa joutua kuulemaan arvioitavan virkamiehen esimiehiä, ilman että tämä kuuleminen merkitsisi välttämättä kontradiktorisen keskustelun aloittamista arvioitavan virkamiehen kanssa. Tässä yhteydessä arvioinnin tarkastaja saattaa jopa pyytää arvioijalta selityksiä tai täsmennyksiä tämän urakehityskertomuksessa esittämille arvioinneille. Esitetyillä selityksillä tai täsmennyksillä ei kuitenkaan saa muuttaa tämän saman arvioijan urakehityskertomukseen sisällyttämän alkuperäisen arvioinnin asiasisältöä. Jos niistä ilmenee tällainen muutos, arvioinnin tarkastajan on kunnioitettava asianomaisen virkamiehen puolustautumisoikeuksia ja annettava hänelle mahdollisuus esittää omia huomautuksiaan arvioijan uudesta arvioinnista. Tässä esimerkkitapauksessa saman virkamiehen arviointimenettelyn aikaisemmissa vaiheissa jo esittämiä huomautuksia ei voida pitää riittävinä, koska ne on laadittu arvioijan erilaisen arvioinnin perusteella.
(ks. 70, 73 ja 74 kohta)