Asia T-549/08
Luxemburgin suurherttuakunta
vastaan
Euroopan komissio
ESR – Taloudellisen tuen keskeyttäminen – Työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän ja eriarvoisuuden torjuminen – Hallinto- tai valvontajärjestelmissä olevat vakavat puutteet, jotka saattavat johtaa järjestelmällisiin väärinkäytöksiin – Asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan c alakohta – Perusteltu luottamus
Tuomion tiivistelmä
1. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Yhteisön myöntämä rahoitus – Jäsenvaltioiden velvollisuus luoda hallinto- ja valvontajärjestelmiä
(Neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 38 artiklan 1 kohta ja 39 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 3 kohta; komission asetuksen N:o 438/2001 3 artiklan a alakohta, 7 artikla ja 9 artiklan 4 kohta)
2. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Yhteisön myöntämä rahoitus – Päätös alun perin myönnetyn tuen keskeyttämisestä
(Neuvoston asetus N:o 1260/1999)
1. Sääntö, jonka mukaan ainoastaan yhteisön sääntöjen mukaisesti toteutetut kansallisten viranomaisten menot maksetaan yhteisön tulo- ja menoarviosta, koskee myös Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) myönnettävää taloudellista tukea.
Moitteetonta varainhoitoa koskevan vaatimuksen, jonka noudattamista rakennerahastojen täytäntöönpano edellyttää, mukaisesti ja mainittuun täytäntöönpanoon liittyvät kansallisten viranomaisten velvollisuudet huomioon ottaen hallinto- ja valvontajärjestelmien luomista koskeva jäsenvaltioiden velvollisuus, josta säädetään rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1260/1999 38 artiklan 1 kohdassa ja johon liittyvät yksityiskohtaiset säännöt on täsmennetty asetuksen N:o 438/2001 2–8 artiklassa, on näin ollen varsin keskeinen. Komissio keskeyttää välimaksut asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla, jos sillä on tarvittavien tarkistusten jälkeen perusteltua aihetta päätellä, että hallinto- tai valvontajärjestelmissä on merkittäviä puutteita, jotka saattavat johtaa järjestelmällisiin väärinkäytöksiin.
Koska hallintoviranomaisen ja maksuviranomaisen on ESR:n varoista rahoitettaviin tukitoimiin sovellettavien säännösten mukaan suoritettava luonteeltaan erilaisia tarkastuksia eri vaiheissa, mainituille viranomaisille annettujen tehtävien suorittaminen samanaikaisesti aiheuttaa huomionarvoisen vaaran mainittujen tarkastusten yhteensovittamisesta ja jopa sulautumisesta ja on siten omiaan herättämään epäilyksiä mainittujen tarkastusten luotettavuudesta. Vaikka on niin, että asetuksen N:o 438/2001 9 artiklan 4 kohdan mukaan ei ole estettä sille, että hallintoviranomainen ja maksuviranomainen kuuluvat samaan elimeen, kyseisen organisaation sisällä on kuitenkin oltava tehtävien selkeä jako ja riittävä erottelu, kuten mainitun asetuksen 3 artiklan a alakohdassa säädetään.
Lisäksi kansallisten viranomaisten on etukäteen ja tyhjentävästi varmistettava esitettyjen menojen todenmukaisuus ja yhdenmukaisuus sekä niiden hallintoviranomaisen suorittamien ensimmäisen tason tarkistusten että maksuviranomaisen suorittaman todentamisen yhteydessä, jotka ovat takeita moitteettomasta varainhoidosta. Ei riitä, että kansalliset viranomaiset suorittavat tarkistukset jälkikäteen ja tekevät sen jälkeen tarvittavat varainhoidolliset oikaisut.
Asetuksen N:o 438/2001 7 artiklassa tarkoitetusta jäljitysketjusta on todettava, että pelkkä viittaus tukitoimeen liittyviin hakemuksiin ESR:n rahoittaman ohjelman yhteydessä ei voi yksinään antaa kaikkia mainitun asetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa vaadittuja täsmällisiä tietoja.
Komissio voi siten perustellusti katsoa, että hallinto- ja valvontajärjestelmässä on vakavia puutteita, jotka saattaisivat johtaa järjestelmällisiin väärinkäytöksiin, ja näin ollen perustellusti keskeyttää välimaksujen suorittamisen kyseiselle tukitoimelle, kun se toteaa ESR:n rahoittamasta ohjelmasta, että hallintoon ja maksuihin liittyviä tehtäviä hoidetaan rinnakkain, että ensimmäisen tason tarkastukset on laiminlyöty tai ne ovat puutteellisia ja että jäljitysketjun osalta on laiminlyöty ylläpitää ja säilyttää asianmukaisella hallinnon tasolla kaikki asetuksen N:o 438/2001 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa vaaditut täsmälliset tiedot.
(ks. 45–47, 52, 54 ja 57–61 kohta)
2. Henkilö, joka on selvästi rikkonut voimassa olevia säännöksiä, ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen.
Luottamuksensuojan periaate ei voi olla esteenä yhteisön taloudellisen tuen keskeyttämiselle, jos kyseisen tuen myöntämiselle asetetut edellytykset ovat selvästi jääneet täyttymättä. Jos hallinto- ja valvontajärjestelmissä on vakavia puutteita, jotka saattavat johtaa järjestelmällisiin väärinkäytöksiin, nämä väärinkäytökset on, samoin kuin sellaisten yhteisön säännösten, joiden nojalla yhteisön tuen myöntämispäätös tehdään, tai mainittuun myöntämispäätökseen sisältyvien säännösten vakava noudattamatta jättäminen, katsottava voimassa olevan lainsäädännön vakavaksi rikkomiseksi.
Mahdolliset väärinkäytökset, joita ei aikaisemmin ole saatettu tuomioistuimen käsiteltäviksi tai muuten havaittu, eivät voi milloinkaan perustaa perusteltua luottamusta. Mikään ei näin ollen estä komissiota määräämästä taloudellisia seuraamuksia sen jälkeen, kun komissio on havainnut puutteita erityisessä tarkastuksessa. Kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat ensisijaisesti tukitoimiin kohdistuvasta taloudellisesta valvonnasta, eivät voi vapautua vastuustaan vetoamalla siihen, ettei komissio ole aikaisemmin suorittamassaan tarkastuksessa todennut väärinkäytöksiä. Joka tapauksessa sellaiset tilintarkastuskertomukset, joita komission yksiköt ovat rakennerahastoista rahoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon yhteydessä laatineet, eivät lähtökohtaisesti voi perustaa perusteltua luottamusta niiden hallinto- ja valvontajärjestelmien sääntöjenmukaisuuteen, jotka jäsenvaltioiden on luotava. Mainitunlaiset kertomukset laaditaan yleensä pistokokein tukitoimeen liittyvien edustavien – muttei tyhjentävien – otosten pohjalta, ja ne kuvaavat ainoastaan tilintarkastuksen tekoajankohtana vallinnutta tilannetta. Lisäksi mainitut kertomukset heijastavat ainoastaan niiden virkamiesten ammatillista käsitystä, jotka ovat vastanneet tarkastustoimenpiteiden suorittamisesta paikan päällä, eivätkä komission käsitystä, joka ilmaistaan vasta kontradiktorisen menettelyn, johon kyseinen jäsenvaltio tiiviisti osallistuu, jälkeen.
(ks. 73–77 ja 79 kohta)