Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesverwaltungsgericht Oberösterreich (Itävalta) on esittänyt 14.2.2017 – Gmalieva s.r.o ym. v. Landespolizeidirektion Oberösterreich

(Asia C-79/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesverwaltungsgericht Oberösterreich

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Gmalieva s.r.o., Celik KG, PBW GmbH, Antoaneta Claudia Gruber, Play For Me GmbH ja Haydar Demir

Vastapuolena oleva viranomainen: Landespolizeidirektion Oberösterreich

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko rahapelejä koskevaa kansallista monopolisääntelyä pidettävä SEUT 56 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetulla tavalla johdonmukaisena, kun

– otetaan huomioon, että siltä osin

a)    tosiseikat voidaan todeta ja niitä voidaan arvioida julkisten elinten ja oikeudenkäynnissä asianosaisina olevien yksityishenkilöiden esittämän näytön perusteella sekä yleisesti tunnettujen tosiseikkojen perusteella (vrt. tältä osin asia C-685/15) ja

b)    muiden kansallisten tuomioistuinten suorittama oikeudellinen analyysi, joka ei perustu itsenäiseen johdonmukaisuuden arviointiin, (vrt. tältä osin lähemmin asia C-589/16), ei ole sitova

oikeudenkäynnissä, jonka edellä mainitut varaukset huomioon ottaen oletetaan siten vastaavan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta, on todettu olennaisina kohtina, että

–    peliriippuvuus ei ole valtion intervention oikeuttava yhteiskunnallinen ongelma,

–    kielletyt rahapelit eivät ole rikos, vaan pelkästään (vaikkakin usein) järjestysrikkomus,

–    valtion rahapeleistä saamat tulot ovat vuosittain yli 500 miljoonaa euroa (=0,4 % valtion vuosittaisesta kokonaisbudjetista) ja

–    luvanhaltijan suorittaman mainonnan tarkoituksena on pääasiallisesti houkutella henkilöitä, jotka eivät vielä ole pelanneet rahapelejä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko järjestelmää, jonka tavoitteita ei nimenomaisesti vahvisteta lailla ja jonka osalta ei aseteta valtiolle todistustaakkaa näiden tavoitteiden tosiasiallisesta saavuttamisesta, vaan jonka osalta jätetään kansallisten tuomioistuinten tehtäväksi laatia ja varmistaa olennaiset johdonmukaisuuskriteerit niin, että loppujen lopuksi ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeussopimuksen 47 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei ole varmuudella taattu, pidettävä SEUT 56 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetulla tavalla johdonmukaisena?

Jos ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko tällaisen järjestelmän katsottava olevan SEUT 56 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetulla tavalla oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon laissa vahvistetut, hallintoviranomaisten henkilöstön interventiotoimivaltuudet, jotka eivät ole tuomioistuimen antaman ennakkoluvan taikka sen suorittaman valvonnan alaisia?

Jos ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko tällaisen järjestelmän katsottava olevan SEUT 56 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetulla tavalla oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon, että tiukkojen edellytysten pelkkä normittaminen ilman, että samanaikaisesti vahvistettaisiin myönnettävien lupien määrä, johtaa verrattain vähäiseen interventioon palvelujen tarjoamisen vapauden osalta?

Jos johonkin edellä esitetyistä kysymyksistä vastataan kieltävästi: Onko kansallisen tuomioistuimen, joka on todennut rahapeleistä annetun lain (Glücksspielgesetz) mukaisen monopolijärjestelmän olevan ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, sen lisäksi, että se toteaa tästä syystä siinä vireillä olevissa oikeudenkäynneissä asetetut interventiotoimenpiteet lainvastaisiksi, lisäksi kumottava (esimerkiksi aloittamalla asian käsittelyn uudelleen) jo oikeusvoimaisiksi tulleet sanktiot (kuten hallinnolliset rangaistukset) toimivaltansa puitteissa viran puolesta?

____________