UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
3 päivänä kesäkuuta 2021 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Siirtotyöläiset – Sosiaaliturva – Sovellettava lainsäädäntö – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 12 artiklan 1 kohta – Työntekijöiden lähettäminen työhön – Vuokratyöntekijät – Asetus (EY) N:o 987/2009 – 14 artiklan 2 kohta – A1-todistus – Sen jäsenvaltion määrittäminen, jossa työnantaja tavallisesti harjoittaa toimintaansa – Merkittävän toiminnan, joka on muuta kuin pelkkään sisäiseen hallintoon liittyvää toimintaa, käsite – Vuokratyöntekijöitä ei ole asetettu palvelukseen sen jäsenvaltion alueella, jonne työnantaja on sijoittautunut
Asiassa C‑784/19,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Administrativen sad – Varna (Varnan hallintotuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 4.10.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 22.10.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
”TEAM POWER EUROPE” EOOD
vastaan
Direktor na Teritorialna direktsia na Natsionalna agentsia za prihodite – Varna
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat J.-C. Bonichot, M. Vilaras, E. Regan (esittelevä tuomari), M. Ilešič, L. Bay Larsen, N. Piçarra ja A. Kumin sekä tuomarit T. von Danwitz, C. Toader, M. Safjan, L. S. Rossi, I. Jarukaitis ja N. Jääskinen,
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: M. Aleksejev, yksikön päällikkö,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.10.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– ”TEAM POWER EUROPE” EOOD, edustajinaan K. Todorova, advokat, ja T. Höhn, Rechtsanwalt,
– Bulgarian hallitus, asiamiehinään E. Petranova, T. Tsingileva ja T. Mitova,
– Belgian hallitus, asiamiehinään L. Van den Broeck, S. Baeyens ja B. De Pauw,
– Viron hallitus, asiamiehenään N. Grünberg,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään C. Mosser, A. Desjonquères ja E. de Moustier,
– Puolan hallitus, asiamiehinään A. Siwek-Ślusarek, D. Lutostańska ja B. Majczyna,
– Suomen hallitus, asiamiehenään M. Pere,
– Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja Y. G. Marinova,
kuultuaan julkisasiamiehen 10.12.2020 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1) 14 artiklan 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Varnaan (Bulgaria) sijoittautunut Bulgarian oikeuden mukaan perustettu yhtiö ”TEAM POWER EUROPE” EOOD (jäljempänä Team Power Europe) ja direktor na Teritorialna direktsia na Natsionalna agentsia za prihodite – Varna (Bulgarian veroviraston Varnan kaupungin alueellisen yksikön johtaja, Bulgaria; jäljempänä johtaja) ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu kieltäytyi antamasta todistusta siitä, että Bulgarian sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan vuokratyöntekijään, joka on kyseisen yhtiön palveluksessa sinä aikana, jona hänet on asetettu Saksassa toimintaansa harjoittavan käyttäjäyrityksen palvelukseen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus (EY) N:o 883/2004
3 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1, oikaisu EUVL 2004, L 200, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012 (EUVL 2012, L 149, s. 4) (jäljempänä asetus N:o 883/2004), kumottiin 1.5.2010 lukien sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se oli muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1408/71).
4 Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 1 ja 45 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamissäännöt koskevat henkilöiden vapaata liikkuvuutta, ja niillä pitäisi myötävaikuttaa heidän elintasonsa ja työntekonsa edellytysten parantumiseen.
– –
(45) Suunnitellun toiminnan tavoitetta eli yhteensovittamistoimenpiteitä sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan kyseisen toimen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. – –”
5 Kyseisen asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilöllinen soveltamisala” ja joka kuuluu sen I osastoon, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.”
6 Mainitun asetuksen II osasto, jonka otsikko on ”Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen”, sisältää asetuksen 11–16 artiklan.
7 Kyseisen asetuksen 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset säännöt”, säädetään seuraavaa:
”1. Henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti.
– –
3. Jollei 12–16 artiklasta muuta johdu,
a) henkilö, joka on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen;
– –”
8 Asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan, jonka otsikkona on ”Erityisiä sääntöjä”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiossa tavallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseistä henkilöä ei lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää.”
9 Tällä säännöksellä on korvattu asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 alakohdan a alakohta, jonka mukaan ”jäsenvaltion alueella toimivan yrityksen palveluksessa tavallisesti työskentelevään henkilöön, jonka tämä yritys lähettää toisen jäsenvaltion alueelle suorittamaan siellä työtä tämän yrityksen palveluksessa, sovelletaan edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä edellyttäen, että tämän työskentelyn arvioitu kesto ei ole enempää kuin 12 kuukautta ja että häntä ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää, jonka komennus on päättynyt”.
Asetus N:o 987/2009
10 Asetuksen N:o 987/2009 II osasto, jonka otsikko on ”Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen”, sisältää 14–21 artiklan.
11 Kyseisen asetuksen 14 artiklan, jonka otsikko on ”[Asetuksen N:o 883/2004] 12 ja 13 artiklan yksityiskohdat”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sovellettaessa [asetuksen N:o 883/2004] 12 artiklan 1 kohtaa ilmaus ’jonka työnantaja tavallisesti harjoittaa toimintaansa tässä jäsenvaltiossa’ tarkoittaa työnantajaa, joka tavallisesti harjoittaa muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää merkittävää toimintaa sen jäsenvaltion alueella, johon se on sijoittautunut, kaikki kyseisen yrityksen toimintaa luonnehtivat perusteet huomioon ottaen. Asiaankuuluvien perusteiden on sovelluttava kunkin työnantajan erityispiirteisiin ja harjoitetun toiminnan todelliseen luonteeseen.”
12 Asetuksen N:o 987/2009 19 artiklan, jonka otsikko on ”Tietojen antaminen asianomaisille henkilöille ja työnantajille”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka soveltamaa lainsäädäntöä sovelletaan [asetuksen N:o 883/2004] II osaston säännösten nojalla, on annettava asianomaisen henkilön tai työnantajan pyynnöstä todistus kyseisen lainsäädännön soveltamisesta ja ilmoitettava tarvittaessa, mihin päivämäärään asti ja millä edellytyksillä sitä sovelletaan.”
13 Tämä todistaminen tapahtuu niin sanotulla A1-todistuksella.
Direktiivi 2008/104/EY
14 Vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY (EUVL 2008, L 327, s. 9) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
b) ’työvoiman vuokrausyrityksellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tekee kansallisen lainsäädännön mukaisesti työsopimuksia tai solmii työsuhteita vuokratyöntekijöiden kanssa tarkoituksena asettaa tällaisia työntekijöitä käyttäjäyrityksen palvelukseen suorittamaan työtehtävää käyttäjäyrityksen valvonnassa ja johdolla;
c) ’vuokratyöntekijällä’ työntekijää, jolla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa siinä tarkoituksessa, että hänet asetetaan käyttäjäyrityksen palvelukseen suorittamaan työtehtävää sen valvonnassa ja johdolla;
– –”
Bulgarian oikeus
15 Bulgarian työkoodeksin (Kodeks na truda) 107p §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Työvoiman vuokrausyrityksen kanssa tehdyssä työsopimuksessa on määrättävä, että työntekijä lähetetään käyttäjäyritykseen suorittamaan siinä tilapäisesti työtehtävää käyttäjäyrityksen valvonnassa ja johdolla.
– –
(7) Työvoiman vuokrausyritysten on työvoimavirastoon [(Agentsia po zaetostta)] rekisteröidyttyään noudatettava toimintaansa harjoittaessaan työllisyyden edistämisestä annetussa laissa [(zakon za nasarchvane na zaetostta)] säädettyjä edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
16 Team Power Europe on Bulgarian tasavallan kaupparekisteriin 22.5.2017 rekisteröity yritys, jonka toimialana on työvoiman vuokraus ja työnvälitystoiminnan harjoittaminen kyseisessä jäsenvaltiossa ja muissa maissa.
17 Kyseinen yritys on rekisteröity Bulgarian työvoimavirastoon työvoiman vuokrausyrityksenä työ- ja sosiaalipolitiikkaministeriön antaman todistuksen mukaisesti, ja sillä on Agentur für Arbeit Düsseldorfin (Düsseldorfin paikallinen työvoimatoimisto, Saksa), joka kuuluu Bundesagentur für Arbeitin (liittovaltion työvoimavirasto, Saksa) alaisuuteen, myöntämän toimiluvan perusteella virallinen lupa asettaa henkilöstöä palvelukseen Saksassa.
18 Team Power Europe teki 8.10.2018 Bulgarian kansalaisen kanssa työsopimuksen, jonka nojalla hänet asetettiin Saksaan sijoittautuneen käyttäjäyrityksen palvelukseen. Samana päivänä päivätyssä toimeksiantokirjeessä täsmennettiin, että asianomainen henkilö suorittaisi työnsä viimeksi mainitun yrityksen johdolla ja valvonnassa 15.10.–21.12.2018.
19 Team Power Europe teki 9.5.2019 Teritorialna direktsia Varna na Natsionalna agentsia za prihoditen (Bulgarian veroviraston Varnan kaupungin alueellinen yksikkö) veronkantoyksikölle hakemuksen A1-todistuksesta, jossa vahvistetaan, että kyseiseen työntekijään sovelletaan Bulgarian lainsäädäntöä tämän palvelukseen asettamisen keston ajan.
20 Kyseinen yksikkö hylkäsi hakemuksen 30.5.2019 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuulunut asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Se katsoi, että yhtäältä Team Power Europen ja kyseisen työntekijän välinen suora yhteys ei säilynyt ja että toisaalta kyseinen yritys ei harjoittanut merkittävää toimintaa Bulgarian alueella.
21 Viimeistä kohtaa koskevaa päätelmää varten kyseinen viranomainen tukeutui eri seikkoihin. Ensinnäkin Team Power Europen ja kyseessä olevan käyttäjäyrityksen välinen sopimus on tehty Saksan oikeuteen perustuvien edellytysten ja ehtojen mukaisesti. Toiseksi Team Power Europea ei mainittu kyseisessä sopimuksessa sillä perusteella, että se oli rekisteröity Bulgarian työvoimavirastossa, vaan sillä perusteella, että Saksan toimivaltaiset viranomaiset olivat myöntäneet sille toimiluvan henkilöstön palvelukseen asettamiselle. Kolmanneksi sillä ei hallinto- ja johtohenkilöstöä lukuun ottamatta ollut palveluksessaan työntekijöitä Bulgarian alueella. Neljänneksi Team Power Europen koko liikevaihto perustuu Saksassa palvelukseen asetettujen vuokratyöntekijöiden toimintaan. Viidenneksi Team Power Europe tekee arvonlisäveroilmoituksen ainoastaan sellaisten palvelujen tarjoamisen osalta, joiden suorituspaikka on muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jonne se on sijoittautunut. Kuudenneksi mitään Bulgarian alueella toimintaansa harjoittavien toimijoiden kanssa tehtyä sopimusta ei ole esitetty eikä kyseisellä alueella ole tarjottu työvoiman vuokrauspalvelua.
22 Johtaja hylkäsi 11.6.2019 tekemällään päätöksellä Team Power Europen veronkantoyksikön 30.5.2019 tekemästä päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.
23 Team Power Europe nosti tämän jälkeen Administrativen sad – Varnassa (Varnan hallintotuomioistuin, Bulgaria) kanteen, jolla se vaati johtajan päätöksen kumoamista.
24 Tämän kanteen tueksi Team Power Europe väittää, että pääasiassa kyseessä oleva työntekijä kuuluu asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja täyttää tässä säännöksessä A1-todistuksen myöntämiselle asetetut edellytykset. Erityisesti siitä kysymyksestä, harjoittaako Team Power Europe tavallisesti toimintaansa Bulgarian alueella, se väittää harjoittavansa tällä alueella vuokratyöntekijöiden valintaa, palvelukseen ottamista ja sosiaaliturvaan liittämistä koskevaa merkittävää toimintaa. Tätä toimintaa ei voida rinnastaa pelkkien sisäisten hallintotehtävien hoitamiseen. Lisäksi se, että sen liikevaihto saadaan sellaisista liiketoimista, jotka toteutetaan muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, johon se on sijoittautunut, sijoittautuneiden käyttäjäyritysten kanssa, ei merkitse sitä, että se harjoittaa toimintaansa sijoittautumisjäsenvaltionsa ulkopuolella.
25 Johtaja puolestaan väittää, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuulu kyseisen asetuksen 12 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Hän korostaa tältä osin muun muassa, että Team Power Europella on Bulgarian alueella yksinomaan hallinto- ja johtohenkilöstöä, että kaikki kyseisen yrityksen saamat tulot ovat peräisin Saksassa harjoitetusta palkkatyöstä ja että mainittu yritys on ilmoittanut arvonlisäverotuksessa ainoastaan sellaiset palvelut, joiden suorituspaikka on viimeksi mainitun jäsenvaltion alueella.
26 Administrativen sad – Varna, joka ratkaisee asiat viimeisenä oikeusasteena sosiaaliturvan alalla, toteaa, että pääasian asianosaiset ovat erimielisiä erityisesti siitä, harjoittaako Team Power Europe merkittävää toimintaa Bulgarian alueella, ja tämän vaatimuksen täyttäminen on edellytyksenä asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan soveltamiselle kyseiseen asiaan. Sen oma oikeuskäytäntö sisältää ratkaisukokoonpanojen mukaan toisistaan poikkeavia ratkaisuja tämän vaatimuksen tulkinnasta, sellaisena kuin se on täsmennettynä asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa. Tämä ero koskee erityisesti niitä asian kannalta merkityksellisiä kriteerejä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, harjoittaako työvoiman vuokrausyritys yleensä viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettua ”merkittävää toimintaa” sen jäsenvaltion alueella, johon se on sijoittautunut.
27 Ensimmäisen oikeuskäytäntösuuntauksen mukaan Team Power Europen tilanteessa olevan yrityksen olisi katsottava harjoittavan tällaista toimintaa Bulgariassa. Vuokratyöntekijöiden valintaa, palvelukseen ottoa ja palvelukseen asettamista, jotka ovat työvoiman vuokrausyrityksen päätoimintoja, harjoitetaan tässä jäsenvaltiossa. Lisäksi siellä tehdään Bulgarian lainsäädännön mukaisesti työsopimukset kyseisen yrityksen ja kyseisten työntekijöiden välillä. Työvoiman vuokrausyrityksen ja käyttäjäyritysten, joiden palvelukseen kyseiset työntekijät asetetaan, väliset sopimukset tehdään myös Bulgarian alueella. Lisäksi kyseinen työvoiman vuokrausyritys saa kaikki tulonsa tältä alueelta, vaikka liikevaihto perustuu liiketoimiin, jotka on toteutettu muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden käyttäjäyritysten kanssa. Lisäksi se on rekisteröity kaupallisena yhtiönä ja arvonlisäverovelvolliseksi Bulgarian lainsäädännön mukaisesti.
28 Toisen oikeuskäytäntösuuntauksen mukaan Team Power Europen tilanteessa olevan yrityksen ei voida katsoa harjoittavan yleisesti merkittävää toimintaa Bulgariassa. Vaikka tällaisen yrityksen kotipaikka ja johto ovat Bulgarian alueella, sen palveluksessa on kyseisellä alueella ainoastaan hallinto- ja johtohenkilöstöä, mikä jo riittää sulkemaan pois työntekijöiden lähettämistä koskevien unionin oikeussääntöjen soveltamisen. Lisäksi kaikki asianomaiset vuokratyöntekijät oli otettu palvelukseen heidän asettamisekseen Saksaan sijoittautuneiden käyttäjäyritysten palvelukseen, ja Team Power Europe ei ollut suorittanut mitään työvoiman vuokrauspalvelua 22.5.2017–29.5.2019 Bulgarian alueella. Tästä seuraa, että kaikki tämän yrityksen kyseiseltä ajanjaksolta saamat tulot ja kerryttämä liikevaihto ovat peräisin yksinomaan Saksassa harjoitetusta toiminnasta. Lisäksi käyttäjäyritysten kanssa tehtyihin sopimuksiin sovelletaan Saksan lainsäädäntöä ja ne pannaan täytäntöön Saksassa.
29 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan 17.12.1970 annettuun tuomioon Manpower (35/70, EU:C:1970:120) ja 10.2.2000 annettuun tuomioon FTS (C‑202/97, EU:C:2000:75) perustuva oikeuskäytäntö ei salli valintaa jommankumman näiden oikeuskäytäntösuuntausten välillä eikä se varsinkaan mahdollista vastausta siihen kysymykseen, edellyttääkö – unionin tuomioistuimen viimeksi mainitun tuomion 42–45 kohdassa vahvistamat kriteerit huomioon ottaen – asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn säännön, joka täsmennetään asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa ja jonka mukaan työnantajan on tavallisesti harjoitettava muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää merkittävää toimintaa, sen jäsenvaltion alueella, johon se on sijoittautunut, noudattaminen sitä, että työvoiman vuokrausyritys harjoittaa merkittävää osaa vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamista koskevasta toiminnastaan saman jäsenvaltion alueelle kuin mihin se itse on sijoittautunut sijoittautuneiden ja siellä toimivien käyttäjäyritysten hyväksi, vai riittääkö, että kyseinen yritys on vain rekisteröitynyt kyseiseen jäsenvaltioon ja tekee siellä työsopimuksia asettaakseen tällaisia työntekijöitä muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden käyttäjäyritysten palvelukseen.
30 Administrativen sad – Varna on tämän vuoksi päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko asetuksen – – N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jotta työvoiman vuokrausyrityksen katsottaisiin tavallisesti harjoittavan toimintaansa siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, merkittävä osa työvoiman palvelukseen asettamista koskevasta toiminnasta on suoritettava sellaisille käyttäjäyrityksille, jotka ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
31 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jotta jäsenvaltioon sijoittautuneen työvoiman vuokrausyrityksen katsottaisiin tavallisesti harjoittavan toimintaansa tässä jäsenvaltiossa asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, sen on suoritettava merkittävä osa vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamista koskevasta toiminnastaan kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden ja siellä toimintaansa harjoittavien käyttäjäyritysten hyväksi.
32 Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 883/2004 II osaston säännökset, joihin sen 12 artiklan 1 kohta kuuluu, muodostavat unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan täydellisen ja yhtenäisen lainvalintasääntöjen kokonaisuuden. Sen lisäksi, että näillä säännöksillä pyritään estämään useampien kansallisten lainsäädäntöjen samanaikainen soveltaminen ja tästä mahdollisesti aiheutuvat vaikeudet, niillä pyritään myös estämään se, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt jäisivät ilman sosiaaliturvan tarjoamaa suojaa siitä syystä, ettei heihin voitaisi soveltaa mitään lainsäädäntöä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Aina, kun henkilö kuuluu asetuksen N:o 883/2004 henkilölliseen soveltamisalaan, sellaisena kuin ne on määritelty kyseisen asetuksen 2 artiklassa, kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa muotoiltua yhden lainsäädännön sääntöä voidaan siten lähtökohtaisesti soveltaa, ja sovellettava kansallinen lainsäädäntö määritetään kyseisen asetuksen II osaston säännösten mukaisesti (tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Tätä varten asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan jäsenvaltion alueella työskentelevään henkilöön sovelletaan kyseisen valtion lainsäädäntöä (tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 42 kohta).
35 Tämä periaate on kuitenkin muotoiltu varauksella ”jollei [asetuksen N:o 883/2004] 12–16 artiklasta muuta johdu”. Tietyissä erityistilanteissa nimittäin kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun yleissäännön yksiviivainen soveltaminen saattaa johtaa siihen, että sen sijaan, että vältettäisiin sekä työntekijälle että työnantajalle ja sosiaaliturvalaitoksille aiheutuvat hallinnolliset hankaluudet, päinvastoin luotaisiin niille tällaisia hankaluuksia, jotka saattaisivat estää mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen (tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Näihin erityistilanteisiin kuuluu muun muassa asetuksen N:o 883/2004 12 artiklassa tarkoitettu tilanne. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltiossa tavallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle” tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseistä henkilöä ei lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää.
37 Tämän säännöksen soveltamisalaan voi näin ollen kuulua lähetetty työntekijä, jonka työnantajalla on erityinen liityntä jäsenvaltioon, johon se on sijoittautunut, koska kyseinen työnantaja ”tavallisesti harjoittaa toimintaansa” tässä jäsenvaltiossa.
38 Asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että viimeksi mainitulla ilmaisulla on ymmärrettävä tarkoitettavan työnantajaa, joka tavallisesti harjoittaa muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää merkittävää toimintaa, sen jäsenvaltion alueella, johon se on sijoittautunut ja ”kaikki kyseisen yrityksen toimintaa luonnehtivat perusteet huomioon ottaen” niin, että ”asiaankuuluvien perusteiden on sovelluttava kunkin työnantajan erityispiirteisiin ja harjoitetun toiminnan todelliseen luonteeseen”.
39 Yhteisöjen tuomioistuin on 10.2.2000 antamansa tuomion FTS (C‑202/97, EU:C:2000:75) 42 ja 43 kohdassa tulkinnut asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa, joka on korvattu asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdalla, ja katsonut, että ainoastaan työvoiman vuokrausyritys, joka tavallisesti harjoittaa merkittävää toimintaa jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, voi hyötyä kyseisen 14 artiklan 1 alakohdan a alakohdasta ilmenevästä erityisestä säännöstä, ja sen määrittämiseksi, onko näin, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava kaikki ne kriteerit, jotka ovat tyypillisiä tämän yrityksen harjoittamalle toiminnalle. Se on täsmentänyt, että näihin kriteereihin kuuluvat muun muassa yrityksen kotipaikka ja sen hallinnon paikka, sijoittautumisvaltiossa ja toisessa jäsenvaltiossa työskentelevän hallintohenkilökunnan määrä, paikka, jossa työkomennukselle lähetetyt työntekijät on otettu palvelukseen, ja paikka, jossa on tehty suurin osa sopimuksista asiakkaiden kanssa, lainsäädäntö, jota sovelletaan toisaalta yrityksen työntekijöidensä kanssa tekemiin työsopimuksiin ja toisaalta sen asiakkaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin, sekä riittävän edustavan ajanjakson liikevaihto kussakin asiaan liittyvässä jäsenvaltiossa. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, koska kriteerit on valittava kunkin erityisen tilanteen mukaisesti.
40 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 54 ja 55 kohdassa, näiden kriteerien perusteella ei kuitenkaan voida vastata juuri ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa esittämään kysymykseen.
41 Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin esittänyt kyseiset kriteerit, kuten erityisesti 10.2.2000 annetun tuomion FTS (C‑202/97, EU:C:2000:75) 11 ja 15 kohdasta ilmenee, pääasiassa kyseessä olevasta asiayhteydestä poikkeavassa asiayhteydessä, koska mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa oli kyse työvoiman vuokrausyrityksestä, jonka osalta oli kiistatonta, että se harjoitti vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamista koskevaa toimintaa sekä siinä jäsenvaltiossa, johon se oli sijoittautunut, että toisessa jäsenvaltiossa. Tältä kannalta katsoen tämän tuomion 39 kohdassa mainituilla kriteereillä pyrittiin yksilöimään se jäsenvaltio, johon kyseisellä yrityksellä oli läheisimmät liitynnät, sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi.
42 Sitä vastoin unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Team Power Europe asettaa vuokratyöntekijöitä ainoastaan sellaisten käyttäjäyritysten palvelukseen, jotka ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, johon se on sijoittautunut. Tässä asiayhteydessä on esitetty nyt käsiteltävä ennakkoratkaisukysymys, jolla pyritään määrittämään, minkä tyyppistä toimintaa työvoiman vuokrausyrityksen on harjoitettava merkittävällä tavalla jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, jotta sen katsottaisiin harjoittavan yleisesti tässä jäsenvaltiossa asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää merkittävää toimintaa, ja jotta se kuuluisi näin ollen asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.
43 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden määräyksen tai säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa määräys tai säännös on (ks. mm. tuomio 6.10.2020, Jobcenter Krefeld, C‑181/19, EU:C:2020:794, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Ensinnäkin asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, että sen määrittämiseksi, harjoittaako yritys tavallisesti muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää merkittävää toimintaa, jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, on otettava huomioon kaikki kyseisen yrityksen harjoittamaa toimintaa luonnehtivat perusteet, joiden on sovelluttava kunkin työnantajan erityispiirteisiin ja harjoitetun toiminnan todelliseen luonteeseen, kuten tämän tuomion 38 kohdassa on todettu.
45 Kun kyse on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta työvoiman vuokrausyrityksestä, kaikkien unionin tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn osallistuneiden osapuolten kesken on kiistatonta, että tällaiselle yritykselle luonteenomaista on se, että se harjoittaa toimintakokonaisuutta, johon kuuluu vuokratyöntekijöiden valinta, palvelukseen ottaminen ja asettaminen käyttäjäyritysten palvelukseen.
46 On täsmennettävä, että näitä toimintoja, erityisesti vuokratyöntekijöiden valintaa ja palvelukseen ottamista koskevia toimintoja, ei voida pitää asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna pelkkään sisäiseen hallintoon liittyvänä toimintana. Tämä käsite kattaa luonteeltaan yksinomaan hallinnolliset toiminnot, joiden tarkoituksena on varmistaa yrityksen sisäinen toiminta.
47 Tämän täsmennyksen jälkeen on määritettävä, riittääkö siihen, että työvoiman vuokrausyritys kuuluu tämän säännöksen soveltamisalaan, että kyseinen yritys harjoittaa merkittävällä tavalla siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, vuokratyöntekijöiden valintaa ja palvelukseen ottamista koskevia toimintoja vai onko sen myös harjoitettava merkittävällä tavalla tällaisten työntekijöiden palvelukseen asettamiseen liittyviä toimintoja kyseisessä jäsenvaltiossa.
48 Tältä osin on todettava, että vaikka vuokratyöntekijöiden valintaa ja palvelukseen ottamista koskevilla toiminnoilla on tietty merkitys työvoiman vuokrausyrityksille, niiden ainoana tarkoituksena on se, että nämä yritykset myöhemmin asettavat tällaisia työntekijöitä käyttäjäyritysten palvelukseen.
49 Erityisesti on todettava, että vaikka vuokratyöntekijöiden valinta ja palvelukseen ottaminen myötävaikuttavat työvoiman vuokrausyrityksen liikevaihdon syntymiseen, koska nämä toiminnat ovat välttämätön edellytys tällaisten työntekijöiden myöhemmälle palvelukseen asettamiselle, liikevaihto syntyy tosiasiallisesti ainoastaan siitä, että nämä työntekijät asetetaan käyttäjäyritysten palvelukseen näiden yritysten kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Kuten Team Power Europe on todennut kirjallisissa huomautuksissaan ja istunnossa, tällaisen yrityksen tulot riippuvat käyttäjäyritysten palvelukseen asetetuille vuokratyöntekijöille maksettavan palkan suuruudesta.
50 Tästä seuraa, että Team Power Europen kaltaisen vuokratyövoimaa välittävän yrityksen, joka harjoittaa vuokratyöntekijöiden valintaa ja palvelukseen ottamista koskevia toimintoja siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, voidaan katsoa harjoittavan kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettua ”merkittävää toimintaa” vain, jos se harjoittaa siellä myös merkittävällä tavalla toimintaa, joka koskee näiden työntekijöiden asettamista palvelukseen, samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden ja siellä toimintaansa harjoittavien käyttäjäyritysten hyväksi.
51 Toiseksi asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdan asiayhteys tukee tätä tulkintaa.
52 On nimittäin muistutettava, että koska kyseisellä säännöksellä on tarkoitus täsmentää asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan, joka muodostaa poikkeuksen asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetystä yleisestä säännöstä, ulottuvuutta, sitä on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2018, Alpenrind ym., C‑527/16, EU:C:2018:669, 95 kohta).
53 Näin ollen tätä poikkeussäännöstä ei voida soveltaa työvoiman vuokrausyritykseen, joka siitä huolimatta, että se harjoittaa sijoittautumisjäsenvaltiossaan vuokratyöntekijöiden valintaa ja palvelukseen ottamista koskevia toimintoja, ei millään tavalla kyseisessä jäsenvaltiossa aseta tällaisia työntekijöitä tai asettaa heitä korkeintaan vain vähäisessä määrin myös sinne sijoittautuneiden käyttäjäyritysten palvelukseen. Mainitun poikkeussäännön soveltaminen tällaiseen työvoiman vuokrausyritykseen johtaisi nimittäin siihen, että sitä sovellettaisiin kyseisen yrityksen valitsemiin ja palvelukseen ottamiin työntekijöihin, jotka harjoittavat toimintaansa pääasiallisesti tai yksinomaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonne mainittu yritys on sijoittautunut, vaikka tätä samaa sääntöä on tarkoitus soveltaa ainoastaan tilanteisiin, joissa työntekijä harjoittaa rajoitetun ajan toimintaansa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hänen työnantajansa tavallisesti harjoittaa toimintaansa.
54 Lisäksi on todettava, että erityisesti vuokratyötä koskevan direktiivin 2008/104 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellään työvoiman vuokrausyrityksellä tarkoitettavan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tekee kansallisen lainsäädännön mukaisesti työsopimuksia tai solmii työsuhteita vuokratyöntekijöiden kanssa ”tarkoituksena” asettaa tällaisia työntekijöitä käyttäjäyrityksen palvelukseen suorittamaan tilapäisesti työtehtävää käyttäjäyrityksen valvonnassa ja johdolla.
55 Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa puolestaan määritellään vuokratyöntekijällä tarkoitettavan työntekijää, jolla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa ”siinä tarkoituksessa”, että hänet asetetaan käyttäjäyrityksen palvelukseen suorittamaan tilapäisesti työtehtävää sen valvonnassa ja johdolla.
56 Kun näistä määritelmistä ilmenee työvoiman vuokrausyrityksen toiminnan tavoite, joka on vuokratyöntekijöiden asettaminen käyttäjäyritysten palvelukseen, ne tukevat myös tulkintaa, jonka mukaan tällaisen yrityksen voidaan katsoa harjoittavan asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ”merkittävää toimintaa” jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, ainoastaan, jos se harjoittaa merkittävällä tavalla näiden työntekijöiden palvelukseen asettamista koskevaa toimintaa samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden ja siellä toimintaansa harjoittavien käyttäjäyritysten hyväksi.
57 Kolmanneksi edellä esitettyä tulkintaa tukevat sekä asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdan että sen unionin säännöstön, johon tämä säännös kuuluu, tavoite.
58 Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen N:o 883/2004, jonka täytäntöönpanomenettelystä säädetään asetuksessa N:o 987/2009, tarkoituksena on, kuten ilmenee sen johdanto-osan 1 ja 45 perustelukappaleesta sekä EY 42 artiklasta, josta on tullut SEUT 48 artikla ja jonka nojalla se on muun muassa annettu, työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttaminen Euroopan unionissa kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen ominaispiirteitä kunnioittaen ja jäsenvaltioiden kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen sen takaamiseksi, että henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja siten unionin alueella liikkuvien henkilöiden elintason ja työnteon edellytysten parantumiseen myötävaikuttaminen (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Vaikka asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan, jonka soveltamisala täsmennetään asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa, tarkoituksena on edistää SEUT 56–SEUT 62 artiklassa taattua palvelujen tarjoamisen vapautta sellaisten yritysten hyväksi, jotka käyttävät tätä vapautta lähettämällä työntekijöitä muihin jäsenvaltioihin kuin siihen, johon ne ovat sijoittautuneet, sillä pyritään myös, kuten tämän tuomion 34–36 kohdasta ilmenee, edellisessä kohdassa mainittuun tavoitteeseen siltä osin kuin siinä säädetään poikkeussäännöstä asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädettyyn työskentelyjäsenvaltion sääntöön, jotta vältettäisiin viimeksi mainitun säännön soveltamisesta mahdollisesti johtuvat vaikeudet ja siten ylitettäisiin esteet, jotka saattavat rajoittaa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2018, Walltopia, C‑451/17, EU:C:2018:861, 37 ja 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Erityisesti on todettava, että jottei jäsenvaltion alueelle sijoittautunut yritys joutuisi vakuuttamaan tämän jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään tavallisesti kuuluvia työntekijöitään sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä, jonne heidät lähetetään työskentelemään rajoitetuksi ajaksi, asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohta antaa yritykselle mahdollisuuden pitää työntekijänsä vakuutettuina ensin mainitun jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä (ks. tuomio 25.10.2018, Walltopia, C‑451/17, EU:C:2018:861, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Kun unionin lainsäätäjä on säätänyt tällaisesta poikkeuksesta, se on tarjonnut yrityksille, jotka käyttävät EUT-sopimuksessa taattua palvelujen tarjoamisen vapautta, sosiaaliturva-alalla etua, joka ei johdu pelkästään tämän vapauden käyttämisestä.
62 Se, että palvelujen tarjoamisen vapautta käyttäville työvoiman vuokrausyrityksille annetaan mahdollisuus hyötyä tästä edusta silloin, kun ne suuntaavat vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamista koskevan toimintansa yksinomaan tai pääasiallisesti yhteen tai useampaan muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, johon ne ovat sijoittautuneet, saattaisi kannustaa näitä yrityksiä valitsemaan sijoittautumisjäsenvaltionsa kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön mukaan, ainoana tarkoituksenaan hyötyä niille suotuisimmasta lainsäädännöstä tällä alalla, ja mahdollistaa näin edullisemman oikeusaseman hankkimisen (forum shopping).
63 Pitää paikkansa, että asetuksella N:o 883/2004 otetaan käyttöön yksinomaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamisjärjestelmä yhdenmukaistamatta näitä lainsäädäntöjä ja että tällaiseen järjestelmään kuuluu kiinteästi se, että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien välillä on eroja muun muassa tietyn toiminnan perusteella suoritettavien sosiaalivakuutusmaksujen suuruuden osalta (tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Tämän asetuksen tavoite, joka on työntekijöiden vapaan liikkuvuuden sekä työntekijöiden lähettämisen yhteydessä palvelujen tarjoamisen vapauden edistäminen antamalla sosiaaliturva-alalla etua yrityksille, jotka käyttävät tätä vapautta, saattaisi kuitenkin vaarantua, jos asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdan tulkinta helpottaisi näiden yritysten mahdollisuutta käyttää tätä alaa koskevaa unionin säännöstöä ainoana tarkoituksenaan hyötyä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien välisistä eroista. Erityisesti on todettava, että säännöstön tällainen käyttö saattaisi synnyttää paineita heikentää jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä ja viime kädessä mahdollisesti niiden tarjoaman suojan tasoa.
65 Lisäksi on niin, että kun työvoiman vuokrausyritysten sallitaan hyödyntää jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien välisiä eroja, asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdan tulkitsemisesta siten, että näiden yritysten palvelukseen ottamat vuokratyöntekijät kuuluvat edelleen sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, johon viimeksi mainitut yritykset ovat sijoittautuneet, vaikka ne eivät harjoita mitään näiden työntekijöiden palvelukseen asettamista koskevaa merkittävää toimintaa myös sinne sijoittautuneiden käyttäjäyritysten hyväksi, olisi seurauksena mahdollisten eri työhönottotapojen välinen kilpailun vääristymä vuokratyövoiman käyttämisen hyväksi suhteessa niihin yrityksiin, jotka palkkaavat suoraan työntekijänsä, jotka kuuluvat työskentelyjäsenvaltionsa sosiaaliturvajärjestelmään.
66 Tästä seuraa, että vaikka työvoiman vuokrausyrityksellä, joka harjoittaa vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamista koskevaa toimintaa yksinomaan tai pääasiallisesti muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, johon se on sijoittautunut, sijoittautuneiden käyttäjäyritysten hyväksi, on oikeus vedota EUT-sopimuksessa taattuun palvelujen tarjoamisen vapauteen, tällainen yritys ei sitä vastoin voi saada asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdassa tarjottua sosiaaliturva-alan etua, joka muodostuu siitä, että näihin työntekijöihin sovelletaan edelleen sen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädäntöä, koska tämän edun edellytyksenä on se, että kyseinen yritys harjoittaa merkittävää osaa työntekijöiden palvelukseen asettamista koskevasta toiminnastaan siihen jäsenvaltioon, jonne se itse on sijoittautunut, sijoittautuneiden ja siellä toimintaansa harjoittavien käyttäjäyritysten hyväksi.
67 Näin ollen se, että työvoiman vuokrausyritys harjoittaa merkittäviäkin vuokratyöntekijöiden valintaa ja palvelukseen ottamista koskevia toimintoja jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, ei itsessään riitä siihen, että voitaisiin katsoa, että tällainen yritys ”tavallisesti harjoittaa toimintaansa” kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on täsmennettynä asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohdassa, tarkoitetussa merkityksessä ja voisi siten vedota ensin mainitussa säännöksessä säädettyyn poikkeussääntöön.
68 Kaiken edellä todetun perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sen edellytyksen täyttymiseksi, että jäsenvaltioon sijoittautuneen työvoiman vuokrausyrityksen katsottaisiin tavallisesti harjoittavan toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sen on harjoitettava merkittävää osaa vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamista koskevasta toiminnastaan mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneiden ja siellä toimintaansa harjoittavien käyttäjäyritysten hyödyksi.
Oikeudenkäyntikulut
69 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 14 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sen edellytyksen täyttymiseksi, että jäsenvaltioon sijoittautuneen työvoiman vuokrausyrityksen katsottaisiin tavallisesti harjoittavan toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012, 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sen on harjoitettava merkittävää osaa vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamista koskevasta toiminnastaan mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneiden ja siellä toimintaansa harjoittavien käyttäjäyritysten hyödyksi.
Allekirjoitukset