YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
15 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Valtiontuki - EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohta - Ilmoitus
menettelyn aloittamisesta - Tuet, joita ei mainita nimenomaisesti - Tuki
epäsuotuisilla alueilla sijaitseville yrityksille - Rakennemuutos - Tuen
takaisinperiminen - Vanhentumisaika
Yhdistetyissä asioissa T-126/96 ja T-127/96,
Breda Fucine Meridionali SpA (BFM), Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
selvitystilassa, kotipaikka Bari (Italia),
Ente partecipazioni e finanziamento industria manifatturiera (EFIM), Italian
oikeuden mukaan perustettu yhtiö, selvitystilassa, kotipaikka Rooma,
edustajinaan asianajajat Antonio Tizzano ja Gian Michele Roberti, Napoli,
asianajotoimisto Tizzano, 36 place du Gran Sablon, Bryssel,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamiehet Paul Nemitz ja Lucio Gussetti sekä komissiossa toimiva kansallinen
virkamies Enrico Altieri, sittemmin Nemitz ja oikeudellisen yksikön virkamies PaoloStancanelli, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos
Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukevat
Ranskan tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
jaostopäällikkö Catherine de Salins, saman osaston jaostopäällikkö Kareen Rispal-Bellanger, saman osaston lähetystöneuvokset Jean-Marc Belorgey ja Frédérik
Million sekä saman ministeriön ulkoasiainsihteeri Gauthier Mignot, prosessiosoite
Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 9 boulevard Prince Henri,
ja
Manoir industries SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Pariisi, edustajinaan asianajaja Bernard van de Walle de Ghelcke, Bryssel,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Freddy Brausch, c/o asianajotoimisto
Loesch & Wolter, 11 rue Goethe,
joissa kantajat vaativat yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
kumoamaan Italian suunnittelemista julkisista toimenpiteistä Breda Fucine
Meridionali SpA -nimisen yrityksen hyväksi 29 päivänä toukokuuta 1996 tehdyn
komission päätöksen 96/614/EY (EYVL L 272, s. 46), jossa todetaan , että Italian
hallituksen Breda Fucine Meridionali SpA -nimiselle yritykselle myöntämät
valtiontuet ovat soveltumattomia yhteismarkkinoille ja laittomia,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët,
K. Lenaerts, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.5.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteiden perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Breda Fucine Meridionali -yhtiö (jäljempänä BFM), joka on perustettu vuonna
1961, harjoittaa uudelleensulatustoimintaa. Se on erikoistunut muun muassa
rautatiekaluston, erityisesti vaihteiden sydänkappaleiden tuotantoon. Se toimii
Barissa, Italian Mezzogiornossa, joka on yksi sellaisista alueista, joille voidaan
mahdollisesti myöntää alueellista tukea EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan
3 kohdan a alakohdan mukaisesti.
- 2.
- Vuoden 1986 loppuun asti BMF oli kahden yhtiön (Oto Melara SpA ja Breda
Meccanica Bresciana SpA) määräysvallassa, ja nämä yhtiöt toimivat BMF:n
kertoman mukaan puolustusvälineteollisuuden alalla. Kyseisenä aikana BFM oli
toteuttanut useita investointeja, erityisesti puolustusväline-, ydin- ja energia-alalla.
Vastaaja kuitenkin kiistää BFM:n toimivan puolustusvälineteollisuuden alalla. BFM
on ollut Finanziaria Ernesto Bredan (jäljempänä FEB) määräysvallassa vuodesta
1987 alkaen, ja FEB puolestaan on valtion holdingyhtiön Ente partecipazioni e
finanziamento industria manifatturiera (jäljempänä EFIM) omistuksessa.
- 3.
- Italian hallitus asetti EFIM:n 18.7.1992 annetulla asetuksella (decreto-legge)
nro 340, joka vahvistettiin 14.8.1992 annetulla asetuksella nro 362/90 (jäljempänä
asetus nro 362/90), selvitystilaan välittömin vaikutuksin. Selvitysmenettelyä
säänneltiin useilla asetuksilla, joita olivat 20.10.1992 annettu asetus nro 414
(jäljempänä asetus nro 414/92), 19.12.1992 annettu asetus nro 487/92 (jäljempänä
asetus nro 487/92), joka muutettiin 17.2.1993 annetuksi laiksi nro 33 (jäljempänä
laki nro 33/1993) vähäisin muutoksin. Selvitysmenettelyyn liittyi tukitoimenpiteitä,
joita Italian viranomaiset eivät ilmoittaneet komissiolle. Komissio aloitti sen vuoksi
23.12.1992 tekemällään päätöksellä, joka annettiin tiedoksi Italian viranomaisille
24.2.1993, erityisesti asetusten nro 362/92 ja 414/92 osalta perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn (ETY:n perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukainen komission ilmoitus jäsenvaltioille ja muille
asianomaisille osapuolille Italian hallituksen myöntämästä tuesta EFIM:lle; EYVL
C 75, 17.3.1993, s. 2). Tämä menettely ulotettiin 26.1.1993 tehdyllä päätöksellä, joka
annettiin tiedoksi Italian hallitukselle 10.3.1993, koskemaan asetusta nro 487/92
(ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen komission ilmoitus
jäsenvaltioille ja muille asianomaisille osapuolille Italian hallituksen myöntämästä
tuesta EFIM:lle; EYVL C 78, 19.3.1993, s. 4). EFIM asetettiin pakkoselvitystilaan
21.1.1995 annetulla Italian valtiovarainministeriön määräyksellä. Menettely
päätettiin lopullisesti 27.12.1996 tehdyllä päätöksellä. FEB puolestaan asetettiin
pakkoselvitystilaan 11.3.1994 annetulla Italian valtiovarainministeriön asetuksella.
- 4.
- BFM:n ranskalainen kilpailijayritys, Manoir Industries -niminen yhtiö (jäljempänä
Manoir), teki 5.10.1994 komissiolle kantelun Italian valtion BFM:lle maksamista
tuista. Komissio pyysi 17.10.1994 päivätyllä kirjeellään Italian viranomaisia
antamaan sille tietoja kyseisistä toimenpiteistä.
- 5.
- Komissio päätyi saamiensa tietojen perusteella katsomaan muun muassa, että
vuosina 1985-1994 FEB ja EFIM ryhtyivät useaan otteeseen toimenpiteisiin BFM:n
tukemiseksi uudelleenrahoittamalla yritystä, korvaamalla tappiot ja myöntämällä
lainoja ja että viimeksi mainittu pystyi jatkamaan toimintaansa ja välttämään
selvitystilan muun muassa lain nro 33/1993 tietyn erityissäännöksen ansiosta.
- 6.
- Koska komission oli erittäin vaikeaa määrittää, soveltuivatko kyseiset toimenpiteet
yhteismarkkinoille, se ilmoitti Italian hallitukselle 10.3.1995 päivätyllä kirjeellään
päätöksestään aloittaa kyseisten toimenpiteiden osalta EY:n perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely ja kehotti tätä esittämään
huomautuksensa. Italian hallitus otti kantaa tähän kirjeeseen 3.5.1995 ja korosti,
että komission huomautukset olivat epämääräisiä ja epätäsmällisiä, koska niissä ei
annettu mitään konkreettista selvitystä kyseisen tuen määrästä. Italian hallitus kiisti
samalla komission toteamukset.
- 7.
- Komissio kehotti 12.9.1995 päivätyllä kirjeellään Italian viranomaisia toimittamaan
sille BFM:n vuosia 1985-1994 koskevat taseet.
- 8.
- Komissio ilmoitti jäsenvaltioille ja niille kolmansille, joita asia koskee, EY:n
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisella komission ilmoituksella
jäsenvaltioille ja muille asianomaisille osapuolille Italian hallituksen myöntämästä
tuesta BFM:lle (EYVL C 293, 8.11.1995, s. 8, jäljempänä aloittamisilmoitus) tämän
määräyksen mukaisen menettelyn aloittamisesta.
- 9.
- Aloittamisilmoituksen kuudennessa alakohdassa komissio toteaa muun muassa
seuraavaa:
Aineiston mukaan BFM olisi saanut yhtäältä rahoitusta EFIM:ltä 52 miljardin
Italian liiran verran ja toisaalta pankeilta 10 miljardia liiraa Italian valtion
takaamina lainoina. Lopuksi on huomattava, että erityislaki EFIM:n asettamisesta
selvitystilaan ei johtanut BFM:n asettamiseen samaan tilaan, vaikka emoyhtiön
asettaminen selvitystilaan johtaa yleensä myös tytäryhtiöiden asettamiseen
selvitystilaan. BFM on lisäksi onnistunut jatkamaan toimintaansa ja välttämään
lopettamisen [lain nro 33 7 §:n 2 momentissa](2) olevan, yksinomaan EFIM:n
[määräysvallassa]* olevia yrityksiä koskevan erityismääräyksen ansiosta. Kyseisellä
määräyksellä poiketaan Italian [siviililain 2448 §:ssä olevista pakottavista
säännöistä]*, joiden mukaan yritys lopetetaan, kun pääoma laskee tappioiden
johdosta alle laissa säädetyn vähimmäistason (200 miljoonaa Italian liiraa).
- 10.
- Aloittamisilmoituksen kymmenennessä alakohdassa komissio toteaa myös
seuraavaa:
BFM on kokenut huomattavia tappioita viimeisen kolmen vuoden aikana ja - -
sen velat ovat viisi kertaa osakepääoman suuruisia. On syytäkin päätellä, että BFM
on onnistunut jatkamaan toimintaansa yksinomaan sen hyväksi suunnattujen valtion
toimenpiteiden, eli EFIM:n ja [FEB:n](3) rahoituksen sekä BFM:n
tavarantoimittajien ja velkojien Italian valtiolta saamien takausten ansiosta.
- 11.
- Komissio arvioikin saamiensa tietojen perusteella, että vuoden 1993 tilikauden
lopussa BFM:n kokonaisvelka oli 88,7 miljardia Italian liiraa (ITL), kun taas sen
osakepääoma oli 17 miljardia ITL.
- 12.
- Arvioituaan tilannetta komissio teki väliaikaisen päätelmän, jonka mukaan Italian
valtion BFM:n hyväksi täytäntöönpanemat toimenpiteet ja erityisesti yritysten
selvitystilaan asettamista ja konkurssia koskevien yleissäännösten noudattamatta
jättäminen, BFM:n velkojen takaus sekä EFIM-holdingyhtiön ja sen tytäryrityksen
Finanziaria Ernesto Bredan toimenpiteet, erityisesti rahoituksen ja takausten
muodossa, ovat mahdollistaneet BFM:n toiminnan keinotekoisen jatkamisen, ja
niitä on siksi pidettävä kyseisten markkinoiden kilpailua vääristävänä valtion
tukena (aloittamisilmoituksen 12. alakohta). Komissio korosti lisäksi uudestaan
sitä, että sillä oli erittäin vaikeaa päätellä, [ovatko]* kyseinen tuki, erityisesti Italian
valtion takaus BFM:n veloista, EFIM:n ja [FEB:n] rahoitus ja takaukset BFM:n
hyväksi, yritysten selvitystilaan asettamista ja konkurssia koskevien lakien
noudattamattomuus BFM:n osalta sekä kaikki muut valtion toimenpiteet, joista
BFM on voinut hyötyä, soveltuv[ia]* yhteismarkkinoille (aloittamisilmoituksen
16. alakohta).
- 13.
- Komissio toimitti Manoirin 21.11.1995 ja Saksan hallituksen 6.12.1995 päivätyillä
kirjeillä sille toimittamat huomautukset 31.1.1996 päivätyllä kirjeellään Italian
hallitukselle. Italian hallitus ei ottanut kantaa näihin huomautuksiin.
- 14.
- BFM selitti kantaansa komission kilpailuasioista vastaavan pääosaston edustajille
27.2.1996 pidetyssä kokouksessa. Nämä pyysivät BFM:n taloudellisesta ja
rahoituksellisesta asemasta sellaista tilintarkastuskertomusta, jossa selvitettäisiin
yksityiskohtaisemmin ilmoitettuja seikkoja. Italian viranomaiset toimittivat pyydetyn
kertomuksen komissiolle 4.4.1996.
- 15.
- Komissio teki 29.5.1996 päätöksen 96/614/EY Italian suunnittelemista julkisista
toimenpiteistä BFM:n hyväksi (EYVL L 272, s. 46, jäljempänä riidanalainen
päätös).
- 16.
- Riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:
Julkiset tukitoimenpiteet, joista BFM on hyötynyt, eli:
a) 12 miljardin Italian liiran pääomansiirrot, joista 7 miljardia vuonna 1986 ja
5 miljardia vuonna 1987;
b) tappioiden korvaaminen 50,8 miljardilla liiralla, joista 7,1 miljardia vuonna
1985, 11,2 miljardia vuonna 1987, 3,9 miljardia vuonna 1988, 11,6 miljardia
vuonna 1990 ja 17 miljardia vuonna 1991;
c) rahoitus [FEB:ltä ja EFIM:ltä],(4) mikä on johtanut BFM:n velkaantumiseen
63 miljardilla liiralla kahdelle emoyritykselle;
d) lain N:o 33/1993 7 pykälän toinen momentti, jonka voimassaoloa
pidennettiin 24 päivänä tammikuuta 1996 annetulla päätöksellä, koska sen
avulla BFM on voinut välttyä velkojen takaisinmaksulta valtionyrityksille,
mukaan lukien julkiset rahoituslaitokset, ja on onnistunut jatkamaan
toimintaansa ja välttämään lopettamisen ilman, että sen olisi tarvinnut
maksaa laittomaksi todettua tukea takaisin;
e) lain N:o 33/1993 säännökset, koska niiden avulla BFM on voinut keskeyttääISVEIMER ja IMI -nimisten rahoituslaitosten myöntämien 6 609 miljoonan
liiran luottojen takaisinmaksun;
ovat laittomia, sillä ennen niiden myöntämistä niistä ei ilmoitettu komissiolle
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Ne eivät myöskään sovellu yhteismarkkinoille Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 92 artiklan mukaisesti.
- 17.
- Päätöksen 2 artiklassa määrätään, että Italian on perittävä takaisin BFM:lle
maksetut tuet korkoineen tuen myöntämispäivästä takaisinmaksupäivään. Italian on
päätöksen 3 artiklan mukaan heti jätettävä soveltamatta BFM:ään yhteisön
oikeudesta poikkeavan järjestelmän voimassaoloajan pidentämiseen liittyviä
säännöksiä julkisten velkojen ja valtionyritysten saatavien osalta sekä yhteisön
oikeudesta poikkeavan järjestelmän voimassaoloajan pidentämiseen liittyviä
säännöksiä julkisten rahoituslaitosten myöntämien lainojen takaisinmaksun osalta.
- 18.
- BFM asetettiin hallinnolliseen pakkoselvitystilaan 21.8.1996. Julkinen huutokauppa
toimitettiin, ja selvitysmies luovutti BFM:n varat ostajalle, Finmeccanicalle.
Oikeudenkäyntimenettely
- 19.
- Tämän jälkeen BFM ja EFIM saattoivat yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon
12.8.1996 jättämillään kannekirjelmillä vireille nyt käsiteltävänä olevat asiat, jotka
kirjattiin numeroilla T-126/96 ja T-127/96.
- 20.
- Manoir ja Ranskan tasavalta toimittivat 18.12.1996 ja 30.1.1997 ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät
saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajan vaatimuksia kummassakin
asiassa.
- 21.
- Italian tasavalta pyysi 6.2.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
kirjaamoon saapuneella telekopiolla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen
kantajien vaatimuksia kummassakin asiassa.
- 22.
- Kummankin asian kantajat pyysivät 20.2.1997 ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kirjaamoon jättämillään kirjeillä joidenkin asiakirjoissa esitettyjen
tietojen käsittelyä luottamuksellisina Ranskan tasavaltaan ja Manoiriin nähden.
- 23.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 11.3.1997 antamillaan
määräyksillä Italian tasavallan väliintulohakemukset sen vuoksi, että ne oli esitetty
liian myöhään.
- 24.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 16.7.1997
antamillaan määräyksillä yhtäältä Ranskan tasavallan ja Manoirin väliintulijoiksi
tukemaan vastaajan vaatimuksia kummassakin asiassa ja toisaalta osittain kantajien
tekemät luottamuksellista käsittelyä koskevat pyynnöt.
- 25.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti päätti 30.9.1997 antamallaan
määräyksellä asianosaisia kuultuaan, että asiat T-126/96 ja T-127/96 yhdistetään
suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.
- 26.
- Väliintulijat jättivät väliintulokirjelmänsä 15.10.1997.
- 27.
- Komissio luopui 5.12.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon
jättämällään kirjeellä esittämästä huomautuksiaan näistä väliintulokirjelmistä.
Kantajat puolestaan esittivät 16.2.1998 niistä huomautuksensa. Kirjallinen käsittely
päättyi samana päivänä.
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) aloitti suullisen
käsittelyn esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella. Asianosaisten lausumat ja
vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin
26.5.1998 pidetyssä istunnossa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ryhtyi
prosessinjohtotoimenpiteisiin pyytämällä asianosaisia antamaan sille tiettyjä tietoja.
Asianosaisten vaatimukset
- 29.
- BFM vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan, tai toissijaisesti osittain;
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 30.
- EFIM vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan, tai toissijaisesti osittain;
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 31.
- Komissio vaatii kummassakin asiassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteet;
- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 32.
- Ranskan hallitus tukee komission vaatimuksia ja vaatii lisäksi, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kantajien toisen kanneperusteen.
- 33.
- Manoir vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteet perusteettomina;
- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien
väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Pääasiakysymys
- 34.
- Kantajat esittävät viisi kanneperustetta vaatimustensa tueksi. Ensimmäisessä
kanneperusteessa on kaksi osaa, ja se koskee yhtäältä kantajien menettelyllisten
oikeuksien rikkomista pääasiallisesti sen vuoksi, että riidanalaisessa päätöksessä
todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi sellaisia toimenpiteitä, joita ei ollut
mainittu menettelyn aloittamisesta annetussa ilmoituksessa, ja toisaalta
perusteluvelvollisuuden rikkomista. Toinen kanneperuste koskee oikeusvarmuuden
ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista ja viiden vuoden
vanhentumisajan noudattamatta jättämistä. Kolmas kanneperuste koskee
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan rikkomista sen vuoksi, että komissio
ei ole näyttänyt toteen, että riidanalaiset toimenpiteet olisivat valtiontukea. Neljäs
kanneperuste koskee sitä, että perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a ja
c alakohtaa on sovellettu virheellisesti. Viides kanneperuste koskee riidanalaisen
päätöksen 2 artiklan lainvastaisuutta. Toista ja viidettä kanneperustetta käsitelläänyhdessä, koska ne koskevat pääasiallisesti sitä aikaa, joka kului riidanalaisten tukien
myöntämisestä siihen, kun komissio katsoi ne riidanalaisessa päätöksessään
laittomiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi.
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen, menettelyllisten oikeuksien loukkaamista
koskeva osa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 35.
- Kantajat huomauttavat, että komissio on aloittamisilmoituksessaan maininnut
ainoastaan, että BFM oli saanut 52 miljardin ITL:n verran rahoitusta EFIM:ltä ja
valtion takaamia lainoja 10 miljardia ITL mainitsematta millään tavoin muita
oletettuja varojen siirtoja tai siirtojen päivämääriä. Ne korostavat, ettei komissio
siten ole ilmoituksessa lainkaan maininnut useimpia riidanalaisessa päätöksessä
kyseenalaistettuja tukia.
- 36.
- Todetessaan ensimmäistä kertaa lopullisessa päätöksessä laittomiksi tuet, joita
komissio ei ollut sitä ennen kyseenalaistanut, komissio kantajien mukaan yhtäältä
loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia eikä toisaalta toiminut
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn hengessä, kun
tässä menettelyssä on muun muassa tavoitteena antaa asianomaisille jäsenvaltiolle
ja yrityksille sekä muille jäsenvaltioille ja asianomaisille osapuolille mahdollisuus
tulla kuulluiksi.
- 37.
- Kantajat toteavat lisäksi, että kaikille vastaaville yhteisön oikeuden mukaisille
menettelyille on yhteistä tällainen kielto muuttaa lopullisessa päätöksessä niitä
väitteitä, jotka on mainittu menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa, tai
lisätä uusia väitteitä.
- 38.
- Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava, ainakin niiden väitettyjen tukien
osalta, joita ei ollut nimenomaisesti kyseenalaistettu aloittamisilmoituksessa.
- 39.
- Komissio väittää ensinnäkin, että aloittamisilmoitukseen liittyvät väitteet on
jätettävä tutkimatta, koska kantajat eivät ole nostaneet kannetta sitä riidanalaista
toimea vastaan, jossa ilmaistaan lopullinen kanta tukien luonteesta (ks. asia
C-312/90, Espanja v. komissio, tuomio 30.6.1992, Kok. 1992, s. I-4117).
- 40.
- Komissio korostaa määritelleensä aloittamisilmoituksen 16. alakohdassa
tutkimuksen kohteen siten, että siihen kuuluivat kaikki valtion toimenpiteet, joista
BFM oli hyötynyt (ks. edellä 12 kohdan loppuosa).
- 41.
- Komissio selittää, että joka tapauksessa pyytäessään yhtäältä 1.12.1994 päivätyllä
telekopiolla EFIM:n selvitysmiestä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot asian
selvittämiseksi ja toisaalta Italian viranomaisia toimittamaan kymmenen viimeisen
vuoden taseet sekä lähettäessään jäljennökset Italian viranomaisille Manoirin jaSaksan hallituksen huomautuksista ja pyytäessään näitä esittämään tältä osin
huomautuksensa se täsmensi tutkimuksensa kohdetta. Lisäksi BFM ja EFIM tiesivät
täysin, mitä tukia ne olivat saaneet.
- 42.
- Kantajat vastaavat tähän, että perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaista
menettelyn aloittamista koskevaa ilmoitusta vastaan voidaan nostaa kanne vain
sellaisessa tilanteessa, jossa komissio on virheellisesti luonnehtinut voimassa olevan
tuen uudeksi tueksi. Koska näin ei ole asianlaita tässä tapauksessa, on
aloittamisilmoitusta vastaan tehdyt väitteet tutkittava.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 43.
- Aluksi on todettava tämän ensimmäisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen
osalta, että on kyllä totta, että perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisen menettelyn aloittamisesta tehdyllä päätöksellä on oikeusvaikutuksia ja
että se on siten kannekelpoinen toimi siltä osin kuin se merkitsee tuen
määrittämistä voimassa olevaksi tai uudeksi sekä sovellettavien menettelysääntöjen
valitsemista (em. asia Espanja v. komissio, 17, 20 ja 24 kohta). Tämä päätös on
kuitenkin vain tässä suhteessa perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu
kannekelpoinen toimi. Yhteisöjen tuomioistuin totesi nimittäin kyseisessä tuomiossa,
että se ei tutkinut tähän aloittamisilmoitukseen sisältynyttä komission arviointia
siitä, onko tuki yhteensopimaton perustamissopimuksen kanssa (tuomion 10 kohta).
Kanneperuste on siten otettava tutkittavaksi.
- 44.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jos komissio on alustavan menettelyn
päättyessä vakuuttunut siitä, että tuki on yhteensopimaton perustamissopimuksen
kanssa, tai ei ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia tuen soveltuvuutta
yhteismarkkinoille koskevaan arviointiin liittyviä vaikeuksia, komissiolla on
velvollisuus hankkia kaikki tarpeelliset selvitykset ja aloittaa tätä varten 93 artiklan
2 kohdan mukainen menettely (ks. erityisesti asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval
ym., tuomio 2.4.1998, 39 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 45.
- Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaan komissio tekee päätöksensä
vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa. Yhteisöjen
tuomioistuin on katsonut, että aloittamisilmoituksella pyritään ainoastaan saamaan
niiltä, joita asia koskee, kaikki tiedot, joista komissiolle voisi olla hyötyä tulevissa
toimissaan (asia 70/72, komissio v. Saksa, tuomio 12.7.1973, Kok. 1973, s. 813,
19 kohta).
- 46.
- Tässä vaiheessa on todettava, että riidanalaisia toimenpiteitä ei vastoin
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan vaatimuksia ollut ilmoitettu komissiolle
ennen niiden toteuttamista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa tältä
osin, että tämän ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että komissiolla
on tilaisuus valvoa riittävän aikaisessa vaiheessa ja yhteisöjen yleisen edun
huomioon ottaen kaikkia sellaisia hankkeita, joiden tarkoituksena on tukienkäyttöön ottaminen tai muuttaminen (asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio
14.2.1990, Kok. 1990, s. I-307, 17 kohta).
- 47.
- Tältä osin on hylättävä kantajien esittämä väite, jonka mukaan komissiolle oli jo
ilmoitettu sellainen toimenpide, jolla on tarkalleen samat vaikutukset BFM:n
oikeudelliseen ja rahoitukselliseen asemaan kuin lain nro 33/1993 7 §:n toisella
momentilla, eli tässä tapauksessa asetus nro 414/92, ja jonka komissio oli jo
implisiittisesti hyväksynyt. Komissio oli nimittäin todennut selvittäessään asiaa
niiden tukien osalta, jotka Italia oli päättänyt myöntää EFIM:lle, että Italian
viranomaisten sille toimittamaa jäljennöstä asetuksesta nro 414/92 ei voitu pitää
pätevänä ilmoituksena, koska siinä ei viitattu nimenomaisesti perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohtaan ja koska sitä ei ollut esitetty pääsihteeristölle, ja että näin
ollen oli katsottava, ettei kyseisiä toimenpiteitä ollut ilmoitettu (ks. em. komission
ilmoitus, 1 kohdan 8-10 alakohta).
- 48.
- Lisäksi Italian viranomaiset ovat jättäneet antamatta tietoja, joita komissio oli niiltä
17.10.1994 pyytänyt ennen perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen
menettelyn aloittamista (ks. edellä oleva 4 kohta). Siten komission oli ollut pakko
tyytyä tässä vaiheessa kantelun tekijän antamiin tietoihin.
- 49.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näin ollen ja ennen kaikkea
koska tukia ei ollut ilmoitettu etukäteen, komissiolla ei voinut menettelyä
aloitettaessa olla täsmällistä näkemystä BFM:n hyväksi toteutetuista
valtiontukitoimenpiteistä. Komissiota ei sen vuoksi voida moittia siitä, että se oli
aloittamisilmoituksessa kyseenalaistanut lain nro 33/1993 7 §:n 2 momentin lisäksi
yleensä ottaen EFIM-holdingyhtiön ja [FEB:n] myöntämät rahoitukset sekä Italian
valtion myöntämät takaukset BFM:n tavarantoimittajien ja velkojien hyväksi (ks.
ed. 12 kohta) ja [EFIM:n] ja [FEB:n] erityisesti rahoituksina ja takauksina
toteuttamat toimenpiteet (ks. ed. 8 kohta). Lisäksi maininta siitä, että toimenpiteet
olivat luonteeltaan toistuvia (ks. erityisesti aloittamisilmoituksen 10. alakohta), on
välttämättä antanut niille, joita asia koskee, mahdollisuuden ymmärtää, että
komission tutkimus koski kaikkia edellisinä vuosina toteutettuja tukitoimenpiteitä.
- 50.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo joka tapauksessa, että
riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut tuet (ks. edellä oleva 16 kohta) eli
pääomansiirrot, tappioiden korvaaminen, FEB:n ja EFIM:n BFM:lle myöntämät
rahoitukset ja lain nro 33/1993 7 §:n 2 momentti, jossa mahdollistetaan muun
muassa se, ettei BFM maksa velkojaan takaisin valtion yrityksille sekä julkisille
rahoituslaitoksille sekä lain nro 33/1993 säännökset, siltä osin kuin niissä on annettu
BFM:lle mahdollisuus keskeyttää julkisten rahoituslaitosten myöntämien luottojen
takaisinmaksu, ovat kiistatta samanlaisia kuin edellisessä kohdassa selostetut,
aloittamisilmoituksessa kyseenalaistetut toimenpiteet.
- 51.
- Nyt käsiteltävän tapauksen erityisissä oloissa - joita ovat muun muassa tukien
ilmoittamatta jättäminen ja rakennemuutossuunnitelman puuttuminen (edellä oleva46 kohta ja jäljempänä olevat 87-88 kohta) - sillä, että tukien tarkka määrä
ilmoitettiin vasta lopullisessa päätöksessä, ei ole merkitystä, sillä niiden tarkan
määrän määrittäminen on tarpeen ennen kaikkea takaisin maksettavien summien
määrittämiseksi. Samoin, koska vasta tarkasteltuaan pyynnöstään tutkimuksen
aikana toimitettuja BFM:n taseita komissio saattoi tarkastaa ne ajankohdat, joina
toimenpiteet oli toteutettu, se saattoi perustellusti täsmentää kyseiset vuodet
lopullisessa päätöksessään.
- 52.
- BFM ei voinut myöskään olla tietämättä, mitä valtion toimenpiteitä sen hyväksi oli
toteutettu kyseisten vuosien aikana.
- 53.
- Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että koska
aloittamisilmoituksessa kuvataan riittävän valaisevasti ne tuet, jotka sittemmin
lopullisessa päätöksessä katsottiin laittomiksi ja yhteismarkkinoille
soveltumattomiksi, aloittamisilmoituksella on asianmukaisesti tehty niille, joita asia
koskee, ja siten muun muassa BFM:lle ja EFIM:lle, mahdolliseksi esittää
huomautuksensa hyödyllisellä tavalla.
- 54.
- Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Ensimmäisen kanneperusteen toinen, perusteluvelvollisuuden rikkomista koskeva osa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 55.
- Kantajat väittävät, että riidanalaisen päätöksen perusteluissa on vakavia puutteita,
erityisesti siltä osin kuin on kyse siitä, ovatko kyseiset toimenpiteet luonteeltaan
valtiontukea ja soveltuvia yhteismarkkinoille, ja että tämä on vaikuttanut
välittömästi komission arviointiin sekä päätöksen loogisuuteen ja
johdonmukaisuuteen, minkä vuoksi kantaja ei ole voinut saada tietää päätöksen
perusteena olevia syitä.
.
- 56.
- Komissio katsoo, että myös tämä väite on hylättävä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 57.
- Yhteisön toimielimille perustamissopimuksen 190 artiklan mukaan kuuluvan
perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat
valvoa päätöksen laillisuutta ja että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen
syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa ja tutkia, onko päätös asianmukainen
(ks. esim. asia T-358/94, Air France v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996,
s. II-2109, 161 kohta).
- 58.
- Riidanalaisessa päätöksessä on kokonaisuudessaan riittävät perustelut päätöksen
1 artiklan tueksi, jonka mukaan kyseiset toimenpiteet ovat laittomia ja
yhteismarkkinoille soveltumattomia valtiontukia. Päätös on johdonmukainen, sillä
komissio on riittävästi selittänyt sitä, että kunkin varainsiirron avulla BFM saattoisäilyttää asemansa markkinoilla huolimatta siitä, että se oli ollut selvästi
kannattamaton perustamisestaan lähtien ja että tappiot olivat kuluttaneet sen
osakepääoman aikoja sitten. Komissio on myös selittänyt riittävästi sen, miksi se
katsoi, ettei erityisjärjestelmä ollut perusteltu. Komissio on lopuksi selittänyt, että
yhteisön oikeudessa edellytetään tuen perimistä takaisin, ja perustellut näin
päätöksen 2 ja 3 artiklan, joiden mukaan tukien vaikutukset on poistettava.
- 59.
- Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen toista osaa ei voida hyväksyä.
- 60.
- Siten ensimmäinen kanneperuste on kokonaisuudessaan hylättävä perusteettomana.
Toinen, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista sekä
viiden vuoden vanhentumisajan noudattamatta jättämistä koskeva kanneperuste ja
viides, riidanalaisen päätöksen 2 artiklan lainvastaisuutta koskeva kanneperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- 61.
- Toisessa kanneperusteessaan kantajat väittävät ensinnäkin, että ulottaessaan vuonna
1995 oikeudellisen arviointinsa osaksi jopa vuodelta 1985 oleviin toimiin ja
selvityksiin, komissio ei ollut noudattanut oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan
periaatteita. Sellainen päätös, jolla todetaan näinkin kaukaisten toimenpiteiden
laittomuus ja yhteismarkkinoille soveltumattomuus, voi vaikuttaa vakavalla ja
perusteettomalla tavalla oikeudellisten ja taloudellisten suhteiden varmuuteen.
Toiseksi komissio ei ollut noudattanut vanhentumisaikaa, jonka olisi analogisesti
muiden alojen kanssa pitänyt olla viisi vuotta.
- 62.
- Viidennen kanneperusteen osalta, joka koskee riidanalaisen päätöksen 2 artiklan
lainvastaisuutta, kantajat väittävät, että velvollisuus periä maksettu tuki takaisin
2 artiklassa vaaditulla tavalla on myös vastoin oikeusvarmuuden,
luottamuksensuojan ja vanhentumisajan periaatteita sekä suhteellisuusperiaatetta
ja syrjintäkiellon periaatetta.
- 63.
- Näin ollen kantajat katsovat, että riidanalainen päätös on kumottava ainakin niiden
väitettyjen tukien osalta, jotka on myönnetty yli viisi vuotta ennen
aloittamisilmoitusta.
- 64.
- Komissio korostaa, ettei sen valtiontukiin liittyville toimille aseteta missään
säännössä vanhentumista tai oikeudenmenetystä koskevaa viiden vuoden
määräaikaa. Komission mukaan kantajat eivät myöskään voi vedota kyseisiin
periaatteisiin nyt käsiteltävässä asiassa.
- 65.
- Tuen toteamisesta laittomaksi seuraa sitäpaitsi loogisesti se, että tuki on perittävä
takaisin (asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959,
66 kohta). Aikaisemman tilan palauttaminen, johon takaisinmaksumääräyksellä
pyritään, edellyttää lisäksi välttämättä, että tämä määräys koskee myös korkojenperimistä myönnettyjen summien osalta maksupäivästä lukien (asia T-459/93,
Siemens v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1675, 96-103 kohta).
- 66.
- Ranskan hallitus myöntää, että oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan
periaatteiden noudattaminen voi joissakin tilanteissa aiheuttaa sen, ettei päätöstä
valtion tuen toteamiseksi laittomaksi tai soveltumattomaksi yhteismarkkinoille voida
enää tietyn ajan kuluttua tehdä. Kun yhteisön lainsäätäjä ei ole antanut
vanhentumisaikaa koskevaa säännöstä, on tutkittava tapauskohtaisesti sitä, onko
oikeusvarmuuden periaatetta noudatettu. Tämän periaatteen noudattaminen ei saa
kuitenkaan rohkaista niitä, joita asia koskee, rikkomaan perustamissopimuksen
93 artiklan määräyksiä. Ranskan hallitus katsoo, etteivät kantajat voi vedota
vaatimusten vanhentumiseen nyt käsiteltävässä tapauksessa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 67.
- On ensinnäkin todettava, että yhteisön lainsäätäjä ei ole tähän mennessä
vahvistanut minkäänlaista vanhentumisaikaa ilmoittamatta jätettyjä valtion tukia
koskeville komission toimille. Lainsäätäjän on periaatteessa vahvistettava
vanhentumisaika etukäteen, jotta tämä täyttäisi tehtävänsä oikeusvarmuuden
turvaamisessa (esim. asia 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970,
Kok. 1970, s. 661, 19 ja 20 kohta; asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972,
Kok. 1972, s. 619, 47 ja 48 kohta; ja asia T-26/89, De Compte v. parlamentti,
tuomio 17.10.1991, Kok. 1991, s. II-781, 68 kohta).
- 68.
- Ei myöskään ole mahdollista soveltaa millään tavoin analogisesti vanhentumisajoista
liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä
menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa
26 päivänä marraskuuta 1974 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2988/74
(EYVL L 319, s. 1) asetettua määräaikaa eikä yhteisöä vastaan nostettavien
sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen liittyvien kanteiden vanhentumisaikaa
koskevan EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklan määräaikaa.
- 69.
- Lopuksi on syytä muistuttaa siitä, ettei kyseisiä toimenpiteitä ollut ilmoitettu
komissiolle. Kuten Ranskan hallitus on huomauttanut, tuensaajalle voi syntyä
perusteltu luottamus tuen lainmukaisuuteen ainoastaan, jos tuki on myönnetty
perustamissopimuksen 93 artiklan määräysten mukaisesti, ellei kyse ole
poikkeuksellisista olosuhteista (asia C-5/89, komissio v. Saksa, tuomio 20.9.1990,
Kok. 1990, s. I-3437, 17 kohta ja asia C-169/95, Espanja v. komissio, tuomio
14.1.1997, Kok. 1997, s. I-135, 48 kohta). Jäsenvaltio ei myöskään saa millään tavoin
hyötyä niistä seurauksista, joita aiheutuu sen laiminlyönnistä noudattaa
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoittamisvelvollisuutta (em.
asia Ranska v. komissio, tuomion 11 kohta).
- 70.
- Näin ollen näillä perusteilla ja koska poikkeuksellisia olosuhteita ei esillä olevassa
asiassa ole näytetty toteen, nämä kaksi kanneperustetta on hylättävä.
Kolmas, perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan rikkomista sen vuoksi, että
komissio ei ollut näyttänyt toteen kyseisten toimenpiteiden olevan luonteeltaan
valtiontukia, koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 71.
- Kantajat väittävät, että riidanalaiset toimenpiteet eivät ole perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Kyseessä ovat sellaiset sijoitukset, jotkayhtäältä myös yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä ja jotka toisaalta olivat
perusteluja rakennemuutossuunnitelman yhteydessä ja joiden tarkoituksena oli
palauttaa yrityksen elinkelpoisuus ja myydä se parhailla mahdollisilla ehdoilla.
- 72.
- Kantajat moittivat komissiota siitä, ettei se ole arvioinut kyseisiä toimenpiteitä
niiden toteuttamisajankohtana vallinneen tilanteen valossa. Ne ovat nimittäin sitä
mieltä, että jos komissio olisi ottanut huomioon näiden toimenpiteiden mahdollisen
selityksen sekä BFM:n aseman sinä ajankohtana, jolloin valtion toimenpiteet
toteutettiin, komission päätös olisi ollut erilainen ja niille edullinen.
- 73.
- Tältä osin kantajat väittävät ensinnäkin, että BFM:n ennen vuotta 1987
puolustusvälineteollisuudessa kehittämään toimintaan liittyvistä
toimintakustannuksista aiheutuva velkaantuminen on vaikuttanut huomattavasti
seuraavan kauden tuloksiin. Toiseksi sinä ajanjaksona toteutettuihin toimenpiteisiin,
jona BFM toimi puolustusvälineteollisuuden alalla, ei sovelleta 92 artiklaa vaan
perustamissopimuksen 223 artiklan 1 kohdan b alakohdan poikkeusta.
- 74.
- Vuoden 1987 jälkeisiä toimenpiteitä voidaan kantajien mukaan puolestaan selittää
emoyhtiön noudattamalla konsernipolitiikalla ja sillä, että pääasiallinen pyrkimys
oli säilyttää konsernin maine ja uskottavuus sekä aiemmin toteutetun sijoituksen
arvo. Lopuksi lain nro 33/1993 7 §:n 2 momentin (ks. erityisesti edellä oleva
5 kohta) mukainen järjestelmä oli tarpeen BFM:n tervehdyttämisen ja
rakennemuutoksen turvaamiseksi ja teki tälle mahdolliseksi palauttaa sen
teollisuuden elinkelpoisuus.
- 75.
- Kantajat muistuttavat siitä, että yhteisöjen tuomioistuin oli asiassa 323/82, Intermills
vastaan komissio, 14.11.1984 antamassaan tuomiossa (Kok. 1984, s. 3809, 39 kohta)
todennut, että toimenpide, jolla toteutetaan vanhojen velkojen maksaminen, jonka
tarkoituksena on yrityksen tervehdyttäminen, ei välttämättä muuta kaupan
edellytyksiä 92 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla yhteisen edun kanssa ristiriitaisella
tavalla, jos kyseiseen toimenpiteeseen liittyy esimerkiksi rakenneuudistushanke.
- 76.
- Kantajat väittävät, että jo syyskuussa 1984 BFM oli laatinut
rakennemuutossuunnitelman ja että tervehdyttäminen oli sujunut suunnitelmien
mukaisesti vuodesta 1985. Kantajat huomauttavat, että vuonna 1988 taloudellinen
tulos oli lähes tasapainossa. Samalla kun kantajat myöntävät, että positiivinen
suuntaus keskeytyi vuonna 1989 poikkeuksellisten tekijöiden vuoksi, ne korostavat,että rakennemuutoksen uuden vaiheen vuoksi vuodesta 1992 alkaen
tuotantokapasiteettia ja työvoimaa vähennettiin tuntuvasti, ja asiantuntijaselvityksen
mukaan liikkeenjohtoa koskevat tunnusluvut parantuivat selvästi. BFM olisi ollut
todellisuudessa elinkelpoinen komission riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana.
- 77.
- Komissio katsoo, että tämä kanneperuste ei ole perusteltu. Nyt käsiteltävänä
olevassa asiassa komissiolle ei ollut ilmoitettu minkäänlaista
rakennemuutossuunnitelmaa. Sillä, jolle osoitetaan tuen soveltumattomuudesta
yhteismarkkinoille tehty päätös, on todistustaakka siitä, että riidanalaisten
toimenpiteiden tarkoituksena on ratkaista kyseistä tukea saavan yrityksen
rakenneongelmat. Joka tapauksessa käsiteltävänä olevien lain nro 33/1993
mukaisten poikkeusjärjestelyjen kesto - yli neljä vuotta - oli liian pitkä.
- 78.
- Komissio korostaa sen jälkeen, ettei BFM ollut koskaan perustamisensa jälkeen
tuottanut voittoa. Näin ollen EFIM:n ja FEB:n käyttäytymistä BFM:n suhteen ei
voitu rinnastaa tavanomaisen sijoittajan käyttäytymiseen edes konsernin
pelastamisen näkökulmasta, sillä yrityksellä ei ollut minkäänlaisia
kannattavuusnäkymiä. Kantajien velkaantumisen syistä esittämät perustelut olivat
lisäksi asiaan vaikuttamattomia. Komission tuomitseva kanta ei ollut moraalinen,
vaan sillä arvioitiin pelkästään yrityksen kykyä pystyä avustustoimenpiteiden avulla
lyhyen ajan kuluttua toimimaan markkinatalousjärjestelmässä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 79.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan julkisen vallan osallistuminen yrityksen
pääomarakenteeseen millä tavalla tahansa voi olla valtiontukea, jos
perustamissopimuksen 92 artiklan edellytykset täyttyvät. Sen määrittämiseksi, onko
asianlaita näin, on tutkittava, olisiko yksityinen sijoittaja samanlaisessa tilanteessa
tehnyt yhtä merkittäviä pääomasijoituksia. Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt
tältä osin, että yksityisen sijoittajan käyttäytyminen, johon talouspoliittisiin
tavoitteisiin pyrkivän julkisen sijoittajan toimenpiteitä on verrattava, ei välttämättä
ole samanlaista kuin sellaisen tavanomaisen sijoittajan käyttäytyminen, joka sijoittaa
pääomaa saadakseen sijoituksestaan voittoa lyhyellä aikavälillä; sen on kuitenkin
oltava samanlaista kuin sellaisen yksityisen holdingyhtiön tai yksityisen konsernin
käyttäytyminen, joka noudattaa kokonaisvaltaista tai alakohtaista rakennepolitiikkaa
ja jota ohjaavat pidemmän aikavälin kannattavuusnäkymät (ks. erityisesti yhdistetyt
asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994, Kok.
1994, s. I-4103, 20-22 kohta).
- 80.
- Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että yksityinen osakkeenomistaja voi
järkevästi tukea tilapäisissä vaikeuksissa olevaa yritystä sen olemassaolon turvaavilla
pääomasijoituksilla, jos yritys voi mahdollisesti tarvittavan rakenneuudistuksen
avulla tulla uudelleen kannattavaksi. Näin ollen on myönnettävä, että emoyhtiö voi
myös tiettynä ajankohtana ottaa kantaakseen jonkin tytäryhtiönsä tappiot
mahdollistaakseen sen toiminnan lakkauttamisen parhaiden mahdollisten
edellytysten mukaisesti. - - Jos julkisen sijoittajan pääomasijoituksissa ei lainkaanoteta huomioon edes pitkän aikavälin kannattavuusnäkymiä, kyseisiä sijoituksia on
pidettävä perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettuna tukena (asia C-303/88,
Italia v. komissio, tuomio 21.3.1991, Kok. 1991, s. I-1433, 21 ja 22 kohta).
- 81.
- Ennen kuin arvioidaan esillä olevaa asiaa, on tärkeää muistaa, että komission
tarkastellessa sitä, voidaanko tiettyä toimenpidettä pitää perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtion tukena, koska valtio ei ole menetellyt
kuten taloudellinen toimija yleensä, komissio tekee taloudellista tilannetta
koskevan monitahoisen arvion (asia C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996,
Kok. 1996, s. I-723, 10 ja 11 kohta). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
komissiolla on kuitenkin laaja harkintavalta, kun se toteuttaa toimen, joka
edellyttää tällaisia arviointeja, ja tuomioistuimen harjoittaman valvonnan on
rajoituttava sen varmistamiseen, että asiassa on noudatettu menettelytapasääntöjä
ja perusteluja koskevia sääntöjä, että riidanalaisen valinnan perusteena olevat seikat
ovat aineellisesti paikkansapitäviä ja ettei asiassa ole tapahtunut näiden seikkojen
ilmeistä arviointivirhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä (em. asia Belgia v.
komissio, tuomio 29.2.1996, tuomion 11 kohta ja em. asia Air France v. komissio,
tuomion 71 ja 72 kohta). Erityisesti, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
asiana ei ole korvata päätöksen tekijän taloudellista arviointia omalla arvioinnillaan
(asia T-380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996,
s. II-2169, 56 kohta).
- 82.
- On syytä aluksi korostaa, että oikeudenkäyntiasiakirjoissa olevien tietojen mukaan
BFM ei perustamisensa jälkeen ole koskaan osoittanut voittoa. Kantajat ovat
kuitenkin väittäneet, että vuonna 1988 tulos oli lähes tasapainossa ja että vaikean
kauden jälkeen liikkeenjohtoa koskevien tunnuslukujen on voitu todeta selvästi
parantuneen ja että BFM:stä oli tullut elinkelpoinen ja rakenteeltaan terve ja että
se pystyi tuottamaan voittoa. Komissio on todennut riidanalaisessa päätöksessään,
eivätkä kantajat ole sitä kiistäneet, että
- vuonna 1990 BFM:n tappiot olivat 18 miljardia ITL 14,6 miljardin
liikevaihdosta,
- vuonna 1991 BFM:n tappiot olivat 14 miljardia ITL 18,4 miljardin
liikevaihdosta,
- vuonna 1992 BFM:n tappiot olivat 27,6 miljardia ITL 19,9 miljardin
liikevaihdosta,
- vuonna 1993 tappioiden määrä nousi 36,1 miljardiin ITL:aan, kun taas
liikevaihto laski 14,7 miljardiin,
- vuonna 1994 BFM:n tappiot olivat 13,8 miljardia ITL 20,6 miljardin
liikevaihdosta,
- vuonna 1995 BFM:n tappiot olivat 15 miljardia ITL 28,1 miljardin
liikevaihdosta,
- vuoden 1994 lopussa BFM:n velkojen määrä oli ylittänyt 85 miljardia ITL,
mikä vastasi riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana 17 miljardin ITL:n
osakepääomaa viisikertaisena.
- 83.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka pitääkin
paikkansa, että kuten kantajat väittävät, BFM:n tilejä rasittivat aikaisemmalta
hallintokaudelta perityt poikkeukselliset menoerät, vastaavat velat oli tästä
huolimatta otettava huomioon arvioitaessa sen taloudellista ja rahoituksellista
asemaa, joka kantajien itsensä toimittaman asiantuntijaselvityksen mukaan oli
kiistämättä surkea, ellei tavanomaista ja poikkeuksellista yritystoimintaa
eroteta toisistaan. Kuten komissio on riidanalaisessa päätöksessä korostanut,
yrityksen kannattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan tuloksen
lisäksi yrityksellä tavanomaisesti kannettavana olevat rahoituskulut. Tältä osin
kantajat ovat myöntäneet vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämään kirjalliseen kysymykseen, että BFM:n kuoletusten ja rahoituskulujen taso
oli poikkeuksellisen korkea ja että poikkeukselliset kustannukset oli jätettävä
huomioonottamatta, jotta yritys voitaisiin katsoa elinkelpoiseksi.
- 84.
- Lopuksi kun komissio käytti näissä oloissa asiaa koskevaa laajaa harkintavaltaansa,
sen velvollisuutena ei ollut lieventää sitä negatiivista arviota, johon se oli päätynyt
kaikista riidanalaisista toimenpiteistä, ottamalla huomioon kantajan esittämät tietyt
merkit ja paranemisnäkymät, koska näitä voitiin pitää merkityksettöminä
toimenpiteiden suorittamisajankohtana vallinneeseen BFM:n yleiseen taloudelliseen
ja rahoitukselliseen asemaan nähden ja jopa keinotekoisesti luotuina ottamalla
käyttöön erillistilit tavanomaista yritystoimintaa varten (ks. asia C-261/89, Italia
v. komissio, tuomio 3.10.1991, Kok. 1991, s. I-4437, 14 kohta ja em. asia Air France
v. komissio, 98 kohta).
- 85.
- Näissä oloissa komissio on aivan oikein päätellyt, ettei yksityinen sijoittaja olisi
tehnyt sellaisia pääomasijoituksia tai muita rahoitustoimenpiteitä, joita Italian
viranomaiset ovat esillä olevassa asiassa toteuttaneet.
- 86.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, kuten komissio on katsonut
riidanalaisessa päätöksessään, että yksityinen sijoittaja, joka aikoo myöntää
rahoitusta ja uudelleenrahoitusta siinä laajuudessa kuin nyt käsiteltävässä asiassa,
edellyttäisi sellaista rakennemuutossuunnitelmaa, jonka avulla yrityksestä voisi tulla
kannattava.
- 87.
- Kantajat ovat kuitenkin myöntäneet istunnossa, ettei vuoden 1987 jälkeiselle
kaudelle ollut laadittu yhtään konkreettista ja yksityiskohtaista
rakennemuutossuunnitelmaa.
- 88.
- Vuotta 1987 edeltäneen kauden osalta on kiistatonta, että kantajien ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä esittämää asiakirjaa, nimeltään
viisivuotissuunnitelma 1983-1987, ei ollut toimitettu komissiolle hallinnollisessa
menettelyssä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa siitä, että kantajat
eivät voi vedota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sellaiseen asiakirjaan,
jota ei ole esitetty komissiolle oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa, koska
komission valtion tuesta tekemän päätöksen lainmukaisuutta on arvioitava niiden
tietojen perusteella, joita komissiolla oli päätöstä tehdessään (asia 241/94, Ranska
v. komissio, tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4551, 33 kohta). Siinäkin tapauksessa,
että kyseinen asiakirja voitaisiin ottaa huomioon, sitä ei sisältönsä vuoksi voitaisi
pitää varsinaisena rakennemuutossuunnitelmana. Siinä ei nimittäin edellytetä
mitään erityistoimenpiteitä BFM:n erityisten ongelmien korjaamiseksi. Julkisista
varoista peräisin olevat tuet eivät siten liittyneet konkreettisiin
rakennemuutostoimenpiteisiin, joita olisi edellytetty tätä tarkoitusta varten
laaditussa ohjelmassa; nämä taas ovat välttämättömiä edellytyksiä sille, että tietty
suunnitelma voitaisiin katsoa rakennemuutossuunnitelmaksi.
- 89.
- Lopuksi sen väitteen osalta, että sinä ajanjaksona, jona BFM:n väitettiin toimineenpuolustusvälineteollisuuden alalla eli ennen 1986, toteutettuihin toimenpiteisiin ei
sovelleta 92 artiklaa vaan perustamissopimuksen 223 artiklan 1 kohdan b alakohdan
poikkeusta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että Italian
valtio ei missään vaiheessa ole vedonnut kyseisen artiklan määräyksiin. Lisäksi
kantajien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kirjalliseen ja
suulliseen kysymykseen antamista vastauksista ilmenee, ettei yksikään komission
kyseenalaistamista tuista liittynyt erityisesti kansallisen puolustuspolitiikan mukaisiin
sotilaallisiin hankkeisiin. Samalla kun kantajat väittävät, että jotkut näistä
toimenpiteistä liittyivät epätasapainoon, joka johtui BFM:n
puolustusvälineteollisuuden alalla harjoittamasta toiminnasta, ne kuitenkin
myöntävät, että oli mahdotonta osoittaa uusien pääomansiirtojen ja niiden
tarkoituksen välistä kausaalisuhdetta. Tästä seuraa, että vaikka katsottaisiin
näytetyksi toteen se, että BFM toimi puolustusvälineteollisuuden alalla, ei
kuitenkaan voida katsoa, että tuona kautena toteutettuihin toimenpiteisiin ei olisi
pitänyt soveltaa 92 artiklaa vaan perustamissopimuksen 223 artiklan 1 kohdan
b alakohdan poikkeusta.
- 90.
- Edellä esitetyistä syistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
komissio ei ole tehnyt mitään ilmeistä arviointivirhettä, kun se on luonnehtinut
kyseiset toimenpiteet perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi
valtiontueksi.
- 91.
- Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Neljäs, perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan virheellistä
soveltamista koskeva kanneperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- 92.
- Kantajat ovat sitä mieltä, että komissio on rikkonut perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohtaa, koska se ei ole arvioinut oikein BFM
toteuttamia tervehdyttämis- ja rakennemuutostoimenpiteitä eikä sitä, että yritys
sijaitsee varsin epäsuotuisalla alueella. Jos komissio olisi soveltanut kyseisiä
määräyksiä oikein, se olisi kantajien mukaan todennut kyseiset toimenpiteet
yhteismarkkinoille soveltuviksi.
- 93.
- Riidanalaiset toimenpiteet olisi joka tapauksessa pitänyt katsoa yhteismarkkinoille
soveltuviksi, koska ne edistävät BFM:n rakenteiden mukauttamista yrityksen
elinkelpoisuuden palauttamista koskevan suunnitelman yhteydessä, koska ne
koskevat sellaisella tukialueella sijaitsevaa yritystä, jolla tuotantotoiminnan
säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, ja koska ne koskevat sellaista pientä yritystä,
johon sellaisenaan on valtiontukisääntöjä sovellettava väljästi.
- 94.
- Komissio muistuttaa aluksi siitä, että perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan
a ja c alakohdassa tarkoitettu poikkeus edellyttää todellista
rakennemuutossuunnitelmaa, jotta alueellisen tuen positiiviset vaikutukset voivat
olla pysyviä ja korvata näin ollen kilpailun vääristymän vaikutukset (asia C-305/89,
Italia v. komissio, tuomio 21.3.1991, Kok. 1991, s. I-1603, 36 kohta).
- 95.
- Komissio korostaa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ollut laadittu
rakennemuutossuunnitelmaa ja ettei mitään poikkeusta voitu soveltaa.
- 96.
- Väliintulijana oleva Manoir toteaa lisäksi, että tukialueella sijaitsevalle yritykselle
myönnettävää tukea ei voida arvostella suopeammin kuin muilla kuin tukialueilla
sijaitseville yrityksille myönnettävää tukea. Yrityksen olisi aina
rakennemuutostoimien päättyessä oltava taloudellisesti elinkelpoinen ja sen olisi
todella myötävaikutettava alueen kehitykseen ilman, että sitä tuetaan jatkuvasti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 97.
- EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa annetaan komissiolle
mahdollisuus julistaa sellaisten valtiontukien kiellosta, jotka vaikuttavat
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja voivat vääristää kilpailua, poiketen
yhteismarkkinoille soveltuvaksi
a) tu[en] taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on
poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma,
- -
c) tu[en] tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen
edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun
kanssa ristiriitaisella tavalla.
- 98.
- Näin ollen, kuten komissio huomauttaa, jotta vaikeuksissa olevalle yritykselle
annettava tuki voidaan julistaa yhteensoveltuvaksi EY:n perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa, tuen on liityttävä
rakennemuutossuunnitelmaan, jonka tarkoituksena on yrityksen tuotannon
vähentäminen tai tuotantosuunnan muuttaminen (em. asia Espanja v. komissio,
tuomio 14.9.1994, tuomion 67 kohta). Näin ollen yritykselle myönnetyllä tuella, joka
käytetään korvaamaan tappioita ilman tyydyttävää rakennemuutossuunnitelmaa, on
sellaisia ominaispiirteitä, joiden vuoksi siihen ei voida soveltaa kyseisen määräyksen
mukaista tukikiellon poikkeusta (asia C-42/93, Espanja v. komissio, tuomio
14.9.1994, Kok. 1994, s. I-4175, 26-29 kohta).
- 99.
- Lisäksi kohtuullisesti ajatellen kantajien piti tai olisi pitänyt olla tietoisia tästä
velvollisuudesta liittää tukitoimenpiteet tyydyttävään rakennemuutossuunnitelmaan.
Komissio on nimittäin jo korostanut vuoden 1979 Kilpailupolitiikkaa koskevassa
kahdeksannessa kertomuksessaan (228 kohta), että se vaatii ilmoittamaan etukäteen
rakennemuutossuunnitelman, kun kyseessä on merkityksellinen yksittäistapaus.
Tämä sääntö on vahvistettu, ja siitä on tullut vieläkin nimenomaisempi vaikeuksissa
olevien yritysten pelastamiseen ja rakennemuutokseen tarkoitettuja valtiontukia
koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (EYVL 1994, C 368, s. 12), joissa vaaditaan
nimenomaisesti, että komissiolle esitetään elinkelpoinen rakennemuutos- tai
saneeraussuunnitelma kaikkine tarvittavine täsmennyksineen (3.2.2 kohta,
A alakohta), että yritys panee komission hyväksymän rakennemuutossuunnitelman
kokonaan täytäntöön (3.2.2 kohta, D alakohta) ja että rakennemuutossuunnitelman
toteuttamista ja moitteetonta kulkua valvotaan yksityiskohtaisin komissiolle
esitettävin vuosikertomuksin (3.2.2 kohta, E alakohta).
- 100.
- Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kiistatonta, ettei komissiolle hallinnollisessa
menettelyssä ole toimitettu mitään BFM:n rakennemuutossuunnitelmaa (ks. edellä
olevat 81 ja 82 kohta). Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan
poikkeusta ei näin ollen voitu missään tapauksessa soveltaa BFM:ään.
- 101.
- On lopuksi muistutettava siitä, että perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a
ja c alakohdassa määrätyt vapaasta kilpailusta tehtävät poikkeukset alueellisten
tukien osalta perustuvat yhteisössä noudatettavaa yhteisvastuullisuutta koskevaan
pyrkimykseen; tämä yhteisvastuullisuus on eräs yhteisön perustamissopimuksen
perustavoite, kuten perustamissopimuksen johdanto-osasta käy ilmi. Komission
tehtävänä on harkintavaltaansa käyttäessään sovittaa yhteen vapaata kilpailua ja
yhteisvastuullisuutta koskevat tavoitteet suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.
Tuolloin komission on arvioitava suunnitellun alueellisen tuen alakohtaisia
vaikutuksia myös sellaisten alueiden ollessa kyseessä, jotka voivat olla 3 kohdan
a alakohdassa tarkoitettuja alueita, jotta vältyttäisiin siltä, että tukitoimen vuoksi
syntyisi yhteisön laajuinen alakohtainen ongelma, joka olisi alkuperäistä alueellista
ongelmaa vakavampi. Siten elinkelpoisuus on olennainen peruste jopa tällaisessa
arvioinnissa (ks. em. asia, AIUFFASS ja AKT v. komissio, 54 ja 120 kohta). Lisäksi
yhteisöjen tuomioistuin on korostanut sitä, että 92 artiklan 3 kohdan a alakohdanja 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan erilaisen sanamuodon perusteella ei kuitenkaan
voida katsoa, että komission ei pitäisi 92 artiklan 3 kohdan a alakohtaa
soveltaessaan millään tavalla ottaa huomioon yhteisön etua tai että sen pitäisi vain
tarkistaa kyseisten toimenpiteiden alueellinen soveltuvuus arvioimatta näiden
toimenpiteiden vaikutuksia koko yhteisön relevanttien markkinoiden kannalta (em.
asia Espanja v. komissio, tuomio 14.1.1997, 17 kohta).
- 102.
- BFM sijaitsee kylläkin sellaisella vyöhykkeellä, joka kuuluu alueisiin, joille voidaan
myöntää alueellista tukea EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan
a alakohdan mukaisesti. Kyseisellä alalla on kuitenkin ollut runsaasti ylikapasiteettia
(ks. riidanalaisen päätöksen VI osastossa oleva toteamus, jota ei ole kiistetty).
Edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti komissio ei ole tehnyt ilmeistä
arviointivirhettä, kun se ottaen huomioon tämän markkinatilanteen yhdessä sen
seikan kanssa, että yritys ei selvästikään ollut elinkelpoinen, kieltäytyi myöntämästä
kyseistä poikkeusta. Näin ollen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, jossa yritys, joka
on saanut laitonta valtiontukea, on voinut pysyä markkinoilla pelkästään tämän
tuen ansiosta, alueellisilla seikoilla ei voida 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan
nojalla perustella poikkeusta kilpailua vääristävien tukien kiellosta. Tällaisilla tuilla
ei nimittäin voitaisi katsoa edistettävän talousalueen kehitystä
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
- 103.
- Näin ollen komissio ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, ettei mitään
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa määrättyä vapaasta
kilpailusta tehtävää poikkeusta voitu soveltaa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.
- 104.
- Näin ollen myös tämä kanneperuste on hylättävä.
- 105.
- Koska yhtään kantajan esittämistä kanneperusteista ei ole voitu hyväksyä, on kanne
hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 106.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet
asian, ne on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan komission ja väliintulijan
Manoirin oikeudenkäyntikulut, koska nämä ovat sitä vaatineet. Tämän artiklan
4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti Ranskan hallitus vastaa itse omasta
väliintulostaan aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanteet hylätään.
- 2.
- Kantajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan komissiolle ja
Manoir industries SA:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
- 3.
- Ranskan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
TiiliBriët
Lenaerts
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja