UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
29 päivänä marraskuuta 2012 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Kilpailu – Komission päätös toimittaa asiakirjoja kansalliselle tuomioistuimelle – Luottamuksellisuus – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Välitoimihakemus – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Intressivertailu
Asiassa T‑164/12 R,
Alstom, kotipaikka Levallois‑Perret (Ranska), edustajinaan asianajaja J. Derenne, solicitor N. Heaton, solicitor P. Chaplin ja solicitor M. Farley,
hakijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Antoniadis, N. Khan ja P. Van Nuffel,
vastapuolena,
jota tukee
National Grid Electricity Transmission plc, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan solicitor A. Magnus, solicitor C. Bryant, solicitor E. Coulson, J. Turner, QC, ja D. Beard, QC,
väliintulijana,
jossa vaaditaan lykkäämään sen 26.1.2012 tehdyn komission päätöksen täytäntöönpanoa, joka sisältyy komission kilpailun pääosaston pääjohtajan kirjeisiin D/2012/006840 ja D/2012/006863 ja joka koskee tiettyjen asiakirjojen toimittamista High Court of Justicelle (England & Wales) niiden käyttämiseksi todisteina hakijaa vastaan vireille saatetussa oikeudenkäynnissä, ja määräämään väitetiedoksiantoon asiassa COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kojeistot – 30.6.2006 annettuun hakijan vastaukseen sisältyvien liikesalaisuuksien luottamuksellisesta käsittelystä välitoimimenettelyssä,
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
Alustavat toteamukset
1 Areva T&D Holding SA, Areva T&D SA ja Areva T&D AG kuuluivat hakijan eli Alstomin konserniin 8.1.1994 asti, jolloin Areva osti ne. Areva luovutti ne 7.6.2010 takaisin hakijalle, joka antoi niiden uusiksi toiminimiksi T&D Holding (sittemmin Alstom Holdings 30. ja 31.3.2012 toteutettujen sisäisten järjestelyjen seurauksena), Alstom Grid SAS ja Alstom Grid AG. Näitä kolmea yritystä kutsutaan tässä määräyksessä Grid-yhtiöiksi niiden emoyhtiöstä riippumatta.
Menettely komissiossa ja unionin tuomioistuimissa
2 Komissio antoi 20.4.2006 asiassa COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kojeistot (jäljempänä GIS-päätös) väitetiedoksiannon, johon hakija vastasi 30.6.2006 (jäljempänä hakijan vastaus) ja johon Areva ja Grid-yhtiöt vastasivat yhdessä samana päivänä kuin hakija (jäljempänä Arevan ja Grid-yhtiöiden vastaus).
3 Komissio teki tässä asiassa 24.1.2007 päätöksen K(2006) 6762 lopullinen, jossa se määräsi seuraamuksia muun muassa hakijalle, Arevalle ja Grid-yhtiöille sillä perusteella, että ne olivat osallistuneet kartelliin kaasueristeisten kojeistojen markkinoilla. Hakija sekä Areva ja Grid-yhtiöt nostivat 18.4.2007 kumoamiskanteet tästä päätöksestä.
4 Yhdistetyissä asioissa T‑117/07 ja T‑121/07, Areva ym. vastaan komissio, 3.3.2011 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II‑633) unionin yleinen tuomioistuin alensi hakijalle sekä Arevalle ja Grid-yhtiöille määrättyjä sakkoja. Areva valitti 24.4.2011 ja hakija ja Grid-yhtiöt valittivat 25.5.2011 tästä tuomiosta (yhdistetyt asiat C‑247/11 P ja C‑253/11 P, Areva v. komissio).
Menettely High Court of Justicessa (England & Wales)
5 National Grid Electricity Transmission plc (jäljempänä NGET) nosti 17.11.2008 vahingonkorvauskanteen muun muassa hakijaa, Arevaa ja Grid-yhtiöitä vastaan High Court of Justicessa (England & Wales) (jäljempänä High Court) sillä perusteella, että se oli maksanut kohtuuttoman suuria hintoja vuosina 1988–2004 tässä kartellissa mukana olevilta yhtiöiltä ostamistaan kaasueristeisistä kojeistoista tämän kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi.
6 Tässä menettelyssä NGET vaati hakijan vastauksen sekä Arevan ja Grid-yhtiöiden vastauksen tiedoksi antamista. High Court ratkaisi tämän vaatimuksen 4.7.2011 antamallaan tuomiolla ja sen jälkeen, vahvistettuaan 11.7.2011 antamallaan määräyksellä (jäljempänä luottamuksellisuutta koskeva määräys) ”luottamuspiirin”, jonka tarkoituksena oli suojata tässä tuomioistuimessa käytävän menettelyn asianosaisten käyttöön annettuihin asiakirjoihin sisältyviä luottamuksellisia tietoja, High Court pyysi 13.7.2011 päivätyllä kirjeellä komissiota toimittamaan [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun asetuksen N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 15 artiklan 1 kohdan nojalla hakijan vastauksen ja Arevan ja Grid-yhtiöiden vastauksen. Hakija ja Grid-yhtiöt esittivät 25.7.2011 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa komissiolle High Courtin pyynnöstä toimittaa asiakirjoja.
7 Komissio lähetti 28.10.2011 High Courtille kirjeen, jossa se ilmoitti aikovansa hyväksyä sen pyynnön täsmentäen joutuvansa kuitenkin ensin ilmoittamaan asiasta muun muassa hakijalle ja Grid-yhtiöille. Komissio antoi 26.1.2012 näille yrityksille tiedoksi päätöksensä hyväksyä High Courtin pyyntö (jäljempänä riidanalainen päätös) sekä asiakirjat, jotka se aikoi lähettää, jos ne eivät riitauttaisi tätä päätöstä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja välitoimista päättävässä tuomioistuimessa.
8 Hakija ja Grid-yhtiöt ilmoittivat 21.2.2012 komissiolle aikovansa nostaa kanteen tästä päätöksestä ja tehdä välitoimihakemuksen unionin yleisen tuomioistuimen presidentille.
Menettely
Välitoimihakemus ja hakemuksen osittaista peruuttamista koskeva pyyntö
9 Hakija ja Grid-yhtiöt nostivat 10.4.2012 riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen. Samana päivänä toimittamallaan erillisellä välitoimihakemuksella ne vaativat riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan mukaisesti.
10 Välitoimihakemuksen vastaanotettuaan komissio otti huomioon hakijan ja Grid-yhtiöiden väitteen, jonka mukaan siitä huolimatta, että sen sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antaman tiedonannon (EYVL 2002, C 45, s. 3) perusteella toimitetut tiedot oli jätetty High Courtin pyynnön ulkopuolelle, vastausten versio, jonka komissio aikoi toimittaa tälle tuomioistuimelle, sisälsi tällaisia tietoja. Komissio ilmoitti 26.4.2012 päivätyllä kirjeellä näille yrityksille, että se oli päättänyt muuttaa kyseisiä versioita poistamalla nämä tiedot.
11 Komissio toimitti 10.5.2012 huomautuksensa välitoimihakemuksesta.
12 Hakija ja Grid-yhtiöt toimittivat 21.5.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kirjeen, jossa ne ilmoittivat sille, että 26.4.2012 tehdyn komission päätöksen seurauksena muutettu versio Arevan ja Grid-yhtiöiden vastauksesta ei aiheuttanut enää riittävän merkittävää ongelmaa ja että näin ollen Grid-yhtiöt olivat päättäneet luopua pääasian oikeudenkäynnistä ja peruuttaa välitoimihakemuksensa. Lisäksi hakija, joka pani merkille komission päätöksen, muutti vaatimuksiaan siltä osin kuin sen hakemuksensa tueksi esittämät tietyt perusteet ja liittämät asiakirjat olivat menettäneet merkityksensä.
13 Komissio toimitti 29.5.2012 huomautuksensa hakemuksen osittaista peruuttamista koskevasta pyynnöstä ja hakijan välitoimihakemuksen vaatimusten muuttamisesta.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antoi 13.6.2012 asiassa T‑164/12 R asian osittaista poistamista rekisteristä koskevan määräyksen, jotta Grid-yhtiöiden nimi poistettaisiin hakijoiden luettelosta. Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja poisti 10.7.2012 antamallaan määräyksellä Grid-yhtiöiden nimen kantajien luettelosta myös pääasiassa ja velvoitti komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan yhden kolmasosan Grid-yhtiöiden oikeudenkäyntikuluista asioissa T‑164/12 ja T‑164/12 R.
NGETin väliintulohakemus ja luottamuksellista käsittelyä koskeva hakijan pyyntö
15 NGET toimitti 1.5.2012 asiassa T‑164/12 R väliintulohakemuksen, jolla se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission oletettuja vaatimuksia. Komissio ilmoitti 22.5.2012 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen presidentille, ettei se vastustanut hakemusta. Hakija toimitti 23.5.2012 tästä hakemuksesta huomautuksensa, joissa se täsmensi, ettei se vastustanut tätä väliintuloa. Samana päivänä päivätyllä erillisellä asiakirjalla hakija pyysi asiassa T‑164/12 R toimitettujen tietojen ja asiakirjojen luottamuksellista käsittelyä. NGET toimitti 6.6.2012 kirjeen, jossa se ilmoitti, että hakija oli esittänyt erään kansallista menettelyä koskevan seikan virheellisesti väliintulohakemusta koskevissa huomautuksissaan, ja toisti tässä yhteydessä, miten tärkeää sen väliintulohakemus on hyväksyä, jotta se voisi selventää unionin yleiselle tuomioistuimelle High Courtissa käytävän menettelyn luonnetta ja merkitystä.
16 NGET jätti 10.7.2012 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia asiassa T‑164/12, eivätkä komissio tai kantaja ole vastustaneet hakemusta. Viimeksi mainittu toimitti kuitenkin 7.8.2012 pyynnön asiassa T‑164/12 toimitettujen tietojen ja asiakirjojen luottamuksellisesta käsittelystä.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 4.9.2012 antamallaan määräyksellä NGETin väliintulohakemuksen asiassa T‑164/12. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antoi 13.9.2012 määräyksen, jossa NGET hyväksyttiin väliintulijaksi asiassa T‑164/12 R. Hakijan välitoimihakemuksen yhteydessä toimitetuista asiakirjoista laatima versio, joka ei ole luottamuksellinen, toimitettiin väliintulijalle, jota kehotettiin esittämään mahdolliset huomautuksensa tältä osin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta välitoimista päättävän tuomarin arviointia luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön perusteltavuudesta.
18 Väliintulija toimitti 27.9.2012 väliintulokirjelmänsä sekä luottamuksellista käsittelyä koskevasta hakijan pyynnöstä esittämänsä huomautukset, joissa se ilmoitti jättävänsä unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan, onko sen kuulemiseksi tässä asiassa mahdollista toteuttaa menettelyllisiä toimenpiteitä. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo antoi 8.10.2012 nämä kaksi asiakirjaa tiedoksi hakijalle ja komissiolle.
Asianosaisten vaatimukset
19 Hakija vaatii, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– määrää, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään siihen asti, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut pääasian
– määrää sen vastauksessa olevien liikesalaisuuksien luottamuksellisesta käsittelystä tässä menettelyssä
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Kun otetaan huomioon, että hakija on muuttanut vaatimuksiaan (ks. edellä 12 kohta), sen on katsottava luopuneen välitoimihakemuksestaan siltä osin kuin se koskee sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon perusteella toimitettuja tietoja.
21 Komissio vaatii väliintulijan tukemana, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– hylkää välitoimihakemuksen
– velvoittaa hakijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Hakijan vastaukseen sisältyvien liikesalaisuuksien luottamuksellista käsittelyä välitoimimenettelyssä koskeva pyyntö
22 Komissio katsoo 10.5.2012 päivätyissä huomautuksissaan, että välitoimihakemus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä pyydetään hakijan vastaukseen sisältyvien liikesalaisuuksien luottamuksellista käsittelyä esillä olevassa menettelyssä.
23 Hakijan vastaukseen sisältyvien liikesalaisuuksien luottamuksellista käsittelyä esillä olevassa menettelyssä koskeva pyyntö, sellaisena kuin se on laadittu, voidaan ymmärtää vain siten, että se kohdistuu vastapuoleen. Esillä olevassa tapauksessa tällaisessa pyynnössä ei ole mieltä, koska komissiolla on hallussaan riidanalaisten asiakirjojen luottamuksellinen versio. Jos hakijalla kuitenkin olisi ollut tarkoitus vaatia tällaista käsittelyä mahdolliseen väliintulijaan nähden, tämä pyyntö olisi ollut ennenaikainen. Joka tapauksessa on muistettava, että kuten edellä 17 ja 18 kohdassa on todettu, väliintulijalla on ollut oikeus tutustua ainoastaan esillä olevan hakemuksen yhteydessä toimitettujen asiakirjojen versioon, joka ei ole luottamuksellinen.
Riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva pyyntö
24 SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta luettuna yhdessä SEUT 256 artiklan 1 kohdan kanssa ilmenee, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kohteena olevan toimen täytäntöönpanon lykättäväksi, jos hän katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät, tai päättää tarpeellisista välitoimista.
25 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua. Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakeneen asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tilanteen mukaan vertailtava esillä olevia intressejä (asia C‑445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok., s. I‑1461, 73 kohta).
26 Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteet huomioon ottaen vapaasti päättää, millä tavalla ja missä järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä missään oikeussäännössä ei välitoimista päättävälle tuomarille aseteta ennalta mallia, jonka mukaan välitoimista päättämisen tarpeellisuutta arvioidaan (asia C‑149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok., s. I‑2165, 23 kohta ja asia C‑459/06 P(R), Vischim v. komissio, määräys 3.4.2007, 25 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
27 Asiakirja-aineiston perusteella välitoimista päättävä tuomari katsoo, että sillä on kaikki esillä olevan välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot, eikä asiassa ole tarpeen kuulla ensin osapuolten suullisia lausumia tai toteuttaa prosessinjohtotoimia, kuten väliintulija on vaatinut.
28 Esillä olevan asian olosuhteissa on ensin suoritettava intressivertailu.
Intressivertailu
29 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävän tuomarin on intressivertailua suorittaessaan päätettävä, meneekö välitoimia hakeneen asianosaisen intressi niiden myöntämiseen riidanalaisen toimen välitöntä soveltamista koskevan intressin edelle vai ei, tutkimalla erityisesti, voidaanko tämän toimen välittömän täytäntöönpanon vaikutukset poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin mahdollisesti kumoaa toimen, ja päinvastoin, estetäänkö kyseisen toimen täytäntöönpanon lykkäämisellä sen täysien oikeusvaikutusten ilmeneminen, jos pääasian kanne hylätään (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 76/89 R, 77/89 R ja 91/89 R, RTE ym. v. komissio, määräys 11.5.1989, Kok., s. 1141, 15 kohta ja yhdistetyt asiat C‑182/03 R et C‑217/03 R, Belgia ja Forum 187 v. komissio, määräys 26.6.2003, Kok., s. I‑6887, 142 kohta). Tässä yhteydessä välitoimista päättävä tuomari voi joutua ottamaan huomioon myös kolmansien edut.
30 Tarkasteltaessa erityisesti edellytystä, jonka mukaan välitoimia koskevan määräyksen johdosta syntyvän oikeusaseman täytyy olla peruutettavissa, on huomattava, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on pelkästään varmistaa pääasiassa annettavan tulevan ratkaisun täysi tehokkuus (ks. vastaavasti asia C‑7/04 P(R), komissio v. Akzo ja Akcros, määräys 27.9.2004, Kok., s. I‑8739, 36 kohta). Näin ollen tämä menettely on puhtaasti liitännäinen suhteessa pääasian menettelyyn, johon se nivoutuu (asia T‑228/95 R, Lehrfreund v. neuvosto ja komissio, määräys 12.2.1996, Kok., s. II‑111, 61 kohta), joten välitoimista päättävän tuomarin ratkaisun on oltava väliaikainen siten, ettei se vaikuta pääasiassa annettavaan tulevaan ratkaisuun eikä tee sitä näennäiseksi estämällä sen tehokasta vaikutusta (ks. vastaavasti asia C‑313/90 R, CIRFS ym. v. komissio, määräys 17.5.1991, Kok., s. I‑2557, 24 kohta ja asia T‑203/95 R, Connolly v. komissio, määräys 12.2.1995, Kok., s. II‑2919, 16 kohta).
31 Tästä seuraa väistämättä, että välitoimimenettelyn asianosaisen puolustama intressi ei ansaitse suojaa siltä osin kuin tämä asianosainen pyytää välitoimista päättävää tuomaria antamaan ratkaisun, joka ei suinkaan olisi puhtaasti väliaikainen vaan jolla otettaisiin ennalta kantaa pääasiassa annettavaan ratkaisuun ja tehtäisiin siitä näennäinen estämällä sen tehokas vaikutus.
32 Tässä tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen on pääasiassa ratkaistava, onko riidanalainen päätös, jolla komissio on päättänyt hyväksyä High Courtin pyynnön erityisesti hakijan vastauksen toimittamisesta, kumottava muun muassa SEUT 339 artiklassa tarkoitetun salassapitovelvollisuuden loukkaamisen vuoksi.
33 Väliintulijan puolustamasta intressistä on todettava, että se kiinnittää väliintulokirjelmässään välitoimista päättävän tuomarin huomion siihen, että intressivertailussa on otettava huomioon unionin yleisen tuomioistuimen ja High Courtin aikataulujen tarjoamat eri mahdollisuudet.
34 Mikäli täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus hyväksyttäisiin, komissio ei toimittaisi riidanalaisia asiakirjoja High Courtille niin kauan kuin unionin yleinen tuomioistuin ei ole antanut tuomiota pääasiassa. Väliintulija katsoo, että jos unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian komission hyväksi mutta antaa tuomionsa vasta High Courtin annettua ratkaisunsa, sillä ei olisi käytössään vaatimuksensa kannalta tarpeellisia asiakirjoja ja täytäntöönpanon lykkäämisellä olisi hakijan kannalta sen hyväksi annettavan lopullisen tuomion vaikutus, vaikka unionin yleinen tuomioistuin hylkäisi pääasian kanteen perusteettomana.
35 Tilanteessa, jossa välitoimihakemus hylättäisiin, komissio toimittaisi riidanalaiset asiakirjat High Courtille, joka vuorostaan toimittaisi ne 11.7.2011 annetulla määräyksellä vahvistetulle ”luottamuspiirille”, jotta ne otettaisiin huomioon vahingonkorvausmenettelyssä. Väliintulija katsoo, että jos unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi asian kantajan hyväksi ennen kuin High Court on antanut ratkaisunsa, lainvastaisesti toimitetut tiedot jätettäisiin kansallisessa menettelyssä huomiotta.
36 Väliintulija jättää kuitenkin huomiotta toisen tilanteen, joka on olennainen hakijan puolustamien intressien kannalta, eli sen, jossa välitoimihakemus hylättäisiin ja High Court antaisi ratkaisun ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on ehtinyt lausua pääasiassa nostetusta kanteesta. Tällaisessa tilanteessa kumoamiskanteesta tulisi näennäinen, eikä sillä olisi tehokasta vaikutusta. Esillä olevan hakemuksen hylkäämisellä otettaisiin ennalta kantaa pääasiassa annettavaan ratkaisuun eli se tarkoittaisi kumoamiskanteen hylkäämistä.
37 Edellä 30 ja 31 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella on siis todettava, että välitoimista päättävässä tuomioistuimessa esillä olevan kaltainen riita, joka koskee vireillä olevan oikeusriidan yhteydessä esitettyä pyyntöä siitä, että toimielin toimittaisi riidanalaiset asiakirjat kansalliselle tuomioistuimelle, voi asettaa välitoimimenettelyn liitännäisen luonteen kyseenalaiseksi.
38 Kuitenkaan tilanteessa, jossa esillä oleva hakemus hyväksyttäisiin ja High Court voisi ratkaista asian ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa pääasian oikeudenkäynnissä, väliintulija ei ole näyttänyt, ettei se voisi turvata etujaan vaatimalla vahingonkorvausmenettelyn lykkäämistä kantajana High Courtissa.
39 Tällaisen hakemuksen menestyminen vaikuttaa todennäköisemmältä kuin jos hakija vaatisi tätä lykkäämistä vastaajana High Courtissa tilanteessa, jossa esillä oleva hakemus hylättäisiin ja asiakirjat toimitettaisiin näin ollen High Courtille ja jossa viimeksi mainittu voisi ratkaista asian ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin tekee ratkaisunsa pääasian oikeudenkäynnissä.
40 Komission puolustamasta intressistä on todettava, että 10.5.2012 päivätyissä huomautuksissaan komissio katsoo, ettei sillä ole muuta intressiä kuin turvata kansallisten tuomioistuinten toimivalta unionin oikeussääntöjen soveltamisessa varmistamalla niiden täydet oikeusvaikutukset ja suojaamalla oikeuksia, joita niissä annetaan yksityisille. Komissio täsmentää, että kyse ei ole pelkästään sellaisten yksiköiden intresseistä, jotka vaativat korvausta kilpailua rajoittavan tai vääristävän toiminnan vuoksi aiheutuneesta vahingosta, vaan myös unionin oikeussääntöjen tehokasta soveltamista koskevasta yleisestä intressistä, sillä kansallisissa tuomioistuimissa nostettavilla vahingonkorvauskanteilla voi olla huomattava vaikutus toimivan kilpailun ylläpitämiseen. Väliintulija lisää tässä suhteessa, että sekä komissio että unionin tuomioistuimet ovat tunnustaneet, että on tärkeää varmistaa kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineille mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanteita ja vedota unionin oikeudessa niille annettuihin oikeuksiin. Tässä yhteydessä komissio toteaa, että 12.6.2009 annetussa tuomiossa, jossa on muun muassa ratkaistu hakijan ja kaikkien muiden High Courtissa vastaajina olevien hakemus GIS-päätöstä koskevan kumoamiskanteen käsittelyn lykkäämisestä, tämä tuomioistuin on nimenomaisesti painottanut, että oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä ei ole syytä viivyttää, vaikka unionin yleisessä tuomioistuimessa olisi edelleen vireillä oikeudenkäyntejä.
41 Unionin kilpailusääntöjen tehokkaasta soveltamisesta ja erityisesti kansallisista vahingonkorvausmenettelyistä on todettava, että vaikka lainkäytön nopeuteen liittyvä intressi saa erityisen painoarvon välitoimista päättävän tuomarin intressivertailussa, High Courtin kanssa samaa mieltä oleva komissio ei kuitenkaan ole tehnyt hakemusta nopeutetusta menettelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa, kuten hakija kehotti ilmoittaessaan esillä olevassa hakemuksessa, että tarvittaessa se ei vastustaisi tällaista menettelyä. Koska työjärjestyksen 76 a artiklan mukaan väliintulija ei voi tehdä tällaista hakemusta, komission asiana oli tehdä se, jos tämä toimielin piti menettelyn pikaista loppuun saattamista ensiarvoisen tärkeänä.
42 Kun otetaan huomioon edellä 37–39 kohdassa esitetyt perustelut unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tehokkaan vaikutuksen turvaamisesta pääasian oikeudenkäynnissä ja esillä olevan tapauksen erityiset olosuhteet, on vertailtava unionin kilpailusääntöjen tehokasta soveltamista ja välitoimimenettelyn liitännäisyyden säilyttämistä. Vastaava punninta on tehty implisiittisesti, kun on jätetty tutkimatta välitoimihakemus, jolla unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä on pyydetty määräämään komission hallussa olevien luottamukselliseksi väitettyjen tietojen ”väliaikaisesta” antamisesta, koska tämän hakemuksen hyväksyvä määräys olisi voinut tehdä etukäteen tyhjäksi pääasiassa myöhemmin annettavan ratkaisun vaikutukset (ks. vastaavasti asia T‑607/11 R, Henkel ja Henkel France v. komissio, määräys 23.1.2012, 23–25 kohta).
43 Väliintulija korostaa 27.9.2012 päivätyssä väliintulokirjelmässään, että välitoimista päättävän tuomarin on tärkeää ottaa intressivertailussa huomioon vastustusstrategia, jota hakija noudattaa turvautuessaan viivästystä aiheuttaviin menettelyihin estääkseen High Courtissa käytävän oikeudenkäynnin etenemisen. Huomattakoon, että yhtäkään väliintulijan vahingonkorvauskanteensa esteenä pitämää oikeudenkäyntiasiakirjaa ei ole luonnehdittu oikeuden väärinkäytöksi, minkä väliintulija myöntää. Näin ollen nämä menettelyt ovat vain osoitus asianosaisen käyttöön tämän oikeuksien turvaamiseksi annetuista oikeudellisista keinoista. Kun nämä menettelyt on katsottu perusteettomiksi, väliintulijan kanta on hyväksytty ja oikeudenkäynti High Courtissa on siten jatkunut niin kuin pitää. Vaikka tämä oikeudenkäynti on väliintulijan mukaan kestänyt epätavallisen pitkään, väliintulija ei kuitenkaan ole osoittanut kärsineensä tämän keston vuoksi sellaista vahinkoa, että sen intressille saada riidanalaiset tiedot ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on antanut tuomion pääasian oikeudenkäynnissä olisi annettava etusija tämän tuomion tehokkaan vaikutuksen turvaamista koskevaan intressiin nähden (ks. edellä 37–39 kohta).
44 Näin ollen komission ja väliintulijan intressin välitoimihakemuksen hylkäämiseen on väistyttävä hakijan intressin tieltä, etenkin kun pyydetyllä täytäntöönpanon lykkäämisellä vain pidetään rajatun ajan voimassa useiden vuosien ajan vallinnut tilanne (ks. vastaavasti em. asia RTE ym. v. komissio, määräyksen 15 kohta; ks. myös asia T‑345/12 R, Akzo Nobel ym. v. komissio, määräys 16.11.2012, 29 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ilman, että tästä aiheutuisi sellaista haittaa, että tämän odotustilanteen täytyisi välittömästi lakata. Lisäksi hakija vastustaa ainoastaan riidanalaisten asiakirjojen luottamuksellisen version toimittamista. Näin ollen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen hyväksymisellä ei estetä komissiota tekemästä uutta päätöstä, jonka nojalla voidaan toimittaa riidanalaisten asiakirjojen versio, joka ei ole luottamuksellinen, odotettaessa, että unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut kumoamiskanteen pääasian oikeudenkäynnissä. Siten oikeudenkäynti High Courtissa voi jossain määrin jatkua.
Kiireellisyys
45 Hakijan puolustaman intressin suojelu on kiireellistä, kun tälle voi aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, mikäli välitoimihakemus hylätään. Tässä yhteydessä hakija väittää, että riidanalaisten asiakirjojen toimittamisesta seuraavaa tilannetta ei voitaisi enää korjata. Kun luottamukselliset tiedot on kerran toimitettu, riidanalaisen päätöksen kumoaminen myöhemmin erityisesti SEUT 339 artiklassa tarkoitetun salassapitovelvollisuuden loukkaamisen vuoksi ei poistaisi toimittamisesta seuraavia vaikutuksia. Tämän vuoksi oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan olisi vain ”tyhjä kuori”, jos riidanalaiset tiedot toimitettaisiin ennen pääasiassa annettavaa ratkaisua.
46 Kun otetaan huomioon luottamuksellisten asiakirjojen toimittamista koskevan oikeudenkäyntiasian erityinen luonne välitoimimenettelyn yhteydessä (ks. edellä 37 kohta) ja asian erityiset olosuhteet (ks. edellä 38 ja 39 kohta), riittää, kun arvioidaan riidanalaisten tietojen toimittamisesta sinänsä hakijalle tässä tapauksessa aiheutuvan vahingon vakavuutta ja korjaamattomuutta suhteessa tämän oikeuteen tehokkaaseen oikeussuojaan.
47 Tilanteessa, jossa esillä oleva hakemus hylättäisiin ja komissio toimittaisi asiakirjat High Courtille ja jossa viimeksi mainittu antaisi ratkaisunsa ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on ehtinyt lausua pääasian oikeudenkäynnissä tietojen toimittamisen mahdollisesta lainvastaisuudesta nostetusta kanteesta, hakijan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan menettäisi merkityksensä.
48 On syytä panna merkille, että väliintulija, joka on väliintulokirjelmässään täsmentänyt voivansa selvittää unionin yleiselle tuomioistuimelle Yhdistyneessä kuningaskunnassa esittämänsä vaatimuksen luonnetta ja merkitystä, ilmoittaa 6.6.2012 päivätyssä kirjeessään, että High Courtin ei pidä odottaa unionin tuomioistuimen ratkaisua muutoksenhakuasioissa, joissa on valitettu unionin yleisen tuomioistuimen GIS-päätöksestä nostettujen kumoamiskanteiden seurauksena antamista tuomioista, ja toteaa 27.9.2012 päivätyssä väliintulokirjelmässään, että unionin yleisellä tuomioistuimella menee todennäköisesti enemmän aikaa pääasian ratkaisemiseen kuin High Courtilla kansallisen menettelyn päätökseen saamiseen. Näiden tietojen valossa riski siitä, että kansallinen tuomioistuin tekee ratkaisun sille toimitettujen tietojen perusteella ennen kuin unionin yleisellä tuomioistuimella on ollut mahdollisuus lausua näiden tietojen toimittamisen laillisuudesta, on vakava eikä pelkästään hypoteettinen.
49 Koska esillä olevan välitoimihakemuksen hylkäämisen tapauksessa komissio ryhtyisi välittömästi toimittamaan riidanalaisia tietoja, olisi pelättävissä, että Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EUVL 2010, C 83, s. 389) 47 artiklassa vahvistettu tehokkaita oikeussuojakeinoja koskeva hakijan perusoikeus vaarantuisi, jos komissiolla olisi oikeus toimittaa kyseiset tiedot ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut pääasian. Koska näin ollen hakijan perusoikeutta voitaisiin loukata vakavalla ja korjaamattomalla tavalla, jollei fumus boni juris -edellytyksen tutkimisesta muuta johdu (ks. tämän viimeksi mainitun edellytyksen ja kiireellisyysedellytyksen läheisestä yhteydestä yhdistetyt asiat T‑54/08 R, T‑87/08 R, T‑88/08 R ja T‑91/08 R–T‑93/08 R, Kypros v. komissio, määräys 8.4.2008, 56 ja 57 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), täytäntöönpanoa on kiireellisesti lykättävä (ks. myös em. asia Akzo Nobel ym. v. komissio, määräyksen 31–33 kohta).
Fumus boni juris
50 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan fumus boni juris -edellytys täyttyy, jos ainakin jokin välitoimia hakeneen asianosaisen pääasian kanteen tueksi esittämistä perusteista vaikuttaa ilmeisen merkitykselliseltä ja sille on joka tapauksessa vakavasti otettavat perustelut siltä osin, että siitä ilmenee, että kyseessä ovat monimutkaiset oikeudelliset ongelmat, joiden ratkaisu ei ole ilmeinen ja jotka siis ansaitsevat perusteellisen tarkastelun, jota välitoimista päättävä tuomari ei voi suorittaa vaan joka on tehtävä pääasian menettelyssä, tai jos asianosaisten välisen keskustelun perusteella kyse on merkittävästä oikeudellisesta ongelmasta, jonka ratkaisu ei ole suoralta kädeltä selvä (asia T‑52/12 R, Kreikka v. komissio, määräys 19.9.2012, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös asia C‑39/03 P‑R, komissio v. Artegodan ym., määräys 8.5.2003, Kok., s. I‑4485, 40 kohta).
51 Hakija väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan ensinnäkin SEUT 339 artiklaa, toiseksi [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä annetun komission tiedonannon (EUVL 2004, C 101, s. 54) 25 kohtaa ja kolmanneksi SEU 4 artiklan 3 kohtaa.
52 Tässä yhteydessä on vedottu siihen, että hakijan vastauksen toimittaminen komission aikomalla tavalla olisi vastoin SEUT 339 artiklaa, koska High Courtin antamat takeet toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi eivät takaisi samantasoista suojaa kuin SEU-sopimuksen määräyksen perusteella annettava suoja.
53 Komissio muistuttaa sille asetetusta velvollisuudesta, jota on täsmennetty asiassa T‑353/94, Postbank vastaan komissio, 18.9.1996 annetussa tuomiossa (Kok., s. II‑921, 90 kohta) ja jonka mukaan sen on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta tätä oikeutta ei loukattaisi asiakirjojen antamisella kansalliselle tuomioistuimelle tai sen aikana, ja katsoo, että tämän tuomion perusteella kansallisen tuomioistuimen on taattava toimitettujen tietojen luottamuksellisuus ja että näin ollen komissio noudattaa tätä velvollisuutta, jos se ilmoittaa kansalliselle tuomioistuimelle ne asiakirjat tai ne kohdat, jotka sisältävät luottamuksellisia tietoja tai liikesalaisuuksia, ja jos se varmistaa, että nämä tiedot toimitetaan vain, jos kansallinen tuomioistuin antaa konkreettiset takeet kyvystään ja halustaan suojella näiden tietojen luottamuksellisuutta.
54 Ensimmäisestä varotoimenpiteestä, jonka mukaisesti komissio ilmoittaa ne asiakirjat tai ne kohdat, jotka sisältävät luottamuksellisia tietoja tai liikesalaisuuksia, on korostettava, että esillä olevassa asiassa komissio ei ole katsonut tarpeelliseksi tutkia tämän luokittelun paikkansapitävyyttä ennen kyseisten tietojen toimittamista, vaan se on tyytynyt ilmoittamaan kohdat, jotka hakija on katsonut sellaisiksi. On erikoista, että 10.5.2012 päivätyissä huomautuksissaan komissio palaa tämän luokittelun hyväksymiseen, koska pelkästään siitä, että se ilmoittaa kansalliselle tuomioistuimelle nämä tiedot SEUT 339 artiklassa suojattujen tietojen toimittamiseen sovellettavien varotoimenpiteiden mukaisesti, voitaisiin päätellä, että nämä tiedot todella kuuluvat tämän määräyksen soveltamisalaan. Jos tällaisen määrittelyn varmistaminen on tarpeen, se edellyttää joka tapauksessa yksityiskohtaista tutkimusta, jonka suorittaminen ei kuulu välitoimista päättävälle tuomarille.
55 Kansallisen tuomioistuimen antamista konkreettisista takeista, joista komission on varmistuttava ennen kyseisten tietojen toimittamista, komissio tyytyy toteamaan riidanalaisessa päätöksessä, että luottamuksellisuutta koskevan määräyksen perusteella voitiin suojata kaikkia pyydettyihin asiakirjoihin sisältyviä tietoja SEUT 339 artiklassa asetettujen takeiden mukaisesti. Riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene minkäänlaista arviointia luottamuksellisuutta koskevassa määräyksessä annetun suojan konkreettisista vaikutuksista SEUT 339 artiklassa asetettuun velvollisuuteen nähden, sellaisena kuin tätä velvollisuutta on tulkittu oikeuskäytännössä.
56 Komissio toteaa 10.5.2012 päivätyissä huomautuksissaan, että kansallinen tuomioistuin on ilmoittanut sille, että pyydettyjen tietojen toimittaminen rajattaisiin ”luottamuspiiriin”, joka vahvistetaan High Courtin menettelyssä asianosaisten suostumuksella, ja että hakija ei ole ilmaissut olevansa huolissaan ”luottamuspiirin” laajuudesta tai siihen liittyvistä yksityiskohdista 25.7.2011 sille esittämissään huomautuksissa. Vaikka High Courtin oikeudenkäynnin asianosaiset, hakija mukaan lukien, on otettu mukaan ”luottamuspiirin” ulottuvuuden määrittelyyn, ei pidä kuitenkaan unohtaa, että kansallinen tuomioistuin on 4.7.2011 antamassaan tuomiossa (13 kohta) nimenomaisesti maininnut näillä asianosaisilla olevan mahdollisuus toimittaa komissiolle huomautuksia siitä, onko päätös hyväksyä tai olla hyväksymättä kyseisten tietojen toimittamista koskeva pyyntö asianmukainen. Hakijan 25.7.2011 lähettämistä huomautuksista (34 kohta) ilmenee, että tämä oli ilmoittanut komissiolle tiettyjen asiakirjojen sisällön muuttamistarpeesta, mikäli High Courtin pyyntö hyväksyttäisiin. Toisin sanoen ”luottamuspiirin” kokoonpano aiheutti mitä ilmeisimmin hakijalle vaikeuksia, koska tämä vastusti pyydettyjen asiakirjojen luottamuksellisten versioiden toimittamista näille tahoille. Näiden seikkojen vuoksi ei voida siten sulkea pois mahdollisuutta, että unionin yleinen tuomioistuin tutkii pääasian oikeudenkäynnin yhteydessä, oliko komission SEUT 339 artiklan mukaisen salassapitovelvollisuuden noudattamiseksi toteutettava muita kuin riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja varotoimenpiteitä.
57 Luottamuksellisuutta koskevan määräyksen, jonka High Court on toimittanut komissiolle riidanalaisten asiakirjojen toimittamista koskevan pyynnön liitteenä, tarkastelusta ilmenee, että ”luottamuspiiri”, jonka kokoonpanoa voidaan tulevaisuudessa muuttaa, muodostuu hyvin monista henkilöistä (tässä luettelossa on 92 nimeä), jotka hoitavat niinkin erilaisia tehtäviä kuin ulkopuolisen asianajajan, oman yrityksen lakimiehen (näitä ovat esimerkiksi kaksi väliintulijan työntekijää), sihteerin tai tietotekniikan asiantuntijan tehtäviä. Näitä kaikkia henkilöitä koskee varmasti salassapitovelvollisuus, eikä väliintulijan mukaan yksikään heistä hoida kaupallisia tehtäviä. Kun otetaan huomioon unionin oikeudessa esitetyt ajatukset asianajajien ja asiakkaiden välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojasta ja riippumattomuuden vaatimus, jonka mukaisesti näiden välillä ei saa olla mitään työsuhdetta, edes ammattieettisten ja ammatillisten kurinpidollisten velvoitteiden sitoessa, pääasian oikeudenkäynnissä voitaisiin kohtuudella esittää kysymys siitä, olisiko komission pitänyt pyydetyn tiedon levittämistä kansallisella tasolla koskevien, tiedossaan olleiden yksityiskohtien vuoksi tutkia perusteellisesti kyseisen takeen konkreettiset seuraukset liikesalaisuuden suojaan ja mahdollisesti päätyä toimittamista koskevan pyynnön – sellaisena kuin se on esitetty – hylkäämiseen uhalla, että SEUT 339 artiklaa rikotaan. Tältä osin on vielä todettava, että osoittaakseen, ettei suunniteltua tietojen antamista voida rinnastaa niiden antamiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytävän menettelyn asianosaisille, komissio ei voi tyytyä toteamaan, että ”luottamuspiirin” tarkoituksena on antaa asianosaisten asianajajille mahdollisuus tutkia toimitettujen asiakirjojen sisältö, koska tämän piirin kokoonpano ei nimenomaan ole muuttumaton eikä sitä ole rajattu asianajajana toimiviin henkilöihin.
58 Näiden toteamusten perusteella ei voida pitää poissuljettuna sitä, että pääasiasta päättävän tuomioistuimen on pääasian oikeudenkäynnissä otettava kantaa komission harjoittaman valvonnan laajuuteen sen varmistaessa, että luottamuksellisia tietoja toimitetaan ainoastaan, jos kansallinen tuomioistuin antaa konkreettiset takeet kyvystään ja halustaan suojella näiden tietojen luottamuksellisuutta. Pääasiasta päättävä tuomioistuin voi toisin sanoen joutua pohtimaan, olivatko komission esillä olevassa asiassa toteuttamat varotoimenpiteet SEUT 339 artiklassa asetetun velvollisuuden noudattamiseksi riittäviä vai olisiko sen pitänyt tarkastella yksityiskohtaisemmin kansallisen tuomioistuimen ehdottamaa mekanismia pyydettyjen tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi.
59 Vaikka näitä varotoimenpiteitä pidettäisiin lähtökohtaisesti asianmukaisina tämän velvollisuuden noudattamiseksi, edellä mainitussa asiassa Postbank vastaan komissio annetussa tuomiossa täsmennetään olevan mahdollista, että vaikka komissio toteuttaisi kaikki tarvittavat varotoimenpiteet, tietyissä tapauksissa kolmansien suojelua ei voitaisi täysin taata. Näissä poikkeuksellisissa tilanteissa tämän oikeuskäytännön mukaan komissio voi kieltää asiakirjojen antamisen kansallisille oikeusviranomaisille. Esillä olevan asian olosuhteissa ei ole poissuljettua, että pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen on ratkaistava, oliko komissio tällaisessa tilanteessa.
60 Näissä analyyseissä tulee esille uusia oikeudellisia kysymyksiä. On syytä todeta, että sekä High Courtille lähetetyssä, 28.10.2011 päivätyssä kirjeessään (6 kohta) että riidanalaisessa päätöksessä (14 kohta) komissio on itse viitannut siihen, että pyyntö ja esillä oleva kysymyksenasettelu ovat uusia.
61 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että esillä olevaan asiaan liittyy uusia oikeudellisia kysymyksiä, joita ei voida pitää ilmeisen merkityksettöminä ja joiden ratkaiseminen edellyttää perusteellista tarkastelua pääasian oikeudenkäynnissä. Näin ollen on katsottava, että kyse on fumus boni juris -tilanteesta (ks. myös em. asia Akzo Nobel ym. v. komissio, määräyksen 44–56 kohta).
62 Koska kaikki edellytykset täyttyvät tältä osin, välitoimihakemus on hyväksyttävä ja asiassa on määrättävä välitoimista, joilla komissiota kielletään toimittamasta riidanalaisia tietoja riidanalaisessa päätöksessä aiotulla tavalla.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Lykätään 26.1.2012 tehdyn komission päätöksen täytäntöönpanoa siltä osin kuin se koskee väitetiedoksiantoon asiassa COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kojeistot – 30.6.2006 annetun Alstomin vastauksen luottamuksellisen version toimittamista High Court of Justicelle (England & Wales).
2) Välitoimihakemus hylätään muilta osin.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 29 päivänä marraskuuta 2012.