Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
4 päivänä heinäkuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – Verolliset liiketoimet – Vastikkeellinen palvelujen suoritus – Hallinnointipalkkio, jonka tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio kerää oikeudenhaltijoille kuuluvien korvausten keräämisestä, jakamisesta ja maksamisesta – Korvaukset, jotka eivät ole osa verollista liiketointa
Asiassa C‑179/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Înalta Curte de Casaţie şi Justiţie (ylin tuomioistuin, Romania) on esittänyt 15.11.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 21.3.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Centrul Român pentru Administrarea Drepturilor Artiștilor Interpreți (Credidam)
vastaan
Guvernul României,
Ministerul Finanțelor,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen, toisen jaoston puheenjohtaja A. Prechal (esittelevä tuomari), joka hoitaa seitsemännen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomari M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Centrul Român pentru Administrarea Drepturilor Artiștilor Interpreți (Credidam), edustajinaan S. Brăileanu, A.-M. Gheorghişan ja M. Niculeasa, avocaţi,
– Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, R. I. Haţieganu ja A. Rotăreanu,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. Armenia ja M. Herold,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1; jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 24 artiklan 1 kohdan ja 25 artiklan c alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Centrul Român pentru Administrarea Drepturilor Artiștilor Interpreți (Credidam) ja toisaalta Guvernul României (Romanian hallitus) sekä Ministerul Finanțelor (valtiovarainministeriö, Romania) ja joka koskee säädösmuutosta, jonka mukaan arvonlisäveroa suoritetaan tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatioiden toiminnasta, joka liittyy näiden oikeuksien haltijoille kuuluvien korvausten keräämiseen, jakamiseen ja maksamiseen, kun nämä korvaukset eivät kuulu arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Arvonlisäverodirektiivi
3 Arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Arvonlisäveroa on suoritettava seuraavista liiketoimista:
– –
c) verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta”.
4 Arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”’Verovelvollisella’ tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta.
Liiketoimintana pidetään kaikkea tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittamaa toimintaa, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Liiketoimintana pidetään erityisesti aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.”
5 Arvonlisäverodirektiivin 24 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”’Palvelujen suorituksella’ tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus.”
6 Arvonlisäverodirektiivin 25 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Palvelujen suoritus voi käsittää muun muassa jonkin seuraavista liiketoimista:
– –
c) palvelun täytäntöönpanon viranomaisen määräyksestä, sen nimissä tai suoraan lain nojalla.”
7 Arvonlisäverodirektiivin 28 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Verovelvollisen, joka omissa nimissään mutta toisen lukuun toimien osallistuu palvelujen suoritukseen, on katsottava itse vastaanottaneen ja suorittaneen kyseiset palvelut.”
8 Arvonlisäverodirektiivin 73 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Muiden kuin 74–77 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.”
Direktiivi 2014/26/EU
9 Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/26/EU (EUVL 2014, L 84, s. 72) 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
a) ’yhteishallinnointiorganisaatiolla’ organisaatiota, joka on lakisääteisesti taikka siirron, lisenssin tai jonkin muun sopimusjärjestelyn nojalla valtuutettu ainoana tai pääasiallisena tarkoituksenaan hallinnoimaan tekijänoikeutta tai tekijänoikeuden lähioikeuksia useamman kuin yhden oikeudenhaltijan puolesta näiden oikeudenhaltijoiden yhteisen edun mukaisesti ja joka täyttää yhden tai molemmat seuraavista kriteereistä:
i) se on jäsentensä omistuksessa tai määräysvallassa;
ii) se on voittoa tavoittelematon organisaatio;
– –
h) ’tekijänoikeustuloilla’ yhteishallinnointiorganisaation oikeudenhaltijoiden lukuun keräämiä tuloja, jotka saadaan yksinoikeudesta, oikeudesta korvaukseen tai oikeudesta hyvitykseen;
i) ’hallinnointipalkkioilla’ määriä, jotka yhteishallinnointiorganisaatio perii, vähentää tai kuittaa tekijänoikeustuloista tai tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saadusta tulosta kattaakseen tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnoinnin kustannukset;
– –”
Romanian oikeus
Verokoodeksi
10 Verokoodeksista annetun lain nro 227/2015 (Legea nr. 227/2015 privind Codul fiscal; jäljempänä verokoodeksi) 268 §:ssä, jonka otsikko on ”Verolliset liiketoimet”, säädetään seuraavaa:
”1. Romanian arvonlisäveroverotuksessa verollisina liiketoimina pidetään liiketoimia, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
a) liiketoimet ovat 270–272 §:ssä tarkoitettuja arvonlisäveron alaisia, vastiketta vastaan tehtyjä tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia tai näihin rinnastettavia liiketoimia;
– –”
11 Verokoodeksin 271 §:ssä, jonka otsikko on ”Palvelujen suoritus”, säädetään seuraavaa:
”1. Palvelujen suorituksena pidetään kaikkia liiketoimia, jotka eivät ole 270 §:ssä tarkoitettuja tavaroiden luovutuksia.
2. Verovelvollisen, joka omissa nimissään mutta toisen lukuun toimien osallistuu palvelujen suoritukseen, on katsottava itse vastaanottaneen ja suorittaneen kyseiset palvelut.
3. Palvelujen suoritukset sisältävät muun muassa seuraavan kaltaisia liiketoimia:
a) tavaroiden vuokraus tai käyttöön asettaminen leasingsopimuksen perusteella;
b) aineettoman omaisuuden luovutus, riippumatta siitä, perustuuko luovutus saantokirjaan vai ei: erityisesti tekijänoikeuksien, patenttien, lisenssien, tavaramerkkien ja muiden vastaavien oikeuksien siirto ja/tai luovutus;
c) sitoumus olla harjoittamatta liiketoimintaa, olla kilpailematta toisen henkilön kanssa tai sietää tiettyä toimintaa tai tilannetta;
d) palvelun suorittaminen viranomaisen määräyksestä, sen nimissä tai suoraan lain nojalla;
e) muiden henkilöiden nimissä ja lukuun toimivien henkilöiden suorittamat välityspalvelut, jos ne suoritetaan tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen yhteydessä.”
Laki nro 8/1996
12 Tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista annetun lain nro 8/1996 (Legea nr. 8/1996 privind dreptul de autor și drepturile conexe) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 489, 14.6.2018; jäljempänä laki nro 8/1996), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 144 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Tekijä tai tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija käyttää hänelle tällä lailla myönnettyjä oikeuksia joko yksilöllisesti tai kollektiivisesti tämän lain säännösten mukaisesti.
– –”
13 Lain nro 8/1996 145 §:n mukaan:
”1. Kollektiivinen hallinnointi on pakollista seuraavien oikeuksien käyttämiseksi:
a) oikeus korvaukseen yksityisestä kopioinnista;
b) oikeus kohtuulliseen korvaukseen 18 §:n 2 momentissa säädetystä yleisölle lainaamisesta;
c) musiikkiteoksia koskeva yleisradiointioikeus;
d) esittäjien ja äänituottajien oikeus kohtuulliseen kertakorvaukseen kaupallisessa tarkoituksessa julkaistujen äänitteiden välittämisestä yleisölle ja yleisradioimisesta tai kappaleiden valmistamisesta tällaisista äänitteistä;
e) oikeus edelleenlähetykseen kaapeleitse;
f) oikeus edelleenlähetykseen;
g) oikeus kohtuulliseen korvaukseen orpoteoksista.
2. Edellä 1 momentissa mainittujen oikeuksien ryhmien osalta yhteishallinnointiorganisaatiot edustavat myös niitä oikeuksien haltijoita, jotka eivät ole antaneet niille valtuutustaan.”
14 Lain 150 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Tässä laissa yhteishallinnointiorganisaatiolla tarkoitetaan vapaasti perustettuja oikeushenkilöitä, joiden ainoana tai pääasiallisena toimialana on tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien, oikeuksien luokkien sekä teosten ja muun suojatun aineiston tyyppien hallinnointi, jonka useat tekijät tai tekijänoikeuden haltijat ovat uskoneet organisaation tehtäväksi mainittujen tahojen lukuun.
2. Yhteishallinnointiorganisaatiolle – – ei voida siirtää tai luovuttaa tekijänoikeuksia tai lähioikeuksia eikä näiden oikeuksien käyttöä.
3. Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeuksien, oikeuksien luokkien sekä teosten ja muun suojatun aineiston tyyppien yhteishallinnointi käsittää lisenssien myöntämisen, hallinnoitavien oikeuksien ja teosten käytön seurannan, näiden oikeuksien noudattamisen varmistamisen sekä tekijöille ja tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoille kuuluvien tulojen, jotka ovat peräisin hallinnoitavien oikeuksien hyödyntämisestä maksetuista korvauksista tai näistä oikeuksista saatujen tulojen sijoittamisesta saaduista tuloista, keräämisen, jakamisen ja maksamisen.
15 Lain 169 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Yhteishallinnointia harjoitetaan seuraavien sääntöjen mukaan:
– –
b) yhteishallinnointiorganisaatioille suoritettavia korvauksia ei katsota näiden järjestöjen tuloiksi eikä niitä voida rinnastaa tällaisiin tuloihin;
– –
d) yhteishallinnointiorganisaation keräämät rahamäärät jaetaan edelleen ja maksetaan sen jäsenille – –
– –
h) hallinnointipalkkio vastaa prosenttiosuutta, joka pidätetään tekijöiltä tai oikeudenhaltijoilta tekijänoikeustuloista tai tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saatavista tuloista, jotta voidaan kattaa kaikki yhteishallinnointiorganisaation toiminnasta sekä korvausten keräämisestä, jakamisesta ja maksamisesta aiheutuvat kustannukset. Suoraan yhteishallinnointiorganisaatioon yhteydessä olevien jäsenten ja oikeudenhaltijoiden maksettavaksi kuuluva palkkio pidätetään jakamishetkellä, ja se voi olla enintään 15 prosenttia yksittäisistä jaetuista rahamääristä – –”
Verokoodeksista annetun lain nro 227/2015 täytäntöönpanosäännöt, jotka on hyväksytty hallituksen päätöksellä nro 1/2016
16 Verokoodeksista annetun lain nro 227/2015 täytäntöönpanosääntöjen, jotka on hyväksytty hallituksen päätöksellä nro 1/2016 (Normele metodologice de aplicare a Legii nr. 227/2015 privind Codul fiscal, aprobate prin Hotărârea Guvernului nr. 1/2016) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 22, 13.1.2016), sellaisina kuin ne ovat muutettuina verokoodeksista annetun lain nro 227/2015 täytäntöönpanosääntöjen muuttamisesta ja täydentämisestä 16.5.2018 tehdyllä hallituksen päätöksellä nro 354/2018 (Hotărârea Guvernului nr. 354/2018 pentru modificarea și completarea Normelor metodologice de aplicare a Legii nr. 227/2015 privind Codul fiscal, aprobate prin Hotărârea Guvernului nr. 1/2016) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 442, 25.5.2018), VII osaston 8 kohdan 12 ja 13 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”12. Verokoodeksin 271 §:n nojalla kappaleen valmistamista koskevien oikeuksien haltijat eivät suorita arvonlisäverotuksessa tarkoitettua palvelua käyttämättömien tallennus- ja kopiointivälineiden sekä tallennus- ja kopiointilaitteiden tuottajille ja maahantuojille, joilta tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatiot keräävät oikeudenhaltijoiden lukuun mutta omissa nimissään korvauksia näiden laitteiden ja välineiden myynnistä. Verokoodeksin 271 §:n 2 momenttia ei sovelleta yksityisestä kopioinnista suoritettavan korvauksen keräämiseen, koska se ei ole vastiketta arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta palvelujen suorituksesta. Yhteishallinnointiorganisaatiot suorittavat arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvia palveluja kappaleen valmistamista koskevien oikeuksien haltijoille ja pidättävät vastikkeena hallinnointipalkkion kerätyistä rahamääristä.
13. Verokoodeksin 271 §:n 2 momenttia sovelletaan myös muihin kuin 12 alakohdassa tarkoitettuihin rahamääriin, jotka tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatiot keräävät hallinnoiduista oikeuksista.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
17 Credidam on tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio, joka toimii esittävien taiteilijoiden yhdistyksenä. Sen tarkoituksena on muun muassa kerätä ja jaella korvauksia, joita esittävien taiteilijoiden taiteellisia esityksiä käyttävät tahot ovat velvollisia maksamaan esittäville taiteilijoille. Se kerää tällä perusteella hallinnointipalkkioita, joiden tarkoituksena on kattaa sen toimintakustannukset ja jotka pidätetään mainituista korvauksista.
18 Credidam nosti 20.7.2018 Curtea de Apel Bucureștissa (Bukarestin ylioikeus, Romania) Romanian hallitusta vastaan kanteen, jossa se vaati verokoodeksin täytäntöönpanosääntöjen muuttamisesta ja täydentämisestä tehdyn hallituksen päätöksen nro 354/2018 kumoamista siltä osin kuin sillä lisättiin verokoodeksista annetun lain nro 227/2015 täytäntöönpanosääntöjen, jotka on hyväksytty hallituksen päätöksellä nro 1/2016, VII osaston 8 kohtaan 12 ja 13 alakohta (jäljempänä riitautetut säännökset), joihin viitataan tämän tuomion 16 kohdassa. Kyseisissä säännöksissä säädetään muun muassa, että korvaukset, jotka yhteishallinnointiorganisaatiot keräävät oikeudenhaltijoiden lukuun yksityisestä kopioinnista, eivät kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan mutta että näiden organisaatioiden kyseisistä korvauksista pidättämät hallinnointipalkkiot ovat arvonlisäveron alaisia.
19 Credidam vetosi vaatimustensa tueksi siihen, että riitautetut säännökset olivat yhteishallinnointiorganisaatioiden arvonlisäveron alaisten liiketoimien yksilöimisen osalta arvonlisäverodirektiivin, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut 18.1.2017 antamassaan tuomiossa SAWP (C‑37/16, EU:C:2017:22) ja sellaisena kuin kansalliset tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, vastaisia muun muassa siksi, että riitautettujen säännösten mukaan arvonlisäveron alaisia ovat myös hallinnointipalkkiot, jotka kyseiset organisaatiot pidättävät oikeudenhaltijoille kuuluvista korvauksista.
20 Curtea de Apel București hyväksyi 21.5.2019 antamallaan tuomiolla Credidamin kanteen ja kumosi riitautetut säännökset. Kyseisen tuomioistuimen mukaan hallinnointiorganisaatioiden hallinnointipalkkiot ovat liitännäisiä oikeudenhaltijoiden korvauksiin, joista ne pidätetään, nähden, joten jos mainitut korvaukset eivät kuulu arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan – kuten asia on yksityisestä kopioinnista maksettavan korvauksen osalta –, näin on oltava myös niihin liittyvien hallinnointipalkkioiden osalta.
21 Romanian hallitus ja valtiovarainministeriö, joka tuki väliintulijana Romanian hallitusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, tekivät valituksen Înalta Curte de Casaţie şi Justiţieen (ylin tuomioistuin, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Ne väittävät valituksensa tueksi, että riitautetuissa säännöksissä yksilöitiin asianmukaisesti yhteishallinnointiorganisaatioiden arvonlisäveron alaiset liiketoimet muun muassa hallinnointipalkkioiden osalta.
22 Romanian hallitus ja valtiovarainministeriö vetoavat kyseisessä tuomioistuimessa siihen, että riitautetut säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia ja vastaavat myös arvonlisäverokomitean 30.11.2018 järjestetyssä 111. kokouksessa laatimia suuntaviivoja siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä säädetään, että yhteishallinnointiorganisaatiot ovat arvonlisäverovelvollisia ja että hallinnointipalkkiot, jotka ne keräävät oikeudenhaltijoilta, ovat vastiketta palvelusta, joka suoritetaan kyseisten oikeudenhaltijoiden hyväksi. Ne toteavat lisäksi, että unionin tuomioistuin ei ottanut 18.1.2017 antamassaan tuomiossa SAWP (C‑37/16, EU:C:2017:22) kantaa siihen, ovatko tällaiset palkkiot arvonlisäveron alaisia.
23 Credidam väittää puolestaan, että hallinnointipalkkiot, jotka on pidätetty korvauksista, jotka eivät ole arvonlisäveron alaisia ja jotka kattavat yksityisestä kopioinnista maksettavien korvausten lisäksi myös muista tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien luokista maksettavat kohtuulliset korvaukset, eivät myöskään kuulu arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan siltä osin kuin kyseiset palkkiot ovat liitännäisiä tällaisiin korvauksiin nähden, minkä johdosta niihin sovelletaan samaa verojärjestelmää kuin korvauksiin.
24 Credidamin mukaan on joka tapauksessa niin, että vaikka hallinnointipalkkioita ei pidettäisi liitännäisinä, niiden ei kuitenkaan voida katsoa olevan vastiketta palvelusta, koska yhteishallinnointiorganisaation ja oikeudenhaltijoiden välillä ei ole oikeussuhdetta, johon liittyvät suoritukset olisivat vastavuoroisia, koska velvollisuudesta maksaa kyseisiä palkkioita on säädetty laissa, jossa määritetään myös näiden palkkioiden määrä eli tietty prosenttiosuus kyseisestä korvauksesta.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että vaikka se voi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ottaa kantaa siihen, mitä verojärjestelmää on sovellettava korvauksiin, jotka yhteishallinnointiorganisaatiot keräävät oikeudenhaltijoiden lukuun, tämä ei ole tilanne sen verojärjestelmän osalta, jota sovelletaan näistä korvauksista pidätettyihin palkkioihin.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee tältä osin ensinnäkin liikkeelle olettamuksesta, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaatiot ovat arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuja verovelvollisia siltä osin kuin ne harjoittavat liiketoimintaa, joka muodostuu pääasiallisesti oikeudenhaltijoiden, joiden teosvalikoimaa ne hallinnoivat, etujen ajamisesta ja välittäjänä toimimisesta oikeudenhaltijoiden ja loppukäyttäjien välisissä oikeussuhteissa.
27 Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin, ovatko tällaiset oikeudenhaltijoita koskevat hallinnointitoimenpiteet arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuja vastikkeellisia palvelujen suorituksia, kun otetaan huomioon, että näistä toimenpiteistä pidätettävät palkkiot on maksettava lain nojalla, riippumatta siitä, onko oikeuksien yhteishallinnointi pakollista vai vapaaehtoista ja ovatko oikeudenhaltijat yhteishallinnointiorganisaation jäseniä vai eivät.
28 Kyseinen tuomioistuin toteaa toiseksi, että tilanteessa, kuten siinä, josta oli kyse 21.1.2021 annetussa tuomiossa UCMR – ADA (C‑501/19, EU:C:2021:50) ja jossa yhteishallinnointiorganisaatio osallistui arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan mukaisesti sellaisten palvelujen suoritukseen, jotka oikeudenhaltija suoritti loppukäyttäjän hyväksi, yhteishallinnointiorganisaation on osoitettava loppukäyttäjille lasku, johon sisältyy kyseisen organisaation keräämän korvauksen kokonaismäärästä eli myös siihen sisältyvän hallinnointipalkkion prosenttiosuudesta laskettu arvonlisävero. Tässä tilanteessa hallinnointipalkkio on arvonlisäveron alainen osana oikeudenhaltijoiden lukuun kerättyä korvausta.
29 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan esiin nousee kuitenkin kysymys siitä, kuuluuko myös hallinnointipalkkio arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan silloin, kun korvaus, johon mainittu palkkio liittyy, kuten esimerkiksi yksityisestä kopioinnista maksettava korvaus, ei ole vastiketta arvonlisäveron alaisesta palvelusta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimittäin tällöin sulje pois sitä, että yhteishallinnointiorganisaatioon voitaisiin soveltaa – analogisesti 14.7.2011 annetussa tuomiossa Henfling ym. (C‑464/10, EU:C:2011:489, 36 kohta) hyväksytyn ratkaisun kanssa – näiden palkkioiden osalta samaa verojärjestelmää kuin itse korvaukseen; kyseisen ratkaisun mukaan on niin, että jos palvelujen suoritus, johon komissionsaaja osallistuu, itsessään on vapautettu arvonlisäverosta, kyseistä vapautusta sovelletaan myös komissionantajan ja ‑saajan välisessä oikeussuhteessa.
30 Jos siis oletetaan, että yhteishallinnointiorganisaation pidättämä hallinnointipalkkio on vastiketta liiketoimesta, joka on erillinen oikeudenhaltijoille kuuluvan korvauksen keräämisestä muodostuvasta liiketoimesta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on tarpeen määrittää, onko ensiksi mainittu liiketoimi itsenäinen vai liitännäinen suhteessa viimeksi mainittuun liiketoimeen.
31 Tässä tilanteessa Înalta Curte de Casație și Justiție on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko yhteishallinnointiorganisaatioiden tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien haltijoihin liittyvä toiminta, jossa kyseiset organisaatiot palkkiota vastaan keräävät, jakelevat ja maksavat korvauksia, [arvonlisäverodirektiivin] 24 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklan c alakohdassa tarkoitettua palvelujen suoritusta?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko yhteishallinnointiorganisaatioiden oikeudenhaltijoihin liittyvä toiminta [arvonlisäverodirektiivissä] tarkoitettua palvelujen suoritusta, vaikka oikeudenhaltijoiden, joiden lukuun yhteishallinnointiorganisaatiot perivät korvauksia, ei katsottaisi suorittavan palveluja korvausvelvollisille käyttäjille?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
32 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista selvityksistä – sellaisina kuin ne on toistettu tämän tuomion 28 ja 29 kohdassa – ilmenee, että sen kysymykset koskevat verokohtelua, jota arvonlisäverodirektiivin mukaan on sovellettava tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaation asianomaisten oikeudenhaltijoiden hyväksi suorittamaan hallinnointitoimintaan, siinä tapauksessa, että hallinnointitoiminnalla ei ole mitään yhteyttä mahdollisiin kyseisten oikeudenhaltijoiden suorittamiin veronalaisiin liiketoimiin.
33 Tässä tilanteessa on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kahdella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, pääasiallisesti, onko arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, 24 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklan c alakohtaa tulkittava siten, että tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio suorittaa edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla palvelun, kun se yhtäältä kerää, jakelee ja maksaa lain nojalla oikeudenhaltijoille korvauksia, jotka laissa määritellyt käyttäjät ovat velvollisia maksamaan niille, ja kun se toisaalta pidättää näistä korvauksista hallinnointipalkkion, jonka oikeudenhaltijat ovat velvollisia maksamaan sille ja jonka tarkoituksena on kattaa tästä toiminnasta aiheutuneet kulut, siinä tapauksessa, että tällä tavoin oikeudenhaltijoiden lukuun kerätyt korvaukset eivät ole vastiketta tässä direktiivissä tarkoitetusta palvelujen suorituksesta, jonka kyseiset oikeudenhaltijat ovat suorittaneet mainittujen käyttäjien hyväksi.
34 Arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta. Lisäksi direktiivin 24 artiklan 1 kohdan nojalla palvelujen suorituksella tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus. Direktiivin 25 artiklassa luetellaan ohjeellisesti kolme liiketoimea, jotka voidaan luokitella palvelujen suoritukseksi ja joihin kuuluu kyseisen artiklan c alakohdassa oleva liiketoimi, joka koostuu palvelun suorittamisesta viranomaisen määräyksestä, sen nimissä tai suoraan lain nojalla.
35 Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on katsonut, että pääasiassa kyseessä oleva korvausten kerääminen, jakaminen ja maksaminen muodostavat osan kyseessä olevan yhteishallinnointiorganisaation arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti verovelvollisena harjoittamasta liiketoiminnasta, sen epäilykset liittyvät ensinnäkin siihen, ovatko näin suoritetut palvelut suoritettu vastikkeellisesti mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
36 Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus katsoa palvelujen suoritus vastikkeelliseksi liiketoimeksi edellyttää ainoastaan, että kyseisen suorituksen ja verovelvollisen todella saaman vastikkeen välillä on suora yhteys. Tällainen suora yhteys muodostuu, kun palvelun suorittajan ja vastaanottajan välillä on oikeussuhde, johon liittyvät suoritukset ovat vastavuoroisia, ja palvelun suorittajan saama korvaus on todellinen vastasuoritus vastaanottajan saamasta palvelusta (tuomio 15.4.2021, Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA, C‑846/19, EU:C:2021:277, 36 kohta).
37 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan on yhtäältä niin, että asianomainen yhteishallinnointiorganisaatio eli Credidam suorittaa edustamiensa oikeudenhaltijoiden hyväksi muun muassa hallinnointipalveluja pakollisen kollektiivisen hallinnointijärjestelmän, josta säädetään lain nro 8/1996 145 §:ssä, nojalla, mukaan lukien palveluja, jotka liittyvät kyseisen pykälän 1 momentin a kohdassa tarkoitettuun korvausta yksityisestä kopioinnista koskevaan oikeuteen ja jotka vastaavat 18.1.2017 annetun tuomion SAWP (C‑37/16, EU:C:2017:22) taustalla olleessa asiassa kyseessä olleita palveluja. Nämä yhteishallinnointipalvelut käsittävät muun muassa mainitun lain 150 §:n 3 momentin nojalla tekijöille ja tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoille niille niiden oikeuksien perusteella kuuluvien tulojen keräämisen, jakamisen ja maksamisen.
38 On toisaalta niin, että kyseisen lain 169 §:n 1 momentin h kohdan mukaan oikeudenhaltijat ovat velvollisia maksamaan yhteishallinnointiorganisaatiolle tulojen jakamishetkellä pidätettävää hallinnointipalkkiota, jonka suuruus on korkeintaan 15 prosenttia kerätyistä tuloista ja jonka tarkoituksena on kattaa kaikki yhteishallinnointiorganisaation toiminnasta sekä korvausten keräämisestä, jakamisesta ja maksamisesta aiheutuvat kustannukset.
39 Vaikuttaa siis siltä, että jollei ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kuuluvista selvityksistä muuta johdu, asianomaisen yhteishallinnointiorganisaation ja sen edustamien oikeudenhaltijoiden välille on edellä mainittujen kansallisen oikeuden säännösten nojalla luotu oikeussuhde, johon liittyvät suoritukset ovat vastavuoroisia ja jolla luodaan siten suora yhteys kyseisen organisaation suorittamien yhteishallinnointipalvelujen ja oikeudenhaltijoiden suorittaman rahasuorituksen, joka muodostuu hallinnointipalkkion maksamisesta, välille. On näet niin, että mainittu palkkio on maksettava ainoastaan siltä osin kuin yhteishallinnointipalvelut suoritetaan ja palkkio on tosiasiallinen vastike näistä palveluista.
40 Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa sillä seikalla, että asianomaisten yhteishallinnointipalvelujen suorittaminen ja niistä maksettavien hallinnointipalkkioiden suorittaminen perustuvat lakiin (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2021, UCMR – ADA C‑501/19, EU:C:2021:50, 36 ja 37 kohta). Yhtäältä on nimittäin niin, että kuten tämän tuomion edellisessä kohdassa todetaan, nyt käsiteltävässä asiassa nimenomaan tällä lainsäädäntökehyksellä luodaan suora yhteys näiden palvelujen suorittamisen ja hallinnointipalkkion maksamisen välille. Arvonlisäverodirektiivin 25 artiklan c alakohdassa säädetään toiseksi nimenomaisesti, että palvelujen suoritus voi käsittää muun muassa palvelun suorittamisen lain nojalla.
41 Tältä osin on merkityksetöntä, että asianomainen yhteishallinnointiorganisaatio on voittoa tavoittelematon yhdistys ja että hallinnointipalkkion tarkoituksena on ainoastaan kattaa kyseisen yhdistyksen kustannukset. Arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan nimittäin jokaista, joka harjoittaa itsenäisesti liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta (ks. vastaavasti tuomio 29.10.2015, Saudaçor, C‑174/14, EU:C:2015:733, 39 ja 40 kohta).
42 Tässä tilanteessa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset yhteishallinnointitoimenpiteet on luokiteltava arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, luettuna yhdessä sen 24 artiklan 1 kohdan ja 25 artiklan c alakohdan kanssa, tarkoitetuksi vastikkeelliseksi palvelujen suoritukseksi.
43 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa toiseksi, että yhteishallinnointitoimenpiteitä voi esiintyä myös oikeudenhaltijoiden itsensä suorittamien palvelujen yhteydessä, minkä johdosta niitä on pidettävä yhteishallinnointiorganisaation osallistumisena näiden palvelujen suorittamiseen, mikä on tilanne, johon sovelletaan arvonlisäverodirektiivin 28 artiklaa.
44 Kyseisen tuomioistuimen mukaan on kuitenkin niin, että direktiivin 28 artiklan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut sitä 14.7.2011 antamassaan tuomiossa Henfling ym. (C‑464/10, EU:C:2011:489, 36 kohta), soveltamisen seurauksena olisi se, että hallinnointipalkkio olisi siten arvonlisäveron alaista osana korvauksia, jotka kerätään oikeudenhaltijoiden lukuun, ja siihen sovellettaisiin samaa verojärjestelmää kuin oikeudenhaltijoihin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös tässä yhteydessä, eikö tällainen ratkaisu olisi analogisesti pätevä myös nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa korvaukset, joista hallinnointipalkkio pidätetään, eivät ole vastiketta arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvasta palvelun suorittamisesta eikä niitä näin ollen veroteta.
45 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan taloudellisen ja kaupallisen todellisuuden huomioon ottaminen on yhteisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamisen perusedellytys (tuomio 12.11.2020, ITH Comercial Timişoara, C‑734/19, EU:C:2020:919, 48 kohta).
46 On totta, että arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan mukaan verovelvollisen, joka omissa nimissään mutta toisen lukuun toimien osallistuu palvelujen suoritukseen, on katsottava itse vastaanottaneen ja suorittaneen kyseiset palvelut.
47 Kyseisessä säännöksessä luodaan näin ollen oikeudellinen fiktio kahdesta peräkkäin suoritetusta identtisestä palvelusta. Fiktion mukaan sellaisen toimijan, joka osallistuu palvelujen suoritukseen ja joka on komissionsaajana, on katsottava ensin vastaanottaneen kyseiset palvelut siltä toimijalta, jonka lukuun se toimii ja joka on komissionantajana, ennen kuin se toiseksi suorittaa henkilökohtaisesti nämä palvelut asiakkaalle (tuomio 4.5.2017, komissio v. Luxemburg, C‑274/15, EU:C:2017:333, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 On kuitenkin niin, että kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut ja kuten Romanian hallitus ja Euroopan komissio ovat korostaneet, arvonlisäverodirektiivin 28 artiklaa ei voida soveltaa pääasian kaltaisessa tilanteessa, koska oikeudenhaltijat eivät suorita mitään palveluja, joihin yhteishallinnointiorganisaatio osallistuisi.
49 On näet niin, että kun otetaan huomioon asianomaisen toiminnan taloudellinen ja kaupallinen todellisuus, nyt käsiteltävässä asiassa on arvonlisäverodirektiiviä sovellettaessa kyse ainoastaan asianomaisen hallinnointiorganisaation suoraan oikeudenhaltijoille suorittamista palveluista, jotka muodostuvat pääasiassa kyseessä olevien korvausten keräämisestä, jakamisesta ja maksamisesta ja joiden tosiasiallinen vastike hallinnointipalkkio on.
50 Yhteishallinnointiorganisaation suorittamien palvelujen arvonlisäverollisuutta ei voi poistaa se, että näihin palveluihin kuuluu sellaisten korvausten kerääminen käyttäjiltä oikeudenhaltijoiden lukuun, jotka ovat syntyneet näiden osapuolten välisestä oikeussuhteesta, joka ei sellaisenaan johda arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuihin verollisiin liiketoimiin tai muun muassa palvelujen suoritukseen – kuten oikeussuhde, joka antaa kyseisille oikeudenhaltijoille oikeuden saada käyttäjiltä korvausta yksityisestä kopioinnista –, ja että kyseiset palvelut ovat siten ”liitännäisiä” sellaisten liiketoimien, jotka eivät ole arvonlisäveron alaisia, toteuttamisen osalta.
51 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vaikka arvonlisäverodirektiivissä vahvistetaan arvonlisäverolle erittäin laaja soveltamisala, tämä vero koskee ainoastaan liiketoiminnan luonteista toimintaa. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tältä osin, että toimintaa voidaan pitää arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuna liiketoimintana ainoastaan, jos se täyttää jonkin tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun liiketoimen tunnusmerkistön (tuomio 15.4.2021, Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA, C‑846/19, EU:C:2021:277, 31 ja 32 kohta); näihin liiketoimiin kuuluvat myös vastikkeelliset palvelujen suoritukset.
52 Tästä seuraa, että tämän tuomion 50 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien kaltaisia veron soveltamisalan ulkopuolelle jääviä liiketoimia ei voida luokitella arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetuiksi liiketoimiksi eivätkä ne näin ollen kuulu sen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2017, SAWP, C‑37/16, EU:C:2017:22, 32 kohta).
53 Näissä olosuhteissa on niin, että koska tällaiset liiketoimet eivät kuulu arvonlisäverodirektiivin piiriin, niitä ei voida ottaa huomioon analogisesti direktiivin 28 artiklan nojalla eikä muutoinkaan muun liiketoimen, joka on kiistatta mainitussa direktiivissä tarkoitettu vastikkeellisesti suoritettu palvelu, veronalaisuuden kyseenalaistamiseksi, jos kyseisestä direktiivistä puuttuu perusta tällaiselle huomioon ottamiselle.
54 Kun otetaan huomioon, mitä tämän tuomion 49 kohdassa on todettu, mainittuja liiketoimia ei ole myöskään syytä ottaa huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, joka perustuu 4.3.2021 annetun tuomion Frenetikexito 40–42 kohtaan, valossa; kyseinen oikeuskäytäntö koskee mahdollisuutta tarkastella liiketoimea tarvittaessa siten, että se muodostuu pääasiallisesta palvelujen suorituksesta ja yhdestä tai useammasta liitännäispalvelujen suorituksesta.
55 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, 24 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio suorittaa edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetun palvelun, kun se yhtäältä kerää, jakelee ja maksaa lain nojalla oikeudenhaltijoille korvauksia, jotka tietyt laissa määritellyt käyttäjät ovat velvollisia maksamaan niille, ja kun se toisaalta pidättää näistä korvauksista hallinnointipalkkion, jonka oikeudenhaltijat ovat velvollisia maksamaan sille ja jonka tarkoituksena on kattaa tästä toiminnasta aiheutuneet kulut, siinä tapauksessa, että tällä tavoin oikeudenhaltijoiden lukuun kerätyt korvaukset eivät ole vastiketta tässä direktiivissä tarkoitetusta palvelujen suorituksesta, jonka kyseiset oikeudenhaltijat ovat suorittaneet mainittujen käyttäjien hyväksi.
Oikeudenkäyntikulut
56 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, 24 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklan c alakohtaa
on tulkittava siten, että
tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio suorittaa edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetun palvelun, kun se yhtäältä kerää, jakelee ja maksaa lain nojalla oikeudenhaltijoille korvauksia, jotka tietyt laissa määritellyt käyttäjät ovat velvollisia maksamaan niille, ja kun se toisaalta pidättää näistä korvauksista hallinnointipalkkion, jonka oikeudenhaltijat ovat velvollisia maksamaan sille ja jonka tarkoituksena on kattaa tästä toiminnasta aiheutuneet kulut, siinä tapauksessa, että tällä tavoin oikeudenhaltijoiden lukuun kerätyt korvaukset eivät ole vastiketta tässä direktiivissä tarkoitetusta palvelujen suorituksesta, jonka kyseiset oikeudenhaltijat ovat suorittaneet mainittujen käyttäjien hyväksi.
Allekirjoitukset