Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 9.3.2015 – Reha Training Gesellschaft für Sport- und Unfallrehabilitation mbH v. Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte (GEMA)

(Asia C-117/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Reha Training Gesellschaft für Sport- und Unfallrehabilitation mbH

Vastapuoli: Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte (GEMA)

Ennakkoratkaisukysymykset

Arvioidaanko sitä, onko kyseessä direktiivin 2001/29¹ 3 artiklan 1 kohdassa ja/tai direktiivin 2006/115² 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleisölle välittäminen, aina samojen, nimittäin seuraavien arviointiperusteiden mukaan:

–    käyttäjä täysin tietoisena menettelynsä seurauksista saattaa toiminnallaan kolmansien saataville suojatun teoksen, jota kolmannet eivät ilman tätä välittämistoimea voisi vastaanottaa;

–    ”yleisöllä” tarkoitetaan rajoittamatonta määrää potentiaalisia vastaanottajia, ja henkilöitä on lisäksi oltava varsin huomattava määrä, jolloin vastaanottajia on rajoittamaton määrä, jos kyse on ”yleisesti keistä tahansa henkilöistä” eikä siis tietyistä yksityiseen ryhmään kuuluvista henkilöistä, ja ”varsin huomattavalla määrällä” on tarkoitus ilmaista, että yleisön käsitteelle on ominaista tietty vähimmäistaso, jolla tämän käsitteen piiristä suljetaan pois liian pieni tai merkityksetön henkilöjoukko, ja tässä suhteessa ei ole ainoastaan tärkeää tietää, kuinka monen henkilön saatavilla sama teos on samanaikaisesti, vaan myös, kuinka monen heistä saatavilla se on peräkkäin;

–    kyse on uudesta yleisöstä, jolle teos välitetään, toisin sanoen yleisöstä, jota teoksen tekijä ei ole ottanut huomioon salliessaan teoksen käytön yleisölle välittämällä, ellei myöhemmässä välittämisessä käytetä erityistä tekniikkaa, joka eroaa alkuperäisessä välittämisessä käytetystä tekniikasta, ja

–    ei ole vailla merkitystä, tavoitellaanko kyseisellä käytöllä voittoa ja onko yleisö vastaanottavainen käyttäjän välittämille lähetyksille eikä ”saa niitä saatavilleen” vain sattumalta, missä yhteydessä tämä ei ole yleisölle välittämisen ehdoton edellytys?

Onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittaja asentaa tiloihinsa televisiovastaanottimia, joihin hän välittää lähetyssignaalin, ja mahdollistaa näin televisiolähetysten katsomisen, kysymystä siitä, onko kyseessä yleisölle välittäminen, arvioitava direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaan tai direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohtaan sisältyvän käsitteen ”välittäminen yleisölle” perusteella, jos katsottavissa olevat televisiolähetykset koskevat useiden teosten valmistamiseen osallistuneiden, etenkin säveltäjien, sanoittajien ja musiikinkustantajien mutta myös esittäjien, äänitteiden tuottajien sekä kirjallisten teosten tekijöiden ja kustantajien, tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia?

Onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittaja asentaa tiloihinsa televisiovastaanottimia, joihin hän välittää lähetyssignaalin, ja mahdollistaa näin potilailleen televisiolähetysten katsomisen, kyseessä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleisölle välittäminen?

Jos pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia tapauksia pidetään yleisölle välittämisenä edellä kuvatussa merkityksessä: pysyttääkö unionin tuomioistuin oikeuskäytäntönsä, jonka mukaan hammaslääkärin yksityisvastaanotolla tai vastaavissa tiloissa tapahtuvassa suojattujen äänitteiden levittämisessä radioitse asiakaskunnalle (ks. tuomio SCF, C 135/10³ ) ei ole kyse yleisölle välittämisestä?

____________

____________

¹ Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).

² Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY (EUVL L 376, s. 28).

³ EU:C:2012:140