Asia T‑131/12

Spa Monopole, compagnie fermière de Spa SA/NV

vastaan

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin SPARITUAL rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisemmat Benelux-tavaramerkeiksi rekisteröidyt sana- ja kuviomerkit SPA ja LES THERMES DE SPA – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 5.5.2015

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Edellytykset aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottumiselle tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Tavaramerkin laaja tunnettuus jäsenvaltiossa tai yhteisössä – Käsite – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 2 ja 5 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Edellytykset aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottumiselle tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Edellytykset aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottumiselle tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Tavaramerkin laaja tunnettuus jäsenvaltiossa tai yhteisössä – Tavaramerkin käyttö toisen rekisteröidyn ja laajalti tunnetun tavaramerkin osana

(Neuvoston asetus N:o 207/2009)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottuminen tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Sanamerkki SPARITUAL ja sana- ja kuviomerkit SPA ja LES THERMES DE SPA

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Edellytykset aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottumiselle tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Tavaramerkkien välinen yhteys

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Edellytykset aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottumiselle tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö – Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle ja maineelle aiheutuva haitta

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

7.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valitus asian ensimmäisenä asteena ratkaisseen viraston yksikön päätöksestä, josta on valitettu valituslautakuntaan – Näiden kahden yksikön välinen toiminnallinen jatkuvuus – Valituslautakunnan suorittama valituksen tutkiminen – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 76 artikla)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jos aikaisempi kansallinen tavaramerkki on kyseisessä jäsenvaltiossa laajalti tunnettu, 2 kohdassa tarkoitetun aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki ja se rekisteröitäisiin sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka eivät tosin ole samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, mutta joiden osalta haetun tavaramerkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi. Benelux-maiden tavaramerkkivirastossa rekisteröityjen tavaramerkkien osalta Benelux-alue on rinnastettava jäsenvaltion alueeseen. Niistä samoista syistä, jotka koskevat tunnettuuden edellytyksen täyttymistä jäsenvaltiossa, ei näin ollen voida myöskään Benelux-tavaramerkiltä edellyttää, että sen olisi oltava laajalti tunnettu koko Benelux-alueella. Riittää, että tavaramerkki on laajalti tunnettu tämän alueen olennaisessa osassa, joksi voidaan katsoa myös osa yhdestä Benelux-maasta.

(ks. 19–21 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 22–24 kohta)

3.      Tavaramerkin erottamiskyvyn saavuttaminen voi seurata muun muassa sen käytöstä toisen rekisteröidyn tavaramerkin osana. Tällaisissa tapauksissa rekisteröidyn tavaramerkin erottamiskyvyn siirtämisen toiseen rekisteröityyn tavaramerkkiin, joka muodostaa sen osan, edellytyksenä on, että kohdeyleisö mieltää edelleen kyseisten tavaroiden olevan peräisin tietystä yrityksestä. Näin ollen rekisteröidyn tavaramerkin haltija voi sen erityisen erottamiskyvyn ja maineen osoittaakseen vedota näyttöön sen käytöstä erilaisessa muodossa, toisen rekisteröidyn ja laajalti tunnetun tavaramerkin osana, jos kohdeyleisö edelleen mieltää kyseisten tavaroiden olevan peräisin samasta yrityksestä.

(ks. 32 ja 33 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 35, 42–44 ja 58–62 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut haitat, jos niitä syntyy, johtuvat tietynasteisesta kyseisten merkkien samankaltaisuudesta, jonka vuoksi kohdeyleisö yhdistää mainitut merkit toisiinsa, toisin sanoen liittää ne yhteen, vaikkei se sekoitakaan niitä toisiinsa. Tällaisen yhteyden olemassaoloa on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki kyseisen yksittäistapauksen merkitykselliset tekijät ja erityisesti kyseisten merkkien samankaltaisuuden aste, niiden tavaroiden tai palvelujen luonne, joita varten kyseiset tavaramerkit on rekisteröity, mukaan luettuna näiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden tai erilaisuuden aste, sekä kohdeyleisö, aikaisemman tavaramerkin maineen voimakkuus ja sekaannusvaaran olemassaolo yleisön keskuudessa.

(ks. 48 kohta)

6.      Käsitteestä ”tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö” käytetään myös nimitystä ”vapaamatkustus”. Se ei liity aikaisemmalle tavaramerkille aiheutettuun vahinkoon vaan hyötyyn, jonka kolmas on saanut samankaltaisen tai saman merkin perusteettomalla käytöllä. Käsite kattaa muun muassa tapaukset, joissa tavaramerkin herättämä mielikuva tai sen kuvastamat ominaisuudet siirtyvät samalla tai samankaltaisella merkillä varustettuihin tavaroihin sillä tavoin, että tunnettua tavaramerkkiä käytetään sen vanavedessä selvästi hyväksi.

Mitä välittömämpi ja vahvempi myöhemmän tavaramerkin herättämä mielikuva aikaisemmasta tavaramerkistä on, sitä suurempi on vaara siitä, että myöhemmän tavaramerkin käyttö tällä hetkellä tai tulevaisuudessa merkitsee aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka on niille haitaksi. Mitä erottamiskykyisempi ja maineikkaampi aikaisempi tavaramerkki on, sitä helpommin sille on katsottava aiheutuvan haittaa. Erityisesti siinä tapauksessa, että väite perustuu tavaramerkkiin, jolla on erityisen laaja maine, on mahdollista, että tuleva ja muu kuin hypoteettinen vaara siitä, että haetulla tavaramerkillä aiheutetaan aikaisemmalle tavaramerkille haittaa tai käytetään sitä epäoikeutetusti hyväksi, on niin ilmeinen, ettei väitteentekijän tarvitse vedota tältä osin mihinkään muuhun tosiseikkaan tai näyttää tällaista tosiseikkaa toteen. Lisäksi aikaisemman tavaramerkin haltija ei ole velvollinen osoittamaan, että kyseessä on hänen tavaramerkilleen aiheutuva todellinen ja aktuaalinen haitta. Haltijan on vain esitettävä seikat, joiden perusteella voidaan päätellä ensi näkemältä, että on olemassa tuleva vaara, joka ei ole hypoteettinen, epäoikeutetusta hyväksikäytöstä tai haitasta.

(ks. 51 ja 52 kohta)

7.      Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) eri yksiköiden välisestä toiminnallisesta jatkuvuudesta seuraa, että viraston valituslautakunnan on yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan soveltamisalalla perustettava ratkaisunsa kaikkiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka on esitetty sen käsiteltävänä olevassa riidanalaisessa ratkaisussa, ja tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka osapuoli tai osapuolet ovat esittäneet joko asian ensimmäisenä asteena ratkaisseessa yksikössä tai valitusmenettelyssä, tämän kuitenkaan rajoittamatta kyseisen artiklan 2 kohdan soveltamista. Sen tutkinnan laajuus, joka valituslautakunnan on suoritettava riidanalaisen ratkaisun osalta, ei lähtökohtaisesti määräydy yksinomaan osapuolen tai osapuolten siinä käydyssä menettelyssä esittämien valitusperusteiden perusteella.

(ks. 56 kohta)