UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
26 päivänä lokakuuta 2016 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Direktiivi 2005/29/EY – 6 ja 7 artikla – Satelliitti-tv-tilausta koskeva mainos – Tilauksen hinta, johon sisältyy tilauksen kuukausimaksun lisäksi lähetyskoodin purkamiseen tarvittavasta kortista puolivuosittain perittävä maksu – Puolivuosittain maksettavan hinnan mainitsematta jättäminen tai sen esittäminen kuukausimaksun hintaa huomaamattomammalla tavalla – Harhaanjohtava toimi – Harhaanjohtava mainitsematta jättäminen – Tilanne, jossa direktiivi on pantu täytäntöön yksinomaan kansallisen lain valmistelutöissä eikä itse kyseisen lain tekstissä
Asiassa C‑611/14,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Retten i Glostrup (Glostrupin alioikeus, Tanska) on esittänyt 1.12.2014 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 23.12.2014, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on
Canal Digital Danmark A/S,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. da Cruz Vilaça sekä tuomarit M. Berger, A. Borg Barthet (esittelevä tuomari), E. Levits ja F. Biltgen,
julkisasiamies: Y. Bot,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Canal Digital Danmark A/S, edustajanaan M. Hopp, advokat,
– Tanskan hallitus, asiamiehinään C. Thorning ja M. Søndahl Wolff,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Kemper,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan F. Urbani Neri, avvocato dello Stato,
– Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Eberhard,
– Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,
– Norjan hallitus, asiamiehinään T. Skjeie ja I. Jansen,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Clausen ja D. Roussanov,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi), (EUVL 2005, L 149, s. 22) 6 ja 7 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty Canal Digital Danmark A/S:ia (jäljempänä Canal Digital) vastaan vireille pannussa rikosoikeudenkäynnissä, jossa on kyse mainitun yhtiön tv-kanavapakettien tilausten yhteydessä käyttämistä kaupallisista menettelyistä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 2005/29
3 Direktiivin 2005/59 johdanto-osan 5, 6, 11, 12, 14 ja 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(5) Kun yhteisön tasolla ei ole olemassa yhdenmukaisia sääntöjä, rajatylittävään palvelujen ja tavaroiden tarjontaan tai sijoittautumisvapauteen kohdistuvat esteet voivat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan olla perusteltavissa silloin, kun niillä pyritään suojelemaan yleisesti hyväksyttyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita ja kun esteet ovat oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden. Perustamissopimuksen määräyksissä ja yhteisön johdetussa oikeudessa olevissa vapaata liikkuvuutta koskevissa säännöksissä vahvistettujen yhteisön tavoitteiden sekä kaupallista viestintää koskevan komission politiikan, kuten se on ilmaistu komission tiedonannossa ’Kaupallista viestintää sisämarkkinoilla koskevan vihreän kirjan seuranta’, mukaisesti tällaiset esteet olisi poistettava. Esteet voidaan poistaa ainoastaan vahvistamalla yhteisön tasolla yhdenmukaiset säännöt, joilla saavutetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja, sekä selventämällä yhteisön tasolla tiettyjä oikeudellisia käsitteitä siinä määrin kuin tämä on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja oikeusvarmuuden vaatimuksen täyttämiseksi.
(6) Tällä direktiivillä lähennetään jäsenvaltioiden lait, jotka koskevat kuluttajien taloudellisia etuja välittömästi vahingoittavia ja siten laillisesti toimivien kilpailijoiden taloudellisia etuja välillisesti vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä, sopimaton mainonta mukaan lukien. – –
– –
(11) Pitkälle menevällä lähentymisellä, joka toteutetaan lähentämällä tällä direktiivillä kansalliset säännökset, päästään korkeatasoiseen yhteiseen kuluttajansuojaan. Tässä direktiivissä vahvistetaan yksi kuluttajien taloudellista käyttäytymistä vääristävien sopimattomien kaupallisten menettelyjen yleinen kielto. – –
(12) Yhdenmukaistaminen tuo tuntuvasti lisää oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien osalta. Sekä kuluttajat että elinkeinonharjoittajat voivat luottaa yhtenäisiin, hyvin määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin sääntelypuitteisiin, joilla säädellään sopimattomien kaupallisten menettelyjen kaikkia näkökohtia Euroopan unionissa. Näin poistetaan kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevien sääntöjen hajanaisuudesta aiheutuvat esteet ja mahdollistetaan sisämarkkinoiden toteuttaminen tällä alalla.
– –
(14) On suotavaa, että harhaanjohtaviin kaupallisiin menettelyihin kuuluvat ne menettelyt, harhaanjohtava mainonta mukaan lukien, jotka kuluttajaa harhauttamalla estävät häntä tekemästä perustellun ja täten tehokkaan valinnan. Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien ja käytäntöjen mukaisesti tässä direktiivissä luokitellaan harhaanjohtavat menettelyt harhaanjohtaviin toimiin ja harhaanjohtaviin mainitsematta jättämisiin. Mainitsematta jättämisten osalta tässä direktiivissä yksilöidään rajoitettu joukko keskeisiä tietoja, joita kuluttaja tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen. Tällaisia tietoja ei tarvitse antaa mainoksissa, vaan ainoastaan silloin, jos elinkeinonharjoittaja tekee ostokehotuksen, joka on selkeästi määritelty käsite tässä direktiivissä. Tässä direktiivissä omaksuttu täydellisen yhdenmukaistamisen lähestymistapa ei estä jäsenvaltioita määrittämästä kansallisessa lainsäädännössä tiettyjen tuotteiden, esimerkiksi keräilyesineiden tai sähkölaitteiden, sellaisia pääominaisuuksia, joiden mainitsematta jättämisellä olisi olennainen merkitys ostokehotusta tehtäessä. – –
– –
(18) On tarpeen suojella kaikkia kuluttajia sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä – – Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja direktiiviin sisältyvän suojelun tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi tässä direktiivissä otetaan mittapuuksi yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukainen valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät – – Keskivertokuluttaja ei ole tilastollinen mittapuu. Kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen käytettävä omaa harkintakykyään keskivertokuluttajan tyypillisen reaktion arvioimiseksi kussakin tapauksessa.”
4 Direktiivin 2005/29 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on tukea sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja lähentämällä jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä.”
5 Saman direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
c) ’tuotteella’ tavaraa tai palvelua – –
d) ’elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä’ (jäljempänä myös ’kaupallisilla menettelyillä’) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;
e) ’kuluttajien taloudellisen käyttäytymisen olennaisella vääristämisellä’ kaupallisen menettelyn käyttämistä heikentämään tuntuvasti kuluttajan kykyä tehdä perusteltu päätös, mikä saa kuluttajan tekemään sellaisen kaupallisen ratkaisun, johon hän ei muuten olisi päätynyt;
– –
i) ’ostokehotuksella’ kaupallista viestiä, jossa ilmaistaan tuotteen ominaispiirteet ja hinta käytetylle kaupallisen viestinnän keinolle asianmukaisella tavalla ja näin mahdollistetaan kuluttajalle ostoksen tekeminen;
– –
k) ’kaupallisella ratkaisulla’ ratkaisua, jonka kuluttaja tekee siitä, aikooko hän ostaa sekä miten ja millä ehdoilla hän ostaa, maksaa kokonaisuudessaan tai osittain, pitää tuotteen tai luopua siitä tai käyttää sopimuksesta johtuvaa tuotteeseen kohdistuvaa oikeutta, tai siitä, päättääkö kuluttaja toimia tai pidättyä toimimasta”.
6 Direktiivin 2005/29 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä.
2. Kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli:
a) se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen;
ja
b) se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden.
– –
4. Sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat:
a) harhaanjohtavia 6 ja 7 artiklassa esitetyn mukaisesti;
– –”
7 Direktiivin 2005/29 6 artiklassa, jonka otsikkona on ”Harhaanjohtavat toimet”, säädetään seuraavaa:
”1. Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön jonkin seuraavassa esitetyn seikan osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt:
– –
d) hinta tai sen laskentatapa tai erityinen hintaetu;
– –”
8 Direktiivin 2005/29 7 artiklassa, jonka otsikkona on ”Harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset”, säädetään seuraavaa:
”1. Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
2. Harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, ottaen huomioon 1 kohdassa kuvatut seikat, pidetään myös sitä, jos elinkeinonharjoittaja salaa tai antaa epäselvällä, käsittämättömällä tai moniselitteisellä tavalla tai väärään aikaan kyseisessä kohdassa tarkoitettua olennaista tietoa taikka jättää mainitsematta kaupallisen menettelyn kaupallisen tarkoituksen, ellei se ilmene asiayhteydestä, mikäli jommassakummassa tapauksessa se saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän muuten ei olisi tehnyt.
3. Jos kaupallisen menettelyn ilmoittamisessa käytettävä väline asettaa paikkaan tai aikaan liittyviä rajoituksia, nämä rajoitukset sekä elinkeinonharjoittajan mahdollisesti toteuttamat toimenpiteet tietojen välittämiseksi kuluttajille muilla tavoin otetaan huomioon päätettäessä siitä, onko tietoja jätetty mainitsematta.
4. Ostokehotuksissa pidetään olennaisina seuraavia tietoja, jolleivät ne ilmene asiayhteydestä:
a) tuotteen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin viestintävälineen ja tuotteen kannalta on asianmukaista;
b) elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, kuten esimerkiksi hänen toiminimensä ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii;
c) hinta veroineen tai, ellei tuotteen luonteesta johtuen hintaa voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan tällaisia lisämaksuja;
d) maksujärjestelyt, toimitus, suorittaminen ja valitusten käsittelyihin sovellettava käytäntö, mikäli ne poikkeavat huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimuksista;
e) kun tuotteisiin ja liiketoimiin liittyy irtisanomis- tai peruuttamisoikeus, maininta tästä oikeudesta.
5. Yhteisön lainsäädännössä vahvistettuja kaupallista viestintää, mainonta tai markkinointi mukaan luettuna, koskevia tiedotusvaatimuksia pidetään olennaisina. Liitteessä II, joka ei ole tyhjentävä, on luettelo tällaisista vaatimuksista.”
Tanskan oikeus
9 Direktiivi 2005/29 saatettiin Tanskan oikeudessa voimaan markkinointilain muuttamisesta 20.12.2006 annetulla lailla nro 1547 (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta, tarkastustoimenpiteistä ym. annettu laki) (lov nr. 1547 om ændring af lov om markedsføring (Gennemførelse af direktivet om urimelig handelspraksis, kontrolundersøgelser m.v.)).
10 Markkinointilain (markedsføringslov) 3 §:ssä, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä markkinointilakilaki), säädetään seuraavaa:
”Elinkeinonharjoittajat eivät saa käyttää harhaanjohtavia tai paikkansa pitämättömiä tietoja tai jättää mainitsematta olennaisia tietoja, jos sellainen on omiaan merkittävästi vääristämään kuluttajien tai toisten elinkeinonharjoittajien taloudellista käyttäytymistä markkinoilla.
Sisällöltään, muodoltaan tai menettelytavaltaan harhaanjohtava, aggressiivinen tai kuluttajiin tai elinkeinonharjoittajiin sopimattomasti vaikuttava markkinointi sekä markkinointi, joka on omiaan merkittävästi vääristämään edellä mainittujen ryhmien taloudellista käyttäytymistä, ovat kiellettyjä.
Annettujen tietojen paikkansapitävyys on voitava osoittaa.
Elinkeino- ja kasvuministeriö antaa tarkempia säännöksiä tietyistä markkinointitavoista, joita Euroopan unionin oikeussääntöjen perusteella pidetään kaikissa tilanteissa kuluttajamarkkinointiin sopimattomina.”
11 Markkinointilain antamiseen johtaneen, 4.10.2006 annetun lakiehdotuksen nro L 2 perusteluissa todetaan seuraavaa:
”[Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin] 6, 7, 8 ja 9 artikla on sisällytettävä harhaanjohtavia ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaan, voimassa olevaan 3 §:ään sitä uudelleen laadittaessa ja uuteen säännökseen, jolla otetaan käyttöön direktiivin mukainen vaatimus tiedottamisesta ostokehotuksen yhteydessä kuluttajasuhteissa.”
12 Mainitun lain perusteluiden 3 §:n 1 momenttiin liittyvässä osiossa, jonka nojalla markkinointilain 3 §:n 1 momentti laadittiin, todetaan seuraavaa:
”Mainitsematta jättäminen voi olla sitä, että elinkeinonharjoittaja salaa olennaista tietoa tai esittää sitä epäselvällä, käsittämättömällä, monimerkityksisellä tai muuten asiattomalla tavalla. Arvioitaessa sitä, onko kyseessä olennainen mainitsematta jättäminen, on kuitenkin otettava huomioon markkinointitilanne, kuten käytettyyn viestintävälineeseen liittyvät ominaispiirteet ja rajoitukset. Huomioon on otettava myös mahdolliset toimet, joita elinkeinonharjoittaja on toteuttanut tietojen tarjoamiseksi saataville muussa muodossa. Joidenkin olennaisten tietojen mainitsematta jättäminen mainonnassa on kuitenkin aina harhaanjohtavaa, vaikka viestintävälineessä olisi käytettävissä rajallisesti aikaa ja tilaa. Lopullinen arvio säännöksen rikkomisesta tehdään tarkastelemalla kutakin markkinointitilannetta tapauskohtaisesti, kuten tähänkin saakka.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
13 Canal Digital on Tanskaan sijoittautunut yritys, joka tarjoaa kuluttajille tv-ratkaisuja, mukaan lukien tv-kanavapaketteja.
14 Kyseistä yhtiötä syytetään Retten i Glostrupissa (Glostrupin alioikeus, Tanska) siitä, että se oli syksyllä 2009 käydyssä tv-kanavapaketteja koskevassa mainoskampanjassa kuuteen otteeseen rikkonut muun muassa markkinointilain 3 §:n 1 momenttia.
15 Kyseisen tuomioistuimen mukaan mainittu kampanja muodostui kahdesta televisiossa ja internetissä levitetystä mainoksesta sekä kolmesta bannerimainoksesta, joita levitettiin internetissä muun muassa Canal Digitalin kotisivulla.
16 Kyseisten tv-kanavapakettien hinta muodostui kuukausihinnasta 99 Tanskan kruunua (DKK) (noin 13,30 euroa) tai 149 DKK (noin 20 euroa) sekä puolivuosittain perittävästä maksu-tv-kortin hinnasta, jonka määrä oli 389 DKK (noin 52,30 euroa).
17 Sekä televisiossa että internetissä levitetyissä mainoksissa tv-kanavapakettien kuukausihinta ilmoitettiin suullisesti ja se näytettiin ympyrässä sekä ruudun alareunan tekstissä. Tietoja puolivuosittain maksettavasta maksu-tv-kortin hinnasta ei mainittu suullisesti. Maksu-tv-kortin hinta mainittiin ruudun alareunan tekstissä, jossa ilmoitettiin myös se kokonaishinta, joka kuluttajan olisi maksettava tv-kanavapaketista ensimmäisenä tilausvuonna (jäljempänä sitova tilausjakso). Kokonaishinta, jonka tilaaja maksaisi tv-kanavapaketista sitovan tilausjakson aikana puolivuosittain perittävine maksu-tv-kortin hintoineen, ilmoitettiin sekin ruudulla näkyneessä ympyrässä kuukausihintaa pienemmällä kirjasinkoolla, mutta sitä ei mainittu mainoksissa suullisesti. Tiedon puolivuosittain maksettavasta maksu-tv-kortin hinnasta ja sitovan tilausjakson aikana maksettavasta kokonaishinnasta sisältänyt, ruudun alareunassa pienemmällä kirjasinkoolla näytetty teksti oli näkyvissä pidempään (noin 6 sekunnin ajan) kuin ympyrä. Mainoksessa, jossa hinnaksi ilmoitettiin 99 DKK, kuukausihinta ilmoitettiin ympyrässä noin neljä kertaa ruudun alareunassa olevaa tekstiä suuremmalla kirjasinkoolla. Viimeksi mainittu teksti oli valkoinen ja sen tausta osin vaalea erityisesti kohdassa, joka liittyi puolivuosittain perittävään maksu-tv-kortin hintaan. Mainoksessa, jossa hinnaksi ilmoitettiin 149 DKK, kuukausihinta ilmoitettiin ympyrässä noin puolitoista kertaa ruudun alareunassa olevaa tekstiä suuremmalla kirjasinkoolla. Tämä teksti oli valkoinen ja sen tausta sininen ja vihreä.
18 Yhdessä bannerimainoksista 99 DKK:n kuukausihinta ilmoitettiin ympyrässä. Tässä ympyrässä ilmoitettiin myös pienemmällä kirjasinkoolla se kokonaishinta, joka kuluttajan olisi maksettava sitovan tilausjakson aikana. Puolivuosittain maksettavasta maksu-tv-kortista ei ilmoitettu tietoja. Kuluttaja voi kyseistä bannerimainosta napauttamalla saada tilausta ja muun muassa maksu-tv-korttia koskevia lisätietoja.
19 Kahdessa muussa bannerimainoksessa ilmoitettiin ainoastaan 99 DKK:n kuukausihinta. Bannerimainosta napauttamalla kuluttaja pääsi siirtymään Canal Digitalin kotisivulle, jolla hän saattoi saada lisätietoja tilauksesta, muun muassa puolivuosittain maksettavasta maksu-tv-kortin hinnasta.
20 Viimeinen syytteen alainen tapaus koskee Canal Digitalin verkkosivustoa. Sillä tv-kanavapaketteja markkinoitiin otsikolla ”Tanskan halvin HDTV-digi-tv-paketti”. Tekstin yhteydessä oli ympyrä, jossa ilmoitettiin 99 DKK:n hinta. Sen alapuolella mainittiin pienemmällä kirjasinkoolla myös sitovalta tilausjaksolta maksettava kokonaishinta. Hieman alempana samalla sivulla ilmoitettiin puolivuosittain maksettavasta maksu-tv-kortista toisella, pienemmällä kirjasintyypillä ja vielä alempana tekstissä otsikon ”Tarjouksen ehdot” alla. Siellä ilmoitettiin myös se kokonaishinta, jonka kuluttaja maksaisi sitovalta tilausjaksolta kyseinen maksu-tv-kortti mukaan lukien.
21 Edellä mainituissa kuudessa tapauksessa Canal Digitalia syytetään ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa markkinointilain 3 §:n 1 momentin rikkomisesta sillä perusteella, ettei yritys ollut riittävän selvästi ilmoittanut kuluttajille, että mainittujen kuukausittaisten tilaushintojen (99 tai 149 DKK) lisäksi näiden olisi maksettava puolivuosittain myös 389 DKK:n suuruinen tilausmaksu maksu-tv-kortista.
22 Kyseinen tuomioistuin, joka huomauttaa, ettei direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 ja 3 kohdan säännöksiä ole otettu markkinointilakiin vaan ne ainoastaan mainitaan kyseisen lain antamiseen johtaneen lakiehdotuksen perusteluissa, pohtii, onko viimeksi mainittu laki kyseisen direktiivin mukainen.
23 Koska Retten i Glostrup on lisäksi katsonut, että pääasiassa herää kyseisen direktiivin 6 ja 7 artiklan tulkintaa koskevia kysymyksiä, se on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiiviä 2005/29] tulkittava siten, että se on esteenä Tanskan [markkinointilain] 3 §:n kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla kielletään esimerkiksi ostokehotuksiin liittyvät harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt mutta jonka kyseisessä pykälässä tai muissa lainkohdissa ei mainita rajoituksia, jotka ilmenevät direktiivin 7 artiklan 1 kohdasta – jonka mukaan on otettava huomioon se, jättääkö elinkeinonharjoittaja mainitsematta keskivertokuluttajan asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen tarvitsemia olennaisia tietoja – ja 7 artiklan 3 kohdasta – jonka mukaan on otettava huomioon se, että käytettävästä viestintävälineestä aiheutuu aikaan ja paikkaan liittyviä rajoituksia?
2) Onko [direktiivin 2005/29] 6 artiklaa tulkittava siten, että jos elinkeinonharjoittaja on päättänyt jatkuvan tilauksen hinnan muodostuvan kuluttajan sekä kuukausittain että puolivuosittain maksamista maksuista yhdessä, tätä menettelyä voidaan pitää harhaanjohtavana, jos markkinoinnissa korostetaan erityisesti kuukausihintaa, kun taas puolivuosittainen maksu jätetään kokonaan mainitsematta tai mainitaan ainoastaan kuukausihintaa huomaamattomammalla tavalla?
3) Onko [direktiivin 2005/29] 7 artiklaa tulkittava siten, että jos elinkeinonharjoittaja on päättänyt jatkuvan tilauksen hinnan muodostuvan asiakkaan sekä kuukausittain että puolivuosittain maksamista maksuista yhdessä, kyseisessä 7 artiklassa tarkoitettuna harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä voidaan pitää sitä, että markkinoinnissa korostetaan erityisesti kuukausihintaa, kun taas puolivuosittainen maksu jätetään kokonaan mainitsematta tai mainitaan ainoastaan kuukausihintaa huomaamattomammalla tavalla?
4) Onko arvioitaessa kaupallisen menettelyn harhaanjohtavuutta toisessa ja kolmannessa kysymyksessä kuvatun kaltaisessa tilanteessa otettava huomioon,
a) ilmoitetaanko kyseisen kaltaisessa markkinoinnissa tilauksen kokonaishinta sitovan tilausjakson aikana puolivuosittaisine maksuineen
ja/tai
b) tapahtuuko kyseisen kaltainen ilmoittelu tai mainostaminen internetissä siten, että siinä viitataan elinkeinonharjoittajan kotisivustolle, jolta ilmenee tieto puolivuosittaisesta maksusta ja/tai tilauksen kokonaishinta puolivuosittaisine maksuineen?
5) Onko toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamisen kannalta merkityksellistä, tapahtuuko markkinointi tv-mainoksessa?
6) Onko [direktiivin 2005/29] 7 artiklan 4 kohtaan sisältyvä luettelo tyhjentävä esitys ostokehotuksen kannalta olennaisista tiedoista?
7) Jos kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, estääkö [direktiivin 2005/29] 7 artiklan 4 kohta pitämästä ostokehotusta, jossa ilmoitetaan kuluttajan tilauksesta ensimmäisen vuoden aikana (sitova tilausjakso) maksama kokonaishinta, [kyseisen] direktiivin 7 artiklan 1 ja 2 kohdan tai 6 artiklan mukaisena harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä, esimerkiksi jos lisätietoja annetaan joistakin – muttei kaikista – tuotteen hinnan muodostavista osatekijöistä?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisessä kysymyksessään pääasiallisesti, onko direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että arvioitaessa, onko kaupallista menettelyä pidettävä harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, huomioon on otettava kyseisen menettelyn asiayhteys ja etenkin käytetyn viestintävälineen asettamat paikkaan ja aikaan liittyvät rajoitukset, vaikkei tällaista vaatimusta asetettaisikaan nimenomaisesti asianomaisen kansallisen lainsäädännön tekstissä.
25 On syytä muistuttaa, että direktiivillä 2005/29 pyritään sen viidennen ja kuudennen perustelukappaleen sekä 1 artiklan mukaan antamaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevat yhdenmukaiset säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tukemiseksi ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi (tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C‑261/07 ja C‑299/07, EU:C:2009:244, 51 kohta).
26 Direktiivillä siis täysin yhdenmukaistetaan nämä säännöt yhteisön tasolla. Kuten direktiivin 4 artiklassa nimenomaisesti säädetään, jäsenvaltiot eivät näin ollen voi toteuttaa direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä tiukempia toimenpiteitä edes silloin, kun ne haluavat saavuttaa korkeammantasoisen kuluttajansuojan (tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C‑261/07 ja C‑299/07, EU:C:2009:244, 52 kohta).
27 On myös syytä todeta, että direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 ja 3 kohdassa määritellään rajat kaupallisten menettelyjen arvioinnille täsmentämällä, että kun päätetään, onko kyseisiä menettelyjä pidettävä harhaanjohtavina menettelyinä tai mainitsematta jättämisinä, huomioon on otettava mainittujen menettelyjen asiayhteys ja ne paikkaan tai aikaan liittyvät rajoitukset, joita kaupallisen menettelyn ilmoittamisessa käytettävä väline asettaa.
28 Näin ollen on selvää, ettei kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan arvioitaessa, onko kaupallista menettelyä pidettävä direktiivin 2005/29 7 artiklassa tarkoitetuin tavoin harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, ei ole otettava huomioon mainitun menettelyn asiayhteyttä, muun muassa niitä paikkaan tai aikaan liittyviä rajoituksia, joita kaupallisen menettelyn ilmoittamisessa käytettävä väline asettaa, eikä elinkeinonharjoittajan mahdollisesti toteuttamia toimenpiteitä tietojen välittämiseksi kuluttajille muilla tavoin, vastaa mainitussa direktiivissä asetettuja edellytyksiä.
29 Vaikka pääasiassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä ei nimenomaisesti mainita, että kyseistä kaupallista menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon mainitun menettelyn asiayhteys ja tarkemmin ottaen käytettävään tiedotustapaan liittyvät edellytykset ja rajoitukset, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin toteaa, että direktiivin 2005/29 täytäntöönpanevan lain ehdotuksen perusteluissa viitataan tällaiseen vaatimukseen. Tanskan hallitus on kirjallisessa menettelyssä vedonnut tässä suhteessa siihen, että lainvalmistelutöillä on erityinen asema Tanskan kuningaskunnan ja Pohjois-Euroopan maiden oikeudellisessa perinteessä, koska tuomioistuimet ja viranomaiset pitävät näitä töitä erittäin tärkeinä tiettyä lainsäädäntötointa tulkitessaan.
30 Tästä on syytä muistuttaa, että direktiivistä jäsenvaltioille seuraava velvoite saavuttaa direktiivissä säädetty tulos sekä niiden velvoite toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tämän velvoitteen täyttämisen varmistamiseksi SEU 4 artiklan 3 kohdan toisessa kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, sitovat kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia, myös tuomioistuimia niiden toimivallan rajoissa (ks. mm. tuomio 10.4.1984, von Colson ja Kamann, 14/83, EU:C:1984:153, 26 kohta; tuomio 8.9.2011, Rosado Santana, C‑177/10, EU:C:2011:557, 51 kohta ja tuomio 19.4.2016, DI, C‑441/14, EU:C:2016:278, 30 kohta).
31 Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on nimenomaisesti varmistaa, että yksityiset oikeussubjektit saavat sen oikeusturvan, joka heille unionin oikeuden säännöksillä myönnetään, ja taata mainittujen säännösten täysi vaikutus (tuomio 8.9.2011, Rosado Santana, C‑177/10, EU:C:2011:557, 52 kohta).
32 Kansallisen tuomioistuimen on kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan ja erityisesti soveltaessaan sellaisia säännöksiä, jotka on nimenomaan annettu direktiivissä asetettujen edellytysten täytäntöönpanemiseksi, tulkittava kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi ja näin ollen SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan noudattamiseksi (tuomio 5.10.2004, Pfeiffer ym., C‑397/01–C‑403/01, EU:C:2004:584, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 19.4.2016, DI, C‑441/14, EU:C:2016:278, 31 kohta).
33 Vaatimus siitä, että kansallista oikeutta on tulkittava yhdenmukaisesti direktiivin kanssa, on erottamaton osa EUT-sopimuksella luotua järjestelmää, sillä näin kansallinen tuomioistuin voi toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden, kun se ratkaisee käsiteltäväkseen saatetun asian (tuomio 5.10.2004, Pfeiffer ym., C‑397/01–C‑403/01, EU:C:2004:584, 114 kohta).
34 Nyt esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu pääasian kaltainen direktiivin 2005/29 soveltamisalaan kuuluva asia, joka koskee kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisen jälkeen tapahtuneita tosiseikkoja, on soveltaessaan kansallisen oikeuden säännöksiä, jotka on annettu nimenomaisesti kyseessä olevan direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä, tulkittava niitä mahdollisimman pitkälle niin, että kyseisten säännösten soveltaminen vastaa direktiivin tavoitteita (tuomio 5.10.2004, Pfeiffer ym., C‑397/01–C‑403/01, EU:C:2004:584, 117 kohta ja tuomio 19.4.2016, DI, C‑441/14, EU:C:2016:278, 31 kohta).
35 Edellä lausuttu huomioon ottaen ensimmäiseen kysymykseen on syytä vastata niin, että direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että arvioitaessa, onko kaupallista menettelyä pidettävä harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, huomioon on otettava kyseisen menettelyn asiayhteys ja muun muassa kaupallisessa menettelyssä käytetylle viestintävälineelle ominaiset rajoitukset, ne paikkaan tai aikaan liittyvät rajoitukset, joita kyseinen viestintäväline asettaa, ja elinkeinonharjoittajan mahdollisesti toteuttamat toimenpiteet tietojen välittämiseksi kuluttajille muilla tavoin, vaikka asianomaisen kansallisen lainsäädännön tekstissä ei nimenomaisesti asetettaisikaan tällaista vaatimusta.
Toinen kysymys
36 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jos elinkeinonharjoittaja on päättänyt tilauksen hinnan muodostuvan kuluttajan sekä kuukausittain että puolivuosittain maksamista maksuista yhdessä, tätä menettelyä on pidettävä harhaanjohtavana toimena, jos markkinoinnissa korostetaan erityisesti kuukausimaksua, kun taas puolivuosittainen maksu jätetään kokonaan mainitsematta tai mainitaan ainoastaan kuukausihintaa huomaamattomammalla tavalla.
37 Direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohdan perusteella kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa jonkin kyseisessä säännöksessä esitetyn seikan – kuten hinnan tai sen laskutavan – osalta ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
38 Mainitun säännöksen tekstistä ilmenee, että harhaanjohtavan kaupallisen menettelyn tunnusmerkistö, sellaisena kuin se esitetään mainitussa säännöksessä, on laadittu olennaisilta osin sopimattomien kaupallisten menettelyjen adressaattina olevan kuluttajan näkökulmasta katsottuna (tuomio 19.9.2013, CHS Tour Services, C‑435/11, EU:C:2013:574, 43 kohta).
39 Tässä suhteessa on tärkeää muistuttaa, että mittapuuksi on otettava tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja ja että huomioon otetaan sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät (tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 22 kohta). Tähän on syytä lisätä, että – kuten direktiivin 2005/29 18 perustelukappaleesta ilmenee – keskivertokuluttaja ei ole tilastollinen mittapuu ja että kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten on käytettävä omaa harkintakykyään keskivertokuluttajan tyypillisen reaktion arvioimiseksi kussakin tapauksessa.
40 Tästä seuraa, että kun arvioidaan, harhautetaanko tai saatetaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla kaupallisilla menettelyillä harhauttaa keskivertokuluttajaa, kun kyse on hinnasta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat huomioon ottaen määritettävä, vihjattiinko keskivertokuluttajalle asianomaisella kaupallisella viestillä, että kyseessä oleva hinta oli edullinen, mikä loppujen lopuksi on osoittautunut harhaanjohtavaksi.
41 Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa voidaan ottaa huomioon tarvittaessa myös se, että tv-kanava-alan tarjouksille on ominaista tarjousehtojen ja yhdistelmien moninaisuus, että ne yleensä muodostuvat hyvin monista osista niin kustannusprofiilien kuin sisältöjenkin osalta ja että tästä aiheutuu merkittävä tietojen epäsymmetria, joka on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan.
42 On syytä täsmentää, ettei direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohdassa – toisin kuin saman direktiivin 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa – viitata käytetyn viestintävälineen asettamiin paikkaan tai aikaan liittyviin rajoituksiin. Näin ollen on syytä päätellä, että tiettyihin tv-mainosten kaltaisiin viestintävälineisiin kohdistuvia aikaan liittyviä rajoituksia ei voida ottaa huomioon, kun kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla arvioidaan, onko jokin kaupallinen menettely harhaanjohtava.
43 Varsinkin silloin, kun direktiivin 2005/29 2 artiklan c kohdassa tarkoitetun tuotteen hinta muodostuu useista osista, joista yhtä erityisesti korostetaan markkinoinnissa, kun taas toinen, joka kuitenkin muodostaa vääjäämättömän ja ennustettavissa olevan osa hinnasta, jätetään kokonaan mainitsematta tai esitetään huomaamattomammalla tavalla, on syytä arvioida, saattaako tämä esitystapa aiheuttaa sen, että tarjous kokonaisuutena tarkasteltuna käsitetään väärin.
44 Näin on etenkin silloin, kun keskivertokuluttaja saattaa saada sellaisen virheellisen vaikutelman, että hänelle tarjottu hinta on erityisen edullinen, sen vuoksi, että hän on voinut erheellisesti luulla, että hänen pitäisi maksaa pelkästään erityisesti korostettu hinnan osa. Tämän seikan arviointi kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin.
45 Direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan kyseisen kaupallisen menettelyn on oltava sellainen, että sen on saatava keskivertokuluttaja tai että se todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
46 Tältä osin on syytä todeta, että hinta on keskivertokuluttajan mielessä lähtökohtaisesti määräävä tekijä silloin, kun hänen on tehtävä kaupallinen ratkaisu.
47 Muun muassa sillä seikalla, että mainitsematta jätetty tai huomaamattomammalla tavalla esitetty hinnan osatekijä muodostaa huomattavan osan kokonaishinnasta, on merkitystä silloin, kun hinta muodostuu useista osatekijöistä ja kun arvioidaan, saattaako asianomainen kaupallinen menettely saada keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
48 Siitä seikasta, että sitovaa tilausjaksoa koskeva tilauksen kokonaishinta on mainittu, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu arvioida, onko asianomaiset kaupalliset menettelyt yleisesti ottaen ja erityisesti tilauksen kokonaishinta esitetty siten, että keskivertokuluttajan on tosiasiallisesti mahdollista tehdä perusteltu kaupallinen ratkaisu, vai oliko pääasiassa kyseessä oleva kaupallinen menettely kokonaisuutena tarkasteltuna sitä vastoin omiaan aiheuttamaan sen, että tarjous käsitetään väärin. Erityisesti on syytä tarkistaa, kykenikö keskivertokuluttaja ymmärtämään, että tilaukseen sitoutumisesta aiheutuisi muitakin kuin kuukausimaksuun liittyviä kuluja.
49 Edellä lausutun nojalla toiseen kysymykseen on vastattava niin, että direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että harhaanjohtavana on pidettävä kaupallista menettelyä, jossa tuotteen hinta jaetaan useisiin osatekijöihin ja jossa korostetaan niistä vain yhtä, kun tällaisella menettelyllä saatetaan yhtäältä antaa keskivertokuluttajalle virheellinen vaikutelma, jonka mukaan hänelle tarjottu hinta on erityisen edullinen, ja toisaalta saada hänet tekemään kaupallinen ratkaisu, jota hän ei muuten olisi tehnyt, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava ottamalla huomioon kaikki pääasian kannalta merkitykselliset seikat. Tiettyihin tv-mainosten kaltaisiin viestintävälineisiin kohdistuvia aikaan liittyviä rajoituksia ei kuitenkaan voida ottaa huomioon, kun kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla arvioidaan, onko jokin kaupallinen menettely harhaanjohtava.
Kolmas kysymys
50 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2005/29 7 artiklaa tulkittava siten, että jos elinkeinonharjoittaja on päättänyt jatkuvan tilauksen hinnan muodostuvan kuluttajan sekä kuukausittain että puolivuosittain maksamista maksuista yhdessä, kyseistä menettelyä on pidettävä harhaanjohtavana ilmoittamatta jättämisenä siinä tilanteessa, että markkinoinnissa korostetaan erityisesti kiinteää kuukausihintaa, kun taas puolivuosittainen maksu jätetään kokonaan mainitsematta tai mainitaan ainoastaan kuukausihintaa huomaamattomammalla tavalla.
51 Aluksi on syytä korostaa, että direktiivin 2005/29 7 artiklassa erotellaan saman direktiivin 2 artiklan i alakohdassa määritellyt ostokehotukset muista kaupallisista menettelyistä. Vaikka kaikkiin kaupallisiin menettelyihin – siis myös ostokehotuksiin – sovelletaan mainitun direktiivin 7 artiklan 1–3 ja 5 kohdan säännöksiä, kyseisen direktiivin 7 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvat pelkästään ostokehotuksina pidettävät kaupalliset menettelyt (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 24 kohta).
52 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu arvioida, voidaanko kyseessä olevia kaupallisia viestejä pitää direktiivin 2005/29 2 artiklan i alakohdassa tarkoitettuina ostokehotuksina, ja vielä tähdennetään, ettei kaupallisella viestillä välttämättä tarvitse antaa konkreettista mahdollisuutta tuotteen ostamiseen eikä sitä välttämättä ole esitettävä tällaisen mahdollisuuden yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 32 kohta).
53 Tämä jälkeen on syytä muistuttaa, että direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 kohdan mukaan ”kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt”.
54 Kyseisen direktiivin 7 artiklan 2 kohdan perusteella kaupallista menettelyä pidetään myös harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, jos elinkeinonharjoittaja salaa kuluttajan tarvitseman olennaisen tiedon tai antaa sen epäselvällä, käsittämättömällä tai moniselitteisellä tavalla tai väärään aikaan, mikäli se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän muuten ei olisi tehnyt.
55 Koska hinta on kuluttajan mielessä lähtökohtaisesti määräävä tekijä silloin, kun hänen on tehtävä kaupallinen ratkaisu, sitä on pidettävä tietona, jota kuluttaja tarvitsee voidakseen tehdä tällaisen perustellun ratkaisun.
56 Direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohdasta ilmenee lisäksi, että edeltä käsin ostokehotuksena pidettävästä kaupallisesta menettelystä on käytävä ilmi samassa artiklassa luetellut ja olennaisina pidettävät tiedot, joita kuluttaja tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen. Näiden tietojen, joihin kuuluu myös hinta, puuttuessa ostokehotusta pidetään harhaanjohtavana (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 24 kohta).
57 Tämän tuomion 39 kohdassa on muistutettu, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu päättää, ovatko kyseiset kaupalliset menettelyt harhaanjohtavia, ottamalla huomioon tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan käsityksen sekä sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät.
58 Kansallisen tuomioistuimen on näin otettava direktiivin 2005/29 7 artiklan 1–3 kohdassa sekä 4 kohdan c alakohdassa säädetyin tavoin tapauskohtaisesti huomioon kyseisen kaupallisen menettelyn asiayhteys, käytetty viestintäväline ja erityisesti tälle ominaiset rajoitukset sekä asianomaisen tuotteen luonne ja ominaispiirteet, kun se arvioi, voiko hinnan kaltaisen olennaisen tiedon mainitsematta jättäminen saada tai todennäköisesti saada kuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän muuten ei olisi tehnyt (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 52, 53 ja 58 kohta)
59 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on erityisesti tarkistettava, ettei sitovalta tilauskaudelta maksettavaa kokonaishintaa koskevia tietoja, vaikka ne olisikin mainittu kaupallisessa viestissä, salattu tai annettu epäselvällä, käsittämättömällä tai moniselitteisellä tavalla taikka väärään aikaan ja ettei keskivertokuluttajaa näin estetty ymmärtämästä, että tilaukseen sitoutumisesta seuraisi muitakin kuin kuukausimaksusta aiheutuvia kuluja, ja näin ollen tekemästä perusteltua kaupallista ratkaisua.
60 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tv-mainoksen käytön osalta otettava huomioon tähän viestintävälineeseen kohdistuvat aikaan liittyvät rajoitukset. Tältä osin on muistutettava myöskin, että mainitun direktiivin ostokehotuksia koskevan 2 artiklan i alakohdan mukaan tuotteen ominaispiirteet on ilmaistava käytetylle keinolle asianmukaisella tavalla. Tästä seuraa, ettei tuotteen kuvaukselta voida vaatia samanlaista tarkkuutta siitä riippumatta, missä muodossa – radiossa, televisiossa, elektronisesti vai painetussa muodossa – kaupallinen viesti esitetään (ks. tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 45 kohta). On myös todettava, että aika, joka kuluttajalla on hänelle televisiossa näytettävässä tv-mainoksessa esitettyjen tietojen arvioimiseksi, on sekin rajoitettu.
61 Elinkeinonharjoittajan puolivuosittaisen tilausmaksun ilmoittavalle kotisivustolle johtavien linkkien osalta on samoin syytä muistuttaa, että kyseisen direktiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan päätettäessä, onko tietoja jätetty mainitsematta, on otettava huomioon käytetyn viestintävälineen asettamat paikkaan tai aikaan liittyvät rajoitukset sekä toimenpiteet, joita elinkeinonharjoittajan on mahdollisesti toteuttanut tietojen välittämiseksi kuluttajille muilla tavoin.
62 Direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodosta, kun sitä luetaan direktiivillä tavoitellun päämäärän, jona on korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistaminen, valossa, ilmenee kuitenkin, että käytetyn viestintävälineen asettamia paikkaan tai aikaan liittyviä rajoituksia on punnittava asianomaisen tuotteen luonteeseen ja ominaispiirteisiin nähden päätettäessä, oliko kyseisen elinkeinonharjoittajan todellakin mahdotonta sisällyttää kyseiset tiedot alun perin lähetettyyn viestiin tai antaa ne siinä selvällä, ymmärrettävällä ja yksiselitteisellä tavalla.
63 Tästä seuraa, että kun tuotteen luontaiset ominaispiirteet ja käytetyn viestintävälineen asettamat rajoitukset huomioon ottaen kaikkien tuotetta koskevien olennaisten tietojen antaminen oli mahdotonta, kaupallisessa menettelyssä voidaan mainita vain muutamia niistä, jos elinkeinonharjoittaja viittaa muilta osin kotisivustoonsa, kunhan kyseisellä sivustolla annetaan olennaiset tiedot tuotteen pääasiallisista ominaispiirteistä, hinnasta ja muista edellytyksistä direktiivin 2005/29 7 artiklassa asetettujen vaatimusten mukaisesti.
64 Edellä lausutun perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava niin, että direktiivin 2005/29 7 artiklaa on tulkittava siten, että jos elinkeinonharjoittaja on päättänyt tilaushinnan muodostuvan kuluttajan sekä kuukausittain että puolivuosittain maksamista maksuista yhdessä, kyseistä menettelyä on pidettävä harhaanjohtavana ilmoittamatta jättämisenä siinä tilanteessa, että markkinoinnissa korostetaan erityisesti kiinteää kuukausihintaa, kun taas puolivuosittainen maksu jätetään kokonaan mainitsematta tai mainitaan ainoastaan kuukausihintaa huomaamattomammalla tavalla, jos tällainen mainitsematta jättäminen saa kuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt, minkä arviointi kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jonka on tällöin otettava huomioon käytetyn viestintävälineen asettamat rajoitukset, tuotteen luonne ja ominaispiirteet sekä sellaiset muut toimenpiteet, joita elinkeinonharjoittaja on tosiasiallisesti toteuttanut tuotetta koskevien olennaisten tietojen välittämiseksi kuluttajille.
Neljäs ja viides kysymys
65 Kun toiseen ja kolmanteen kysymykseen annettu vastaus otetaan huomioon, neljänteen ja viidenteen kysymykseen ei ole syytä vastata.
Kuudes ja seitsemäs kysymys
66 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti, sisältääkö direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohta tyhjentävän luettelon niistä olennaisista tiedoista, joiden on sisällyttävä ostokehotukseen, ja estääkö kyseinen säännös mahdollisesti pitämästä tällaista kehotusta, jossa ilmoitetaan tilauksesta sitovalta tilausjaksolta maksettava kokonaishinta, harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä.
67 Mainitun direktiivin harhaanjohtaviin ilmoittamatta jättämisiin liittyvän 7 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ostokehotuksissa pidetään olennaisina niissä lueteltuja tietoja, jolleivät nämä ilmene asiayhteydestä.
68 Direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohtaa, kun sitä luetaan saman direktiivin 14 perustelukappaleen – jossa todetaan, että ”mainitsematta jättämisten osalta tässä direktiivissä yksilöidään rajoitettu joukko keskeisiä tietoja, joita kuluttaja tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen” – valossa, on tulkittava siten, että se sisältää tyhjentävän luettelon ostokehotuksen kannalta olennaisina pidettävistä tiedoista.
69 Huomioon on kuitenkin otettava ostokehotuksiin sovellettavaksi tarkoitettu kyseisen direktiivin 7 artiklan 3 kohta, joka mahdollistaa sen, että kaupallisen menettelyn ilmoittamisessa käytettävän viestintävälineen asettamat paikkaan tai aikaan liittyvät rajoitukset sekä muut toimenpiteet, joita elinkeinonharjoittaja on toteuttanut tietojen välittämiseksi kuluttajille, otetaan huomioon (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 66 ja 67 kohta).
70 Mainitusta säännöksestä ilmenee muun muassa, että hintaan liittyvien tietojen laajuus määräytyy tuotteen luonteen ja ominaispiirteiden mutta myös ostokehotukseen käytetyn viestintävälineen perusteella ja ottamalla huomioon elinkeinonharjoittajan mahdollisesti antamat lisätiedot (tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 68 kohta).
71 Lopuksi on syytä täsmentää, ettei se, että elinkeinonharjoittaja antaa ostokehotuksessa kaikki direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohdassa luetellut tiedot, sulje pois sitä, että kaupallista menettelyä voidaan pitää kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tai 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin harhaanjohtavana.
72 Edellä lausutun perusteella kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen on vastattava niin, että direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se sisältää tyhjentävän luettelon niistä olennaisista tiedoista, joiden on sisällyttävä ostokehotukseen. Kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu arvioida, onko asianomainen elinkeinonharjoittaja noudattanut tiedonantovelvollisuuttaan, ja sen on tuotteen luonteen ja ominaispiirteiden lisäksi otettava huomioon ostokehotuksen tekemiseen käytetty viestintäväline ja mainitun elinkeinonharjoittajan mahdollisesti antamat lisätiedot. Se, että elinkeinonharjoittaja antaa ostokehotuksessa kaikki direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohdassa luetellut tiedot, ei sulje pois sitä, että ostokehotusta voidaan pitää kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tai 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin harhaanjohtavana.
Oikeudenkäyntikulut
73 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 7 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että arvioitaessa, onko kaupallista menettelyä pidettävä harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, huomioon on otettava kyseisen menettelyn asiayhteys, muun muassa kaupallisessa menettelyssä käytetylle viestintävälineelle ominaiset rajoitukset, ne paikkaan tai aikaan liittyvät rajoitukset, joita kyseinen viestintäväline asettaa, ja elinkeinonharjoittajan mahdollisesti toteuttamat toimenpiteet tietojen välittämiseksi kuluttajille muilla tavoin, vaikka asianomaisen kansallisen lainsäädännön tekstissä ei nimenomaisesti asetettaisikaan tällaista vaatimusta.
2) Direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että harhaanjohtavana on pidettävä kaupallista menettelyä, jossa tuotteen hinta jaetaan useisiin osatekijöihin ja jossa korostetaan niistä vain yhtä, kun tällaisella menettelyllä saatetaan yhtäältä antaa keskivertokuluttajalle virheellinen vaikutelma, jonka mukaan hänelle tarjottu hinta on edullinen, ja toisaalta saada hänet tekemään kaupallinen ratkaisu, jota hän ei muuten olisi tehnyt, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava ottamalla huomioon kaikki pääasian kannalta merkitykselliset seikat. Tiettyihin tv-mainosten kaltaisiin viestintävälineisiin kohdistuvia aikaan liittyviä rajoituksia ei kuitenkaan voida ottaa huomioon, kun kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla arvioidaan, onko jokin kaupallinen menettely harhaanjohtava.
3) Direktiivin 2005/29 7 artiklaa on tulkittava siten, että jos elinkeinonharjoittaja on päättänyt tilaushinnan muodostuvan kuluttajan sekä kuukausittain että puolivuosittain maksamista maksuista yhdessä, kyseistä menettelyä on pidettävä harhaanjohtavana ilmoittamatta jättämisenä siinä tilanteessa, että markkinoinnissa korostetaan erityisesti kiinteää kuukausihintaa, kun taas puolivuosittainen maksu jätetään kokonaan mainitsematta tai mainitaan ainoastaan kuukausihintaa huomaamattomammalla tavalla, jos tällainen mainitsematta jättäminen saa kuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt, minkä arviointi kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jonka on tällöin otettava huomioon käytetyn viestintävälineen asettamat rajoitukset, tuotteen luonne ja ominaispiirteet sekä sellaiset muut toimenpiteet, joita elinkeinonharjoittaja on tosiasiallisesti toteuttanut tuotetta koskevien olennaisten tietojen välittämiseksi kuluttajille.
4) Direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se sisältää tyhjentävän luettelon niistä olennaisista tiedoista, joiden on sisällyttävä ostokehotukseen. Kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu arvioida, onko asianomainen elinkeinonharjoittaja noudattanut tiedonantovelvollisuuttaan, ja sen on tuotteen luonteen ja ominaispiirteiden lisäksi otettava huomioon ostokehotuksen tekemiseen käytetty viestintäväline ja mainitun elinkeinonharjoittajan mahdollisesti antamat lisätiedot. Se, että elinkeinonharjoittaja antaa ostokehotuksessa kaikki direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohdassa luetellut tiedot, ei sulje pois sitä, että ostokehotusta voidaan pitää kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tai 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin harhaanjohtavana.
Allekirjoitukset