Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Ravensburg (Saksa) on esittänyt 28.1.2021 – F. F. ja B. A. v. C. Bank AG ja Bank D. K. AG

(asia C-47/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Ravensburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: F. F. ja B. A.

Vastaajat: C. Bank AG ja Bank D. K. AG

Ennakkoratkaisukysymykset

EGBGB:n 247 §:n 6 momentin 2 kohdan kolmannen virkkeen ja 12 §:n 1 momentin kolmannen virkkeen mukainen laillisuusfiktio

a)    Ovatko EGBGB:n 247 §:n 6 momentin 2 kohdan kolmas virke ja 12 momentin 1 kohdan kolmas virke, sikäli kuin niissä sopimusehtojen, jotka eivät täytä direktiivin 2008/48/EY1 10 artiklan 2 kohdan p alakohdan säännösten vaatimuksia, katsotaan täyttävän EGBGB:n 247 §:n 6 momentin 2 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen edellytykset ja EGBGB:n 247 §:n 12 momentin 1 kohdan toisen virkkeen 2 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset, direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan p alakohdan ja 14 artiklan 1 kohdan vastaisia?

Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi:

b)    Seuraako unionin oikeudesta ja etenkin direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan p alakohdasta ja 14 artiklan 1 kohdasta, että EGBGB:n 247 §:n 6 momentin 2 kohdan kolmatta virkettä ja 12 §:n 1 momentin kolmatta virkettä ei voida soveltaa, sikäli kuin niissä sopimusehtojen, jotka eivät täytä direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan p alakohdan säännösten vaatimuksia, katsotaan täyttävän EGBGB:n 247 §:n 6 momentin 2 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen edellytykset ja EGBGB:n 247 §:n 12 momentin 1 kohdan toisen virkkeen 2 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset?

Riippumatta siitä, mitä kysymyksiin II.1. a ja b vastataan:

Direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut luottosopimuksissa mainittavat tiedot

a)    Onko direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan p alakohtaa tulkittava siten, että luottosopimuksessa mainittavan koron määrän päivää kohti on oltava laskettavissa sopimuksessa mainitusta sopimuksen mukaisesta lainakorosta?

b)    Direktiivin 20008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan r alakohta:

aa)    Onko tätä säännöstä tulkittava siten, että luottosopimuksessa mainittujen tietojen lainan ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä maksettavasta korvauksesta on oltava niin täsmällisiä, että kuluttaja voi laskea ainakin likimain maksettavan korvauksen suuruuden?

(jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi)

bb)    Onko kansallinen säännös ristiriidassa direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 10 artiklan 2 kohdan r alakohdan ja 14 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen kanssa, jos sen mukaan silloin, jos direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan r alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat epätäydellisiä, peruuttamisen määräaika alkaa tästä huolimatta kulua sopimuksen tekemisestä ja ainoastaan luotonantajan oikeus saada korvaus ennenaikaisesta takaisinmaksusta lakkaa?

c)    Onko direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan l alakohtaa tulkittava siten, että luottosopimuksen tekohetkellä sovellettava viivästyskorko on ilmoitettava absoluuttisena lukuna ja että ainakin sovellettava viitekorko (käsiteltävässä asiassa BGB:n 247 §:n mukainen peruskorko), jonka perusteella sovellettava viivästyskorko määräytyy lisäämällä siihen tietty prosenttimäärä (käsiteltävässä asiassa BGB:n 288 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaisesti viisi prosenttiyksikköä), on ilmoitettava absoluuttisena lukuna, ja onko kuluttajalle selvitettävä viitekorko (peruskorko) ja sen vaihtelu?

d)    Onko direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan t alakohtaa tulkittava siten, että luottosopimuksen tekstissä on mainittava olennaiset muodolliset edellytykset tuomioistuimen ulkopuolisten valitus- ja oikeussuojamenettelyjen käyttämiselle?

Jos vähintään yhteen edellä olevista kysymyksistä II. 2. a)–d) vastataan myöntävästi:

e)    Onko direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen b alakohtaa tulkittava siten, että peruuttamisen määräaika alkaa vasta sitten, kun direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettu täysimääräisesti ja oikein?

Jos niihin vastataan kieltävästi:

f)    Mitkä ovat merkitykselliset edellytykset sille, että peruuttamisen määräaika alkaa, vaikka annetut tiedot ovat olleet epätäydellisiä tai virheellisiä?

Jos edellä oleviin kysymyksiin II. 1. a) ja/tai ainakin yhteen kysymyksistä II. 2. a)–d)vastataan myöntävästi:

Direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeessä tarkoitetun peruuttamisoikeuden menettäminen passiivisuuden perusteella:

a)    Voidaanko direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu peruuttamisoikeus menettää passiivisuuden perusteella?

Jos tähän vastataan myöntävästi:

b)    Merkitseekö peruuttamisoikeuden menettäminen passiivisuuden perusteella sen ajallista rajoittamista, josta on säädettävä parlamentin antamalla lailla?

Jos tähän vastataan kieltävästi:

c)    Edellyttääkö menettäminen passiivisuuden perusteella subjektiiviselta kannalta sitä, että kuluttaja oli tietoinen siitä, että hänen peruuttamisoikeutensa on edelleen voimassa, tai että kuluttajan tietämättömyyden on ainakin katsottava johtuvan törkeästä huolimattomuudesta?

Jos tähän vastataan kieltävästi:

d)    Estääkö luotonantajan mahdollisuus ilmoittaa tiedot direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen b alakohdan mukaisesti jälkikäteen luotonottajalle ja siten käynnistää peruuttamisen määräajan kuluminen esteenä vilpittömään mieleen perustuvalle menettämistä passiivisuuden perusteella koskevien sääntöjen soveltamiselle?

Jos tähän vastataan kieltävästi:

e)    Onko tämä sopusoinnussa niiden kansainvälisen oikeuden vakiintuneiden periaatteiden kanssa, jotka sitovat saksalaisia tuomareita perustuslain nojalla?

Jos tähän vastataan myöntävästi:

f)    Miten saksalaisen lainkäyttäjän on ratkaistava kansainvälisen oikeuden sitovien määräysten ja unionin tuomioistuimen ohjeiden välinen ristiriita?

Olettama, jonka mukaan kuluttaja on käyttänyt väärin direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua peruuttamisoikeutta:

a)    Voiko direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun peruuttamisoikeuden käyttäminen merkitä oikeuden väärinkäyttöä?

Jos tähän vastataan myöntävästi:

b)    Merkitseekö peruuttamisoikeuden väärinkäyttöä koskeva olettama peruuttamisoikeuden ajallista rajoittamista, josta on säädettävä parlamentin antamalla lailla?

Jos tähän vastataan kieltävästi:

c)    Edellyttääkö peruuttamisoikeuden väärinkäyttöä koskeva olettama subjektiiviselta kannalta sitä, että kuluttaja oli tietoinen siitä, että hänen peruuttamisoikeutensa on edelleen voimassa, tai että kuluttajan tietämättömyyden on ainakin katsottava johtuvan törkeästä huolimattomuudesta?

Jos tähän vastataan kieltävästi:

d)    Onko luotonantajan mahdollisuus antaa tiedot luotonottajalle jälkikäteen direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdan mukaisesti ja siten käynnistää peruuttamisen määräajan kuluminen esteenä vilpittömään mieleen perustuvaa peruuttamisoikeuden väärinkäyttöä koskevalle olettamalle?

Jos tähän vastataan kieltävästi:

e)    Onko tämä sopusoinnussa niiden kansainvälisen oikeuden vakiintuneiden periaatteiden kanssa, jotka sitovat saksalaisia tuomareita perustuslain nojalla?

Jos tähän vastataan myöntävästi:

f)    Miten saksalaisen lainkäyttäjän on ratkaistava kansainvälisen oikeuden sitovien määräysten ja unionin tuomioistuimen ohjeiden välinen ristiriita?

Edellä mainittuihin kysymyksiin annettavista vastauksista riippumatta:

a)    Onko unionin oikeuden, erityisesti direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun peruuttamisoikeuden mukaista, jos kansallisen oikeuden nojalla kauppasopimukseen liittyvän luottosopimuksen yhteydessä sen jälkeen, kun direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kuluttajan peruuttamisoikeutta on käytetty pätevästi,

aa)    kuluttajan oikeus vaatia luotonantajalta suorittamiensa lainaerien takaisinmaksua syntyy vasta silloin, kun hän on puolestaan palauttanut ostamansa tavaran luotonantajalle tai esittänyt näytön siitä, että hän on toimittanut tavaran luotonantajalle?

bb)    kuluttajan kanne, jossa vaaditaan kuluttajan suorittamien lainaerien takaisinmaksua kaupan kohteen palauttamisen jälkeen, on hylättävä perusteettomana siinä tapauksessa, että luotonantaja ei ole joutunut velkojan viivästykseen ottaessaan kaupan kohteen vastaan?

Jos tähän vastataan kieltävästi:

b)    Seuraako unionin oikeudesta, että edellä a), aa) ja/tai a) bb) kohdassa kuvattuja kansallisia säännöksiä ei voida soveltaa?

Riippumatta edellä oleviin kysymyksiin II. 1.-5. annettavista vastauksista:

Onko ZPO:n 348a §:n 2 momentin 1 kohta, sikäli kuin tässä säännöksessä viitataan myös SEUT 267 artiklan toisen kohdan mukaisten ennakkoratkaisupyyntöpäätösten tekemiseen, ristiriidassa SEUT 267 artiklan toisen kohdan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan kansallisten tuomioistuinten toimivallan kanssa, ja onko sitä sen vuoksi jätettävä soveltamatta ennakkoratkaisupyyntöpäätösten tekemiseen?

____________

1 Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66).