VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

14 päivänä syyskuuta 2011

Asia F-12/09

A

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Ammattitauti – Henkilöstösääntöjen 73 ja 78 artiklassa säädettyjen menettelyjen suhde – Ennakkokorvaus – Sairauskulujen korvaaminen – Oikeus tutustua henkilökansioon

Aihe:      EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa A vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan 28.4.2008 tehdyn päätöksen, jolla nimittävä viranomainen kieltäytyi tekemästä kantajan osalta päätöstä henkilöstösääntöjen 73 artiklan 2 kohdan b alakohdan ”täytäntöönpanosta” hänen osaltaan, ja 29.5.2008 tehdyn päätöksen, jolla nimittävä viranomainen epäsi häneltä oikeuden tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka kuuluivat tai joiden olisi pitänyt kuulua hänen potilasasiakirjoihinsa, ja 29.5.2008 ja 14.7.2008 tehdyt päätökset, joilla kantajalta evättiin korvaus tietyistä matkakuluista, ja myöntämään korvausta vahingosta, jota hän väittää kärsineensä useista virheistä, joista hän arvostelee komissiota sen menettelyn hallinnoinnissa, joka koskee hänen sairautensa tunnustamista ammattitaudiksi.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Työkyvyttömyys – Korvaus – Oikeus saada korvausta – Edellytykset – Terveydentilan vakaantuminen kokonaisuudessaan

(Henkilöstösääntöjen 73 artiklan 2 kohta; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 19 artiklan 3 ja 4 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Valitukset, joissa nojaudutaan samoihin perusteisiin mutta joilla on oikeudellisesti eri kohteet, voidaan ottaa tutkittavaksi

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Työkyvyttömyys – Pysyvä täydellinen työkyvyttömyys – Erilliset käsitteet

(Henkilöstösääntöjen 73 ja 78 artikla)

4.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Sairauden määritteleminen ammattitaudiksi – Oikeudenkäyntimenettely – Virkamiehen oikeus tutustua potilasasiakirjoihin – Epäsuora tutustumisoikeus

(Henkilöstösääntöjen 26 ja 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 17 artikla)

5.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Kulujen korvaaminen

(Henkilöstösääntöjen 72 artikla ja 73 artiklan 3 kohta; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 9 artikla)

1.      Virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 19 artiklan 3 kohdan nojalla päätös, jolla työkyvyttömyysaste vahvistetaan, tehdään vakuutetun terveydentilan vakaannuttua. Oikeus saada korvausta pysyvästä täydellisestä työkyvyttömyydestä ja pysyvästä osittaisesta työkyvyttömyydestä, joista säädetään henkilöstösääntöjen 73 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa, voi siis syntyä vasta vakuutetun terveydentilan vakaannuttua.

Yhteisten määräysten 19 artiklan 4 kohdassa säädetään kuitenkin, että jos kyseessä on ammattitaudiksi tunnustettu sairaus, nimittävä viranomainen myöntää ennakkokorvauksen, joka vastaa pysyvän työkyvyttömyyden riidatonta osaa ja joka katsotaan osaksi lopullisia suorituksia. Vaikka yhteisten määräysten 19 artiklan 4 kohdassa ei täsmennetä sitä nimenomaisesti, tämän säännöksen johdonmukaisesta tulkinnasta seuraa, että sitä on katsottava sovellettavan sellaisissa tapauksissa, joissa sairaus on tunnustettu ammattitaudiksi mutta sairauden seuraukset eivät ole vielä vakaantuneet. Yhteisten määräysten 19 artiklan 4 kohta seuraa välittömästi näiden samojen määräysten 19 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään, että päätös, jolla työkyvyttömyysaste vahvistetaan, tehdään vakuutetun terveydentilan vakaannuttua.

Näistä säännöksistä seuraa, että kun hallinto on tunnustanut vakuutetun sairauden ammattitaudiksi, sen velvollisuudet ovat erilaiset sen mukaan, onko tämä sairaus vakaantunut vai ei. Ensin mainitussa tapauksessa hallinto on velvollinen vahvistamaan vakuutetun ruumiinvammojen ja psyykkisten vammojen laajuuden. Tällä velvollisuudella ei oteta kantaa päätökseen, joka hallinnon on tehtävä asiassa, koska on kuviteltavissa, että vakuutettu on sairastunut ammattitautiin ilman, että hänelle on aiheutunut siitä tällaisia vammoja. Jälkimmäisessä tapauksessa hallinto on velvollinen tarkastelemaan, onko osa vakuutetun pysyvästä työkyvyttömyydestä kiistaton siten, että hänelle syntyy sen perusteella oikeus ennakkokorvaukseen. Hallinnolle kuuluvalla velvollisuudella ei tässäkään tapauksessa oteta kantaa päätökseen, joka sen on tältä osin tehtävä, koska ei ole poissuljettua, että tällainen arviointi johtaa toteamukseen, ettei pysyvän työkyvyttömyyden minkäänlaista lopullista osaa ole vielä muodostunut.

Täten kun hallinto on tunnustanut vakuutetun sairauden ammattitaudiksi, se on velvollinen ottamaan kantaa yhteisten määräysten 73 artiklan 2 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa vahvistettuihin taloudellisiin oikeuksiin. Hallinto käyttäisi sille henkilöstösääntöjen 73 artiklassa ja yhteisissä määräyksissä myönnettyä toimivaltaa vain osittain jos se tapauksessa, jossa vakuutettu on saattanut sen käsiteltäväksi hakemuksen sairauden tunnustamisesta ammattitaudiksi, vain tekisi tällaista tunnustamista koskevan päätöksen tekemättä siitä sen mahdollisia taloudellisia seurauksia koskevia johtopäätöksiä.

(ks. 99–102 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑119/07, Strack v. komissio, 17.2.2011, 89 kohta

2.      Virkamies voi vapaasti vedota samaan perusteeseen, samaan väitteeseen tai samaan tosiseikkaan useissa valituksissa, joilla on oikeudellisesti eri tavoitteet.

(ks. 136 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑124/05 ja F‑96/06, A ja G v. komissio, 13.1.2010, 205 kohta

3.      Henkilöstösääntöjen 78 artiklassa tarkoitetun pysyvän työkyvyttömyyden käsitteen, joka vastaa työhön kykenemättömyyden käsitettä, joka oikeuttaa siis työkyvyttömyyskorvaukseen korvaavana tulonlähteenä, ja henkilöstösääntöjen 73 artiklassa tarkoitetun pysyvän työkyvyttömyyden käsitteen, joka vastaa ruumiinvammoja ja psyykkisiä vammoja, joista ei välttämättä aiheudu työkyvyttömyyttä ja täten korvaavan tulon maksamista, välillä on perustavanlainen ero. Näin ollen se, että henkilö on täysin kykenemätön työhön – josta on kyse henkilöstösääntöjen 78 artiklan mukaisessa työkyvyttömyydessä – ja se, että henkilöä on kohdannut henkilöstösääntöjen 73 artiklan mukainen pysyvä täydellinen työkyvyttömyys, ovat kaksi täysin eri asiaa. Vaikka 73 artiklan mukaisesta täydellisestä työkyvyttömyydestä aiheutuu yleensä 78 artiklan mukainen täydellinen työkyvyttömyys, asia ei välttämättä ole päinvastoin, koska virkamiestä voi kohdata täydellinen työkyvyttömyys henkilöstösääntöjen 78 artiklassa tarkoitetulla tavalla vaikka häntä olisi kohdannut hyvin rajallinen osittainen pysyvä työkyvyttömyys henkilöstösääntöjen 73 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 149 ja 150 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑47/97, Plug v. komissio, 27.6.2000, 73 ja 74 kohta

4.      Henkilöstösääntöjen 26 artiklan nojalla jokaisesta virkamiehestä on oltava henkilökansio, joka sisältää kaikki virkamiehen hallinnollista asemaa koskevat asiakirjat ja hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan ja käytöstään koskevat kertomukset sekä virkamiehen kyseisten asiakirjojen osalta esittämät huomautukset. Toimielin ei voi käyttää perusteina asiakirjoja, joita ei ole annettu tiedoksi virkamiehelle ennen niiden sisällyttämistä henkilökansioon, eikä se voi vedota niihin virkamiestä vastaan. Näiden säännösten tarkoituksena on taata virkamiehen puolustautumisoikeudet.

Kun on kyse oikeudesta tutustua luonteeltaan lääketieteellisiin asiakirjoihin sairauden tunnustamista ammattitaudiksi koskevassa menettelyssä, virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevissa yhteisissä määräyksissä on otettu käyttöön erityinen menettely, jossa virkamiehen valitsemalle lääkärille toimitetaan täydellinen sairaskertomus, joka on nimittävän viranomaisen suunnitteleman päätöksen perustana, ja niissä säädetään lääketieteellisestä lautakunnasta, johon virkamiehen nimeämä lääkäri kuuluu. Virkamiesten oikeuksien kunnioittaminen edellyttää nimittäin, että heillä on mahdollisuus tutustua heitä koskeviin lääketieteellisiin asiakirjoihin. Tämä virkamiesten oikeus on kuitenkin sovitettava yhteen potilassalaisuuden säilyttämisen tarpeiden kanssa, minkä perusteella jokainen lääkäri arvioi mahdollisuutta kertoa hoitamilleen tai tutkimilleen potilaille heillä mahdollisesti olevien sairauksien luonteesta. Kun yhteisissä määräyksissä säädetään oikeudesta tutustua lääketieteellisiin asiakirjoihin välillisesti virkamiehen nimeämän luottolääkärin kautta, niissä sovitetaan yhteen virkamiehen oikeudet potilassalaisuuden säilyttämisen tarpeiden kanssa.

Virkamiehen oikeuksien kunnioittaminen edellyttää, että hänelle myönnetään mahdollisuus tutustua paitsi luonteeltaan lääketieteellisiin asiakirjoihin myös tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin, jotka ovat suunnitellun päätöksen perustana. Näin ollen asiakirjat, jotka liittyvät työssäoloaikana sattunutta tapahtumaa koskevien tosiseikkojen toteamiseen ja jotka voivat olla sellaisen menettelyn perustana, jossa on tarkoitus tunnustaa vakuutusmääräyksissä tarkoitetun työtapaturman tai ammattitaudin olemassaolo, on myös katsottava luonteeltaan lääketieteellisiksi.

Tiettyjen asiakirjojen lääketieteellisestä luonteesta huolimatta näillä asiakirjoilla voi tarvittaessa olla merkitystä myös virkamiehen hallinnollisen aseman kannalta. Tällöin näiden asiakirjojen on oltava asianomaisen henkilön henkilökansiossa.

Näin ollen asiakirjat, joiden perusteella toimielimen nimeämä lääkäri tai lääketieteellinen lautakunta arvioi, onko sairaus ammattitauti, ovat yhtäältä luonteeltaan lääketieteellisiä, joten niihin voidaan tutustua ainoastaan välillisesti virkamiehen nimeämän lääkärin välityksellä, ja toisaalta näihin asiakirjoihin mahdollisesti sisältyvien luonteeltaan hallinnollisten seikkojen, jotka voivat vaikuttaa virkamiehen hallinnolliseen asemaan, on sisällyttävä myös henkilökansioon, johon virkamies voi henkilöstösääntöjen 26 artiklan mukaisesti tutustua suoraan. Toimielimen nimeämälle lääkärille tai lääketieteelliselle lautakunnalle toimitetut asiakirjat kuuluvat siis kokonaisuudessaan yhteisissä määräyksissä säädetyn järjestelyn piiriin. Joidenkin tällaisten asiakirjojen liittäminen virkamiehen henkilökansioon ja virkamiehen mahdollisuus tutustua näihin asiakirjoihin ovat siis mahdollisia vain, jos hallintoelin, jonka palveluksessa virkamies on, käyttää näitä asiakirjoja arvioidessaan tai muuttaessaan virkamiehen hallinnollista asemaa.

(ks. 189–195 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 88/71, Brasseur v. parlamentti, 28.6.1972, 11 kohta; asia 140/86, Strack v. komissio, 7.10.1987, 7 ja 9–13 kohta ja asia C‑283/90 P, Vidrányi v. komissio, 1.10.1991, 20–22, 24 ja 25 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑154/89, Vidrányi v. komissio, 12.7.1990, 33 ja 36 kohta ja asia T‑48/01, Vainker v. parlamentti, 3.3.2004, 136 ja 137 kohta

5.      Vaikka henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että ammattitaudista aiheutuvat kulut korvataan vasta sen jälkeen, kun ne korvaukset, jotka virkamies saa 72 artiklan säännösten perusteella, on maksettu, ja vain siltä osin kuin ne eivät kata kuluja, virkamiesten tapaturma ja ammattitautivakuutusta koskevien yhteisten määräysten 9 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että tapaturmasta aiheutuneet kulut korvataan sen jälkeen, kun henkilöstösääntöjen 72 artiklan mukaisesta sairausvakuutusjärjestelmästä on korvattu osuus, joka tälle järjestelmälle kuuluu siinä säädetyin edellytyksin.

Näin ollen sekä henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohtaa että yhteisten määräysten 9 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa on tulkittava siten, että niissä säädetään vain sellaisten kulujen täydentävästä korvauksesta, jotka ovat aiheutuneet suorituksista, jotka on katettu henkilöstösääntöjen 72 artiklassa, sen jälkeen kun sairausvakuutusjärjestelmästä korvattava osuus on maksettu. Tapaturmavakuutusjärjestelmä on täydentävä järjestelmä eikä siitä korvata kuluja, jotka aiheutuvat suorituksista, joita ei korvata sairausvakuutusjärjestelmästä ja joista ei tästä syystä ole maksettu lainkaan korvauksia.

(ks. 206 ja 207 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑89/09, Gagalis v. neuvosto, 1.12.2010, 42 kohta