Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Ráckevei Járásbíróság (Unkari) on esittänyt 8.12.2020 – EP ym. v. ERSTE Bank Hungary Zrt.

(asia C-670/20)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Ráckevei Járásbíróság

Pääasian asianosaiset

Kantajat: EP, TA, FV ja TB

Vastaaja: ERSTE Bank Hungary Zrt.

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko asiassa C-186/16, Andriciuc ym.1 annetussa tuomiossa kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY2 4 artiklan 2 kohdasta omaksutun tulkinnan perusteella katsoa, että sellainen vaihtokurssiriskin kantamista koskeva sopimusehto on selkeä ja ymmärrettävä, jossa ei määrätä nimenomaisesti, että velallinen joutuu yksin kantamaan vaihtokurssiriskin kokonaisuudessaan vaan jossa on vain velallisen ilmoitus siitä, että se on täysin tietoinen liiketoimeen liittyvistä mahdollisista riskeistä ja erityisesti siitä, että kyseessä olevan ulkomaisen valuutan arvon muutokset suhteessa Unkarin forinttiin (HUF) voivat muuttaa tällaisen forinttimääräisen lainan lainanhoitokuluja niin ylös- kuin alaspäinkin?

Onko edellä kuvattu sopimusehto sen tuomiossa C-186/16, Andriuc ym. muotoillun vaatimuksen mukainen, jonka mukaan kuluttajan on kyettävä arvioimaan ne – mahdollisesti huomattavatkin – taloudelliset vaikutukset, joita hänen maksuvelvoitteisiinsa voi kohdistua vaihtokurssiriskin kantamisesta, kun otetaan huomioon, että asiakirjassa, jonka otsikko on ”Tiedot valuuttamääräiseen rahoitukseen liittyvistä yleisistä riskeistä” ja jonka kuluttaja on allekirjoittanut sopimusta tehtäessä, viitataan samalla tavalla vaihtokurssivaihtelujen suotuisiin ja kielteisiin vaikutuksiin ja annetaan näin ymmärtää – Magyar Bankszövetségin (Unkarin pankkiunioni) julkilausumien mukaisesti –, että valuuttakurssit ovat vakaita ja näin että pitkällä aikavälillä kurssivaihtelujen suotuisat ja kielteiset vaikutukset kompensoivat toisensa?

Onko edellä kuvattu sopimusehto tuomiossa C-186/16, Andriuc ym. muotoillun sen vaatimuksen mukainen, jonka mukaan kuluttajan on kyettävä arvioimaan ne mahdollisesti huomattavatkin taloudelliset vaikutukset, joita hänelle voi aiheutua maksuvelvoitteidensa osalta vaihtokurssiriskin kantamisesta, kun sopimuksessa ja vaihtokurssiriskiä koskevassa tiedotteessa, joka on allekirjoitettu sopimusta tehtäessä, ei kummassakaan ole ilmoitettu nimenomaisesti eikä välillisesti siitä, että kuukausittain suoritettavat lyhennysmaksut voivat kohota huomattavastikin tai todellisuudessa nousta täysin rajattomastikin?

Voidaanko tuomiossa C-186/16, Andriciuc ym. kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdasta omaksutun tulkinnan perusteella katsoa, että sellainen vaihtokurssiriskin kantamista koskeva sopimusehto on selkeä ja ymmärrettävä, jossa ei määrätä nimenomaisesti, että velallinen joutuu yksin kantamaan vaihtokurssiriskin kokonaisuudessaan, eli kun sopimusehdoista ei käy nimenomaisesti ilmi, että kuukausittain suoritettavat lyhennysmaksut voivat kohota huomattavastikin tai todellisuudessa nousta täysin rajattomastikin?

Onko yleisluontoisesti muotoiltu ja vakiosopimukseen liitetty kuluttajan antama ilmoitus sellaisenaan riittävä osoitus siitä, että vaihtokurssiriskiä koskevat tiedot olivat tuomiossa C-186/16, Andriciuc ym. muotoiltujen niiden vaatimusten mukaisia, joiden mukaan keskivertokuluttajan on saamiensa tietojen avulla kyettävä arvioimaan myös ne – mahdollisesti huomattavatkin – taloudelliset vaikutukset, joita hänen maksuvelvoitteisiinsa voi kohdistua vaihtokurssiriskin kantamisesta, kun minkään muun sopimuksessa tai tiedotteessa olevan kohdan ei voida katsoa tukevan tätä päätelmää?

Voidaanko tuomion C-186/19, Andriciuc ym. sisällön perusteella katsoa, että Kúrian omaksuma oikeudellinen tulkinta, jonka mukaan ”se, että vastapuoli on antanut tiedot kurssiriskistä, on sellaisenaan osoitus siitä, että valittajan on pitänyt ottaa tämä huomioon realistisena mahdollisuutena”, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdan mukainen?

____________

1 EU:C:2017:703.

2 Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).