Yhdistetyt asiat C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P
Ruotsin kuningaskunta ym.
vastaan
Association de la presse internationale ASBL (API)
ja
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – 4 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas luetelmakohta – Kirjelmät, jotka komissio on toimittanut yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyissä oikeudenkäynneissä – Komission päätös tutustumisoikeuden epäämisestä
Tuomion tiivistelmä
1. Euroopan unioni – Toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus N:o 1049/2001 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Tuomioistuinkäsittelyn suoja
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohta)
2. Euroopan unioni – Toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus N:o 1049/2001 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suoja
(EY 226 ja EY 228 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohta)
3. Euroopan unioni – Toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus N:o 1049/2001 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Tuomioistuinkäsittelyn suoja
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohta)
1. Unionin tuomioistuimelle tuomioistuinmenettelyssä toimitetuilla kirjelmillä on aivan erityisiä ominaisuuksia, koska ne liittyvät luonteeltaan pikemminkin unionin tuomioistuimen tuomiovallan käyttöön kuin komission hallinnolliseen toimintaan; lisäksi jälkimmäinen toiminta ei vaadi yhtä laajaa oikeutta tutustua asiakirjoihin kuin yhteisön toimielimen lainsäädäntötoiminta. Kyseiset kirjelmät on nimittäin laadittu yksinomaan mainittua tuomioistuinmenettelyä varten, ja ne ovat keskeinen osa sitä.
Perustamissopimusten asiaa koskevien määräysten sanamuodosta ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen N:o 1049/2001 rakenteesta sekä tätä alaa koskevan unionin säännöstön tavoitteista ilmenee kuitenkin, että tuomiovallan käyttö sellaisenaan on suljettu tällä säännöstöllä vahvistetun asiakirjoihin tutustumisoikeuden soveltamisalan ulkopuolelle.
Tuomioistuinkäsittelyjen suojaaminen merkitsee erityisesti sitä, että varmistetaan menettelyllisen yhdenvertaisuuden ja hyvän lainkäytön periaatteen noudattaminen.
Yhtäältä menettelyllisestä yhdenvertaisuudesta on todettava, että jos komission kirjelmien pitäisi olla julkisen keskustelun kohteena, niihin kohdistettu kritiikki saattaisi tosiasiallisesta oikeudellisesta sisällöstään riippumatta vaikuttaa komission unionin tuomioistuimessa puoltamaan kantaan. Tällainen tilanne saattaa vääristää unionin tuomioistuimissa riita-asian osapuolten välistä välttämätöntä tasapainoa, joka on menettelyllisen yhdenvertaisuuden perusta, koska tietojen ilmaisemisvelvollisuus koskee ainoastaan kyseessä olevaa toimielintä, jolle on esitetty pyyntö tutustua sen asiakirjoihin, eikä kaikkia oikeudenkäynnin asianosaisia. Menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaate, kuten kontradiktorisen menettelyn periaatekin, on vain oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen välitön seuraus, ja näitä periaatteita on sovellettava kaikkiin unionin tuomioistuimissa vireille saatetun oikeudenkäynnin asianosaisiin näiden oikeudellisesta asemasta riippumatta. Tällaisten avoimuusvelvoitteiden asettamisesta asetuksella N:o 1049/2001 vain siinä luetelluille toimielimille ei kuitenkaan voi seurata vireillä olevien tuomioistuinmenettelyjen yhteydessä sitä, että toimielinten menettelyllinen asema vaarantuu menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatteeseen nähden.
Toisaalta hyvän lainkäytön näkökulmasta tuomiovallan käytön sulkeminen pois asiakirjoja koskevan tutustumisoikeuden soveltamisalalta eri menettelyvaiheita erottelematta on perusteltua, kun otetaan huomioon tarve taata koko tuomioistuinmenettelyn ajan, että asianosaisten välinen mielipiteenvaihto sekä kyseessä olevan tuomioistuimen päätösharkinta sujuvat häiriöttä. Tietojen ilmaisemisesta kyseisistä kirjelmistä seuraisi se, että tuomiovallan käyttöön kohdistuva ulkopuolinen painostus sallittaisiin ja mielipiteenvaihtoa häirittäisiin, vaikka kyse olisi vain yleisön käsityksestä.
Näin ollen on tunnustettava yleinen olettama, jonka mukaan tietojen ilmaiseminen toimielimen tuomioistuinmenettelyssä esittämistä kirjelmistä vahingoittaisi tuomioistuinkäsittelyn suojaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla niin kauan kuin menettely on vireillä. Jos kolmannet nimittäin voisivat asetuksen N:o 1049/2001 perusteella saada oikeuden tutustua kyseisiin kirjelmiin, unionin tuomioistuimissa käytäviä tuomioistuinmenettelyjä sääntelevä menettelysääntöjen järjestelmä vaarantuisi.
Tällä yleisellä olettamalla ei suljeta pois asianomaisen oikeutta osoittaa, että tietty asiakirja, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei kuulu kyseisen olettaman alaan.
(ks. 77–79, 85–89, 91–94, 100 ja 103 kohta)
2. Ei voida olettaa, että tietojen ilmaiseminen EY 226 artiklaan perustuvan tuomion antamiseen johtaneessa menettelyssä esitetyistä kirjelmistä vahingoittaisi tutkintatoimia, jotka voivat antaa aiheen EY 228 artiklaan perustuvan menettelyn aloittamiseen.
EY 226 artiklalla käyttöön otetun menettelyn tarkoituksena on todeta ja saada loppumaan jäsenvaltion toimet, joilla se rikkoo unionin oikeutta, kun taas EY 228 artiklassa määrätyn menettelyn kohde on paljon rajatumpi, eli sen tarkoituksena on vain kannustaa velvoitteensa laiminlyönyttä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio. Tästä seuraa, että kun unionin tuomioistuin on todennut EY 226 artiklan nojalla antamallaan tuomiolla, ettei jäsenvaltio ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, kyseisen jäsenvaltion ja komission välisten neuvottelujen jatkamisen kohteena ei enää ole jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – jonka unionin tuomioistuin juuri on jo todennut – vaan kysymys siitä, täyttyvätkö EY 228 artiklaan perustuvan kanteen nostamiseksi välttämättömät edellytykset. Lisäksi on todettava mahdollisuudesta, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne johtaa sovintoratkaisuun, että kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on todettu EY 226 artiklaan perustuvalla unionin tuomioistuimen tuomiolla, sitä koskeva sovintoratkaisu ei enää ole mahdollinen.
(ks. 119–122 kohta)
3. Koska tuomiovallan käyttö on menettelyn päättymisen myötä lakannut, ei ole enää syytä olettaa, että tietojen ilmaiseminen kirjelmistä vahingoittaisi unionin tuomioistuimen tuomiovallan käyttöä. Ei tosin voida sulkea pois sitä, että tietojen ilmaiseminen kirjelmistä, jotka koskevat päätettyä tuomioistuinmenettelyä mutta jotka liittyvät vielä vireillä olevaan toiseen menettelyyn, voisi uhata vahingoittaa jälkimmäistä menettelyä erityisesti silloin, kun sen asianosaiset eivät ole samoja kuin päätetyn käsittelyn asianosaiset. Tällaisessa tilanteessa tietojen ilmaiseminen komission väitteistä vireillä olevassa menettelyssä saattaa vahingoittaa tuomioistuinkäsittelyä, jos komissio on käyttänyt samoja perusteluja oikeudellisen kantansa tukemiseksi kummassakin käsittelyssä. Tällainen riski riippuu kuitenkin useammasta tekijästä, erityisesti kummassakin menettelyssä esitettyjen perusteluiden samanlaisuusasteesta. Jos komission kirjelmissä on vain osittain toistoa, tietojen ilmaiseminen niistä vain osittain saattaa riittää vireillä olevan menettelyn vahingoittumisriskin välttämiseksi. Näissä olosuhteissa komissio pystyy ainoastaan tutustuttaviksi pyydettyjen asiakirjojen konkreettisen tutkimisen perusteella toteamaan, voidaanko tietojen ilmaiseminen asiakirjoista evätä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla.
(ks. 131–134 kohta)