YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (laajennettu ensimmäinen jaosto)

30 päivänä kesäkuuta 1998 (1)

Polkumyynti - Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevat kangasjalkineet - Komission asetus väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta - Kumoamiskanne - Myöhemmin annettu asetus lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta - Lausunnon antamisen raukeaminen

Asiassa T-73/97,

British Shoe Corporation Footwear Supplies Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Leicester (Yhdistynyt kuningaskunta),

Clarks International Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Somerset (Yhdistynyt kuningaskunta),

Deichmann-Schuhe GmbH & Co. Vertriebs KG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Essen (Saksa),

Groupe André SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pariisi,

Reno Versandhandel GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Thaleischweiler-Froschen (Saksa), ja

Leder & Schuh AG, Itävallan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Graz (Itävalta),

edustajinaan solicitor Alasdair Bell ja solicitor Mark Powell, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Nicholas Khan, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantajat vaativat väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat tekstiiliainetta, tuonnissa 28 päivänä tammikuuta 1997 annetun komission asetuksen (EY) N:o 165/97 (EYVL L 29, s. 3) kumoamista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. W. Bellamy, R. Moura Ramos, J. Pirrung ja P. Mengozzi,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

1.
    Komissio julkaisi 22.2.1995 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL C 45, s. 2) kaksi ilmoitusta Kauko-idästä peräisin olevia jalkineita koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta. Ensimmäinen tutkimus koski Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat tekstiiliainetta, tuontia, kun taas jälkimmäinen tutkimus koski Kiinan kansantasavallasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa ja synteettisiä aineita, tuontia.

2.
    Komissio antoi ensimmäisen tutkimuksen johdosta 28.1.1997 asetuksen N:o 165/97 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat tekstiiliainetta, tuonnissa (EYVL L 29, s. 3; jäljempänä riidanalainen asetus tai väliaikainen asetus); tuotteet kuuluvat CN-koodiin 6404 19 10 ja CN-koodiin ex 6404 19 90 (Taric-koodi 6404 19 90 90), lukuun ottamatta tiettyjä kyseisen asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa kuvattuja kenkiä.

3.
    Kantajat nostivat 28.3.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nyt esillä olevan kanteen, jossa ne vaativat kyseisen väliaikaisen asetuksen kumoamista.

4.
    Komissio esitti 30.6.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen, josta kantajat esittivät huomautuksensa 5.9.1997.

5.
    Foreign Trade Association toimitti 24.6.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajien vaatimuksia. Confédération européenne de l'industrie de la chaussure toimitti 20.8.1997 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Komissio toimitti 25.7.1997 ja 2.9.1997 huomautuksensa kyseisistä väliintulohakemuksista.

6.
    Kantajat toimittivat 5.9.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen hakemuksen, jossa ne pyysivät tiettyjen kanteessa mainittujen tietojen luottamuksellista käsittelyä. Komissio ei esittänyt tältä osin huomautuksia.

7.
    Neuvosto antoi 29.10.1997 asetuksen N:o 2155/97 lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen sellaisten Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat tekstiiliainetta, sekä väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EYVL L 298, s. 1; jäljempänä asetus N:o 2155/97 tai lopullinen asetus). Tämän asetuksen soveltamisala on kuitenkin riidanalaisen asetuksen soveltamisalaa suppeampi, koska siinä ei aseteta polkumyyntitullia niin kutsutuille sisäjalkineille, jotka kuuluvat CN-koodiin 6404 19 10 (ks. asetuksen N:o 2155/97 2 artiklan 1 kohta).

8.
    Komissio toimitti 13.11.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukaisen muuta oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvää seikkaa koskevan hakemuksen ja esitti,että asiassa T-73/97 todettaisiin lausunnon antamisen raukeavan. Kantajat toimittivat 19.12.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen huomautuksensa tästä hakemuksesta.

9.
    Asian T-73/97 kantajat nostivat 19.12.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, jossa ne vaativat asetuksen N:o 2155/97 kumoamista. Kanne kirjattiin numerolla T-598/97.

Lausunnon antamisen raukeaminen

10.
    Kantajat katsovat, että niillä on edelleen oikeudellinen intressi tämän oikeudenkäynnin jatkamiseen, koska asetuksen N:o 2155/97 soveltamisala on suppeampi kuin riidanalaisen asetuksen soveltamisala. Ne väittävät muun muassa, että niillä on ”oikeudellinen intressi varmistaa, että komissio on menetellyt laillisesti ottaessaan käyttöön väliaikaiset polkumyyntitullit” tuotteille, joista ei enää säädetä lopullisessa asetuksessa, eli CN-koodiin 6404 19 10 kuuluville jalkineille, siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittama laillisuusvalvonta voi johtaa siihen, että

-    komissiota voidaan estää antamasta samansisältöistä väliaikaista asetusta Kiinasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin oleviin nahkajalkineisiin ja synteettisiin jalkineisiin liittyvän, käynnissä olevan kantajia koskevan tutkimuksen yhteydessä;

-    kantajat voivat vaatia vahingonkorvausta vahingosta, joka niille on aiheutunut lopullisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettyä tuotetta koskevien väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönotosta.

11.
    Kantajien väitettä ei voida hyväksyä.

12.
    On todettava, että asetuksen N:o 2155/97 2 artiklan mukaan kannettiin lopullisesti riidanalaisen asetuksen mukaisesti väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olleet määrät lopullisesti käyttöön otetun tullin määrän mukaisesti, lukuun ottamatta niitä määriä, jotka liittyivät CN-koodiin 6404 19 10 kuuluvien jalkineiden tuontiin ja jotka vapautettiin. Lisäksi myös lopullisen polkumyyntitullin ylittäneet, vakuutena olleet määrät vapautettiin.

13.
    Kantajat eivät näissä olosuhteissa voi vedota mihinkään väliaikaisen asetuksen oikeusvaikutukseen (yhdistetyt asiat C-305/86 ja C-160/87, Neotype Techmashexport v. komissio ja neuvosto, tuomio 11.7.1990, Kok. 1990, s. I-2945). Kantajilla ei siten pääsääntöisesti ole lopullisen neuvoston asetuksen antamisen jälkeen enää intressiä riitauttaa väliaikaista asetusta (asia T-208/95, Miwon v. komissio, määräys 10.7.1996, Kok. 1996, s. II-635, 20 kohta).

14.
    Yhteisöjen tuomioistuin on jo edellä mainitussa asiassa Neotype Techmashexport vastaan komissio ja neuvosto antamassaan tuomiossa implisiittisesti hylännyt kantajien tässä asiassa esittämän kaltaisen väitteen, jonka mukaan niillä olisi intressi väliaikaisen asetuksen lainvastaiseksi toteamiseen, jotta komissio ei tekisi uudelleen toisessa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä niitä virheitä, jotka sen väitetään tehneen tässä asiassa.

15.
    Kantajien väitteestä, jonka mukaan ne voisivat vaatia kumoamistuomion perusteella vahingonkorvausta sittemmin asetuksen N:o 2155/97 soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä tuotteita koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta aiheutuneesta vahingosta, on todettava, etteivät kantajat ole oikeudenkäynnin missään vaiheessa täsmentäneet niille aiheutunutta vahinkoa kyseisiä tuotteita varten vakuudeksi asetettujen ja sittemmin lopullisen asetuksen perusteella vapautettujen määrien osalta. Näin ollen kantajilla ei ole oikeussuojaintressiä väliaikaisen asetuksen kumoamiseen (em. asia Techmashexport v. komissio ja neuvosto, tuomion 15 kohta).

16.
    Edellä esitetyn perusteella asetuksen N:o 2155/97 antamisen vuoksi kantajilla ei selvästi ole mitään intressiä jatkaa tätä oikeudenkäyntiä. Tämän vuoksi lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

Väliintulohakemukset ja luottamuksellista käsittelyä koskeva hakemus

17.
    Koska lausunnon antaminen nyt esillä olevasta kanteesta raukeaa, lausunnon antaminen raukeaa myös väliintulohakemuksista (ks. tältä osin asia T-463/93, GUNA v. neuvosto, määräys 29.10.1993, Kok. 1993, s. II-1205, 19 kohta).

18.
    Tämän vuoksi lausunnon antaminen raukeaa myös kantajien esittämästä luottamuksellista käsittelyä koskevasta hakemuksesta.

Oikeudenkäyntikulut

19.
    Jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.

20.
    Komissio väittää, että kantajat pitäisi velvoittaa vastaamaan oikeudenkäyntikuluista, koska riidanalainen asetus on väliaikainen ja koska kantajat ovat koko ajan tienneet, että lausunnon antaminen raukeaisi, ja koska niillä ei ole ensi arviolta ollut oikeussuojaintressiä kyseisen asetuksen kumoamiseen.

21.
    Komission väitettä ei voida hyväksyä. Koska nyt esillä oleva kanne on nostettu ennen lopullisen asetuksen antamista, mikään ei estänyt kantajia riitauttamastaväliaikaista asetusta. Lisäksi on todettava, että neuvosto on päättänyt rajoittaa lopullisen polkumyyntiasetuksen soveltamisalaa riidanalaisen asetuksen soveltamisalaan verrattuna. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asian tosiseikkoihin nähden on perusteltua määrätä, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja velvoittaa se korvaamaan puolet kantajien oikeudenkäyntikuluista.

22.
    Koska lausunnon antaminen väliintulohakemuksista raukeaa, väliintulohakemuksen esittäneet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)    Lausunnon antaminen nyt esillä olevasta kanteesta raukeaa.

2)    Lausunnon antaminen sekä Foreign Trade Associationin ja Confédération européenne de l'industrie de la chaussuren väliintulohakemuksista että luottamuksellista käsittelyä koskevasta kantajien hakemuksesta raukeaa.

3)    Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajien oikeudenkäyntikuluista, ja kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan muilta osin.

4)    Väliintulohakemuksen esittäneet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Annettiin Luxemburgissa 30 päivänä kesäkuuta 1998.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti


1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.