VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

17 päivänä joulukuuta 2008

Asia F-80/08 R

Fritz Harald Wenig

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Välitoimimenettely – Päätöksen, jolla asianomainen virkamies on pidätetty virantoimituksesta, täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty

Aihe: EY 242, EY 243, EA 157 ja EA 158 artiklan nojalla tehty hakemus, jossa Wenig pyytää, että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevien 23 ja 24 artiklan nojalla 18.9.2008 tehdyn komission päätöksen, jolla hänet pidätettiin toistaiseksi virantoimituksesta ja jolla hänen palkastaan määrättiin pidätettäväksi 1 000 euroa kuukaudessa enintään kuuden kuukauden ajan, täytäntöönpanoa lykätään.

Ratkaisu: Välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Tutkimisjärjestys ja -tapa

(EY 242 ja EY 243 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu

(EY 242 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevat 23 ja 24 artikla)

3.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Todistustaakka

(EY 242 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevat 23 ja 24 artikla)

4.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Taannehtivuus – Taannehtivuuden puuttuminen

(EY 242 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksissa on ilmoitettava erityisesti seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi hakemuksissa vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty. Vaadittujen toimien on lisäksi oltava väliaikaisia siten, ettei niillä oteta kantaa pääasiassa annettavaan ratkaisuun.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomioistuimella on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä nämä eri edellytykset on tutkittava, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten sen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

(ks. 20–23 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑41/97 R, Antillean Rice Mills v. neuvosto, 21.3.1997 (Kok., s. II‑447, 19 kohta) ja asia T‑120/01 R, De Nicola v. EIP, 9.8.2001 (Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑783, 12 ja 13 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑38/06 R, Bianchi v. ETF, 31.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑27 ja II‑A‑1‑93, 20 ja 22 kohta)

2.      Kun välitoimista päättävä tuomioistuin, jossa on vedottu siihen, että hakijalle uhkaa aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, vertailee kyseessä olevia eri intressejä välitoimihakemuksen yhteydessä, sen on erityisesti tutkittava, voidaanko riidanalaisen päätöksen välittömän täytäntöönpanon vaikutukset poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin mahdollisesti kumoaa päätöksen, ja päinvastoin, estetäänkö päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä päätöksen täysien oikeusvaikutusten ilmeneminen, jos pääasian kanne hylätään.

Päätöksen, jolla virkamies pidätetään virantoimituksesta henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevien 23 ja 24 artiklan mukaisesti, on tarkoitus vaikuttaa tietyn ajanjakson ajan. Aluksi tämä ajanjakso on tutkintavaihe, ja se jatkuu tämän yli, jos toimielin katsoo, että yksikön – ja joskus virkamiehen – etu edellyttää virkamiehen poissaoloa, kunnes toimielin on lopullisesti ratkaissut kantansa väitettyihin rikkomisiin. Tämän vuoksi päätös virantoimituksesta pidättämisestä menettäisi tosiasiallisesti pääosan hyödyllisyydestään, jos sillä ei voisi olla vaikutuksia ajanjaksona, jonka kuluessa näiden vaikutusten kuuluisi ilmetä.

Tällaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä on näin ollen peruuttamattomia vaikutuksia siinä määrin, että on vaarana, että sillä otetaan kantaa virkamiestuomioistuimen ratkaisuun, jossa lausutaan pääasian kanteesta. Tilanne on toinen, jos täytäntöönpanon lykkäystä ei hyväksytä. Virantoimituksesta pidätetylle virkamiehelle aiheutunut maineen loukkaamiseen liittyvä vahinko on nimittäin mahdollista korjata kumoamalla tämä päätös ja tarvittaessa mahdollisesti jopa määräämällä toimielimelle taloudellinen seuraamus. Kysymyksessä olevia intressejä vertailtaessa on siis otettava huomioon tämä peruuttamattomuus ja lykättävä virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanoa vain erityisesti siinä tapauksessa, että lykkäämisen kiireellisyys on kiistaton.

(ks. 27–31 ja 36 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Antillean Rice Mills v. neuvosto, 46 kohta ja asia T‑65/08 R, Espanja v. komissio, 30.4.2008 (82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

3.      Välitoimimenettelyn tarkoituksena ei ole varmistaa vahingon korvaamista vaan taata pääasiassa annettavan tuomion täysi tehokkuus. Jotta viimeksi mainittuun päämäärään päästäisiin, pyydettyjen toimenpiteiden on oltava kiireellisiä siten, että kantajan etuihin kohdistuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi välitoimista määrääminen ja välitoimilla aikaansaatavat vaikutukset ovat tarpeen, jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Lisäksi välitoimia hakevan asianosaisen on näytettävä toteen, ettei hän voi odottaa pääasian oikeudenkäynnin päättymistä ilman, että hänelle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

Siltä osin kuin henkinen kärsimys johtuu virkamiehen virantoimituksesta pidättämisestä tehdyn päätöksen vaikutuksista virkamiehestä muodostuvaan kuvaan, kysymys on lähtökohtaisesti päätöksen väistämättömästä ja välittömästä seurauksesta. Lisäksi tällaisen päätöksen mahdollisella täytäntöönpanon lykkäämisellä ei voida korjata tämäntyyppistä vahinkoa sen enempää kuin myöhemmin mahdollisella päätöksen kumoamisella pääasian oikeudenkäynnin lopuksi.

Lisäksi on todettava, että vaikka virantoimituksesta pidätetty virkamies vetoaa erityiseen vahinkoon, joka kohdistuu hänen urakehitykseensä ja joka on eri asia kuin hänen maineensa vahingoittuminen, tämä mahdollinen vahinko johtuu kurinpitomenettelystä, joka voidaan kohdistaa häneen, eikä riidanalaisesta päätöksestä.

(ks. 41, 43 ja 44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑65/99 P(R), Willeme v. komissio, 25.3.1999 (Kok., s. I‑1857, 60–62 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/99 R, Elkaïm Mazuel v. komissio, 10.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑155 ja II‑811, 25 kohta); em. asia De Nicola v. EIP, 43 kohta ja asia T‑320/02 R, Esch-Leonhardt ym. v. EKP, 19.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑325 ja II‑1555, 27 kohta)

4.      Tuomioistuimen päätös, jossa määrätään täytäntöönpanon lykkäämisestä, on välitoimi, jolla on tarkoitus suojata tulevaisuutta. Täytäntöönpanon keskeyttämisellä ei kumoamisesta poiketen siten voi olla taannehtiva vaikutusta.

(ks. 53 kohta)