VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

10 päivänä toukokuuta 2011

Asia F-59/10

Yvette Barthel ym.

vastaan

Euroopan unionin tuomioistuin

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvät seikat – Oikeudenkäyntiväite – Myöhään tehty valitus – Tutkimatta jättäminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Yvette Barthel, Marianne Reiffers ja Lieven Massez vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jolla hylättiin heidän vaatimuksensa saada 20.6.2006 alkaen tehtävien hoitamisesta keskeytyksettä tai vuorotyöstä maksettavaa korvausta, josta säädetään edunsaajaryhmien, korvausten antamista koskevien edellytysten ja sellaisten korvausmäärien määrittämisestä, jotka voidaan myöntää keskeytyksettä tai vuorotyössä tehtäviään hoitaville virkamiehille 9.2.1976 annetun neuvoston asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 300/76 (EYVL L 38, s. 1), jota on muutettu muun muassa 11.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY/Euratom) N:o 1873/2006, 1 artiklan 1 kohdassa.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta. Euroopan unionin tuomioistuin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräaikojen ehdottomuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Hakemuksen implisiittinen hylkäämispäätös, jota ei ole riitautettu määräajassa – Myöhempi nimenomainen päätös – Vahvistava toimi

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Hakemuksen implisiittisen hylkäämispäätöksen jälkeen annettu lausunto

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Prekluusio – Anteeksiannettavan erehdyksen käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

5.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikuluista vastaaminen – Kohtuullisuuden vaatimusten huomioon ottaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohta ja 88 artikla)

1.      Valitusta ja kannetta koskevat määräajat, joista säädetään henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa ja jotka on otettu käyttöön selkeyden ja varmuuden varmistamiseksi oikeussuhteissa ja syrjinnän ja mielivaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenhoidossa, kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin, eivätkä ne ole kanneperuste, joista osapuolet tai unionin tuomioistuimet voivat päättää vapaasti. Unionin tuomioistuinten tehtävänä on tarvittaessa viran puolesta tarkistaa, onko näitä määräaikoja noudatettu.

(ks. 22 kohta)

Viittaukset:

Viittaukset: asia C‑154/99 P, Politi v. Euroopan koulutussäätiö, 29.6.2000, 15 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑306/08 P, Braun-Neumann v. parlamentti, 15.1.2009, 36 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑13/09, Peláez Jimeno v. parlamentti, 12.5.2010, 18 kohta

2.      Vaatimuksen nimenomaisesti hylkäävä päätös, joka on tehty saman vaatimuksen implisiittisen hylkäämispäätöksen jälkeen, on luonteeltaan puhtaasti vahvistava toimi.

(ks. 25 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑62/08, Sevenier v. komissio, 8.7.2009, 33–40 kohta, vahvistettu muutoksenhaun yhteydessä asiassa T‑368/09 P, Sevenier v. komissio, 8.7.2010, 28–37 kohta

3.      Kun hallinto järjestää implisiittisen hylkäämispäätöksen syntymisen jälkeen sisäisen kuulemisen, annettu lausunto, jossa tuetaan implisiittisen päätöksen tekijän alkuperäistä kantaa, ja jossa ei tuoda esille uutta tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa, joka ei olisi ollut hallinnon tiedossa implisiittisen hylkäämispäätöksen muodostumispäivänä, ei ole uusi peruste, josta käy ilmi, että hallinto on tarkastellut implisiittisen päätöksen uudelleen.

(ks. 27 kohta)

4.      Valitusten ja kanteiden määräaikoja koskevan unionin lainsäädännön yhteydessä anteeksiannettavan erehdyksen käsitettä, jonka vuoksi näistä määräajoista voidaan poiketa, on tulkittava suppeasti. Sillä voidaan tarkoittaa vain poikkeuksellisia olosuhteita, joissa muun muassa asianomainen toimielin on menetellyt tavalla, joka on itsessään tai ratkaisevassa määrin aiheuttanut hyväksyttävissä olevaa sekaannusta vilpittömin mielin toimineelle yksityiselle oikeussubjektille, joka on osoittanut toiminnassaan huolellisuutta, jota tavanomaisen harkitsevaiselta henkilöltä edellytetään.

(ks. 28 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑8/09, Apostolov v. komissio, 15.12.2009, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

5.      Virkamiestuomioistuin voi työjärjestyksensä 87 artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi saman työjärjestyksen 88 artiklan mukaan asianosainen, myös asian voittanut asianosainen, voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa.

Näitä määräyksiä on aiheellista soveltaa ja asian voittanut toimielin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaan tapauksessa, jossa tämä toimielin on toiminut huolimattomasti oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana, koska se on antanut henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn neljän kuukauden määräajan päättyä ennen asianomaisen virkamiehen tekemän vaatimuksen nimenomaisen hylkäämispäätöksen tekemistä.

(ks. 32–35 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑27/05, Le Maire v. komissio, 28.6.2006, 53 kohta