UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
12 päivänä syyskuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Teollisuuspolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Direktiivi 98/34/EY – Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely – 1 artiklan 11 alakohta – Teknisen määräyksen käsite
Asiassa C‑299/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Berlin (Berliinin alueellinen alioikeus, Saksa) on esittänyt 8.5.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 23.5.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
VG Media Gesellschaft zur Verwertung der Urheber- und Leistungsschutzrechte von Medienunternehmen mbH
vastaan
Google LLC, Google Inc:n oikeudellisena seuraajana,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit K. Jürimäe, D. Šváby (esittelevä tuomari), S. Rodin ja N. Piçarra,
julkisasiamies: G. Hogan,
kirjaaja: yksikönpäällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.10.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– VG Media Gesellschaft zur Verwertung der Urheber- und Leistungsschutzrechte von Medienunternehmen mbH, edustajinaan U. Karpenstein, M. Kottmann, R. Heine ja J. Hegemann, Rechtsanwälte,
– Google LLC, Google Inc:n oikeudellisena seuraajana, edustajinaan A. Conrad, W. Spoerr ja T. Schubert, Rechtsanwälte,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze, M. Hellmann ja M. Kall,
– Kreikan hallitus, asiamiehinään E.-M. Mamouna ja N. Dafniou,
– Espanjan hallitus, asiamiehinään L. Aguilera Ruiz ja V. Ester Casas,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja M. Figueiredo,
– Euroopan komissio, asiamiehinään K. Petersen, Y. Marinova ja J. Samnadda,
kuultuaan julkisasiamiehen 13.12.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL 1998, L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL 1998, L 217, s. 18) (jäljempänä direktiivi 98/34), 1 artiklan 2, 5 ja 11 alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat VG Media Gesellschaft zur Verwertung der Urheber- und Leistungsschutzrechte von Medienunternehmen mbH (jäljempänä VG Media) ja Google LLC ja jossa on kyse siitä, että Googlen väitetään loukanneen lähioikeuksia.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 98/34
3 Direktiivin 98/34 1 artiklan 2, 5 ja 11 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
2) ’palvelulla’ kaikkia tietoyhteiskunnan palveluja, toisin sanoen kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus.
Tässä määritelmässä tarkoitetaan:
– ’etäpalvelulla’ palvelua, joka toimitetaan siten, että osapuolet eivät ole samanaikaisesti läsnä,
– ilmaisulla ’sähköisessä muodossa’ palvelua, joka lähetetään lähetyspaikasta ja vastaanotetaan määränpäässä tietoja elektronisesti käsittelevien laitteiden (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) tai tietojen säilytyksen avulla, ja joka lähetetään, siirretään ja vastaanotetaan kokonaan linjoja, radioyhteyttä, optisia tai muita elektromagneettisia välineitä käyttäen,
– ’palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavalla palvelulla’ palvelua, joka toimitetaan henkilökohtaisen pyynnön perusteella tapahtuvana tiedonsiirtona.
Ohjeellinen luettelo palveluista, joita ei tarkoiteta tässä määritelmässä, on liitteessä V.
– –
3) ’teknisellä eritelmällä’ asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, käyttöominaisuuksista, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat myyntinimeä, termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyt;
käsite ’tekninen eritelmä’ sisältää myös valmistusmenetelmät ja ‑prosessit, jotka liittyvät perustamissopimuksen 38 artiklan 1 kohdassa määriteltyihin maataloustuotteisiin sekä elintarvikkeeksi ja rehuiksi tarkoitettuihin tuotteisiin sekä lääkkeisiin, sellaisena kuin ne määritellään direktiivin 65/65/ETY – – 1 artiklassa, sekä muihin tuotteisiin liittyvät valmistusmenetelmät ja ‑prosessit, silloin kun niillä on vaikutusta näiden tuotteiden ominaisuuksiin;
4) ’muulla vaatimuksella vaatimusta, joka ei ole tekninen eritelmä ja joka asetetaan tuotteelle erityisesti kuluttajan tai ympäristön suojelutarkoituksessa ja joka koskee tuotteen elinkaarta markkinoille saattamisen jälkeen eli käyttöedellytyksiä, kierrätystä, uudelleenkäyttöä tai tuotteesta huolehtimista, jos nämä edellytykset voivat vaikuttaa merkittävästi tuotteen koostumukseen tai sen luonteeseen, taikka sen kaupan pitämiseen;
5) ’palveluja koskevalla määräyksellä’ yleisluontoista vaatimusta, joka koskee 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen saatavuutta ja palvelutoiminnan harjoittamista, erityisesti palvelun tarjoajaa, palveluja ja palvelujen vastaanottajaa koskevia määräyksiä, lukuun ottamatta määräyksiä, jotka eivät erityisesti koske kyseisessä kohdassa määriteltyjä palveluja.
– –
Tässä määritelmässä:
– määräyksen katsotaan koskevan nimenomaisesti tietoyhteiskunnan palveluja, jos sen perusteluissa ja sen säädösosassa todetaan, että sen erityistavoitteena on joko kokonaisuudessaan tai tiettyjen erikseen täsmennettyjen säännösten osalta nimenomaisesti ja kohdennetusti säännellä näitä palveluja,
– määräyksen ei katsota koskevan nimenomaisesti tietoyhteiskunnan palveluja, jos se koskee niitä vain epäsuorasti tai satunnaisesti.
– –
11) ’teknisellä määräyksellä’ teknistä eritelmää tai muuta vaatimusta taikka palveluja koskevaa määräystä, mukaan lukien sovellettavat hallinnolliset määräykset, jonka noudattaminen on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista ja joka koskee kaupan pitämistä, palvelujen tarjoamista, palvelujen tarjoajien sijoittautumista tai käyttöä jäsenvaltiossa tai suuressa osassa sen aluetta sekä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista.
Teknisiä määräyksiä, joita noudatetaan tosiasiallisesti, ovat erityisesti:
– jäsenvaltion lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat joko teknisiä eritelmiä tai muita vaatimuksia taikka palveluja koskevia määräyksiä tai ammatillisia sääntöjä tai menettelyohjeita, joissa itsessään viitataan teknisiin eritelmiin tai muihin vaatimuksiin taikka palveluja koskeviin määräyksiin, ja joiden noudattaminen antaa edellyttää näissä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä vahvistettujen vaatimusten mukaisuutta,
– vapaaehtoiset sopimukset, joissa viranomainen on osapuolena ja joiden tarkoituksena on yleisen edun nimissä teknisten eritelmien tai muiden vaatimusten taikka palveluja koskevien määräysten noudattaminen, lukuun ottamatta julkisia hankintoja koskevia sopimuksia,
– tekniset eritelmät tai muut vaatimukset tai palveluja koskevat säännöt, jotka liittyvät verotus- tai rahoitustoimenpiteisiin, jotka vaikuttavat tuotteiden tai palveluiden kulutukseen rohkaisemalla näiden teknisten eritelmien tai muiden vaatimusten taikka palveluja koskevien määräysten noudattamista; tämä ei koske kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin liittyviä palveluja koskevia teknisiä eritelmiä, muita vaatimuksia tai määräyksiä.
Mukaan luetaan tekniset määräykset, jotka jäsenvaltioiden nimeämät viranomaiset ovat vahvistaneet ja jotka esitetään [Euroopan] komission ennen 5 päivää elokuuta 1999 5 artiklassa tarkoitetun komitean yhteydessä laatimassa luettelossa.
Tämän luettelon muuttamisessa käytetään tätä samaa menettelyä.”
4 Kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, paitsi kun on kyse kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin käyttöönotosta sellaisenaan, jolloin pelkkä tiedonanto riittää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista. Niiden on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen, jollei näitä syitä selvitetä jo ehdotuksessa.”
5 Direktiivi 98/34 kumottiin teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/1535 (EUVL 2015, L 241, s. 1), joka tuli voimaan 7.10.2015 eli pääasian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen.
Saksan oikeus
6 Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista annetun lain muuttamisesta 7.5.2013 annetulla kahdeksannella lailla (achtes Gesetz zur Änderung des Urheberrechtsgesetzes; BGBl. 2013 I, s. 1161) sisällytettiin 1.8.2013 lukien tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte, jäljempänä UrhG) toiseen osaan 7 jakso, jonka otsikko on ”Lehtikustantajan suoja” ja joka koskee lehtikustantajien lähioikeuksia. Tämä 7 jakso sisältää seuraavat kolme artiklaa.
7 UrhG:n 87f §:ssä, jonka otsikko on ”Lehtikustantamo”, säädetään seuraavaa:
”(1) Lehtituotteen valmistajalla (lehtikustantaja) on yksinoikeus saattaa lehtituote tai osia siitä yleisön saataviin kaupallisiin tarkoituksiin, ellei kyse ole yksittäisistä sanoista tai erittäin lyhyistä tekstiotteista. Jos lehtituote on valmistettu yrityksessä, tämän yritystoiminnan harjoittajaa pidetään valmistajana.
(2) Lehtituote koostuu journalistisen sisällön toimituksellisesta ja teknisestä valmistamisesta määräajoin millä tahansa alustalla yhden otsikon alla julkaistavan sellaisen kokoelman yhteydessä, jota kaikkien olosuhteiden arvioinnin perusteella voidaan pitää pääosin tyypillisenä kustantamolle ja jota ei ole etupäässä tarkoitettu omiin mainontatarkoituksiin. Journalistinen sisältö koostuu erityisesti artikkeleista ja kuvituksista, joiden tarkoituksena on levittää tietoa, vaikuttaa mielipiteisiin tai viihdyttää.”
8 UrhG:n 87g §:n, jonka otsikko on ”Oikeuden siirrettävyys, kesto ja rajoitukset”, sanamuoto on seuraava:
”(1) Lehtikustantajan 87f §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukainen oikeus on siirrettävissä. Edellä olevia 31 ja 33 §:ää sovelletaan soveltuvin osin.
(2) Oikeus lakkaa vuoden kuluttua lehtituotteen julkaisemisesta.
(3) Lehtikustantajan oikeuteen ei voida vedota sellaisen tekijän- tai lähioikeuden haltijan vahingoksi, jonka teos tai tällä lailla suojeltu kohde sisältyy lehtituotteeseen.
(4) Sallittua on lehtituotteiden tai niiden osien saattaminen yleisön saataviin, sikäli kuin se ei tapahdu hakukoneiden kaupallisten tarjoajien tai sisältöanalyysipalvelujen kaupallisten tarjoajien toimesta. Lisäksi 1 osan 6 luvun säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.”
9 UrhG:n 87h §:ssä, jonka otsikko on ”Tekijän osallistumisoikeus”, säädetään seuraavaa:
”Tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
10 VG Media on Saksan lainsäädännön mukaisesti hyväksytty yhteishallinnointiorganisaatio, joka valvoo yksityisten televisiokanavien ja radioasemien tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia sekä digitaalista kustannustarjontaa koskevia oikeuksia. Tässä yhteydessä VG Media tekee oikeudenhaltijoiden kanssa ”televisiota, radiota ja kustantajia koskevan oikeuksien valvontasopimuksen”, jossa oikeudenhaltijat antavat sille yksinoikeuden valvoa niillä olevia ja niille sopimuksen voimassaoloaikana vielä tulevia oikeuksia valmistamiinsa lehtituotteisiin.
11 Google ylläpitää internetissä useita hakukoneita, joihin kuuluu muun muassa Google-niminen hakukone, sekä automatisoitua uutissivustoa (Google uutiset). Kun hakusana on Googlen hakukoneessa syötetty hakukenttään ja hakutoiminto on käynnistetty, näyttöön tulee lyhyt teksti tai tekstiote (katkelma, englanniksi ”snippet”) sekä pienoiskuva, jonka tarkoitus on antaa käyttäjille mahdollisuus arvioida hakutuloksissa näkyvän verkkosivun merkityksellisyyttä heidän tiedontarpeensa kannalta. Google uutiset ‑uutissivustolla esitetään aikakauslehden tapaan uutisia rajatusta uutislähteiden joukosta. Tietokoneet keräävät tällä sivustolla olevat tiedot algoritmin avulla useista tietolähteistä. Kyseisellä sivustolla ”snippet” koostuu internetsivulla olevan artikkelin lyhyestä tiivistelmästä, jossa käytetään usein artikkelin johdantona olevia virkkeitä.
12 Google julkaisee lisäksi verkkopalvelujensa kautta maksua vastaan kolmansien mainoksia omilla verkkosivustoillaan ja kolmansien verkkosivustoilla.
13 VG Media on nostanut ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Googlea vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa se pääasiallisesti riitauttaa sen, että Google on käyttänyt 1.8.2013 alkaen VG Median jäsenten tarjonnasta tekstiotteita, kuvia ja liikkuvaa kuvaa hakutulosten ja uutiskatsausten esittämisessä maksamatta tästä maksua.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voidaanko pääasiassa soveltaa UrhG:n 87f ja 87g §:ää. Se pohtii, olisiko näistä UrhG:n muutokseen 1.8.2013 alkaen perustuneista säännöksistä pitänyt ilmoittaa komissiolle ehdotusvaiheessa direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn mukaisesti. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan säännöksiä, joita annettaessa on rikottu tämän säännöksen mukaista ilmoittamisvelvoitetta, ei voida soveltaa, eikä niihin siten voida vedota yksityisiä vastaan.
15 Tässä tilanteessa Landgericht Berlin (Berliinin alueellinen alioikeus, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko kansallinen säännös, jossa kielletään yksinomaan hakukoneiden kaupallisia ylläpitäjiä ja sisältöanalyysipalvelujen kaupallisia tarjoajia muttei muita – myöskään kaupallisia – käyttäjiä saattamasta lehtituotteita tai osia niistä (lukuun ottamatta yksittäisiä sanoja ja hyvin lyhyitä tekstiotteita) yleisön saataviin, direktiivin [98/34] 1 artiklan 2 ja 5 alakohdan mukaan määräys, joka ei erityisesti koske kyseisessä 2 [ala]kohdassa määriteltyjä palveluja,
ja, jos näin ei ole,
2) onko kansallinen säännös, jossa kielletään yksinomaan hakukoneiden kaupallisia ylläpitäjiä ja sisältöanalyysipalvelujen kaupallisia tarjoajia muttei muita – myöskään kaupallisia – käyttäjiä saattamasta lehtituotteita tai osia niistä (lukuun ottamatta yksittäisiä sanoja ja hyvin lyhyitä tekstiotteita) yleisön saataviin, direktiivin [98/34] 1 artiklan 11 alakohdassa tarkoitettu tekninen määräys eli palvelun tarjoamista koskeva sitova määräys?”
Pyyntö menettelyn suullisen vaiheen aloittamisesta uudelleen
16 VG Media pyysi julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen esittämisen jälkeen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 16.1. ja 18.2.2019 toimittamillaan asiakirjoilla, että menettelyn suullinen vaihe aloitettaisiin uudelleen.
17 VG Media vetoaa pyyntönsä tueksi pääasiallisesti siihen, että yhtäältä julkisasiamies esitti erityisesti ratkaisuehdotuksensa 34 ja 38 kohdassa virheelliset arvioinnit pääasiassa kyseessä olevista kansallisista säännöksistä ja nojautui tosiseikkoihin, jotka olisivat edellyttäneet perusteellisempaa näkemysten vaihtoa. Toisaalta VG Media katsoo, että unionin tuomioistuimen on ennakkoratkaisukysymyksiin vastatessaan otettava huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja komission välinen poliittinen sopimus, joka edelsi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17.4.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 (EUVL 2019, L 130, s. 92) antamista.
18 Unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 83 artiklan mukaan julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetulla osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.
19 Tältä osin on todettava, että julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaan tukeutunut tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ne unionin tuomioistuimelle. SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riidan tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä (tuomio 26.4.2017, Farkas, C‑564/15, EU:C:2017:302, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy lisäksi ilmi, että pääasian tosiseikat ovat tapahtuneet ennen direktiivin 2019/790 voimaantuloa, joten tätä direktiiviä ei siis ajallisesti sovelleta pääasiaan.
21 Näin ollen unionin tuomioistuin katsoo, että sillä on kaikki tarpeelliset tiedot ennakkoratkaisupyynnön ratkaisemiseksi ja ettei yksikään niistä seikoista, joihin VG Media on vedonnut pyyntönsä tueksi, ole peruste asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamiselle työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.
22 Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, ettei asian käsittelyn suullista vaihetta ole syytä määrätä aloitettavaksi uudelleen.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
23 Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeuden normeja, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut (tuomio 1.2.2017, Município de Palmela, C‑144/16, EU:C:2017:76, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännös, jossa kielletään yksinomaan hakukoneiden kaupallisia ylläpitäjiä ja vastaavasti sisältöjä editoivia kaupallisia palveluiden tarjoajia saattamasta lehtituotteita tai osia niistä (lukuun ottamatta yksittäisiä sanoja ja hyvin lyhyitä tekstiotteita) yleisön saataviin, tässä säännöksessä tarkoitettu ”tekninen määräys”, josta koskevasta ehdotuksesta on ilmoitettava etukäteen komissiolle tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.
25 Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että ”teknisen määräyksen” käsite kattaa neljä toimenpiteiden luokkaa, joita ovat ensinnäkin direktiivin 98/34 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu ”tekninen eritelmä”, toiseksi tämän direktiivin 1 artiklan 4 alakohdassa määritelty ”muu vaatimus”, kolmanneksi kyseisen direktiivin 1 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu ”palveluja koskeva määräys” ja neljänneksi saman direktiivin 1 artiklan 11 alakohdassa tarkoitetut ”jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana” (tuomio 26.9.2018, Van Gennip ym., C‑137/17, EU:C:2018:771, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Tältä osin on täsmennettävä, että kansallisella toimenpiteellä on välttämättä viitattava tuotteeseen tai sen pakkaukseen sellaisenaan ja vahvistettava näin ollen yksi tuotteelta vaadittava ominaisuus, jotta se kuuluisi direktiivin 98/34 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun teknisten määräysten ensimmäiseen luokkaan eli ”teknisten eritelmien” käsitteen soveltamisalaan (tuomio 19.7.2012, Fortuna ym., C‑213/11, C‑214/11 ja C‑217/11, EU:C:2012:495, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi kyseisen direktiivin 1 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetussa ”muun vaatimuksen” käsitteessä tarkoitetaan tuotteen elinkaarta sen markkinoille saattamisen jälkeen (tuomio 4.2.2016, Ince, C‑336/14, EU:C:2016:72, 72 kohta).
27 Tässä tapauksessa pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännös ei kuulu tämän tuomion 25 kohdassa mainittujen ensimmäisen ja toisen toimenpiteiden luokan piiriin. Kyseisessä säännöksessä ei nimittäin viitata tuotteisiin sellaisinaan vaan – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 22 kohdassa – internetin hakukoneiden kaupallisia ylläpitäjiä ja vastaavasti sisältöjä editoivia kaupallisia palvelujen tarjoajia koskevaan kieltoon saattaa lehtituotteita yleisön saataviin.
28 Siltä osin kuin kyse on siitä, onko pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännös direktiivin 98/34 1 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu ”palveluja koskeva määräys”, on aluksi muistutettava, että kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 alakohdan mukaan ”palvelulla” tarkoitetaan ”kaikkia tietoyhteiskunnan palveluja, toisin sanoen kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus”.
29 Ennakkoratkaisupyynnöstä ja ensimmäisen kysymyksen sanamuodosta ilmenee tältä osin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännös on ”palveluja koskeva määräys”, mutta se ei kuitenkaan ole selittänyt syitä näkemykselleen. Se tyytyy vain toteamaan, että hakukoneiden tarjoajat tarjoavat etäpalveluina sähköisessä muodossa ja sen palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä, joka käynnistää haun hakusanan syötettyään, direktiivin 1 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua tietoyhteiskunnan palvelua.
30 Internetin hakukoneiden kaupallisten ylläpitäjien tarjoamien palvelujen osalta ei tosiasiallisesti ole epäilystä siitä, että ne ovat tietoyhteiskunnan palveluja. Näin ei sitä vastoin välttämättä ole vastaavasti sisältöjä editoivien kaupallisten palvelujen tarjoajien tarjoamien palvelujen osalta. Kuten komissio toteaa, lehtituotteiden sisältöjen vastaava editointi voidaan tehdä muulla tavoin kuin internetin avulla tai sähköisen viestinnän keinoin, esimerkiksi paperimuodossa.
31 Sen määrittämiseksi, voidaanko määräystä pitää ”palveluja koskevana määräyksenä”, sen on direktiivin 98/34 1 artiklan 5 alakohtaan sisältyvän määritelmän mukaisesti koskettava ”nimenomaisesti” tietoyhteiskunnan palveluja.
32 Tältä osin on todettava, että tämän direktiivin 1 artiklan 5 alakohdan viidennen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan määräyksen katsotaan koskevan nimenomaisesti tietoyhteiskunnan palveluja sekä määräyksen perusteluiden että säädösosan perusteella. Saman säännöksen mukaan ei vaadita, että koko määräyksen ”erityistavoitteena” on oltava tietoyhteiskunnan palvelujen säänteleminen, koska riittää, että määräyksellä on tämä tavoite sen tiettyjen säännösten osalta (tuomio 20.12.2017, Falbert ym., C‑255/16, EU:C:2017:983, 32 kohta).
33 Lisäksi on niin, että vaikka kansallisen määräyksen sanamuodosta itsestään ei ilmenisi, että määräyksen tavoitteena on vähintäänkin osaksi säännellä nimenomaisesti tietoyhteiskunnan palveluja, tällainen tavoite voidaan kuitenkin johtaa selvästi määräyksen perusteluista, sellaisina kuin ne ilmenevät tämän osalta merkityksellisten kansallisten tulkintasääntöjen mukaisesti erityisesti kyseisen määräyksen esitöistä (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Falbert ym., C‑255/16, EU:C:2017:983, 33 kohta).
34 Tässä tapauksessa on yhtäältä todettava, että UrhG:n 87g §:n 4 momentti koskee nimenomaisesti muun muassa hakukoneiden kaupallisia ylläpitäjiä, joiden osalta on selvää, että ne tarjoavat direktiivin 98/34 1 artiklan 2 alakohdan soveltamisalaan kuuluvia palveluja.
35 Toisaalta pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännön erityistavoitteena on säännellä nimenomaisesti ja kohdennetusti tietoyhteiskunnan palveluja.
36 Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei esitä selkeitä tietoja pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön erityistavoitteesta, Saksan hallituksen unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa esittämistä huomautuksista käy kuitenkin ilmi, että UrhG:n muuttaminen koski aluksi erityisesti internetin hakukoneiden tarjoajia. Lisäksi pääasian asianosaiset ja komissio toteavat kirjallisissa huomautuksissaan, että tämän lainsäädännön tavoitteena oli suojella lehtikustantajien oikeutettuja etuja digitaalisessa maailmassa. Näin ollen on ilmeistä, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöksen pääasiallinen tavoite oli näiden kustantajien suojaaminen verkkohakukoneiden aiheuttamia tekijänoikeuden loukkauksia vastaan. Tässä yhteydessä näyttää siltä, että suoja on katsottu tarpeelliseksi yksinomaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien verkkokustantajien teoksiin kohdistuvia järjestelmällisiä loukkauksia vastaan.
37 UrhG:n 87g §:n 4 momentissa säädetty kielto, joka koskee lehtituotteiden yleisön saataviin saattamista, koskee tosin paitsi verkkopalvelujen tarjoajia myös muualla kuin verkossa toimivia palvelujen tarjoajia. Direktiivin 98/48, jolla direktiiviä 98/34 muutettiin, johdanto-osan seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta käy kuitenkin ilmi, että direktiivin 98/48 tavoitteena on sopeuttaa olemassa olevat kansalliset säännökset tietoyhteiskunnan uusiin palveluihin ja välttää ”palvelujen vapaalle liikkuvuudelle ja sijoittautumisvapaudelle [aiheutuvat] rajoituk[set], jotka johtavat sisämarkkinoiden uudelleen jakaantumiseen”. Tämän tavoitteen vastaista olisi olla katsomatta sellaista kansallista määräystä, jonka todennäköisenä tavoitteena on lehtituotteisiin liittyvien verkkopalvelujen sääntely, määräykseksi, joka koskee nimenomaisesti tietoyhteiskunnan palveluita direktiivin 98/34 1 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, pelkästään siitä syystä, että sen sanamuodossa ei mainita yksinomaan verkkopalveluja vaan siinä mainitaan myös muut kuin verkkopalvelut (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Falbert ym., C‑255/16, EU:C:2017:983, 34 ja 35 kohta).
38 Lisäksi se, että UrhG:n 87g §:n 4 momentti on osa tekijänoikeutta tai lähioikeuksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä, ei horjuta tätä arviointia. Immateriaalioikeuksia koskevia teknisiä määräyksiä ei nimittäin ole nimenomaisesti suljettu pois direktiivin 98/34 1 artiklan 5 alakohdan soveltamisalasta, toisin kuin määräyksiä, joita koskee eurooppalainen televiestintäalan tai rahoituspalvelujen alan lainsäädäntö. Lisäksi 8.11.2007 annetusta tuomiosta Schwibbert (C‑20/05, EU:C:2007:652) ilmenee, että immateriaalioikeuden alan kansallisen lainsäädännön säännökset voivat muodostaa ”teknisen määräyksen”, josta on ilmoitettava kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
39 Koska pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sääntö koskee nimenomaisesti tietoyhteiskunnan palveluja, teknistä määräystä koskevasta ehdotuksesta on ilmoitettava etukäteen komissiolle direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan nojalla. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että yksityisten oikeussubjektien välisessä oikeusriidassa voidaan vedota siihen, että kansallista teknistä määräystä, jota ei ole ilmoitettu tämän säännöksen mukaisesti, ei sovelleta (tuomio 27.10.2016, James Elliott Construction, C‑613/14, EU:C:2016:821, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Esitettyihin kysymyksiin on edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännös, jossa kielletään yksinomaan hakukoneiden kaupallisia ylläpitäjiä ja vastaavasti sisältöjä editoivia kaupallisia palvelujen tarjoajia saattamasta lehtituotteita tai osia niistä (lukuun ottamatta yksittäisiä sanoja ja hyvin lyhyitä tekstiotteita) yleisön saataviin, on tässä säännöksessä tarkoitettu ”tekninen määräys”, jota koskevasta ehdotuksesta on ilmoitettava komissiolle etukäteen tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.
Oikeudenkäyntikulut
41 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, 1 artiklan 11 alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännös, jossa kielletään yksinomaan hakukoneiden kaupallisia ylläpitäjiä ja vastaavasti sisältöjä editoivia kaupallisia palvelujen tarjoajia asettamasta lehtituotteita tai osia niistä (lukuun ottamatta yksittäisiä sanoja ja hyvin lyhyitä tekstiotteita) yleisön saataviin, on tässä säännöksessä tarkoitettu ”tekninen määräys”, jota koskevasta ehdotuksesta on ilmoitettava komissiolle etukäteen direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48, 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.
Allekirjoitukset