Asia C‑196/15

Granarolo SpA

vastaan

Ambrosi Emmi France SA

(cour d’appel de Parisin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 5 artiklan 1 ja 3 alakohta – Toimivaltainen tuomioistuin – Käsitteet sopimusta koskeva asia ja sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia – Vakiintuneen liikesuhteen äkillinen katkaiseminen – Vahingonkorvauskanne – Käsitteet irtaimen kauppa ja palvelujen suorittaminen 

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.7.2016

1.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Erityinen toimivalta – Toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – Käsite – Vahingonkorvauskanne, joka perustuu vakiintuneen liikesuhteen äkilliseen katkaisemiseen – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen – Edellytys – Hiljaisen sopimussuhteen olemassaolo – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohta)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Erityinen toimivalta – 5 artiklan 1 alakohdan b alakohta – Vakiintuneet liikesuhteet – Mahdollisuus luokitella vakiintuneet liikesuhteet irtaimen kauppaa koskevaksi sopimukseksi tai palvelujen suorittamista koskevaksi sopimukseksi mainitun sopimuksen luonteenomaisen velvoitteen mukaan – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

(Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohta)

1.        Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että vahingonkorvauskanne, joka perustuu vakiintuneen liikesuhteen äkilliseen katkaisemiseen, ei ole tässä asetuksessa tarkoitettu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia, jos osapuolten välillä oli hiljainen sopimussuhde, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, riippumatta sen luokittelusta kansallisessa lainsäädännössä. Näytön, jonka tarkoituksena on osoittaa tällaisen hiljaisen sopimussuhteen olemassaolo, on nojauduttava joukkoon yhtäpitäviä tekijöitä, joihin kuuluvat muun muassa vakiintuneet liikesuhteet, osapuolten välinen vilpitön mieli, liiketoimien säännönmukaisuus ja niiden ajallinen kehitys sekä määrän että arvon osalta, mahdolliset sopimukset laskutettavista hinnoista ja/tai myönnetyistä alennuksista sekä kirjeenvaihto.

(ks. 22, 25, 26 ja 28 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että vakiintunut liikesuhde on luokiteltava irtaimen kauppaa koskevaksi sopimukseksi, jos kyseisen sopimuksen luonteenomainen velvoite on tuotteen toimittaminen, tai palvelun suorittamista koskevaksi sopimukseksi, jos tämä velvoite on palvelun suorittaminen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava.

Ensimmäisessä tapauksessa luokittelua tavaran toimittamiseksi voidaan soveltaa kahden taloudellisen toimijan vakiintuneeseen liikesuhteeseen, kun tämä suhde rajoittuu peräkkäisiin sopimuksiin, joista jokaisen kohteena on tavaran toimittaminen ja haltuunotto. Se ei sitä vastoin vastaa sellaisen tyypillisen jälleenmyyntisopimuksen rakennetta, jolle on luonteenomaista puitesopimus, jonka kohteena on kahden taloudellisen toimijan toimituksesta ja hankinnasta tulevaisuudessa tekemä sitoumus.

Toisessa tapauksessa palvelujen suorittamista koskevaksi sopimukseksi luokittelemisesta on todettava, että tässä säännöksessä tarkoitettu palvelujen käsite edellyttää vähintäänkin sitä, että palveluja tarjoava osapuoli harjoittaa määrättyä toimintaa korvausta vastaan. Tämän määritelmän ensimmäisestä perusteesta eli toiminnasta on todettava, että tämän peruste vastaa sellaisen sopimuksen, jonka kohteena on se, että yksi osapuoli jälleenmyy toisen osapuolen tuotteita, tapauksessa sen osapuolen suorittamaa luonteenomaista suoritusta, joka tällaisen jälleenmyynnin varmistamalla osallistuu kyseisten tuotteiden levittämiseen, muun muassa sen seikan vuoksi, jonka toteaminen kuuluu kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, että jälleenmyyjä voi tarjota asiakkaille palveluja ja etuja, joita pelkkä myyjä ei voi tarjota, ja näin ollen vallata toimittajan tavaroille suuremman osuuden paikallisilla markkinoilla. Toimintaa vastaan annettavan korvauksen kriteeristä on todettava, ettei sitä voida ymmärtää suppeasti rahamäärän maksamiseksi. Tältä osin on otettava huomioon muun muassa se seikka, että jälleenmyyntisopimus perustuu yleensä siihen, että toimittaja valitsee jälleenmyyjät, mikä voi antaa jälleenmyyjille kilpailuedun sikäli kuin vain niillä yksin on oikeus myydä tavarantoimittajan tuotteita määritellyllä alueella tai ainakin sikäli kuin tämä oikeus on rajoitetulla määrällä jälleenmyyjiä. Lisäksi jälleenmyyntisopimuksessa määrätään usein avusta jälleenmyyjille mainosmateriaalin saamisessa, tietotaidon välittämisessä koulutustilaisuuksien muodossa tai lisäksi maksujärjestelyissä. Pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen on tarkastettava näiden seikkojen olemassaolo.

(ks. 35, 37–41 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)