UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
28 päivänä maaliskuuta 2019 (*)(i)
EU-tavaramerkki – Hakemukset kuviomerkkien Simply. Connected. rekisteröimiseksi EU-tavaramerkeiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Valituslautakunnan tutkinnan laajuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta) – Asetuksen N:o 207/2009 64 artikla (josta on tullut asetuksen 2017/1001 71 artikla)
Asioissa T‑251/17 ja T‑252/17,
Robert Bosch GmbH, kotipaikka Stuttgart (Saksa), edustajinaan asianajajat S. Völker ja M. Pemsel,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään V. Mensing ja D. Hanf,
vastaajana,
joissa on kyse kanteista, jotka on nostettu EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 9.3.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 948/2016-5) ja 10.3.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 947/2016-5), jotka koskevat hakemuksia kuviomerkkien Simply. Connected. rekisteröimiseksi EU-tavaramerkeiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit V. Kreuschitz, I. S. Forrester, N. Półtorak ja E. Perillo,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2017 jätetyt kannekirjelmät,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.7.2017 jätetyt vastineet,
ottaen huomioon 26.9.2018 toteutetut prosessinjohtotoimet,
ottaen huomioon sen, että esillä olevat asiat on siirretty unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston käsiteltäväksi,
ottaen huomioon käsiteltävien asioiden yhdistämisestä 17.1.2019 tehdyn päätöksen,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu niille tiedoksi, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti ratkaista kanteet ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion
Asioiden tausta
1 Kantaja Robert Bosch GmbH teki 19.11.2015 kaksi rekisteröimistä EU-tavaramerkiksi koskevaa hakemusta Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)), nojalla.
2 Ensimmäinen tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin (jäljempänä ensimmäinen haettu tavaramerkki, asia T-251/17), on seuraava kuviomerkki:
3 Toinen tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin (jäljempänä toinen haettu tavaramerkki, asia T-252/17), on seuraava kuviomerkki:
4 Tavarat ja palvelut, joita varten molempia rekisteröintejä haettiin, ovat samoja. Ne kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 7, 9, 11, 12, 36–38, 41 ja 42 ja vastaavat näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 7: ”Sähkömoottorit (muihin kuin maa-ajoneuvoihin), käynnistimet (paitsi maa-ajoneuvoihin), generaattorit, polttomoottorien käynnistysjärjestelmät, hehkutustulpat, sytytystulpat, lambda-anturit, virranjakajat, sytytyskelat, sytytysmagneetot, sytytystulpan pistokkeet, ruiskupumput, polttoainepumput, moottorin nopeudensäätimet, suihkuttimet moottoreihin ja suuttimien kannattimet; koneventtiilit; polttoaineensuodattimet, öljynsuodattimet, ilmansuodattimet; hydropumput, hydromoottorit, hydroventtiilit, hydrosylinterit; hydroakut, hydrosuodattimet; pneumaattiset venttiilit, ohjaustehostimet, paineilmajarrut, paineilmalaitteet, nimittäin paineilmakompressorit, paineilmasäiliöt, ohjausventtiilit, jarruventtiilit; pakokaasun turboahtimet; elektroniset ohjauslaitteet valmistustekniikkaan, vastushitsauslaitteet, servokäytöt ja voimansiirtovarret, robottiohjauslaitteet; moduulielementit automaattiseen kokoonpanoon/valmistustekniikkaan, mukaan lukien työpaikkavarusteet, nimittäin työpöydät ja työpenkit, konetuet, turva- ja suojalaitteet, kääntyvät työpisteet, nostolaitteet, pöytäpuristimet, aineiden ylläpito- ja lajittelujärjestelmät, nimittäin kuljetusnauhat ja ‑ketjut, tärykuljettimet, kippilaitteet sekä ohjelmoitavat sähköiset laitteet, mukaan lukien tarttujat ja yksikätiset robotit; purseenpoistokoneet (mekaaniset, termiset ja sähkökemialliset); paketointikoneet; sähkötyökalut ja niiden vaihtotyökalut; sähköiset keittiökoneet ja tarvikkeet; astianpesukoneet, pesulaitteet; radiotaajuusgeneraattorit; käynnistyslaitteet polttomoottoreille; edellä mainittujen tavaroiden osat ja tarvikkeet luokassa 7”
– luokka 9: ”Tunnistimet; ohjelmoitavat ohjauslaitteet; sähköiset ja elektroniset mittaus-, valvonta- ja säätölaitteet asennettavaksi moottoriajoneuvoihin; laitteet signaalien, tiedon, kuvien ja äänen tallentamiseen, muokkaamiseen, käsittelemiseen, lähettämiseen, vastaanottamiseen ja näyttämiseen, sähköiset ja sähkömagneettiset tietovälineet; videokamerat, kuvaruudut, kaiuttimet, antennit radio- ja televisiovastaanottimiin, puhelinlaitteet, autoantennit, kannettavat radiopuhelimet, autopuhelimet; hälytysjärjestelmät; suuntimis- ja navigaatiolaitteet asennettaviksi maa-, ilma- ja vesikulkuneuvoihin; virtalähdeyksiköt, sähköiset suodattimet, puolijohdekomponentit, optoelektroniset osat; painetut, syövytetyt ja valetut piirit, integroidut piirit, releet, varokkeet, johdot sähköisille, elektronisille ja optisille signaaleille, kaapeliliitokset, sähköiset kytkimet, elektroniset valojen säätimet, anturit, ilmaisimet, kytkinlaitteet ja ‑kaapit, aurinkokennot ja aurinkogeneraattorit; analysointilaitteet moottoriajoneuvoihin, nimittäin pakokaasu- ja nokihiukkasanalyysit, jarrujen toiminta, vianetsintä- ja simulaatiolaitteet, moottorinkoestuslaitteet, korjaamojen koestuslaitteet polttoainepumpuille, käynnistimille ja generaattoreille; akut, latauslaitteet, akkujen testauslaitteet, vahvistimet, muuntajat, kaapelikelat; tietokonepohjaiset ajodynamiikansäätöjärjestelmät; edellä mainittujen tavaroiden osat ja tarvikkeet”
– luokka 11: ”Kuumennus-, keitto-, grillaus-, lämmitys- ja jäähdytyslaitteet; kaasusytyttimet; kaikki luokassa 11; valonheittimet ja valaisimet, mukaan lukien ajoneuvoille tarkoitetut; jäähdytyslaitteet ja ‑koneet; ilmanvaihtojärjestelmät; hiustenkuivaimet; sähköiset kahvinkeittimet; uunipannut; leivinuunit; sähköiset munankeittimet; leipäkoneet; ilmastointilaitteistot; valvonta- ja säätölaitteet kaasulämmitykseen; vaatteiden kuivaajat; edellä mainittujen tavaroiden osat ja tarvikkeet luokassa 11”
– luokka 12: ”Turvajärjestelmät moottoriajoneuvoihin, nimittäin turvavöiden kiristimet, turvatyynyt; jäänsulatuslaitteet tuulilaseille; tehostetut ja paineilmajarrut maa- ja ilma-ajoneuvoihin, lukkiutumisenestojarrujärjestelmät; luistonestojärjestelmät; voimansiirronohjauslaitteet; tuulilasinpyyhkimet; hydrauliset ohjauslaitteet maa-, ilma- ja vesikulkuneuvoille; sähkömoottorit maa-ajoneuvoihin; kaikkien edellä mainittujen tavaroiden osat ja tarvikkeet luokassa 12”
– luokka 36: ”Vakuutuspalvelut”
– luokka 37: ”Moottoriajoneuvojen osien ja tarvikkeiden, autoradiolaitteiden, radiopuhelimien, käsityökalukoneiden, työpajakoneiden ja ‑laitteiden, virtageneraattorien, kodin- ja keittiökoneiden, radio- ja televisiolaitteiden, saniteettilaitteiden, lämmitys- ja ilmastointilaitteiden ja huonekalujen kokoaminen huolto ja korjaus; moottoriajoneuvojen korjaus ja kunnostus moottoriurheilunäytöksissä”
– luokka 38: ”Radiopalvelut, äänen-, tiedon- ja kuvanvälitys satelliittien kautta”
– luokka 41: ”Sähkötekniikan ja elektroniikan alan koulutus ja opetus kolmansille osapuolille”
– luokka 42: ”Rakennusalaan liittyvä suunnittelu ja neuvonta; tietokoneohjelmointi ja ohjelmien asennus; kehitys-, testaus- ja tutkimustoimeksiantojen toteuttaminen; tekninen neuvonta ja asiantuntijalausuntojen antaminen; avaruusmatkaprojektien suunnittelu ja kehittäminen ja tekninen testaus; rakennusten ja laitteistojen tekninen valvonta”.
5 EUIPO:n tutkija ilmoitti 16.3.2016 päivätyillä kirjeillä kantajalle, että molemmat haetut tavaramerkit ovat osittain ristiriidassa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja 2 kohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 2 kohta) säädettyjen ehdottomien hylkäysperusteiden kanssa.
6 Kantaja esitti 18.4.2016 päivätyillä kirjeillä huomautuksensa.
7 Tutkija epäsi 25.4.2016 tekemillään päätöksillä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 2 kohdan perusteella molempien haettujen tavaramerkkien rekisteröinnin näiden merkkien kattamien luokkiin 9, 37, 38 ja 41 kuuluvien tavaroiden ja palvelujen sekä luokkaan 42 kuuluvien palvelujen ”tietokoneohjelmointi ja ohjelmien asennus” ja ”tekninen neuvonta” osalta.
8 Mitään vastaväitettä ei sitä vastoin esitetty rekisteröintihakemuksissa tarkoitettujen luokkiin 7, 11, 12, 36 kuuluvien tavaroiden ja palvelujen osalta eikä luokkaan 42 kuuluvien palvelujen ”rakennusalaan liittyvä suunnittelu ja valvonta”, ”kehitys-, testaus- ja tutkimustoimeksiantojen toteuttaminen”, ”asiantuntijalausuntojen antaminen”, ”avaruusmatkaprojektien suunnittelu ja kehittäminen ja tekninen testaus” ja ”rakennusten ja laitteistojen tekninen valvonta” osalta.
9 Kantaja teki 23.5.2016 tutkijan molemmista päätöksistä valituksen EUIPO:lle asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla).
10 EUIPO:n viides valituslautakunta hylkäsi valitukset 9.3.2017 tekemällään päätöksellä (asia R 948/2016-5, joka koskee ensimmäistä haettua tavaramerkkiä, jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös) ja 10.3.2017 tekemällään päätöksellä (asia R 947/2016-5, joka koskee toista haettua tavaramerkkiä, jäljempänä toinen riidanalainen päätös) samoilla perusteilla.
11 Ensiksi valituslautakunta katsoi, että sanalliset osatekijät, joista haetut tavaramerkit muodostuvat, ymmärretään iskulauseena, jolta puuttuu erottamiskyky ja joka tarkoittaa ”yksinkertaisesti yhdistetty” tai ”ennen kaikkea yhdistetty” verkkoon. Tältä osin valituslautakunta katsoi, että kohdeyleisö ei liitä mitään merkitystä kunkin sanaosan perässä oleviin pisteisiin, koska kuluttajilla on taipumus havaita kirjainten jatkot tavalla, joka vaikuttaa heistä järkevältä riippumatta välimerkkien ja isojen tai pienten kirjaimien käytöstä. Myöskään vailla oikeaa yläkulmaa oleva pyöristetty suorakulmio, joka ympäröi sanaosia, tai langattoman yhteyden tunnettu symboli (jossa on esitetty kolme samankeskistä aaltoa) eivät anna kyseessä oleville merkeille erottamiskykyä, kun otetaan huomioon, että niitä ei havaita tietoisesti, koska ne ovat tavallisia kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen yhteydessä (riidanalaisten päätösten 17–19 kohta). Näin ollen kyseessä olevia merkkejä ei voida mieltää osoitukseksi rekisteröintihakemuksissa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen kaupallisesta alkuperästä (riidanalaisten päätösten 20 kohta).
12 Toiseksi valituslautakunta katsoi ottaen huomioon edellä 4 kohdassa mainitut tavarat ja palvelut lähes kokonaisuudessaan ja koottuaan ne yhteen ryhmittäin, että kuluttajat odottavat tapauksesta riippuen joko normaalia yhteyttä verkkoon tai tavaroiden yhteenliittämistä ”esineiden internetin” välityksellä ja että kyseessä olevat tavarat ja palvelut ovat kaikki suorassa yhteydessä tällaisten langattomien yhteyksien toimittamiseen (riidanalaisten päätösten 25 ja 26 kohta). Näin ollen kyseessä olevat merkit miellettäisiin rekisteröintihakemuksissa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen abstraktia ominaisuutta kehuvaksi ilmaisuksi (riidanalaisten päätösten 27 kohta).
Asianosaisten vaatimukset
13 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa molemmat riidanalaiset päätökset
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä asian käsittelystä valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.
14 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan molempien asioiden käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Sovellettavat oikeussäännöt
15 Kantaja esittää molempien kanteidensa, jotka on esitetty samoin sanamuodoin, tueksi kolme kanneperustetta. Ensimmäinen koskee asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 263 artiklan kanssa, rikkomista. Toinen kanneperuste perustuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen. Esittämässään kolmannessa kanneperusteessa kantaja väittää, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 263 artiklan kanssa, rikkomista
16 Kantaja väittää, että valituslautakunta on tarkastellut luokkiin 7, 11, 12, 36 sisältyviä tavaroita ja palveluja ja luokkaan 42 sisältyviä palveluja, jotka ovat muita kuin tietokoneohjelmointia ja ohjelmien asennusta ja teknistä neuvontaa koskevia palveluja. Tutkija ei kuitenkaan vastustanut näiden tavaroiden ja palvelujen rekisteröintiä. Näin ollen valituslautakunta on ylittänyt toimivaltansa rajat ja riidanalaiset päätökset olisi tältä osin kumottava (tuomio 18.11.2014, Lumene v. SMHV (THE YOUTH EXPERTS), T-484/13, ei julkaistu, EU:T:2014:963).
17 EUIPO kiistää tämän väitteen.
18 Ensiksi on todettava heti alkuun, että – kuten EUIPO perustellusti väittää – SEUT 263 artiklaa ei voida soveltaa valituslautakuntien käsiteltäväksi saatettuihin valituksiin ja että tämän vuoksi ensimmäinen kanneperuste on hylättävä tehottomana siltä osin kuin se perustuu tämän määräyksen rikkomiseen.
19 Toiseksi – kuten kantaja väittää ja poiketen kantajan valituslautakunnassa esittämistä vaatimuksista asiassa, joka johti tuomioon 18.11.2014, THE YOUTH EXPERTS (T-484/13, ei julkaistu, EU:T:2014: 963) – se vaati valituslautakuntaa kumoamaan tutkijan päätökset ainoastaan siltä osin kuin ne olivat sille epäsuotuisia.
20 On kuitenkin kiistatonta, että valituslautakunta on riidanalaisissa päätöksissä tarkastellut sellaisia tavaroita ja palveluja varten haettujen tavaramerkkien erottamiskykyä, joiden osalta tutkija ei ollut esittänyt vastaväitettä.
21 Nimittäin, kuten edellä 7 kohdassa on todettu, tutkija epäsi molempien haettujen tavaramerkkien rekisteröinnin kyseessä olevia luokkiin 9, 37, 38 ja 41 sisältyviä tavaroita ja palveluja varten sekä luokkaan 42 kuuluvia palveluja, joista käytetään nimitystä ”tietokoneohjelmointi ja ohjelmien asennus” ja ”tekninen neuvonta”, varten. Tästä seuraa, että haetut tavaramerkit voidaan rekisteröidä muita edellä 4 kohdassa mainittuja luokkiin 7, 11, 12 ja 36 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten sekä luokkaan 42 kuuluvia palveluja ”rakennusalaan liittyvä suunnittelu ja neuvonta”, ”kehitys-, testaus- ja tutkimustoimeksiantojen toteuttaminen”, ”asiantuntijalausuntojen antaminen”, ”avaruusmatkaprojektien suunnittelu ja kehittäminen ja tekninen testaus” ja ”rakennusten ja laitteistojen tekninen valvonta” varten (ks. edellä 8 kohta).
22 Valituslautakunta on kuitenkin tarkastellut riidanalaisissa päätöksissä joitakin näistä tavaroista ja palveluista, jotka eivät olleet riidan kohteena, ja ne on ryhmitelty ryhmiin a, f, g, h, i ja j, jotka valituslautakunta on muodostanut riidanalaisten päätösten 23 ja 24 kohdassa. Riidanalaisten päätösten 26 ja 27 kohdassa valituslautakunta katsoi, ettei haetuilla tavaramerkeillä ollut myöskään erottamiskykyä riidanalaisissa päätöksissä tarkoitettuihin ryhmiin a, f, g, h, i ja j kuuluvien tavaroiden ja palvelujen osalta, mikä sisälsi siis tavaroita ja palveluja, jotka eivät olleet riidan kohteena.
23 On siis kiistatonta, että valituslautakunta ulotti tarkastelunsa tavaroihin ja palveluihin, joiden rekisteröintiä tutkija ei ollut vastustanut ja joita sille tehdyt valitukset eivät koskeneet. Vaikka osapuolet ovatkin yhtä mieltä siitä, ettei valituslautakunta voinut suorittaa tällaista tarkastelua, ne ovat sen sijaan erimielisiä niistä johtopäätöksistä, jotka tästä on tehtävä.
24 Kantajan, joka vetoaa 18.11.2014 annettuun tuomioon THE YOUTH EXPERTS (T-484/13, ei julkaistu, EU:T:2014: 963), mukaan olisi todettava, että tarkastellessaan tavaroita ja palveluja, joiden osalta tutkija ei ollut esittänyt vastaväitettä, valituslautakunta ylitti toimivaltansa, minkä vuoksi riidanalaiset päätökset ovat lainvastaisia, ja ne olisi tältä osin kumottava.
25 EUIPO:n mukaan sen sijaan se, että valituslautakunta on tarkastellut haettujen tavaramerkkien erottamiskykyä sellaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, jotka eivät olleet riidan kohteena, ei voinut laajentaa sen kohdetta. Näille tavaroille ja palveluille omistettuja esityksiä on siis pidettävä pelkästään ylimääräisinä perusteluina eikä niillä ole näin ollen vaikutusta riidanalaisten päätösten laillisuuteen, joten ensimmäinen kanneperuste olisi hylättävä.
26 Ensinnäkin on huomattava, että riidanalaisten päätösten päätösosissa rajoitutaan hylkäämään valituslautakunnan käsiteltäväksi saatetut valitukset. Kuten edellä 19 kohdassa on todettu, kantajan valituslautakunnalle tekemät valitukset koskivat vain tavaroita ja palveluja, joiden osalta tutkija oli vastustanut haettujen tavaramerkkien rekisteröintiä.
27 Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan tutkittuaan valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunta tekee päätöksen valituksesta ja se voi tällöin käyttää kiistetyn päätöksen tehneen osaston toimivaltaa. Tästä säännöksestä ilmenee, että rekisteröinnin epäävästä tutkijan päätöksestä tehdyn valituksen johdosta valituslautakunta voi tutkia uudelleen rekisteröintihakemuksen sekä oikeudellisten että tosiseikkojen osalta eli käsiteltävässä asiassa päättämällä itse rekisteröintihakemuksesta hylkäämällä sen tai toteamalla sen perustelluksi ja samalla vahvistamalla tai kumoamalla riitautetun päätöksen (tuomio 3.7.2013, Airbus v. SMHV (NEO), T-236/12, EU:T:2013:343, 21 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 13.3.2007, SMHV v. Kaul, C‑29/05 P, EU:C:2007:162, 56 ja 57 kohta).
28 Tämä toimivalta tutkia rekisteröintihakemus uudelleen kokonaan niin oikeudellisten seikkojen kuin tosiseikkojenkin osalta edellyttää kuitenkin sitä, että valituslautakunta ottaa valituksen tutkittavaksi (tuomio 3.7.2013, NEO, T-236/12, EU:T:2013:343, 22 kohta; ks. myös analogisesti määräys 2.3.2011, Claro v. SMHV, C‑349/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:105, 44 kohta).
29 Tältä osin asetuksen N:o 207/2009 59 artiklan ensimmäisessä virkkeessä kuitenkin täsmennetään, että ”päätökseen johtaneen menettelyn osapuoli, jolle päätös on vastainen, voi hakea muutosta tähän päätökseen”. Tästä säännöksestä seuraa, että – kuten kantaja on tehnyt käsiteltävässä asiassa – EUIPO:n menettelyn asianosaiset eivät voi hakea valituslautakunnassa muutosta alemman asteen tekemään päätökseen kuin siltä osin kuin tässä päätöksessä hylättiin heidän vaatimuksensa. Sitä vastoin siltä osin kuin alemman asteen päätös on asianosaiselle myönteinen, sillä ei ole oikeutta valittaa valituslautakuntaan (tuomio 3.7.2013, NEO, T-236/12, EU:T:2013:343, 23 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 14.12.2011, Völkl v. SMHV – Marker Völkl (VÖLKL), T-504/09, EU:T:2011:739, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Asetuksen N:o 207/2009 59 artiklan ensimmäisestä virkkeestä seuraa, että kun – kuten käsiteltävässä asiassa – tutkija on evännyt EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen ainoastaan osittain kyseisessä hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen osalta ja hyväksynyt rekisteröinnin osittain tässä hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen osalta, tavaramerkin hakijan valituslautakuntaan tekemä valitus voi tavallisesti koskea ainoastaan tavaroita ja palveluja, joiden osalta tutkija on evännyt rekisteröinnin.
31 Käsiteltävässä asiassa, kuten muun muassa edellä 19 ja 26 kohdassa on todettu, kantaja on kuitenkin tehnyt valituslautakunnalle valitukset, joilla vaaditaan tutkijan päätösten kumoamista sikäli kuin sen rekisteröintihakemukset oli hylätty. Valituslautakunta on siis kohdistanut riidanalaisissa päätöksissä virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan sovellettavuutta käsiteltävässä asiassa koskevan tarkastelunsa tavaroihin ja palveluihin, joiden osalta tutkija ei ollut esittänyt vastaväitettä. Edellä 28 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan valituslautakunnalla ei nimittäin ole harkintavaltaa laajentaa valituksen ulottuvuutta sellaisten kysymysten tutkimiseen, joita ei voitaisi kantajan esittäminä ottaa sen tutkittaviksi.
32 Riidanalaisten päätösten päätösosan lukemisesta kuitenkin ilmenee, että valituslautakunta rajoittui käsiteltävässä asiassa hylkäämään valitukset (ks. edellä 26 kohta). Asetuksen N:o 207/2009 58 artiklan nojalla tällaisen hylkäämisen seurauksena oli ainoastaan tutkijan päätösten tuleminen täytäntöönpanokelpoisiksi mahdollisesti nostettavia kanteita koskevin varauksin, kuten asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 3 kohdassa säädetään.
33 Kun asiasta tiedusteltiin prosessinjohtotoimen yhteydessä, EUIPO vahvisti lisäksi, että sillä, että valituslautakunta oli ottanut huomioon tavaroita ja palveluja, joiden osalta tutkija ei ollut esittänyt vastaväitteitä, ei ole sinänsä mitään vaikutusta haettujen tavaramerkkien rekisteröintiä näitä tavaroita ja palveluja varten koskeviin kantajan oikeuksiin. EUIPO:n mukaan nämä oikeudet voitaisiin nimittäin saattaa kyseenalaisiksi ainoastaan, jos tutkija alkaisi tarkastella uudestaan omasta aloitteestaan ehdottomia hylkäysperusteita, jotka voisivat olla esteenä haettujen tavaramerkkien rekisteröinnille sellaisten seikkojen osalta, joita ei ollut siihen mennessä tuotu esille. Hän joutuisi näin ollen tekemään uusia päätöksiä, joista voitaisiin tehdä valituslautakuntiin valituksia, jotka ovat erillisiä niistä valituksista, joita esillä olevat oikeudenkäynnit koskevat.
34 Tästä seuraa, että riidanalaisissa päätöksissä sellaisten tavaroiden ja palvelujen tarkastelulle omistetut esitykset, joiden osalta tutkija ei ollut esittänyt mitään vastaväitettä, ylittävät valituslautakunnan käsiteltäväksi säännönmukaisesti saatettujen valitusten rajat, ja niillä ei näin ollen ole mitään vaikutusta riidanalaisten päätösten ulottuvuuteen eikä vaikutuksiin. Tämän johdosta on todettava, että ne eivät ole luonteeltaan päätöksiä ja että niiden kumoaminen olisi näin ollen myös merkityksetöntä.
35 Tämän johdosta ensimmäinen kanneperuste on hylättävä tehottomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista
36 Kantaja väittää esittämässään toisessa kanneperusteessa, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
Riidanalaiset päätökset
37 Perusteet, joilla valituslautakunta on katsonut, ettei haetuilla tavaramerkeillä ollut erottamiskykyä riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, sisältyvät riidanalaisten päätösten 14–30 kohtaan.
38 Valituslautakunta katsoi erityisesti riidanalaisten päätösten 14 ja 15 kohdassa, että riidanalaiset tavarat ja palvelut on tarkoitettu sekä suurelle yleisölle, jonka tarkkaavaisuuden taso on keskimääräinen, että kauppiaille ja ainoastaan marginaalisesti asentajille sekä erikoistuneelle yleisölle, jonka tarkkaavaisuuden taso on yleensä korkeampi. Kuitenkin jopa asiantuntevan yleisön tarkkaavaisuuden taso voi olla suhteellisen heikko sellaisten mainosluonteisten merkintöjen suhteen, jotka eivät vaikuta ratkaisevilta. Sama koskee keskivertokuluttajan tarkkaavaisuuden tasoa, kun tämä näkee mainokseksi mieltämänsä viestin.
39 Riidanalaisten päätösten 17 ja 19 kohdassa valituslautakunta omaksui kyseessä olevien merkkien muodostamien sanaosien merkityksen, jonka tutkija oli ottanut huomioon. Siten sanaosan ”simply” olisi ymmärrettävä tarkoittavan ”ainoastaan, yksinkertaisesti” ja sanaosa ”connected” merkityksessä ”yhdistetty”. Haettuihin tavaramerkkeihin sisältyvät sanaosat Simply. Connected. muodostavat siis iskulauseen, joka tarkoittaa ”yksinkertaisesti yhdistetty”. Kummankin sanaosan perässä oleva piste ja kuvio-osat, eli oikeasta yläkulmastaan avoin kehys ja laajalti tunnettu langattoman verkkoyhteyden symboli eivät anna kyseessä oleville merkeille erilaista merkitystä. Nämä kuvio-osat ovat siten tavanomaisia eivätkä erottamiskykyisiä.
40 Riidanalaisten päätösten 18 kohdassa valituslautakunta hylkäsi kantajan argumentin, jonka mukaan sanaosien päällekkäin asettamisen ja sen seikan, että kumpikin näistä alkaa isolla kirjaimella ja että kummankin perässä on piste, pitäisi johtaa niiden tarkasteluun erikseen.
41 Riidanalaisten päätösten 20 kohdassa valituslautakunta totesi, että haetut tavaramerkit tarkasteltuina kokonaisuutena ilmaisivat ajatuksen, jonka mukaan riidanalaiset tavarat ja palvelut oli ”varsinkin” tai ”ennen kaikkea” ”yhdistetty” verkkoon, ja sanaosien välittämän suoran viestin vahvisti lisäksi langattoman yhteyden kuviosymbolin mukanaolo. Kyseessä olevat merkit ymmärretään siis iskulauseena, joka kuvaa riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen toivottavaa ominaisuutta, eikä niiden kaupallisen alkuperän osoittajana. Valituslautakunnan mukaan välitetty viesti on yksinkertainen, välittömästi ymmärrettävä ja kieliopillisesti oikea ja luonteeltaan yhtä tavanomainen kuin merkin muodostavat kuvio-osat.
42 Riidanalaisten päätösten 22–24 kohdassa valituslautakunta katsoi, että sen oli tutkittava, oliko kyseessä olevien merkkien ja riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen välillä kohdeyleisön näkökulmasta riittävän suora ja konkreettinen yhteys. Tässä tarkoituksessa valituslautakunta kokosi kyseiset tavarat ja palvelut ryhmiin. Se jakoi siten luokkaan 9 kuuluvat riidanalaiset tavarat kolmeen erilliseen ryhmään, eli ryhmään c) ”Laitteet signaalien, tiedon, kuvien ja äänen tallentamiseen, muokkaamiseen, käsittelemiseen, lähettämiseen, vastaanottamiseen ja näyttämiseen”, ryhmään d) ”Mittaus-, valvonta- ja säätölaitteet; analysointilaitteet” ja ryhmään e) ”Sähkönsyöttöön käytettävät tavarat”. Tämän jälkeen se jakoi luokkaan 37 kuuluvat riidanalaiset palvelut kahteen ryhmään, eli ryhmään k) ”Erilaisten tavaroiden osien ja tarvikkeiden kokoaminen, huolto ja korjaus” ja ryhmään l) ”Moottoriajoneuvojen korjaus ja kunnostus moottoriurheilunäytöksissä”. Lisäksi se katsoi, että luokkiin 38 ja 41 kuuluvat riidanalaiset palvelut kuuluivat kukin erilliseen ryhmään kunkin luokan osalta, eli ryhmään m) ”Radiopalvelut, äänen-, tiedon- ja kuvanvälitys satelliittien kautta” ja ryhmään n) ”Sähkötekniikan ja elektroniikan alan koulutus ja opetus kolmansille osapuolille”. Lopuksi se katsoi, että luokkaan 42 kuuluvat riidanalaiset palvelut oli jaettava kahteen ryhmään, eli ryhmään o) ”Tietokoneohjelmointi ja ohjelmien asennus” ja ryhmään p) ”Tekninen neuvonta”.
43 Riidanalaisten päätösten 25 kohdassa valituslautakunta katsoi kaikkien ryhmien osalta, että yhdistämisen käsitettä oli arvioitava suhteessa käsitteeseen ”esineiden internet”, joka tarkoittaa fyysisten esineiden yhteenliittämistä internetiin rinnastettavassa verkossa tavalla, joka mahdollistaa niiden etävalvonnan tai jonka avulla ne kykenevät siirtämään tai vaihtamaan tietoja. Esineiden internetin tavoitteena on minimoida tietojen vaje todellisen maailman ja virtuaalisen maailman välillä. Tässä yhteydessä yhdistäminen on näiden tavaroiden ja palvelujen toivottava ominaisuus.
44 Riidanalaisten päätösten 26 kohdassa valituslautakunta katsoi, että ryhmiin c), d) ja e) koottujen tavaroiden osalta haetut tavaramerkit antavat kuluttajille tiedon, että näiden tavaroiden, jotka käsittävät muiden tavaroiden osat ja tarvikkeet, tarkoituksena on ”varsinkin” ja ”ennen kaikkea” yhdistäminen verkkoon. Sama koskee ryhmiin m), o) ja p) kuuluvia palveluja. Ryhmään k) kuuluvien palvelujen ostajat ymmärtävät kyseessä olevat merkit siten, että nämä palvelut koskevat etenkin verkkoon yhdistettyjen tavaroiden kokoamista, huoltoa ja korjausta. Ryhmään l) kootut palvelut voitaisiin myös suorittaa verkkoyhteyden avulla esimerkiksi, jos mahdolliset käyttöhäiriöt ilmoitetaan korjaamolle siten, että se voi valmistaa korjaukseen tarvittavat osat. Lopuksi ryhmään n) kuuluvat palvelut koskevat selvästi sähköteknisiä ja elektronisia edellytyksiä ja menettelytapoja, jotka mahdollistavat yhdistämisen verkkoon.
45 Riidanalaisten päätösten 27 kohdassa valituslautakunta päätteli edeltävistä toteamuksistaan, että kohdeyleisön mielessä yhteys haettujen tavaramerkkien kattamien tavaroiden ja palvelujen ja kyseisistä merkeistä muodostuvan iskulauseen sisällön välillä oli selvä eikä edellyttänyt mitään lisäharkintavaihetta. Unionin englantia puhuva kohdeyleisö nimittäin ymmärtäisi kyseessä olevat merkit rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen abstrakteja ominaisuuksia koskevaksi kehuvaksi ilmaisuksi.
Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista koskevat periaatteet
46 Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky, ei rekisteröidä.
47 Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaramerkin erottamiskyky merkitsee sitä, että tavaramerkki pystyy yksilöimään rekisteröintihakemuksessa tarkoitetun tavaran tietyn yrityksen tavaraksi ja erottamaan näin tämän tavaran muiden yritysten tavaroista (tuomio 29.4.2004, Henkel v. SMHV, C‑456/01 P ja C‑457/01 P, EU:C:2004:258, 34 kohta ja tuomio 15.5.2014, Louis Vuitton Malletier v. SMHV, C‑97/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:324, 50 kohta).
48 Tässä yhteydessä on muistutettava, että merkit, joilta puuttuu erottamiskyky, eivät kykene täyttämään tavaramerkille asetettua perustehtävää eli eivät kykene yksilöimään tavaran tai palvelun alkuperää niin, että kuluttaja voi myöhempiä hankintoja tehdessään hankkia lisää kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tavaroita tai palveluita, jos hän on pitänyt niitä hyvinä, tai valita jonkin toisen tavaran tai palvelun, jos hän ei ole tyytyväinen niihin (tuomio 27.2.2002, REWE-Zentral v. SMHV (LITE), T-79/00, EU:T:2002:42, 26 kohta ja tuomio 20.11.2002, Bosch v. SMHV (Kit Pro ja Kit Super Pro), T-79/01 ja T-86/01, EU:T:2002:279, 19 kohta).
49 Tavaramerkin erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joille sen rekisteröintiä on haettu, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö, joka muodostuu näiden tavaroiden tai palvelujen tavanomaisesti valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista, mieltää tavaramerkin (tuomio 29.4.2004, Henkel v. SMHV, C‑456/01 P ja C‑457/01 P, EU:C:2004:258, 35 kohta; tuomio 22.6.2006, Storck v. SMHV, C‑25/05 P, EU:C:2006:422, 25 kohta ja tuomio 20.10.2011, Freixenet v. SMHV, C‑344/10 P ja C‑345/10 P, EU:C:2011:680, 43 kohta).
50 Rekisteröinnin ehdottomien esteiden tutkimisen on koskettava kaikkia niitä tavaroita ja palveluja, joille tavaramerkin rekisteröintiä on haettu, ja päätöksen, jolla toimivaltainen viranomainen epää tavaramerkin rekisteröinnin, on lähtökohtaisesti oltava perusteltu kunkin mainitun tavaran tai palvelun osalta. Kuitenkin silloin, kun sama hylkäysperuste koskee tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai ryhmää, toimivaltainen viranomainen voi antaa ainoastaan yhteiset perustelut kaikkien kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen osalta. Tällainen mahdollisuus ulottuu vain tavaroihin ja palveluihin, joiden välillä on riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta ne muodostavat kyseisten tavaroiden tai palvelujen riittävän yhtenäisen ryhmän. Tältä osin pelkästään kyseisten tavaroiden tai palvelujen kuuluminen samaan Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan ei riitä tällaisen yhtenäisyyden toteamiseksi, koska näihin luokkiin kuuluu usein keskenään hyvin erilaisia tavaroita tai palveluja, joiden välillä ei välttämättä ole riittävän suoraa ja konkreettista yhteyttä (ks. määräys 18.3.2010, CFCMCEE v. SMHV, C‑282/09 P, EU:C:2010:153, 37–40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Kantajan väitteiden tutkiminen
51 Heti alkuun on vahvistettava valituslautakunnan käyttämä kohdeyleisön määritelmä (ks. edellä 38 kohta), jota kantaja ei sitä paitsi kyseenalaista.
52 Kantajan toisen kanneperusteensa tueksi esittämät väitteet jakautuvat viiteen osaan. Ensimmäinen osa koskee haettujen tavaramerkkien sanaosien sisällön virheellistä määrittelyä. Toisessa osassa väitetään, että haettujen tavaramerkkien sanaosien välinen suhde on kielellisesti epätavallinen. Kolmannessa osassa kantaja väittää, että haettujen merkkien ja riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen välillä ei ole riittävän suoraa ja konkreettista yhteyttä. Neljäs osa perustuu epätavallisten kielellisten muutosten olemassaoloon. Lopuksi viides osa koskee virhettä haettujen merkkien kokonaisarvioinnissa.
– Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee haettujen tavaramerkkien sanaosien sisällön virheellistä määrittelyä
53 Kantaja myöntää, että sana ”simply” voidaan ymmärtää merkityksessä ”yksinkertaisesti” ja sanan ”connected” voidaan ymmärtää viittaavan ”verkkoyhteyteen”. Valituslautakunta on sitä vastoin virheellisesti katsonut, että haettujen merkkien välittämä kokonaisviesti tarkoitti ”yksinkertaisesti yhdistetty” tai ”ennen kaikkea yhdistetty”. Valituslautakunta ei nimittäin ottanut huomioon molempien sanojen asettamista päällekkäin eikä kummankin perässä olevaa pistettä. Näiden typografisten erikoispiirteiden vuoksi sanaosien, jotka muodostavat haetut merkit, ei voida ymmärtää ilmaisevan kahdesta sanasta muodostuvaa yhtenäistä viestiä vaan ne olisi ymmärrettävä kahdeksi erilaiseksi ja erilliseksi sanaksi, eli yhtäältä ”simply” ja toisaalta ”connected”.
54 Tältä osin valituslautakunta on kantajan mukaan virheellisesti vedonnut 15.9.2005 annettuun tuomioon BioID v. SMHV (C‑37/03 P, EU:C:2005:547). Kyseisessä tuomiossa analysoitua merkkiä BioID®. seurasi piste, joka oli sijoitettu kaikkien sanaosien jälkeen, joten yhteisöjen tuomioistuin on voinut tässä asiassa katsoa, että mainittu piste ei ollut sellaisenaan osoitus tällä tavaramerkillä tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen kaupallisesta alkuperästä. Kantaja ei käsiteltävässä asiassa väitä, että kunkin sanaosan jälkeen sijoitetut pisteet ovat sellaisinaan osoitus kaupallisesta alkuperästä, vaan se väittää, että nämä pisteet sekä molempien sanojen asettaminen päällekkäin vaikuttavat siihen, miten sanaosat mielletään.
55 Kantaja katsoo myös, että oikeuskäytännöllä, johon valituslautakunta on vedonnut riidanalaisten päätösten 18 kohdassa, ei ole merkitystä käsiteltävässä asiassa. Kyseisissä tuomioissa (tuomio 13.2.2007, Mundipharma v. SMHV – Altana Pharma (RESPICUR), T-256/04, EU:T:2007:46; tuomio 13.2.2008, Sanofi-Aventis v. SMHV – GD Searle (ATURION), T-146/06, ei julkaistu, EU:T:2008:33 ja tuomio 6.9.2013, Eurocool Logistik v. SMHV – Lenger (EUROCOOL), T-599/10, ei julkaistu, EU:T:2013:399) unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin lausunut siitä, miten kohdeyleisö hajottaa sanamerkit osiin, jotka tuovat sen mieleen konkreettisen merkityksen tai jotka muistuttavat sanoja, jotka se tuntee. Käsiteltävässä asiassa sanaosat ovat kuitenkin erilliset suhteellisen asemansa ja pisteiden vuoksi.
56 Lopuksi kantaja katsoo, että haettuihin tavaramerkkeihin sisältyvien osien, kuten käsiteltävässä asiassa kumpaakin sanaosaa seuraavien pisteiden ja sen seikan, että kumpikin sanaosa on sijoitettu eri riveille, jättäminen ottamatta huomioon rikkoo oikeussääntöä, jonka mukaan tavaramerkkiä on tarkasteltava siinä muodossa, jossa sen rekisteröintiä on haettu (tuomio 14.5.2013, Unister v. SMHV (fluege.de), T-244/12, EU:T:2013:243).
57 Näiden kaikkien syiden vuoksi kantaja katsoo, että valituslautakunta on katsonut virheellisesti, että sanaosat, jotka muodostavat haetut tavaramerkit, välittävät yhtenäisen viestin.
58 EUIPO kiistää nämä väitteet.
59 On kiistatonta, että kyseessä olevat merkit, jotka on esitetty edellä 2 ja 3 kohdassa, muodostuvat päällekkäin asetetuista sanoista ”simply” ja ”connected”, joista kumpikin alkaa isolla kirjaimella ja joista kumpaakin seuraa piste. Päinvastoin kuin kantaja väittää, nämä typografiset erikoispiirteet eivät kuitenkaan suinkaan ole omiaan estämään näiden kahden sanan kursorista lukemista, koska tavallinen lukusuunta englantia puhuvalle kohdeyleisölle, kuten kaikille latinalaista kirjaimistoa käyttävää kieltä puhuville, on vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Valituslautakunta on näin ollen perustellusti katsonut, että kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat merkit vaivatta sanaosien ”simply” ja ”connected” muodostamana jonona.
60 Kantaja väittää kuitenkin, että kummankin sanaosan alussa oleva iso kirjain ja sen perässä oleva piste ovat omiaan estämään sen, että kyseessä olevat sanat luettaisiin ja ymmärrettäisiin yhtenäisen viestin kahtena osana ”simply connected”, eli ”yksinkertaisesti yhdistetty”. Kantajan mukaan nämä typografiset osat ovat omiaan estämään kohdeyleisöä yhdistämästä sanaosia ja pakottamaan sen lukemaan ja ymmärtämään ne kahtena erillisenä ja itsenäisenä ilmaisuna.
61 Tässä yhteydessä on todettava, kuten valituslautakunta huomautti riidanalaisten päätösten 20 kohdassa, että sanojen ”simply” ja ”connected” peräkkäisyys on tavallista englanninkielessä ja välittömästi ymmärrettävää. Sitä vastoin on yleisesti tunnettua, ettei adverbiä ”simply” puolestaan voida käyttää absoluuttisesti, koska adverbit liittyvät sanaan, jonka merkitystä ne muuttavat ja joka voi olla verbi (kuten käsiteltävässä asiassa ”connected”), adjektiivi tai toinen adverbi. On siis epätodennäköistä, että nähdessään peräkkäin olevat osat ”Simply.” ja ”Connected.” kohdeyleisö mieltäisi kyseessä olevien merkkien muodostuvan kahdesta erillisestä ja itsenäisestä sanasta pikemmin kuin ilmaisusta, jossa yhdistetään nämä sanat tavallisten lauseopillisten sääntöjen mukaan ja joka sisältää välittömästi ymmärrettävän merkityksen.
62 Sillä seikalla, että valituslautakunta nojautui ennakkotapauksiin, joissa kyse oli merkin purkamisesta peräkkäisiksi sanoiksi, joilla on merkitys (tuomio 13.2.2007, RESPICUR, T-256/04, EU:T:2007:46; tuomio 13.2.2008, ATURION, T-146/06, ei julkaistu, EU:T:2008:33 ja tuomio 6.9.2013, EUROCOOL, T-599/10, ei julkaistu, EU:T:2013:399) eikä – kuten käsiteltävässä asiassa – kahden graafisesti erillisen ilmaisun yhdistämisestä, ei ole merkitystä. Oikeuskäytännössä vakiintuneen periaatteen mukaan, jota on sovellettu näissä asioissa ja jota on sovellettava myös käsiteltävässä asiassa, on nimittäin katsottava, että kohdeyleisö ymmärtää merkityksen, joka saadaan aikaan sellaisilla merkeillä, jotka sisältävät useita näennäisesti erillisiä sanaosia tai yhden ainoan sanaosan, johon on koottu useita sanoja, jos tämä ymmärtäminen ei vaadi erityistä älyllistä ponnistelua.
63 Juuri näin on asianlaita käsiteltävässä asiassa, koska sanojen ”simply” ja ”connected” peräkkäisyys noudattaa näiden sanojen tavanomaista järjestystä englanninkielessä ja tarkoittaa ”yksinkertaisesti yhdistetty”, ilman, että englantia puhuvalta yleisöltä vaaditaan luovaa ponnistelua. Tähän ilmeiseen merkitykseen nähden kantajan olettamus, jonka mukaan kohdeyleisö päättelee typografisten erityispiirteiden, kuten sanojen päällekkäisyyden, isojen kirjainten ja pisteen, olemassaolosta, ettei kyseistä merkitystä voida ottaa huomioon, ei ole todennäköinen.
64 Tästä seuraa, että toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
– Toinen osa, jonka mukaan haettujen tavaramerkkien sanaosien välinen suhde on kielellisesti epätavallinen
65 Kantajan mukaan merkit, joiden rekisteröintiä haetaan, muodostuvat kahdesta lauseesta, joista kumpikin sisältää yhden ainoan sanan. Ensimmäinen lause koostuu siten adverbistä ”simply” ja toinen verbistä ”connected”. Tällaiset rakenteet ovat selvästi kielioppisääntöjen vastaisia. Oikeuskäytännön mukaan tämä havaittava ero suhteessa kieleen, jota kohdeyleisö yleisesti käyttää kuvaillessaan tarkoitettuja tavaroita tai palveluja tai niiden olennaisia ominaisuuksia, antaa haetuille tavaramerkeille riittävän erottamiskyvyn niiden rekisteröinnin mahdollistamiseksi (tuomio 20.9.2001, Procter & Gamble v. SMHV, C‑383/99 P, EU:C:2001:461 ja määräys 30.4.2015, Castel Frères v. SMHV, C‑622/13 P, ei julkaistu, EU:C:2015:297).
66 Kantajan mukaan kohdeyleisö ei nimittäin käytä merkkeihin, joiden rekisteröintiä haetaan, sisältyviä lauseita kuvailemaan tarkoitettuja tavaroita ja palveluja tai niiden olennaisia ominaisuuksia. Näin ollen haetuilla tavaramerkeillä on oikeuskäytännössä tarkoitettu tarvittava vähimmäiserottamiskyky (tuomio 25.9.2015, Bopp v. SMHV (Vihreä kahdeksankulmainen kehys), T-209/14, ei julkaistu, EU:T:2015:701).
67 EUIPO kiistää tämän väitteen.
68 Toisen kanneperusteen ensimmäisen osan hylkäämiseen johtaneet syyt perustuvat siihen, että näyttää todennäköisemmältä, että kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat merkit kahden englanninkielessä noudatetussa yleisessä järjestyksessä rinnakkain asetetun merkityksellisen sanan muodostamana jonona kuin kahtena itsenäisenä lauseena, joista ensimmäisellä ei ole erillisen adverbin merkitystä, ja näin on huolimatta sanojen asettamisesta päällekkäin ja isojen kirjainten ja pisteiden käytöstä (ks. edellä 59–63 kohta).
69 Tällaiset näkökohdat ovat myös esteenä kantajan niiden väitteiden menestymiselle, joiden mukaan kyseessä olevat merkit mielletään kahtena lauseena, joihin kumpaankin sisältyy yksi ainoa osatekijä, mikä muodostaa havaittavan eron suhteessa englannin kielioppisääntöihin ja kohdeyleisön yleisesti käyttämään kieleen ja mikä riittää antamaan haetuille tavaramerkeille erottamiskyvyn.
70 Näin ollen toisen kanneperusteen toinen osa on myös hylättävä.
– Kolmas osa, joka koskee riittävän suoran ja konkreettisen yhteyden puuttumista tarkoitettuihin tavaroihin ja palveluihin
71 Kantaja väittää, että vaikka oletettaisiin – minkä se kiistää – että kohdeyleisö ymmärtäisi merkkien, joiden rekisteröintiä haetaan, tarkoittavan ”yksinkertaisesti [verkkoon] yhdistetty” tai ”ennen kaikkea [verkkoon] yhdistetty”, kuten valituslautakunta on tehnyt, tällä ei olisi merkitystä riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen osalta. Vaikka kantaja myöntää, että kannettavien tietokoneiden, matkapuhelinten, tablettitietokoneiden ja kuulokkeiden osalta tällaiset tavarat voidaan todella yhdistää verkkoon ja erityisesti internetiin, luokkiin 9, 37, 38, 41 ja 42 kuuluvien riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen osalta kohdeyleisöön kuuluva kuluttaja ei voi sen mukaan sitä vastoin mieltää kyseessä olevia merkkejä siten, että niiden merkitys on kuvaileva.
72 Näin ollen luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta kuluttaja ei tiedä, että ”antennit radio- ja televisiovastaanottimiin”, ”autoantennit”, ”sähköiset suodattimet”, ”puolijohdekomponentit”, ”painetut, syövytetyt ja valetut piirit, integroidut piirit, releet, varokkeet, johdot sähköisille, elektronisille ja optisille signaaleille, kaapeliliitokset, sähköiset kytkimet”, ”akut”, ”vahvistimet, muuntajat, kaapelikelat” voidaan yhdistää verkkoon. Tämä koskee siten kaikkia luokkaan 9 kuuluvia tavaroita, joiden osalta tutkija on hylännyt rekisteröintihakemukset.
73 Myös luokkaan 37 kuuluvien palvelujen osalta valituslautakunnan riidanalaisten päätösten 26 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat merkit ”erilaisten tavaroiden osien ja tarvikkeiden” ”kokoamisen”, ”huollon” ja ”korjauksen” yhteydessä niin, että ne kuvailevat näiden yhtä ominaispiirrettä, eli että ne on tarkoitettu yhdistettäväksi verkkoon, on virheellinen. Yhtäältä valituslautakunta ei ole näyttänyt mitään tällaista toteen. On mahdotonta nähdä, miten moottoriajoneuvojen osat ja tarvikkeet, autoradiolaitteet jne., joita mainitut luokkaan 37 kuuluvat palvelut koskevat, olisivat tavaroita, jotka tyypillisesti yhdistetään verkkoon. Valituslautakunnan toteamus vaikuttaa aivan erityisesti ”käsityökalukoneiden” ja ”saniteettilaitteiden” osalta pelkästään järjettömältä. Toisaalta valituslautakunnan väittämä merkitys, eli ”yksinkertaisesti [verkkoon] yhdistetty”, ei sisällä mitään viittausta tarkoitettujen palvelujen ominaisuuksiin sellaisinaan. Kun tavaroita kootaan, huolletaan tai korjataan, kohdeyleisö ei nimittäin odota, että luodaan yhteys verkkoon.
74 Myöskään luokkaan 38 kuuluvat viestintäpalvelut eivät ole ”yksinkertaisesti yhdistettyjä”. Näitä palveluja käytetään ainoastaan välitystoimen toteuttamiseen televiestinnän kautta. Näin ollen merkit, joiden rekisteröintiä haetaan, eivät kuvaa riittävän suoraan näiden palvelujen sisältöä eivätkä niiden ominaisuuksia, päinvastoin kuin valituslautakunta on katsonut riidanalaisten päätösten 26 kohdassa.
75 Sitä paitsi luokkaan 41 kuuluvilla koulutus- ja opetuspalveluilla ei ole myöskään riittävän suoraa ja konkreettista yhteyttä merkkeihin, joiden rekisteröintiä haetaan. Tällaiset palvelut eivät nimittäin kohdistu rajoittavasti pelkkään yhteyksien luomiseen toisin kuin valituslautakunta on todennut riidanalaisten päätösten 26 kohdassa.
76 Lopuksi kantaja katsoo, että tämä koskee myös luokkaan 42 kuuluvia palveluja ”tietokoneohjelmointi ja ohjelmien asennus” ja ”tekninen neuvonta”. Kantajan mukaan riidanalaisten päätösten 26 kohtaan sisältyvä valituslautakunnan toteamus, jonka mukaan kyseessä olevilla palveluilla ”voitiin tavoitella verkkoyhteyden luomista koskevaa päämäärää”, ei ole riittävästi perusteltu. Sitä paitsi tämä toteamus on sen mukaan virheellinen, koska kohdeyleisö ei voi olettaa ilman ennakkoharkintaa, että kyseessä olevien palvelujen tarkoituksena on ainoastaan verkkoyhteyden luominen.
77 EUIPO kiistää nämä väitteet.
78 Ensiksi on todettava, että valituslautakunta ei perustellut valitusten hylkäämistä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisella vaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisella. Vaikka se on nimittäin maininnut toisen riidanalaisen päätöksen 5 kohdassa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan yhtenä päätöksensä perusteista, kaikki perustelut, jotka seuraavat tätä kohtaa, on sijoitettu yhden ainoan otsikon ”[Asetuksen N:o 207/2009] 7 artiklan 1 kohdan b alakohta” alle. Tästä seuraa, että valituslautakunnan ei tarvinnut osoittaa kyseessä olevien merkkien kuvailevuutta riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen osalta.
79 Toiseksi on huomattava, että – kuten edellä 41–45 kohdassa on todettu – valituslautakunta on riittävällä tavalla ilmoittanut syyt, joiden vuoksi riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen kuluttajat mieltävät kyseessä olevat merkit kehuvana iskulauseena, joka viittaa ominaisuuteen, joka voidaan liittää niihin.
80 Valituslautakunta on nimittäin ensin koonnut mainitut tavarat ja palvelut edellä 50 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuihin homogeenisiin ryhmiin, toisin sanoen ryhmiin, joilla on riittävästi yhteisiä ominaisuuksia tai ominaispiirteitä, jotta koko ryhmään voidaan soveltaa samaa perustetta. On huomattava, että kantaja ei kyseenalaista näiden ryhmien merkitystä. Kun otetaan huomioon esineiden internetin kehitys, valituslautakunnalla on perusteita väittää, että kohdeyleisö näkee kyseessä olevissa merkeissä osoituksen mahdollisuudesta yhdistää riidanalaiset tavarat verkkoon ja ymmärtää riidanalaisten palvelujen liittyvän tällaisiin yhteyksiin.
81 Näin ollen päinvastoin kuin kantaja väittää, luokkaan 9 kuuluvat riidanalaiset tavarat ovat, kuten valituslautakunta on perustellusti todennut, muiden tavaroiden osia tai tarvikkeita ja ne yhdistetään tai voidaan yhdistää suoraan verkkoon (kuten ”antennit radio- ja televisiovastaanottimiin” ja ”autoantennit”) taikka ne voidaan liittää verkkoon yhdistettyihin laitteisiin.
82 Luokkaan 37 kuuluvien riidanalaisten palvelujen osalta valituslautakunta on myös perustellusti katsonut, että näiden palvelujen ostajat ymmärtävät kyseessä olevat merkit tässä merkityksessä tai niin, että ne liittyvät tavaroihin, jotka voidaan yhdistää verkkoon, tai että ne voidaan toteuttaa verkkoyhteyden avulla (esimerkiksi ilmoituksella mahdollisista vioista autokorjaamoon niin, että se voi valmistaa korjaukseen tarvittavat osat).
83 Luokkaan 38 kuuluvien riidanalaisten palvelujen osalta kantaja myöntää itse, että niitä käytetään välitystoimien toteuttamiseen televiestinnän kautta. Tällaiset toimet edellyttävät ilmiselvästi verkkoyhteyttä ja kyseessä olevien merkkien voidaan mieltää kuvailevan kehuvasti tätä yhteyttä.
84 Kantaja kyseenalaistaa valituslautakunnan arvioinnin, jonka mukaan palvelut, joihin kuuluvat ”sähkötekniikan ja elektroniikan alan koulutus ja opetus kolmansille osapuolille”, koskevat selvästi sähköteknisiä ja elektronisia edellytyksiä ja menettelytapoja, jotka mahdollistavat yhteyden verkkoon. Kun kuitenkin otetaan huomioon kyseessä olevien opetuspalvelujen kohde (elektroniikka ja sähkötekniikka), kohdeyleisö ymmärtää aivan ilmeisesti näiden palvelujen osalta kyseessä olevat merkit iskulauseena, joka liittyy tämän opetuksen sisältöön.
85 Lopuksi valituslautakunta on voinut myös perustellusti katsoa, että luokkaan 42 kuuluvien riidanalaisten palvelujen, joita ovat yhtäältä ”tietokoneohjelmointi ja ohjelmien asennus” ja toisaalta ”tekninen neuvonta”, tarkoituksena voi olla yhdistäminen verkkoon. Vaikka kantaja ei nimenomaisesti tätä kiistäkään, se moittii valituslautakuntaa siitä, ettei se ole osoittanut, että näiden palvelujen yksinomaisena tarkoituksena oli verkkoyhteyden luominen.
86 Tässä yhteydessä on tosin muistutettava, että EU-tavaramerkin muodostavien sanaosien välittämä ylistävä mielleyhtymä ei sulje pois sitä, että merkki voi silti soveltua takaamaan kuluttajille sen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen alkuperän. Kohdeyleisö voi siten mieltää tällaisen tavaramerkin samanaikaisesti myynninedistämisilmaisuksi ja osoitukseksi tavaroiden tai palvelujen kaupallisesta alkuperästä (ks. tuomio 4.7.2018, Deluxe Entertainment Services Group v. EUIPO (deluxe), T‑222/14 RENV, ei julkaistu, EU:T:2018:402, 36 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
87 On kuitenkin muistutettava, että merkin rekisteröinti on evättävä, jos vähintään yksi sen mahdollisista merkityksistä viittaa kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen johonkin ominaisuuteen (ks. tuomio 25.4.2013, Bayerische Motoren Werke v. SMHV (ECO PRO), T-145/12, ei julkaistu, EU:T:2013:220, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tätä oikeuskäytäntöä, jota on kehitelty lähinnä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan yhteydessä, voidaan soveltaa myös analogisesti kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan (tuomio 28.6.2017, Colgate-Palmolive v. EUIPO (AROMASENSATIONS), T-479/16, ei julkaistu, EU:T:2017:441, 24 kohta).
88 Edellä esitetystä kuitenkin seuraa, että kantajalla ei ole perusteita väittää, ettei iskulauseella ”Simply. Connected.” ole potentiaalista merkitystä, joka tarkoittaa riidanalaisiin tavaroihin ja palveluihin liitettävää ominaisuutta, jota se voisi markkinoida haetuilla tavaramerkeillä (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2007, Tegometall International v. SMHV – Wuppermann (TEK), T-458/05, EU:T:2007:349, 89–93 oikeuskäytäntöviittauksineen).
89 Tämän johdosta toisen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.
– Neljäs osa, joka koskee sellaisten epätavallisten muutosten olemassaoloa, jotka ovat omiaan mahdollistamaan haettujen tavaramerkkien rekisteröinnin
90 Kantaja väittää, että vaikka oletettaisiin, että merkkien, joiden rekisteröintiä haetaan, voitaisiin – minkä se kiistää – yhtäältä katsoa tarkoittavan ”yksinkertaisesti [verkkoon] yhdistetty” ja toisaalta, että tämän merkityksen ja riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen välillä on riittävän suora ja konkreettinen yhteys, niiden epätavallinen yhdistelmä riittää antamaan mainituille merkeille vähimmäiserottamiskyvyn, joka tarvitaan niiden rekisteröinnin mahdollistamiseksi. Haetut tavaramerkit muodostuvat nimittäin kahden lauseen yhdistelmästä, joista kumpikin koostuu yhdestä ainoasta sanasta, eli ”simply” ja ”connected”. Tällainen rakenne on epätavallinen englantia puhuvalle yleisölle ja saa aikaan kokonaisvaikutelman, joka voittaa sen osatekijöiden summan. Valituslautakunta on siis riidanalaisten päätösten 20 kohdassa virheellisesti todennut, että ”peräkkäiset sanat Simply. Connected. ovat nimenomaan yksinkertainen, välittömästi ymmärrettävä ja kieliopillisesti oikea viesti, joka ei sisällä epätavallista kielellistä osatekijää.”
91 Kantaja kiistää lisäksi sen, että kohdeyleisö voisi kuvailla riidanalaisia tavaroita ja palveluja tai niiden olennaisia ominaisuuksia ilmaisulla ”simply connected” siinä merkityksessä, jonka valituslautakunta on liittänyt näihin sanoihin riidanalaisissa päätöksissä.
92 EUIPO kiistää nämä väitteet.
93 Toisen kanneperusteen neljännessä osassa kantaja esittää uudelleen väitteen, joka koskee sanaosien asettamista päällekkäin kyseessä olevissa merkeissä.
94 Edellä 59 kohdassa esitetyistä syistä tällainen päällekkäin asettaminen ei kuitenkaan ole mitenkään epätavallista. On lisättävä, että tarkasteltaessa merkkiä kokonaisuutena osatekijöiden ”simply” ja ”connected” asettaminen päällekkäin voi näyttää kohdeyleisön silmissä siltä, että sen on sanellut halu sovittaa ne niitä kehystävään suorakulmioon, jonka kulmat on pyöristetty. Näin ollen on epätodennäköistä, että kohdeyleisö voisi liittää tähän päällekkäin asettamiseen mitään erottamiskykyä.
95 Väite, jonka mukaan kohdeyleisö ei kuvaile riidanalaisia tavaroita ja palveluja tai niiden olennaisia ominaisuuksia ilmaisulla ”simply connected”, on tehoton, koska valituslautakunta ei ole perustellut sille tehtyjen valitusten hylkäämistä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksillä.
96 Näin ollen toisen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.
– Viides osa, jonka mukaan merkkien, joiden rekisteröintiä on haettu, kokonaisarvioinnin suorittamista koskevaa velvollisuutta ei ole noudatettu
97 Kantajan mukaan valituslautakunta ei ole toimiessaan, kuten se on tehnyt riidanalaisten päätösten 17–19 kohdassa, arvioinut asianmukaisesti merkkejä kokonaisuutena. Sen olisi nimittäin pitänyt ottaa huomioon yhtäältä neliö, joka ei ole suljettu ja jonka kulmat on pyöristetty, sekä toisaalta kolme aaltoa, jotka sisältyvät kumpaankin merkkiin, joiden rekisteröintiä haetaan. Tämä omaperäinen graafinen muoto yhdistettynä sanaosiin, joihin valituslautakunta on perusteettomasti rajoittanut analyysinsä, on kohdeyleisölle helposti ja välittömästi muistettava, joten se voi haettujen merkkien avulla erottaa riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen kaupallisen alkuperän.
98 EUIPO kiistää tämän väitteen.
99 Ensiksi on todettava, että valituslautakunta on riidanalaisten päätösten 17 kohdassa ottanut huomioon näiden kahden kuvio-osan olemassaolon ja katsonut, ettei niillä ollut merkitystä sen kannalta, miten kohdeyleisö mieltää kyseessä olevien merkkien merkityksen. Riidanalaisten päätösten 19 kohdassa valituslautakunta on katsonut, että kun otetaan huomioon kohdeyleisön iskulauseen edessä osoittama keskimääräistä heikompi tarkkaavaisuuden taso, kehyksen muodostavaa kuvio-osaa ei huomattaisi ja siltä puuttuisi näin ollen erottamiskyky. Samassa kohdassa sekä riidanalaisten päätösten 29 kohdassa se on lisäksi katsonut, että kolmen samankeskisen aallon olemassaolo, joka symboloi langatonta verkkoyhteyttä, vahvistaa sanaosien merkitystä.
100 Toiseksi on hyväksyttävä kaikki valituslautakunnan tässä yhteydessä esittämät seikat. Kyseessä olevien merkkien kokonaisarviointi nimittäin vahvistaa sanaosien hallitsevuuden edellä 99 kohdassa tarkasteltuihin kuvio-osiin nähden ja näitä merkkejä ei mielletä kokonaisuutena riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen kaupallista alkuperää koskeviksi merkinnöiksi.
101 Tästä seuraa, että toisen kanneperusteen viides osa ja näin ollen toinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista
102 Kantaja väittää, että vaikka valituslautakunta on toisen riidanalaisen päätöksen 5 kohdassa todennut, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta olivat esteenä haettujen tavaramerkkien rekisteröinnille, se on tämän jälkeen suorittanut analyysinsä molemmissa riidanalaisissa päätöksissä vain soveltamalla mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Näin ollen riidanalaisten päätösten 30 kohdassa oleva toteamus, jonka mukaan haettujen tavaramerkkien rekisteröintihakemus on hylättävä myös asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, on selvästi virheellinen ja sen olisi epäilemättä tulkittava koskevan mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamista. Tätä toteamusta ei ole kuitenkaan perusteltu mitenkään riidanalaisissa päätöksissä.
103 Lisäksi kantaja kiistää sen, että haettuja tavaramerkkejä voitaisiin pitää kuvailevina kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon riidanalaiset tavarat ja palvelut.
104 EUIPO kiistää nämä väitteet.
105 On huomattava, että riidanalaisiin päätöksiin ei sisälly kyseessä olevien merkkien kuvailevuutta koskevia arviointeja. Lisäksi valituslautakunta on riidanalaisten päätösten 28 kohdassa hylännyt tehottomana perustelujen puuttumista koskevan väitteen haettujen tavaramerkkien kuvailevuuden osalta sen vuoksi, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty rekisteröinnin ehdoton hylkäysperuste ei riipu merkkien kuvailevuudesta.
106 Lisäksi valituslautakunta on riidanalaisten päätösten 29 kohdassa todennut seuraavaa:
”Loputkaan hakijan selityksistä eivät ole omiaan saattamaan kyseenalaisiksi tutkijan päätelmiä. Varsinkaan graafinen muoto ei myöskään anna vaadittua erottamiskykyä haetulle merkille. Kohdeyleisö ei miellä kaupallisen alkuperän erottavina ominaispiirteinä [sininen väri ainoastaan asiassa T-252/17] pelkkää kehystä ja pisteitä, jotka mielletään välimerkeiksi. Lisäksi kuvio-osa oikeassa yläkulmassa on yhtäpitävä langattoman yhteyden symbolin kanssa ja siis ainoastaan vahvistaa sanaosissa ilmaistua yhdistämisen käsitettä. Merkistä puuttuu siten osa, joka voisi antaa sille sen ylistävän luonteen lisäksi erottamiskyvyn kohdeyleisön mielessä. Kun otetaan huomioon, että haetulla kokonaismerkillä on vain mainontatehtävä, kuluttaja ei päättele siitä tavaroiden tai palvelujen alkuperää.”
107 Riidanalaisten päätösten 30 kohta on kirjoitettu seuraavasti:
”Näillä perusteilla tavaramerkin rekisteröinti evätään myös [asetuksen N:o 207/2009] 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn hylkäysperusteen vuoksi.”
108 Kantaja vetoaa riidanalaisten päätösten 30 kohdassa olevaan adverbiin ”myös” ja katsoo ottaen huomioon 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa koskevan maininnan, joka sisältyy toisen riidanalaisen päätöksen 5 kohtaan, että valituslautakunta on tehnyt kirjoitusvirheen. Kantajan mukaan valituslautakunnan tarkoituksena oli todeta riidanalaisten päätösten 30 kohdassa, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty ehdoton hylkäysperuste oli myös esteenä haettujen tavaramerkkien rekisteröinnille. Koska valituslautakunta ei kuitenkaan tuonut nimenomaisesti esiin riidanalaisissa päätöksissä syitä, joiden vuoksi tämä toinen rekisteröinnin ehdoton hylkäysperuste oli myös sovellettavissa, näitä päätöksiä rasittaa perustelujen puuttuminen.
109 On kuitenkin todettava, että valituslautakunta ei millään tavalla perustanut arviointiaan haettujen tavaramerkkien kuvailevuuteen ja että riidanalaisten päätösten 30 kohdassa olevan adverbin ”myös” on ymmärrettävä viittaavan kyseisten päätösten 29 kohdassa kehiteltyihin lisäperusteluihin.
110 Näin ollen kolmas kanneperuste johtuu riidanalaisten päätösten virheellisestä tulkinnasta siltä osin kuin siinä katsotaan, että riidanalaisten päätösten 30 kohtaa on selvästi oikaistava. Koska valituslautakunta ei perustanut arviointiaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamiseen, perustelujen puuttumista koskeva väite ja arviointivirhettä koskeva väite tämän säännöksen soveltamisen osalta on näin ollen hylättävä tehottomina.
111 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanteet on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
112 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asiat, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)
on ratkaissut asiat seuraavasti:
1) Asiat T‑251/17 ja T‑252/17 yhdistetään tuomion antamista varten.
2) Kanteet hylätään.
3) Robert Bosch GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Frimodt Nielsen | Kreuschitz | Forrester |
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä maaliskuuta 2019.
Allekirjoitukset
i Tämän tuomion 32 kohtaan on tehty kielellisiä muutoksia sen ensimmäisen julkaisemisen jälkeen.