VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

22 päivänä toukokuuta 2007

Asia F-97/06

Adelaida López Teruel

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskevan pyynnön hylkääminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Adelaida López Teruel vaatii 6.10.2005 tehdyn SMHV:n sen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin hänen henkilöstösääntöjen 78 artiklan nojalla esittämänsä, työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskeva pyyntö

Ratkaisu:      SMHV:n 6.10.2005 tekemä päätös, jolla se hylkäsi kantajan pyynnön työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumisesta, kumotaan. SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn aloittaminen – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 4 kohta ja 78 artiklan ensimmäinen kohta sekä liitteessä VIII oleva 13 artikla)

2.      Henkilöstö – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn aloittaminen – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohta ja 78 artiklan ensimmäinen kohta sekä liitteessä VIII oleva 13 artikla)


1.      Virkamiehille henkilöstösääntöjen 78 artiklan ensimmäisen kohdan ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 13 artiklan 1 kohdan säännöksissä taattu oikeus työkyvyttömyyskorvaukseen, joka voidaan myöntää vain työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn päätyttyä, sisältää implisiittisesti mutta välttämättä sen, että virkamiehellä on oikeus saada kyseinen menettely aloitetuksi, jos hän täyttää edellä mainituissa säännöksissä säädetyt edellytykset. Näissä säännöksissä ei myönnetä nimittävälle viranomaiselle harkintavaltaa, eikä niissä varsinkaan jätetä sille pelkkää mahdollisuutta päättää, aloitetaanko työkyvyttömyyden toteamista koskeva menettely vai ei, vaan niissä myönnetään sille sidottua harkintavaltaa siten, että toimivaltaisen viranomaisen on aloitettava työkyvyttömyyden toteamista koskeva menettely, jos se toteaa, että näissä säännöksissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Sen hyväksyminen, että työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsuminen olisi pelkkä hallinnolle kuuluva mahdollisuus, olisi vastoin henkilöstösääntöjen 78 artiklan säännöksiä, koska tällaisten kyseisen työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskevien edellytysten vaikutuksena olisi, että virkamiehille tunnustetusta oikeudesta tulisi tehoton. Nimittävä viranomainen voi näin ollen perustellusti kieltäytyä aloittamasta työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn vain, jos jokin vaadituista edellytyksistä ei täyty. Näin ollen virkamiehellä, jonka työkyvyttömyys ei estä häntä hoitamasta tehtäviään, joko siksi, että hänelle on aiemmin myönnetty vanhuuseläke, tai siksi, että hän on aiemmin irtisanoutunut, ei ole oikeutta pyytää työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn aloittamista.

Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan on niin, että jos virkamies on kolmen vuoden aikana sairauslomalla yhteensä yli kaksitoista kuukautta, nimittävä viranomainen voi saattaa asian työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi, jolloin työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsuminen on pelkkä mahdollisuus, ei voida soveltaa tapauksessa, jossa virkamies pyytää hallinnolta työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista. Kyseinen säännös koskee erityisesti tapausta, jossa aloitteen työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn aloittamiseksi tekee hallinto. Tämä johtuu siitä, että siinä sallitaan nimittävän viranomaisen aloittavan viran puolesta työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn vain silloin, kun virkamiehen yhteenlasketut sairauspoissaolot ylittävät tietyn ajan: tällainen ajallinen edellytys takaa virkamiehelle, että hänellä on kohtuullinen aika parantua ja palata hoitamaan tehtäviään ennen kuin hänet voidaan määrätä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tästä seuraa, että nimittävä viranomainen ei voi kieltäytyä aloittamasta työkyvyttömyyden toteamista koskevaa menettelyä asianomaisen pyynnöstä sillä perusteella, että hänen yhteenlasketut sairauslomansa ovat alle vaaditut kaksitoista kuukautta, ja ettei hän näin ollen täytä henkilöstösääntöjen 59 artiklan 4 kohdassa säädettyä ajallista edellytystä, koska tähän ajalliseen edellytykseen ei voida vedota henkilöstösääntöjen 78 artiklan nojalla tehtyä pyyntöä vastaan.

(ks. 48–53 ja 56 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 12/83, Bähr v. komissio, 17.5.1984 (Kok. 1984, s. 2155, 12 ja 13 kohta) ja asia C‑181/03 P, Nardone v. komissio, 13.1.2005 (Kok. 2005, s. I‑199, 39 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑84/98, C v. neuvosto, 16.6.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑113 ja II‑497, 68 kohta) ja asia T‑302/01, Birkhoff v. komissio, 21.10.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑245 ja II‑1185, 38 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑119/05, Gesner v. SMHV, 16.1.2007 (33 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan sairauslomaa ja 78 artiklan ensimmäisen kohdan työkyvyttömyyskorvausta koskevissa säännöksissä säädetään eri tarkoituksia varten toisistaan riippumattomista menettelyistä. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 13 artiklan, jossa vahvistetaan henkilöstösääntöjen 78 artiklan mukaisesti edellytykset, joiden nojalla virkamiehellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, selvästä sanamuodosta käy kuitenkin ilmi, että vain virkamies, jonka on keskeytettävä tehtäviensä hoitaminen siksi, että hän kärsii työkyvyttömyydestä niin, ettei hän voi suorittaa tehtäviään, voi olla työkyvyttömyyden toteamista koskevan menettelyn kohteena. Tästä seuraa, että virkamies, joka ei ole estynyt hoitamasta tehtäviään terveydentilansa vuoksi, ei selvästi voi vaatia työkyvyttömyyseläkettä.

Tästä syystä siitä huolimatta, että henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdassa ja 78 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyt menettelyt ovat toisistaan riippumattomia, hallinto voi perustellusti vedota sellaisen lausuntomenettelyn tulokseen, jossa todetaan, että virkamies kykenee harjoittamaan tehtäviään, voidakseen hylätä pyynnön siitä, että työkyvyttömyyslautakunta tutkisi viimeksi mainitun henkilön, jos sairaus, jonka virkamies aikoo esittää työkyvyttömyyslautakunnalle, on sama kuin lääkärin lausuntomenettelyssä tutkima sairaus. Samoin hallinto voi perustellusti vedota tällaiseen tulokseen kieltäytyäkseen kutsumasta työkyvyttömyyslautakuntaa kokoon, jos virkamiehen pyyntö on turha erityisesti siksi, että sillä pyritään ainoastaan kiistämään mitään uusia seikkoja esittämättä lääketieteellisen lausuntomenettelyn päätelmät tai esittämään väite uudesta sairaudesta sitä mitenkään perustelematta.

(ks. 59–61 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 42/74 ja 62/74, Vellozzi v. komissio, 9.7.1975 (Kok. 1975, s. 871, 25–27 kohta); em. asia Bähr v. komissio, 12 kohta ja em. asia Nardone v. komissio, 39 kohta.