Asia C‑85/12

LBI hf

vastaan

Kepler Capital Markets SA

ja

Frédéric Giraux

(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24/EY – 3, 9 ja 32 artikla – Kansallinen lainsäädäntötoimi, jonka nojalla tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat likvidaatiomenettelyn tavoin – Lain säännös, jolla kielletään tai keskeytetään kaikki luottolaitosta vastaan moratorion voimaantulon jälkeen vireille pantavat tai pannut tuomioistuinmenettelyt

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 24.10.2013

1.        Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Luottolaitokset – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24 – Soveltamisala – Hallinnollisten ja oikeusviranomaisten toteuttamien tervehdyttämis- ja likvidaatiotoimenpiteiden vastavuoroinen tunnustaminen – Kansainvälinen pankki- ja rahoituskriisi – Lainsäädäntötoimi, jonka nojalla tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat likvidaatiomenettelyn tavoin ja jonka vaikutukset toteutuvat ainoastaan tuomioistuinratkaisuilla – Lainsäädäntötoimi on direktiivissä tarkoitettu toimenpide

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 3 ja 9 artikla)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Kysymykset, joilla on yhteys oikeusriidan tosiseikkoihin tai kohteeseen

(SEUT 267 artikla)

3.        Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Luottolaitokset – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24 – Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään tuomioistuinmenettelyiden vireillepano moratorioon asetettuja rahalaitoksia vastaan tai määrätään kaikki tällaiset moratorioon asetettuun rahalaitokseen kohdistetut menettelyt keskeytettäväksi –Vaikutukset turvaamistoimenpiteisiin, jotka on määrätty jossakin muussa jäsenvaltiossa ennen moratorioon asettamista  – Kansallinen lainsäädäntö voidaan hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 30 perustelukappale ja 32 artikla)

1.        Luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun direktiivin 2001/24 3 ja 9 artiklaa on tulkittava siten, että lainsäätäjän toteuttamia tervehdyttämis- ja likvidaatiotoimenpiteitä, joilla moratorioon asetetut luottolaitokset siirretään järjestelmään, jolla on tiettyjä likvidaatiomenettelyyn liittyviä vaikutuksia, on pidettävä näissä direktiivin 2001/24 artikloissa tarkoitettujen hallinnollisten tai oikeusviranomaisten toteuttamina toimenpiteinä, kun näiden muodoltaan siirtymäsäännöksinä toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset toteutuvat ainoastaan tuomioistuinratkaisuilla, joilla luottolaitos asetetaan moratorioon.

Direktiivin 2001/24 nojalla tunnustettavia tervehdyttämis- ja likvidaatiotoimenpiteitä ovat nimittäin ne, joista kotijäsenvaltion hallinnolliset ja oikeusviranomaiset ovat päättäneet, ja näillä toimenpiteillä on tämän jäsenvaltion lainsäädännössä niille annetut vaikutukset. Vaikutuksista, joita kotijäsenvaltion hallinnollisten ja oikeusviranomaisten toteuttamilla tervehdyttämis- ja likvidaatiotoimenpiteillä voi olla muissa unionin jäsenvaltioissa, säädetään direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 9 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan kotijäsenvaltion lainsäädännössä. Direktiivi ei näin ollen estä sitä, että mainittu jäsenvaltio muuttaa taannehtivastikin tällaisiin toimenpiteisiin sovellettavaa lainsäädäntöä.

Kuten näistä säännöksistä käy ilmi, direktiivillä 2001/24 perustetussa järjestelmässä kotijäsenvaltion toteuttamat tervehdyttämis- ja likvidaatiotoimenpiteet tunnustetaan lisäksi ilman eri muodollisuuksia. Erityisesti on huomattava, ettei direktiivissä aseteta tervehdyttämis- ja likvidaatiotoimenpiteiden tunnustamisen edellytykseksi mahdollisuutta hakea niihin muutosta. Vastaavasti direktiivin 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan on niin, ettei vastaanottava jäsenvaltio voi myöskään asettaa tunnustamiselle tällaista ehtoa, josta mahdollisesti säädettäisiin sen kansallisessa lainsäädännössä.

(ks. 28, 30, 38, 40 ja 42 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 45 ja 46 kohta)

3.        Luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun direktiivin 2001/24 32 artiklaa on tulkittava siten, että se ei estä sitä, että rahalaitoksia koskeva kansallinen säännös, jolla kiellettiin tuomioistuinmenettelyiden vireillepano rahalaitoksia vastaan tai keskeytettiin tällaiset menettelyt heti rahalaitoksen moratorioon asettamisesta alkaen, vaikuttaa turvaamistoimenpiteisiin, jotka on toteutettu jossakin muussa jäsenvaltiossa ennen moratorioon asettamista. Tämä säännös on näin poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan tervehdyttämis- ja likvidaatiotoimenpiteiden vaikutuksista säädetään kotijäsenvaltion lainsäädännössä, ja sitä on tulkittava suppeasti.

Direktiivin 2001/24 32 artiklan ulottuvuutta valottaa sen johdanto-osan 30 perustelukappale, jossa toisistaan erotetaan vireillä olevat oikeudenkäynnit ja yksittäiset pakkotäytäntöönpanotoimenpiteet. Tervehdyttämistoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen vaikutuksiin sovellettavan lainsäädännön määrittämisen osalta toisistaan on siis pidettävä erillään vireillä olevat oikeudenkäynnit ja niihin perustuvat yksittäiset pakkotäytäntöönpanotoimenpiteet, koska viimeksi mainitut kuuluvat direktiivissä 2001/24 vahvistetun pääsäännön mukaan kotijäsenvaltion lainsäädännön alaan. ”Vireillä oleva oikeudenkäynti” -käsite kattaa siis ainoastaan pääasiaratkaisuun johtavat menettelyt.

Toimenpiteitä, joilla luottolaitokselta viedään oikeus määrätä vapaasti osasta varallisuuttaan niin kauan kuin sen ja sen yksittäisen velkojan väliseen oikeusriitaan saadaan pääasian ratkaisu, on pidettävä yksittäisinä pakkotäytäntöönpanotoimenpiteinä. Tästä seuraa, etteivät mainitut turvaamistoimenpiteet kuulu direktiivin 2001/24 32 artiklan vaan lex concursusina olevan kotijäsenvaltion lainsäädännön soveltamisalaan.

(ks. 52–54, 56 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)