Asia C‑398/11

Thomas Hogan ym.

vastaan

Minister for Social and Family Affairs, Ireland

ja

Attorney General

(High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa – Direktiivi 2008/94/EY – Soveltamisala – Ammatilliset lisäeläkejärjestelmät – Etuusperusteinen ja kustannuksiltaan tasapainoinen eläkejärjestelmä – Varojen riittämättömyys – Vähimmäissuoja – Talouskriisi – Tasapainoinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys – Kyseisen jäsenvaltion velvoitteet varojen ollessa riittämättömiä – Jäsenvaltion vastuu asianmukaisen täytäntöönpanon puuttuessa

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013

1.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa – Direktiivi 2008/94 – Soveltamisala – Oikeudet työnantajan perustaman lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuusetuuksiin kuuluvat direktiivin 2008/94 soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/94)

2.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa – Direktiivi 2008/94 – Ammatilliset lisäeläkejärjestelmät – Kyseisen jäsenvaltion velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta turvataan työntekijöiden edut – Lakisääteisiä eläke-etuuksia ei oteta huomioon

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94 8 artikla)

3.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa – Direktiivi 2008/94 – Ammatilliset lisäeläkejärjestelmät – Kyseisen jäsenvaltion velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta turvataan työntekijöiden edut – Soveltamisala – Eläkejärjestelmän alirahoittaminen maksukyvyttömyyden toteamisajankohdasta asti kuuluu direktiivin 2008/94 soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94 8 artikla)

4.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa – Direktiivi 2008/94 – Ammatilliset lisäeläkejärjestelmät – Vanhuusetuuksia koskevien oikeuksien suojaaminen – Vaadittu vähimmäissuojan taso – Kansallisia toimenpiteitä, joista huolimatta maksukyvyttömän yrityksen entiset työntekijät eivät saa yli 49 prosentin osuutta oikeuksistaan, ei voida hyväksyä – Kyseisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne ei ole oikeuttamisperuste

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94 8 artikla)

5.        Euroopan unionin oikeus – Yksityisten oikeudet – Jäsenvaltio on loukannut yksityisten oikeuksia – Velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko – Edellytykset – Riittävän ilmeinen rikkominen – Jäsenvaltioiden velvoitteiden luonne ja ulottuvuus ovat selkeitä ja unionin tuomioistuimen täsmentämiä – Kansalliset toimenpiteet, joista huolimatta maksukyvyttömän yrityksen entiset työntekijät eivät saa ammatillisesta lisäeläkejärjestelmästä yli 49 prosenttia oikeuksistaan kertyneisiin vanhuuseläke-etuuksiinsa

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94 8 artikla)

1.        Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annettua direktiiviä 2008/94/EY on tulkittava siten, että sitä sovelletaan entisten työntekijöiden oikeuksiin saada vanhuusetuuksia heidän työnantajansa perustamasta lisäeläkejärjestelmästä.

(ks. 27 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annetun direktiivin 2008/94 8 artiklaa on tulkittava siten, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio noudattanut tässä artiklassa säädettyä velvoitettaan, lakisääteisiä eläke-etuuksia ei voida ottaa huomioon. Mainitun artiklan tavoitteena on näet taata työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa työntekijöiden oikeutta saada vanhuusetuuksia ammatillisista lisäeläkejärjestelmistä koskevien etujen suojaaminen. Tässä säännöksessä itsessään todetaan, että se koskee yksinomaan yhtiön tai useamman yhtiön yhteisiä lisäeläkejärjestelmiä, täsmentämällä, että kyseessä ovat tämän suojan osalta kansallisen lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella olevat järjestelmät.

(ks. 29 ja 33 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annetun direktiivin 2008/94 8 artiklaa on tulkittava siten, että sen soveltamiseksi riittää, että ammatillinen lisäeläkejärjestelmä on ollut alirahoitettu työnantajan maksukyvyttömyyden toteamisajankohdasta asti ja että työnantajalla ei ole maksukyvyttömyytensä vuoksi riittävästi varoja voidakseen maksaa eläkejärjestelmään riittävästi rahaa, jotta järjestelmästä voitaisiin maksaa edunsaajien eläke-etuudet täysimääräisinä. Ei ole tarpeen, että viimeksi mainitut näyttävät toteen, että heidän vanhuusetuuksia koskevien oikeuksiensa menetyksen syynä on muita tekijöitä.

Tässä artiklassa ei näet tehdä eroa työntanajan maksukyvyttömyyden aiheuttaneiden mahdollisten syiden osalta, vaan siinä säädetään työntekijöiden etujen suojaamista koskevasta yleisestä velvoitteesta ja jätetään jäsenvaltioille vapaus määrittää unionin oikeuden ja erityisesti ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun direktiivin 2003/41 mukaisesti keinot, joiden avulla ne täyttävät tämän velvoitteen.

(ks. 38 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.        Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annettua direktiiviä 2008/94 on tulkittava siten, että kyseisen jäsenvaltion asiassa C‑278/05, Robins ym. 25.1.2007 annetun unionin tuomioistuimen tuomion johdosta toteuttamat toimenpiteet, joista huolimatta maksukyvyttömän yrityksen entiset työntekijät eivät saa yli 49 prosentin osuutta ammatillisessa eläkejärjestelmässä kertyneistä vanhuusetuuksista, eivät täytä tässä direktiivissä asetettuja velvoitteita, eikä kyseisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne ole sellainen poikkeuksellinen seikka, joka oikeuttaa työntekijöiden oikeuksia saada vanhuusetuuksia ammatillisesta lisäeläkejärjestelmästä koskevien etujen suojaamisen alemmalla tasolla.

Arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio noudattanut asiamukaisesti direktiivin 2008/94 8 artiklassa säädettyjä velvoitteita, merkitystä ei ole jäsenvaltion toteuttamien toimenpiteiden erityispiirteillä vaan näiden kansallisten toimenpiteiden soveltamisesta johtuvalla tuloksella.

(ks. 45 ja 47 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

5.        Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annettua direktiiviä 2008/94 on tulkittava siten, että se, että pääasian kantajat eivät saa yli 49 prosentin osuutta ammatillisessa eläkejärjestelmässä kertyneistä vanhuusetuuksista huolimatta toimenpiteistä, jotka kyseinen jäsenvaltio on toteuttanut asiassa C‑278/05, Robins ym., 25.1.2007 annetun unionin tuomioistuimen tuomion jälkeen, merkitsee itsessään tämän jäsenvaltion velvoitteiden ilmeistä rikkomista.

Jäsenvaltiot ovat näet edellä mainitussa asiassa Robins ym. annetun tuomion antamisen jälkeen eli 25.1.2007 lukien olleet tietoisia siitä, että direktiivin 2008/94 8 artiklan asianmukainen täytäntöönpano edellyttää, että työntekijä saa työnantajansa maksukyvyttömyystapauksessa vähintään puolet ammatillisessa eläkejärjestelmässä kertyneistä vanhuusetuuksista, joiden osalta hän on suorittanut eläkemaksuja. Näissä olosuhteissa on niin, että vaikka jäsenvaltioille direktiivin 2008/94 8 artiklan, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, nojalla kuuluvan velvoitteen luonne ja ulottuvuus olivat selkeitä ja täsmällisiä viimeistään 25.1.2007 lukien, kyseinen jäsenvaltio ei ole pannut tätä velvoitetta asianmukaisesti täytäntöön, mikä merkitsee tämän oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista arvioitaessa mahdollisesti tämän jäsenvaltion vastuuta yksityisille aiheutuneista vahingoista.

Tässä yhteydessä vahinkoa kärsineillä yksityisillä on oikeus korvaukseen kolmen edellytyksen täyttyessä, eli kun rikotun unionin oikeussäännön tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, kun tämän oikeussäännön rikkominen on riittävän ilmeinen ja kun tämän rikkomisen ja yksityiselle aiheutuneen vahingon välillä on välitön syy-yhteys.

(ks. 49 ja 51–53 kohta sekä tuomiolauselman 5 kohta)