VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

15 päivänä huhtikuuta 2010

Asia F-4/09

Jorge de Britto Patricio-Dias

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Asemapaikkaan määrääminen – Asemapaikan siirto – Yksikön etu – Palkkaluokan ja viran vastaavuus – Puolustautumisoikeudet – Perustelut

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Jorge de Britto Patricio‑Dias vaatii ensinnäkin kumoamaan nimittävän viranomaisen 11.4.2008 tekemän päätöksen, jolla hänen asemapaikkansa siirrettiin Euroopan komission Energia ja liikenne -pääosaston yksikköön B.3 (Logistiikka, innovaatiot ja liikennemuotojen yhteistoiminta), ja toiseksi kumoamaan nimittävän viranomaisen 21.10.2008 tekemän päätöksen, jolla hänen valituksensa hylättiin.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Asemapaikan siirto – Hallintoviranomaisen harkintavallan rajat

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Siirtotoimenpide yksikön edun vuoksi – Perusteluvelvollisuutta ei ole

3.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)

1. Vaikka henkilöstösäännöissä ei tunneta käsitettä ”asemapaikan siirto”, asianomaisten virkamiesten oikeuksien ja oikeutettujen etujen suojelemisessa siirtopäätöksiin sovelletaan samoin kuin toisiin tehtäviin siirtämisiin henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdan sääntöjä.

Toimielimillä on tämän perusteella laaja harkintavalta sen suhteen, kuinka ne järjestävät yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti, sekä sen suhteen, kuinka ne näiden tehtävien hoitamiseksi määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat, edellyttäen kuitenkin, että asemapaikkojen määrääminen toteutetaan yksikön edun mukaisesti sekä palkkaluokan ja viran vastaavuutta noudattamalla, eikä asianomaisen henkilön näkemyksellä ole tässä merkitystä.

Kun otetaan huomioon toimielinten harkintavallan laajuus yksikön edun arvioinnissa, virkamiestuomioistuimen harjoittaman valvonnan, joka liittyy yksikön etua koskevan edellytyksen noudattamiseen, on rajoituttava sen selvittämiseen, onko nimittävä viranomainen pysynyt kohtuullisissa rajoissa, ja sen varmistamiseen, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.

Vaikka onkin täysin hallintoviranomaisen edun mukaista määrätä virkamiehet asemapaikkoihin heidän erityiset kykynsä ja henkilökohtaiset mieltymyksensä huomioon ottamalla, virkamiehillä ei kuitenkaan voida katsoa olevan oikeutta hoitaa tai pitää itsellään mitään tiettyä toimea.

(ks. 35–38 ja 55 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 218/80, Kruse v. komissio, 22.10.1981 (Kok., s. 2417, 7 kohta) ja asia 19/87, Hecq v. komissio, 23.3.1988 (Kok., s. 1681, 6 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑76/03, Meister v. SMHV, 28.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑325 ja II‑1477, 64 kohta); asia T‑339/03, Clotuche v. komissio, 7.2.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑29 ja II‑A‑2‑179, 35 ja 47 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑118/04 ja T‑134/04, Caló v. komissio, 7.2.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑37 ja II‑A‑2‑253, 99 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑119/06, Kerstens v. komissio, 8.5.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑147 ja II‑A‑1‑787, 84 ja 98 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑266/08 P)

2.     Jos      tavanomaisella sisäisellä järjestelytoimenpiteellä, joka toteutetaan yksikön edun vuoksi, kuten siirtotoimenpiteellä, ei heikennetä virkamiehen henkilöstösääntöihin perustuvaa asemaa eikä loukata palkkaluokan ja viran välisen vastaavuuden periaatetta, hallintoviranomaisen ei tarvitse perustella sitä.

(ks. 61 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Clotuche v. komissio, 153 ja 195 kohta sekä em. asia Caló v. komissio, 126 ja 142 kohta

      3.     Päätös on riittävän perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä ja kun virkamies voi sen perusteella ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen. Näin on silloin, kun hallintoviranomaista päätöksenteossa ohjanneet keskeiset seikat käyvät ilmi olosuhteista, joissa päätös tehtiin, sekä yksikön muistiinpanoista ja muista päätökseen liitetyistä tiedonannoista.

(ks. 62 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑218/02, Napoli Buzzanca v. komissio, 29.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑267 ja II‑1221, 65 kohta)