UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)

30 päivänä marraskuuta 2022 (*)

Toimielimiä koskeva oikeus – ETSK:n jäsen – ETSK:n talousarvion toteuttamista koskeva vastuuvapausmenettely varainhoitovuonna 2019 – Parlamentin päätöslauselma, jossa kantaja nimetään työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijäksi – Kumoamiskanne – Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena – Tutkimatta jättäminen – Vahingonkorvauskanne – Henkilötietojen suoja – Syyttömyysolettama – Luottamuksellisuusvelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Oikeasuhteisuus – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen

Asiassa T-401/21,

KN, edustajinaan asianajajat M. Casado García-Hirschfeld ja M. Aboudi,

kantajana,

vastaan

Euroopan parlamentti, asiamiehinään R. Crowe, C. Burgos ja M. Allik,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),

toimien päätösneuvotteluissa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude sekä tuomarit J. Svenningsen (esittelevä tuomari), C. Mac Eochaidh, T. Pynnä ja J. Laitenberger,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,

ottaen huomioon 14.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajana oleva KN vaatii yhtäältä SEUT 263 artiklan perusteella kumoamaan 28.4.2021 annetun Euroopan parlamentin päätöksen (EU, Euratom) 2021/1552 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (EUVL 2021, L 340, s. 140; jäljempänä riidanalainen päätös) ja 29.4.2021 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman (EU) 2021/1553, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (EUVL 2021, L 340, s. 141; jäljempänä riidanalainen päätöslauselma) (jäljempänä yhdessä riidanalaisen päätöksen kanssa riidanalaiset toimet), ja toisaalta SEUT 268 artiklan perusteella korvaamaan vahingot, joita hänelle on väitetysti aiheutunut riidanalaisista toimista.

 Asian tausta

2        Kantaja on Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (jäljempänä ETSK) jäsen. Hän oli ETSK:n työnantajaryhmän (jäljempänä ryhmä I) puheenjohtaja huhtikuun 2013 ja lokakuun 2020 välisenä aikana.

3        Saatuaan tiedon väitteistä, jotka koskivat kantajan käyttäytymistä ETSK:n muita jäseniä ja henkilöstön jäseniä kohtaan, Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) aloitti 6.12.2018 kantajaa koskevan tutkinnan.

4        OLAF ilmoitti 16.1.2020 kantajalle tutkinnan päättymisestä ja sitä koskevan kertomuksen (jäljempänä OLAFin kertomus) toimittamisesta Belgian liittovaltion syyttäjäviranomaiselle sekä ETSK:n puheenjohtajalle. Koska OLAF muun muassa totesi, että kantaja oli syyllistynyt kahden ETSK:n henkilöstön jäsenen kiusaamiseen, se suositteli yhtäältä, että ETSK harkitsisi ETSK:n jäsenten käytännesääntöjen 8 artiklassa tarkoitetun menettelyn käynnistämistä ja toteuttaisi ”kaikki tarvittavat toimenpiteet estääkseen työpaikalla kaikki uudet kiusaamistapaukset [kantajan] taholta”, ja toisaalta, että Belgian liittovaltion syyttäjäviranomainen nostaisi kantajaa vastaan syytteen OLAFin kertomuksessa mainituista teoista, koska ne saattoivat merkitä Belgian rikoslain (code pénal) 442 bis §:ssä tarkoitettua rikkomusta.

5        Euroopan parlamentti teki 13.5.2020 päätöksen (EU) 2020/1984 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (EUVL 2020, L 417, s. 469), jolla se lykkäsi päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä ETSK:n pääsihteerille ETSK:n talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018.

6        Parlamentti hyväksyi seuraavana päivänä päätöslauselman (EU) 2020/1985, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (EUVL 2020, L 417, s. 470). Kyseisen päätöslauselman 6 kohdassa todetaan lähinnä, että parlamentti odottaa saavansa ETSK:lta tietoja toimenpiteistä, joita OLAFin kertomuksen noudattamiseksi on toteutettu.

7        ETSK:n työvaliokunta toteutti 9.6.2020 useita toimenpiteitä OLAFin suositusten noudattamiseksi. Ensinnäkin ETSK vaati muun muassa, että kantaja eroaa ryhmän I puheenjohtajan tehtävistään ja peruuttaa hakemuksensa ETSK:n puheenjohtajaksi, ja toiseksi vapautti kantajan kaikista johto- ja henkilöstöhallintotehtävistään.

8        ETSK:n puheenjohtaja ilmoitti parlamentille 7.7.2020 päivätyllä kirjeellä ETSK:n työvaliokunnan 9.6.2020 toteuttamista toimenpiteistä.

9        ETSK:n täysistunto poisti 15.7.2020 tekemällään päätöksellä kantajan koskemattomuuden Brysselin (Belgia) työsuojelupiirin pyynnöstä. Tämän jälkeen ETSK:n täysistunto päätti 28.7.2020 tekemällään päätöksellä, että tämä elin esiintyisi asianomistajana oikeudenkäynnissä, joka aloitettaisiin kantajaa vastaan Tribunal correctionnel de Bruxelles’issä (Brysselin rikosasioiden tuomioistuin, Belgia).

10      Parlamentti teki 20.10.2020 päätöksen (EU) 2020/2046 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) (EUVL 2020, L 420, s. 16), jolla se lopulta epäsi ETSK:n pääsihteeriltä vastuuvapauden ETSK:n talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018. Kyseisessä päätöslauselmassa parlamentti muun muassa ilmaisi huolensa toimenpiteistä, joita ETSK oli toteuttanut OLAFin kertomuksen noudattamiseksi.

11      Parlamentin talousarvion valvontavaliokunta (jäljempänä Cocobu) antoi 25.3.2021 osana ETSK:n talousarvion toteuttamista varainhoitovuonna 2019 koskevaa vastuuvapausmenettelyä mietinnön, jossa se suositteli vastuuvapauden myöntämistä ETSK:n pääsihteerille.

12      Parlamentti antoi 28.4.2021 riidanalaisen päätöksen, jossa se päätti myöntää ETSK:n pääsihteerille vastuuvapauden kyseisen elimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019.

13      Seuraavana päivänä parlamentti antoi riidanalaisen päätöslauselman, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

”Vastuuvapauden epääminen vuodelta 2018, eturistiriidat, häirintä ja väärinkäytösten paljastaminen

[Parlamentti]

66. palauttaa mieliin, että useat henkilöstön jäsenet ovat joutuneet pitkän aikaa ryhmän I tuolloisen puheenjohtajan harjoittaman työpaikkakiusaamisen kohteeksi; pitää valitettavana, että komiteassa voimassa olevilla häirinnän vastaisilla toimenpiteillä ei onnistuttu puuttumaan kyseiseen tapaukseen eikä korjaamaan tilannetta nopeammin asianomaisen jäsenen korkean aseman vuoksi;– – tuomitsee sen, että komitealta kului pitkän aikaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet komitean työjärjestyksen ja menettelysääntöjen mukauttamiseksi siten, että tällainen tilanne vältetään tulevaisuudessa;

– –

68. huomauttaa, että komitean tässä asiassa tekemät virheet ovat johtaneet julkisten varojen huomattaviin menetyksiin, jotka liittyvät muun muassa oikeudellisiin palveluihin, sairauslomiin, uhrien suojeluun, alentuneeseen tuottavuuteen sekä työvaliokunnan ja muiden elinten kokouksiin; katsoo näin ollen, että kyseessä on vastuuvelvollisuuteen, varainhoidon valvontaan ja henkilöresursseja koskevaan hyvään hallintotapaan Euroopan unionin toimielimissä, elimissä ja virastoissa liittyvä ongelma; – –

69. muistuttaa, että parlamentti kieltäytyi myöntämästä komitean pääsihteerille vastuuvapautta varainhoitovuodelta 2018 muun muassa siksi, että huolellisuusvelvollisuutta oli rikottu räikeästi eikä hallinto ollut ryhtynyt toimenpiteisiin, taloudellisten seurausten lisäksi; muistuttaa komiteaa siitä, että vastuuvapauden epääminen on vakava asia, joka edellyttää välittömiä toimia; pitää erittäin valitettavana sitä, että komitean tuolloinen henkilöstöhallinnon ja rahoituksen johtaja ja nykyinen pääsihteeri ei toteuttanut päättäväisiä toimia, erityisesti ennaltaehkäisy- ja korjaustoimenpiteitä, ennen kuin vuoden 2018 vastuuvapaus evättiin;

70. panee merkille, että vuoden 2018 vastuuvapausmenettelyn ja osittain vuoden 2019 menettelyn aikana pääsihteeri ei pystynyt antamaan riittävää, avointa ja luotettavaa tietoa parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle – –;

– –

75. – – on huolissaan siitä, että kyseinen jäsen, jonka todettiin syyllistyneen häirintään, toimi edelleen työvaliokunnassa OLAFin suosituksen jälkeen ja onnistui viivyttämään jäsenten uusien käytännesääntöjen hyväksymistä;

– –

80. – – on kuitenkin erittäin huolestunut siitä, että neuvosto on nimittänyt tekijän jäseneksi uudelle toimikaudelle ja että uhrit ja väärinkäytösten paljastajat ovat vaarassa joutua hänen tai häntä komiteassa tukevien henkilöiden kostotoimien kohteeksi; korostaa, että hän ei tunnusta tai kadu väärinkäytöksiään, mikä osoittaa, että häneltä puuttuu täysin kyky itsetutkiskeluun sekä asianomaisten uhrien kunnioittamiseen;

– –

83. panee merkille, että komitean täysistunnossa 15. ja 16. heinäkuuta 2020 vahvistettiin työvaliokunnan 9. kesäkuuta 2020 tekemä päätös siltä osin kuin on kyse komitean liittymisestä asianomistajaksi menettelyyn, jonka Brysselin työsuojelutarkastaja aloittaa Brysselin rikostuomioistuimessa; panee merkille, että Brysselin työsuojelutarkastajalle on ilmoitettu jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä mutta menettelystä ei ole tähän mennessä saatu lisätietoja; – –”

 Asianosaisten vaatimukset

14      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen päätöslauselman

–        määrää parlamentin maksamaan hänelle 100 000 euroa korvauksena aineettomasta vahingosta

–        velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15      Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kumoamiskanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–        jättää vahingonkorvauskanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Asian arviointi

16      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan mukaista muodollista oikeudenkäyntiväitettä esittämättä parlamentti väittää, että kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta.

 Kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen

17      Parlamentti väittää yhtäältä, että riidanalaisilla toimilla, joiden ainoa adressaatti on ETSK, ei ole tarkoitus tuottaa sitovia oikeusvaikutuksia, jotka muuttavat kolmansien henkilöiden oikeusasemaa. Toisaalta se väittää, että riidanalaiset toimet eivät koske kantajaa suoraan eivätkä erikseen, joten hänellä ei ole asiavaltuutta nostaa kannetta kyseisistä toimista.

18      Kantaja kiistää tämän väitteen ja väittää lähinnä, että riidanalaiset toimet ovat hänelle vastaisia, koska ne koskevat häntä väitetyn työpaikkakiusaamisen osalta. Kantaja toteaa, että koska toimet on julkaistu, ne vaikuttavat suoraan hänen maineeseensa ja arvoonsa, sillä niissä yksilöidään hänet samalla tavoin kuin jos hän olisi niiden adressaatti.

19      Aluksi on todettava, että koska riidanalainen päätöslauselma sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa riidanalaista päätöstä, kaikkien riidanalaisista toimista esitettyjen kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottamisen edellytykset on tutkittava yhdessä.

20      Tältä osin on todettava, että kantaja ei vaadi riidanalaisten toimien kumoamista siltä osin kuin parlamentti myönsi ETSK:n pääsihteerille vastuuvapauden kyseisen elimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, vaan ainoastaan siltä osin kuin kantaja on riidanalaisessa päätöslauselmassa yksilöity tai ainakin yksilöitävissä työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijäksi.

21      Toisin sanoen kantaja vaatii riidanalaisten toimien kumoamista ainoastaan siltä osin kuin tietyt riidanalaisessa päätöslauselmassa esitetyt huomautukset, jotka ovat erottamaton osa riidanalaista päätöstä, koskevat häntä kyseenalaistamatta kyseisen päätöksen päätösosaa, jossa parlamentti myönsi vastuuvapauden ETSK:lle.

22      Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain päätöksen päätösosalla voi olla oikeusvaikutuksia, ja näin ollen vain se voi olla jollekulle vastainen, olivatpa tämän päätöksen perustelut mitkä hyvänsä. Sitä vastoin päätöksen perusteluissa esitetyistä arvioinneista sinänsä ei voida nostaa kumoamiskannetta, ja unionin tuomioistuimet voivat valvoa niiden laillisuutta vain, jos ne ovat jollekulle vastaisen päätöksen perusteluina välttämätön tuki tämän asiakirjan päätösosalle (ks. vastaavasti tuomio 17.9.1992, NBV ja NVB v. komissio, T-138/89, EU:T:1992:95, 31 kohta ja tuomio 1.2.2012, Région wallonne v. komissio, T-237/09, EU:T:2012:38, 45 kohta).

23      Käsiteltävässä asiassa riidanalaiseen päätöslauselmaan sisältyvät huomautukset, jotka koskevat kantajaa, eivät kuitenkaan ole välttämätön tuki riidanalaisen päätöksen päätösosalle. Parlamentti nimittäin päätti myöntää ETSK:n pääsihteerille vastuuvapauden kyseisen elimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019 riippumatta riidanalaisen päätöslauselman siitä osasta, josta kantaja on yksilöitävissä työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijäksi.

24      Riidanalaisen päätöslauselman viittauksesta kantajaan työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijänä ei siten sellaisenaan voida nostaa kumoamiskannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja koska kyseisellä viittauksella ei ole yhteyttä riidanalaisen päätöksen päätösosaan, sitä ei missään tapauksessa voida saattaa unionin tuomioistuinten laillisuusvalvontaan.

25      Kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöslauselman häntä koskeva osa on hänelle vastainen, ei horjuta tätä päätelmää. Kantajalta ei nimittäin evätä oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn, koska SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan mukainen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne on tällöinkin käytettävissä, jos kysymyksessä oleva parlamentin toiminta voi aikaansaada unionin vahingonkorvausvastuun (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2006, Reynolds Tobacco ym. v. komissio, C‑131/03 P, EU:C:2006:541, 82 kohta).

26      Siltä osin kuin kumoamisvaatimus ja vahingonkorvausvaatimus liittyvät toisiinsa, kumoamisvaatimuksen tutkimatta jättäminen valittajan oikeussuojaintressin puuttumisen vuoksi ei estä unionin yleistä tuomioistuinta tukeutumasta tarvittaessa kumoamisvaatimuksen tueksi esitettyihin kanneperusteisiin ja perusteluihin arvioidakseen parlamentin moititun toiminnan lainmukaisuutta vahingonkorvausvaatimuksen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 9.12.2010, komissio v. Strack, T‑526/08 P, EU:T:2010:506, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27      Edellä esitetyn perusteella kumoamisvaatimukset on jätettävä tutkimatta.

 Vahingonkorvausvaatimusten tutkittavaksi ottaminen

28      Vaikka parlamentti myöntää, että vahingonkorvausvaatimus voitaisiin ottaa tutkittavaksi, jos kantaja ei vaatisi myös riidanalaisten toimien kumoamista, se väittää kuitenkin, että käsiteltävässä asiassa vahingonkorvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta sen oikeuskäytännön nojalla, jonka mukaan aineellisen vahingon tai henkisen kärsimyksen korvaamista koskevat vaatimukset on hylättävä silloin, kun ne liittyvät läheisesti kumoamisvaatimukseen, joka on jätetty tutkimatta tai hylätty perusteettomana.

29      Henkilöstöasioita koskevasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että jos vahingonkorvausvaatimus liittyy läheisesti kumoamisvaatimukseen, kuten käsiteltävässä asiassa, viimeksi mainitun vaatimuksen jättäminen tutkimatta tai hylkääminen perusteettomana johtaa myös vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiseen (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2001, Connolly v. komissio, C‑274/99 P, EU:C:2001:127, 129 kohta ja tuomio 30.9.2003, Martínez Valls v. parlamentti, T-214/02, EU:T:2003:254, 43 kohta).

30      Erityisesti toimien kumoamista koskevien vaatimusten tutkimatta jättämisestä on kuitenkin todettava, että kyseinen oikeuskäytäntö on annettu asioissa, joissa kantajat joko eivät olleet riitauttaneet kumoamiskanteella toimia, joista niille oli väitetysti aiheutunut vahinkoa, tai olivat tehneet sen myöhässä (tuomio 8.11.2018, Cocchi ja Falcione v. komissio, T‑724/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:759, 82 kohta). Koska tällä oikeuskäytännöllä pyritään estämään oikeussuojakeinojen kiertäminen, sitä voidaan soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että väitetty vahinko johtuu yksinomaan lainvoimaiseksi tulleesta hallinnollisesta yksittäispäätöksestä, jota vastaan asianosainen olisi voinut nostaa kumoamiskanteen (ks. vastaavasti määräys 4.5.2005, Holcim (Ranska) v. komissio, T-86/03, EU:T:2005:157, 50 kohta).

31      Käsiteltävässä asiassa on siten riittävää todeta parlamentin esittämän oikeudenkäyntiväitteen hylkäämiseksi, että kumoamisvaatimukset jätetään tutkimatta siksi, ettei kyseessä ole kannekelpoinen toimi, eikä siksi, ettei kantaja ole riitauttanut kyseistä toimea tai on tehnyt sen myöhässä.

32      Näin ollen vahingonkorvausvaatimukset on otettava tutkittavaksi.

 Vahingonkorvausvaatimusten perusteltavuus

33      SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä: unionin toimielimen moitittu menettely on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt ja toimielimen menettelyn ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2020, neuvosto ym. v. K. Chrysostomides & Co. ym., C‑597/18 P, C‑598/18 P, C‑603/18 P ja C‑604/18 P, EU:C:2020:1028, 79 kohta).

34      Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, kanne on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun muita edellytyksiä (ks. tuomio 25.2.2021, Dalli v. komissio, C‑615/19 P, EU:C:2021:133, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Sen osoittamiseksi, että parlamentti on menetellyt lainvastaisesti, kantaja vetoaa käsiteltävässä asiassa neljään väitteeseen, jotka perustuvat sellaisten oikeussääntöjen rikkomiseen, joiden tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia, eli ensinnäkin henkiötietojen suojaa koskevan oikeuden, toiseksi syyttömyysolettaman, kolmanneksi OLAFin tutkimusten luottamuksellisuutta koskevan periaatteen ja neljänneksi hyvää hallintoa koskevan oikeuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

 Ensimmäinen väite, joka perustuu henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen

36      Kantaja väittää, että häntä koskevien henkilötietojen julkaiseminen riidanalaisessa päätöslauselmassa ei ollut luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39) 5 artiklassa tarkoitettua lainmukaista käsittelyä.

37      Kantaja väittää erityisesti, että hänen henkilötietojensa käsittely ei ollut kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi, koska OLAF oli todennut kertomuksessaan, että kantajan käyttäytyminen ei ollut vaikuttanut taloudellisesti lainkaan unionin talousarvioon. Näin ollen kantajaa koskevien tietojen julkaiseminen ei ollut tarpeen päätöksen tekemiseksi vastuuvapauden myöntämisestä ETSK:n talousarvion toteuttamisesta.

38      Parlamentti kiistää tämän väitteen.

39      Asetuksen 2018/1725 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos ja vain siltä osin kuin se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai unionin toimielimelle tai elimelle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.

40      Tältä osin on muistutettava, että SEUT 14 artiklan mukaan parlamentti toimii yhdessä Euroopan unionin neuvoston kanssa lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä ja huolehtii poliittisesta valvonnasta ja antaa neuvoja perussopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti. SEUT 319 artiklassa tarkoitetun julkisten varojen käytön demokraattisen valvonnan yhteydessä parlamentilla on laaja harkintavalta esittäessään huomautuksia siitä, miten unionin toimielimet ja elimet ovat toteuttaneet osuutensa unionin yleisestä talousarviosta.

41      Toimielimillä on myös tiettyä harkintavaltaa sen määrittämisessä, missä määrin henkilötietojen käsittely voi olla tarpeen viranomaisille annetun tehtävän suorittamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 20.7.2016, Oikonomopoulos v. komissio, T-483/13, EU:T:2016:421, ei julkaistu, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42      Kantajan väite edellyttää siten sen tarkastamista, ylittikö parlamentti harkintavaltansa, kun se katsoi, että kantajan henkilötietojen käsittely oli tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi eli sen valvomiseksi, kuinka ETSK:n toteutti talousarviota varainhoitovuonna 2019.

43      Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin tärkeää muistuttaa, että valvoessaan talousarvion toteuttamista varainhoitovuonna 2018 parlamentti epäsi ETSK:lta vastuuvapauden erityisesti sillä perusteella, toimenpiteet, joita kyseinen elin oli toteuttanut OLAFin kertomuksen noudattamiseksi ja tämänkaltaisten tilanteiden toistumisen estämiseksi tulevaisuudessa, olivat enimmäkseen riittämättömiä.

44      Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1) 262 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin tehtävä on huolehtia niiden toimenpiteiden seurannasta, joita vastuuvapauden saanut elin on toteuttanut vastuuvapauden myöntämistä koskevaan päätökseen liitettyjen huomautusten perusteella.

45      Koska käsiteltävässä asiassa parlamentti oli todennut, että toimenpiteet, joita ETSK oli toteuttanut varainhoitovuotta 2018 koskevaan päätöslauselmaan sisältyneiden huomautusten perusteella, olivat pääosin riittämättömiä, kantajan henkilötietojen käsittely oli tarpeen, jotta parlamentti saattoi täyttää tehtävänsä valvoa, kuinka ETSK toteutti talousarviota varainhoitovuonna 2019.

46      Toiseksi, myös parlamentin toteamista väärinkäytöksistä aiheutuneiden taloudellisten seurausten vakavuuden perusteella voitiin katsoa, että tällainen käsittely oli tarpeen.

47      Koska nimittäin kantajan syyksi luettu työpaikkakiusaaminen oli johtanut ETSK:ssa vakaviin väärinkäytöksiin, jotka ilmenivät menoina, jotka olisi voitu välttää ja joista kyseistä elintä moitittiin edellä 13 kohdassa mainitussa riidanalaisen päätöslauselman 68 kohdassa, parlamentti oli velvollinen tuomaan asian esiin.

48      Kun otetaan huomioon tämän käyttäytymisen toistumisen riski ja sen vaikutukset henkilöresursseja koskevaan hyvään hallintotapaan, kantajan henkilötietojen käsittely oli tarpeen riidanalaisen päätöslauselman johdanto-osan A kappaleessa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi eli lähinnä unionin toimielinten demokraattisen legitimiteetin vahvistamiseksi noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa.

49      Kolmanneksi, vaikka kantaja katsoo, että riidanalaisen päätöslauselman julkaiseminen on asetuksen 2018/1725 5 artiklan vastaista henkilötietojen käsittelyä, on muistutettava, että asetuksen 2018/1046 37 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että ”talousarvion – – tilinpäätöksen esittämisessä noudatetaan avoimuusperiaatetta”.

50      Tästä on todettu, että SEUT 15 artiklaan kirjattu avoimuusperiaate parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin, ja sen avulla varmistetaan, että hallinto on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin legitiimimpää, tehokkaampaa ja vastuullisempaa (tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C-92/09 ja C-93/09, EU:C:2010:662, 68 kohta). Kyseinen määräys on ilmaus siitä, että demokraattisessa yhteiskunnassa verovelvollisilla ja suurella yleisöllä on yleensä oikeus saada tietoja julkisten varojen käytöstä muun muassa henkilöstökuluihin. Tällaisilla tiedoilla edistetään julkista keskustelua yleiseen etuun liittyvästä kysymyksestä ja palvellaan siis yleistä etua (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2003, Österreichischer Rundfunk ym., C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, EU:C:2003:294, 85 kohta).

51      Riidanalaisten toimien julkaisemisella vastuuvapausmenettelyn yhteydessä pyrittiin siten parantamaan talousarvion toteuttamisen julkista valvontaa ja myötävaikuttamaan siihen, että unionin hallinto käyttää julkisia varoja asianmukaisesti (ks. analogisesti tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C-92/09 ja C-93/09, EU:C:2010:662, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöslauselman julkaiseminen oli tarpeen parlamentille kuuluvan yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi.

53      Kaikesta edellä esitetystä ilmenee, että parlamentti ei ylittänyt harkintavaltaansa, kun se katsoi, että kantajan henkilötietojen käsittely oli tarpeen, jotta se saattoi täyttää tehtävänsä valvoa, kuinka ETSK toteuttaa talousarviota. Kantajan henkilötietojen käsittely oli siten asetuksen 2018/1725 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla lainmukaista.

54      Se kantajan väite, jonka mukaan OLAF totesi kertomuksessaan, ettei kantajan syyksi luetuilla teoilla ollut lainkaan taloudellisia vaikutuksia, ei horjuta tätä päätelmää.

55      Riidanalainen päätöslauselma nimittäin annettiin osana ETSK:n talousarvion toteuttamisen valvontaa, eikä sen tarkoituksena ollut siten valvoa kantajan käyttäytymistä tai arvioida sitä.

56      Riidanalaisen päätöslauselman tarkoituksena oli ainoastaan antaa arvio siitä, kuinka ETSK oli toteuttanut talousarviotaan, ja esittää huomautuksia, jotka liittyivät menojen toteuttamiseen tulevaisuudessa. Tältä osin parlamentti yksilöi riidanalaisen päätöslauselman 68 kohdassa selvästi taloudelliset vaikutukset, joita käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisilla työpaikkakiusaamista merkitsevillä teoilla voi olla unionin elinten ja toimielinten asianmukaiseen toimintaan. Käsiteltävässä asiassa todetut vakavat hallinnolliset väärinkäytökset huomioon ottaen se, että OLAF totesi, ettei kantajan käyttäytymisestä tiettyjä henkilöstön jäseniä kohtaan ollut aiheutunut taloudellisia vaikutuksia, ei siten estänyt parlamenttia viittaamasta siihen.

57      Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen väitteen perusteella ei voida osoittaa, että parlamentti olisi toiminut lainvastaisesti.

 Toinen väite, joka perustuu syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamiseen

58      Kantaja väittää, että parlamentti loukkasi syyttömyysolettaman periaatetta, kun se riidanalaisessa päätöslauselmassa yksilöi kantajan työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijäksi, vaikka häntä ei ollut tuomittu näistä teoista missään tuomioistuimessa. Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen määräämään prosessinjohtotoimeen kantaja totesi tältä osin, että kun riidanalainen päätöslauselma annettiin, rikosoikeudellinen menettely oli vasta ”tutkintavaiheessa”, ja että Brysselin työsuojelutarkastaja olisi yhä voinut lopettaa asian käsittelyn ilman jatkotoimia.

59      Parlamentin tässä yhteydessä esittämät lausumat kuvastivat käsitystä kantajan syyllisyydestä tai ainakin antoivat yleisölle aihetta uskoa hänen syyllisyyteensä tai niillä vaikutettiin toimivaltaisessa tuomioistuimessa tehtävään tosiseikkojen arviointiin.

60      Parlamentti kiistää tämän väitteen.

61      Aluksi on muistutettava, että Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 48 artiklan 1 kohdassa vahvistetun syyttömyysolettaman periaatteen kunnioittaminen edellyttää, että jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2019, Dalli v. komissio, T-399/17, ei julkaistu, EU:T:2019:384, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62      Yhtäältä tämä periaate ei ole pelkästään menettelyllinen tae vain rikosasiassa, vaan sen soveltamisala on laajempi ja edellyttää sitä, että viranomainen ei totea henkilöä syylliseksi rikokseen ennen kuin hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2019, Dalli v. komissio, T-399/17, ei julkaistu, EU:T:2019:384, 173 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Syyttömyysolettamaa voi siten loukata paitsi tuomari tai tuomioistuin, myös muu viranomainen (ks. tuomio 12.7.2012, komissio v. Nanopoulos, T‑308/10 P, EU:T:2012:370, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Toisaalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohta ja perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta eivät voi estää ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan ja perusoikeuskirjan 11 artiklaan nähden, jossa taataan sananvapaus, viranomaisia tiedottamasta yleisölle meneillään olevista rikostutkimuksista, mutta näillä säännöillä edellytetään, että ne näin tehdessään noudattavat syyttömyysolettaman kunnioittamisen edellyttämää tahdikkuutta ja varovaisuutta (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komission, T-48/05, EU:T:2008:257, 212 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64      Lisäksi oikeuskäytännössä on todettu, että niin kauan kuin rikoksesta syytetty henkilö ei ole saanut tuomioistuimessa lainvoimaista tuomiota, parlamentin on kunnioitettava syyttömyysolettaman periaatetta ja siten noudatettava tahdikkuutta ja varovaisuutta käsitellessään päätöslauselmissaan niitä tekoja, joiden vuoksi kyseinen henkilö on vastaajana rikosoikeudellisessa menettelyssä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.2.2016, Rywin v. Puola, CE:ECHR:2016:0218JUD000609106, 207 ja 208 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65      Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että 29.4.2021 eli riidanalaisen päätöslauselman antamispäivänä mikään tuomioistuin ei ollut todennut kantajaa syylliseksi tekoihin, joista häntä moitittiin. Kyseisenä ajankohtana oli enintään vireillä rikosoikeudellinen menettely, jonka Belgian viranomaiset olivat käynnistäneet vuoden 2020 aikana. Kantaja myös toteaa parlamentin tätä kiistämättä, ettei kyseinen rikosoikeudellinen menettely ollut vielä päättynyt ja ettei riidanalaisia tosiseikkoja ollut saatettu pääasian ratkaisemiseen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

66      Näin ollen on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan syyttömyysolettama estää parlamenttia vetoamasta OLAFin kertomukseen, jossa kantaja nimetään työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijäksi, odottamatta, että rikosoikeudellinen menettely saatetaan päätökseen.

67      Viranomaisten OLAFin tutkinnan päättymisen jälkeen esittämistä lausumista on nimittäin jo todettu, ettei syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen ole esteenä sille, että unionin toimielin sen varmistamiseksi, että yleisölle tiedotetaan mahdollisimman tarkasti mahdollisiin väärinkäytöksiin tai petoksiin liittyvistä toimista, viittaa asiallisesti ja maltillisesti ja lähinnä tosiseikoissa pitäytyen kyseisestä toimielimen jäsenestä OLAFin kertomuksessa esitettyihin keskeisiin päätelmiin (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2019, Dalli v. komissio, T-399/17, ei julkaistu, EU:T:2019:384, 175–178 kohta).

68      Se, että parlamentti riidanalaisen päätöslauselman 66–70, 72, 75, 78, 79 ja 82 kohdassa, jotka kantaja luetteli istunnossa, mahdollisti kantajan yksilöimisen työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijäksi, mikä oli OLAFin kertomuksen keskeinen päätelmä, ei sellaisenaan merkitse syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista.

69      Sen arvioimisessa, onko kyseistä periaatetta loukattu, on ratkaisevaa pikemminkin se, minkälaisia sanavalintoja riidanalaisessa päätöslauselmassa on käytetty.

70      Tästä on todettava, että kannekirjelmässään kantaja ei, lukuun ottamatta sen johdanto-osassa riidanalaisesta päätöslauselmasta ilman huomautuksia esitettyjä lainauksia, yksilöi ainuttakaan kyseisen päätöslauselman kohtaa, jossa käytetyllä sanavalinnalla olisi hänen mukaansa loukattu syyttömyysolettaman periaatetta. Vastineeseen antamassaan vastauksessakin kantaja ainoastaan viittaa otteisiin asiakirjoista, jotka oli laadittu vuoden 2018 eli riidanalaista varainhoitovuotta edeltäneen varainhoitovuoden vastuuvapausmenettelyssä, eivätkä nämä otteet voi siten olla unionin yleisen tuomioistuimen laillisuusvalvonnan kohteena käsiteltävässä asiassa.

71      Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen kantaja arvosteli nimenomaisesti ainoastaan edellä 13 kohdassa mainittua riidanalaisen päätöslauselman 75 kohtaa, koska siinä mainittiin, että hänet oli ”tuomittu” (ranskaksi ”jugé”) syylliseksi häirintään, vaikka mitään tällaista tuomiota ei ole annettu.

72      Tästä on todettava, että ilmauksen ”tuomittu” käyttäminen on kyllä epäasianmukaista, koska kantaja ei ole saanut tuomiota. Myös parlamentti myönsi istunnossa, että tämä sanavalinta ei ollut ”erityisen onnistunut”.

73      Oikeuskäytännössä kuitenkin korostetaan, että sen arvioimisessa, onko syyttömyysolettaman periaatetta loukattu, on tärkeää ottaa huomioon se, minkä vaikutelman kyseessä olevat lausumat tosiasiallisesti synnyttävät, ei niiden sanamuotoa, sekä nimenomaiset olosuhteet, joissa lausumat on esitetty (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komissio, T-48/05, EU:T:2008:257, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74      Käsiteltävässä tapauksessa asian erityisolosuhteista voidaan päätellä, että riidanalaisen päätöslauselman ranskankielisessä versiossa käytetyllä ilmauksella ”tuomittu” (”jugé”) oli tarkoitus viitata OLAFin toteamukseen siitä, että kantajan käyttäytyminen kahta henkilöstön jäsentä kohtaan merkitsi työpaikkakiusaamista. Edellä esitetystä ilmenee, että tällainen lausuma, jossa ainoastaan viitataan OLAFin päätelmiin, ei loukkaa kantajan syyttömyysolettamaa.

75      Tätä päätelmää tukevat riidanalaisen päätöslauselman 75 kohdan eri kieliversiot, joihin ei sisälly minkäänlaista viittausta tuomioon sanan oikeudellisessa merkityksessä, kuten erityisesti englanninkielinen (”was found responsible”), saksankielinen (”verantwortlich gemacht wurde”), espanjankielinen (”fue declarado responsable”) ja hollanninkielinen versio (”verantwoordelijk werd bevonden”). Kyseisten lausumien todellisena tarkoituksena oli siten korostaa kantajan vastuuta työpaikkakiusaamisesta, sellaisena kuin se ilmeni OLAFin kertomuksesta, eikä niillä vaikutettu mitenkään hänen mahdollisesta syyllisyydestään belgialaisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä tehtävään arviointiin.

76      Lisäksi on todettava, että riidanalaisen päätöslauselman 83 kohdassa parlamentti myös muistutti, että rikosoikeudellisesta menettelystä ei ollut päätöslauselman antamisajankohtaan mennessä saatu lisätietoja. Tällainen maininta on omiaan poistamaan mahdolliset sekaannukset siitä, oliko kantajasta annettu ”tuomio” vai ei.

77      Näin ollen riidanalaisen päätöslauselman ranskankielisen version 75 kohdassa käytetyllä ilmauksella ”tuomittu” (”jugé”) ei, vaikka se ei olekaan asianmukainen eikä erityisen onnistunut, loukata kantajan syyttömyysolettamaa.

78      Koska kantaja on arvostellut nimenomaisesti ainoastaan riidanalaisen päätöslauselman 75 kohtaa, unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole selvittää ja tutkia, onko kyseisen päätöslauselman muissa kohdissa mahdollisesti loukattu hänen syyttömyysolettamaansa.

79      Edellä esitetystä seuraa, että toisen väitteen perusteella ei voida osoittaa, että parlamentti olisi menetellyt lainvastaisesti.

 Kolmas väite, joka perustuu OLAFin tutkimusten luottamuksellisuuden loukkaamiseen

80      Yhtäältä kantaja väittää, että OLAF ilmaisi parlamentille kertomuksensa sisältämät luottamukselliset tiedot 3.2.2020 pidetyssä Cocobun kokouksessa, jonka jälkeen Cocobu esitti ETSK:n vastuuvapaudesta mietintöluonnoksen, jossa muun muassa viitattiin kantajaan tämän sukunimellä. Riidanalainen päätöslauselma, joka perustui tähän Cocobun mietintöön, on siten annettu Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta 11.9.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (EUVL 2013, L 248, s. 1) vastaisesti.

81      Toisaalta kantaja väittää, että luottamuksellisuuden periaate estää parlamenttia ilmaisemasta kurinpito- tai tuomioistuinmenettelyn yhteydessä käytetyn kertomuksen sisältöä ja että tämä periaate ilmenee asetuksen N:o 883/2013 10 artiklasta ja 12 artiklan 2 kohdasta.

82      Parlamentti kiistää tämän väitteen.

83      Yhtäältä, koska kantaja väittää, että OLAF jätti noudattamatta luottamuksellisuusvelvollisuuttaan 3.2.2020 pidetyssä Cocobun kokouksessa, on riittävää todeta, ettei tätä väitettä voida ottaa tutkittavaksi, koska sillä pyritään osoittamaan kyseisen viraston menettelyn lainvastaisuus eikä vastaajan menettelyn lainvastaisuutta. Komissio, jonka alaisuuteen OLAF kuuluu, ei ole asianosaisena tässä menettelyssä.

84      Toisaalta on muistutettava, siltä osin kuin kantaja arvostelee parlamentin menettelyä, että luottamuksellisuusvelvollisuus on syyttömyysolettaman periaatteen välitön seuraus (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komissio, T-48/05, EU:T:2008:257, 213 kohta).

85      Edellä esitetystä seuraa, ettei kyseinen periaate estä parlamenttia julkisten varojen käyttöä koskevan valvontatehtävänsä yhteydessä viittaamasta OLAFin kertomuksen keskeisiin päätelmiin. Näin ollen ei voida väittää, ettei parlamentti pitänyt kiinni sen tietoon asetuksen N:o 883/2013 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti saatetun OLAFin kertomuksen luottamuksellisuudesta, kun se viittasi kyseisen kertomuksen keskeiseen päätelmään riidanalaisessa päätöslauselmassa.

86      Edellä esitetystä seuraa, että kolmannen väitteen perusteella ei voida osoittaa, että parlamentti olisi menetellyt lainvastaisesti.

 Neljäs väite, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan oikeuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

87      Kantaja väittää, että parlamentti jätti noudattamatta puolueettomuusvelvoitettaan ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta, kun se yksilöi tietyn luonnollisen henkilön ETSK:lle osoittamassaan talousarvion hoitoon liittyvässä asiakirjassa.

88      Parlamentti kiistää tämän väitteen.

89      Perusoikeuskirjan 41 artiklassa taatusta oikeudesta hyvään hallintoon on muistutettava, että se ei sellaisenaan anna oikeuksia yksityisille, paitsi silloin kun se on sellaisten erityisten oikeuksien ilmaisu, kuten jokaisen oikeus siihen, että hänen asiansa käsitellään puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa (tuomio 4.10.2006, Tillack v. komissio, T-193/04, EU:T:2006:292, 127 kohta). Puolueettomuusvaatimuksesta, jota kantaja väittää parlamentin jättäneen noudattamatta, on todettava, että se kattaa yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä, jonka hoidettavana asia on, saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (ks. tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 155 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90      Käsiteltävässä asiassa sen osoittamiseksi, että parlamentti on laiminlyönyt subjektiivista puolueettomuutta koskevaa velvollisuuttaan, kantaja ainoastaan väittää, että riidanalainen päätöslauselma sisältää ”[hänen] syyllisyyttään koskevia tietoja, jotka perustuvat OLAFin luottamuksellisessa kertomuksessa mainittuihin väitettyihin tekoihin”.

91      Se, että kantaja oli riidanalaisesta päätöslauselmasta yksilöitävissä työpaikkakiusaamista merkitsevien tekojen tekijäksi, mikä on yksi OLAFin kertomuksen päätelmistä, ei kuitenkaan voi mitenkään olla osoituksena siitä, että parlamentin jäsen on ilmaissut ennakolta määritetyn kannan tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja.

92      Objektiivista puoluettomuutta koskevan velvollisuuden osalta kantaja ainoastaan väittää, että OLAFin mukaan hänen käyttäytymisestään ei aiheutunut lainkaan taloudellisia vaikutuksia.

93      Tällaisella väitteellä ei kuitenkaan voida kyseenalaistaa parlamentin objektiivista puolueettomuutta.

94      Suhteellisuusperiaatteen väitetystä loukkaamisesta kantaja totesi vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen, etteivät tältä osin esitetyt perustelut olleet itsenäisiä ensimmäisen väitteen tueksi esitettyihin perusteluihin nähden.

95      Näin ollen on todettava, ettei neljännen väitteen perusteella voida osoittaa, että parlamentti olisi menetellyt lainvastaisesti.

96      Edellä esitetyn perusteella vahingonkorvausvaatimukset on siten hylättävä kokonaisuudessaan tarvitsematta tutkia, ovatko kaksi muuta edellytystä unionin vastuun syntymiseksi täyttyneet. Siitä parlamentin vaatimuksesta, joka koskee 3.2.2020 pidetyn Cocobun kokouksen väitetyn pöytäkirjan poistamista käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta, ei myöskään ole tarpeen lausua, sillä kyseisellä asiakirjalla ei, koska siihen vedotaan OLAFin lainvastaisen menettelyn osoittamiseksi, ole käsiteltävän asian kannalta mitään merkitystä.

 Oikeudenkäyntikulut

97      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja parlamentti on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      KN velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

van der Woude

Svenningsen

Mac Eochaidh

Pynnä

 

      Laitenberger

Julistettiin Luxemburgissa 30.11.2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.