UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)

19 päivänä marraskuuta 2015 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2001/29/EY – 3 artiklan 1 kohta – Välittäminen yleisölle – Käsitteet ”välittäminen” ja ”yleisö” – Televisio-ohjelmien lähettäminen – Ns. suoran siirron menetelmä

Asiassa C‑325/14,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka hof van beroep te Brussel (Brysselin muutoksenhakutuomioistuin, Belgia) on esittänyt 17.6.2014 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 7.7.2014, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

SBS Belgium NV

vastaan

Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers (SABAM),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä M. Safjan ja K. Jürimäe,

julkisasiamies: N. Wahl,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.6.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        SBS Belgium NV, edustajinaan advocaat P. Maeyaert ja advocaat A. De Bleeckere,

–        Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers (SABAM), edustajanaan avocat E. Marissens,

–        Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Segoin ja F.-X. Bréchot,

–        Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään J. Samnadda ja F. Wilman,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajana on SBS Belgium NV (jäljempänä SBS) ja vastapuolena Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers (SABAM) (belgialainen kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistys) ja joka koskee velvollisuutta maksaa kohtuullinen korvaus ohjelmien lähettämisestä suoran siirron tekniikan avulla.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

3        Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 23 ja 27 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(23)      Tällä direktiivillä olisi edelleen yhdenmukaistettava tekijän oikeutta välittää teoksia yleisölle. Tämä oikeus tulisi ymmärtää laajasti siten, että se koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Tämän oikeuden olisi katettava kaikenlainen teoksen siirto ja edelleen siirto yleisölle sekä langallisesti että langattomasti, mukaan lukien yleisradiointi. Tämän oikeuden ei olisi koskettava muita toimia.

– –

(27)      Pelkkä aineiston välittämisen mahdollistavien tai toteuttavien välineiden tarjoaminen ei ole tässä direktiivissä tarkoitettua välittämistä.”

4        Tämän direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, säädetään seuraavaa:

”1.       Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

– –

3.      Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet eivät sammu tässä artiklassa säädetyllä tavalla tapahtuvan yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen yhteydessä.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

5        SABAM, joka on tekijänoikeuksia valvova yhdistys, edustaa tekijöitä asioissa, jotka koskevat tekijänoikeuksilla suojattujen teosten käyttöön antamista kolmansille koskevia lupahakemuksia ja asianmukaisen korvauksen saamista tästä käyttöön antamisesta.

6        SBS on hollanninkielinen kaupallinen lähetystoiminnan harjoittaja, joka tuottaa ja hyödyntää televisio-ohjelmia. Lähetystoimintansa puitteissa SBS käyttää useita yksityisiä kaupallisia televisiokanavia Belgiassa. Sen ohjelmatarjonta käsittää sekä sen itse tuottamia ohjelmia että koti- ja ulkomaisilta tuottajilta ja ohjelmatoimittajilta ostettuja ohjelmia.

7        SBS käyttää lähetyksissään yksinomaan niin sanotun suoran siirron tekniikkaa. Kyseessä on kaksivaiheinen menettely, jossa SBS lähettää ohjelmasignaalinsa Belgacomin, Telenetin ja TV Vlaanderenin kaltaisille jakelijoilleen yksityisen pisteestä pisteeseen ‑linjan (point-to-point) avulla. Tässä vaiheessa suuri yleisö ei voi saada näitä signaaleja. Tämän jälkeen jakelijat lähettävät kyseiset signaalit koodattuina tai koodaamattomina tilaajilleen, jotka voivat katsoa ohjelmia vastaanottimissaan, tarvittaessa jakelijan heidän käyttöönsä antaman dekooderin avulla. Sen mukaan, mikä jakelija on kyseessä, signaalit siirretään satelliitilla TV Vlaanderenin osalta, kaapelilla Telenetin osalta tai xDSL-linjan avulla Belgacomin osalta.

8        SABAM katsoo, että SBS välittää lähetystoiminnan harjoittajana yleisölle teoksia direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla suoran siirron tekniikan avulla. Näin ollen vaaditaan tekijänoikeuksien haltijoiden lupa. Se vaatii korvauksena tietyn rahasumman maksamista.

9        SBS kiistää tämän vaatimuksen. Sen mukaan ainoastaan jakelijat ja muut samantyyppiset elimet suorittavat teosten välittämistä kohdeyleisölle tekijänoikeuksien kannalta. Sen mukaan sen ei siis tarvitse suorittaa korvausta.

10      Rechtbank van koophandel te Brussel (kauppaoikeudellisia asioita käsittelevä Brysselin alioikeus) hyväksyi SABAMin vaatimuksen ja velvoitti SBS:n maksamaan melkein miljoona euroa tekijänoikeuksina vuodelta 2009.

11      SBS valitti kyseisen alioikeuden tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

12      Tässä tilanteessa hof van beroep te Brussel (Brysselin muutoksenhakutuomioistuin) on päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Suorittaako lähetystoiminnan harjoittaja, joka lähettää ohjelmansa yksinomaan käyttäen suoran siirron tekniikkaa eli kaksivaiheista prosessia, jossa se toimittaa ohjelmasignaalinsa koodattuina satelliitin, lasikuituyhteyden tai jonkin muun siirtotavan välityksellä jakelijoille (satelliitti-, kaapeli- tai xDSL-linjajakelijoille) ilman, että signaalit ovat kyseisen toimituksen aikana tai sen johdosta yleisön saatavilla, ja jossa jakelijat tämän jälkeen lähettävät signaalit tilaajilleen, jotta nämä voivat katsoa ohjelmia, direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitettua välittämistä yleisölle?”

 Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

13      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että lähetystoiminnan harjoittaja suorittaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettua teosten välittämistä yleisölle, kun se toimittaa ohjelmasignaalejaan yksinomaan signaalien jakelijoille ilman, että signaalit olisivat tämän toimituksen aikana tai sen johdosta yleisön saatavilla, ja nämä jakelijat lähettävät tämän jälkeen signaalit tilaajilleen, jotta nämä voivat katsoa kyseisiä ohjelmia.

14      Tästä on todettava, että direktiivin 2001/29 päätavoitteena on suojan saattaminen korkealle tasolle tekijöiden hyväksi, mikä mahdollistaa sen, että nämä saavat teostensa käytöstä asianmukaisen korvauksen erityisesti silloin, kun teoksia välitetään yleisölle. Tästä seuraa, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa olevan yleisölle välittämisen käsite on ymmärrettävä laajasti, kuten myös mainitun direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleesta nimenomaisesti käy ilmi (tuomio ITV Broadcasting ym., C-607/11, EU:C:2013:147, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15      Oikeuskäytännössä on jo katsottu, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa yleisölle välittämisen käsitteessä yhdistyy kaksi kumulatiivista tekijää eli teoksen ”välittäminen” ja teoksen välittäminen ”yleisölle” (ks. tuomio Svensson ym., C-466/12, EU:C:2014:76, 16 kohta).

16      Ensinnäkin ”välittämisellä” tarkoitetaan kaikenlaista suojattujen teosten välittämistä käytetyistä välineistä tai teknisistä prosesseista riippumatta (tuomio Football Association Premier League ym., C-403/08 ja C-429/08, EU:C:2011:631, 193 kohta).

17      Siten teoksen tekijän on periaatteessa sallittava erikseen asianomaisen teoksen kukin lähettäminen tai edelleen lähettäminen, jossa käytetään erityistä tekniikkaa (tuomio ITV Broadcasting ym., C-607/11, EU:C:2013:147, 24 kohta).

18      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva lähetystoiminnan harjoittaja toimittaa ohjelmasignaaleja useammille jakelijoille, jotka jakelevat signaaleja satelliitin, kaapelin tai xDSL-linjan avulla ja siten eri välineillä ja teknisillä prosesseilla.

19      Tästä seuraa, että tällaisia toimituksia, riippumatta siitä, ovatko ne rinnakkaisia vai eivät, on pidettävä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”välittämisenä”.

20      Jotta kyseessä on direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”välittäminen yleisölle”, edellytetään toiseksi lisäksi, kuten tämän tuomion 15 kohdassa on todettu, että suojatut teokset todellakin välitetään ”yleisölle”.

21      Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että yleisön käsitteellä tarkoitetaan rajoittamatonta määrää potentiaalisia vastaanottajia ja televisionkatsojia, ja se merkitsee lisäksi sitä, että henkilöitä on oltava varsin huomattava määrä (ks. vastaavasti tuomio SGAE, C-306/05, EU:C:2006:764, 37 ja 38 kohta ja tuomio ITV Broadcasting ym., C-607/11, EU:C:2013:147, 32 kohta).

22      Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä selvästi ilmenee, pääasian kaltaisessa tilanteessa kyseessä oleva lähetystoiminnan harjoittaja toimittaa ohjelmasignaaleja yksittäisille ja tietyille jakelijoille ilman, että mahdolliset televisionkatselijat voisivat saada ne.

23      Siten pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen lähetystoiminnan harjoittajan toimittamia teoksia ei välitetä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle yleisölle vaan yksittäisille tietyille ammatinharjoittajille.

24      Koska edellytys siitä, että suojatut teokset on välitettävä yleisölle, ei tämän tuomion 15 kohdassa esiin tuodun yleisölle välittämisen kahden osatekijän kumulatiivisuus huomioon ottaen täyty, pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset lähetystoiminnan harjoittajan suorittamat toimitukset eivät lähtökohtaisesti kuulu direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”yleisölle välittämisen” käsitteen soveltamisalaan.

25      Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että tietyissä tilanteissa pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia jakelijan tilaajia voidaan pitää lähetystoiminnan harjoittajan suorittaman alkuperäisen toimituksen kohteena olevana yleisönä.

26      Tältä osin on ensinnäkin selvää, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset jakelijat eivät missään tapauksessa kuulu tällaiseen yleisöön, toisin kuin hotellitoiminnan harjoittajien kaltaiset yksiköt, jotka ovat olleet tuomioon SGAE (C-306/05, EU:C:2006:764) ja tuomioon Phonographic Performance (Ireland) (C-162/10, EU:C:2012:141) johtaneiden asioiden kohteena.

27      Tästä seuraa, että tilaajia, jotka ovat kyseessä olevien jakelijoiden toimitusten vastaanottajia, ei ensi näkemältä voida pitää ”uutena” yleisönä, jota lähetystoiminnan harjoittajan suorittama alkuperäinen välittäminen ei koske (ks. toisin tuomio SGAE, C-306/05, EU:C:2006:764, 40 kohta).

28      Näin ollen pääasiassa on olemassa vain yksi ainoa ”yleisö” eli kunkin jakelijan kaikki tilaajat.

29      Tältä osin kysymyksen sanamuodosta, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen esittänyt, ilmenee, että näiden jakelijoiden toiminnan johdosta niiden tilaajat voivat katsoa televisio-ohjelmia.

30      Oikeuskäytännössä on jo katsottu, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ammatinharjoittajan suorittama teoksen jakelu sen tilaajille merkitsee hyötytarkoituksessa tehtävää itsenäisten palvelujen tarjoamista, sillä tilaajat maksavat tilausmaksun lähetystoiminnan harjoittajan sijasta kyseiselle ammatinharjoittajalle, eikä tätä maksua makseta mahdollisista teknisistä suorituksista vaan mahdollisuudesta päästä osalliseksi kyseistä lähetystä ja vastaanottaa näin ollen suojattuja teoksia (ks. analogisesti tuomio Airfield ja Canal Digitaal, C-431/09 ja C-432/09, EU:C:2011:648, 80 kohta).

31      Ammatinharjoittajan tämän tuomion edeltävässä kohdassa esitetyissä olosuhteissa suorittama toimitus ei näin ollen ole pelkkä tekninen väline alkuperäisen lähetyksen vastaanotettavuuden takaamiseksi tai parantamiseksi sen peittoalueella (ks. analogisesti tuomio Airfield ja Canal Digitaal, C-431/09 ja C-432/09, EU:C:2011:648, 79 kohta).

32      Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että jakelija voi olla epäitsenäisessä asemassa lähetystoiminnan harjoittajaan nähden ja että sen jakelupalvelujen suorittaminen voi olla luonteeltaan puhtaasti tekninen siten, että sen osallistuminen on oikeuskäytännössä tarkoitettu pelkkä tekninen väline (ks. mm. tuomio Football Association Premier League ym., C-403/08 ja C-429/08, EU:C:2011:631, 194 kohta ja tuomio Airfield ja Canal Digitaal, C-431/09 ja C-432/09, EU:C:2011:648, 74 ja 79 kohta).

33      Jos näin on – mikä on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen varmistettava –, kyseessä olevien jakelijoiden tilaajia voidaan pitää yleisönä, jotka kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajan suorittaman välittämisen piiriin sillä seurauksella, että viimeksi mainittu suorittaa ”välittämisen yleisölle”.

34      Kaikkien edellä esitettyjen näkemysten perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lähetystoiminnan harjoittaja ei suorita kyseisessä säännöksessä tarkoitettua välittämistä yleisölle, kun se toimittaa ohjelmasignaalejaan yksinomaan signaalien jakelijoille ilman, että yleisö voi saada nämä signaalit tämän välittämisen aikana ja johdosta, ja kun kyseiset jakelijat lähettävät tämän jälkeen mainitut signaalit tilaajilleen, jotta nämä voivat katsoa ohjelmia, ellei kyseessä olevien jakelijoiden osuus ole vain pelkkä tekninen väline, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on varmistettava.

 Oikeudenkäyntikulut

35      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lähetystoiminnan harjoittaja ei suorita kyseisessä säännöksessä tarkoitettua välittämistä yleisölle, kun se toimittaa ohjelmasignaalejaan yksinomaan signaalien jakelijoille ilman, että yleisö voi saada nämä signaalit tämän välittämisen aikana ja johdosta, ja kun kyseiset jakelijat lähettävät tämän jälkeen mainitut signaalit tilaajilleen, jotta nämä voivat katsoa ohjelmia, ellei kyseessä olevien jakelijoiden osuus ole vain pelkkä tekninen väline, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on varmistettava.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.