Asia C-741/19

Moldovan tasavalta

vastaan

Komstroy LLC, jolle Energoaliansin oikeudet ovat siirtyneet

(ennakkoratkaisupyyntö – Cour d’appel de Paris)

 Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 2.9.2021

Ennakkoratkaisupyyntö – Energiaperuskirjasta tehty sopimus – 26 artikla – Soveltumattomuus jäsenvaltioiden välillä – Välitystuomio – Tuomioistuinvalvonta – Jäsenvaltion tuomioistuimen toimivalta – Kolmannen valtion toimijan ja kolmannen valtion välinen riita – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 1 artiklan 6 alakohta – Investoinnin käsite

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Unionin ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan nojalla tekemän kansainvälisen sopimuksen tulkinta – Energiaperuskirjasta tehty sopimus – Kolmannen valtion toimijan ja kolmannen valtion välinen riita – Unionin etu, joka koskee kyseisen sopimuksen määräyksen tulkitsemista yhtenäisellä tavalla – Unionin tuomioistuimen toimivalta antaa tällainen tulkinta

(SEU 19 artikla; SEUT 267 artikla; vuoden 1994 energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 1 artiklan 6 alakohta ja 26 artiklan 1 kohta)

(ks. 22–38 kohta)

2.        Kansainväliset sopimukset – Energiaperuskirjasta tehty sopimus – Riidan antaminen kyseisen sopimuksen mukaisen välitystuomioistuimen ratkaistavaksi – Tuomioistuin, joka ei kuulu jäsenvaltion tuomioistuinjärjestelmään mutta joka on perustettu Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (Uncitral) välimiessääntöjen perusteella – Jäsenvaltion ja toisen jäsenvaltion investoijan välinen riita, joka koskee investointia, jonka jälkimmäinen on tehnyt ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(Vuoden 1994 energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 1 artiklan 6 alakohta ja 26 artikla)

(ks. 48–66 kohta)

3.        Kansainväliset sopimukset – Energiaperuskirjasta tehty sopimus – Investoinnin käsite – Se, että kyseisen sopimuksen sopimuspuolen yritys hankkii sellaiseen sähköntoimitussopimukseen, joka ei liity investointiin, perustuvan saatavan, joka kyseisen sopimuksen ulkopuolisessa valtiossa sijaitsevalla yrityksellä on mainitun sopimuksen sopimuspuolen valtionyritykseltä, ei kuulu käsitteen piiriin

(Vuoden 1994 energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 1 artiklan 6 alakohta ja 26 artiklan 1 kohta)

(ks. 67–85 kohta ja tuomiolauselma)


Tiivistelmä

Ukrenergo, ukrainalainen tuottaja, myi vuonna 1999 tehtyjen sopimusten mukaisesti sähköä Energoaliansille, ukrainalaiselle jakeluyhtiölle, joka myi sähkön edelleen Derimenille, Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröidylle yhtiölle, joka puolestaan myi sähkön edelleen Moldtranselectrolle, moldovalaiselle valtionyritykselle, jotta sähkö vietäisiin Moldovaan. Sähkön toimitusmääristä sovittiin kuukausittain suoraan Moldtranselectron ja Ukrenergon välillä.

Derimen maksoi ostetusta sähköstä maksettavat määrät kokonaisuudessaan Energoaliansille, kun taas Moldtranselectro maksoi Derimenille tästä sähköstä maksettavat määrät ainoastaan osittain. Derimen siirsi 30.5.2000 Energoaliansille saatavan, joka sillä oli Moldtranselectrolta. Moldtranselectro maksoi velkansa Energoaliansille vain osittain siirtämällä tälle saataviansa. Energoalians yritti turhaan saada velan maksamatta olevan osan, joka oli 16 287 185,94 Yhdysvaltain dollaria (USD) (n. 13 735 000 euroa), saattamalla asian ensin Moldovan ja myöhemmin Ukrainan tuomioistuinten käsiteltäväksi.

Energoalians katsoi, että tietyt Moldovan tasavallan tässä yhteydessä toteuttamat toimenpiteet olivat energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen(1), jonka peruskäsite on taloudellisen kasvun edistäminen investointien ja energia-alan kaupan vapauttamiseen tähtäävin toimenpitein, mukaisten velvoitteiden ilmeisiä rikkomisia.

Energoalians, jonka oikeudet siirtyivät myöhemmin Komstroy LLC:lle, aloitti energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetun välitysmenettelyn(2). Tilapäinen välitystuomioistuin, joka oli perustettu kyseisen riidan ratkaisemiseksi ja joka sijaitsi Pariisissa (Ranska), totesi olevansa toimivaltainen ja tuomitsi Moldovan tasavallan maksamaan Energoaliansille tietyn rahasumman energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen perusteella. Välitystuomioistuimen antamasta tuomiosta nostetun kumoamiskanteen ja Cour de cassationin (ylin tuomioistuin, Ranska) antaman tuomion jälkeen Moldovan tasavalta riitautti kyseisen välitystuomioistuimen toimivallan cour d’appel de Paris’ssa (Pariisin ylioikeus, Ranska) eli ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa sillä perusteella, että sähkönmyyntisopimukseen perustuva saatava ei ole energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettu investointi(3). Tätä varten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti kolme kysymystä investoinnin käsitteestä.

Unionin tuomioistuin toteaa suuren jaoston antamassa tuomiossa, että se, että energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen sopimuspuolen yritys hankkii sellaiseen sähköntoimitussopimukseen, joka ei liity investointiin, perustuvan saatavan, joka kyseisen sopimuksen ulkopuolisessa valtiossa sijaitsevalla yrityksellä on mainitun sopimuksen sopimuspuolen valtionyritykseltä, ei ole energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettu investointi(4).

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin tarkastelee aluksi omaa toimivaltaansa vastata esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin, koska useat osapuolet Komstroy mukaan lukien ovat väittäneet, että unionin oikeutta ei voida soveltaa kyseessä olevaan riitaan sen perusteella, että kyseisen riidan osapuolet eivät ole osa Euroopan unionia.

Unionin tuomioistuin toteaa olevansa toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisun energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen, joka on sekasopimus, jonka ovat siis tehneet unioni ja useat jäsenvaltiot, tulkinnasta. Unionin tuomioistuimella on toimivalta vastata esitettyihin kysymyksiin tarkemmin ottaen sen vuoksi, että ne koskevat energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettua investoinnin käsitettä ja että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unionilla on ulkomaisten suorien sijoitusten osalta yksinomainen toimivalta ja muiden kuin suorien sijoitusten osalta jaettu toimivalta(5).

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä, että pääasian riidan asianosaisina ovat investoija kolmannesta valtiosta ja muu kolmas valtio. Pitää kylläkin paikkansa, että unionin tuomioistuimella ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa tulkita kansainvälistä sopimusta siltä osin kuin on kyse sen soveltamisesta riitaan, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. Tämä pätee muun muassa silloin, kun tällaisen riidan asianosaisina ovat investoija kolmannesta valtiosta ja muu kolmas valtio. Unionin edun mukaista on kuitenkin se, että energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettua investoinnin käsitettä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, ja näin on siitä riippumatta, missä olosuhteissa kyseessä olevaa määräystä sovelletaan. Tämä pätee niihin määräyksiin, joiden tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää. Unionin tuomioistuin toteaa erityisesti, että jos asia kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin saattaa joutua lausumaan kyseisten energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen määräysten tulkinnasta joko välitystuomion kumoamista koskevan vaatimuksen yhteydessä tai tavanomaisessa tuomioistuinmenettelyssä.

Unionin tuomioistuin toteaa joka tapauksessa, että riidan osapuolet päättivät saattaa riidan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (Uncitral) välimiessääntöjen perusteella perustetun tilapäisen välitystuomioistuimen käsiteltäväksi(6) ja ne hyväksyivät kyseisten välimiessääntöjen mukaisesti, että välimiesmenettelyn paikka on Pariisi, eli paikka vahvistettiin jäsenvaltion ja tässä tapauksessa Ranskan alueelle, missä energiaperuskirjasta tehtyä sopimusta voidaan soveltaa unionin säädöksenä. Tämä välimiesmenettelyn paikan vahvistaminen johtaa näin ollen siihen, että kyseisen jäsenvaltion alueella aloitetussa menettelyssä sovelletaan unionin oikeutta, jonka noudattamisesta sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on SEU 19 artiklan mukaisesti huolehdittava.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen, joka koskee energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettua investoinnin käsitettä, vastaamiseksi unionin tuomioistuin tutkii ensin, mitkä riidat voidaan saattaa välitystuomioistuimen käsiteltäväksi energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan nojalla, koska tämä tulkinta on tarpeen tilapäisen välitystuomioistuimen toimivallan vahvistamiseksi. Useat asian käsittelyn kirjalliseen ja suulliseen vaiheeseen osallistuneet jäsenvaltiot pyysivät unionin tuomioistuinta täsmentämään, voiko tällainen tuomioistuin ratkaista jäsenvaltion toimijan ja toisen jäsenvaltion välisen riidan(7) noudattaen samalla unionin tuomioistuinjärjestelmän itsenäisyyttä koskevaa periaatetta.

Unionin tuomioistuin täsmentää tältä osin ensinnäkin, että välitystuomioistuin päättää riitakysymyksistä energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen, joka on unionin säädös, ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, joten kyseisen tuomioistuimen on mahdollisesti tulkittava tai sovellettava unionin oikeutta.

Toiseksi on niin, että kyseinen välitystuomioistuin ei ole osa jäsenvaltion eli tässä tapauksessa Ranskan tuomioistuinjärjestelmää. Tämän seurauksena kyseistä tuomioistuinta ei voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna ”jäsenvaltion” tuomioistuimena eikä se voi näin ollen esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä(8).

Kolmanneksi on niin, että unionin tuomioistuinjärjestelmän itsenäisyyttä koskevan periaatteen noudattamisen varmistamiseksi välitystuomion on oltava jäsenvaltion tuomioistuimen valvonnan alainen, jotta voidaan varmistaa unionin oikeuden täysimääräinen noudattaminen ja taata, että unionin oikeutta koskevat kysymykset voidaan tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä. Nyt käsiteltävässä asiassa riidan osapuolet ovat valinneet Uncitralin välimiessääntöjen mukaisen välitystuomioistuimen, ja ne ovat hyväksyneet sen, että välimiesmenettelyn paikka on Pariisi, ja tämän johdosta menettelyssä, jossa on kyse välitystuomion tuomioistuinvalvonnasta, sovelletaan Ranskan oikeutta. Kyseessä oleva kansallinen tuomioistuin voi kuitenkin harjoittaa tällaista tuomioistuinvalvontaa vain, jos se sallitaan kansallisessa oikeudessa. Ranskan oikeudessa säädetään ainoastaan rajoitetusta valvonnasta, joka koskee muun muassa välimiesoikeuden toimivaltaa. Lisäksi nyt kyseessä oleva välimiesmenettely eroaa kaupan alan välimiesmenettelystä, joka perustuu asianomaisten osapuolten tahdonautonomiaan. Nyt kyseessä oleva välimiesmenettely perustuu kansainväliseen sopimukseen, jolla jäsenvaltiot sopivat siitä, että ne syrjäyttävät oikeussuojakeinojen järjestelmän, jonka ne ovat velvollisia luomaan, sillä riidat voivat koskea unionin oikeuden soveltamista tai tulkitsemista.

Kaikkien näiden välimiesoikeuden erityispiirteiden johdosta unionin tuomioistuin katsoo, että jos riidassa ovat asianosaisina jäsenvaltiot, tällaisten riitojen ratkaisumekanismilla ei voida varmistaa sitä, että riidat ratkaisee unionin tuomioistuinjärjestelmään kuuluva tuomioistuin, ja ainoastaan tällainen tuomioistuin voi taata unionin oikeuden täyden tehokkuuden(9). Näin ollen kyseessä olevaa energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen määräystä(10) ei sovelleta riitoihin, joissa asianosaisina ovat jäsenvaltio ja toisen jäsenvaltion investoija ja jotka koskevat investointia, jonka jälkimmäinen on tehnyt ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.

Seuraavaksi unionin tuomioistuin täsmentää energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettua investoinnin käsitettä. Tältä osin unionin tuomioistuin toteaa, että sähköntoimitussopimukseen perustuva saatava on investoijan suoraan omistamaa omaisuutta, ja se muistuttaa, että investoijan käsitteellä, joka määritellään energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa ja jota käytetään muun muassa kyseisen sopimuksen 26 artiklan 1 kohdassa, tarkoitetaan Ukrainan kaltaisen sopimuspuolen osalta muun muassa kaikkia kyseisen sopimuspuolen alueella sovellettavan lainsäädännön mukaisesti järjestäytyneitä yrityksiä. Pelkkään sähkönmyyntisopimukseen perustuvan saatavan ei sinänsä kuitenkaan voida katsoa olevan siirretty energia-alan taloudellisen toiminnan harjoittamiseen. Tästä seuraa, että pelkkä toimitussopimus, joka koskee nyt käsiteltävässä asiassa muiden toimijoiden tuottamaa sähköä, on liiketoimi, joka ei sellaisenaan voi muodostaa investointia. Tämä tulkinta vastaa energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetun kaupan ja sopimuksessa tarkoitettujen investointien välistä selkeää erottelua.


1      Energiaperuskirjasta tehty sopimus, joka allekirjoitettiin Lissabonissa 17.12.1994 (EYVL 1994, L 380, s. 24) ja hyväksyttiin Euroopan yhteisöjen puolesta 23.9.1997 tehdyllä neuvoston ja komission päätöksellä 98/181/EY, EHTY, Euratom (EYVL 1998, L 69, s. 1).


2      Energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 1 kohta.


3      Energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 1 artiklan 6 alakohta ja 26 artiklan 1 kohta.


4      Energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 1 artiklan 6 alakohta ja 26 artiklan 1 kohta.


5      SEUT 207 artikla; lausunto 1/17 (EU:n ja Kanadan välinen CETA-sopimus), 30.4.2019 (EU:C:2019:341).


6      Energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 4 kohdan b alakohta.


7      Energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 26 artikla.


8      Tuomio 6.3.2018, Achmea, (C-284/16, EU:C:2018:158, 43–49 kohta).


9      Tuomio 6.3.2018, Achmea, (C-284/16, EU:C:2018:158, 56 kohta).


10      Energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan c alakohta.