EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

16 päivänä syyskuuta 2013

Asia F‑92/11

Carla Faita

vastaan

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

Henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Avustamispyyntö – Päätöksen perustelut

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Carla Faita vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) 14.6.2011 tekemän päätöksen, jolla hylättiin 14.2.2011 tehty valitus, ja toisaalta velvoittamaan ETSK:n maksamaan hänelle 15 000 euroa korvauksena väitetystä työpaikkakiusaamisesta.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Carla Faita vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean oikeudenkäyntikuluista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Avustamispyynnön käsite – Vaatimus päätöksen tekemisestä tai henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen korvauksen myöntämisestä – Hakemuksessa tarkoitetun toiminnan päättyminen, jolla ei ole merkitystä

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Väitetysti työpaikkakiusaamisen uhriksi joutuneen virkamiehen kanne, joka koskee avustamispyynnön hylkäämistä – Kantajan siirtäminen eläkkeelle ennen kanteen nostamista – Oikeussuojan tarpeen säilyminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

3.      Henkilöstökanne – Kanneperusteet – Työpaikkakiusaamisen olemassaoloa koskeva kanneperuste – Velvollisuus ottaa huomioon merkityksellinen asiayhteys kokonaisuudessaan

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista

5.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Hylkäämispäätös – Hallinnolla ei ole velvollisuutta korvata riidanalaisen päätöksen perusteluita

(Henkilöstösääntöjen 90 artikla)

6.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

7.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaamisen käsite – Väitetyn uhrin ylentäminen – Seikka, joka ei sulje pois työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla)

8.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaamisen käsite – Arviointikertomuksen sisältämät arvosanat ja arviot, jotka eivät ole ratkaisevia osoituksia työpaikkakiusaamisen todellisuudesta

(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla)

9.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Väitetty uhri ei ole velvollinen noudattamaan toimielimen sisäisissä säännöissä avustamispyynnön tekemistä varten säädettyä menettelyä

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

10.    Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Ulottuvuus – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

11.    Virkamiehet – Työpaikkakiusaamisen käsite – Virkamies, jolta on poistettu yksikönpäällikön sijaisen tehtävä – Tosiseikka, joka ei merkitse työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla)

1.      Avustamispyynnöksi on luokiteltava paitsi sellaisen virkamiehen esittämä pyyntö, joka väittää joutuneensa häneen tai hänen tavaroihinsa tai perheenjäseniinsä kohdistuvien uhkausten, harjausten, loukkausten, solvausten tai hyökkäysten uhriksi, myös kaikki sellaisten virkamiesten esittämät pyynnöt, joissa nimittävää viranomaista vaaditaan tekemään päätös tai myöntämään virkamiehelle korvausta henkilöstösääntöjen 24 artiklaan liittyvästä syystä, myös silloin kun toiminta on lakannut.

(ks. 48 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑95/09, Skareby v. komissio, 8.2.2011, 25 ja 26 kohta

2.      Virkamies tai entinen virkamies, joka väittää joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi ja joka riitauttaa tuomioistuimessa toimielimen päätöksen kieltäytyä tutkimasta avustamispyyntöä aineellisen kysymyksen osalta, säilyttää lähtökohtaisesti oikeussuojan tarpeen, vaikka väitetty kiusaaminen on päättynyt tai kun kantaja ei vaadi korvausta väitetystä kiusaamisesta aiheutuneesta vahingosta tai kurinpitomenettelyn aloittamista oletettua kiusaajaa vastaan tai kiusaamiseen hänen mukaansa myötävaikuttaneen asiakirjan kumoamista, koska sillä, että hallinto mahdollisesti toteaa työpaikkakiusaamisen olemassaolon, voi sellaisenaan olla suotuisia vaikutuksia kiusatun henkilön toipumisprosessissa. Tältä osin se seikka, että väitetty uhri on siirretty eläkkeelle ennen kanteen nostamista, ei tee tyhjäksi hänen oikeussuojan tarvettaan.

(ks. 55 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Skareby v. komissio, 26 kohta

3.      Unionin tuomioistuinten on väitettyä työpaikkakiusaamista koskevan kanteen yhteydessä, kun se arvioi pahansuovan toiminnan olemassaoloa, otettava huomioon merkitykselliset tosiseikat kokonaisuudessaan. Päätös on tosiseikka, joka voi olla muiden seikkojen lisäksi huomioon otettava osoitus tällaisesta toiminnasta ilman, että sen laillisuutta on aiheellista tutkia tai että kanteen nostamisen määräaikojen päättyminen hänen osaltaan olisi esteenä sille, että tuomioistuin toteaa työpaikkakiusaamisen tapahtuneen. Näin on sitä suuremmalla syyllä silloin kun on mahdollista, että syrjintä tulee kokonaan ilmi vasta tällaista toimintaa ilmentävää päätöstä koskevan kanteen nostamisen määräaikojen päätyttyä.

(ks. 57 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑68/09, Barbin v. parlamentti, 15.2.2011, 109 kohta

4.      Kanteen tutkittavaksi ottamista varten on riittävää, että ainakin yksi, yhden vaatimuksen tueksi esitetty peruste on sellainen, että tavanomaisen tarkkaavainen henkilö kykenee tunnistamaan sen kantajan väitteistä. Kannetta ei voida hylätä tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi jos sen tueksi on esitetty useita helposti tunnistettavissa olevia perusteita.

(ks. 61 kohta)

5.      Koska hallinnolla ei ole velvollisuutta ottaa kantaa jokaiseen virkamiehen hakemuksessaan esittämään väitteeseen, kun päätös on perusteltu merkityksellisellä tavalla, hallinnolla ei ole syytä sivuuttaa näitä perusteluita kun se lausuu tästä päätöksestä tehdystä valituksesta korvaamalla sen perustelut uusilla, edellisiä perusteluita erilaisilla perusteluilla.

(ks. 66 kohta)

6.      Valvonta, jota unionin tuomioistuimet harjoittavat päätökseen, jonka hallinto on tehnyt kun sen käsiteltäväksi on saatettu avustamispyyntö, rajoittuu koskemaan kysymystä siitä, ovatko asianomaisen toimielimen päätöksen perustelut päteviä ja muun muassa, että se on pysytellyt kohtuullisissa rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti. Tältä osin päätöksen laillisuutta varten on riittävää, että yksi nimittävän viranomaisen esittämistä perusteluista on pätevä ja riittävä.

Kun on kyse päätöksestä, jolla avustamispyyntö hylätään ilman hallinnollista tutkimusta, tuomioistuinten on tarkasteltava, onko se perusteltu muun muassa niiden seikkojen valossa, jotka asianomainen henkilö on saattanut hallinnon tietoon avustamispyynnössään ja kun hallinto on lausunut pyynnöstä.

(ks. 85 ja 98 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑154/05, Lo Giudice v. komissio, 25.10.2007, 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑113/07, Šimonis v. komissio, 14.4.2011, 69 ja 70 kohta

7.      Sen seikan perusteella, että virkamies on ylennetty, ei voida sulkea pois, että hän on joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi tai esimiehensä pahantahtoisen toiminnan kohteeksi, erityisesti kun virkamiehen ylentämisestä päätettiin hänen esimiehensä lausunnon vastaisesti.

(ks. 89 kohta)

8.      Sen seikan perusteella, etteivät virkamiehen arviointikertomukset ole kielteisiä, ei voida sulkea pois työpaikkakiusaamista tai virkamieheen kohdistettua pahantahtoista toimintaa, koska tällainen toiminta voi ilmetä arviointikierroksen ulkopuolella. Arviointikertomuksen sisältämiä kielteisiä ja myönteisiä arvosanoja ja arviointeja ei nimittäin voida sellaisenaan pitää osoituksena siitä, että kertomus on laadittu työpaikkakiusaamisen tarkoituksessa.

(ks. 90 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑15/07, K v. parlamentti, 2.12.2008, 39 kohta

9.      Se seikka, ettei virkamies ole pannut vireille toimielimen sisäisissä säännöissä säädettyä työpaikkakiusaamista koskevaa menettelyä, ei ole este sille, että nimittävä viranomainen arvioi hallinnolle esitetyn avustamispyynnön yhteydessä esitettyjen väitteiden todenmukaisuuden. Täytäntöönpanotoimenpiteellä voidaan nimittäin vain vahvistaa puitteet sille, miten virkamies käyttää henkilöstösäännöissä säädettyä oikeutta, mutta niillä ei voida rajoittaa tätä oikeutta. Näin ollen asianomainen toimielin ei voi edellyttää, että avustamispyynnön esittämistä koskevaa oikeuttaan käyttääkseen virkamiehen on ennalta käytävä läpi sisäinen menettely, josta ei säädetä henkilöstösäännöissä. Vaikka on toivottavaa, että yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä käyttöön otettuja sisäisiä menettelyitä käytetään, tällaisilla menettelyillä ei voida evätä virkamiehiltä heille kuuluvaa henkilöstösääntöjen mukaista oikeutta valittaa toimenpiteestä tai nostaa siitä kanne unionin tuomioistuimissa jos he eivät ole ennalta turvautuneet olemassa oleviin sisäisiin menettelyihin.

(ks. 91 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑138/06 ja F‑37/08, Meister v. SMHV, 18.5.2009, 138–140 kohta

10.    Vaikka nimittävän viranomaisen on ryhdyttävä toimenpiteisiin tapauksessa, joka on yhteensopimaton yksikön järjestyksen ja rauhallisen työskentelyn kanssa, se ei ole velvollinen suorittamaan tutkimusta sellaisten väitteiden perusteella, joiden tueksi ei ole esitetty edes alustavaa näyttöä. Nimittävän viranomaisen on nimittäin mahdollisten asianomaisten henkilöiden oikeuksia suojatakseen varmistettava, että sillä on ennen tutkimuksen aloittamista hallussaan seikkoja, jotka tukevat sen mahdollisia epäilyjä. Virkamiehen, joka esittää henkilöstösääntöjen 24 artiklaan perustuvan vaatimuksen, on näin ollen esitettävä alustavaa näyttöä hyökkäyksistä, joiden kohteeksi hän katsoo joutuneensa. Toimielimen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet vain jos sillä on hallussaan tällaisia seikkoja.

(ks. 97 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, 26.1.1989, 15 ja 16 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑308/10 P, komissio v. Nanopoulos, 12.7.2012, 152 kohta

11.    Se seikka, että yksikönpäällikkö päättää, ettei virkamies toimi enää hänen sijaisenaan hänen poissaolojensa aikana, ei ole osoitus työpaikkakiusaamisesta tai pahantahtoisesta toiminnasta, koska yksikönpäällikkö voivat vapaasti valita virkamiehen tai toimihenkilön, joka toimii hänen sijaisenaan hänen poissaolojensa aikana; henkilöstösääntöjen mukaan yksikönpäällikkö pysyy yksikön ensisijaisena vastuuhenkilönä. Tältä osin se seikka, että virkamiehellä on yksikössä tietty virkaikä tai että hän on korkeassa palkkaluokassa, ei luo hänelle oikeutta toimia henkilöstöhallinnon tehtävissä tai johtotehtävissä.

(ks. 100 kohta)