JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

17 päivänä joulukuuta 2020 (1)

Asia C-709/19

Vereniging van Effectenbezitters

vastaan

BP plc

(Ennakkoratkaisupyyntö – Hoge Raad der Nederlanden (ylin tuomioistuin, Alankomaat))

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Tuomioistuinten toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – Sijoituksia koskeva riita-asia – Paikkakunta, missä vahinko sattui – Vahinko, joka on yksinomaan puhdasta varallisuusvahinkoa – Kollektiivisia etuja ajavan yhdistyksen nostama vahvistuskanne






1.        Arvopapereiden haltijoiden yhdistys nosti Hoge Raad der Nederlandenissa (ylin tuomioistuin, Alankomaat) vahvistuskanteen saadakseen korvauksen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneen yhtiön osakkeiden kurssitappiosta, joka aiheutui kyseisen yhtiön laitoksessa Meksikonlahdella tapahtuneesta öljyvuodosta.

2.        Tässä riita-asiassa tuomioistuin pyytää asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa.(2) Koska kanteen kohteena olevat vahingot ovat puhtaita varallisuusvahinkoja, sillä on vaikeuksia päättää toimivallastaan niiden ratkaisujen valossa, joita unionin tuomioistuin on aiemmin antanut erityisesti tuomiossa Kolassa, tuomiossa Universal ja tuomiossa Löber.(3)

3.        Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyksissä korostuvat avoimeen laintulkintaan liittyvät riskit tällä alalla, kuten tulkinta, jossa tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta perustuu riita-asian ”erityisiin olosuhteisiin”. Samalla ne tarjoavat tilaisuuden täsmentää tai tarvittaessa tarkistaa näitä tulkintoja.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus Asetus N:o 1215/2012

4.        Asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa – –”.

5.        Asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

– –”.

6.        Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

2)      sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua;

– –”

B       Alankomaiden oikeus Alankomaiden siviililaki(4)

7.        Siviililain 3 osan 305a §:(5)

”1.      ”Täysin oikeustoimikelpoinen laitos tai yhdistys voi nostaa kanteen tuomioistuimessa puolustaakseen muiden henkilöiden samankaltaisia etuja siltä osin kuin se puolustaa näitä etuja sääntöjensä mukaisesti.

– –

3.      Tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetun kanteen kohteena ei voi olla – – rahamääräinen vahingonkorvaus.

– –”

II     Tosiseikat, asian käsittely kansallisissa tuomioistuimissa ja ennakkoratkaisukysymykset

8.        Vereniging van Effectenbezitters (arvopapereiden haltijoiden yhdistys, jäljempänä VEB) on alankomaalainen yhdistys, jonka kotipaikka on Haag (Alankomaat) ja jonka sääntömääräinen tarkoitus on arvopapereiden haltijoiden etujen puolustaminen.

9.        BP plc (jäljempänä BP) on maailmanlaajuisesti toimiva öljy- ja kaasuyhtiö, jonka kotipaikka on Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta). Sen kantaosakkeet on noteerattu Lontoon ja Frankfurtin pörsseissä.

10.      Huhtikuussa 2010 BP:n vuokraamalla öljynporauslautalla Meksikonlahdella tapahtui räjähdys, josta aiheutui vakavia ympäristövahinkoja.

11.      VEB nosti 17.4.2015 BP:tä vastaan siviililain 3:305a §:n nojalla rechtbank Amsterdamissa (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) ryhmäkanteen kaikkien henkilöiden nimissä, jotka olivat ajanjaksolla 16.1.2007–25.6.2010 ostaneet, pitäneet hallussaan tai myyneet BP:n kantaosakkeita Alankomaissa olevan sijoitustilin tai Alankomaihin sijoittautuneen pankin tai sijoituspalveluyrityksen sijoitustilin välityksellä (jäljempänä BP:n osakkeenomistajat)

12.      VEB vaati rechtbank Amsterdamia toteamaan seuraavaa:

–        Alankomaiden tuomioistuimella on kansainvälinen toimivalta käsitellä BP:n osakkeenomistajien esittämät vahingonkorvauskanteet

–        rechtbank Amsterdam on alueellisesti toimivaltainen tutkimaan mainitut kanteet

–        BP toimi osakkeenomistajiaan kohtaan lainvastaisesti siltä osin kuin sen antoi virheellisiä, puutteellisia ja harhaanjohtavia ilmoituksia i) 20.4.2010 tapahtunutta öljykatastrofia edeltävistä turvallisuus- ja kunnossapito-ohjelmistaan; tai ii) kyseisen öljykatastrofin laajuudesta; tai (iii) BP:n roolista ja vastuusta tässä öljykatastrofissa

–        jos BP ei olisi toiminut lainvastaisesti, BP:n osakkeenomistajat olisivat ostaneet tai myyneet BP:n osakkeita edullisempaan markkinahintaan tai eivät olisi tehneet osakekauppoja lainkaan

–        BP:n lainvastaisen toiminnan ja siitä BP:n osakkeenomistajille ajanjaksolla 16.1.2007–25.6.2010 aiheutuneen kurssitappion välillä on väistämättä syy-yhteys.

13.      BP kiisti Alankomaiden tuomioistuinten toimivallan asetuksen N:o 1215/2012 nojalla. Rechtbank Amsterdam totesi, ettei se ole toimivaltainen, ja Gerechtshof Amsterdam (Amsterdamin ylioikeus, Alankomaat) vahvisti tämän päätöksen.

14.      VEB teki kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandenissa, joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      a)      Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että Alankomaissa tai Alankomaihin sijoittautuneessa pankissa ja/tai sijoituspalveluyrityksessä olevalla sijoitustilillä suoraan ilmenevä puhdas varallisuusvahinko, joka on seurausta sijoituspäätöksistä, jotka on tehty kansainvälisen, julkisesti noteeratun yhtiön yleisesti maailmanlaajuisesti levittämien mutta virheellisten, puutteellisten ja harhaanjohtavien tietojen perusteella, on vahingon ilmenemispaikan (Erfolgsort) nojalla riittävä liittymäperuste Alankomaiden tuomioistuinten kansainväliselle toimivallalle?

b)      Jos näin ei ole, edellyttääkö Alankomaiden tuomioistuinten toimivaltaisuus muita erityisiä olosuhteita ja mitä ne ovat? Riittävätkö 4.2.2[(6)] kohdassa esitetyt erityiset olosuhteet antamaan Alankomaiden tuomioistuimelle toimivallan?

2)      Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattava toisin, jos kyseessä olevan kanteen on nostanut [siviililain] 3:305a §:n nojalla yhdistys, jonka tarkoituksena on itsenäisen oikeuden nojalla ajaa ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettua vahinkoa kärsineiden sijoittajien yhteisiä etuja, mistä seuraa muun muassa, että edellä tarkoitettujen sijoittajien kotipaikkoja ei ole vahvistettu, kuten ei myöskään yksittäisten ostotapahtumien tai sijoittajalla jo olevien osakkeiden myymättä jättämistä koskevien yksittäisten päätösten erityisiä olosuhteita?

3)      Jos Alankomaiden tuomioistuimilla on [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 2 alakohdan perusteella toimivalta käsitellä siviililain 3:305a §:n nojalla nostettu kanne, onko kyseisillä tuomioistuimilla [asetuksen N:o 1215/2012] 7artiklan 2 alakohdan perusteella myös kansainvälinen ja sisäinen alueellinen toimivalta käsitellä kaikki ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettua vahinkoa kärsineiden sijoittajien sen jälkeen nostamat vahingonkorvauskanteet?

4)      Jos edellä kolmannessa kysymyksessä tarkoitetuilla Alankomaiden tuomioistuimilla on kansainvälinen toimivalta mutta ei sisäistä alueellista toimivaltaa käsitellä kaikki ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettua vahinkoa kärsineiden sijoittajien nostamat vahingonkorvauskanteet, käytetäänkö sisäisen alueellisen toimivallan määrittämisessä silloin perusteena vahinkoa kärsineen sijoittajan kotipaikkaa, sen pankin sijoittautumispaikkaa, jossa sijoittajan henkilökohtainen pankkitili on, sen pankin sijoittautumispaikkaa, jossa sijoitustili on, vai jotakin muuta liittymää?”

III  Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

15.      Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 25.9.2019.

16.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet VEB, BP ja Euroopan komissio. Alun perin sovitun istunnon peruunnuttua unionin tuomioistuin esitti niille kysymyksiä, joihin vastattiin kirjallisesti 8.10.2020.

IV     Asian tarkastelu

A       Yleisiä täsmennyksiä

17.      Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään ainoastaan kahta ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä.

18.      Ennen niiden tarkastelua on mielestäni aiheellista muistuttaa seuraavaa:

–        Asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen järjestelmää ja tavoitteita.(7)

–        Siltä osin kuin asetuksella N:o 1215/2012 korvataan asetus (EY) N:o 44/2001(8) (jolla puolestaan korvataan Brysselin yleissopimus(9)), unionin tuomioistuimen tulkinta voimassa olevan säädöksen säännöksiä vastaavista aiemmista säännöksistä ja määräyksistä on edelleen pätevä.(10)

–        Sen tarkoituksena, että vahingon konkreettinen ilmenemispaikka yksilöidään asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan asiayhteydessä, on ainoastaan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan vahvistaminen.

–        Tällä yksilöinnillä turvataan rajat ylittävien yksityisoikeudellisten riita-asioiden asianosaisten oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tarjoamalla vastaajan kotipaikalle vaihtoehtoinen oikeuspaikka, jotta täytetään ”[objektiivisia tarpeita] näytön esittämisen tai prosessin järjestämisen kannalta”.(11)

–        Asetuksen N:o 1215/2012 järjestelmässä kantajan kotipaikan (forum actoris) tuomioistuinten katsominen toimivaltaisiksi on poikkeus.(12)

B       Alustavat huomautukset ennakkoratkaisupyynnöstä

19.      Ensimmäisessä ja toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä yhdistetään useita asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa koskevia kysymyksiä.

20.      Näiden kysymysten järjestys voidaan tiivistää seuraavasti:

–        Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko Alankomaissa olevalla sijoitustilillä(13) suoraan ilmenevän puhtaan varallisuusvahingon perusteella katsoa, että kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat kansainvälisesti toimivaltaisia vahingon ilmenemispaikan perusteella, kun vahinko on seurausta toisen jäsenvaltion arvopaperipörssissä noteeratun kansainvälisen yhtiön levittämän, yleisesti saatavilla olevan tiedon valossa tehdyistä päätöksistä

–        jos vastaus on kieltävä, se tiedustelee, edellytetäänkö muita erityisiä olosuhteita ja mitä ne ovat

–        se pyytää erityisesti tarkastelemaan riita-asiassa kyseessä olevia erityisiä olosuhteita;(14) ja

–        se haluaa lopuksi selvittää, miten nostetun kanteen kollektiivinen luonne voi vaikuttaa vastaukseen.

21.      On kuitenkin täsmennettävä ne seikat, jotka eivät ole riidanalaisia ja joita pidetään lähtökohtina. Ne ovat seuraavat:

–        kyse on sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevasta kanteesta

–        kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman sijaintipaikka on Alankomaiden ulkopuolella; ja

–        vahinko, joka vastaa BP:n kantaosakkeiden arvon alenemista, on luonteeltaan puhdas varallisuusvahinko ja yksilöitävissä oleva.(15)

22.      Hoge Raad der Nederlandenin epäilyt perustuvat niin kutsuttuun ”kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan”,(16) jota unionin tuomioistuin käytti asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan osalta soveltaakseen sitä tiettyihin sijoitusalan oikeusriitoihin,(17) joissa vahingon katsottiin tapahtuneen sijoittajan tilin sijaintipaikassa.(18)

23.      Vaikka on totta, että sijoittajan tilin sijaintipaikan perusteella määritettiin toimivaltainen tuomioistuin, on kuitenkin todettava sen tapahtuneen asiayhteyksissä, joita unionin tuomioistuin luonnehti ”erityisiksi”(19) seuraavista syistä:

–        kysymystä käsiteltiin hyvin täsmällisestä näkökulmasta, sillä kyse oli kantajan kotipaikan tuomioistuinten toimivallan vahvistamisesta; ja

–        tilin sijaintipaikan merkitys liittymäperusteena oli suhteellinen, sillä muut seikat yhdessä tukivat tällaisen paikan sopivuutta tuomioistuimen toimivallan määräytymisen kannalta, kun otetaan huomioon oikeusriidan ja oikeuspaikan välinen läheisyys ja oikeuspaikan ennakoitavuus asianosaisten kannalta.

1.     Vaikeudet hyväksyä sijoitustilin sijaintipaikkaa vahingon ilmenemispaikaksi

24.      En ole varma siitä, onko kantajan tilin sijainti jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövalta on kiistanalainen, hyödyllinen liittymä silloinkaan, kun on olemassa lisäseikkoja, minkään sellaisen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan oikeusriidan kannalta, jossa on kyse puutteellisten tietojen vuoksi sijoituksille aiheutuneista vahingoista. Mielestäni kysymys jää pikemminkin avoimeksi, vaikka otetaan huomioon unionin tuomioistuimen lähestymistapa siihen.

25.       Siltä osin kuin sijoitustili heijastaa varallisuuden arvoa ja tälle arvolle aiheutuu vahinkoa, kyseisen tilin sijaintipaikka voisi lähtökohtaisesti edustaa sen haltijalle koituneen puhtaan varallisuusvahingon ilmenemispaikkaa. Tämä vahingon maantieteellinen määritys on kuitenkin kuvitteellinen tai fiktiivinen, kuten mikä tahansa aineettomista vahingoista esitetty määritys.(20)

26.      Se, että näiden vahinkojen osalta asetetaan etusijalle jokin ajateltavissa olevista sijaintipaikoista, ei voi johtaa kyseessä olevan säännöksen tavoitteen sivuuttamiseen. Sijoitustilin (tai laajasti ymmärrettynä pankkitilin) merkityksellisyys on kyseenalainen tästä näkökulmasta tarkasteltuna: unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan tämän liittymän heikkoudet.

27.      Tilin sijainti hyödyttää enemmänkin osakkeenomistajaa, varsinkin jos se on sama kuin hänen koti- tai asuinpaikkansa, mikä on kuluttajan tai piensijoittajan kannalta aineellisia säädöksiä koskevan lainsäädäntöpolitiikan tavoitteiden mukaista.(21)Tätä politiikkaa ei kuitenkaan ole syytä edistää asetuksen N:o 1215/2012, sellaisena kuin se on nykyisessä sanamuodossaan, tarkoituksen kustannuksella.

28.      Tilin sijaintipaikka voi vaikuttaa riita-asian ja oikeuspaikan väliseen läheisyyteen, mutta tätä ei pidä yliarvioida. Ne tilit, joille arvopaperit talletetaan tai joihin niiden arvon aleneminen heijastuu, eivät ole määräävä tekijä esimerkiksi vahingon aiheuttaneen tapahtuman ja vahingon välisen kausaaliyhteyden eivätkä aiheutuneen vahingon suuruuden kannalta.

29.      Pörssinoteeratut osakkeet liikkeelle laskeneen yhtiön näkökulmasta sen osakkeenomistajien tilien sijainti on lisäksi ennalta-arvaamaton seikka, jonka perusteella ei ole mitenkään mahdollista ennakoida kansainvälisesti toimivaltaisia tuomioistuimia, joissa sitä vastaan voidaan nostaa kanne.

30.      On totta, että päättäessään listautua muun kuin kotipaikkavaltionsa pörssiin osakkeiden liikkeeseenlaskija hyväksyy implisiittisesti sen, että sitä vastaan voidaan nostaa kanne sen kotipaikan ulkopuolella. Koska sillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta valvoa arvopapereiden myöhempiä siirtoja, sijoittajan tilin sijainti(22) on sille sekä sattumanvarainen että ennakoimaton tekijä.(23)

31.      Hyväksymällä tässä tilanteessa tilin sijaintipaikka ratkaisevaksi tekijäksi toimivallan määrittämisen kannalta ei vältetä ”[mahdollisuutta] siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa”.(24) Se pikemminkin edistää tätä mahdollisuutta.

2.     Kokonaisvaltaisen lähestymistavan käyttöä koskevat varaumat käsiteltävän asian kaltaisissa tilanteissa

32.      Ratkaisuehdotuksessani Verein für Konsumenteninformation totesin, että se, että vahinko ei ole fyysinen, vaikeuttaa sen paikkakunnan määrittämistä, jossa vahinko sattuu, ja herättää epäilyjä siitä, onko kyseistä paikkakuntaa asianmukaista käyttää asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna liittymäperusteena.(25)

33.      Muistutin, että tästä syystä unionin tuomioistuinta on kehotettu epäämään valinnanvapaus paikkakunnan, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja paikkakunnan, missä vahinko ilmeni, välillä silloin, kun kyse on puhtaista varallisuusvahingoista. Yhdyin tähän näkemykseen ja täsmensin, että se voidaan omaksua joissakin tapauksissa, mutta ei välttämättä yleisesti.(26)

34.      Olen siis samaa mieltä varaumista, jotka koskevat asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tulkitsemista arvopaperisijoituksia koskevaa sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa asiassa siitä kuvitteellisesta lähtökohdasta käsin, että aineeton vahinko ilmenee tietyssä paikassa ja edellyttää lisäksi erityisten olosuhteiden täyttymistä, jotta tällaisen paikan tuomioistuimille voitaisiin antaa toimivalta.(27)

35.      Oikeusvarmuuteen liittyvä perustelu tukee tämän lähestymistavan uudelleenarvioinnin aiheellisuutta: asianmukaisessa menettelyvaiheessa (tietyissä tapauksissa jopa a limine litis) tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, on määritettävä ne liittymät oikeuspaikkavaltioon, joihin sen oma kansainvälinen toimivalta perustuu sovellettavan lainsäädännön valossa. Toistan, että paitsi käytäntöön myös oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tähän vaatimukseen on voitava helposti ottaa kantaa ennen asiakysymyksen ratkaisemista.

36.      Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tulkinta, jossa edellytetään kunkin tapauksen erityisolosuhteiden arviointia nyt kyseessä olevan kaltaisissa tapauksissa, ei edistä varmaan tulokseen pääsemistä. Perusteen luonne herättää myös todennäköisesti epäilyjä oikeusalan toimijoissa ja johtaa viivyttämistarkoituksessa toteutettujen oikeudenkäyntistrategioiden lisäksi sekä eriäviin tulkintoihin jäsenvaltioissa että uusien ennakkoratkaisupyyntöjen esittämiseen unionin tuomioistuimelle.(28)

3.     Välipäätelmä

37.      Näin ollen nyt käsiteltävän kaltaisissa riita-asioissa ei ole välttämättä tarpeen turvautua kontaktien ryhmittelyä koskevaan menetelmään toimivallan määrittämiseksi asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella. Kyse on siis vahingon sopivimman sijaintipaikan määrittämisestä säännöllä tavoiteltujen päämäärien kannalta, mikä sulkee pois sijoitustilin sijaintipaikan.

38.      Mielestäni tämä lähestymistapa on mahdollinen, ja se on tosiasiallisesti omaksuttu joidenkin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, jotka arvioivat toimivaltaansa muiden seikkojen perusteella asettamalla etusijalle esimerkiksi niiden markkinoiden sijaintipaikan, joilla osakkeet on noteerattu.(29) Tämä on ennalta selvästi tiedossa oleva (ei välttämättä fyysinen) paikka, jonka liikkeeseenlaskija on valinnut ja jonka lainsäädäntöä sen on noudatettava tiedonantovelvoitteiden osalta; sijoittaja puolestaan tietää sen – tai sen on saatava se tietoonsa – etukäteen hankkiessaan yhtiön osakkeita.(30)

39.      Kun kuitenkin otetaan huomioon ennakkoratkaisukysymysten sanamuoto, vastaan niihin niiden omista lähtökohdista käsin eli unionin tuomioistuimen tähänastisen oikeuskäytännön valossa ja tarvittaessa arvioimalla ehdotettuja vaihtoehtoisia ratkaisuja.

C       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

1.     Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa annettu vastaus

a)     Kohta a): Onko sijoitustilin sijaintipaikka riittävä liittymäperuste?

40.      Tuomiosta Kolassa, tuomiosta Universal ja tuomiosta Löber ilmenee, että sen pankkitilin (laajasti ymmärrettynä), jossa varallisuusvahinko ilmenee, sijainti ei ole riittävä peruste kyseisen valtion tuomioistuinten kansainväliselle toimivallalle. Tarvitaan lisäksi erityisiä olosuhteita, jotka yhdessä mahdollistavat tämän toimivallan antamisen.(31)

41.      Kun jätetään toistaiseksi huomiotta VEB:n toteuttaman (kollektiivisen) menettelytavan mahdollinen vaikutus käsiteltävässä asiassa,(32) siihen ei mielestäni liity mitään niin merkittävää erottavaa tekijää, että kyseisestä oikeuskäytännöstä voitaisiin poiketa.

42.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että tuomiossa Universal varallisuusvahinko ilmeni kantajan pankkitilillä, jonka tämä oli itse valinnut maksaakseen velkansa; vahinkoa kärsinyt osapuoli päätti itse vahinkonsa sijainnin, mikä heikentää tilin sijainnin luotettavuutta seikkana, jonka perusteella kansainvälinen toimivalta määräytyy. Nyt käsiteltävässä asiassa sijoitustileillä olevien osakkeiden arvon alenemisesta aiheutuva varallisuusvahinko puolestaan ilmenee sen mukaan suoraan kyseisillä tileillä.

43.      Väite ei mielestäni ole vakuuttava useista syistä:

–        Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin ei viitannut kantajan valitseman tilin epäluotettavuuteen pääasiallisena vaan täydentävänä perusteena.(33)

–        Ei voida poissulkea sitä, että osakkeenomistaja valitsee tilin, jolle hän tallettaa arvopaperinsa, mikä antaa hänelle mahdollisuuden määritellä ennalta kyseisen tilin sijainnin liittymänä johonkin alueeseen, jotta hän voi tulevaisuudessa nostaa kanteen osakkeiden liikkeeseenlaskijaa vastaan.(34)

–        Se, että osakkeenomistaja, jonka arvopapereiden arvo on laskenut, ei valinnut tällaista sijaintipaikkaa, ei vähennä tämän seikan ennakoitavuutta liikkeeseenlaskijan kannalta, kuten jo totesin.

44.      Myöskään nyt käsiteltävän asian sekä tuomion Kolassa ja tuomion Löber välinen ero, siltä osin kuin se koskee vastaajan antamia oletettavasti harhaanjohtavien tietojen muotoa ja laajuutta, ei oikeuta antamaan kansainvälistä toimivaltaa sijoitustilien sijaintipaikan tuomioistuimille.

45.      Se, että liikkeeseenlaskijayhtiön antamia tietoja ei ollut nimenomaisesti tai erikseen osoitettu alankomaalaisille sijoittajille, vaikuttaisi pikemminkin tukevan päinvastaista päätelmää.(35) Siltä osin kuin tämä tekijä on VEB:n kannalta erityinen olosuhde, joka puoltaa Alankomaiden tuomioistuinten toimivaltaisuutta, arvioin sitä kuitenkin myöhemmin tästä näkökulmasta.

46.      Lyhyesti sanoen varallisuusvahingon ilmenemisen Alankomaissa olevalla sijoitustilillä ei voida katsoa olevan ”riittävä liittymäperuste kyseisen valtion tuomioistuinten kansainväliselle toimivallalle”.

b)     Kohta b): asiaan liittyvät erityiset olosuhteet

47.      Siltä varalta, että sen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, Hoge Raad der Nederlanden tiedustelee, ”edellyttääkö Alankomaiden tuomioistuinten toimivaltaisuus muita erityisiä olosuhteita ja mitä ne ovat”. Erityisesti se pyytää ratkaisemaan, ovatko ennakkoratkaisupyynnön 4.2.2 kohdassa mainitut olosuhteet riittävät.(36)

48.      Kuten olen jo muissa yhteyksissä todennut, on mahdotonta täsmentää abstraktisti erityisiä olosuhteita, jotka yhdessä muodostavat riittävän liittymän riita-asian ja oikeuspaikan välillä silloin, kun kanteessa kuvailtu vahinko on puhdas varallisuusvahinko.(37)

49.      Mielestäni on kuitenkin merkityksellistä toistaa, että erityiset olosuhteet, joilla on merkitystä toimivaltaisuuden kannalta, ovat ne, joista ilmenee riita-asian ja oikeuspaikan välinen läheisyys, sekä oikeuspaikan ennakoitavuus asianosaisten kannalta, sillä nämä ovat ne periaatteet, joiden nojalla tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan perusteena on vahingon ilmenemispaikka.(38)

50.      Näihin olosuhteisiin on kuuluttava

–        hyvän oikeudenkäytön ja oikeudenkäynnin tehokkaan järjestämisen kannalta merkitykselliset seikat ja

–        tekijät, joiden perusteella asianosaiset ovat mahdollisesti muodostaneet käsityksensä siitä, missä kanne on nostettava tai missä ne voidaan mahdollisesti haastaa oikeuteen tekojensa seurauksena.

51.      Asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiaan ei liity tuomion Kolassa ja tuomion Löber olosuhteita vastaavia erityisiä olosuhteita. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan muita olosuhteita voi kuitenkin olla.(39) Katson, että suurin osa viimeksi mainituista olosuhteista (kun jätetään toistaiseksi huomiotta ryhmäkanteeseen liittyvä olosuhde) on merkityksettömiä toimivallan määräämisen kannalta.(40)

1)     BP:n ja muiden osakkeenomistajien välinen sopimus

52.      Mielestäni sillä ei ole merkitystä, että BP teki yhdysvaltalaisten osakkeenomistajiensa kanssa sopimuksen, jota ei tarjottu eurooppalaisille osakkeenomistajille. Tämä seikka ei ennakoitavuuden, läheisyyden eikä hyvän oikeudenkäytön näkökulmasta tarkasteltuna millään tavalla puolla sitä, että Alankomaiden tuomioistuimia pidettäisiin toimivaltaisina Euroopan unionissa.

2)     Osakkeenomistajien asema kuluttajina

53.      Ymmärtääkseni myöskään sillä ei ole merkitystä, että osa vahinkoa kärsineistä osapuolista on kuluttajia.(41) Voisi olla suotavaa säännellä piensijoittajien asemaa asetuksen N:o 1215/2012 II luvussa olevan 4 jakson mukaisesti,(42) mutta varmaa kuitenkin on, että nykyisin näin ei tehdä.

54.      Asetuksen N:o 1215/2012 mukaisen suojan saa vain kuluttaja, joka on sopimuksen osapuolena 17 artiklassa säädetyissä olosuhteissa.(43) Kyseiseen asetukseen ei sen nykyisessä sanamuodossa sisälly kuluttajansuojaan sovellettavaa yleisperiaatetta, jonka mukaan tällaiseen aineelliseen edellytykseen liittyisi oikeus nostaa kanne aina kotipaikan tuomioistuimessa.

55.      Koska tällaista yleissääntöä ei ole, kuluttajan asemaa on muiden tekijöiden tavoin arvioitava 7 artiklan 2 alakohdan asiayhteydessä: toisin sanoen oikeuspaikan läheisyyden ja ennakoitavuuden kannalta. Tässä yhteydessä en ymmärrä, miten se, että osa BP:n sijoittajista on kuluttajia, objektiivisesti lähentää oikeuspaikkaa ja riita-asiaa toisiinsa tai tekee alankomaalaisesta tuomioistuimesta enemmän tai vähemmän ennakoitavan vastaajan näkökulmasta.(44)

3)     BP:n osakkeistaan antamat tiedot

56.      BP:n osakkeistaan antamat tiedot oli kohdistettu kansainväliselle sijoittajakunnalle. BP on siis tietoinen siitä, että kyseisiä arvopapereita voivat hankkia muissa kuin sen kotipaikkavaltiossa, sen markkinoiden kotipaikassa tai niiden arvopaperipörssien, joille se on päättänyt listautua, kotipaikassa olevat sijoittajat.(45)

57.      On totta, että talouden toimija ei voi vedota itse levittämänsä tiedon yleisluonteisuuteen välttääkseen kanteen nostamisen itseään vastaan tietyssä paikassa. Ei myöskään vaikuta järkevältä, että se on lainkäyttövallan alainen kaikilla alueilla, joissa kyseinen tieto on saatavilla internet-yhteyksien kautta, kun sen tavoitteena on esittää sellaisten pörssinoteerattujen osakkeiden ominaispiirteet, joiden siirtäminen on tavallisesti mahdollista sellaisen välitysketjun kautta, joka ei ole liikkeeseenlaskijan valvonnassa.

58.      Toisin sanoen katson, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa sovellettaessa se, että yhtiö levittää osakkeistaan tietoja maailmanlaajuisesti, ei millään tavalla puolla jonkin tietyn valtion tuomioistuinten toimivaltaisuutta.(46)

59.      Näin ollen erityiset olosuhteet, joihin toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan, eivät mielestäni tue toimivallan antamista Alankomaiden tuomioistuimille.

2.     Mahdollinen vaihtoehtoinen ratkaisu

60.      Komissio ehdottaa poikkeuksellista tulkintaa, jonka mukaan vahinko ilmenee jäsenvaltiossa olevalla sijoitustilillä ja mahdollistaa toimivallan antamisen sen tuomioistuimille ilman, että edellytetään muiden olosuhteiden olemassaoloa, ellei vahinko voi muiden seikkojen perusteella ilmetä muussa jäsenvaltiossa.

61.      Komissio väittää, että muussa tapauksessa kantajalla ei ole asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaista valinnanmahdollisuutta, kun paikkakunta, missä kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma sattui, ja vastaajan kotipaikka ovat kuvaillussa tilanteessa samat.

62.      Vaikka tämä tulos onkin mielestäni valitettava, se ei ole ristiriidassa asetuksessa N:o 1215/2012 säädetyn kansainvälisen toimivallan määräämistä koskevan järjestelmän kanssa. Päinvastainen ratkaisu voisi kuitenkin olla sitä.

63.      Brysselin yleissopimuksessa ja myöhemmin annetuissa asetuksissa on asetettu lähtökohdaksi se, että (yleissopimuksessa määrätyin ja asetuksissa säädetyin poikkeuksin) vastaajan kotipaikka on ehdottomasti pääsääntöinen oikeuspaikka. Sen lisäksi vahvistettuihin erityisiin oikeuspaikkoihin liittyy joukko seikkoja, joihin ei nimenomaisesti päämääränä sinänsä kuulu vaihtoehtojen tarjoaminen kantajalle.(47)

64.      On totta, että alun perin Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan tulkinta perustui sen tehokkaaseen vaikutukseen, sillä se koskee sekä paikkakuntaa, missä vahingon aiheuttanut teko sattui, että paikkakuntaa, missä vahinko ilmeni. Kyseinen vaikutus häviäisi, jos määräyksen tulkittaisiin yksinomaan ja järjestelmällisesti tarkoittavan paikkakuntaa, jossa vahingon aiheuttanut teko sattui, koska se on tavallisesti sama kuin vastaajan kotipaikka.(48)

65.      Samanaikaisesti unionin tuomioistuin on jatkuvasti muistuttanut, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava suppeasti, jotta yleinen periaate, jonka mukaan toimivaltaisia ovat sen valtion tuomioistuimet, jossa vastaajalla on kotipaikka, ei menettäisi sisältöään.(49)

66.      Muistutan tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohta ei ole oikeuspaikkasääntö, jolla suojataan kantajaa. Tällaiseen toteamukseen liittyy tavallisesti varoitus säännöksen sellaisesta tulkinnasta, joka on omiaan tukemaan kantajan kotipaikan tuomioistuimen toimivaltaisuuden tunnustamista.(50)

67.      Kantajan kanteen nostamisen helpottamista koskevaa tavoitetta ei siis voida asettaa etusijalle oikeusvarmuutta sekä riita-asian ja oikeuspaikan läheisyyttä koskeviin tavoitteisiin nähden.

68.      Edellä esitetystä seuraa nähdäkseni, että ei ole välttämätöntä – eikä missään tapauksessa ehdottoman välttämätöntä – tarjota kantajalle vaihtoehtoisia oikeuspaikkoja eikä varsinkaan mahdollisuutta nostaa kannetta paikassa, jota pidetään vahingon ilmenemispaikkana, kun kyseinen paikka ei tosiasiallisesti fiktiivisyytensä vuoksi muodosta tarvittavaa liittymää riita-asian ja oikeuspaikan välillä.

69.      Huomautan samansuuntaisesti, että unionin tuomioistuimen mukaan vahinkoa kärsineen on nostettava kanne vahingon ilmenemispaikkakunnan tuomioistuimessa tilanteessa, jossa on vaikeaa tai jopa mahdotonta määrittää, missä vahinkoon kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut.(51)

70.      Totean lisäksi, kuten olen jo tehnyt toisessa asiassa,(52) unionin tuomioistuimen katsoneen, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa (nykyistä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohtaa) ei sovelleta velvoitteeseen, jota ”ei voida paikallistaa tiettyyn alueeseen eikä sillä voida katsoa olevan liittymää tiettyyn tuomioistuimeen, jolla olisi parhaat mahdollisuudet käsitellä tätä velvoitetta koskeva asia”.(53)

71.      Todettakoon lopuksi, että siltä osin kuin vastaajan kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa on asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisedellytys, kantajalla on vähintäänkin mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa aina, kun asetusta sovelletaan. Näin ollen ei ole vaaraa siitä, ettei oikeus toteutuisi.(54)

D       Toinen ennakkoratkaisukysymys

72.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, vaikuttavatko VEB:n nostaman kanteen luonne (toisien sanoen se, että kyseessä on ryhmäkanne) ja se, että siinä esitetään yksinomaan vahvistusvaatimus, ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen.

73.      Tässä yhteydessä se viittaa tuomioon CDC Hydrogen Peroxide,(55) jossa unionin tuomioistuin katsoi, että kunkin alkuperäisen velkojan kantajan hyväksi tekemä saatavien luovuttaminen ei vaikuta toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseen asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaisesti.

74.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä on niin, että jos tätä samaa ratkaisua sovelletaan pääasiassa, ryhmäkannemekanismi menettää tehonsa.

1.     Ryhmäkanne ja paikkakunta, jossa vahinko sattui

a)     Yksinomaan vahingonkorvausvastuun vahvistamista koskeva kanne

75.      Kanteen nostamishetkellä voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaan VEB:n kaltaisella kollektiivisia etuja ajavalla yhdistyksellä ei ole asiavaltuutta nostaa vahingonkorvauskannetta (rahallisen korvauksen saamiseksi). Vain vahinkoa kärsineet yksityiset voivat vaatia tämäntyyppistä korvausta.

76.      Unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohta kattaa yksinomaan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskevat vahvistuskanteet,(56) mukaan lukien ne, joissa vaaditaan sen toteamista, ettei vahingonkorvausvastuuta ole,(57) sekä preventiiviset kanteet, joilla pyritään estämään tuleva vahinko.(58)

77.      Tämän oikeuskäytännön mukaisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa joko vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut tai vahinko on sattunut tai sen ennakoidaan sattuvan, voivat pätevästi todeta olevansa toimivaltaisia asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla niiden kanteiden osalta, joissa ei (vielä) vaadita konkreettista vahingonkorvausta.(59)

78.      Tuomiossa DFDS Torline unionin tuomioistuin

–        tukeutui päätelmissään muun muassa kanteen ensimmäisen vaiheen (joka koskee tietyn menettelyn toteamista laittomaksi) ja sen toisen vaiheen (joka koskee tästä samasta menettelystä johtuvaa vahingonkorvausta) väliseen yhteyteen

–        katsoi, että vaiheiden jakaminen tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan määrittämistä varten pakottaisi kantajan saattamaan asiansa eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten käsiteltäväksi ja että tämä ”olisi vastoin hyvän lainkäytön periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta sekä periaatetta, jonka mukaan usea tuomioistuin ei saa olla toimivaltainen käsittelemään samaa oikeussuhdetta”.(60)

79.      Edellä esitetyn perusteella ei mielestäni ole epäasianmukaista soveltaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa VEB:n nostaman kaltaisiin vahvistuskanteisiin, jotka edeltävät myöhempiä vahingonkorvauskanteita, joita vain vahinkoa kärsineet, joiden identiteetti ja asuinpaikka eivät (ensimmäistä) kannetta nostettaessa ole tiedossa, voivat tulevaisuudessa nostaa yksityisesti.

80.      Edeltävä toteamus perustuu joka tapauksessa siihen, että VEB:n vireille paneman vahvistamismenettelyn ja myöhemmin korvauksen saamiseksi käytävien menettelyjen välillä on tietty liittymä tai toiminnallinen pyrkimys.(61) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, täyttyykö tämä peruste siviililain 3:305a §:n asiayhteydessä vai ei.

81.      Ei pidä unohtaa sitä, että vahingon ilmenemispaikan määrittämisestä tulee hankalampaa näissä kaksivaiheisissa menettelyissä sen vuoksi, että kyseinen vahinko liittyy haltijoihin, joita ei ole vielä välttämättä identifioitu. Mielestäni kyseinen seikka ei automaattisesti estä vahingon ”todellista eikä abstraktia”(62) sisältöä.

82.      Nyt käsiteltävässä asiassa vaikeutta lieventää kantajana olevan yksikön puolustamien etujen rajaaminen, toisien sanoen niiden etujen, jotka johtuvat siitä, että sijoitustilit, joilla osakkeiden arvon aleneminen ilmenee, sijaitsevat Alankomaissa.

b)     Ryhmäkanne ja useat vahinkojen ilmenemispaikat

83.      Vahingon ilmenemispaikka, jota käytetään tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan määräytymisperusteena, on se, jossa teon kielteiset seuraukset konkreettisesti ilmenevät.(63) On siis ennen kaikkea tarpeen tietää, mikä vahinko on kyseessä, ja tätä varten on määritettävä oikeushyvä, jolle vahinkoa mahdollisesti aiheutuu.

84.      Aineelliset edut, joille vahinkoa mahdollisesti aiheutuu, voivat olla erityyppisiä. Yksinkertaisesti sanottuna on erotettava toisistaan diffuusit edut,(64) kollektiiviset edut(65) ja yksityisen edut: viimeksi mainittujen etujen osalta edunsaaja on etukäteen tiedossa tai on määritettävissä kanteen nostamisen jälkeen (tai jopa tuomion antamisen jälkeen).

85.      Ei ole unionin tuomioistuimen vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä määrittää niiden etujen luonne, joita kantajana olevan yksikkö puolustaa siviililain 3:305a §:ssä määritellyssä ryhmäkannemallissa, jota se näyttää noudattaneen.

86.      Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että VEB:n nostamassa ryhmäkanteessa kyseessä olevat edut ovat (kuten näyttää olevan)(66) tiettyjen tai helposti määritettävien edunhaltijoiden etuja, toisen ennakkoratkaisukysymyksen vastauksen on perustuttava unionin tuomioistuimen tähänastiseen oikeuskäytäntöön.

87.      Tuomiossa CDC, jossa yksityisten saatavien kokoaminen tapahtui niiden luovuttamisen jälkeen, unionin tuomioistuin katsoi, ettei kyseinen siirto vaikuta tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määrittämiseen.(67)

88.      Näin menetellessään unionin tuomioistuin vahvisti sen, mitä se oli jo todennut tuomiossa ÖFAB, kun otetaan huomioon, että a) erityisen läheinen liittymä sen paikkakunnan, missä vahinko sattui, ja asiaa käsittelevän tuomioistuimen välillä säilyy, vaikka alkuperäinen velkoja luovuttaa saatavan; ja b) muu vastaus olisi vastoin asetuksen tavoitetta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä.(68)

89.      Kyseisen oikeuskäytännön mukaan siinä tilanteessa, että VEB ajaisi ryhmäkanteessaan niiden sijoittajien yksityisiä etuja, jotka ovat antaneet niiden puolustamisen tuomioistuimissa sen tehtäväksi, on pääteltävä, että kollektiivinen puolustaminen ei muuta Alankomaiden tuomioistuinten toimivallalle asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla asetettuja edellytyksiä.

90.      Kyseinen toimivaltaisuus riippuu siis unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettujen yleisten edellytysten täyttymisestä: a) sen paikan tai niiden paikkojen, missä vahinko kunkin vahinkoa kärsineen osalta konkreettisesti ilmenee, sijainti Alankomaissa; ja b) tuomioistuimen ja riita-asian välisen läheisen liittymän osoittavien erityisten olosuhteiden ilmeneminen.

91.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tässä tapauksessa ”edellä tarkoitettujen sijoittajien kotipaikkoja ei ole vahvistettu,(69) kuten ei myöskään yksittäisten ostotapahtumien tai sijoittajalla jo olevien osakkeiden myymättä jättämistä koskevien yksittäisten päätösten erityisiä olosuhteita”. Kun kuitenkin otetaan huomioon käsiteltävän kanteen luonne, ei vaikuta siltä, että kyseisten tietojen puuttuminen estäisi Alankomaiden tuomioistuinten toteamista toimivaltaisiksi, jos ne yleiset edellytykset, joihin edellä viittasin, täyttyvät.

2.     Ryhmäkanteen tehokkuus

92.      Hoge Raad der Nederlanden katsoo, että ryhmäkannemenettely menettää tehokkuutensa, jos VEB:n kaltaisen yksikön olisi nostettava kanne jokaisen yksittäisen vahingon tapahtumapaikassa.

93.      En epäile kansallisen tuomioistuimen väitteen oikeellisuutta,(70) mutta en löydä muuta vaihtoehtoa Euroopan unionissa voimassa olevasta tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevasta järjestelmästä, joka esitetään nykyisin asetuksessa N:o 1215/2012.

94.      En kuitenkaan sulje pois sitä, että jos osoittautuisi, että jokainen relevantti vahinko on sattunut yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, se, että tietty paikallinen tuomioistuin on erikoistuomioistuin, voisi mahdollistaa sen, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tiukasta soveltamisesta aiheutuva alueellinen pirstoutuminen vältettäisiin.(71)

95.      Muilta osin yhdyn julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotuksessaan Schrems esittämään toteamukseen siitä, että asetus N:o 44/2001 ei sisällä ”erityisiä säännöksiä oikeuksien luovuttamisesta – – tai kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavista menettelyistä”: tuomioistuinten – mukaan lukien unionin tuomioistuin – tehtävänä ei ole ottaa käyttöön uusia oikeudenkäyntimekanismeja ennakoimalla lainsäätäjää näinkin arkaluonteisessa asiassa,(72) eikä niiden asiana myöskään ole luoda tapauskohtaisia toimivaltaperusteita.(73)

V       Ratkaisuehdotus

96.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Hoge Raad der Nederlandenin ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

1)      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu) 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava seuraavasti:

a)      Jäsenvaltion tuomioistuinten kansainväliselle toimivallalle ei ole riittävä liittymäperuste se, että muiden jäsenvaltioiden pörsseissä noteeratun yhtiön osakkeiden arvon aleneminen on ilmennyt ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa olevalla tai kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneessa pankissa tai sijoituspalveluyrityksessä olevalla sijoitustilillä, kun kyseinen vahinko on seurausta päätöksistä, joita sijoittajat ovat tehneet pörssissä noteeratun yhtiön maailmanlaajuisesti levittämien, oletettavasti virheellisten, puutteellisten ja harhaanjohtavien tietojen perusteella.

b)      Se, että vastaajana oleva yhtiö on tehnyt joidenkin kolmannen valtion osakkeenomistajien kanssa sopimuksen, jota ei ole tarjottu pääasian kantajille, ja se, että osa näistä osakkeenomistajista on kuluttajia, eivät ole erityisiä merkityksellisiä olosuhteita, joiden perusteella tuomioistuinten voitaisiin katsoa olevan kansainvälisesti toimivaltaisia asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla. Tällainen olosuhde ei ole myöskään se, että vastaajana oleva yhtiö on levittänyt maailmanlaajuisesti asianomaisia tietoja.

2)      Se, että vahinkoa kärsineiden arvopapereiden haltijoiden etuja puolustava yhdistys nostaa ryhmäkanteen kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti, ei muuta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa.


1      Alkuperäinen kieli: espanja.


2      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (uudelleenlaadittu) (EUVL 2012, L 351, s. 1).


3      Tuomio 28.1.2015, Kolassa (C-375/13, EU:C:2015:37; jäljempänä tuomio Kolassa); tuomio 16.6.2016, Universal Music International Holding (C-12/15, EU:C:2016:449; jäljempänä tuomio Universal) ja tuomio 12.9.2018, Löber (C-304/17, EU: C:2018:701; jäljempänä tuomio Löber).


4      Burgerlijk Wetboek, jäljempänä siviililaki.


5      Jäljempänä siviililain 3:305a §.


6      Nämä olosuhteet ovat seuraavat: BP kohdistaa toimintansa kansainväliselle sijoittajakunnalle, alankomaalaiset sijoittajat mukaan lukien; suuri sijoittajaryhmä, jonka etuja VEB valvoo, koostuu sijoittajista, joista useimpien kotipaikka on Alankomaissa; BP:n Yhdysvalloissa osakkeenomistajien kanssa tekemää sopimusta ei ole tarjottu sijoittajille, joiden etuja VEB valvoo, eikä Euroopassa ole käyty muita vastaavia menettelyjä; osa niistä osakkeenomistajista, joiden puolesta VEB toimii, on kuluttajia, joille annetaan asetuksessa N:o 1215/2012 erityinen oikeussuoja.


7      Ks. erityistä toimivaltaa koskevasta säännöstä sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa tuomio 25.10.2011, eDate Advertising ym. (C-509/09 ja C-161/10, EU:C:2011:685, 38 kohta).


8      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1).


9      Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskeva vuoden 1968 Brysselin yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32; konsolidoitu toisinto, EYVL 1998, C 27, s. 1; jäljempänä Brysselin yleissopimus).


10      Ks. asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 34 perustelukappale.


11      Tuomio 10.6.2004, Kronhofer (C-168/02, EU:C:2004:364, 18 kohta; jäljempänä tuomio Kronhofer, 18 kohta).


12      Tuomio 19.9.1995, Marinari (C-364/93, EU:C:1995:289; jäljempänä tuomio Marinari, 13 kohta) ja tuomio Kronhofer, 20 kohta.


13      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä ilmaus käsittää ”Alankomaissa olevat sijoitustilit” ja ”Alankomaihin sijoittautuneessa pankissa tai sijoituspalveluyrityksessä olevat sijoitustilit”.


14      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 6.


15      BP riitauttaa huomautuksissaan sijoitustileillä ilmenevän vahingon luokittelun ”välittömäksi”, mutta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kysy tästä seikasta mitään. Jos sitä on käsiteltävä, katson, ettei kyse ole välillisestä vahingosta, jolla tarkoitetaan ”välittömän vahingonkärsijän kärsimän alkuperäisen vahingon ohella syntynyttä vahinkoa”, kuten julkisasiamies Léger toteaa ratkaisuehdotuksensa Kronhofer (C-168/02, EU:C:2004:24) 45 kohdassa, kun sijoitustilillä ilmenevä vahinko muodostuu osakkeiden arvon alenemisesta: kyse ei ole kahdesta toisiaan seuraavasta vaan vain yhdestä vahingosta. Arvopapereiden arvon aleneminen ja osakkeenomistajan varallisuuden väheneminen eivät mielestäni ole erotettavissa toisistaan; olen tästä samaa mieltä julkisasiamies Légerin kanssa. Huomautan lopuksi, että kansallinen tuomioistuin ei käytä adjektiivia ”välitön” (tai adverbia ”välittömästi”) erottaakseen toisistaan välittömät ja välilliset vahingot vaan tehdäkseen eron tuomion Universal, jossa kantaja valitsi itse tilin, josta myöhemmin vaaditut varat otettiin, taustalla oleviin tosiseikkoihin nähden (ks. ennakkoratkaisupyynnön 4.9.1 kohta).


16      Oikeuskirjallisuudessa käytetään tätä ilmaisua (samoin kuin ilmaisua ”minimum contacts approach” tai ”théorie du groupement des points de contact”) tuomiossa Universal, tuomiossa Kolassa ja tuomiossa Löber valitun menettelytavan kuvaamiseen: Gargantini, M., ”Competent Courts and Applicable Law”, Busch, D., Ferrarini, G., ja Franx, J. P., Prospectus Regulation and Prospectus Liability, OUP, 2020, 19.27 kohta.


17      Tuomio Kolassa ja tuomio Löber. Niitä edeltävästä tuomiosta Kronhofer, jossa vastaaja ei ollut arvopapereiden liikkeeseenlaskija vaan rahoituksen välittäjä, ei ilmennyt, että se oli ollut suoraan yhteydessä kantajaan.


18      Tuomio Kolassa, 55 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta ja tuomio Löber, 16 ja 35 kohta ja tuomiolauselma. Aiemman epäsuorasti tuomion Kronhofer 18 kohdassa. Näistä tuomioista, joissa tarkasteltiin erityyppisiä tilejä, ei ilmene selvästi, mikä niistä valittiin – se, josta varat otetaan, vai se, jonne arvopaperit on talletettu – vahingon ilmenemispaikaksi: Gargantini, M., em. teos, 19.21 ja 19.24 kohta.


19      Tuomion Universal 37 kohta, jossa viitataan tuomioon Kolassa, ja tuomion Löber 29 kohta.


20      Tuomiossa Kronhofer unionin tuomioistuin totesi, etteivät kantajan kotipaikan tuomioistuimet ole toimivaltaisia, mutta totesi kuitenkin kyseisessä paikassa aiheutuneen varallisuusvahinkoa. Tosiasiallisesti se hyväksyi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksen siitä, että vahingon vaikutus kohdistui samanaikaisesti koko omaisuuteen; se katsoi, että vahingon ilmenemispaikka ja paikka, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma sattui, olivat samat; se myönsi, että samalla vahingolla on muita ilmenemispaikkoja (esimerkiksi tili, jolta varat ovat peräisin), mutta se ei vahvistanut kantajan kotipaikan ja omaisuuden keskuspaikan, joka vastaa niitä, tuomioistuinten toimivaltaa. Ks. tuomion 17 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä tuomiolauselma.


21      Kuten arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY kumoamisesta 14.6.2017 annettu asetus (EU) 2017/1129 (EUVL 2017, L 168, s. 12).


22      Joissakin tapauksissa myös sijoittajan yksilöinti. Jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että yhtiöillä on oikeus saada tietoonsa nämä tiedot, säädettiin osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä 11.7.2007 annetun direktiivin 2007/36/EY (EUVL 2007, L 184, s. 17) 3 a artiklassa direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta 17.5.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/828 (EUVL 2017, L 132, s. 1) antamisen jälkeen.


23      Ks. Staedler, A., ”Der deliktische Erfolgsort als internationaler Gerichtsstand bei reinen Vermögensdelikten”, Festschrift für Reinhold Geimer zum 80. Geburtstag, C.H. Beck, 2017, s. 715–722. Jos tili valitaan toimivaltaperusteeksi, osakkeiden liikkeeseenlaskijan, joka haluaa poistaa vaaran kanteiden nostamisesta sellaisissa tuomioistuimissa, joita ei voida ennakoida, on luovuttava myynnistä piensijoittajille.


24      Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 16 perustelukappale.


25      Asia C-343/19, EU:C:2020:253; jäljempänä ratkaisuehdotus Verein für Konsumenteninformation, 46 ja 48 kohta.


26      Edellä alaviitteessä 25 mainitut ratkaisuehdotuksen kohdat.


27      En sulje pois esimerkiksi sitä, että muissa puhdasta varallisuusvahinkoa koskevissa riita-asioissa vahingon sijaintipaikka on mahdollista määrittää yksinkertaisesti kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti kyseenalaistamatta tosiasiallisesti tämän sijaintipaikan ennakoitavuutta tai sen läheisyyttä riita-asiaan taikka varsinkaan sen tarkoituksenmukaisuutta hyvän lainkäytön kannalta. Näin esitin ratkaisuehdotuksessani Verein für Konsumenteninformation (korostaen kuitenkin varovaisuuden tarvetta: ks. ratkaisuehdotuksen 70 kohta). Sama pätee riita-asioihin, jotka koskevat pankkitileillä olevien varojen takavarikointia turvaamistoimena rajat ylittävissä tilanteissa, kun velallinen on oikeutettu korvaukseen varojen oikeudettoman takavarikoinnin vuoksi. Perusteettomasti takavarikoitavaksi määrätyn tilin sijaintipaikan tuomioistuinten toimivalta vaikuttaa kiistattomalta.


28      Ks. ensin tuomion 9.7.2020, Verein für Konsumenteninformation (C-343/19, EU:C:2020:534), taustalla oleva ennakkoratkaisukysymys.


29      Ks. Cour de cassationin (ylin tuomioistuin, Ranska) 7.1.2014 antama tuomio nro 11-24.157 (JurisData nro 2014-000040) ja Oberster Gerichtshofin (ylin tuomioistuin, Itävalta) 7.7.2017 antama tuomio (6Ob18/17s).


30      Myönnän kuitenkin, että tämä ratkaisu jättää sijaa arvostelulle: se ei ole edullinen sellaisen piensijoittajan kannalta, jolla on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa (7 artiklan 2 alakohtaa ei kuitenkaan ole laadittu hänen suojelemisekseen), ja osakkeet on mahdollista noteerata useammilla markkinoilla. Tällainen liittymäperuste voi lisäksi johtaa vastaajan kotipaikkaan, jos tämä valitsee sen jäsenvaltion, johon on sijoittautunut, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta 15.12.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/109/EY (EUVL 2004, L 390, s. 38) tarkoitetuksi kotipaikkavaltioksi. Myönnän myös tämän voivan tarkoittaa, että paikkakunta, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja paikkakunta, missä vahinko ilmeni, ovat samat. Viittaan tässä siihen, mitä julkisasiamies Szpunar totesi ratkaisuehdotuksensa Universal Music International Holding (C-12/15, EU:C:2016:161) 38 kohdassa: ”Silloin kun on esillä – – vahinko, joka muodostuu yksinomaan rahavarojen vähenemisestä, käsite ’Erfolgsort’ ei ole mielestäni täysin asiaankuuluva. Tietyissä tilanteissa käsitteitä ’Handlungsort’ ja ’Erfolgsort’ ei voida erottaa – –”. Ks. myös jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 60 kohta ja sitä seuraavat kohdat.


31      Tuomio Universal, 36 ja 37 kohta ja tuomio Löber, 31 kohta ja tuomiolauselma.


32      Toinen ennakkoratkaisukysymys koskee tätä vaikutusta.


33      Tuomion 38 kohta.


34      Ero tuomioon Universal nähden ei siis liity asianomaisen tilin valintaan vaan ajankohtaan, jolloin tämä valinta tehdään.


35      Kansallinen tuomioistuin myöntää itse, että näissä olosuhteissa vastaaja ei voi ennakoida oikeuspaikkaa: ks. ennakkoratkaisupyynnön 4.9.3 kohta.


36      Toistettu tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.. Siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää erityisten olosuhteiden arviointia, ennakkoratkaisukysymys ei ole mielestäni hypoteettinen, toisin kuin BP väittää unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa (3–6 kohta).


37      Ratkaisuehdotus Verein für Konsumenteninformation, 67 kohta.


38      Edellä alaviitteessä 37 mainittu ratkaisuehdotuksen kohta.


39      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 6.


40      Se, että osakkeiden arvon alenemisen vuoksi vahinkoa kärsineiden osakkeenomistajien kotipaikka on Alankomaissa, voi oikeuttaa toisenlaisen päätelmän prosessuaalisista syistä (esimerkiksi tiedoksiantoja varten tai jos niiden lausumia voidaan tarvita todistusaineistona). Sen selvittämiseksi, onko asia näin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon menettelyn tyyppi ja sen kohde.


41      Huomautukseni ei muuttuisi, vaikka kaikki vahinkoa kärsineet olisivat kuluttajia. Lisäksi tässä asiassa kantajana eivät ole kuluttajat itse vaan VEB.


42      Minkä unionin tuomioistuin sulki pois tuomiossa Kolassa katsoessaan, ettei kannetta määritellä sopimusta koskevaksi ja ettei kyseistä jaksoa eikä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa voida siten soveltaa.


43      Unionin tuomioistuin on jo todennut, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tavoitteena ei ole antaa heikommalle osapuolelle vahvempaa suojaa: ks. tuomio 25.10.2012, Folien Fischer ja Fofitec (C-133/11, EU:C:2012:664; jäljempänä tuomio Folien Fischer ja Fofitec, 46 kohta).


44      Kuluttaja on luonnollisesti yleensä sijoittaja, joko todennäköisemmin kuuluu riittämättömiä tietoja saaneiden ryhmään, minkä unionin tuomioistuin mainitsee tuomion Kolassa 56 kohdassa ja tuomion Löber 35 kohdassa tekijänä, joka vastaajan on otettava huomioon. Tämä ei kuitenkaan sinänsä ollut unionin tuomioistuimen tulkinnan kannalta (muiden seikkojen ohella) ratkaiseva seikka, vaan esitteen levittäminen sijoittajien kotipaikkavaltiossa.


45      Tietojen levittäminen käyttämättä maantieteellisesti rajaavia seikkoja (kuten maarajoitustekniikoita tai yksinomaan tietyllä alueella puhuttua kieltä) voi nimenomaisesti tarkoittaa sitä, että tämä seikka on tiedossa.


46      Unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa VEB näyttää myöntävän perustelujensa puutteellisuuden tältä osin, kun se toteaa (19 ja 21 kohta), että tietojen levittäminen maailmanlaajuisesti voi olla riittävä liittymä Alankomaihin, ”ainakin yhdessä osakkeenomistajan kotipaikan kanssa”, joka on mainitussa valtiossa.


47      Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappale. Unionin tuomioistuin on korostanut erityisiä oikeuspaikkoja koskevan perusteen objektiivisuutta: ks. tuomion Folien Fischer ja Fofitec 45 kohta, jonka mukaan 7 artiklan 2 alakohdassa asetetut tuomioistuimen toimivaltasääntöjen ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta koskevat tavoitteet ”eivät liity kantajan ja vastaajan roolien jakautumiseen eivätkä kummankaan näistä suojeluun”.


48      Tuomio 30.11.1976, Bier (21/76, EU:C:1976:166, 20 ja 23 kohta).


49      Tuomio Marinari, 13 kohta; tuomio 27.10.1998, Réunion européenne ym. (C-51/97, EU:C:1998:509, 29 kohta) tai mm. tuomio Universal, 25 kohta.


50      Tuomion Marinari 13 kohta ja tuomion Kronhofer 20 kohta.


51      Tuomio 27.10.1998, Réunion européenne ym. (C-51/97, EU:C:1998:509, 33 kohta).


52      Ratkaisuehdotus Verein für Konsumenteninformation, 49 ja 50 kohta.


53      Tuomio 19.2.2002, Besix (C-256/00, EU:C:2002:99, 49 kohta). Asia koski pidättäytymisvelvoitetta ilman maantieteellisiä rajoituksia.


54      Unionin tuomioistuin tulkitsee kotipaikkaa erittäin laajasti unionin instrumentin soveltamisedellytyksenä: ks. tuomio 17.11.2011, Hypoteční banka (C-327/10, EU:C:2011:745). Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa unionissa, ei sovelleta asetusta N:o 1215/2012 vaan muita jäsenvaltioiden säätämiä järjestelmiä.


55      Tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide (C-352/13, EU:C:2015:335; jäljempänä tuomio CDC).


56      Tuomio 5.2.2004, DFDS Torline (C-18/02, EU:C:2004:74; jäljempänä tuomio DFDS Torline).


57      Tuomio Folien, Fischer ja Fofitec.


58      Tuomio 1.10.2002, Henkel (C-167/00, EU:C:2002:555; jäljempänä tuomio Henkel). Tällaisesta mahdollisuudesta on säädetty nimenomaisesti asetuksen N:o 44/2001 antamisesta lähtien.


59      Tuomion Henkel ja tuomion Folien Fischer ja Fofitec taustalla olleet kysymykset eivät koskeneet suoraan vahingon ilmenemispaikkaa koskevan perusteen käyttökelpoisuutta asianomaisissa kanteissa vaan niiden luokittelemista ”sopimukseen perustumattomiksi”. Ks. erityisesti tuomion Henkel 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä tuomion Folien Fischer ja Fofitec 39, 48 ja 52 kohta.


60      Tuomio DFDS Torline, 25 ja 26 kohta. Tuomion 27 kohdassa unionin tuomioistuin esittää lisäksi tavanomaiset riita-asian läheisyyteen ja asian selvittämisen vaivattomuuteen liittyvät perustelut ja toteaa, että tämä ”pätee samalla tavalla sekä riita-asiaan, joka koskee jo aiheutuneen vahingon korvaamista, että riita-asiaan, jossa on kysymyksessä kanne, jolla pyritään estämään vahingon aiheutuminen”. Vastaavasti tuomio Folien Fischer ja Fofitec, 48 kohta. Katson, että silloin, kun kanteella pyritään toteamaan jokin menettely laittomaksi, on johdonmukaista, että vahingon selvittämisen vaivattomuutta koskeva peruste on toissijainen, mutta se on kuitenkin olemassa – toisin kuin BP huomautuksissaan katsoo. Sama koskee kausaaliyhteyttä siltä osin kuin sillä tarkoitetaan abstraktia arviointia – kuten Alankomaiden mallissa näyttää tapahtuvan –, jonka perusteella voidaan selvittää, onko toiminnan ja vahingon välillä suora syy-yhteys. Syy-seuraussuhde sen suppeassa merkityksessä on osoitettava myöhemmin kussakin yksittäisessä kanteessa. Ks. Bosters, T., Collective redress and private international law in the EU, T.M.C. Asser Press, 2017, s. 41 ja Hoge Raad der Nederlandenin 27.11.2009 antama tuomio LJN BH2162 (VEB v. World Online).


61      Liittymän tai toiminnallisen pyrkimyksen olemassaolo menettelyjen välillä tekee mielestäni perusteettomaksi näkemyksen, jonka BP esitti unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamansa vastauksen 14–18 kohdassa, joissa se väittää, että vahingon ilmenemispaikkaa ei käytetä toimivaltaperusteena nyt käsiteltävässä asiassa nostetun kaltaisissa kanteissa.


62      Kuten julkisasiamies Jääskinen totesi ratkaisuehdotuksessaan Folien Fischer ja Fofitec (C-133/11, EU:C:2012:226, 49 kohta).


63      Tuomio 16.7.2009, Zuid-Chemie (C-189/08, EU:C:2009:475, 27 kohta) ja mm. tuomio CDC, 52 kohta.


64      Sellaisiksi on ymmärrettävä yleiset edut, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat kaikkiin kansalaisiin ja jotka on tunnustettu (lain tai perustuslain) normeissa.


65      Tietylle nimenomaiselle yhteiskuntaryhmälle (kuten esimerkiksi kuluttajille), jota yhdistävät objektiiviset ominaispiirteet tai tietyt oikeudelliset siteet ja jonka edustaminen voidaan antaa yksityisoikeudellisen oikeushenkilön tai julkisen elimen tehtäväksi.


66      Ennakkoratkaisupyynnössä ei esitetä väitteitä, jotka koskevat vahingon aiheutumista muille oikeushyville kuin kunkin osakkeenomistajan varallisuudelle – kuten markkinatoimijoiden, jotka ennakkoratkaisupyynnön mukaan tekivät sijoituksia (oletettavasti) virheellisten tietojen johdosta, päätöksenteon vapaudelle tai markkinoiden luottamukselle.


67      Tuomiolauselman 2 kohta.


68      Tuomio 18.7.2013, ÖFAB (C-147/12, EU:C:2013:490, 57 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta).


69      Ennakkoratkaisupyynnön mukaan tosiasiallinen liittymäperuste ei ole sijoittajan kotipaikka vaan sijoitustilin sijaintipaikka.


70      Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei sitä täsmennä, katson, että mahdollisella tehokkuuden heikentymisellä on lisäksi kaksitahoinen vaikutus: kollektiivisia etuja ajavan yksikön voi olla pakko nostaa kanne eri tuomioistuimissa vahinkojen sijaintipaikan perusteella, jos ne tapahtuvat useissa jäsenvaltioissa; ja on mahdollista, että se joutuu kyseisissä jäsenvaltioissa myös panemaan vireille menettelyjä useissa tuomiopiireissä, koska asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädetään samanaikaisesti alueellisesta ja kansainvälisestä toimivallasta.


71      Ks. analogisesti tuomio 18.12.2014, Sanders ja Huber (C-400/13 ja C-408/13 EU:C:2014:2461).


72      Ratkaisuehdotus C-498/16, EU:C:2017:863, 119–123 kohta.


73      Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta 25.11.2020 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2020/1828 (EUVL 2020, L 409, s. 1) säilytettiin ennallaan asetuksessa N:o 1215/2012 säädetty tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskeva järjestelmä, kuten kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista sekä direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta 11.4.2018 annetussa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (COM(2018) 184 final) jo esitettiin; katso 21 perustelukappale ja2 artiklan 3 kohta. Direktiivissä tarkastellaan paitsi jäsenvaltioiden oikeutettujen yksiköiden kanneoikeuden automaattista tunnustamista muissa jäsenvaltioissa myös niiden välisen yhteistyön tukemista, jotta helpotetaan kanteiden nostamista rajat ylittävistä rikoksista, katso 32 ja 71 perustelukappale ja 6 artiklan 2 ja 3 kohta ja 20 artiklan 4 kohta. Siinä vahvistetaan myös jäsenvaltioiden velvollisuus säätää mekanismeista, jotta kuluttajia, joilla on vakituinen asuinpaikka jossakin jäsenvaltioissa, edustettaisiin muissa jäsenvaltioissa nostetuissa kollektiivisissa vahingonkorvauskanteissa, katso 31 perustelukappale ja 6 artiklan 2 kohta.