YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (neljäs jaosto)
9 päivänä syyskuuta 1999 (1)
Kilpailu Laiminlyöntikanne Komission tutkimisvelvollisuus Kohtuullinen
aika
Asiassa T-127/98,
UPS Europe SA, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Bryssel,
edustajinaan asianajajat Tom R. Ottervanger, Rotterdam, ja Dirk Arts, Bryssel,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loeff, Claeys ja Verbeke, 5 rue
Charles Martel,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Barry Doherty ja Klaus Wiedner, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan (josta on tullut EY
232 artikla) perusteella yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
toteamaan, että komissio on laiminlyönyt velvoitteensa, koska se ei ole ottanut
kantaa kantajan 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17,
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen
(EYVL 1962, 13, s. 204), 3 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään kanteluun, jossa on
tuotu esiin Deutsche Post AG:n noudattamia tiettyjä kilpailunvastaisia käytäntöjä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. M. Moura Ramos sekä tuomarit
V. Tiili ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies B. Pastor,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.3.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Kantaja on yksi United Parcel Service -konsernin (jäljempänä UPS) yhtiöistä, joka
harjoittaa pakettien lähetystoimintaa kaikkialla maailmassa. Sillä on toimistoja
kaikissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa, kuten Saksassa.
- 2.
- Kantaja toimitti 7.7.1994 päivätyllä kirjeellään komissiolle kantelun, jossa se vaati,
että komissio aloittaa menettelyn erityisesti sen toteamiseksi, että Deutsche
Bundespostin, josta on sittemmin tullut Deutsche Post AG (jäljempänä Deutsche
Post), kilpailunvastainen menettelytapa postipalvelujen markkinoilla sekä
postipalvelujen ristiinrahoitus olivat EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan (josta
on tullut EY 82 artikla), EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan (josta on tullut
EY 86 artikla), EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on muutettuna tullut
EY 87 artikla) ja EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan (josta on tullut
EY 88 artikla) vastaisia.
- 3.
- Vuoden 1994 elokuussa pidetyn kantajan ja komission välisen kokouksen jälkeen
komissio antoi 11.8.1994 tiedoksi kantelun sekä 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen
täytäntöönpanoasetuksen (EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17),
11 artiklan mukaisesti ensimmäisen kirjeen Deutsche Postille, joka vastasi siihen
24.11.1994. Komissio antoi 28.11.1994 tämän vastauksen ei-luottamuksellisen
version tiedoksi kantajalle. Kantaja ja komissio myös vaihtoivat näkemyksiä
kirjeestä.
- 4.
- Komissio esitti 21.3.1995 päivätyssä kirjeessään kantajalle, että kantelu tutkitaan
ainoastaan perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla ja että mikäli kantaja näin
tahtoi, erillinen kantelu jonka tueksi on esitettävä aineellisesti enemmän näyttöä
voitaisiin tehdä perustamissopimuksen 92 artiklan perusteella.
- 5.
- Kantaja esitti 3.4.1995 huomautuksensa 24.11.1994 päivättyyn Deutsche Postin
vastaukseen.
- 6.
- Komissio lähetti 10.7.1995 asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisesti toisen kirjeen
Deutsche Postille. Deutsche Post vastasi kirjeeseen 2.10.1995.
- 7.
- Kantaja tiedusteli 13.12.1995 komissiolta perustamissopimuksen 86 artiklaa
koskevan kantelunsa käsittelyn edistymisestä.
- 8.
- Komissio lähetti 30.4.1996 asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisesti kolmannen
kirjeen Deutsche Postille. Deutsche Post vastasi siihen 31.5., 27.6. ja 12.9.1996
päivätyillä kirjeillä.
- 9.
- Kantajan edustaja osoitti 19.11.1996 komissiolle vaatimuskirjeen viitaten
nimenomaisesti EY:n perustamissopimuksen 175 artiklaan (josta on tullut EY
232 artikla).
- 10.
- Komission kilpailuasioista vastaavan pääosaston (PO IV) johtaja Temple Lang
lähetti 24.1.1997 edellä mainitun kirjeen johdosta Deutsche Postille tiedonannon,
jossa hän totesi seuraavaa:
Kilpailuasioista vastaava pääosasto tiedottaa teille tällä kirjeellä, että se aikoo
hallussaan olevien tietojen perusteella ottaa kielteisen kannan siihen menettelyyn,
josta UPS kanteli, sekä laatia väitetiedoksiannon ehdottaakseen komissiolle
kielteisen päätöksen tekemistä asiassa. Edellä mainittua menettelyä koskevat
komission väitteet esitetään teille perustellussa väitetiedoksiannossa tavanomaisen
menettelyn mukaisesti.
Temple Lang lisäsi seuraavaa:
Tällä hetkellä komission käsiteltävänä olevien asioiden tärkeysjärjestys ja sen
työtaakka huomioon ottaen aikataulu käsiteltävänä olevaa asiaa koskevan
jatkomenettelyn suhteen on toistaiseksi seuraava:
väitetiedoksianto huhtikuussa 1997;
asianosaisten kirjalliset huomautukset kesäkuussa 1997;
kuuleminen heinäkuussa 1997;
neuvoa-antava komitea syyskuussa 1997;
lopullinen päätös syksyllä 1997.
- 11.
- Deutsche Post vastasi 28.2.1997 tähän kirjeeseen.
- 12.
- Komissio vastasi 3.7.1997 kantajan uuteen tiedusteluun asian käsittelyn
edistymisestä ilmoittaen, että asian tutkiminen tulee viemään enemmän aikaa sen
vuoksi, että eräs Deutsche Postin toinenkin kilpailija oli 23.1.1997 tehnyt kantelun.
- 13.
- Komissio antoi 3.7.1997 ulkopuolisen konsulttitoimiston tehtäväksi laatia arvioinnin
Deutsche Postin tekemistä tutkimuksista. Komissio vastaanotti 11.9.1997 tämän
arvioinnin.
- 14.
- Temple Lang ilmoitti 25.8.1997 kantajalle, että komissio keskeyttää
perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisen tutkimuksensa ja jatkaa sitä
perustamissopimuksen 92 artiklan perusteella.
- 15.
- Kantaja vaati 22.10.1997 nimenomaisesti perustamissopimuksen 175 artiklaan
vedoten virallisesti komissiota määrittelemään kantansa sen 7.7.1994 tekemään
kanteluun, ja se kehotti komissiota harkitsemaan uudelleen sen 25.8.1997 päivätyssä
kirjeessä ilmaisemaa kantaa perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisen Deutsche
Postia koskevan menettelyn suhteen.
- 16.
- PO IV:n pääjohtaja lähetti 19.12.1997 kantajalle kirjeen, jossa viitattiin asetuksen
N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta
1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268;
jäljempänä asetus N:o 99/63/ETY) 6 artiklaan. Pääjohtaja täsmensi tässä kirjeessä
seuraavaa:
Kuten edellä on esitetty, komissio katsoo, että kantelunne on tässä vaiheessa
tutkittava vain siltä osin kuin siinä vedotaan valtiontukia koskevien säännösten
rikkomiseen. Komissio aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisen menettelyn ensi vuoden alussa. Edellä esitetty huomioon ottaen
komission virkamiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että vaatimukseenne ei ole
syytä suostua siltä osin kuin se koskee perustamissopimuksen 86 artiklaa.
Pääjohtaja kehotti kantajaa myös esittämään vastineensa. Hän ei kuitenkaan
sulkenut pois mahdollisuutta aloittaa uudelleen tutkimukset perustamissopimuksen
86 artiklan perusteella.
- 17.
- Kantaja esitti 2.2.1998 päivätyllä kirjeellään vastineensa 19.12.1997 päivättyyn
kirjeeseen riitauttaen komission aikomuksen keskeyttää tutkinta siltä osin kuin se
koski perustamissopimuksen 86 artiklaa. Kantaja kehotti komissiota hylkäämään
kantajan tekemän kantelun, mikäli se tälle kannalle asettuisi, kohtuullisessa ajassa
tehtävällä virallisella päätöksellä.
- 18.
- Kantaja osoitti 2.6.1998 komissiolle vaatimuskirjeen viitaten nimenomaisesti
perustamissopimuksen 175 artiklaan, ja se kehotti komissiota tekemään lopullisen
päätöksen Deutsche Postia koskevan perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisen
menettelyn osalta.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
- 19.
- Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kirjaamoon 7.8.1998 toimittamallaan kannekirjelmällä.
- 20.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti aloittaa suullisen käsittelyn
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ryhtymättä asian selvittämistoimiin.
Kantajaa kehotettiin kuitenkin työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena
prosessinjohtotoimena vastaamaan yhteen kysymykseen kirjallisesti.
- 21.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 9.3.1999 pidetyssä istunnossa.
- 22.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti, että komissio on
laiminlyönyt velvoitteensa, koska se ei ole tehnyt päätöstä kantajan 7.7.1994
tekemästä kantelusta;
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut;
määrää kaikista muista tarpeellisiksi katsomistaan toimista.
Kantaja on lisäksi istunnossa vaatinut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
asettaa komissiolle yhden kuukauden määräajan, jotta se ryhtyy EY:n
perustamissopimuksen 176 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 233 artikla)
ensimmäisen kohdan mukaisiin toimenpiteisiin tuomion antamisen jälkeen.
- 23.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 24.
- Kantaja viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-282/95 P, Guérin automobiles
vastaan komissio, 18.3.1997 antamaan tuomioon (Kok. 1997, s. I-1503, 36 kohta) ja
katsoo, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on joko
käynnistettävä menettely sitä vastaan, jota kantelu koskee tai sitten sen on tehtävä
lopullinen päätös kantelun hylkäämisestä, kun kantelija on esittänyt vastineensa
asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti osoitettuun kirjeeseen.
- 25.
- Kantaja lisää, että komission päätös on hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti
tehtävä kohtuullisessa ajassa kantelijan vastineen vastaanottamisesta (ks. em. asia
Guérin automobiles v. komissio, tuomion 37 kohta). Kantajan mukaan kanteen
nostamisen ajankohtana, eli kuusi kuukautta kantajan vastineen jälkeen, komissio
ei edelleenkään ollut tehnyt päätöstään.
- 26.
- Kantaja korostaa, että kantelu tehtiin alun perin vuoden 1994 heinäkuussa, joten
komissiolla on ollut enemmän kuin neljä vuotta aikaa tutkia se.
- 27.
- Kantaja väitti myös istunnossa, että perustamissopimuksen 86 ja 92 artikla eivät
sulje toisiaan pois. Komissiolla on siten velvollisuus tehdä tutkimus näiden kahden
säännöksen perusteella samalla tavalla ja samanaikaisesti.
- 28.
- Vastaaja esittää, että kantelussa tuodaan esiin erityisesti se, että Deutsche Post on
tukenut kirjemonopolistaan saamillaan tuloilla pakettipalveluja ristisubventointina.
Kantelu tuo esiin taloudelliseen analyysiin liittyviä mutkikkaita kysymyksiä etenkin
Deutsche Postin veloittamien hintojen ja sen kulurakenteen osalta. Kanteluedellyttää komissiolta myös, että komissio analysoi Deutsche Postille asetettujen
julkisia palveluja koskevien velvoitteiden laajuutta. Lisäksi komission on myös
otettava huomioon Deutsche Postia koskeva rinnakkainen kantelu.
- 29.
- Komissio lisää, että se on harkinnut uudelleen kantaansa vastaanotettuaan kantajan
2.2.1998 päivätyn kirjeen ja että se on päättänyt aloittaa tutkimukset uudelleen
perustamissopimuksen 86 artiklan perusteella ja keskeyttää perustamissopimuksen
92 artiklan mukaiset tutkimukset. Tämä uusi lähestymistapa kuitenkin vaatii
perusteellista tutkintaa, jota ei voida saada päätökseen muutamassa viikossa.
- 30.
- Komissio väittää, että tällaisessa tilanteessa ei voida kohtuudella odottaa, että se
olisi saanut tutkimuksensa päätökseen tässä vaiheessa, mikä sulkee pois sen, että
komissio olisi syyllistynyt laiminlyöntiin.
- 31.
- Komissio täsmensi istunnossa, että se on todennäköisesti syyllistynyt
perustamissopimuksen 175 artiklan rikkomiseen teknisesti, mutta että se ei ole
voinut menetellä toisinkaan tässä asiassa. Se lisäsi, että kantajalla on oikeus saada
päätös siitä, onko perustamissopimuksen 86 artiklaa rikottu, mutta että asiaan
liittyvät seikat huomioon ottaen se ei ole tahtonut hylätä kantelua, joka saattaa olla
aiheellinen.
- 32.
- Komissio myöntää samaten, että perustamissopimuksen 86 ja 92 artikla eivät ole
toisensa poissulkevia, mutta se lisää, että näiden kahden artiklan rikkomisen
samanaikainen tutkiminen olisi voimavarojen tuhlaamista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 33.
- Aluksi on selvennettävä laiminlyönnin toteamista koskevan vaatimuksen kohde
kanteessa. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on komission laiminlyönnin
toteaminen kantajan 7.7.1994 esittämän kantelun osalta sillä perusteella, että kuusi
kuukautta oli kulunut siitä, kun kantaja oli 2.2.1998 esittänyt vastineensa komission
19.12.1997 päivättyyn kirjeeseen asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti.
Vastaaja täsmensi istunnossa, että se on todennäköisesti syyllistynyt
perustamissopimuksen 175 artiklan rikkomiseen teknisesti eikä se riitauttanut sitä
seikkaa, että laiminlyöntiä koskevan vaatimuksen kohteena on yllämainittu. Kantaja
vahvisti vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen
kysymykseen, että sen kanne koskee ainoastaan komission mahdollista laiminlyöntiä
kantajan perustamissopimuksen 86 artiklaan perustuvan kantelun tutkimisessa.
- 34.
- Laiminlyöntiin perustuvan vaatimuksen aiheellisuuden ratkaiseminen edellyttää sen
tutkimista, onko komissiolla perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetun
vaatimuskirjeen saadessaan ollut velvollisuus toimia (asia T-95/96, Gestevisión
Telecinco v. komissio, tuomio 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3407, 71 kohta).
- 35.
- Oikeuskäytännön mukaan kantelijalle osoitettu kirje, joka vastaa asetuksen
N:o 99/63/ETY 6 artiklassa asetettuja edellytyksiä, on perustamissopimuksen
175 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu kannan määrittely (asia 125/78, GEMA
v. komissio, tuomio 18.10.1979, Kok. 1979, s. 3173, 21 kohta). Tällainen kannan
määrittely lopettaa komission laiminlyönnin (em. asia Guérin automobiles v.
komissio, tuomion 30 ja 31 kohta).
- 36.
- Samoin on vakiintunutta oikeuskäytäntöä, että kun kantelija on antanut vastineensa
asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaiseen ilmoitukseen, komission on joko
käynnistettävä menettely sitä vastaan, jota kantelu koskee, taikka sitten komission
on tehtävä lopullinen päätös kantelun hylkäämisestä, mistä voidaan nostaa
kumoamiskanne yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (em. asia
Guérin automobiles v. komissio, tuomion 36 kohta).
- 37.
- Saman oikeuskäytännön mukaan komission lopullinen päätös on hyvän hallinnon
periaatteiden mukaisesti tehtävä kohtuullisessa ajassa kantelijan vastineen
vastaanottamisesta (em. asia Guérin automobiles v. komissio, tuomion 37 kohta).
- 38.
- Hallinnollisen menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti ja
arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa asiayhteys, ne eri
menettelyvaiheet, joita komission on noudatettava, asianosaisten toiminta
menettelyn aikana, asian vaikeusaste sekä asian merkitys eri osapuolille (asia
T-73/95, Oliveira v. komissio, tuomio 19.3.1997, Kok. 1997, s. II-381, 45 kohta ja
yhdistetyt asiat T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v. komissio, tuomio 22.10.1997,
Kok. 1997, s. II-1739, 57 kohta).
- 39.
- Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja esitti kantelunsa 7.7.1994. Kantaja esitti
2.2.1998 vastineensa 19.12.1997 päivättyyn ilmoitukseen, joka oli osoitettu kantajalle
asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti. Vaatimuskirje esitettiin 2.6.1998 ja
kantaja toimitti 7.8.1998 kannekirjelmänsä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen. Tästä seuraa, että kantajan vastineen vastaanottamisesta laskien
neljä kuukautta oli kulunut silloin, kun komissiolle esitettiin perustamissopimuksen
175 artiklan mukainen vaatimuskirje ja kuusi kuukautta oli puolestaan kulunut
kanteen nostamisen ajankohtana.
- 40.
- Kuluneen ajan riittävyyden arvioimiseksi on tutkittava, mihin toimenpiteisiin
komission olisi pitänyt ryhtyä kyseisenä aikana. Kuten ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin korosti asiassa T-64/89, Automec vastaan komissio, 10.7.1990
antamassaan tuomiossa (Kok. 1990, s. II-367, 4547 kohta), kantelun
tutkimismenettely koostuu kolmesta perättäisestä vaiheesta. Kantelun esittämisen
jälkeisessä ensimmäisessä vaiheessa komissio kerää tietoja, joiden perusteella se voi
arvioida sitä, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kantelun johdosta. Tähän vaiheeseen
voi kuulua komission ja kantelijan välinen epävirallinen näkemysten vaihto, jonka
tarkoituksena on kantelun kohteena olevien tosiseikkojen ja oikeudellisten
seikkojen täsmentäminen sekä se, että kantelijalle annetaan tilaisuus väitteidensä
kehittelyyn, tarvittaessa komission virkamiesten ensireaktioiden perusteella. Toisessa
vaiheessa eli asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisessa ilmoituksessaan
komissio ilmoittaa kantelijalle ne perustelut, joiden vuoksi se katsoo, ettei kantelu
anna aihetta vaadittuihin jatkotoimiin sekä kehottaa kantelijaa esittämään
mahdollisen vastineensa komission asettamassa määräajassa. Kolmannessa
vaiheessa komissio tutkii kantelijan esittämän vastineen. Vaikka asetuksen
N:o 99/63/ETY 6 artiklassa ei nimenomaisesti näin säädetä, komission on tämän
vaiheen päättyessä joko käynnistettävä menettely sitä vastaan, jotka kantelu koskee,
tai sitten sen on tehtävä lopullinen päätös kantelun hylkäämisestä, mistä voidaan
nostaa kumoamiskanne yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (em.
asia Guérin automobiles v. komissio, tuomion 36 kohta).
- 41.
- Kun kantaja osoitti 2.6.1998 komissiolle perustamissopimuksen 175 artiklan
mukaisen vaatimuskirjeensä kehottaen tätä määrittelemään kantansa sen kanteluun,
kantelun tutkimismenettely oli käsiteltävänä olevassa asiassa kolmannessa ja
viimeisessä vaiheessa. Komissiolle oli esitetty kantelu perustamissopimuksen
86 artiklan rikkomisesta 47 kuukautta aikaisemmin ja se oli jo aloittanut asian
tutkimisen. Tämän johdosta sen arvioimiseksi, onko kantajan asetuksen
N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaiseen ilmoitukseen antaman vastineen ja komissiolle
osoitetun vaatimuskirjeen välillä kuluneen ajan pituus hyväksyttävissä, on syytä
ottaa huomioon tutkimukseen jo kuluneet vuodet, asian tutkimisen nykyinen vaihe
sekä asianosaisten näkökannat kokonaisuudessaan.
- 42.
- Tästä seuraa, että vaatimuskirjeen esittämisen ajankohtana komission olisi pitänyt
käynnistää menettely sitä vastaan, jota kantelu koskee, tai sitten se olisi pitänyt
tehdä lopullinen päätös kantelun hylkäämisestä. Sen ei olisi pitänyt aloittaa
tutkimusta uudelleen. Siten ei voida hyväksyä komission puolustuksekseen esittämää
väitettä, jonka mukaan tilanteen uudelleenarviointi on tehty vasta sen jälkeen, kun
se oli ottanut vastaan kantajan asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaiseen
ilmoitukseen antaman vastineen, ja jonka mukaan komissiolta ei voida kohtuudella
odottaa, että se olisi saattanut tutkimuksensa päätökseen tässä vaiheessa eli vain
vähän sen jälkeen kun se oli päättänyt keskittyä perustamissopimuksen 86 artiklan
rikkomisen tutkimiseen.
- 43.
- Komission olisi päinvastoin pitänyt kohtuudella voida käynnistää menettely sitä
vastaan, jota kantelu koskee tai sitten sen olisi pitänyt tehdä lopullinen päätös
kantelun hylkäämisestä, ellei se pysty osoittamaan sellaisten poikkeuksellisten
seikkojen olemassaoloa, joiden vuoksi näin pitkien aikojen kuluminen oli
puolustettavissa (em. asia Gestevisión Telecinco v. komissio, tuomion 81 kohta).
- 44.
- On kuitenkin todettava, että komission esittämillä väitteillä ei voida perustella sitä,
ettei se ryhtynyt toimenpiteisiin edellä mainitussa ajassa.
- 45.
- Lisäksi on todettava, että komissio ei kiellä velvollisuuttaan ryhtyä toimenpiteisiin.
Komissio on samoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään
kysymykseen antamassaan vastauksessa vahvistanut, että istunnon
pitämisajankohtana ei ollut ryhdytty minkäänlaisiin toimenpiteisiin 19.12.1997
päivättyyn kirjeeseen liittyvän kantajan vastineen jälken, mitä tulee kanteluun
perustamissopimuksen 86 artiklan perusteella. Komissio on siten myöntänyt, että
se ei edelleenkään ole käynnistänyt menettelyä sitä vastaan, jota kantelu koskee,
eikä se myöskään ole tehnyt lopullista päätöstä kantelun hylkäämisestä. Komissio
jopa myönsi istunnossa, että se ei käsiteltävänä olevassa asiassa ole toiminut
vakuuttavalla tavalla ja että perustamissopimuksen 175 artiklaa on selvästi
rikottu.
- 46.
- Edellä esitetystä seuraa, että komission on katsottava laiminlyöneen velvollisuutensa
2.8.1998, eli kahden kuukauden määräajan kuluttua siitä, kun se 2.6.1998 oli
vastaanottanut sille esitetyn kehotuksen ryhtyä toimenpiteisiin, koska se ei ollut
käynnistänyt menettelyä sitä vastaan, jota kantajan 7.7.1994 tekemä kantelu koski,
tai tehnyt lopullista päätöstä tämän kantelun hylkäämisestä.
- 47.
- Tämän johdosta perustamissopimuksen 86 artiklaa koskevan, laiminlyönnin
toteamista koskevan vaatimuksen on katsottava olevan aiheellinen.
Vaatimus, jonka mukaan komissiolle on asetettava yhden kuukauden määräaika,
jotta se ryhtyy perustamissopimuksen 176 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 48.
- Kantaja on istunnossa vaatinut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin asettaa
komissiolle yhden kuukauden määräajan, jotta tämä ryhtyy perustamissopimuksen
176 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tuomion
antamisen jälkeen. Mikäli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksy tätä
vaatimusta, kantaja katsoo, että sen on nostettava toinen kanne
perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla. Kantaja katsoo, että tämä vaatimus on
otettava tutkittavaksi kanteen vaatimusten kolmannen kohdan yleisyys huomioon
ottaen.
- 49.
- Komissio on tältä osin kiistänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
toimivallan tällaisen velvoitteen asettamiseksi.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 50.
- Tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella
ei ole toimivaltaa antaa määräyksiä yhteisöjen toimielimille (asia T-47/96, SDDDA
v. komissio, määräys 12.11.1996, Kok. 1996, s. II-1559, 45 kohta). Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimella on siten perustamissopimuksen 175 artiklan
mukaisesti ainoastaan mahdollisuus todeta lainvastaisen laiminlyönnin olemassaolo.
Kyseisen toimielimen on tämän jälkeen perustamissopimuksen 176 artiklan
mukaisesti toteutettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion
täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet.
Oikeudenkäyntikulut
- 51.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
- 52.
- Komissio on hävinnyt asian, joten se on kantajan vaatimusten mukaisesti
velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Komissio on jättänyt noudattamatta EY:n perustamissopimuksen mukaiset
velvoitteensa, koska se ei ollut käynnistänyt menettelyä sitä vastaan, jota
kantajan 7.7.1994 tekemä kantelu koski, tai tehnyt lopullista päätöstä
kantelun hylkäämisestä sen jälkeen, kun kantaja oli 2.2.1998 esittänyt
vastineen sille neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa
säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission
asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti osoitettuun ilmoitukseen.
2) Kanne jätetään tutkimatta muilta osin.
3) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Moura RamosTiili
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 1999.
H. Jung
R. M. Moura Ramos
kirjaaja
neljännen jaoston puheenjohtaja