YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (kolmas jaosto)
7 päivänä marraskuuta 1997
(1)
Maatalous Kalastus Vesiviljely ja suojeltujen merialueiden kehittäminen
Yhteisön taloudellinen tuki Tiettyjen kulujen toteaminen tukikelvottomiksi
Kumoamiskanne Vahingonkorvauskanne
[234s[s
Asiassa T-218/95,
Azienda Agricola "Le Canne" Srl, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Porto Viro (Italia), edustajanaan asianajajat Giulio Schiller, Giuseppe
Carraro ja Francesca Mazzonetto, Padova, sekä asianajaja Guy Arendt, Luxemburg,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Guy Arendt, 62 avenue Guillaume,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Eugenio
de March ja oikeudellisen yksikön virkamies Hubertus Van Vliet, avustajanaan
asianajaja Alberto Dal Ferro, Vicenza, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
vastaajana,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toisaalta
kumoamaan komission alun perin myöntämän yhteisön taloudellisen tuen
vähentämisen ja toisaalta määräämään vahingonkorvausta kantajan tästä
vähennyksestä kärsimästä vahingosta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja B. Vesterdorf sekä tuomarit
C. P. Briët ja A. Potocki,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.6.1997 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Riita-asiaa koskevat oikeussäännöt
- Kalastusalan ja vesiviljelyn rakenteiden parantamista ja sopeuttamista koskevista
yhteisön toimista 18 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 4028/86 (EYVL L 376, s. 7) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että
komissio voi myöntää yhteisön taloudellista tukea vesiviljelyn kehittämiseksi ja
suojeltujen merialueiden kunnostamiseksi toteutetuille toimille rannikkovesien
kalastusalueiden paremmaksi hallinnoimiseksi.
- Asetuksen 12 artiklan mukaan, jossa viitataan asetuksen (ETY) N:o 4028/86
liitteeseen III, vesiviljelyyn tarkoitettu yhteisön tuki on Venetsian alueelle
40 prosenttia tukikelpoisista kuluista Italian osallistuessa kulujen kattamiseen
1030 prosentin osuudella.
- Asetuksen (ETY) N:o 4028/86 44 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. Yhteisön osallistumisen aikana asianomaisen jäsenvaltion tätä tarkoitusta
varten nimeämän viranomaisen tai toimielimen on annettava komissiolle sen
pyynnöstä kaikki todisteet ja asiakirjat, joiden perusteella voidaan todeta, että
taloudelliset tai muut kullekin hankkeelle asetetut edellytykset ovat täyttyneet.
Komissio voi päättää tuen pidättämisestä, vähentämisestä tai poistamisesta
47 artiklassa säädetyssä menettelyssä:
jos hanketta ei ole pantu täytäntöön ilmoitetulla tavalla, tai
.
Päätös annetaan tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle sekä tuen saajalle.
Komissio perii takaisin perusteettomasti maksetut summat.
2. Komissio päättää tämän artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista
säännöistä 47 artiklassa säädetyssä menettelyssä."
- Asetuksen 47 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. Viitattaessa tässä artiklassa säädettyyn menettelyyn pysyvä kalatalouden
rakennekomitea käsittelee asian puheenjohtajan saatettua asian sen käsiteltäväksi
joko omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.
2. Komission edustaja tekee esityksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea
antaa lausuntonsa määräajassa, jonka puheenjohtaja voi vahvistaa asian
kiireellisyyden mukaisesti. Komitea antaa lausuntonsa 54 äänen enemmistöllä niin,
että jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdan
mukaisella tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.
3. Komissio toteuttaa toimenpiteet, joita on sovellettava välittömästi. Jos nämä
toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa
niistä heti neuvostolle; tässä tapauksessa komissio voi soveltaa lausunnosta eriäviä
toimenpiteitään enintään yhden kuukauden ajan ilmoittamisesta lukien. Neuvosto
voi hyväksyä määräenemmistöllä erilaiset toimenpiteet yhden kuukauden
määräajassa."
- Komissio hyväksyi 20.4.1988 antamallaan asetuksella (ETY) N:o 1116/88 (EYVL
L 112, s. 1) tukipäätösten täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt
yhteisön toimia koskeville hankkeille kalastusalan, vesiviljelyn ja rannikkovesien
rakenteiden parantamiseksi ja sopeuttamiseksi.
- Asetuksen (ETY) N:o 1116/88 kuudennen perustelukappaleen mukaan "tukea ei
saada pidättää, vähentää tai poistaa ilman, että kyseessä olevaa jäsenvaltiota on sitä
ennen kuultu ja tuen saajat ovat voineet esittää huomautuksensa".
- Asetuksen (ETY) N:o 1116/88 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
"Ennen kuin komissio aloittaa asetuksen (ETY) N:o 4028/86 44 artiklan
1 kohdassa säädetyn tukea koskevan pidättämis-, vähentämis- tai
poistamismenettelyn, sen on
ilmoitettava tästä jäsenvaltiolle, jonka alueella hanke on tarkoitus toteuttaa,
jotta tämä jäsenvaltio ottaa asiaan kantaa,
kuultava todisteiden toimittamisesta vastaavaa toimivaltaista viranomaista,
kehotettava tuen saajaa tai saajia ilmoittamaan viranomaisen tai laitoksen
välityksellä syyt, miksi vahvistettuja edellytyksiä ei ole noudatettu."
Riita-asian perustana olevat tosiseikat
- Komissio myönsi 30.10.1990 tekemällään päätöksellä C (90) 1923/99 kantajalle
kalanviljelyn nykyaikaistamiseen ja laitosten korjaustöihin (hanke I/16/90)
1 103 646 181 Italian liiran (ITL) suuruisen taloudellisen tuen, joka oli 40 prosenttia
tukikelpoisista 2 759 115 453 ITL:n suuruisista kuluista. Italian valtion
maksettavaksi jäi 30 prosentin suuruinen suhteellinen osuus tukikelpoisista kuluista
eli 827 734 635 ITL.
- Tässä päätöksessä määrättiin, että "tuen määrä, jonka komissio tosiasiallisesti
maksaa loppuunsaatetulle hankkeelle, riippuu siitä, millaisia toteutetut työt ovat
verrattuna hankkeessa määritettyihin". Päätöksessä täsmennettiin myös, että "tuen
saajan tekemän tukihakemuksen B-osaan sisältyvien tietojen mukaan suunniteltuja
töitä ei voida muuttaa tai niistä poiketa ilman kansallisten viranomaisten ja
mahdollisesti komission etukäteistä hyväksyntää. Ilman komission hyväksyntää
tehdyt merkittävät muutokset voivat johtaa tuen vähentämiseen tai poistamiseen,
jos kansallinen viranomainen tai komissio katsoo, ettei se voi niitä hyväksyä.
Kansallinen viranomainen ilmoittaa tarpeen vaatiessa kullekin tuen saajalle, mitä
menettelyä on noudatettava".
- Komissio maksoi kantajalle 23.6.1993 ensimmäisen, 343 117 600 ITL:n erän.
- Hankkeen loppuvaiheessa paikan päällä suoritetun tarkastuksen jälkeen insinööri
ilmoitti 7.4.1994 päivätyllä kirjeellään kantajalle, että lukuun ottamatta tiettyjä
hankkeen muutoksia, jotka koskevat muuraustöitä ja vastaavia töitä sekä
kaivaustöitä, hän katsoo, että toteutetut työt ovat hyväksytyn hankkeen mukaisia
teknisesti ja taloudellisesti.
- Komissio hyväksyi 27.7.1994 tekemällään päätöksellä C (94) 1531/99 kantajan toisen
hakemuksen tuen myöntämisestä sen laitosten nykyaikaistamistöiden
loppuunsaattamiseksi (hanke I/100/94).
- Kantaja totesi 12.12.1994 Italian maatalousministeriölle (jäljempänä ministeriö) ja
komissiolle lähettämässään kirjeessä, että täysin sen tahdosta riippumattomat seikat,
jotka olivat ilmenneet sen jälkeen, kun hanketta koskeva esitys oli lähetetty
ministeriölle, olivat aiheuttaneet tiettyjä välttämättömiä muutoksia hanketta I/16/90
koskevien töiden osalta. Kantaja täsmensi, että toisaalta sen vakaumus kunnioittaa
ehdotettuja tavoitteita ja valita oikeat vaihtoehdot ja toisaalta sen halu saavuttaa
nopeasti suunnitellut tavoitteet olivat saaneet sen pahaksi onnekseen unohtamaan
velvollisuuden tehdä etukäteen ilmoitus ministeriölle muunnelmista, mikä on
ylivoimainen este asiakirja-aineiston käsittelylle. Kantaja arvioi kuitenkin, että
hanketta I/16/90 ei kokonaisuudessaan ollut muutettu olennaisesti, lukuun ottamatta
tehokasvatusaltaiden sijainnin ja kokoonpanon muutosta.
- Kantaja ilmoitti olleensa tosin vasta töiden loppuunsaattamisesta lähtien täysin
tietoinen siitä, ettei se ollut noudattanut muutoksien etukäteistä ilmoittamista
koskevaa velvollisuutta, ja se pyysi ministeriötä ja tarpeen vaatiessa komissiota
itseään suorittamaan toteutettujen muutosten teknisen tarkastuksen sen
toteamiseksi, että ne olivat perusteltuja ja että tehdyt valinnat olivat tarpeellisia ja
tarkoituksenmukaisia. Kantaja totesi tältä osin, että kaikki kyseessä olevat
muutokset oli esitetty ja vahvistettu kunnostustöiden täydennyshankkeen (I/100/94)
hyväksymisen yhteydessä; tälle hankkeelle oli myönnetty yhteisön taloudellinen tuki
päätöksellä C (94) 1531/99.
- Töiden lopputarkastuksen jälkeen ministeriö antoi kantajalle 3.6.1995 töiden
lopullista tilaa koskevan tarkastustodistuksen (jäljempänä todistus), joka oli päivätty
24.5.1995. Ministeriön mukaan kantaja oli tehnyt insinöörin aikaisemmin toteamien
muutosten lisäksi seuraavat muutokset:
- 16 allasta, hydraulinen laitos ja lämpövoimala puuttuivat ja ne oli korvattu
komission päätöksellä C (94) 1531/99 hyväksymän
loppuunsaattamishankkeen yhteydessä toteutettavaa kasvatusallasta
koskevalla suunnitelmalla;
- osa laitteista oli jätetty hankkimatta;
- uutta varastoa ja katettuja ulkokasvatusaltaita ei ollut rakennettu.
Ministeriö päätteli tästä, että kantajalla olisi ollut asiaan sovellettavien yhteisön
säännösten mukaisesti velvollisuus hakea etukäteen lupa näiden muutosten
tekemiselle.
- Ministeriö alensi hankkeen loppuvaiheessa tukikelpoisten kulujen määrän
1 049 556 101 ITL:aan. Ministeriö päätteli, että ottaen huomioon jo töiden
ensimmäisessä vaiheessa tukikelpoisiksi todetut kulut 857 794 000 ITL:n määrään
asti tukikelpoisten kulujen kokonaismäärä on 1 907 350 101 ITL eli noin
69,13 prosenttia komission alun perin hyväksymän hankkeen tukikelpoisista
kuluista.
- Komissio maksoi kantajalle 5.7.1995 antamallaan lopullisella maksumääräyksellä
419 822 440 ITL alentaen näin 1 103 646 181 ITL:sta 762 940 040 ITL:aan yhteisön
tuen kokonaismäärän, joka maksettiin töistä, jotka tämä toimielin katsoi todistuksen
mukaisesti alun perin hyväksytyn hankkeen mukaisiksi.
- Ministeriö sai 28.7. ja komissio 3.8.1995 kantajalta useita kirjallisia huomautuksia,
jotka koskivat todistuksen riittämättömiä perusteluja ja joissa se pyysi niiden uutta
tarkastelua.
- Komissio lähetti kansallisille viranomaisille niiden pyynnöstä huomautuksensa
27.10.1995 päivätyllä teleksillä nro 12 497. Komissio katsoi, että käytettävissä
olevien tietojen perusteella ei ollut tarpeen tarkastella uudelleen ministeriön
menettelyä hankkeen I/16/90 asiakirjojen käsittelemiseksi siitä syystä, että
1) hanketta oli muutettu merkittävästi ilman, että tästä olisi ilmoitettu
etukäteen kansallisille viranomaisille;
tuen myöntäminen järjestyksessä toiselle hankkeelle I/100/94 ei merkinnyt
sitä, että komissio olisi hyväksynyt aikaisemmat muutokset;
2) seuraavan hankkeen I/100/94 mukaisia töitä oli tehty hankkeen I/16/90
yhteydessä, vaikka ne eivät kuulunet hankkeelle I/16/90 myönnetyn tuen
piiriin;
3) asetuksen (ETY) N:o 1116/88 7 artiklaa, johon kantajan hallintus viittaa,
ei voida soveltaa kyseisen hallituksen esittämässä asiayhteydessä;
4) ministeriön antamista tiedoista ilmenee se, että kantajan hallituksen
muistion sivulla 18 esitetyt huomautukset ovat virheellisiä siltä osin kuin
kuluja on vähennetty kirjaamalla ne vahvistamattomien kulujen erään.
- Ministeriö hylkäsi 14.11.1995 päivätyllä kirjeellään kantajan pyynnön
uudelleentarkastelusta samoista syistä kuin komission 27.10.1995 päivätyssä
teleksissä nro 12 457 oli ilmoitettu.
Riita-asiaa koskeva oikeudenkäynti
- Kantaja on tässä tilanteessa vaatinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
1.12.1995 saapuneella kanteellaan toisaalta komission 27.10.1995 päivätyn teleksin
nro 12 497 kumoamista ja toisaalta korvausta vahingosta, joka sille on aiheutunut
tästä teleksistä.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) on esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella päättänyt aloittaa asian suullisen käsittelyn ja kehottanut
asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin ennen istuntoa.Asianosaiset ovat toimineet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kehotusten
mukaisesti.
- Asianosaisia on kuultu 5.6.1997 pidetyssä istunnossa ja ne ovat vastanneet
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.
Asianosaisten vaatimukset
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa tämän kanteen kohteena olevan 27.10.1995 päivätyn komission
teleksin nro 12 497,
- velvoittaa komission korvaamaan vahingot kanteessa vaadituin osin,
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteen EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla tutkimatta
ja toissijaisesti katsoo sen olevan perusteeton,
- hylkää kanteen perustamissopimuksen 178 ja 215 artiklan nojalla,
- velvoittaa joka tapauksessa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kumoamisvaatimus
1. Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- Komission mukaan 27.10.1995 päivätty teleksi ei ole sellainen toimi, jolla on
pakottavia vaikutuksia kantajaan nähden eikä se missään tapauksessa koske
kantajaa suoraan. Komissio ainoastaan arvioi tällä teleksillä kansallisten
viranomaisten toimintaa hanketta koskevan, asetuksella (ETY) N:o 4028/86
vahvistetun yhteisrahoitusmenettelyn osalta.
- Kantaja kiistää toisaalta sen, että kyseessä oleva jäsenvaltio toimii vain yhteisön
"elimenä" yksinomaista päätösvaltaa käyttävän komission "laskuun", ja toisaalta
sen, että yhteisön toimenpiteen täytäntöönpanemiseksi toteutetun kansallisen
toimenpiteen pelkkä muodollinen olemassaolo riittäisi poistamaan yhteisön
toimenpiteen suoran vaikutuksen kantajaan.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Riittää, kun todetaan, että 27.10.1995 päivätyn teleksin nro 12 497, tulkittuna
yhdessä komission 5.7.1995 antaman yhteisön tuen loppusummaa koskevan
maksumääräyksen kanssa, vaikutuksena on ollut komission päätöksellä
C (90) 1923/99 alun perin myönnetyn yhteisön tuen määrän vähentäminen.
- Koska riidanalaisella teleksillä poistetaan kantajalta osa tälle alunperin myönnetystä
tuesta ilman, että asianomaisella jäsenvaltiolla olisi tältä osin omaa harkintavaltaa,
se on kantajan osalta yksittäinen päätös, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka
voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (asia 60/81,
IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok. 1981, s. 2639, 9 kohta; asia C-291/89,
Interhotel v. komissio, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2257, 12 ja 13 kohta; asia
C-304/89, Oliveira v. komissio, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2283, 12 ja 13 kohta
ja asia C-189/90, Cipeke v. komissio, tuomio 4.6.1992, Kok. 1992, s. I-3573, 11 ja
12 kohta).
- Komission esittämä oikeudenkäyntiväite on siis hylättävä.
2. Aineellinen kysymys
- Kantaja esittää kumoamiskanteensa tueksi viisi kanneperustetta, jotka koskevat
riidanalaisen päätöksen tiedoksi antamisen laiminlyöntiä, kollegisen päätöksenteon
periaatteen loukkaamista, menettelysääntöjen rikkomista, perusteluvelvollisuuden
rikkomista sekä harkintavallan väärinkäyttöä.
Riidanalaisen toimenpiteen tiedoksi antamisen laiminlyöntiä koskeva ensimmäinen
kanneperuste
- Kantaja väittää, että riidanalaista telefaksia ei koskaan annettu sille tiedoksi ja että
se sai tiedon siitä vain sattumalta kopiosta, jonka se sai pyynnöstään.
- Komissio ei ole esittänyt huomautuksia tältä osin.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajalla on ollut mahdollisuus
saada asianmukaisesti tietoonsa riidanalaisen toimenpiteen sisältö ja nostaa nyt
käsiteltävänä oleva kanne määräajassa. Näin ollen ei ole tarpeen ratkaista
kysymystä siitä, onko tämä toimenpide annettu sille muodollisesti tiedoksi.
Kollegisen päätöksenteon periaatteen loukkaamista koskeva toinen kanneperuste
- Kantaja väittää komission jättäneen ottamatta huomioon kollegisen päätöksenteon
periaatteen. Riidanalaisesta toimenpiteestä, jonka näyttää tehneen vain "yksikön
päällikkönä toiminut henkilö", on mahdotonta päätellä, ovatko komission jäsenet,
jotka ovat kollegiaalisessa vastuussa toimenpiteestä, toteuttaneet sen yhdessä, ja jos
ovat, milloin.
- Komissio väittää toisaalta, että allekirjoitusvaltuutuksien antaminen on komission
tavanomainen keino käyttää toimivaltaansa, ja toisaalta, että kalastusasioita
käsittelevään pääosastoon (PO XIV) kuuluvan Euroopan maatalouden ohjaus- ja
tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston hallinto on laatinut riidanalaisen teleksin.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kuten komission sisäisestä
työjärjestyksestä ilmenee, tämän toimielimen virkamiehillä voi olla toimivalta
toteuttaa omissa nimissään ja valvonnassaan riidanalaisen toimenpiteen kaltaisia
selvästi määriteltyjä hallinnollisia toimenpiteitä, ja allekirjoitusvaltuutuksen
antaminen on komission tavanomainen keino käyttää toimivaltaansa (asia C-200/89,
FUNOC v. komissio, tuomio 11.10.1990, Kok. 1990, s. I-3669, 13 ja 14 kohta).
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja ei ole esittänyt mitään tietoa, jonka
perusteella voitaisiin katsoa, että yhteisön hallinto olisi jättänyt ottamatta huomioon
asiaan sovellettavat säännöt. Sitä vastoin on todettava, että yksikön päällikkönä
toiminut henkilö, joka allekirjoitti riidanalaisen päätöksen, työskentelee pääosasto
XIV:ssä, joka käsittelee kalastusasioita, joka on sellainen talouden ala, jolle
myönnetään yhteisön taloudellista tukea asetuksen (ETY) N:o 4028/86 nojalla.
- Toinen kanneperuste on siis hylättävä.
Menettelysääntöjen rikkomista koskeva kolmas kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- Kantaja syyttää komissiota ensinnäkin siitä, että se on vähentänyt alun perin
myönnettyä yhteisön taloudellista tukea ryhtymättä tätä ennen asetuksen (ETY)
N:o 4028/86 44 artiklan 1 kohdassa säädettyyn vähentämismenettelyyn ja että se
ei ole ennen kaikkea noudattanut asetuksen (ETY) N:o 1116/88 7 artiklan mukaan
tälle toimielimelle kuuluvia velvollisuuksia, kuten sitä, että tuen saajaa on
kehotettava ilmoittamaan kyseessä olevan jäsenvaltion viranomaisen tai laitoksen
välityksellä syyt, joiden vuoksi se ei ole noudattanut asetettuja edellytyksiä.
- Toiseksi kantaja väittää, että vähennyspäätöksen osalta asetuksen (ETY)
N:o 4028/86 44 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa velvoitetaan
soveltamaan saman asetuksen 47 artiklassa säädettyä menettelyä.
- Komissio väittää, että riidanalaista päätöstä ei voida pitää sellaisena, että siihen olisi
sovellettava asetuksen (ETY) N:o 4028/86 44 artiklassa säädettyä menettelyä.
Tämä säännös koskee komission mukaan tilanteita, joissa yhteisön tukea
vähennetään, koska hanke ei vastaa alkuperäistä hanketta muutoksia aiheuttaneen
uuden arvioinnin vuoksi.
- Tällaisesta tilanteesta ei ole kyse nyt käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa
tapauksessa, jossa yhteisön tuki pysyy muuttumattomana ja ainoastaan tukikelpoiset
kulut vähenevät, koska hanketta ei ole toteutettu suunnitellun mukaisesti. Kyseessä
ei enää ole asetuksen (ETY) N:o 4028/86 44 artiklassa tarkoitettu tuen
vähentäminen, vaan ainoastaan kieltäytyminen hyväksymästä tiettyjä kuluja, minkä
seurauksena yhteisön maksaman tuen määrä mukautetaan absoluuttisesti. Tämä
tukikelpoisten kulujen pelkkä määrittely ei merkitse uutta oikeudellista ja
taloudellista arviointia, vaan ainoastaan teknistä tarkastelua.
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja ei ollut koskaan pyytänyt esitetyn ja
päätöksellä C (90) 1923/99 hyväksytyn hankkeen tarkistusta. Koska kantaja ei ollut
millään tavalla ilmoittanut hankkeen muutoksesta, ministeriö oli todennut
todistuksessa toisaalta, että tietyt kulut eivät olleet hyväksytyn hankkeen mukaisia
eivätkä siis tukikelpoisia, ja toisaalta, että muut kulut olivat tukikelpoisia. Komissio
oli siten maksanut tukikelpoisiksi katsotut kulut ilman, että tämä olisi merkinnyt
hankkeen uutta arviointia.
- Tällaisessa tilanteessa pysyvän kalatalouden rakennekomitean koolle kutsumisella
asetuksen (ETY) N:o 4028/86 47 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ei olisi
ollut mitään merkitystä, vaan näin olisi vääristelty komitean toimintaa; tämän ei siis
enää olisi pitänyt antaa lausuntoa hankkeista vaan niihin liittyvien eri kulujen
tukikelvottomuudesta.
- Komissio huomauttaa, että kantajalla on joka tapauksessa ollut mahdollisuus esittää
kansallisten viranomaisten kanssa käymässään kirjeenvaihdossa huomautuksensa,
jotka viimeksi mainitut ovat toimittaneet komissiolle. Komissio on ilmaissut
kantansa riidanalaisessa teleksissä, jossa mainitaan nimenomaisesti kantajan
hallituksen kirje, joka on saapunut pääosasto XIV:een 3.8.1995. Lähetetyistä
asiakirjoista ilmenee, että riidanalainen teleksi lähetettiin juuri tiettyjen kantajan
esittämien huomautusten vuoksi.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Kantajan perusteluista ilmenee, että sen kanneperusteeseen kuuluu tosiasiassa kaksi
osaa, joista ensimmäinen koskee kontradiktorisen menettelyn väitettyä rikkomista
ja toinen komitean kuulematta jättämistä. Koska asetuksen (ETY) N:o 4028/86
47 artiklan kohteena on komitean kuulemismenettelyn säänteleminen, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin päättelee tästä, että kantajan tarkoituksena on ollut
kontradiktorisen menettelyn rikkomista koskevan väitteen lisäksi esittää myöskin
komitean kuulematta jättämistä koskeva väite, koska se on väittänyt, että asetuksen
(ETY) N:o 4028/86 44 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan
on sovellettava 47 artiklassa säädettyä menettelyä.
- Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että puolustautumisoikeuksien
kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään oikeushenkilöä tai
luonnollista henkilöä vastaan ja jonka lopputulos saattaa olla tälle henkilölle
vastainen, on yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava,
vaikka tästä menettelystä ei olisi annettu mitään määräyksiä. Tämä periaate
edellyttää, että henkilöt, joille päätös on osoitettu ja joiden etuihin se merkittävästi
vaikuttavaa, kuten nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, voivat tehokkaasti ilmaista
kantansa (asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio 24.10.1996, Kok. 1996,
s. I-5373, 21 kohta).
- Kanteen 5 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kantaja on kiistänyt sen, että todistus
on perustettu, ja pyytänyt sen tutkimista uudelleen kirjallisissa huomautuksissa,
jotka ovat saapuneet ministeriöön 28.7.1995 ja komissioon 3.8.1995 eli ennen kuin
komissio teki lopullisesti päätöksensä 27.10.1995 päivätyllä teleksillä nro 12 497.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja on itse täsmentänyt
samassa kanteensa kohdassa, että komissio oli 7.8.1995 päivätyllä sähkeellään
päättänyt panna täytäntöön todistuksessa ilmoitettuihin arvioihin perustuvan
yhteisön tuen maksamismenettelyn.
- Tästä seuraa, että kantajalla on ollut mahdollisuus esittää ennen riidanalaisen
päätöksen tekemistä määrättyjen edellytysten noudattamatta jättämistä koskevat
syyt ja että komissio on tältä osin olennaisilta osin noudattanut asetuksen (ETY)
N:o 1116/88 7 artiklan säännöksiä.
- Näin ollen kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
- Kolmannen kanneperusteen toinen osa
- On selvää, kuten kantaja itse on myöntänyt, että se on muuttanut hanketta
noudattamatta muotomääräystä eli ilmoittamatta tästä etukäteen yhteisöjen
viranomaisille ja kansallisille viranomaisille, mikä on kantajankin mukaan
ylivoimainen este asiakirja-aineiston käsittelylle (ks. edellä 13 kohta).
- Tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä täsmennetään nimenomaisesti tältä osin,
että "vahvistettuja töitä ei voida muuttaa tai niistä poiketa ilman, että tähän
saadaan etukäteen kansallisen viranomaisen ja mahdollisesti komission suostumus".
- Näin ollen komissio on kansallisen viranomaisen vahvistaman todistuksen huomioon
ottaen voinut tarkastuksen jälkeen vain todeta, että tukikelvottomina pidettyjä
kuluja ei voida ottaa huomioon, koska ne eivät aiheudu hyväksytystä hankkeesta.
- Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen
päätös ei ole päätös, jolla vähennettäisiin asetuksen (ETY) N:o 4028/86
44 artiklassa tarkoitetulla tavalla kantajalle alun perin myönnettyä tukea, vaan
tosiasiassa siinä todetaan ainoastaan, että osa kuluista, joiden maksamista kantajavaatii, ei liity alun perin hyväksyttyyn hankkeeseen.
- Näin ollen kolmannen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
- Tämän vuoksi kolmas kanneperuste on hylättävä kokonaan.
Perusteluvelvollisuuden rikkomista koskeva neljäs kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- Kantajan kanneperuste on kaksiosainen. Ensinnäkin se huomauttaa, että
riidanalaisessa teleksissä ei mainita sen oikeudellista perustaa, lukuun ottamatta
aivan yleisluonteista viittausta asetukseen (ETY) N:o 4028/86.
- Komissio vastaa tähän, että riidanalaisen teleksin kohde viittaa nimenomaisesti
asetukseen (ETY) N:o 4028/86 ja että teleksissä itsessään mainitaan tämä asetus
sekä asetus (ETY) N:o 1116/88.
- Toiseksi kantaja väittää, että se ei voi riidanalaisen teleksin perusteluista saada
tietoonsa niitä syitä, joiden perusteella kieltäydyttiin maksamasta osa alun perin
myönnetystä tuesta, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi näiden
perustelujen avulla harjoittaa oikeudellista valvontaa. Komissio on erityisesti jättänyt
selittämättä, minkä virheen kantaja on tehnyt, kun se on kirjannut tosiasiallisesti
syntyneet kulut vahvistamattomiin kulujen erään, ja mikä olisi teknisesti ja
kirjanpidollisesti oikea tapa käsitellä näitä kuluja.
- Komissio vastaa tähän, että riidanalaisesta teleksistä ilmenee, että sen perustelut
löytyvät asiakirjoista, joihin tässä teleksissä viitataan ja jotka kansalliset
viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle, erityisesti todistuksesta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisessa päätöksessä
mainitaan nimenomaisesti tässä asiassa sovellettavat asetukset (ETY) N:o 4028/86
ja (ETY) N:o 1116/88. Asiayhteyden ja erityisesti kantajan kolmannen
kanneperusteensa tueksi esittämät perustelut huomioon ottaen kantaja ei ole voinut
erehtyä näiden kahden viittauksen sisällöstä eikä voida katsoa, että se olisi ollut
epätietoinen riidanalaisen päätöksen oikeudellisesta perustasta (asia 45/86, komissio
v. neuvosto, tuomio 26.3.1987, Kok. 1987, s. 1439, 9 kohta).
- Kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.
- Neljännen kanneperusteen toinen osa
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 190 artiklassa
määrätyt perustelut määräytyvät kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun
toimenpiteen oikeudellisen luonteen mukaan ja niissä on selkeästi ja yksiselitteisesti
ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut
siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt, ja että yhteisöjen
tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta. Toimenpiteen perusteluissa ei
kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia
seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, ovatko perustelut riittäviä,
on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa
koskevat oikeussäännöt (asia C-466/93, Atlanta ym., tuomio 9.11.1995, Kok. 1995,
s. I-3799, 16 kohta).
- Nyt käsiteltävänä olevan asian tosiseikoista, kantajan ja kansallisten viranomaisten
sekä komission välisestä kirjeenvaihdosta ja riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että
komission tämän päätöksen tueksi esittämät perustelut esitetään riittävän selvästi,
jotta kantaja on voinut vedota oikeuksiinsa yhteisöjen tuomioistuimessa ja viimeksi
mainittu voi valvoa päätöksen laillisuutta.
- Kuten 12.12.1994 päivätystä kantajan kirjeestä ministeriölle ja komissiolle ilmenee,
kantaja on ensinnäkin toisaalta myöntänyt, että hankkeen esittelyn jälkeen tiettyjä
sitä koskevia seikkoja on muutettu olennaisesti niin, että hanketta on jouduttu
mukauttamaan, ja toisaalta se on todennut olevansa tietoinen siitä, että se ei ole
noudattanut etukäteistä ilmoittamista koskevaa muodollisuutta, mikä sen omastakin
mielestä on ylivoimainen este sen asiakirja-aineiston käsittelylle (ks. edellä
13 kohta).
- Toiseksi sen tueksi, miksi eri kulueriin kuuluvat kulut ovat tukikelvottomia,
todistuksessa esitetyistä yksityiskohtaisista selityksistä ilmenevät riittävän selvästi
riidanalaisen päätöksen perustelut, kuten asiaa koskeva yhteisön oikeuskäytäntö
edellyttää (ks. em. asia Cipeke v. komissio, tuomion 1822 kohta).
- Kolmanneksi riidanalaisessa päätöksessä mainitaan suppeasti mutta selvästi syyt,
joihin komissio on perustanut toimintansa toisaalta vastatessaan tiettyihin kantajan
esittämiin huomautuksiin, jotka ovat saapuneet komissioon 3.8.1995, ja toisaalta
viitatessaan ministeriön todistuksessa esittämiin selityksiin. Ottaen huomioon
komission ja jäsenvaltioiden läheisen yhteistyön järjestelmän, johon taloudellisen
tuen myöntäminen perustuu (asia T-85/94, Branco v. komissio, tuomio 12.1.1995,
Kok. 1995, s. II-45, 36 kohta), riidanalaisessa päätöksessä viitataan perustellusti
näihin selityksiin.
- Näiden seikkojen perusteella riidanalaisen päätöksen perusteluissa on annettu
kantajalle riittävät tiedot, jotta tämä voi saada tietää esitettyjen perustelujen
perusteena olevat pääasialliset oikeus- ja tosiseikat riippumatta siitä, onko näitä
perusteluja ja tukikelvottomiksi todettujen kulujen määrää pidettävä aineellisesti
oikeina, mitä kantaja ei ole riitauttanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
ja mikä ilmenee siitä, että päätös on perusteltu (asia 2/56, Geitling v. korkea
viranomainen, tuomio 20.3.1957, Kok. 1957, s. 9 ja s. 37; asia 8/65, Acciaierie e
Ferriere Pugliesi v. korkea viranomainen, tuomio 8.2.1966, Kok. 1966, s. 1 ja s. 10
ja asia T-356/94, Vecchi v. komissio, tuomio 2.10.1996, Kok. H. 1996, s. II-1251,
82 kohta).
- Kanneperusteen toinen osa on siis hylättävä.
- Tästä seuraa, että neljäs kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Harkintavallan väärinkäyttöä koskeva neljäs kanneperuste
- Kantaja väittää, että komissio, jolla on yksinomainen toimivalta tukien
myöntämiseen ja vähentämiseen, on muodollisesti lausuntona toteutetulla
toimenpiteellä kiertänyt asetuksen (ETY) N:o 4028/86 44 artiklassa ja asetuksen
(ETY) N:o 1116/88 7 artiklassa säädettyä vähentämismenettelyä. Väittäessään, että
tuen vähentäminen päätöksellä, joka tehdään pysyvän kalatalouden
rakennekomitean lausunnon jälkeen, vaikeuttaisi liiallisesti tämän komitean
toimintaa, komissio on ilmaissut, että riidanalaisen toimenpiteen todellisena
tavoitteena on ollut sen käytännön vaikutuksen saavuttaminen, että tukea
vähennetään noudattamatta tätä varten säädettyä menettelyä.
- Komissio väittää, että kantaja katsoo virheellisesti riidanalaisen toimenpiteen
velvoittavan kansallisia viranomaisia.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja ei ole esittänyt
objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka vahvistaisivat sen, että
riidanalainen päätös on tehty ainoana tai ainakin pääasiallisena tavoitteenaan muut
kuin siinä ilmoitetut päämäärät taikka perustamissopimuksessa tai johdetussa
oikeudessa kyseessä olevaa tilannetta varten erityisesti määrättyjen menettelyjen
kiertäminen (asia C-156/93, parlamentti v. komissio, tuomio 13.7.1995, Kok. 1995,
s. I-2019, 31 kohta).
- Päin vastoin edellä esitetystä seuraa, että komission toimintaan johtaneena syynä
oli se, että kantaja oli tehnyt muutoksia hankkeeseen I/16/90.
- Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.
- Tästä seuraa, että kumoamiskanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Vahingonkorvausvaatimus
Aineellinen kysymys
- Kantaja väittää, että komission on korvattava vahinko, jonka kantaja väittää
kärsineensä sen takia, että sekä komission että kansallisten viranomaisten
myöntämää taloudellista tukea vähennettiin tuntuvasti.
- Kantaja pyytää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta arvioimaan vahingon
kohtuullisen määrän, kuitenkin niin, että vahingonkorvaus ei voi olla pienempi kuin
vahingonkorvauskorko tai ainakaan viivästyskorko, joka lasketaan riidanalaiselle
summalle komission 3.8.1995 saamasta vaatimuskirjeestä lukien.
- Komissio väittää sitä vastoin, että riidanalaisen toimenpiteen ja kantajan väittämän
vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä, ja katsoo yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen
vahingonkorvausvastuun kahden muun edellytyksen eli moititun toiminnan
lainvastaisuuden ja väitetyn vahingon tosiasiallisuuden jäävän varmasti täyttymättä.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että yhteisön sopimussuhteen
ulkopuolinen vastuu syntyy vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: yhteisön
toimielimen moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja
väitetyn vahingon ja toimielimen moitittavan menettelyn välillä on syy-yhteys
(yhdistetyt asiat 197/80, 198/80, 199/80, 200/80, 243/80, 245/80 ja 247/80,
Ludwigshafener Walzmühle ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 17.12.1981,
Kok. 1981, s. 3211, 18 kohta; asia T-575/93, Koelman v. komissio, tuomio 9.1.1996,
Kok. 1996, s. II-1, 89 kohta ja asia T-108/94, Candiotte v. neuvosto, tuomio
16.1.1996, Kok. 1996, s. II-87, 54 kohta).
- Kuten kumoamista koskevien kanneperusteiden tarkastelusta ilmenee, kantaja ei
kuitenkaan ole esittänyt mitään todistetta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen
vaikuttavasta virheestä. Näin ollen komission toiminnan väitettyä lainvastaisuutta
ei ole näytetty toteen ja väitettyä vahinkoa koskeva korvausvaatimus on siis
hylättävä.
- Tästä seuraa, että vahingonkorvauskanne on hylättävä.
- Kaikista edellä olevista arvioinneista johtuu, että kanne on hylättävä
kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteillaYHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- Kanne hylätään.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä marraskuuta 1997.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja
1: Oikeudenkäyntikieli: italia.