YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (neljäs jaosto)
19 päivänä maaliskuuta 1998 (1)
Tiedonsaanti Komission päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom yleisön oikeudesta
saada tietoja komission asiakirjoista Kieltäytyminen asiakirjan luovuttamisesta
Julkisen edun turvaamiseen liittyvän poikkeuksen soveltamisala Asian
käsittely tuomioistuimessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla
Asiassa T-83/96,
Gerard van der Wal, asianajaja, Hoge Raad der Nederlanden, kotipaikka
Kraainem, Belgia, edustajinaan aluksi asianajaja Caroline P. Bleeker, Haag, ja
asianajaja Laura Y. J. M. Parret, Bryssel, ja sittemmin asianajaja Laura Y. J. M.
Parret, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-Rue,
jota tukee
Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat Marc
Fiestra ja J. S. van den Oosterkamp, prosessiosoite Luxemburgissa Alankomaiden
suurlähetystö, 5 rue C. M. Spoo,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Wouter Wils ja Ulrich Wölker, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii 29.3.1996 tehdyn komission päätöksen kumoamista, jolla
komissio kieltäytyi luovuttamasta kantajalle kirjeitä, joita pääosasto IV oli lähettänyt
kansallisille tuomioistuimille komission ja kansallisten tuomioistuinten välisestä
yhteistyöstä perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa sovellettaessa annetun
komission ilmoituksen mukaisesti,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit P. Lindh
ja J. D. Cooke,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.9.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet Maastrichtissa 7.2.1992
allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen päätösasiakirjaan julistuksen
(N:o 17) oikeudesta saada tietoja, jossa todetaan seuraavaa:
Konferenssi katsoo, että päätöksentekomenettelyn avoimuus vahvistaa toimielinten
kansanvaltaisuutta sekä yleisön luottamusta hallintoa kohtaan. Tämän vuoksi
konferenssi suosittelee, että komissio toimittaa neuvostolle viimeistään vuonna 1993
kertomuksen toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on parantaa yleisön
mahdollisuuksia saada toimielinten hallussa olevia tietoja.
- 2.
- Komissio julkaisi tämän julistuksen johdosta 5.5.1993 neuvostolle, parlamentille ja
talous- ja sosiaalikomitealle osoittamansa tiedonannon 93/C 156/05 yleisön
oikeudesta saada tietoja toimielinten asiakirjoista (EYVL C 156, s. 5). Komissio
antoi 2.6.1993 tiedonannon 93/C 166/04 yhteisön avoimuudesta (EYVL C 166, s. 4).
- 3.
- Avoimuusperiaatteen toteuttamisen alkuvaiheessa neuvosto ja komissio hyväksyivät
6.12.1993 tiedonsaantioikeutta neuvoston ja komission asiakirjoista koskevat
käytännesäännöt (EYVL 1993, L 340, s. 41, jäljempänä käytännesäännöt), joiden
tarkoituksena on vahvistaa ne periaatteet, jotka koskevat yleisön oikeutta saada
tietoja komission ja neuvoston asiakirjoista.
- 4.
- Tämän sitoumuksen täyttämiseksi komissio teki EY:n perustamissopimuksen
162 artiklan nojalla 8.2.1994 päätöksen 94/90/EHTY, EY, EURATOM yleisön
oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista (EYVL L 46, s. 58, jäljempänä
päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom). Päätöksen 1 artiklassa hyväksytään virallisesti
käytännesäännöt, jotka on liitetty päätökseen.
- 5.
- Komission hyväksymissä käytännesäännöissä esitetään pääperiaate seuraavasti:
Yleisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission
ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista.
- 6.
- Tätä tarkoitusta varten käytännesäännöissä määritellään, että asiakirjalla
tarkoitetaan käytetystä tietovälineestä riippumatta kirjallisessa muodossa olevaa,
neuvoston tai komission hallussa olevaa tietoa.
- 7.
- Käytännesäännöissä esitellään ensin lyhyesti periaatteet, jotka koskevat asiakirjaa
koskevan tiedonsaantipyynnön esittämistä ja käsittelyä, ja sen jälkeen kuvaillaan
seuraavasti menettelyä, jota on noudatettava, jos pyyntö saada tietoja asiakirjasta
aiotaan hylätä:
Jos sen toimielimen asianomaiset osastot, jolle pyyntö on osoitettu, ehdottavat
toimielimelle, ettei pyyntöön suostuta, niiden on ilmoitettava pyynnön esittäjälle
tästä ja ilmoitettava, että tällä on kuukausi aikaa esittää toimielimelle uudistettu
pyyntö saadakseen toimielimen muuttamaan kantansa; jos uudistettua pyyntöä ei
esitetä, pyynnön esittäjän katsotaan peruuttaneen alkuperäisen pyyntönsä.
Jos esitetään uudistettu pyyntö, ja jos toimielin päättää olla luovuttamatta
asiakirjaa, päätös siitä on tehtävä kuukauden kuluessa uudistetun pyynnön
esittämisestä ja annettava mahdollisimman pian pyynnön esittäjälle tiedoksi
kirjallisena; päätös on asianmukaisesti perusteltava ja siinä on mainittava
käytettävissä olevat valitusmahdollisuudet, eli kanne yhteisön tuomioistuimessa
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisesti ja kantelu
oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 138 e artiklan mukaisesti.
- 8.
- Seikat, joihin toimielin voi vedota perustellakseen tietojensaantipyynnön
hylkäämisen, luetellaan käytännesäännöissä seuraavasti:
Toimielimien on kieltäydyttävä sellaisten asiakirjojen luovuttamisesta, joiden
paljastuminen voi vaikeuttaa:
julkisen edun turvaamista (yleistä turvallisuutta, kansainvälisiä suhteita,
vakaata rahan arvoa, asian käsittelyä tuomioistuimessa, tarkastusta tai
tutkintaa),
yksityisyyden suojaa,
liikesalaisuuden turvaamista,
yhteisön taloudellisten etujen turvaamista,
tiedon antaneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä tai
tiedon antaneen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tapahtuvaa
luottamuksellista käsittelyä.
Toimielimet voivat kieltäytyä asiakirjojen luovuttamisesta myös toimielimen
päätöksentekomenettelyn luottamuksellisuuden turvaamiseksi.
- 9.
- Komissio antoi vuonna 1993 ilmoituksen 93/C 39/05 komission ja kansallisten
tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa
sovellettaessa (EYVL C 39, s. 6, jäljempänä vuoden 1993 ilmoitus). Tässä
ilmoituksessa komissio toteaa seuraavaa:
37. kansalliset tuomioistuimet voivat kansallisen prosessilainsäädäntönsä
rajoissa kääntyä komission ja erityisesti sen kilpailuasioista vastaavan pääosaston
puoleen pyytääkseen seuraavia tietoja. Kyse voi ensinnäkin olla menettelyä
koskevista tiedoista, joiden perusteella saadaan tietää, onko asia vireillä
komissiossa, onko asiassa tehty komissiolle ilmoitus, onko komissio virallisesti
aloittanut menettelyn tai onko se jo ratkaissut asian virallisella päätöksellä tai sen
yksiköiden hallinnollisella kirjeellä. Kansalliset tuomioistuimet voivat tarvittaessa
pyytää komissiolta lausuntoa siitä, kuinka kauan todennäköisesti kestää, ennen kuin
komissiolle ilmoitetuille sopimuksille tai menettelytavoille myönnetään poikkeuslupa
tai se evätään, jotta tuomioistuimet voisivat ratkaista, onko asian käsittelyä
mahdollisesti lykättävä tai onko asiassa mahdollisesti määrättävä välitoimia.
Komissio puolestaan pyrkii antamaan etusijan niille asioille, joista on kyse tällä
tavalla lykätyissä kansallisissa oikeudenkäynneissä, erityisesti silloin kun siviiliasian
ratkaisu riippuu komission ratkaisusta.
38. Kansalliset tuomioistuimet voivat kääntyä komission puoleen myös
oikeudellisissa kysymyksissä. Jos ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
tai 86 artiklan soveltaminen aiheuttaa niille erityisiä vaikeuksia, ne voivat esittää
komissiolle tiedusteluja sen vakiintuneesta käytännöstä kyseisellä yhteisön oikeuden
alalla. Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan osalta kyse voi olla erityisesti näiden
artiklojen soveltamisen edellytyksistä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan olevaan vaikutukseen tai näissä määräyksissä lueteltujen
menettelytapojen aiheuttamien kilpailunrajoitusten tuntuvuuteen. Komissio ei
vastauksissaan käsittele oikeudenkäyntien pääasiaa. Jos kansalliset tuomioistuimet
ovat epävarmoja siitä, onko riidanalainen yhteisjärjestely sellainen, että sille voidaan
myöntää poikkeuslupa, ne voivat pyytää komissiolta väliaikaista lausuntoa. Jos
komissio vastaa, että poikkeus on kyseisessä tapauksessa epätodennäköinen,
kansalliset tuomioistuimet voivat luopua asian käsittelyn lykkäämisestä ja ratkaista
yhteisjärjestelyn pätevyyden.
39. Komission vastaukset eivät sido niitä pyytäneitä kansallisia tuomioistuimia.
Komissio täsmentää vastauksissaan, ettei sen kanta ole lopullinen ja ettei tällä ole
mitään vaikutusta kansallisen tuomioistuimen oikeuteen saattaa asia yhteisöjen
tuomioistuimen käsiteltäväksi ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti.
Komissio katsoo kuitenkin, että vastaukset voivat auttaa asioiden ratkaisemisessa.
40. Kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiolta myös tosiasiatietoja, kuten
tilastoja, markkinatutkimuksia ja taloudellisia analyysejä. Komissio pyrkii antamaan
nämä tiedot tai ilmoittaa, mistä tiedot ovat saatavissa.
Tosiseikat
- 10.
- XXIV:ssä kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa (1994) (jäljempänä
XXIV kertomus) todetaan, että kansalliset tuomioistuimet ovat esittäneet
komissiolle kysymyksiä edellä 9 kohdassa kuvaillun menettelyn mukaisesti.
- 11.
- Kantaja, joka on asianajaja ja yhteisön kilpailuoikeuteen liittyviä asioita hoitavan
asianajotoimiston osakas, pyysi 23.1.1996 päivätyllä kirjeellä komissiolta jäljennöksiä
tietyistä komission vastauksista näihin kysymyksiin eli seuraavia kirjeitä:
1) Kilpailuasioita käsittelevän pääosaston (PO IV) pääjohtajan 2.8.1993
päivättyä ja Düsseldorfin Oberlandesgerichtille lähetettyä kirjettä, joka koski
erään jälleenmyyntisopimuksen yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen
85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyyntisopimusten ryhmiin
22 päivänä kesäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1983/83
(EYVL L 173, s. 1, jäljempänä asetus N:o 1983/83) kanssa;
2) komission jäsenen van Miertin 13.9.1994 päivättyä ja Tribunal d'instance de
St. Brieucille lähetettyä kirjettä, joka koski tiettyjen kilpailusääntöjen
soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 4 päivänä
huhtikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 26 (EYVL N:o 30,
20.4.1962, s. 993, jäljempänä asetus N:o 26) tulkintaa;
3) kirjettä, jonka komissio oli lähettänyt vuoden 1995 ensimmäisenä
neljänneksenä Cour d'appel de Paris'lle, joka oli pyytänyt komissiolta
lausuntoa moottoriajoneuvojen jälleenmyyjien myyntitavoitteita koskevista
sopimusmääräyksistä suhteessa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaan
ja perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta
moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalveluja koskevien sopimusten
ryhmiin 12 päivänä joulukuuta 1984 annettuun komission asetukseen (ETY)
N:o 123/85 (EYVL L 15, s. 16, jäljempänä asetus N:o 123/85).
- 12.
- PO IV:n pääjohtaja hylkäsi kantajan pyynnön 23.2.1996 päivätyllä kirjeellä sillä
perusteella, että pyydettyjen kirjeiden luovuttaminen vahingoittaisi julkisen edun
turvaamista (asian käsittelyä tuomioistuimessa). Pääjohtaja totesi seuraavaa:
Kun komissio vastaa kysymyksiin, joita sille ovat esittäneet kansalliset
tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi on saatettu asia riidan ratkaisemista varten,
komissio toimii tuomioistuimen ystävänä. Sen oletetaan osoittavan tiettyä
pidättyväisyyttä paitsi sen hyväksymisessä, miten lähetetyt kysymykset on sille
osoitettu, myös siinä, miten komissio käyttää näihin kysymyksiin antamiaan
vastauksia.
Katson, että kun vastaukset on lähetetty, ne ovat erottamaton osa oikeudenkäyntiä
ja että ne kuuluvat kysymykset esittäneelle tuomioistuimelle. Vastaukseen sisältyvien
sekä oikeudellisten että objektiivisten seikkojen on vireillä olevassa
oikeudenkäynnissä katsottava kuuluvan kansallisen tuomioistuimen asiakirjavihkoon.
Komissio on lähettänyt vastaukset kansalliselle tuomioistuimelle, ja sen
ratkaiseminen, ovatko vastaukset julkisia ja/tai annetaanko näitä tietoja
ulkopuolisille, kuuluu ennen kaikkea sen kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan,
jolle vastaus on osoitettu.
- 13.
- Pääjohtaja vetosi myös tarpeeseen säilyttää luottamussuhde yhteisön
täytäntöönpanoviranomaisen ja jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten välillä.
Vaikka tällaiset seikat pätevät joka tapauksessa, niillä on sitäkin suurempi merkitys
tässä tapauksessa, koska niitä asioita, joista komissiolle oli esitetty kysymyksiä, ei
ollut vielä ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla.
- 14.
- Kantaja esitti 29.2.1996 päivätyllä kirjeellä komission pääsihteeristölle uudistetun
pyynnön vedoten erityisesti siihen, ettei hän käsitä, miten asioiden käsittely
kansallisissa tuomioistumissa voisi vaarantua sen vuoksi, että ulkopuoliset saavat
tietoonsa sellaisia tietoja, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka komissio on
antanut kansalliselle tuomioistuimelle yhteisön kilpailuoikeuden soveltamiseksi.
- 15.
- Komission pääsihteeri vahvisti PO IV:n päätöksen 29.3.1996 päivätyllä kirjeellä
(jäljempänä riidanalainen päätös) sillä perusteella, että vastausten ilmaiseminen
voisi vaikeuttaa julkisen edun turvaamista ja erityisesti hyvää oikeudenhoitoa. Hän
totesi lisäksi seuraavaa:
pyydettyjen vastausten, jotka ovat oikeudellisia analyysejä, ilmaiseminen voisi
vahingoittaa komission ja kansallisten tuomioistuinten suhteita ja tarpeellista
yhteistyötä. On ilmeistä, että tuomioistuin, joka on esittänyt komissiolle kysymyksen,
joka kaiken lisäksi liittyy vireillä olevaan asiaan, ei pitäisi asianmukaisena sitä, että
sille annettu vastaus ilmaistaisiin.
- 16.
- Pääsihteeri lisäsi, että tämä menettely eroaa huomattavasti perustamissopimuksen
177 artiklan mukaisesta menettelystä, johon kantaja oli viitannut uudistetussa
pyynnössään.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
- 17.
- Näistä syistä kantaja nosti tämän kanteen, joka saapui yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 29.5.1996.
- 18.
- Alankomaiden kuningaskunnan hallitus ja Ruotsin kuningaskunnan hallitus
toimittivat 4.11.1996 ja 19.11.1996 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
väliintulokirjelmänsä, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin
tukeakseen kantajan vaatimuksia.
- 19.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan
9.12.1996 antamalla määräyksellä nämä hallitukset hyväksyttiin väliintulijoiksi
tukemaan kantajan vaatimuksia. Ruotsin kuningaskunnan hallituksen 14.3.1997
tekemän pyynnön johdosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen
jaoston puheenjohtaja poisti 12.5.1997 antamallaan määräyksellä Ruotsin
hallituksen väliintulon rekisteristä ja velvoitti tämän hallituksen vastaamaan omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
- 20.
- Kirjallinen käsittely päättyi 24.4.1997.
- 21.
- Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 25.9.1997 pidetyssä julkisessa
istunnossa.
- 22.
- Kantaja vaatii Alankomaiden kuningaskunnan tukemana, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa 29.3.1996 tehdyn komission päätöksen ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 23.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeussääntöjen soveltaminen
- 24.
- Kantaja vetoaa kanteen tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista toinen koskee
päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom ja toinen perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan päätöstä 94/90/EHTY, EY, Euratom on
rikottu
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 25.
- Kantaja väittää ensinnäkin, että käytännesäännöissä mainittu poikkeus, joka koskee
asian käsittelyä tuomioistuimessa, tarkoittaa vain sellaisia oikeudenkäyntejä, joissa
komissio on asianosaisena. Poikkeukseen ei siis voida vedota tässä tapauksessa.
- 26.
- Siltä varalta, että ensimmäisen oikeusasteen katsoo asian käsittelyn
tuomioistuimessa tarkoittavan myös sellaisia oikeudenkäyntejä, joissa komissio ei
ole asianosaisena, kantaja väittää vaihtoehtoisesti, että kyseisten asiakirjojen
luovuttaminen ei vaikeuta komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä
yhteistyötä tai vahingoita julkista etua. Komission väite, jonka mukaan kansallinen
tuomioistuin ei pitäisi tällaisten asiakirjojen luovuttamista asianmukaisena, on
kantajan mielestä perusteeton, eikä kansallisen tuomioistuimen mielipide voi
missään tapauksessa olla tärkeämmässä asemassa kuin se pääsääntö, että asiakirjat
ovat julkisia.
- 27.
- Kantajan mukaan komissio on väärässä väittäessään, että sen on tietyissä tilanteissa
kieltäydyttävä luovuttamasta asiakirjoja. Kantajan mielestä komissiolla on joka
tapauksessa velvollisuus ilmoittaa, missä määrin komission perustellut intressit ja
oikeudenkäyntien säännönmukainen ja asianmukainen kulku vaativat
asiakirjajulkisuuden säännöstä tehdyn poikkeuksen soveltamista (asia C-54/90,
Weddel, tuomio 18.2.1992, Kok. 1992, s. I-871).
- 28.
- Kantaja katsoo, että tiedot, joita komissio voi antaa kansallisten tuomioistuinten
kanssa harjoitettavan yhteistyön yhteydessä, eivät ole millään tavoin
luottamuksellisia, ja kantaja muistuttaa komission tässä tapauksessa vahvistaneen,
ettei yksikään pyydetyistä kirjeistä ollut luottamuksellinen.
- 29.
- Se, että hallintoviranomaisen tuomiovaltaa käyttävälle viranomaiselle osoittamat
tiedonannot eivät ole avoimia, on kantajan mukaan sekä hallinnon julkisuuden ja
valvottavuuden että klassisen vallanjako-opin vastaista.
- 30.
- Alankomaiden hallitus katsoo, että komissio on tulkinnut laajentavasti poikkeuksia
perusperiaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on mahdollisimman laaja mahdollisuus
saada tietoja komission hallussa olevista asiakirjoista. Siitä, miten komissio on
tulkinnut päätöstä 94/90/EHTY, EY, Euratom, seuraa väliintulijan mukaan, että
tietty asiakirjaryhmä jää julkisuuden ulkopuolelle ilman, että tutkittaisiin, onko
poikkeukseen turvautuminen perusteltua asiakirjojen sisällön vuoksi. Komission
kansalliselle tuomioistuimelle lähettämät kirjeet kuuluvat käytännesääntöjen
soveltamisalaan, ja väliintulijan mukaan komission se ajatus on virheellinen, jonka
mukaan siitä päättäminen, voidaanko tällaisista kirjeistä antaa tieto ulkopuolisille
ja millä edellytyksillä, kuuluu yksinomaan kansallisille tuomioistuimille.
- 31.
- Oikeudenkäynnin säännönmukainen kulku kansallisessa tuomioistuimessa ei
väliintulijan mukaan vaikeudu, vaikka ulkopuoliset saisivat ne tiedot, joita komissio
on antanut tuomioistuimelle yksityisten oikeussubjektien välisessä
oikeudenkäynnissä. Se, että vastaus voidaan ilmaista, ei väliintulijan mielestä
vähennä kansallisten tuomioistuinten halukkuutta pyytää komissiolta tietoja, ja
vaikka se vähenisikin, se ei ole riittävä syy katsoa, että ilmaiseminen olisi
ristiriidassa julkisen edun kanssa. Alankomaiden hallitus myöntää, että asiakirjojen
luovuttaminen voisi vaarantaa hyvän oikeudenhoidon, jos oikeussubjektit voisivat
välttää kanteet sen johdosta, että ne voivat saada tiedon näissä asiakirjoissa olevista
tiedoista, mikä heikentäisi yhteisön oikeuden tehokasta ja yhdenmukaista
täytäntöönpanoa.
- 32.
- Alankomaiden hallituksen mukaan komission ja kansallisten tuomioistuinten välisiä
suhteita sääntelee perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti lojaalin yhteistyön
periaate. Komissio ei ilmoituksessa tarkoitettujen asioiden osalta toimi
asiantuntijana.
- 33.
- Lopuksi Alankomaiden hallitus toteaa, ettei komissio ole arvioinut kutakin
yksittäistapausta konkreettisesti.
- 34.
- Vastauksena kantajan ensimmäiseen väitteeseen komissio toteaa pitäneensä
lähtökohtana periaatetta, että riidanalainen päätös kuuluu päätöksen 94/90/EHTY,
EY, Euratom soveltamisalaan. Komissio hylkää sen tulkinnan, jonka mukaan
poikkeus, joka koskee asian käsittelyä tuomioistuimessa, koskee ainoastaan
oikeudenkäyntejä, joissa komissio on asianosainen. Käytännesäännöissä oleva
sääntö on niin laaja, että se sisältää komission ilmoitukset, jotka on laadittu
kansallisten tuomioistuinten kanssa harjoitettavan yhteistyön yhteydessä.
- 35.
- Julkisen edun turvaamista koskevan toisen väitteen osalta komissio toteaa, ettei
kyseessä olevia intressejä tarvinnut arvioida, koska tällainen arviointi on tarpeen
vain, jos komissio kieltäytyy luovuttamasta asiakirjaa päätöksentekomenettelynsä
luottamuksellisuuden turvaamiseksi (asia T-105/95, WWF UK v. komissio, tuomio
5.3.1997, Kok. 1997, s. II-313, 59 kohta). Kuten kahdesta lähetetystä
vastauskirjeestä ilmenee, komissio on kuitenkin tutkinut kantajan pyynnön
aiheellisuutta. Tässä tapauksessa komissiolla on jo sillä perusteella, että asiakirjojen
luovuttaminen voisi vaikeuttaa julkisen edun turvaamista erityisesti asioiden
tuomioistuinkäsittelyjen osalta, velvollisuus kieltäytyä luovuttamasta kyseistä
asiakirjaa.
- 36.
- Vuoden 1993 ilmoituksessa tarkoitetuissa tilanteissa annettujen komission
vastausten ilmaiseminen voisi komission mukaan tosiasiallisesti vaikeuttaa julkisen
edun turvaamista (asian käsittelyä tuomioistuimissa) muissakin kuin Alankomaiden
hallituksen esiin tuomassa tapauksessa. Kun kansallinen tuomioistuin soveltaa
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa ja 86 artiklaa, se toimii itsenäisen
toimivaltansa perusteella ja pääsääntöisesti kansallisissa menettelysäännöissä
säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti (asia C-60/92, Otto, tuomio
10.11.1993, Kok. 1993, s. I-5683, 14 kohta ja asia C-234/89, Delimitis, tuomio
28.2.1991, Kok. 1991, s. I-935, 53 kohta). Näistä periaatteista seuraa komission
mukaan, että jos kansallinen tuomioistuin esittää komissiolle pyynnön, yksinomaan
tämän tuomioistuimen asiana on päättää oman kansallisen prosessilainsäädäntönsä
perusteella, voidaanko komission vastauksesta antaa tieto ulkopuolisille ja milloin
ja millä edellytyksillä se voidaan antaa. Tämä pitää komission mukaan paikkansa
ainakin niin kauan kuin kyseinen asia on vielä vireillä.
- 37.
- Kun on kyse yhteistyöstä kansallisten tuomioistuinten kanssa, komission mielestä
sen oma rooli poikkeaa täysin yhteisöjen tuomioistuimen roolista
perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisessa menettelyssä, minkä määräyksen
kantaja on maininnut uudistetussa pyynnössään. Kun yhteisöjen tuomioistuin vastaa
ennakkoratkaisukysymykseen, se ratkaisee kysymyksen, ja sen tuomio sitoo
ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta. Komissio sitä vastoin on toissijaisessa
asemassa suhteessa kansalliseen tuomioistuimeen, joka voi täysin vapaasti päättää,
kääntyykö se komission puoleen vai ei. Komission mukaan se on samassa asemassa
kuin asiantuntija, jolle tuomioistuin on antanut tehtäväksi tietojen hankkimisen tai
tutkimuksen suorittamisen. Komissio lähettää vastauksensa kansalliselle
tuomioistuimelle, joka tekee sillä mitä tahtoo.
- 38.
- Komissio toteaa, että syy, jonka vuoksi se päätti olla luovuttamatta asiakirjoja, ei
millään tavalla liity siihen, sisältävätkö asiakirjat liikesalaisuuksia tai muita
luottamuksellisia tietoja, joita komissiolla ei ole lupa ilmaista 6 päivänä helmikuuta1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan
ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, EYVL nro 13, 21.2.1962, s. 204) mukaisesti
aloitetun menettelyn yhteydessä. Komissio muistuttaa kuitenkin, että siltä osin kuin
on kyse komissiossa vireillä olevista kilpailuasioita koskevista menettelyistä, sen on
noudattava luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä. Se pyrkii näissä rajoissa
osoittamaan suurinta mahdollista avoimuutta.
- 39.
- Komissio kiistää myös Alankomaiden hallituksen väitteen, jonka mukaan periaate,
että yleisöllä on mahdollisimman laaja oikeus saada tietoja Euroopan yhteisöjen
hallussa olevista asiakirjoista, olisi yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate.
- 40.
- Täytäntöönpanovaltaa ja tuomiovaltaa käyttävien viranomaisten välisten suhteiden
avoimuuden osalta komissio toteaa, että komission ja kansallisten tuomioistuinten
välisiä suhteita ei voida suoraan verrata täytäntöönpanovallan ja tuomiovallan
välisiin suhteisiin perinteisessä valtiomallissa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 41.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että päätös 94/90/EHTY, EY,
Euratom on toimi, jolla luodaan kansalaisille oikeus saada tietoja komission hallussa
olevista asiakirjoista (em. asia WWF UK v. komissio, tuomion 55 kohta). Tämän
päätöksen rakenteesta seuraa, että sitä sovelletaan yleisesti pyyntöihin saada tietoja
asiakirjasta ja että kuka tahansa voi pyytää saada tietoja mistä tahansa komission
asiakirjasta tarvitsematta perustella pyyntöä (ks. tältä osin edellä 2 kohdassa
mainittu tiedonanto 93/C 156/05). Tästä tiedonsaantioikeudesta tehtyjä poikkeuksia
on tulkittava ja sovellettava suppeasti siten, ettei tällä päätöksellä vakiinnutettua
pääperiaatetta loukata (em. asia WWF UK v. komissio, tuomion 56 kohta).
- 42.
- Päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom on määrätty kahdesta poikkeusten
ryhmästä. Ensimmäisen poikkeuksien ryhmän sanamuoto on pakottava, ja sen
mukaan toimielimien on kieltäydyttävä sellaisten asiakirjojen luovuttamisesta,
joiden paljastuminen voi vaikeuttaa [muun muassa] julkisen edun turvaamista
( asian käsittelyä tuomioistuimessa ) (ks. edellä 8 kohta). Tästä seuraa, että
komissiolla on velvollisuus kieltäytyä luovuttamasta asiakirjoja, jotka kuuluvat tämän
poikkeuksen alaan, kun näytetään, että kyse on tällaisesta tilanteesta (em. asia
WWF UK v. komissio, tuomion 58 kohta).
- 43.
- Se, että verbi voida on konditionaalin preesensissä(2), merkitsee, että sen
todistamiseksi, että sellaisten asiakirjojen luovuttaminen, jotka liittyvät asian
käsittelyyn tuomioistuimessa, voisi vaikeuttaa julkisen edun turvaamista siten kuin
oikeuskäytännössä vaaditaan, komission on ennen tällaista asiakirjaa koskevan
tietojensaantipyynnön ratkaisemista tutkittava kunkin pyydetyn asiakirjan osalta,
voiko asiakirjan luovuttaminen komission tiedossa olevat seikat huomioon ottaen
todella vahingoittaa jotakin ensimmäisessä poikkeusten ryhmässä suojattua julkista
etua. Jos näin on, komission on kieltäydyttävä luovuttamasta kyseisiä asiakirjoja (ks.
edellä 42 kohta).
- 44.
- On siis tutkittava, onko komissiolla ja jos on, missä määrin oikeus vedota
julkisen edun turvaamista koskevaan poikkeukseen, kun se kieltäytyy luovuttamasta
asiakirjoja, joita se on lähettänyt kansalliselle tuomioistuimelle vastauksena
kysymykseen, jonka tuomioistuin on esittänyt vuoden 1993 ilmoitukseen perustuvan
yhteistyön yhteydessä, vaikka komissio ei ole asianosainen siinä kansallisessa
tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, jonka johdosta tuomioistuin
on esittänyt kysymyksen.
- 45.
- Tältä osin on huomattava, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä
ihmisoikeussopimus) 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin. Tämän oikeuden turvaamiseksi on muun muassa määrätty, että
asia on käsiteltävä riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa
(ihmisoikeussopimuksen 6 artikla).
- 46.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeudet ovat olennainen osa yleisiä
oikeusperiaatteita, joiden noudattamisen yhteisöjen tuomioistuin varmistaa (ks. mm.
28.3.1996 annettu yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/94, Kok. 1994, s. I-1759,
33 kohta ja yhdistetyt asiat T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v. komissio, tuomio
22.10.1997, Kok. 1997, s. II-1739, 53 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin ottavat tältä osin huomioon jäsenvaltioiden yhteiset
valtiosääntöoikeudelliset perinteet ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joiden
tekemiseen jäsenvaltiot ovat osallistuneet tai joihin ne ovat liittyneet.
Ihmisoikeussopimuksella on tältä osin erityinen merkitys (ks. mm. asia 222/84,
Johnston, tuomio 15.5.1986, Kok. 1986, s. 1651, 18 kohta). Lisäksi 1.11.1993
voimaan tulleen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklan 2 kohdassa
määrätään, että unioni pitää arvossa yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina
perusoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan [ihmisoikeus]sopimuksessa ja sellaisina
kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä.
- 47.
- Se, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja että riippumaton tuomioistuin
käsittelee hänen asiansa oikeudenmukaisesti, merkitsee erityisesti sitä, että sekä
kansallisten että yhteisöjen tuomioistuinten on voitava vapaasti soveltaa omia
prosessisääntöjään, siltä osin kuin on kyse tuomioistuinten toimivallasta,
oikeudenkäynnin kulusta yleensä ja erityisesti asiakirja-aineistoon sisältyvien
asiakirjojen luottamuksellisuudesta.
- 48.
- Siitä pääperiaatteesta, että yleisöllä on oikeus saada tietoja komission asiakirjoista,
tehdyllä poikkeuksella, joka perustuu julkisen edun turvaamiseen silloin, kun
kyseiset asiakirjat liittyvät asian käsittelyyn tuomioistuimessa, ja joka on
vakiinnutettu päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom, pyritään varmistamaan, että
tätä perusoikeutta noudatetaan yleisesti. Tämän poikkeuksen soveltamisalaa ei näin
ollen voida rajoittaa niin, että sillä suojattaisiin vain osapuolten etuja yksittäisissä
oikeudenkäynneissä, vaan se kattaa myös kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen
tuomioistuinten edellä tarkoitetun menettelyllisen autonomian (ks. edellinen kohta).
- 49.
- Poikkeuksen soveltamisalan on siis katsottava olevan sellaisen, että komissio voi
vedota poikkeukseen silloinkin, kun se ei itse ole asianosainen oikeudenkäynnissä,
jonka vuoksi julkisen edun turvaaminen on perusteltua.
- 50.
- Tältä osin on tehtävä ero komission jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten
laatimien asiakirjojen, jollaisia nyt kyseessä asiakirjat ovat, ja sellaisten asiakirjojen
välillä, jotka ovat olemassa tällaisesta oikeudenkäynnistä riippumatta. Julkisen edun
turvaamista koskevan poikkeuksen soveltaminen on perusteltua ainoastaan silloin,
kun on kysymys ensin mainittuun ryhmään kuuluvista asiakirjoista, ja siitä
päättäminen, saako asiakirjoihin tutustua, kuuluu yksinomaan kyseiselle kansalliselle
tuomioistuimelle ottaen huomioon sen poikkeuksen luonne, joka perustuu julkisen
edun turvaamiseen käsiteltäessä asiaa tuomioistuimessa (ks. edellä 48 kohta).
- 51.
- Kun kansallinen tuomioistuin vuoden 1993 ilmoituksen mukaisen yhteistyön
perusteella pyytää siinä vireillä olevan oikeudenkäynnin yhteydessä komissiolta
tietoja, komissio antaa vastauksensa nimenomaisesti kyseistä oikeudenkäyntiä
varten. Tällaisessa tilanteessa on katsottava, että julkisen edun turvaaminen vaatii,
että komission on kieltäydyttävä luovuttamasta näitä tietoja ja näin ollen asiakirjoja,
joihin nämä tiedot sisältyvät, koska vain kyseisen kansallisen tuomioistuimen asiana
on kansallisen prosessilainsäädäntönsä perusteella päättää tällaisten tietojen
luovuttamisesta, niin kauan kuin se oikeudenkäynti on vireillä, johon liittyviä tietoja
komission asiakirjassa on.
- 52.
- Tässä tapauksessa kantaja on pyytänyt, että sille annettaisiin kolme kirjettä, jotka
kaikki liittyivät vireillä oleviin oikeudenkäynteihin ja joiden osalta kantaja ei ole
väittänyt, että niissä vain toistettaisiin tietoja, jotka jo muutoin ovat saatavissa
päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom perusteella. Tältä osin on todettava, että
ensimmäinen kirje koskee jälleenmyyntisopimuksen yhteensoveltuvuutta asetuksen
N:o 1983/83 kanssa, toinen kirje asetuksen N:o 26 soveltamista ja kolmas kirje
asetuksen N:o 123/85 tulkintaa (ks. edellä 11 kohta). Nämä kirjeet koskivat siis
yksittäisissä vireillä olevissa oikeudenkäynneissä esiin tulleita oikeudellisia
kysymyksiä.
- 53.
- Kuten komissio on jo todennut, tältä osin ei ole suurtakaan merkitystä sillä, oliko
näissä kolmessa asiakirjassa liikesalaisuuksia, koska se, että komissio kieltäytyi
luovuttamasta näitä vastauksia, oli edellä mainituista syistä perusteltua (ks. edellä
4552 kohta).
- 54.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo myös, että komission rooli vuoden
1993 ilmoitukseen perustuvassa yhteistyössä poikkeaa yhteisöjen tuomioistuimen
roolista perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisessa menettelyssä. Viimeksi
mainitussa on nimittäin kyse kahden oikeusjärjestyksen välillä käyttöön otetusta
erityismenettelystä. Siinä yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista
kansallisten tuomioistuinten esittämiä kysymyksiä. Kansallinen tuomioistuin
muotoilee ennakkoratkaisukysymykset ottaen huomioon omat prosessisääntönsä,
jotka takaavat arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuuden tarvittaessa. Myös
yhteisöjen tuomioistuimen kirjaajan ohjeissa määrätään, että luottamukselliset nimet
tai tiedot voidaan jättää pois asiaa koskevista julkaisuista tietyillä edellytyksillä.
Vuoden 1993 ilmoituksen mukaisen yhteistyön osalta ei sitä vastoin ole tällaisia
menettelymääräyksiä. Ei siis ole mitään syytä soveltaa perustamissopimuksen
177 artiklan mukaisessa menettelyssä annettujen tuomioiden julkisuutta koskevia
sääntöjä niihin vastauksiin, joita komissio antaa vuoden 1993 ilmoituksen
mukaisessa menettelyssä.
- 55.
- Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei kantaja ole
ilmoittanut, miksi se merkitsee vallanjakoperiaatteen ja hallinnon valvottavuutta
koskevan periaatteen noudattamatta jättämistä, että yleisöllä ei ole oikeutta saada
tietoja komission kansallisille tuomioistuimille vuoden 1993 ilmoituksen mukaisessa
menettelyssä antamista vastauksista esittämällä tätä koskevan pyynnön komissiolle.
Väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.
- 56.
- Kaiken edellä olevan perusteella on todettava, että kanneperustetta ei voida
hyväksyä.
Toinen kanneperuste, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 57.
- Kantaja väittää, että komission esittämät perustelut ovat puutteelliset.
- 58.
- Alankomaiden hallitus väittää, että perustelut on mukautettava kyseisen toimen
luonteeseen. Sen mukaan perustelut ovat käsittämättömät, koska komissio on
kahdessa kirjeessään vedonnut eri syihin. Komissio on ensimmäisessä kirjeessään
viitannut asian käsittelyyn tuomioistuimessa ja toisessa kirjeessään hyvään
oikeudenhoitoon. Kirjeen vastaanottaja ei siis voida selkeästi nähdä, mitkä syyt
ovat saaneet toimielimen lopulta päättämään siten kuin se on tehnyt.
- 59.
- Alankomaiden hallituksen mukaan komissio on oikeudenkäyntiasiakirjoissa esittänyt
jälleen pääosin erilaisen perustelun riidanalaiselle päätökselle, kun se on viitannut
sen komission ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön luonteeseen, jonka
yhteydessä komissiota on verrattava asiantuntijaan, jolle kansallinen tuomioistuin
on antanut tietojen hankkimista koskevan tehtävän. Vaikka tämän vertauksen
virheellisyys jätettäisiin huomiotta, Alankomaiden hallituksen mukaan tämä väite
on omiaan täydellisesti hämärtämään ne todelliset syyt, joiden perusteella komissio
tosiasiassa kieltäytyi luovuttamasta pyydettyjä asiakirjoja.
- 60.
- Alankomaiden hallitus katsoo myös, että näissä kahdessa kirjeessä ei ilmoiteta,miksi tai miten komission ja kansallisten tuomioistuinten välinen väitetty
luottamussuhde voisi vaarantua, jos asiakirjat luovuttaisiin kantajalle. Komissio ei
ole myöskään perustellut väittämäänsä, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin ei
pitäisi kyseisten asiakirjojen luovuttamista asianmukaisena. Perusteluista ei
myöskään lainkaan ilmene, millä tavoin mahdollisella tarpeella turvata tämä
luottamussuhde olisi muita vaikutuksia, jos kyseinen asia ei enää olisi vireillä.
- 61.
- Komissio katsoo, että riidanalaista päätöstä on perusteltu riittävästi paitsi
riidanalaisessa päätöksessä itsessään myös PO IV:n pääjohtajan 23.2.1996 päivätyssä
kirjeessä. Näissä kahdessa kirjeessä on selvästi ilmoitettu ne syyt, joiden vuoksi
tietojensaantipyyntö on hylätty. Komission pääsihteeri on lisäksi vastannut eräisiin
kantajan 29.2.1996 päivätyssä uudistetussa pyynnössä esittämiin väitteisiin.
- 62.
- Komissio on Alankomaiden hallituksen väliintulokirjelmästä esittämissään
huomautuksissa korostanut, että riidanalaista päätöstä on perusteltu paitsi 29.3.1996
päivätyssä kirjeessä myös 23.2.1996 päivätyssä kirjeessä. Siinä, että yhdessä kirjeessä
on käytetty ilmaisua asian käsittely tuomioistuimessa ja toisessa kirjeessä ilmaisua
hyvä oikeudenhoito, ei komission mukaan ole mitään ristiriitaa eikä asiallista
eroa. Esiin tuomastaan luottamussuhteesta komissio toteaa, että on ilmeistä, että
kyse on suhteesta, joka seuraa perustamissopimuksen 5 artiklassa mainitusta
lojaalin yhteistyön velvoitteesta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 63.
- On ensin huomattava, että yksittäispäätöksiä koskevalla perusteluvelvollisuudella
on kaksi tavoitetta: antaa asianomaisille tieto toteutettujen toimenpiteiden
perusteluista, jotta he voisivat puolustaa oikeuksiaan, ja antaa yhteisöjen
tuomioistuimille mahdollisuus valvoa päätöksen laillisuutta (ks. muun muassa asia
C-350/88, Delacre ym. v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-395, 15 kohta
ja em. asia WWF UK v. komissio, tuomion 66 kohta). Tutkittaessa sitä, täyttävätkö
päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on päätöksen sanamuodon lisäksi otettava
huomioon myös asiayhteys ja kaikki kyseistä alaa koskevat oikeussäännöt (asia
C-122/94, komissio v. neuvosto, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996, s. I-881, 29 kohta).
- 64.
- Käytännesäännöissä määrätään, että jos ensipyyntö hylätään, pyynnön esittäjällä on
oikeus pyytää toimielintä muuttamaan hylkäävää päätöstään, eikä pyynnön esittäjän
tarvitse esittää väitteitä ensimmäisen päätöksen pätevyydestä. Tämä menettely ei
ole muutoksen hakemista hylkäävään päätökseen vaan mahdollisuus saada
toimielimeltä toinen arvio tietojensaantipyynnöstä.
- 65.
- Tästä seuraa, että kun pyynnön hylkäämistä koskeva päätös vahvistetaan
vastauksessa samoilla perusteilla, perustelujen riittävyyttä on tutkittava ottaen
huomioon toimielimen ja pyynnön esittäjän kirjeenvaihto kokonaisuudessaan ja
myös se, mitä pyynnön esittäjä tiesi pyydettyjen asiakirjojen luonteesta ja sisällöstä.
- 66.
- Tässä tapauksessa on todettava, että kantajan 23.1.1996 päivätystä kirjeestä ja niistä
XXIV:n kertomuksen kappaleista, joihin kirjeessä viitataan, ilmenee, että kantaja
tiesi alusta saakka, että komission kirjeet olivat vastauksia, joita se oli lähettänyt
vuoden 1993 ilmoituksen mukaisessa menettelyssä kolmelle kansalliselle
tuomioistuimelle ja jotka koskivat näissä tuomioistuimissa vireillä olevia asioita.
Kirjeiden aihetta oli myös selvitetty yleisluontoisesti.
- 67.
- PO IV:n pääjohtaja on 23.2.1996 päivätyssä vastauksessaan vedonnut julkisen edun
turvaamista koskevaan poikkeukseen (asian käsittely tuomioistuimessa) ja selittänyt,
että pyydetyissä kirjeissä oli sekä oikeudellisia että objektiivisia seikkoja, joiden oli
katsottava olevan osa kansallisten tuomioistuinten asiakirjavihkoa, etenkin kun
kyseiset asiat olivat vielä vireillä.
- 68.
- Riidanalaisessa päätöksessä nimenomaisesti vahvistetaan tämä ensimmäinen
hylkäävä päätös. Vaikka siinä viitataan julkisen edun turvaamiseen ja erityisesti
hyvään oikeudenhoitoon, kantajalla ei voinut olla epäilystä siitä, että pääsihteeri
aikoi hylätä pyynnön saman käytännesäännöissä olevan poikkeuksen perusteella.
Ensimmäisessä kirjeessä käytetyn ilmaisun asian käsittely tuomioistuimessa ja
toisessa kirjeessä olevan ilmaisun hyvä oikeudenhoito välillä ei ole ristiriitaa,
koska kyseisellä poikkeuksella pyritään turvaamaan hyvä oikeudenhoito. Tästä
seuraa, että komissio on näissä kahdessa kirjeessä esittänyt pääosin samat
selvitykset.
- 69.
- Se, että komissio on suullisissa lausumissa viitannut itsensä ja kansallisten
tuomioistuinten väliseen yhteistyöhön, ei myöskään ole uusi perustelu toisin kuin
Alankomaiden hallitus väittää, koska komissio on tuonut tämän yhteistyön esiin jo
ensimmäisessä kirjeessään, jossa puhutaan komission ja jäsenvaltioiden kansallisten
oikeusviranomaisten välisestä luottamussuhteesta, ja tuonut sen uudelleen esiin
toisessa kirjeessään, jossa viitataan komission ja kansallisten tuomioistuinten
väliseen tarpeelliseen yhteistyöhön ja siihen, että pyydettyjen vastausten
ilmaiseminen voisi haitata tätä yhteistyötä.
- 70.
- Komission ei voida katsoa toimineen virheellisesti, kun se on viitannut
perustamissopimuksen 177 artiklan mukaiseen menettelyyn vasta toisessa
kirjeessään, koska sen huomautukset olivat vastaus siihen, että kantaja oli
uudistetussa pyynnössään yrittänyt rinnastaa tämän menettelyn ja vuoden 1993
ilmoituksen mukaisen menettelyn.
- 71.
- Edellä olevasta seuraa, että komissio on selvästi ilmoittanut syyt, joiden vuoksi se
on soveltanut julkisen edun turvaamista koskevaa poikkeusta (asian käsittely
tuomioistuimessa) kolmen pyydetyn vastauksen osalta, ja ottanut samalla huomioon
vastauksiin sisältyneiden tietojen luonteen. Kantaja on siten voinut saada tietoonsa
riidanalaisen päätöksen perustelut ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
voinut valvoa päätöksen laillisuutta.
- 72.
- Tästä seuraa, ettei toista kanneperustetta voida hyväksyä, joten kanne on hylättävä
kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
- 73.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on
sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan väliintulija kuitenkin
vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.
3) Alankomaiden kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 19 päivänä maaliskuuta 1998.
H. Jung
P. Lindh
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja