JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
30 päivänä toukokuuta 2018 (1)
Asia C-430/16 P
Bank Mellat
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Valitus – Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden vahvistaminen – Alakohtaiset toimenpiteet – Tutkittavaksi ottaminen – Laajan yhteisen kattavan toimintasuunnitelman voimaantulo unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin aikana – Vaikutus oikeussuojan tarpeen säilymiseen valituksen yhteydessä – Vaikutus oikeussuojan tarpeen säilymiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa – Lausunnon antamisen raukeaminen – SEUT 275 artikla – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla – Luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden käsite – SEUT 263 artiklan neljäs kohta – Täytäntöönpanotoimenpiteiden käsite – SEUT 215 artikla – Tarvittavuuden käsite – Suhteellisuusperiaate – Unionin oikeuden yleiset periaatteet
Sisällys
I Asian tausta
II Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
IV Oikeudellinen arviointi
A Ensisijainen kysymys: valituksen tutkittavaksi ottaminen
1 Tiivistelmä asianosaisten lausumista
2 Asian tarkastelu
a) Toimintasuunnitelman vaikutukset
b) Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen konkreettinen arviointi
B Toissijainen kysymys: Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen säilyminen unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä
C Vielä toissijaisempi kysymys
1 Neljäs ja viides valitusperuste, jotka koskevat oikeudellisia virheitä arvioitaessa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä edellytyksiä ja unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa
a) Neljäs kanneperuste, joka koskee oikeudellisia virheitä arvioitaessa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä edellytyksiä
1) Valituksenalainen tuomio
2) Tiivistelmä asianosaisten lausumista
3) Asian tarkastelu
b) Viides valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa arvioitaessa
1) Valituksenalainen tuomio
2) Asianosaisten lausumat ja niiden arviointi
2 Aineelliset valitusperusteet
a) Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä SEUT 215 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen ”tarvittavuuden” vaatimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa
b) Toinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä suhteellisuusperiaatetta sovellettaessa
c) Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalainen järjestelmä oli yleisten oikeusperiaatteiden mukainen
V Oikeudenkäyntikulut
VI Ratkaisuehdotus
1. Valituksessaan Bank Mellat vaatii kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 2.6.2016 antaman tuomion Bank Mellat v. neuvosto(2) (jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla kyseinen tuomioistuin hylkäsi sen Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1263/2012(3) 1 artiklan 15 alakohdasta nostaman kumoamiskanteen sekä sen vaatimuksen sen toteamiseksi, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP(4) 1 artiklan 6 alakohtaa ei voida soveltaa siihen.
I Asian tausta
2. Valituksenalaisen tuomion 1 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista ilmenee, että valittaja Bank Mellat on iranilainen liikepankki. Sellaisten yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen), valittajan nimi merkittiin 26.7.2010 ensimmäisen kerran Iranin ydinaseiden levittämiseen osallistuvien yhteisöjen luetteloon.(5) Peräkkäisten lainsäädäntömuutosten seurauksena valittajan nimi merkittiin uudelleen vuonna 2010 ja vuonna 2012 annettuihin säädöksiin.(6)
3. Koska Iranin islamilainen tasavalta ei ole osallistunut vakavasti neuvotteluihin,(7) Euroopan unionin neuvosto katsoi, että oli tarpeen hyväksyä lisää rajoittavia toimenpiteitä antamalla päätös 2012/635. Mainitun päätöksen 1 artiklan 6 alakohdalla muutettiin päätöksen 2010/413 10 artiklaa. Tässä yhteydessä annettiin myös asetuksen N:o 267/2012 muuttamisesta asetus N:o 1263/2012. Erityisesti asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdalla muutettiin asetuksen N:o 267/2012 30 artiklaa ja lisättiin viimeksi mainittuun asetukseen 30 a ja 30 b artikla.(8) Riidanalainen järjestelmä voidaan kuvata seuraavasti.
4. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artiklassa säädetään lähinnä rajoituksista yhtäältä sellaisten rahoitus- ja luottolaitosten ja valuutanvaihtotoimistojen, joiden kotipaikka on Iranissa, sekä niiden konttorien ja tytäryhtiöiden ja sellaisten luotto- ja rahoituslaitosten sekä valuutanvaihtotoimistojen, jotka ovat sellaisten henkilöiden, yhteisöjen tai elinten määräysvallassa, joiden kotipaikka on Iranissa, ja toisaalta Euroopan unionin rahalaitosten välisiin rahoitusliiketoimiin.
5. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artiklan 2 kohdan mukaan sallittuja ovat ainoastaan humanitäärisiin tarkoituksiin liittyvät siirrot; siirrot, jotka ovat henkilökohtaisia rahalähetyksiä; siirrot, jotka liittyvät tiettyyn kauppasopimukseen, jos siirtoa ei ole kielletty edellä mainitulla asetuksella; siirrot, jotka koskevat diplomaatti- tai konsuliedustustoja tai kansainvälisiä järjestöjä; siirrot, jotka liittyvät iranilaista henkilöä, yhteisöä tai elintä kohtaan esitettyjen tai näiden esittämien vaateiden täyttämiseen liittyviin maksuihin, tai luonteeltaan samankaltaiset siirrot, ja siirrot, jotka ovat tarpeen muun tyyppisiin sopimuksiin perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi.
6. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artiklan 3–5 kohdasta ilmenee, että saman artiklan 2 kohdan perusteella sallittavat varainsiirrot edellyttävät tapauskohtaisesti ja siirtojen kohteen mukaisesti sekä eri kynnysarvoista lähtien ennakkoilmoitusta ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen antamaa ennakkolupaa.
7. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 a artiklassa säädetään erityisesti tietyistä rajoituksista yhtäältä sellaisten iranilaisten henkilöiden, yhteisöjen ja elinten ja toisaalta sellaisten unionin kansalaisten välisille varainsiirroille, joita ei tarkoiteta saman asetuksen 30 artiklassa.
8. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos lupa on myönnetty saman asetuksen 24–28 a artiklan mukaisesti, saman asetuksen 30 ja 30 a artiklassa säädettyjä rajoituksia ei sovelleta.
9. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdassa säädetään, että saman asetuksen 30 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja 30 artiklan 3 kohdan c alakohtaa ja 30 a artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tarkoituksenmukaisiksi katsominsa ehdoin lupa varainsiirtoon, ellei niillä ole perusteltua syytä todeta, että varainsiirto, johon lupaa haetaan, voisi rikkoa jotain kyseisessä asetuksessa säädetyistä kielloista tai velvoitteista.
II Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
10. Nyt käsiteltävän asian valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.3.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohta ja toteamaan, ettei päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohtaa sovelleta valittajaan.
11. Ennen pääasian kanneperusteiden tutkimista unionin yleinen tuomioistuin selvitti viran puolesta, oliko se toimivaltainen ratkaisemaan vaatimuksen sen toteamisesta, ettei päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohtaa sovelleta valittajaan, minkä johdosta valittaja oli täsmentänyt, että kyseistä vaatimusta oli pidettävä SEUT 277 artiklassa tarkoitettuna lainvastaisuusväitteenä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei sillä ole tältä osin toimivaltaa.(9) Se totesi sitä vastoin olevansa toimivaltainen ratkaisemaan asetusta N:o 1263/2012 koskevat vaatimukset.(10)
12. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin varmisti SEUT 263 artiklassa määrättyjen edellytysten asianmukaisen täyttämisen käsiteltävässä asiassa.(11) Kaikkien asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdalla muutettujen asetuksen N:o 267/2012 säännösten tai siihen lisättyjen säännösten osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vain muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artiklan 1 kohta, 30 artiklan 3 kohdan a–c alakohta ja 30 artiklan 5 kohta sisältyivät sääntelytoimeen, vaikuttivat suoraan valittajaan eivätkä edellyttäneet täytäntöönpanotoimenpiteitä. Unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta muilta osin.
13. Sen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin selvitti, oliko valittajalla oikeussuojan tarve kannetta nostettaessa.(12) Vaikka valittajaan kohdistui myös yksittäisiä rajoittavia toimenpiteitä, joihin nähden asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohta ei neuvoston mukaan saanut aikaan muita oikeusvaikutuksia, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sen jälkeen, kun edellä mainitut yksittäiset peräkkäiset rajoittavat toimenpiteet oli kumottu unionin tuomioistuimen hylättyä asiassa neuvosto v. Bank Mellat(13) tehdyn valituksen, asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdan aikaansaamat vaikutukset olivat kohdistuneet valittajaan, ja totesi, että valittajalla oli oikeussuojan tarve riitauttaa asetuksen laillisuus unionin yleisessä tuomioistuimessa edellä kuvatuissa rajoissa.
14. Siirryttyään tutkimaan nyt käsiteltävän asian valittajan nostaman kanteen asiakysymystä unionin yleinen tuomioistuin lausui kanteen tueksi esitetystä neljästä kanneperusteesta. Ensimmäisen perusteen mukaan riidanalaiselta järjestelmältä puuttui oikeusperusta SEUT 215 artiklaan nähden, koska sillä ei ollut mitään loogista yhteyttä väitettyyn yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteeseen. Toisen perusteen mukaan riidanalaiselta järjestelmältä puuttui oikeusperusta SEUT 215 artiklan valossa tarkasteltuna, koska se oli suhteeton YUTP:n tavoitteeseen nähden. Kolmannen perusteen mukaan riidanalainen järjestelmä oli ristiriidassa unionin yleisten oikeusperiaatteiden ja SEUT 215 artiklan 3 kohdan kanssa ja loukkasi erityisesti suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta, mielivallan kiellon periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä perusteluvelvollisuutta ja vaatimusta, jonka mukaan kaikilla seuraamuksilla on oltava välttämättömät oikeudelliset takeet. Neljäs kanneperuste koski valittajan omaisuudensuojan loukkaamista, tämän oikeutta harjoittaa taloudellista toimintaa, tämän oikeutta pääomien vapaaseen liikkuvuuteen ja suhteellisuusperiaatetta.
15. Koska yksikään aineellisista kanneperusteista ei menestynyt, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen.
III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
16. Bank Mellat haki 2.8.2016 muutosta valituksenalaiseen tuomioon. Se vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, kumoamaan asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdan kokonaisuudessaan tai siltä osin kuin sitä sovelletaan valittajaan ja toteamaan, ettei päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohtaa sovelleta valittajaan, ja velvoittamaan neuvoston vastaamaan valitukseen ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista.
17. Vastineessaan neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa Bank Mellatin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Tätä vaativat myös Euroopan komissio sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta,(14) jotka tukivat neuvoston vaatimuksia unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä.
18. Valittaja, neuvosto, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio esittivät suulliset huomautuksensa unionin tuomioistuimessa 10.1.2018 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
IV Oikeudellinen arviointi
19. Valittaja vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen. Ensimmäinen peruste koskee oikeudellista virhettä SEUT 215 artiklan mukaisen tarvittavuuden vaatimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa. Toisen perusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan riidanalaisen järjestelmän oikeasuhteiseksi. Kolmannen perusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan riidanalaisen järjestelmän unionin yleisten oikeusperiaatteiden mukaiseksi. Neljännen perusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan SEUT 263 artiklan 4 kohtaa, koska se ei varmistanut kattavasti, täyttääkö asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohta edellä mainitussa SEUT 263 artiklassa asetetut vaatimukset, vaan tutki yksitellen sen riidanalaisen järjestelmän tekijät, jonka täytäntöönpanoa se edisti. Viides valitusperuste koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki oman toimivaltansa arvioinnissa katsoessaan, ettei sillä ole toimivaltaa lausua päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohtaa vastaan esitetyistä väitteistä.
20. Neuvosto puolestaan väittää, ettei Bank Mellatilla ole intressiä ratkaista valitusta, koska riidanalainen järjestelmä on lakkautettu 16.1.2016 alkaen ja valitus on siis tässä tilanteessa jätettävä tutkimatta.
A Ensisijainen kysymys: valituksen tutkittavaksi ottaminen
1 Tiivistelmä asianosaisten lausumista
21. Neuvosto kiistää valituksen tutkittavaksi ottamisen ja väittää, ettei Bank Mellatilla ole intressiä riita-asian ratkaisemiseen, koska riidanalaiset toimenpiteet on ”lakkautettu” tai ”kumottu”, eikä niitä näin ollen enää 16.1.2016 alkaen sovelleta valittajaan Iranin islamilaisen tasavallan kanssa tehdyn yhteisen kattavan toimintasuunnitelman (jäljempänä toimintasuunnitelma)(15) nojalla. Neuvosto palauttaa mieliin tuomion Abdulrahim v. neuvosto (jäljempänä tuomio Abdulrahim),(16) jonka sovellettavuutta muiden kuin yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä se kuitenkin epäilee, ja väittää, ettei Bank Mellatille voi olla mitään hyötyä nyt käsiteltävästä valituksesta, kun otetaan huomioon muun muassa riidanalaisen järjestelmän yleinen luonne. Neuvoston mukaan sen toimintatapaan ei olisi odotettavissa mitään muutoksia. Sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevasta kanteesta on todettava, että vaikka unionin tuomioistuin kumoaisi unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, pelkästään se, että viimeksi mainittu tuomioistuin on todennut yleisen järjestelmän lailliseksi, olisi esteenä unionin oikeuden riittävän ilmeistä rikkomista koskevan edellytyksen täyttymiselle. Bank Mellat ei myöskään voi vedota maineensa vahingoittamiseen juuri siitä syystä, että riidanalainen järjestelmän on luonteeltaan yleinen, ettei valittajan ole väitetty itse osallistuneen riitautettuun toimintaan ja että Bank Mellat oli samanaikaisesti tiukempien yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena.
22. Komissio esittää lähinnä epäilynsä siitä, onko Bank Mellatilla intressi edellä mainitun valituksen tekemiseen, ja korostaa, että yksittäiset rajoittavat toimenpiteet, joiden kohteena pankki oli unionin tuomioistuimen asiassa neuvosto v. Bank Mellat antamaan tuomioon(17) saakka, olivat sen kannalta vielä tiukempia, joten nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä kyseessä olevan yleisen järjestelmän lakkauttamisella ei missään tapauksessa ole vaikutusta Bank Mellatiin. Komission mukaan viimeksi mainittu oli lisäksi myöntänyt, ettei riidanalaisella yleisellä järjestelmällä ollut todellista vaikutusta sen tilanteeseen. Bank Mellatiin kohdistuvien yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden lopullisen kumoamisen sekä yleisen järjestelmän kumoamisen seurauksena kaikki kyseiseen pankkiin mahdollisesti kohdistuvat oikeudelliset vaikutukset poistuivat.
23. Bank Mellat puolestaan yksilöi neljä erillistä hyötyä, jotka se voisi vielä saada yleisen järjestelmän kumoamisesta huolimatta siitä, että se on lakkautettu 16.1.2016 alkaen. Se väittää tuomion Abdelrahim(18) perusteella ensinnäkin, että järjestelmän kumoamisen avulla voitaisiin välttää se, että neuvosto panee vastaisuudessa uudelleen täytäntöön tai hyväksyy samankaltaisia toimia. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska yleinen järjestelmä on lakkautettu vain tilapäisesti. Järjestelmän kumoamisen ansiosta Bank Mellat säilyttäisi toiseksi mahdollisuuden esittää vahingonkorvausvaatimuksen myöhemmässä vaiheessa. Yleisen järjestelmän lainsäädännöllä kumoaminen tai päättyminen eivät kolmanneksi poista Bank Mellatin intressiä lainvastaisuuden toteamiseen siitä syystä, että lainsäädännöllä kumoamisen tai päättymisen vaikutukset eivät välttämättä ole samat kuin sen tuomioistuimessa kumoamisen vaikutukset.(19) Yleinen järjestelmä on neljänneksi vaikuttanut haitallisesti valittajan maineeseen siitä syystä, että neuvosto yhdisti riidanalaisessa järjestelmässä toisiinsa pankit ja ydinaseiden levittämisen,(20) ja edellä mainitun järjestelmän kumoaminen olisi valittajan mukaan tuomiossa Abdulrahim tarkoitettu tietynlainen muu kuin hyvitysluonteinen korvaus.(21) Yleisen järjestelmän olemassaolo vaikuttaa lisäksi merkittävästi yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden kumoamisen vahvistavan tuomion arvoon. Bank Mellat väittää myös, ettei missään oikeuskäytännössä vahvisteta komission kantaa, jonka mukaan intressi yleisen järjestelmän laillisuuden riitauttamiseen häviää sen takia, että kyseisen järjestelmän rinnalla on olemassa yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä, jonka toimenpiteiden väitetään olevan tiukempia.
2 Asian tarkastelu
24. Oikeuskäytännön mukaan oikeussuojan tarve edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä.(22) Tästä seuraa, että kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kantajan on oltava erityisessä tilanteessa siihen toimeen nähden, jonka laillisuuden hän tahtoo riitauttaa, mutta lisäksi kyseisen toimen kumoamisella on oltava hänen oikeusasemaansa kohdistuvia myönteisiä vaikutuksia. Intressi, joka kantajalla on oltava, voi olla taloudellinen tai se voi liittyä oikeudelliseen intressiin tai oikeussuojaan.(23) Se, että asia voidaan saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi, on perusteltavissa juuri tällä vaatimuksella tai tarpeella. Jos kantaja ei voi saada mitään hyötyä siitä, että hänen kanteensa mahdollisesti hyväksytään, se, että tuomioistuimet ottavat asian tutkittavaksi, ei ole perusteltavissa.
25. Oikeussuojan tarpeen, joka on olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille,(24) on tutkimatta jättämisen uhalla oltava – ottaen huomioon kanteen kohde – olemassa kanteen nostamishetkellä,(25) ja sen on oltava kyseisenä ajankohtana jo syntynyt ja edelleen voimassa oleva.(26) Oikeussuojan tarpeen on myös oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, mikä edellyttää sitä, että kanteen lopputulos voi tuottaa kantajalle hyötyä.(27) Sama pätee muutoksenhaussa.(28)
26. Jotta voidaan arvioida Bank Mellatin oikeussuojan tarve nyt käsiteltävän valituksen tekoajankohtana, on ensinnäkin arvioitava toimintasuunnitelman todelliset vaikutukset riidanalaisiin toimiin, kun kuitenkin otetaan huomioon, että unionin tuomioistuin on jo joka tapauksessa katsonut, ettei kantajan oikeussuojan tarve välttämättä lopu sen takia, että kantajan riitauttaman toimen vaikutukset ovat lakanneet oikeudenkäynnin aikana.(29)
27. Asianosaisten väliset keskustelut keskittyivät sen selvittämiseen, saattoiko Bank Mellat tehokkaasti vedota tuomiosta Abdulrahim(30) ilmeneviin oikeusohjeisiin, koska – kuten neuvosto korosti – kyseisen tuomion antamisajankohtana yksittäisiä rajoittavia toimenpiteitä oli kumottu unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä. Nyt käsiteltävän valituksen taustalla olevat tosiseikat eroavat kyseiseen tuomioon johtaneen asian tosiseikoista kahdesta syystä. Ensinnäkin riidanalainen järjestelmä on yleinen järjestelmä eikä yksittäinen rajoittava toimenpide, joka vaikuttaa Bank Mellatiin erikseen, koska se merkittiin niiden yhteisöjen luetteloon, joiden varat oli tarkoitus jäädyttää. Tuomiossa Abdelrahim(31) eriteltiin tarkemmin ne olosuhteet, joissa kantajan oikeussuojan tarve voi säilyä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä huolimatta riidanalaisten toimien kumoamisesta lainsäädännöllä, kun taas käsiteltävässä asiassa on ratkaistava Bank Mellatin oikeussuojan tarve valituksen tekoajankohtana.
28. Mielestäni oikeussuojan tarvetta ei ole syytä arvioida eri tavalla sen mukaan, onko riidanalainen toimi yksittäinen rajoittava toimenpide vai perustuuko se rajoittavien toimenpiteiden yleiseen järjestelmään, kuten riidanalaisen järjestelmän tapauksessa. Mielestäni ratkaisevaa on vain se, että valittaja voi saada hyötyä toiminnastaan. Juuri tämä ajatus hyödystä saa minut päättelemään, että oikeussuojan tarpeen olemassaoloa valituksen tekoajankohtana ei välttämättä pidä arvioida tiukemmin perustein sellaiseen tilanteeseen nähden, jossa mainittu tarve lakkaa unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana. Unionin tuomioistuimen ei toisin sanoen pidä tyytyä pelkästään toteamaan toimen kumoaminen lainsäädännöllä ennen valituksen tekemistä voidakseen katsoa, ettei oikeussuojan tarvetta enää ole, vaan sen on yritettävä selvittää, saattoiko valittaja vielä saada hyötyä unionin tuomioistuimessa tekemästään valituksesta huolimatta siitä, että voi vaikuttaa siltä, että riidanalaisen toimen laatinut toimielin on eliminoinut oikeudenkäynnin kohteen.
29. Tämän täsmennyksen jälkeen on seuraavaksi määritettävä vuoden 2016 toimintasuunnitelman vaikutukset riidanalaiseen järjestelmään, ennen kuin varmistetaan, voiko Bank Mellat vielä väittää hyötyvänsä jollain tavalla nyt käsiteltävästä valituksesta.
a) Toimintasuunnitelman vaikutukset
30. Bank Mellatin tilanne siihen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden osalta on seuraava: yksittäiset rajoittavat toimenpiteet kumottiin lopullisesti, koska unionin tuomioistuin hylkäsi neuvoston valituksen, joka johti 18.2.2016 tuomion neuvosto v. Bank Mellat(32) antamiseen, ja koska kyseiset toimenpiteet eivät missään tapauksessa enää vaikuttaneet valittajaan 16.1.2016 alkaen toimintasuunnitelman perusteella. Myös yleistä järjestelmää, jonka laillisuuden valittaja riitauttaa käsiteltävässä asiassa, lakattiin soveltamasta Bank Mellatiin 16.1.2016 alkaen. Valitus kuitenkin tehtiin 2.8.2016. Kuten edempänä kuitenkin todettiin, oikeussuojan tarpeen arviointia ei mielestäni pidä lopettaa päättelyn tässä vaiheessa.
31. Iranin islamilaisen tasavallan ja kansainvälisen yhteisön suhteiden liennyttyä jonkin verran toimintasuunnitelman ansiosta unioni antoi sitoumuksen, joka koski ”kaikkien – – pakotteiden”(33) ja ”kaikkien – – taloutta ja rahoitusta koskevien rajoittavien toimenpiteiden”(34) poistamista sekä ”kaikkien ydinalaan liittyvien unionin talous- ja rahoituspakotteiden [täytäntöönpanon]”(35) lopettamista. Päätöksen 2015/1863 1 artiklan 17 alakohdassa säädetään siinä lueteltujen toimenpiteiden keskeyttämisestä. Asetuksen 2015/1861 1 artiklan 15 alakohdassa säädetään nimenomaisesti muutetun asetuksen N:o 267/2012 30, 30 a, 30 b, 31 ja 33–35 artiklan kumoamisesta. Toisin sanoen yleinen järjestelmä, jonka kumoamista Bank Mellat vaati unionin yleisessä tuomioistuimessa, olisi siten kumottu. Päätöksen 2016/37 1 artiklan nojalla päätöstä 2015/1863 ja sen seurauksena(36) asetusta 2015/1861 alettiin soveltaa 16.1.2016 eli kyseessä olevien toimenpiteiden keskeyttämisen ja kumoamisen voimaantulopäivästä alkaen.
32. Vaikka toimintasuunnitelman täytäntöön panemiseksi annetuissa säädöksissä päätetään poistaa tai lopettaa pakotteet sekä taloutta ja rahoitusta koskevat rajoittavat toimenpiteet, tällaisen päätöksen tilapäisyys käy selvästi ilmi näistä samoista säädöksistä, koska ”sitoumuksella, joka koskee kaikkien ydinalaan liittyvien unionin pakotteiden poistamista yhteisen kattavan toimintasuunnitelman mukaisesti, ei rajoiteta – – unionin pakotteiden uutta käyttöönottoa siinä tapauksessa, että Iran jättää merkittävällä tavalla täyttämättä toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa”.(37)
33. Tällaisessa asiayhteydessä valittajan oikeussuojan tarvetta ei kuitenkaan mielestäni pidä erottaa muiden sellaisten valittajien oikeussuojan tarpeesta, jotka vaativat lainsäädännöllä kumotun toimen kumoamista oikeudenkäyntimenettelyssä. Neuvosto voi nimittäin ottaa riidanalaiset toimenpiteet ”uudestaan käyttöön”, jos suhteet Iranin islamilaisen tasavaltaan huonontuvat; uusi käyttöönotto edellyttää mielestäni kuitenkin vähintään sitä, että annetaan uusi toimi, jonka valittaja voi lähtökohtaisesti riitauttaa.
34. Siten yhtäältä pelkästään se, että yleinen järjestelmä lakkautetaan vain tilapäisesti, ei ole itsessään riittävä peruste Bank Mellatin oikeussuojan tarpeelle nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä. Riidanalaisen järjestelmän oikeusvaikutusten lakkaaminen ei toisaalta välttämättä poista Bank Mellatin oikeussuojan tarvetta.(38)
b) Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen konkreettinen arviointi
35. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että kantajan oikeussuojan tarpeen säilymistä on arvioitava konkreettisesti ottamalla muun muassa huomioon väitetyn lainvastaisuuden seuraukset ja väitetyn vahingon luonne.(39) Unionin tuomioistuin on yksilöinyt useita tilanteita, joissa kantajalla voi säilyä intressi vaatia toimen kumoamista. Siten kantaja voi säilyttää tällaisen intressin saadakseen tilanteensa palautetuksi ennalleen, saadakseen riidanalaisen toimen antajan tekemään jatkossa asianmukaiset muutokset ja estääkseen siten sen riskin, että lainvastaisuus, jonka väitetään rasittavan toimea, toistuu, tai perustana mahdolliselle vahingonkorvauskanteelle.(40)
36. On siis nyt määritettävä hyvin konkreettisesti, voiko Bank Mellat vielä vedota, kuten se väittää, johonkin näistä hyödyistä, joita sen valituksen pitäisi voida sille tuottaa.
37. On ensinnäkin niin, että jos toimintasuunnitelman vaikutukset riidanalaiseen järjestelmään voidaan rinnastaa lainsäädännöllä kumoamisen vaikutuksiin, unionin tuomioistuin on selvästi todennut, ettei viimeksi mainittu kumoaminen merkitse toimen lainvastaisuuden tunnustamista ja että se vaikuttaa ex nunc, kun taas kumoamistuomion nojalla kumottu toimi poistetaan oikeusjärjestyksestä taannehtivasti, eikä sen näin ollen katsota koskaan olleen olemassa.(41) Tässä tapauksessa Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen esteenä on se, että riidanalaisella järjestelmällä ei ole vaikutusta sen tilanteeseen, koska mainittu järjestelmä otettiin käyttöön päällekkäin aikaisempien yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden kanssa. Kronologisesti tarkasteltuna Bank Mellatin nimi merkittiin luetteloihin 26.7.2010,(42) ja tämä merkintä kumottiin lopullisesti 18.2.2016, vaikkei sillä ollut enää vaikutuksia 16.1.2016 alkaen.
38. Toimet, joiden lainvastaisuuden toteamista Bank Mellat vaati valituksenalaisen tuomion yhteydessä, koskevat puolestaan ajanjaksoa 2012–16.1.2016.
39. Kun yksittäisillä rajoittavilla toimenpiteillä jäädytettiin valittajan varat, yleisellä järjestelmällä ainoastaan otettiin käyttöön unionin ja Iranin pankkien ja rahoituslaitosten väliset varainsiirtorajoitukset enimmäkseen edellyttämällä, että ne noudattavat ennakkoilmoitus- tai ennakkolupamenettelyä. Yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevana yhteisönä Bank Mellat ei kuitenkaan missään tapauksessa voinut vaatia siirtojen järjestämistä riidanalaisissa toimissa kuvatuissa olosuhteissa, koska poikkeamista yksittäisissä toimenpiteissä asetetuista rajoituksista säännellään näiden toimenpiteiden määrittelystä ja täytäntöönpanosta annetuissa toimissa. Näin ollen Bank Mellatille aiheutuneet merkittävät kielteiset seuraukset johtuvat siihen lainvastaisesti kohdistetuista yksittäisistä rajoittavista toimenpiteistä eivätkä yleisestä järjestelmästä, joka ei oman arvioni mukaan muuttanut valittajan oikeudellista tilannetta, koska se oli ajallisesti päällekkäinen yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden kanssa. Bank Mellat näyttää lisäksi hyväksyvän tämän myöntäessään, ”ettei se pystynyt esittämään todisteita taloudellisen kauppasulun konkreettisista vaikutuksista, sillä – – tällä toimenpiteellä ei tosiasiassa ollut pienintäkään vaikutusta lainvastaisen luetteloon merkitsemisen takia”.(43)
40. Näissä erityisissä olosuhteissa on myös toiseksi vaikeaa perustella Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen säilymistä mahdollisella maineen palauttamisella tai aiheutuneen vahingon korvaamisella, jota yleisen järjestelmän lainvastaisuuden toteaminen(44) voisi merkitä kahdesta olennaisesta syystä.
41. Toisin kuin Bank Mellat väittää, edellä mainittu järjestelmä ei ole pilannut sen mainetta, koska järjestelmän soveltaminen siihen ei ole seuraamus erityisesti Bank Mellatille tunnusomaisesta menettelytavasta tai epäilystä, että se olisi osallistunut ydinaseiden levittämiseen. Olen pikemminkin taipuvainen katsomaan neuvoston tavoin ja unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti,(45) että riidanalainen järjestelmä on otettu käyttöön, jotta estetään varainsiirrot käyttäen valittajan kaltaisia pankkeja, jotka voivat tietämättäänkin edistää ydinaseiden levittämistä. Nähdäkseni riidanalainen järjestelmä ei siis itsessään ole voinut aiheuttaa Bank Mellatin maineelle mitään sellaista vahinkoa, joka olisi rinnastettavissa asiassa Abdulrahim(46) kyseessä olevaan vahinkoon ja jonka oli tarvittaessa välttämättä voitava johtaa korvauksen maksamiseen.
42. Edempänä esitetty toteamus siitä, ettei yleisellä järjestelmällä ollut vaikutusta valittajaan, estää toiseksi ja joka tapauksessa sellaisen vahingon yksilöimisen, josta olisi ollut haittaa pankin maineelle.
43. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella unionin tuomioistuin ei mielestäni myöskään kolmanneksi voi katsoa Bank Mellatilla olevan oikeussuojan tarve sen takia, että mahdollista vahingonkorvauskannetta voitaisiin perustella toteamalla yleinen järjestelmä lainvastaiseksi. Vaikka en voi olla samaa mieltä neuvoston väitteestä, jonka mukaan pelkästään sen valituksenalaisen tuomion antaminen, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan riidanalaisista toimista nostaman kanteen, on riittävä peruste sen toteamiseksi, että sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiselle välttämätön edellytys riittävän ilmeisestä unionin oikeuden rikkomisesta ei käsiteltävässä asiassa missään tapauksessa täyty, on kuitenkin todettava, että koska riidanalaiset toimet eivät aiheuta valittajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia, se mahdollisuus, että mahdollinen vahingonkorvauskanne menestyy, ei voi merkitä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua oikeussuojan tarpeeseen liittyvää ”hyötyä”, jonka pankki voi saada.
44. Jäljellä on neljänneksi vielä viimeinen tilanne eli se, jossa Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen säilyminen on todettava, jotta neuvosto tekisi asianmukaiset muutokset ja jotta vältetään riski niiden lainvastaisuuksien toistumisesta, joita riidanalaisiin toimiin väitetään liittyvän.(47) Tämä unionin tuomioistuimen vahvistama oletus on mielestäni liian väljästi muotoiltu. Kaikilla osapuolilla on objektiivisesti tarkasteltuna intressi siihen, ettei lainvastaisuus toistu, ja toistumattomuus on hyöty, josta voi olla kyse missä tahansa olosuhteissa. Tämän tilanteen näin laaja tulkinta johtaisi lopulta siihen, ettei unionin tuomioistuin antaisi menettelyssä mitään vaikutusta sille, että oikeudenkäynnillä ei ole enää kohdetta. Tästä syystä valittajaa on vaadittava osoittamaan täsmällisesti riski siitä, että lainvastaisuus, johon se vetoaa, toistuu. Mielestäni se, ettei riidanalaisen järjestelmän täytäntöönpano vaikuttanut Bank Mellatin oikeuksiin, johtaa toistumisen riskin olemassaoloon liittyvän edellytyksen lakkaamiseen. Kun otetaan huomioon, että Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet on lakkautettu väliaikaisesti, riski näiden toimenpiteiden uudesta käyttöönotosta on todellinen, kuten valittaja väittää. Jos nämä toimenpiteet kuitenkin otetaan uudestaan käyttöön, Bank Mellatille aiheutuu niistä konkreettisia seurauksia vasta ensimmäisen kerran.
45. Edellä esitetyistä syistä katson ensisijaisesti, että on todettava, ettei kantajalla ei ole intressiä valittaa ja että valitus on jätettävä tutkimatta. Näin ollen jäljempänä esittämäni päätelmät ovat ainoastaan toissijaisia ja väistämättä suppeampia.
B Toissijainen kysymys: Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen säilyminen unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä
46. Vaikka äsken edellä totesinkin, ettei Bank Mellatilla ole oikeussuojan tarvetta nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä, kysymys sen oikeussuojan tarpeen säilymisestä unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kumoamiskanteen yhteydessä voidaan esittää ensisijaisesti, jos unionin tuomioistuin ei hyväksy kantaani.
47. Tältä osin muistutan, että on yllättävää, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen 2.6.2016 antamassa tuomiossa mainitaan unionin tuomioistuimen 18.2.2016 antama tuomio, jolla vahvistetaan valittajaan kohdistettujen yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden kumoaminen,(48) ja vaikka siinä esitetään erityisiä perusteluja valittajan oikeussuojan tarpeen olemassaolosta kanteen nostamishetkellä,(49) unionin yleinen tuomioistuin ei ole lainkaan käsitellyt toimintasuunnitelmaa, jonka täydet vaikutukset astuivat voimaan 16.1.2016 alkaen.
48. Tämän suunnitelman vaikutusten jättäminen huomiotta ja lisäksi toteamus, jonka mukaan riidanalaista järjestelmää oli sovellettu valittajaan tosiasiallisesti suoraan lain nojalla 18.2.2016 alkaen,(50) ovat saaneet unionin yleisen tuomioistuimen tekemään virheellisen päätelmän valittajan oikeussuojan tarpeesta, jonka sekä olemassaolo kannetta nostettaessa että säilyminen koko oikeudenkäyntimenettelyn ajan unionin yleisen tuomioistuimen on tarvittaessa tarkistettava viran puolesta.
49. Tältä osin asianosaiset ottivat vasta unionin tuomioistuimen suullisesti vastattavaksi esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa kantaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin oli jättänyt ottamatta huomioon toimintasuunnitelman vaikutukset Bank Mellatin oikeussuojan tarpeeseen unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Vaikka ne katsovat olennaisilta osin kaikki yksimielisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ei nimenomaisesti ole ottanut huomioon edellä mainittuja vaikutuksia, tai vaikka ne ovat epävarmoja kyseisestä huomioon ottamisesta, ainoastaan Bank Mellat väittää, että soveltaessaan unionin tuomioistuimen tuomiossa Abdulrahim(51) vahvistamia periaatteita unionin yleisen tuomioistuimen olisi joka tapauksessa pitänyt todeta Bank Mellatin oikeussuojan tarpeen säilyminen kyseisessä tuomioistuimessa niiden hyötyjen takia, joita se saattoi edelleen saada kanteestaan. Bank Mellatin mukaan siihen sovellettiin yleistä järjestelmää sen voimaantulosta lähtien yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden taannehtivan kumoamisen seurauksena.
50. Niiden samojen päätelmien perusteella, jotka tehtiin arvioitaessa Bank Mellatin oikeussuojan tarvetta valituksen tekoajankohtana, totean kyseisen oikeussuojan tarpeen lakanneen unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnin aikana, koska se, että toimintasuunnitelman ja yksittäisiin toimenpiteisiin perustuvan järjestelmän ja yleisen järjestelmän ajallisen päällekkäisyyden yhteisvaikutuksesta riidanalaisella järjestelmällä ei ole tosiasiallista vaikutusta valittajan oikeusasemaan, on esteenä sille, että Bank Mellatin olisi voitu katsoa hyötyvän millään tavalla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamastaan kanteesta.
51. Näin ollen valituksenalaisen tuomion 77 kohdassa tehtiin uusi oikeudellinen virhe, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että jos ”todettaisiin, ettei kantajalla ole oikeussuojan tarvetta riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 15 alakohtaa vastaan, olisi seurauksena se, että loukattaisiin tämän oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska siihen kohdistettujen yksilöllisten rajoittavien toimenpiteiden lopullisen päättymisen jälkeen siihen sovellettaisiin riidanalaisen järjestelmän vaikutuksia, mutta se ei voisi vaatia riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 15 alakohdan kumoamista kanteen nostamisen määräajan päättymisen vuoksi”. Vastoin unionin yleinen tuomioistuin toteamusta tämän artiklan kumoamisella ei voinut olla oikeudellisia seuraamuksia Bank Mellatille.(52)
52. Vaikka siis oletettaisiin, että unionin tuomioistuin katsoisi valituksen täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset, sen olisi kumottava valituksenalainen tuomio olennaisen oikeudellisen virheen takia, joka siinä on tehty arvioitaessa Bank Mellatin oikeussuojan tarvetta toimintasuunnitelman voimaantulon jälkeen, ja todettava, että lausunnon antaminen valittajan kumoamiskanteesta raukeaa tämän ratkaisuehdotuksen 24 kohdassa mieliin palautetun oikeuskäytännön mukaisesti.
C Vielä toissijaisempi kysymys
1 Neljäs ja viides valitusperuste, jotka koskevat oikeudellisia virheitä arvioitaessa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä edellytyksiä ja unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa
a) Neljäs kanneperuste, joka koskee oikeudellisia virheitä arvioitaessa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä edellytyksiä
1) Valituksenalainen tuomio
53. Valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa unionin yleinen tuomioistuin on varmistanut, että Bank Mellat täyttää SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyt kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Luokiteltuaan asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdan sääntelytoimeksi(53) unionin yleinen tuomioistuin palautti mieliin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyt vaatimukset, sellaisina kuin ne on täsmennetty oikeuskäytännössä. Tältä osin se muistuttaa, että tällaisesta toimesta nostettu kanne voitiin ottaa tutkittavaksi edellyttäen, että sen on osoitettu koskevan Bank Mellatia suoraan siten, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa.(54) Sääntelytoimi, jolla on välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan, ei saa edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotta se voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa.(55)
54. Palautettuaan mieliin sen tutkimuksen ehdot, joka sen oli suoritettava, unionin yleinen tuomioistuin tutki erikseen asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdan säännökset. Se katsoi aluksi, että koska Bank Mellat on Iraniin sijoittautunut rahalaitos, muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 a artikla ei koske sitä suoraan ja että sen kanne, siltä osin kuin se koski tätä säännöstä, oli jätettävä tutkimatta.(56) Se katsoi seuraavaksi, että muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan kansallisella viranomaisella, jolle varainsiirtopyyntö esitetään, on harkintavalta määrittää, voiko kyseessä oleva siirto rikkoa kyseessä olevan asetuksen muita säännöksiä, joten Bank Mellat ei voinut väittää, että kyseinen 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta, joka lisäksi edellytti täytäntöönpanotoimenpiteitä, koski sitä suoraan. Bank Mellatin kanne jätettiin siis tutkimatta siltä osin kuin se koski muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa.(57)
55. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi seuraavaksi, että asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohta koski Bank Mellatia suoraan eikä sisältänyt täytäntöönpanotoimenpiteitä kolmessa muussa suhteessa: muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artiklan 1 kohta (jossa säädetään sellaisten varainsiirtojen kieltämisestä, jotka eivät voi saada lupaa), 30 artiklan 3 kohdan a alakohta, luettuna yhdessä 30 artiklan 5 kohdan kanssa (jossa säädetään tiettyjen siirtojen osalta ennakkoilmoitusvelvollisuus, joka ei ole kansallisten viranomaisten harkintavallan alainen), sekä 30 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta, luettuna yhdessä 30 artiklan 5 kohdan kanssa (joissa säädetään määrätyt kynnysarvot ylittävien siirtojen osalta velvollisuus sellaisen lupamenettelyn vireille panemiseen, joka ei ole kansallisten viranomaisten harkintavallan alainen eikä edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä).(58)
56. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että Bank Mellatin nostama kanne on otettava tutkittavaksi siltä osin kuin se kohdistui edellisessä kohdassa tarkoitettuihin kolmeen säännökseen.(59)
2) Tiivistelmä asianosaisten lausumista
57. Bank Mellat moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, ettei se ole arvioinut oikein SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua edellytystä, jonka mukaan säädöksen on koskettava kantajaa suoraan, muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 a artiklan osalta. Se väittää, ettei unionin yleisen tuomioistuimen ollut mahdollista tarkastella tätä säännöstä erikseen edellä mainitun edellytyksen osalta, koska riidanalainen järjestelmä kokonaisuudessaan koski sitä suoraan. Edellä mainitun asetuksen 30 a artiklan ja saman asetuksen 30 artiklan yhteisen tarkastelun perusteella unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että 30 a artikla täydentää 30 artiklaa ja että kyse oli toisiaan täydentävistä säännöksistä. Vaikka näitä säännöksiä olisi tarkasteltu erikseen, asetuksen N:o 267/2012 30 a artiklaan liittyvän arvioinnin olisi pitänyt johtaa sen toteamiseen, että tämä säännös koski selvästi Bank Mellatia suoraan.
58. Bank Mellat riitauttaa myös arvioinnin, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se kohdistui muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. Bank Mellatin mukaan tämä artikla koskee sitä suoraan, koska se on asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdalla täytäntöön pannun yleisen järjestelmän kannalta keskeinen säännös, jota oli tarkasteltava yhdessä viimeksi mainitun säännöksen kanssa, ja koska se antoi kansallisille viranomaisille toimivallan kieltää pankin kaupallista asemaa heikentävät toimet. Näillä viranomaisilla ei ollut harkintavaltaa tämän säännöksen osalta, vaan se oli pantava täytäntöön automaattisesti, ja ne saattoivat käyttää niille mahdollisesti myönnettyä harkintavaltaa vasta myöhemmässä vaiheessa. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta ei Bank Mellatin mukaan edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, koska siinä annetaan kansallisille viranomaisille harkintavaltaa välittömästi ja automaattisesti, eikä sen oikeusvaikutusten alkaminen siten välttämättä edellytä niiltä menettelyn kuluessa toteutettua toimea. Bank Mellat muistuttaa, ettei sen pitäisi joutua tilanteeseen, jossa sen on rikottava lainsäädäntöä voidakseen riitauttaa säännöksen ja saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.
59. Bank Mellat huomauttaa toissijaisesti väittäneensä unionin yleisessä tuomioistuimessa, että yleinen järjestelmä koskee sitä erikseen, koska se kuuluu kyseisen järjestelmän kohderyhmään, mutta unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut tätä väitettä tai edes hylännyt sitä implisiittisesti.
60. Bank Mellat väittää lopuksi, että säännösten tarkasteleminen erikseen sai unionin yleisen tuomioistuimen arvioimaan asiaa virheellisesti SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjen edellytysten täyttymisen osalta ja rajoitti tuomioistuimen tutkinnan koskemaan vain tiettyjä säännöksiä. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli voinut tarkastella erikseen yleisen järjestelmän eri osia, sen olisi pitänyt todeta, että ne limittyvät toisiinsa ja että niitä on mahdotonta erottaa toisistaan, mikäli järjestelmä kumotaan.
61. Neuvosto, komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta katsovat, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä arvioidessaan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjen edellytysten täyttymistä muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 a artiklan ja 30 b artiklan 3 kohdan osalta. Vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen Yhdistynyt kuningaskunta puolestaan katsoo kuitenkin, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta yhtäältä, että Bank Mellatin nostaman kanteen kohteena oli lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty toimi sääntelytoimen sijasta, ja toisaalta, että tämä kanne oli jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta myös siltä osin kuin sen kohteena olivat muut yleisen järjestelmän osat, jotka sisältyivät asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohtaan, koska se ei koskenut Bank Mellatia suoraan ja erikseen.
3) Asian tarkastelu
62. Huomautan aluksi, ettei valittaja ole riitauttanut sitä, että unionin yleinen tuomioistuin määritteli asetuksen N:o 1263/2012 SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuksi ”sääntelytoimeksi”.(60) Näin ollen ei ole tarpeen palata tähän seikkaan, ja jäljempänä esittämäni arviointi lähtee siitä olettamuksesta, että kyse on sääntelytoimesta.
63. Tällaisen toimen tapauksessa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetetaan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamiselle kaksi edellytystä: riidanalaisen toimen on koskettava kantajaa suoraan, eikä se saa edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä.
64. Asianosaiset keskustelivat mahdollisuudesta arvioida näiden kahden edellytyksen täyttymistä riidanalaisen järjestelmän eri osien osalta erikseen sen sijaan, että niitä tarkasteltaisiin yhdessä, kuten Bank Mellat ehdotti. Muistutan, että Bank Mellatin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen erityispiirteenä oli sen kohdistuminen muodollisesti vain yhteen säännökseen eli asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohtaan, jossa puolestaan käsiteltiin kolmea artiklaa, joista ensimmäisessä oli kuusi, toisessa kolme ja kolmannessa viisi kohtaa sekä näissä kaikissa lukuisia alakohtia. Unionin yleisen tuomioistuimen noudattama arviointimenetelmä on mielestäni tässä tilanteessa täysin perusteltu, kuten tarkasteluni päätteeksi osoitan.
65. Näyttää siltä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 a artiklasta esittämässään päättelyssä tehnyt mitään oikeudellista virhettä. Tässä artiklassa säädetään nimenomaisesti, että siinä säännellyt tilanteet eivät kuulu muun muassa kyseisen asetuksen 30 artiklan henkilölliseen soveltamisalaan.(61) On kuitenkin selvää, että koska Bank Mellat oli Iraniin sijoittautunut pankki, se kuului yleisen varainsiirtokiellon piiriin muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, eivätkä edellä mainitun asetuksen 30 a artiklassa säädetyt toimenpiteet siis koskeneet sitä. Jonkin säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä asianosainen tuskin voi osoittaa, että kyseinen säännös koskee sitä suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Bank Mellatin väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tarkastella tätä edellytystä arvioidessaan kaikkia muutetun asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdan säännöksiä, on joka tapauksessa tehoton, koska muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 a artiklalla ei ole vaikutusta kyseisen pankin oikeudelliseen tilanteeseen.
66. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa puolestaan täsmennetään niitä edellytyksiä, joiden mukaisesti saman asetuksen 30 artiklassa määritelty yleinen sääntö(62) eli lähtökohtainen varainsiirtokielto, johon liittyy ennakkoilmoitusta tai ‑lupaa edellyttävä poikkeusjärjestely, on pantava konkreettisesti täytäntöön. Siinä siis säädetään, että ”toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tarkoituksenmukaisiksi katsominsa ehdoin lupa varainsiirtoon, ellei niillä ole perusteltua syytä todeta, että varainsiirto, johon lupaa haetaan, voisi rikkoa jotain tässä [muutetussa asetuksessa N:o 267/2012] säädetyistä kielloista tai velvoitteista”. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että suunnitelluille varainsiirroille on näin ollen joka tapauksessa automaattisesti saatava kansallisten viranomaisten lupa silloin, kun ei epäillä riidanalaisessa järjestelmässä määrättyjen sääntöjen kiertämistä tai kun nämä samat viranomaiset harkintavaltaansa käytettyään epäävät luvan päinvastaisessa tapauksessa.
67. SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan säädöksen, jonka kantaja aikoo riitauttaa, on koskettava häntä suoraan, ja tämän edellytyksen osalta on nähdäkseni vaikea katsoa sen yhtäältä täyttyvän yleisen säännöksen eli muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artiklan mutta ei sen yksityiskohtaisten sääntöjen määrittelyä koskevan säännöksen eli mainitun asetuksen 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan osalta, koska kyseiset säännökset liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Myönnän siis suhtautuvani tietyllä varauksella unionin yleisen tuomioistuimen tästä seikasta esittämään kantaan, jossa se on näyttää mielestäni sekoittaneen toisiinsa kaksi selvästi erilaista edellytystä katsoessaan, että koska muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella edellytettiin kansallisten viranomaisten päätöksiä, säädös ei voinut koskea valittajaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
68. Kuitenkaan tämä uusi oikeudellinen virhe ei mahdollisesti olisi aiheuttaisi seurauksia, jos muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta oli joka tapauksessa vahvistettava säännökseksi, joka edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä. Siirrynkin nyt tarkastelemaan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan lopussa tarkoitettua toista edellytystä.
69. Unionin tuomioistuimen tätä nykyä vakiintuneessa oikeuskäytännössä, joka on palautettu mieliin viimeksi tuomiossa Industrias Quimicas del Vallés v. komissio(63) ja European Union Copper Task Force v. komissio,(64) edellytetään lähinnä, että ilmaisua ”joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä” on tulkittava SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tavoitteen valossa, joka on sen välttäminen, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Silloin, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskeva tuomioistuinvalvonta varmistetaan riippumatta siitä, ovatko mainitut toimenpiteet unionin vai jäsenvaltioiden toteuttamia, ja yksityisiä suojellaan siten siltä, että niihin sovelletaan tällaista toimea, antamalla niille mahdollisuus riitauttaa tällaisen toimen edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet. Jos toimen täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille, yksityiset voivat vedota kyseisen perussäädöksen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ja saada nämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä. Arvioitaessa sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella. On lisäksi käytettävä perustana yksinomaan kanteen kohdetta, eikä merkitystä ole sillä, ovatko kyseiset toimenpiteet luonteeltaan automaattisia vai eivät.
70. Tämän oikeuskäytännön valossa olen taipuvainen katsomaan, että jos SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn toisen edellytyksen tulkintaa ohjaa pyrkimys varmistaa tehokas oikeussuoja Bank Mellatille, päätelmä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt korostaessaan, että kansallisten viranomaisten päätös on tarpeen, jotta suunniteltu varainsiirto voidaan sallia tai tarvittaessa evätä, vaikuttaa järkevältä, koska kyseisen kaltaisessa tapauksessa valittaja voisi täysin vapaasti riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa kansallisen päätöksen, joka koskee suunnitellun siirron epäämistä, ilman että sen tarvitsisi kuitenkaan itse syyllistyä unionin oikeuden rikkomiseen.
71. Sen toteamuksen vahvistaminen, että kanne oli jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistui muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan, tukee näkemystä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on toiminut tyydyttävästi tarkastelemalla kutakin säännöstä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan valossa erikseen. Jos sen nimittäin olisi pitänyt lausua tässä artiklassa määrättyjen edellytysten täyttymisestä asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdan osalta kokonaisuutena tarkasteltuna, mikä seikka sen olisi pitänyt asettaa etusijalle: se, että Bank Mellatin kanne täytti selvästi edellä mainitut edellytykset, kun otetaan huomioon muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 artikla, vai olisiko sen päinvastoin pitänyt jättää kanne kokonaisuudessaan tutkimatta, koska siihen sisältyi kaksi tältä osin ongelmallista säännöstä, joista toinen ei koskenut valittajaa suoraan (edellä mainitun asetuksen 30 a artikla) ja toinen edellytti täytäntöönpanotoimenpiteitä (saman asetuksen 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta)? Tähän kysymykseen vastaaminen on selvästi vaikeaa, ja unionin yleisen tuomioistuimen lopulta valitsema lähestymistapa osoittautuu harkituksi, koska siinä on samalla kertaa sekä otettu täysimääräisesti huomioon Bank Mellatin kanneoikeus että varmistettu SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen edellytysten johdonmukainen soveltaminen.(65)
72. Näin ollen neljäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
b) Viides valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa arvioitaessa
1) Valituksenalainen tuomio
73. Valituksenalaisen tuomion 25 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa unionin yleinen tuomioistuin on tarkastellut omaa toimivaltaansa ratkaista Bank Mellatin kolmas kanneperuste, jossa se vaatii toteamaan, ettei päätöksen 2012/635(66) 1 artiklan 6 alakohtaa voida soveltaa siihen. Palautettuaan mieliin SEUT 263 artiklan neljännen kohdan sekä SEUT 275 ja SEUT 277 artiklan sanamuodon unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohta oli SEUT 275 artiklassa tarkoitettu YUTP:aa koskeva säännös.(67) Se huomautti, että SEUT 275 artiklassa määrättyä Euroopan unionin tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa poikkeusta on sellaisenaan tulkittava suppeasti. Sen jälkeen se totesi, että päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohdassa säädetyt toimenpiteet olivat luonteeltaan yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, joiden soveltamisala määriteltiin viittaamalla objektiivisiin perusteisiin eikä viittaamalla luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, ja ettei kyseessä näin ollen ollut SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu päätös, jossa säädetään tällaisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.(68) Seuraavaksi se muistutti, että valittaja esitti lainvastaisuusväitteen riidanalaisen asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdasta nostetun kumoamiskanteen yhteydessä ja että kyseisen säännöksen tarkoituksena on panna täytäntöön EUT-sopimuksen alalla päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohta.(69) Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan edellä mainittu 1 artiklan 15 alakohta ei kuitenkaan ole SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu päätös, jossa säädetään luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä, koska sitä sovelletaan objektiivisesti määritettyihin tilanteisiin ja se saa aikaan oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti tarkoitettuihin henkilöryhmiin nähden, eikä sen täytäntöönpano myöskään johdu tietyn laitoksen olosuhteiden arvioinnista.(70) Päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohtaa koskevaa lainvastaisuusväitettä ei siis ole esitetty tukemaan kumoamiskannetta, joka on nostettu päätöksestä, jossa säädetään SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa määrättyjä rajoittavia toimenpiteitä.(71) Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei sillä ole toimivaltaa lausua päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohtaa koskevasta lainvastaisuusväitteestä.(72) Se kuitenkin myös katsoi, että SEUT 275 artiklassa määrätty poikkeus unionin tuomioistuinten toimivallasta ei ulottunut siihen, että suljetaan pois SEUT 215 artiklan nojalla annetun sellaisen toimen laillisuusvalvonta, joka ei kuulu YUTP:n alaan mutta jonka hyväksymisen edellytyksenä on YUTP:n alaan kuuluvan aikaisemman päätöksen tekeminen, kuten asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdan tapauksessa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi siis olevansa toimivaltainen lausumaan Bank Mellatin vaatimusten ensimmäisestä ja toisesta osasta, jotka koskivat tätä säännöstä.(73)
2) Asianosaisten lausumat ja niiden arviointi
74. Bank Mellat moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä sen omaa toimivaltaa koskevasta liian kaavamaisesta ja suppeasta näkemyksestä, joka on ristiriidassa tehokkaan oikeussuojajärjestelmän tarkoituksen kanssa. Koska Bank Mellat väittää, että riidanalainen järjestelmä koskee sitä suoraan ilman, että se edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, SEUT 275 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden yksittäistapauksellisuus on sen mukaan osoitettu, varsinkin kun kyse on selvästi kantajan kaltaisia oikeushenkilöitä vastaan toteutetuista toimenpiteistä. Bank Mellat väittää myös, että päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohdassa säädetään itsessään tällaisia toimenpiteitä, mikä on riittävä peruste sille, että unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista valittajan esittämä lainvastaisuusväite. Bank Mellat väittää toissijaisesti, että asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohta on selvästi rajoittava toimenpide, että kyseisen artiklan laillisuus voidaan riitauttaa ja että oikeus esittää päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohdasta lainvastaisuusväite on todettava SEUT 277 artiklan perusteella näiden kahden riidanalaisen säännöksen välisen suoran oikeudellisen yhteyden takia.
75. Neuvosto, komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta katsovat, että nyt käsiteltävä valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
76. Päätöksen 2012/635 oikeusperusta on SEU 29 artikla, joka on yksi SEU V osaston 2 lukuun sisältyvistä määräyksistä. Näissä olosuhteissa edellä mainittu päätös näyttää selvästi kuuluvan SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan, joten lähtökohtaisesti unionin tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia tutkimaan tällaisen päätöksen laillisuutta tai pätevyyttä. SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimilla on kuitenkin toimivalta valvoa ”luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitetun, neuvoston [SEU] V osaston 2 luvun nojalla tekemän, rajoittavia toimenpiteitä sisältävän päätöksen” laillisuutta. Bank Mellat väittää, että päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohdassa säädetään nimenomaisesti kyseisen kaltaisista toimenpiteistä ja että unionin yleisen tuomioistuimen olisi siis pitänyt todeta olevansa toimivaltainen ratkaisemaan Bank Mellatin kyseisessä tuomioistuimessa esittämä lainvastaisuusväite.
77. Bank Mellatin unionin tuomioistuimelle SEUT 275 artiklan toisesta kohdasta ehdottama tulkinta näyttää mielestäni tekevän tästä määräyksestä sisällöttömän. On selvää, että unionin tuomioistuinten toimivaltaa koskevana poikkeusmääräyksenä SEUT 275 artiklaa on tulkittava suppeasti, minkä unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi palauttanut mieliin. Ehdottaessaan, että päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohta on säännös, jossa säädetään SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuista, luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille osoitetuista rajoittavista toimenpiteistä, Bank Mellat supistaa huomattavasti kyseisen artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaa. Bank Mellatiin kohdistettujen yksittäisten toimenpiteiden, jotka johtivat unionin tuomioistuimen 18.2.2016 antamaan tuomioon,(74) ja nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä kyseessä olevien toimenpiteiden luonteessa oleva ero on täydellinen esimerkki erosta, joka on tehtävä sovellettaessa SEUT 275 artiklan toista kohtaa. Toisin sanoen unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa, koska kyse on rajoittavista toimenpiteistä termin yleisessä merkityksessä. Näiden toimenpiteiden on lisäksi koskettava yksittäistapausta.
78. Unionin tuomioistuin vahvisti tällaisen lähestymistavan ensimmäisen kerran tuomiossaan Gbagbo ym. v. neuvosto,(75) jossa se totesi, että ”se, että – – [YUTP:aa] koskevien määräysten nojalla annetut toimet ovat yksittäistapauksissa annettuja toimia, antaa SEUT 275 artiklan toisen kohdan ja SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisesti oikeuden saada asiansa käsitellyksi unionin tuomioistuimissa”.
79. Tätä eroa voidaan vielä havainnollistaa vertailemalla päätöksen 2012/635 säännöksiä. Mainitun päätöksen 1 artiklan 6 alakohdassa pyritään panemaan täytäntöön rajoittavia toimenpiteitä koskeva yleinen järjestelmä, jonka toimenpiteet kohdistuvat erotuksetta kyseisessä säännöksessä kuvatuin edellytyksin pankkeihin, joiden kotipaikka on Iranissa, yleisen perusteen nojalla ja ilman, että näitä pankkeja vastaan olisi esitetty mitään väitteitä osallistumisesta ydinaseiden levittämiseen. Tämä artikla kuuluu SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan. Sitä vastoin päätöksen 2012/635 2 artikla, jolla täydennetään ydin- tai ballistisiin aseisiin liittyvään toimintaan osallisten henkilöiden ja yhteisöjen sekä Iranin hallitukselle tukea antavien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloa, kuuluu arvioni mukaan SEUT 275 artiklan toisen kohdan soveltamisalaan näiden toimenpiteiden yksittäistapausta koskevan luonteen takia.
80. Näyttää siis siltä, ettei mitään oikeudellista virhettä liity valituksenalaisen tuomion 33 kohtaan, jossa unionin yleinen tuomioistuin osoitti, että päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohdalla pyrittiin panemaan täytäntöön yleisiä rajoittavia toimenpiteitä,(76) ennen kuin se totesi, ettei sillä ole toimivaltaa.
81. Yllättävämpi on unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn seuraava vaihe tuomion 35 ja 36 kohdassa, joissa se toteaa, että asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohta ”ei ole SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu päätös, joka sisältää – – rajoittavia toimenpiteitä”. Tällaisella toteamuksella ei ole merkitystä, koska unionin yleinen tuomioistuin oli velvollinen tutkimaan päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun tilanteen SEUT 275 artiklan valossa. Tämä oikeudellinen virhe ei kuitenkaan vaikuta siihen oikeaan päätelmään, jonka se on tehnyt tuomionsa 38 kohdassa.
82. Näin ollen viides valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
2 Aineelliset valitusperusteet
a) Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä SEUT 215 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen ”tarvittavuuden” vaatimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa
83. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti SEUT 215 artiklan 1 kohtaa ja että sen tuomiossa on ”itsenäinen aineellinen virhe”. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, ettei tässä artiklassa tarkoitettu tarvittavuuden vaatimus koskenut tällä perusteella annetun toimen ja YUTP:n tavoitteen välistä suhdetta.
84. SEUT 215 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jos Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti tehdyssä päätöksessä on päätetty kokonaan tai osittain keskeyttää talous- ja rahoitussuhteet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa taikka vähentää niitä, neuvosto hyväksyy tarvittavat toimenpiteet määräenemmistöllä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisestä ehdotuksesta. – –”.
85. Sen lisäksi, ettei valittaja näytä määritelleen oikein virhettä, josta se moittii unionin yleistä tuomioistuinta,(77) pelkästään SEUT 215 artiklan 1 kohdan tulkinnan perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että YUTP:aa koskevan päätöksen ja sen seurauksena annetun toimen välillä on selvästi kyseiseen määräyksen mukainen ”tarvittavuuteen” liittyvä yhteys. Näin ollen unionin yleistä tuomioistuinta kehotettiin tarvittaessa varmistamaan, että asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohta oli päätöksen 2012/635, ja erityisesti sen 1 artiklan 6 alakohdan, täytäntöönpanon kannalta tarpeellinen toimenpide. Unionin yleinen tuomioistuin totesi siis valituksenalaisen tuomion 87 kohdassa perustellusti, että ”viittauksella ’tarvittaviin toimenpiteisiin’ on tarkoitus taata, ettei neuvosto hyväksy SEUT 215 artiklan perusteella rajoittavia toimenpiteitä, jotka menevät pidemmälle kuin vastaavalla YUTP-päätöksellä hyväksytyt toimenpiteet”. Unionin tuomioistuin on jo vahvistanut neuvoston täytäntöönpanotoimivallan rajat YUTP:n alalla.(78) Tältä osin, ja kuten komissio on perustellusti korostanut, asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdassa säädetyt toimenpiteet on jo esitetty erittäin laajasti päätöksen 2012/635 1 artiklan 6 alakohdassa.
86. Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
b) Toinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä suhteellisuusperiaatetta sovellettaessa
87. Bank Mellat väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen päättely on virheellinen, koska suhteellisuusperiaatetta on sovellettu virheellisesti, minkä johdosta unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että riidanalainen järjestelmä oli kyseisen periaatteen mukainen. Valittaja yksilöi kuusi valitusperustetta. Ensimmäisen perusteen mukaan sen valvonnan taso, jota unionin tuomioistuinten oli sovellettava kyseisen kaltaisen järjestelmän osalta, oli määritelty epätarkoituksenmukaisesti. Toinen peruste koskee seuraamusten vakavuuden virheellistä arviointia. Kolmas peruste koskee riidanalaiselle järjestelmälle asetetun tavoitteen virheellistä määrittelyä. Neljäs peruste koskee edellä mainitun järjestelmän tarvittavuuden virheellistä arviointia. Viidennen perusteen mukaan on tehty arviointivirhe, joka koskee vähemmän rajoittavien vaihtoehtoisten toimenpiteiden olemassaoloa. Kuudes ja viimeinen peruste koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei suhteellisuusperiaatetta koskevassa arvioinnissaan ole ottanut riittävällä tavalla huomioon Bank Mellatin omaa tilannetta.
88. Siltä osin kuin on kyse asianmukaisen tuomioistuinvalvonnan tason määrittelystä Bank Mellat väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on kääntänyt todistustaakan, kun se ei katsonut, että yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden antamiseen liittyviä oikeudellisia takeita sovelletaan riidanalaisen järjestelmän kaltaisen yleisen järjestelmän arvioinnin yhteydessä, mikä johti Bank Mellatin mukaan sen tehokkaan oikeussuojan loukkaamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan,(79) ettei oikeuskäytäntöä, johon Bank Mellat kyseisessä tuomioistuimessa vetosi, voitu soveltaa, koska riidanalaiset toimet, ja erityisesti asetus N:o 1263/2012, olivat yleisesti sovellettavia toimia, joita koskevat erilaiset oikeussäännöt kuin yksittäistapausta koskevaa päätöstä, jonka sisältämät yksittäiset rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka merkitään luetteloon niiden oman, neuvoston yksilöimän toiminnan perusteella neuvoston hyväksymän nimeämisperusteen mukaisesti. Kuten neuvosto lisäksi perustellusti huomautti, riidanalainen järjestelmä hyväksyttiin alalla, jolla edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja jolla unionin lainsäätäjällä on unionin tuomioistuimen mukaan katsottava olevan laaja harkintavalta, jotta se voi suorittaa näitä monitahoisia arviointeja, joten ainoastaan riidanalaisen järjestelmän ilmeinen soveltumattomuus tavoitellun päämäärän saavuttamiseen voi vaikuttaa sen laillisuuteen suhteellisuusperiaatteen kannalta tarkasteltuna.(80) Valituksenalaisen tuomion 110 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on luonnollisesti tarkistanut riidanalaisen järjestelmän oikeasuhteisuuden ja erityisesti määrittänyt, saattoiko neuvosto katsoa, että sen toteuttaminen on asianmukaista ja välttämätöntä ydinaseiden levittämisen ja sen rahoittamisen estämisen tavoitteen saavuttamiseksi ja että se ei aiheuttanut kohtuutonta haittaa valittajalle. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tällaisessa tapauksessa asianmukaista valvonnan tasoa.
89. Seuraamusten vakavuuden arvioinnin osalta on huomattava, että vaikka valittaja on selkeästi määritellyt, että sen moite kohdistuu valituksenalaisen tuomion 205–211 kohtaan, on kuitenkin todettava, että muilta osin se ainoastaan väittää esittämättä näyttöä väitteensä tueksi, että unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut määrättyjen seuraamusten vakavuuden virheellisesti. Koska Bank Mellat ei ole antanut riittäviä selvityksiä tästä seikasta, lopetan väitteen tutkimisen tähän.
90. Riidanalaisen järjestelmän tavoitteen määrittelyn osalta valittaja väittää uudelleen, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt vaatia neuvostoa näyttämään toteen mainitun järjestelmän yhteensopivuus sen väitetyn tavoitteen eli ydinaseiden levittämisen estämisen kanssa. Bank Mellat moittii unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että se on pannut liikaa painoa neuvoston lausumille ja ettei se ole pystynyt tunnistamaan tosiasiallista lainvastaista tavoitetta eli Iranin taloudellista painostamista. On kuitenkin todettava, että valittaja kohdistaa väitteensä tässä sellaiseen valituksenalaisen tuomion osaan, jossa keskitytään siihen, mitä unionin yleinen tuomioistuin luonnehtii ”ensimmäiseksi tavoitteeksi”,(81) toisin sanoen(82) ydinaseiden levittämisen estämiseen, ja ettei unionin yleinen tuomioistuin ole arvioinut edellä mainittua riidanalaisen järjestelmän tosiasiallista tavoitetta(83) pelkästään neuvoston väitteiden perusteella vaan on vienyt tarkastelunsa pidemmälle toteamalla, että valittajan itsensä saama kokemus näyttää vahvistavan neuvoston lausumat, koska Bank Mellat on päätynyt tietämättään tarjoamaan tiettyjä palveluja luetteloon merkitylle yhteisölle.(84) Bank Mellat ei myöskään voi perustellusti väittää, ettei tosiasiallisesta tavoitteesta eli Iranin taloudellisesta painostamisesta ole tehty pätevää arviointia, mistä on osoituksena jo valituksenalaisen tuomion 136–143 kohta, joissa unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, ettei tällaiseen tavoitteeseen pyrkiminen johdu riidanalaisista toimista. Unionin yleinen tuomioistuin on siis määritellyt oikein riidanalaiselle järjestelmälle asetetun tavoitteen.
91. Riidanalaisen järjestelmän tarvittavuuden arvioinnin osalta Bank Mellat väittää lähinnä, että riidanalainen järjestelmä ylittää sen, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi, koska sitä sovelletaan yhteisöihin, joiden osallistumisesta levittämistoimiin ei ole mitään viitteitä, ja koska siinä ei määrätä riittävistä poikkeuksista. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole sen mukaan osoittanut, että taloudellinen kauppasulku oli välttämätön asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, ja perustelut ovat tältä osin aivan liian laajat. Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee kuitenkin, että todettuaan riidanalaisen järjestelmän liittyvän Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden lujittamiseen unionin yleinen tuomioistuin totesi silti tietyn jatkuvuuden edeltävän yleisen järjestelmän kanssa, jota Bank Mellat ei väittänyt tarpeettomaksi, ja sen, ettei järjestelmän kohtuullinen vahvistaminen kolmessa suhteessa(85) ollut vaikuttanut siten, että riidanalaisesta järjestelmästä olisi yllättäen tullut kohtuuton.(86) Kantaja näyttää lisäksi moittivan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on laajentanut rahanpesunvastaisen toimintaryhmän analyyseistä tehtyjä päätelmiä ydinaseiden levittämisen alalle katsoessaan, että nämä päätelmät olivat osoitus Iranin pankki- ja rahoitussektorin järjestelmässä olevasta aukosta, mikä teki riidanalaisella järjestelmällä toteutetusta mainitun alan valvonnan vahvistamisesta ydinaseiden levittämisen estämistä koskevan tavoitteen mukaista. Tämä moite näyttää minusta kuitenkin jäävän unionin tuomioistuimen valituksen yhteydessä harjoittaman valvonnan ulkopuolelle, koska sillä pyritään kyseenalaistamaan kyseisessä tuomioistuimessa tosiseikka, johon neuvosto on unionin yleisessä tuomioistuimessa viitannut(87) mutta jonka huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla Bank Mellat ei vetoa. Muilta osin on jo vahvistettu, ettei riidanalainen järjestelmä perustu kiellettyyn toimintaan osallistumisen riskin määrittelemiseen kunkin pankin ja rahoituslaitoksen osalta erikseen ja että siinä määrätään lukuisista poikkeuksista ja vapautuksista, joilla pyritään rajaamaan mainitun järjestelmän haitalliset vaikutukset minimiinsä. Unionin yleinen tuomioistuin on yksilöinyt asianmukaisesti nämä kaksi tekijää, jotka puoltavat selvästi toteamusta, jonka mukaan riidanalainen järjestelmä ei ylitä sitä, mikä on tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.
92. Siltä osin kuin on kyse vaihtoehtoisten, vähemmän rajoittavien toimenpiteiden olemassaolosta Bank Mellat väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole katsonut mainittujen toimenpiteiden osalta, että riidanalaisessa järjestelmässä olisi pitänyt määrätä, että se koskee vain niitä rahalaitoksia, joiden osalta on olemassa perusteltu epäilys, eikä myöskään suotuisammista poikkeusjärjestelyistä tai avoimemmista ja vapaammista säännöistä. Unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnista, joka koskee iranilaisen pankkisektorin järjestelmässä olevaa aukkoa ja johon juuri edellä viittasin, käy kuitenkin mielestäni ilmi tarve soveltaa kaikkia iranilaisia pankkeja koskevaa tiukkaa järjestelmää koko pankkisektoriin puuttumatta lainkaan siihen, ovatko ne itse osallistuneet ydinaseiden levittämiseen, etenkin kun riidanalaisessa järjestelmässä ei ollut kyse kaikkien varainsiirtojen kieltämisestä vaan siitä, että edellyttämällä sekä ennakkoilmoitus- ja ennakkolupajärjestelmän että poikkeusjärjestelmän soveltamista kaikkiin varainsiirtoihin arvioitiin näitä varainsiirtoja sen riskin valossa, jonka ne mahdollisesti aiheuttivat ydinaseiden levittämisen kannalta. Huomautan lisäksi, ettei Bank Mellat osoita, miltä osin sen ehdottamat vaihtoehtoiset toimenpiteet osoittautuisivat yhtä tehokkaiksi kuin riidanalainen järjestelmä, mikä on lopullisesti esteenä sille, että sen väite voisi menestyä.
93. Siltä osin kuin on kyse Bank Mellatin oman tilanteen huomioon ottamisesta riidanalaisen järjestelmän oikeasuhteisuuden arviointia varten kantaja väittää lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon se, ettei sitä vastaan ollut esitetty mitään todisteita minkäänlaisesta ydinaseiden levittämisen tukemisesta, ja että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta riidanalaisen järjestelmän tarpeettomuus tämän seikan perusteella. Totean uudelleen, että valittajan tästä aiheesta esittämät väitteet johtuvat siitä, että se on ymmärtänyt väärin riidanalaisen järjestelmän merkityksen eli sen, että se oli yleinen järjestelmä, jota sovellettiin yhteisöihin, joiden osalta ei ollut tarpeen vedota ydinaseiden levittämisen riskiin liittyvään, niiden omaan toimintaan. Lisäksi se, että Bank Mellat on ehkä tietämättään tarjonnut palveluja luetteloon merkitylle yhteisölle, on pikemminkin omiaan vahvistamaan riidanalaisen järjestelmän kaltaisen yleisen järjestelmän tarvittavuuden, jotta ydinaseiden levittämistä Iranissa voidaan torjua tehokkaammin. Unionin yleinen tuomioistuin on sitä paitsi todennut tämän seikan valituksenalaisen tuomion 195 kohdassa, joten toisin kuin valittaja väittää, ja vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei ollut mielestäni velvollinen ottamaan huomioon valittajan tilannetta riidanalaisen järjestelmän yleisen luonteen vuoksi, se kuitenkin otti sen osaksi huomioon, mutta sen tekemät päätelmät olivat päinvastaisia kuin Bank Mellat oli toivonut.
94. Kaikkien näiden seikkojen perusteella, ja kun otetaan huomioon, ettei riidanalaisen järjestelmän oikeasuhteisuutta koskevassa unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelussa ole voitu havaita minkäänlaista oikeudellista virhettä, toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
c) Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalainen järjestelmä oli yleisten oikeusperiaatteiden mukainen
95. Bank Mellat väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei kyseisessä tuomioistuimessa esitettyyn kolmanteen valitusperusteeseen sisältyviä väitteitä, jotka kohdistuvat muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan, voitu ottaa tutkittavaksi, ja että se katsoi myös virheellisesti, ettei riidanalainen järjestelmä loukannut oikeusvarmuuden ja syrjimättömyyden periaatteita eikä perusteluvelvollisuutta eikä ollut ristiriidassa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen yhteydessä lähtökohtaisesti annettavien menettelyllisten takeiden kanssa.
96. Muutetun asetuksen N:o 267/2012 30 b artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa vastaan esitettyjen väitteiden osalta viittaan tämän ratkaisuehdotuksen 66 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin.
97. Viitattuaan aluksi asiaa koskevaan vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön unionin yleinen tuomioistuin päätteli oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskevan väitteen osalta aivan oikein, että riidanalainen järjestelmä täytti unionin tuomioistuimen oikeusvarmuuden tarpeen arvioinnilta edellyttämät perusteet.(88) Kun otetaan huomioon kyseessä olevan järjestelmän luonne ja toimintatavat, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 alakohdassa, valittaja ei voi perustellusti vedota minkäänlaiseen oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, koska ennakkoilmoituksen tai -luvan välttämättömät edellytykset oli mielestäni selkeästi ilmoitettu. Näin ollen voin vain yhtyä unionin yleisen tuomioistuimen päätelmään, jonka mukaan kyseessä olevan järjestelmän säännöksissä, erityisesti asetuksen N:o 267/2012 30 artiklan 2–4 kohdassa, ”määritellään riittävän selkeästi ja täsmällisesti niissä säädettyjen rajoitusten ja velvoitteiden soveltamisala”.(89)
98. Sen väitteen osalta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti niiden menettelyllisten velvoitteiden ulottuvuutta, joita on noudatettava riidanalaisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi, kyseinen tuomioistuin on aluksi varmistanut, että yleisen järjestelmän kohteena olevien yhteisöjen oli esitettyjen perustelujen ansiosta mahdollista ymmärtää mainitun järjestelmän tarkoitus voidakseen riitauttaa sen laillisuuden,(90) ennen kuin se seuraavaksi erotti toisistaan yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille annettavat takeet riidanalaisen järjestelmän kaltaisen yleisen järjestelmän kohteena oleville henkilöille annettavista takeista.(91) Tältä osin on syytä vahvistaa unionin yleisen tuomioistuimen arviointi, joka on erittäin selkeä, kuten olen jo aiemmin korostanut, ja jonka mukaan riidanalainen järjestelmä, toisin kuin yksittäiset rajoittavat toimenpiteet, ei perustu täsmälliseen väitteeseen YUTP:n tavoitteen kanssa ristiriidassa olevasta henkilön omasta toiminnasta vaan riskiin siitä, että Iran käyttää alueelleen sijoittautuneita pankkeja ja rahoituslaitoksia ydinaseiden levittämistarkoituksiin, myös niiden tietämättä. Näin ollen ennen toimen hyväksymistä annetut menettelylliset takeet eroavat täysin ennen yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden hyväksymistä annetuista menettelyllisistä takeista.(92) Tarkasti ottaen riidanalainen järjestelmä ei ole Bank Mellatille osoitettu yksittäistapausta koskeva päätös. Toisin kuin Bank Mellat väittää, ja kun otetaan huomioon yksittäisiin rajoittaviin toimenpiteisiin ja riidanalaiseen järjestelmään sovellettavien oikeudellisten järjestelmien välinen ero, unionin yleisen tuomioistuimen yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden laillisuusvalvonnan yhteydessä tekemät päätelmät ovat täysin riippumattomia niistä päätelmistä, joita se voisi tehdä riidanalaisen järjestelmän laillisuutta koskevan kanteen yhteydessä. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt minkäänlaista oikeudellista virhettä hylätessään väitteet, jotka koskevat perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä vaadittavien oikeudellisten takeiden noudattamatta jättämistä.
99. Sen valitusperusteen osalta, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista, on tässä lopuksi todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on oikeudellista virhettä tekemättä katsonut, että riidanalaisen järjestelmän henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvien iranilaisten yhteisöjen toimijoiden erilainen kohtelu oli perusteltua sen järjestelmän perusajatuksen takia, jonka tavoitteena oli osaltaan torjua kaikenlaista ydinaseiden levittämisen riskiä Iranissa, sen jälkeen kun oli voitu todeta, että nämä yhteisöt saattoivat jopa tietämättään osallistua näiden aseiden levittämisen rahoitukseen. Sen valittajan väitteen osalta, että kyseinen erilainen kohtelu ei ollut välttämätöntä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja että on olemassa muita vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, olen taipuvainen katsomaan, että sillä pyritään kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen riidanalaisen järjestelmän oikeasuhteisuusvalvonnan yhteydessä tekemä analyysi, ja viittaan näin ollen nyt käsiteltävän valituksen toisen valitusperusteen yhteydessä esittämääni arviointiin.
100. Näistä syistä kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
V Oikeudenkäyntikulut
101. Oikeudenkäyntikuluista päätetään vain ensisijaisesta kysymyksestä esittämäni ratkaisuehdotuksen eli valituksen tutkimatta jättämisen osalta. En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi käsitellyt asianmukaisesti kysymystä oikeussuojan tarpeen lakkaamisesta kyseisessä tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä ja jos se olisi todennut, että lausunnon antaminen asiasta raukeaa, se olisi voinut saada valittajan luopumaan nyt käsiteltävän valituksen tekemisestä. Tämä seikka voidaan näin ollen ottaa huomioon oikeudenkäyntikuluista päätettäessä.
102. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on vaatinut Bank Mellatin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja Bank Mellatin tekemä valitus on jätettävä tutkimatta, se on velvoitettava korvaamaan valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Sitä vastoin ja edellä esitetyistä syistä katson, että unionin tuomioistuimen tulisi soveltaa työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan viimeistä virkettä ja määrätä Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VI Ratkaisuehdotus
103. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Bank Mellat velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.
3) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.