Unionin tuomioistuin

Keitä unionin tuomioistuimessa työskentelee?

Tuomarit

Unionin tuomioistuimessa on 27 tuomaria, yksi kustakin unionin jäsenvaltiosta.

Kukin jäsenvaltio nimittää oman tuomarinsa. Siitä, miten tuomari on valittava, ei ole erityisiä sääntöjä, ja kukin jäsenvaltio voi noudattaa omaa menettelyään. Valitun henkilön on kuitenkin oltava riippumaton ja joko täytettävä kotimaassaan korkeimpien tuomarinvirkojen kelpoisuusvaatimukset tai oltava tunnetusti pätevä unionin oikeuden asiantuntija. Erityinen komitea arvioi ehdolla olevat henkilöt varmistaakseen, että he soveltuvat tuomarin tai julkisasiamiehen tehtäviin. Kyseinen komitea perustettiin Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 255 artiklan nojalla ja sitä kutsutaan sen mukaan nimellä 255-komitea. Kaikki jäsenvaltiot nimittävät sitten yhdessä virallisesti tuomarit.

Tuomarit nimitetään kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia.

Tiesitkö?

Unionin tuomioistuimen pitkäaikaisin tuomari on sen nykyinen presidentti Koen Lenaerts, joka nimitettiin tuomariksi ensimmäisen kerran vuonna 2003.

Tuomarit valitsevat keskuudestaan presidentin ja varapresidentin kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Nykyinen presidentti Koen Lenaerts valittiin ensimmäisen kerran vuonna 2015.

Kuinka monta tuomaria käsittelee asian?

Kaikki tuomarit eivät käsittele kaikkia asioita, vaan asiat jaetaan jaostoille. Tuomareiden määrä vaihtelee sen mukaan, miten tärkeä tai monimutkainen asia on.

Unionin tuomioistuimessa on jaostoja, joissa on

• 15 tuomaria – tätä kutsutaan suureksi jaostoksi
• 5 tuomaria
• 3 tuomaria

Unionin tuomioistuin voi poikkeuksellisen merkittävissä asioissa toimia myös 27 tuomarista koostuvassa täysistunnossa.

Suurta jaostoa johtaa unionin tuomioistuimen presidentti. Siinä toimivat myös varapresidentti sekä viiden tuomarin jaostojen kolme puheenjohtajaa. Muut 10 tuomaria valitaan tarkoin säännellyn vuorottelujärjestelmän mukaan, jotta voidaan varmistaa asioiden tasainen jakautuminen.

Suuri jaosto kokoontuu, jos on kyse erityisen monimutkaisesta tai unionin oikeuden kehitykselle tärkeästä asiasta tai jos jäsenvaltio tai unionin toimielin sitä pyytää.

Muut asiat käsitellään kolmen tai viiden tuomarin jaostoissa. Viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat valitaan kolmeksi vuodeksi ja kolmen tuomarin jaostojen puheenjohtajat yhdeksi vuodeksi.

Asioista noin 45 % käsitellään kolmen tuomarin jaostoissa, noin 40 % viiden tuomarin jaostoissa ja noin 10 % suuressa jaostossa.

Julkisasiamiehet

Unionin tuomioistuimessa toimii myös 11 julkisasiamiestä. Heidät nimitetään samalla tavoin kuin tuomarit.

TIesitkö?

Koska julkisasiamiehiä on vähemmän kuin jäsenvaltioita, jokainen jäsenvaltio ei voi nimetä julkisasiamiestä samaan aikaan. Viidellä suurimmalla jäsenvaltiolla – Espanjalla, Saksalla, Ranskalla, Italialla ja Puolalla – on kullakin pysyvä oikeus nimetä julkisasiamies. Muut 22 jäsenvaltiota nimeävät loput kuusi julkisasiamiestä vuorotellen. Kukin jäsenvaltio nimittää julkisasiamiehen yhdeksi kuusivuotiskaudeksi. Tämän jälkeen oikeus nimittää julkisasiamies siirtyy seuraavaksi vuorossa olevalle jäsenvaltiolle. Tämä järjestys määräytyy aakkosjärjestyksessä jäsenvaltion omalla kielellä olevan nimen mukaan.

Julkisasiamiehillä on aivan erityinen tehtävä. He eivät ratkaise asiaa, toisin kuin tuomarit.

Ennen kuin tuomarit ratkaisevat asiaa, julkisasiamies esittää heille riippumattoman ratkaisuehdotuksen. Siinä tutkitaan asia ja ehdotetaan, miten asiassa esiin tulleet ongelmat tulisi ratkaista.

Julkisasiamiehet eivät osallistu kaikkien asioiden käsittelyyn. He ovat mukana vain, kun asiassa tulee esiin uusia oikeuskysymyksiä ja kun ratkaisuehdotuksesta olisi apua.

Tuomarit ovat vapaita ratkaisemaan asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Heidän ei tarvitse noudattaa julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta on kuitenkin joka tapauksessa apua unionin tuomioistuimen ratkaistessa asiaa, sillä se tarjoaa toisen, riippumattoman näkökannan.

Kirjaaja

Kirjaajalla on kaksoisrooli. Hän vastaa menettelyjen moitteettomasta sujumisesta mutta toimii myös toimielimen pääsihteerinä.

Kirjaaja vastaa pääsihteerinä useista eri aloista unionin tuomioistuimen presidentin alaisuudessa.

Kirjaaja vastaa myös Euroopan unionin tuomioistuimen vuotuisen budjetin valmistelusta ja sitä koskevista neuvotteluista ja varmistaa, että varoja käytetään asianmukaisesti.

Hän edustaa toimielintä sen yhteistyössä muiden unionin toimielinten ja elinten kanssa ja on vuorovaikutuksessa lukuisien ulkoisten sidosryhmien kanssa.

Tuomarit ja julkisasiamiehet valitsevat kirjaajan kuuden vuoden toimikaudeksi, jota voidaan jatkaa.

Tiesitkö?

Pisimpään unionin tuomioistuimen kirjaajana on toiminut sen ensimmäinen kirjaaja Albert van Houtte, joka toimi kirjaajana lähes 29 vuotta, maaliskuusta 1953 helmikuuhun 1982. Alkuaikoina, kun toimielin oli vielä suhteellisen pieni, kirjaajan pääasiallisena tehtävänä oli oikeudellisen tuen antaminen. Kun toimielin kasvoi, myös kirjaajan rooli kehittyi ja hänelle siirtyi asteittain lisää vastuualueita pääsihteerinä.

Nykyisin unionin tuomioistuimen kirjaajana on Alfredo Calot Escobar, joka on toiminut tässä tehtävässä vuodesta 2010 lähtien.

Henkilöstö

Unionin tuomioistuimessa työskentelee tällä hetkellä hieman yli 2 300 henkilöä.

Suurin osa henkilöstöstä on unionin virkamiehiä, jotka valitaan tiukassa valintamenettelyssä. Unionin tuomioistuimessa työskentelee henkilöitä kaikista jäsenvaltioista.

Noin puolet unionin tuomioistuimen henkilöstöstä työskentelee Monikielisyyden pääosastossa, jonka tehtävänä on varmistaa, että unionin tuomioistuimen asiakirjat ovat saatavilla kaikilla 24 unionin virallisella kielellä.

Lisätietoja unionin tuomioistuimen henkilöstön tehtävistä on unionin tuomioistuimen hallintopalvelujen omilla sivuilla.

Tietoa siitä, miten unionin tuomioistuimesta voi hakea työpaikkaa, on työpaikkoja koskevilla sivuilla.

Minkälaisia asioita unionin tuomioistuimessa käsitellään?

Unionin tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikkialla unionissa. Se toteuttaa tämän käsittelemällä asiat, joissa osapuolilla on erilaiset näkemykset siitä, miten unionin oikeutta pitäisi tulkita tai miten sitä pitäisi soveltaa. Suurin osa asioista tulee unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun jäsenvaltioiden tuomioistuimet esittävät ennakkoratkaisupyyntöjä. Osa asioista toimitetaan kuitenkin suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi, ja niitä kutsutaan suoriksi kanteiksi.

Ennakkoratkaisupyynnöt

Unionin oikeus on osa jokaisen jäsenvaltion kansallista oikeutta. Tämä tarkoittaa, että unionin oikeuteen voidaan vedota suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Kansalliset tuomioistuimet voivat siten soveltaa unionin oikeutta suoraan. Tätä kutsutaan unionin oikeuden välittömäksi oikeusvaikutukseksi.

Jos on epäselvää, miten unionin oikeutta on tulkittava tietyssä asiassa, kansalliset tuomioistuimet voivat esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä. Tällä tavalla ne voivat selvittää, mitä jokin unionin säännös tarkoittaa tai onko se pätevä. Ne voivat sitten soveltaa unionin oikeutta ja päättää, ovatko kansallinen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö yhteensopivaa unionin oikeuden kanssa.

Mikä tahansa riippumaton tuomioistuin unionissa voi esittää näitä kysymyksiä tarvittaessa.

Jäsenvaltioiden tuomioistuinten, joiden ratkaisuihin ei voida hakea muutosta, täytyy esittää kysymyksiä, jos vastaus ei ole selvä ja jos vastaus on tarpeen asian ratkaisemiseksi.

Unionin tuomioistuin tutkii sitten nämä kysymykset.

Se kuulee

• kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian asianosaisia
• jäsenvaltioita, jotka haluavat osallistua asian käsittelyyn – usein esimerkiksi valtiota, jossa asia on pantu vireille
• komissiota ja muita unionin toimielimiä, jotka haluavat esittää huomautuksia.

Sitten unionin tuomioistuin antaa ratkaisun. Ratkaisussa annetaan kansalliselle tuomioistuimelle vastaukset sen esittämiin kysymyksiin. Tämän avulla jäsenvaltion tuomioistuin voi ratkaista asian lopullisesti.

Unionin tuomioistuimen tulkinta unionin oikeudesta on lopullinen ja sitova. Jäsenvaltion tuomioistuimen on noudatettava unionin tuomioistuimen antamaa vastausta. Myös muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten kaikkialla unionissa on noudatettava tätä ratkaisua samankaltaisissa asioissa.

Tällä tavalla unionin tuomioistuin ja kansalliset tuomioistuimet työskentelevät yhdessä varmistaakseen, että unionin oikeudesta on vain yksi tulkinta, jota sovelletaan samalla tavalla kaikkialla unionissa.

Monet tärkeimmistä unionin oikeuden periaatteista on vahvistettu tällaisissa asioissa. Suurin osa (yli 60 %) unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista asioista on ennakkoratkaisupyyntöjä.

Unionin tuomioistuin käsittelee suurimman osan näistä asioista. Unionin yleinen tuomioistuin käsittelee kuitenkin asiat, jotka koskevat arvonlisäveroa, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmää, tulleja, valmisteveroja, tavaroiden tariffiluokittelua ja lentomatkustajien oikeutta korvauksiin.

Suorat kanteet

Suorat kanteet saapuvat suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi. Vain unionin toimielimet ja jäsenvaltiot voivat nostaa tällaisia kanteita suoraan unionin tuomioistuimessa.

Tietyissä tapauksissa kansalaiset tai yritykset voivat saattaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisätietoja tästä on sivulla Unionin yleinen tuomioistuin.

Suoria kanteita on erilaisia. Tyypillisimpiä ovat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat kanteet ja kumoamiskanteet.

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat kanteet

Nämä asiat, joita kutsutaan myös rikkomusmenettelyiksi, pannaan vireille unionin jäsenvaltiota vastaan, jos se on jättänyt noudattamatta unionin oikeutta.

Jäsenvaltio voi nostaa kanteen toista jäsenvaltiota vastaan, mutta tämä on harvinaista.

Suurimman osan näistä kanteista panee vireille komissio.

Komissio valvoo säännöllisesti, noudattavatko jäsenvaltiot unionin oikeutta. Se valvoo itse suoraan niiden toimintaa, mutta se seuraa myös kansalaisilta vastaanottamiaan kanteluja.

Jos komissio katsoo, että jäsenvaltio ei ole noudattanut unionin oikeutta, se aloittaa virallisen menettelyn jäsenvaltiota vastaan. Menettelyssä on kolme vaihetta. Ensimmäisissä kahdessa vaiheessa jäsenvaltiota varoitetaan mahdollisesta ongelmasta ja sille annetaan mahdollisuus korjata rikkominen. Jos jäsenvaltio ei korjaa rikkomusta tai komissio ei hyväksy sen vastausta, komissio saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Unionin tuomioistuin ratkaisee tämän jälkeen, rikkooko jäsenvaltio unionin oikeutta.

Viime vuosina näiden kanteiden määrä on ollut alle 5 % kaikista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista asioista.

Joissakin tapauksissa, jos jäsenvaltio ei ole antanut kansallista lainsäädäntöä pannakseen täytäntöön tiettyä unionin oikeutta eli direktiivejä, sille voidaan määrätä heti sakko.

Toisissa tapauksissa, jos unionin tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltio on rikkonut unionin oikeutta, kyseisen jäsenvaltion on toimittava noudattaakseen unionin tuomioistuimen ratkaisua.

Jos jäsenvaltio jättää unionin tuomioistuimen ratkaisun huomiotta, komissio voi nostaa toisen kanteen. Jos unionin tuomioistuin antaa jäsenvaltiolle langettavan tuomion toisen kerran, se voi määrätä sakkoja. Tällöin voidaan määrätä sekä kiinteämääräinen sakko jo tapahtuneesta toiminnasta että päivittäinen uhkasakko, jota on maksettava siihen asti, kunnes jäsenvaltio noudattaa velvoitteitaan.

Kumoamiskanteet

Kumoamiskanteella vaaditaan unionin säädöksen tai päätöksen kumoamista. Kumoamiskanne nostetaan sellaista toimielintä, virastoa tai muuta elintä vastaan, joka on antanut päätöksen tai lainsäädäntötoimen.

Jos jäsenvaltio nostaa kanteen Euroopan parlamentin ja/tai neuvoston antamasta lainsäädäntötoimesta, unionin tuomioistuin käsittelee asian. Poikkeuksena tästä ovat tapaukset, joissa jäsenvaltio riitauttaa neuvoston päätöksen, joka koskee valtiontukea, polkumyyntiä tai täytäntöönpanovaltaa. Tällaiset asiat on saatettava unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäviksi.

Unionin tuomioistuin käsittelee myös jonkin toimielimen toista toimielintä vastaan nostamat kanteet.

Unionin yleinen tuomioistuin käsittelee kaikki muut asiat ja erityisesti kansalaisten, yritysten tai organisaatioiden nostamat kanteet. Lisää tietoa tästä on sivulla Unionin yleinen tuomioistuin.

Laiminlyöntikanteet

Laiminlyöntikanteet muistuttavat kumoamiskanteita, mutta toisin kuin kumoamiskanne, joka voidaan nostaa, kun toimielin on antanut päätöksen, laiminlyöntikanne voidaan nostaa, kun toimielin, virasto tai muu elin on laiminlyönyt päätöksen antamisen. Laiminlyöntikanne voidaan nostaa vain silloin, kun toimielintä on pyydetty toimimaan ja kun sillä on velvollisuus toimia.

Nämä kanteet ovat hyvin harvinaisia.

Samoin kuin kumoamiskanteiden osalta, unionin tuomioistuin vastaa jäsenvaltioiden ja toimielinten nostamien kanteiden käsittelystä. Unionin yleinen tuomioistuin vastaa yksityishenkilöiden nostamien kanteiden käsittelystä.

On huomattava, että vaikka kansalaiset voivat ilmoittaa komissiolle jonkin jäsenvaltion mahdollisesti rikkovan unionin oikeutta, komissiolla ei ole velvollisuutta aloittaa menettelyä jäsenvaltiota vastaan. Komissiota vastaan ei ole mahdollista nostaa laiminlyöntikannetta tällaisessa tilanteessa.

Muutoksenhaku

Kuten kaikissa oikeusjärjestelmissä, myös unionin yleisen tuomioistuimen tietyistä ratkaisuista on mahdollista valittaa unionin tuomioistuimeen.

Muutosta voidaan hakea vain oikeudellisiin kysymyksiin, ei siihen, miten unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikat ja arvioinut niitä.

Unionin yleinen tuomioistuin toimii tietyntyyppisissä asioissa jo muutoksenhakuasteena. Monilla päätöksiä antavilla unionin virastoilla ja muilla elimillä, esimerkiksi unionin tavaramerkkivirastolla tai kemikaalivirastolla, on riippumaton valituslautakunta. Tällaisissa tapauksissa viraston oma valituslautakunta on jo tutkinut alkuperäisen päätöksen ennen kuin asia pannaan vireille unionin yleisessä tuomioistuimessa. Näihin unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuihin voidaan siis hakea muutosta vain, jos unionin tuomioistuin antaa siihen erityismenettelyssä valitusluvan. Muutoksenhaku on mahdollinen, jos valituksen kohteena on unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys.

Kaikki valitukset on tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa.

Jos unionin tuomioistuin hyväksyy valituksen, se voi joko ratkaista asian itse tai palauttaa sen unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen arvioitavaksi. Noin 25 prosenttia valituksista hyväksytään.

Noin neljäsosa kaikista unionin tuomioistuimessa käsiteltävinä olevista asioista on valituksia.

Miten menettely etenee?

Unionin tuomioistuimen menettelyä sääntelevät Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö ja työjärjestys.

Menettelyssä on kaksi osaa: kirjallinen vaihe ja suullinen vaihe.

Asianosaiset toimittavat vaatimuksensa unionin tuomioistuimelle kirjallisesti. Myös unionin jäsenvaltiot ja toimielimet voivat toimittaa unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia. Tämä on menettelyn kirjallinen vaihe.

Monissa asioissa järjestetään myös suullinen käsittely. Istunnot ovat julkisia, ja niistä tärkeimpiä on mahdollista seurata suorana lähetyksenä tällä sivustolla. Lisätietoja istuntojen seuraamisesta on suoria lähetyksiä ja istuntoon osallistumista koskevilla sivuilla. Muutaman kuukauden kuluttua istunnosta julkisasiamies antaa ratkaisuehdotuksensa, jos sellaista on pyydetty. Tämä on menettelyn suullinen vaihe.

Suullisen vaiheen päätyttyä tuomarit neuvottelevat keskenään ja antavat ratkaisunsa.

Tuomio julistetaan julkisessa istunnossa.

Asioiden käsittely alusta loppuun kestää keskimäärin 16–18 kuukautta.

Lisätietoja on sivulla Menettely unionin tuomioistuimessa.