Miksi monikielisyys?
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että unionin on pystyttävä kuulemaan ja ilmaisemaan itseään niillä 24 kielellä, jotka on valittu Euroopan unionin virallisiksi kieliksi sillä perusteella, että ne ovat jonkin jäsenvaltion virallinen kieli tai yksi niistä. Uusien jäsenvaltioiden liittymisen myötä virallisten kielten määrä on noussut neljästä (saksa, ranska, italia, hollanti) nykyiseen 24:ään. Käyttämällä kaikkia näitä kieliä unioni voi kommunikoida kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa. Monikielisyys on siis demokraattinen vaatimus, jolla taataan kielten tasa-arvo ja Euroopan unionin toimielinten saavutettavuus kaikille unionin kansalaisille: Euroopan unionin toimielinten käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ansiosta EU:n kansalaiset voivat kääntyä unionin toimielinten puoleen omalla kielellään, ja toimielimet vastaavat heille samalla kielellä.
Tämä pakottava vaatimus sisältyi heti ensimmäiseen ETY:n antamaan asetukseen eli Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettuun asetukseen 1/58.
Unioni perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen, jonka on oltava kaikille yhtäläinen, ja sen vuoksi sen on tuotettava oikeusvaikutuksia, joita kaikki ymmärtävät kielten moninaisuudesta ja oikeusjärjestysten erilaisuudesta huolimatta. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavan EU:n lainsäädännön ja oikeuskäytännön on oltava ymmärrettävissä samalla tavalla kaikilla virallisilla kielillä ja kaikissa kansallisissa oikeusjärjestyksissä riippumatta siitä, millä kielellä ne on laadittu.
Euroopan unionin tuomioistuimelle on perussopimuksissa annettu tehtäväksi varmistaa, että noudatetaan yhteistä lainsäädäntöä, jonka tulkinta ja soveltaminen ovat lähtökohtaisesti monikielisiä. Oikeudenkäyntien monikielisyys on näin ollen välttämätön vaatimus, jolla taataan menettelyjen oikeudenmukaisuus, oikeussuojan saatavuus unionin kansalaisille ja mahdollisuus käyttää oikeuskäytäntöä oikeuslähteenä. Unionin tuomioistuimen toiminta on myös järjestetty siten, että se voi hoitaa tehtävänsä riippumatta siitä, millä kielellä asia on saatettu sen käsiteltäväksi. Kaikilla EU:n kansalaisilla on näin ollen mahdollisuus saada oikeussuojaa sekä tutustua unionin oikeuskäytäntöön omalla kielellään.
