Unionin tuomioistuimen oikeudenkäyntitilastot - 2022

Vireille pannut asiat

Kuten edellä jo mainittiin, unionin tuomioistuimessa vuonna 2022 vireille pantujen asioiden määrä (806 asiaa) oli hieman pienempi kuin edellisenä vuonna, jolloin kirjaamon rekisteriin merkittiin 838 uutta asiaa. Tämä väheneminen koskee sekä ennakkoratkaisupyyntöjä että valituksia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista, mutta lasku on ollut pientä, eikä se vaikuta missään tapauksessa olennaisesti oikeudenkäyntiasioiden jakautumiseen asialajeittain, sillä pelkästään ennakkoratkaisupyyntöjen ja valitusten osuus kaikista unionin tuomioistuimessa vireille pannuista asioista oli edelleen yli 90 prosenttia (546 uutta ennakkoratkaisupyyntöä ja 209 valitusta kaikki ryhmät huomioon ottaen eli niiden osuus oli vuonna 2022 jopa 93 prosenttia).

Näiden lukujen valossa kanteiden osuus vuonna 2022 vireille pannuista asioista (4,60 %) vaikuttaa suhteellisen pieneltä, vaikka kanteiden määrä (37) kasvoi viime vuonna hieman verrattuna edellisvuoteen, jolloin niitä pantiin vireille vähemmän kuin koskaan aikaisemmin (vain 29 uutta asiaa). Vuonna 2022 nostetuista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevista kanteista mainittakoon erityisesti ensimmäinen kanne, joka on nostettu kolmatta valtiota, nimittäin Yhdistynyttä kuningaskuntaa, vastaan Ison‑Britannian ja Pohjois‑Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen^{[1] [2]} 87 artiklan 1 kohdan perusteella.

Olipa kyse sitten ennakkoratkaisupyynnöistä, kanteista tai valituksista, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vuonna 2022 saatetut asiat kattoivat jälleen kerran erittäin monenlaisia asioita. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue oli edelleen keskeisellä sijalla tuomioistuimen toiminnassa vajaalla sadalla asialla (95), samoin kuin verotukseen, kuluttajansuojaan ja henkilötietojen suojaan liittyvät oikeusriidat, joiden osalta unionin tuomioistuimelle esitettiin useita ennakkoratkaisupyyntöjä, joiden tarkoituksena oli selventää entisestään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön rajoja yleisen tietosuoja‑asetuksen^[3] tulkinnassa. Aiemmin melko suuri immateriaalioikeuksien alaan kuuluvien asioiden määrä on sitä vastoin vähentynyt melko jyrkästi viime vuoden aikana 83 uudesta asiasta vuonna 2021 vain 49 asiaan vuonna 2022, kun taas muilla, perinteisemmillä aloilla uusien asioiden määrä on puolestaan kasvanut entisestään. Tämä koskee etenkin neljään perusvapauteen liittyviä asioita, mutta myös maatalouden, kilpailun ja julkisten hankintojen alalla sekä henkilöstöasioissa vireille pantuja asioita.

Kuluneen vuoden aikana unionin tuomioistuimelle esitettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen maantieteellisestä alkuperästä voidaan todeta, ettei muutoksia ole tapahtunut paljoakaan edelliseen vuoteen verrattuna. Kuten vuonna 2021, Saksa, Italia ja Bulgaria olivat edelleen ensimmäisellä sijalla ennakkoratkaisupyyntöjen "maantieteellisessä" järjestyksessä (98, 63 ja 43 unionin tuomioistuimeen vuonna 2022 jätettyä ennakkoratkaisupyyntöä), mutta lähellä Bulgariaa seurasivat Espanja ja Puola, joiden tuomioistuimet kääntyivät unionin tuomioistuimen puoleen samana vuonna 41 ja 39 kertaa. Itävallan tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä pysyi 34 asialla melko lähellä edellisvuoden tasoa (37 pyyntöä vuonna 2021). Alankomaiden tuomioistuimet esittivät 28, Romanian tuomioistuimet 29 ja Belgian tuomioistuimet 30 pyyntöä, ja ne pitävätkin säännöllisesti yhteyttä unionin tuomioistuimeen. Myös Portugalin tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä on kasvanut merkittävästi, sillä vuonna 2022 ne esittivät unionin tuomioistuimelle kysymyksiä 28 kertaa (verrattuna 20 ennakkoratkaisupyyntöön vuonna 2021).

Kiireellisten oikeudenkäyntiasioiden osalta voidaan lopuksi todeta, että asian käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä tai kiireellisessä menettelyssä koskevien pyyntöjen määrä on vähentynyt merkittävästi. Vaikka niiden määrä oli huipussaan vuonna 2021 (peräti 90 pyyntöä), se on pienentynyt 54 pyyntöön viime vuonna. Yksikään asian käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä koskeva pyyntö ei johtanut kyseisen menettelyn aloittamiseen vuonna 2022, kun taas kiireellinen ennakkoratkaisumenettely aloitettiin seitsemän kertaa asioissa, jotka koskivat niin kansainvälisen suojelun myöntämistä tai peruuttamista koskevien sääntöjen tulkintaa kuin oikeudellista yhteistyötä siviili‑ tai rikosoikeudellisissa asioissa koskevien sääntöjen tulkintaa ja joissa oli kyse muun muassa oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä tai Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa vahvistetun ne bis in idem ‑periaatteen toteuttamisesta.

Päätökseen saatetut asiat

Vaikka vuonna 2022 vireille pantujen asioiden määrä laski hieman, unionin tuomioistuimen viime vuonna päätökseen saattamien asioiden määrä kehittyi puolestaan vastakkaisella tavalla, sillä unionin tuomioistuimen päätökseen saattamien asioiden määrä nousi 772:sta vuonna 2021 päätökseen saatetusta asiasta 808:aan vuonna 2022 päätökseen saatettuun asiaan. Tämä on varmasti erinomainen tulos, sillä lukuun ottamatta vuotta 2019 – jolloin unionin tuomioistuin ratkaisi peräti 865 asiaa – 800:n päätökseen saatetun asian rajaa ei ole ylitetty vielä milloinkaan yhden vuoden aikana.

Koska ennakkoratkaisupyynnöt ja valitukset muodostavat olennaisen osan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuista asioista, ei ole yllättävää, että ne muodostavat olennaisen osan myös unionin tuomioistuimen päätökseen saattamista asioista: vuonna 2022 unionin tuomioistuin ratkaisi peräti 564 ennakkoratkaisupyyntöä ja 196 valitusta. Kuluneen vuoden aikana unionin tuomioistuinta on kuitenkin pyydetty ratkaisemaan myös useita merkittäviä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia kanteita tai kumoamiskanteita. Näihin kanteisiin kuuluvat etenkin Unkarin ja Puolan tasavallan nostamat kanteet yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16.12.2020 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU, Euratom) 2020/2092.^[4] Unionin tuomioistuin hylkäsi täysistunnossa näiden kahden valtion edellä mainitun asetuksen osalta esittämät kanneperusteet ja totesi näin ollen päteväksi sen, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja unionin talousarvion tehokas toteuttaminen moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ovat yhteydessä toisiinsa.^[5]

Huomionarvoinen on toisaalta myös unionin tuomioistuimen antama ratkaisu Belgian kuningaskunnan esittämästä lausuntopyynnöstä, joka koski sitä, onko luonnos uudistetuksi sopimukseksi energiaperuskirjasta yhteensopiva perussopimusten ja erityisesti SEU 19 artiklan ja SEUT 344 artiklan kanssa. Unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) jätti 16.6.2022 antamassaan lausunnossa lausuntopyynnön sen ennenaikaisuuden vuoksi tutkimatta, koska unionin tuomioistuimella ei ollut riittävästi tietoa suunnitellun sopimuksen sisällöstä – eikä etenkään investoijan ja sopimuspuolen välisten riitojen ratkaisua koskevan 26 artiklan soveltamisalasta – voidakseen ottaa kantaa kyseisen artiklan yhteensopivuuteen perussopimusten kanssa.^[6]

Vaikka unionin tuomioistuimen kuluneena vuonna antamien tuomioiden, lausuntojen ja määräysten kokonaismäärä (732) oli hieman suurempi kuin edellisenä vuonna (708), lukijan huomio kiinnittynee siihen, että tuomiovaltaa käyttäen annettujen määräysten osuus on kasvanut merkittävästi erityisesti valitusasioissa. Kun tämä osuus oli 37 prosenttia vuonna 2020 ja 47 prosenttia vuonna 2021 päätökseen saatetuista valituksista, se nousi vuonna 2022 lähes 57 prosenttiin. Tämä prosenttiosuus on paljon suurempi kuin tuomiolla ratkaistujen valitusten osuus. Tätä kasvua selittävät useat tekijät. Se johtuu yhtäältä valituslupajaoston aktiivisesta toiminnasta, sillä valituslupajaosto lausui jälleen kerran suuresta määrästä valituksia, jotka koskivat unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuja Euroopan unionin teollis‑ ja tekijänoikeusviraston^[7] valituslautakuntien päätöksistä, ja toisaalta työjärjestyksen 181 ja 182 artiklassa annettuihin mahdollisuuksiin turvautumisesta yhä enenevissä määrin. Vaikka viimeksi mainittua artiklaa oli sovellettu vuonna 2019 vain kerran, vuonna 2022 peräti kuusi asiaa saatettiin näet päätökseen 182 artiklan nojalla.^[8]

Määräysten yleistyminen selittää – riippumatta siitä, onko kyse ennakkoratkaisu‑ vai valitusasioista – osittain toista viime vuoden silmiinpistävää piirrettä eli kolmen tuomarin jaostojen päätökseen saattamien asioiden suurta määrää. Vuonna 2022 näiden asioiden osuus kaikista unionin tuomioistuimen päätökseen saattamista asioista oli näet yli 50 prosenttia (verrattuna 36 prosenttiin viiden tuomarin jaostojen päätökseen saattamien asioiden osalta). Vertailun vuoksi mainittakoon, että nämä luvut olivat edellisenä vuonna kolmen tuomarin jaostojen osalta 45 prosenttia ja viiden tuomarin jaostojen osalta 40 prosenttia.

Samanlainen suuntaus on havaittavissa unionin tuomioistuimen varapresidentin ratkaisemien asioiden osalta. Koska vuonna 2022 tehtiin suuri määrä valituksia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista, joilla hylätään väliintulohakemus, tai ratkaisuista, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt SEUT 278 tai SEUT 279 artiklan nojalla, varapresidentti, jonka tehtävänä on käsitellä nämä valitukset, joutui antamaan vuonna 2022 suuren määrän ratkaisuja. Varapresidentin antamien määräystä määrä oli näin ollen kaksinkertainen edelliseen vuoteen verrattuna.

Sen sijaan suuren jaoston päätökseen saattamien asioiden määrä pysyi viime vuonna hyvin vakaana. Saattaessaan vuonna 2022 päätökseen 77 asiaa tässä ratkaisukokoonpanossa unionin tuomioistuin pysyi neljän edellisen vuoden keskiarvossa, sillä näinä vuosina suuressa jaostossa saatettiin tuomiolla tai määräyksellä päätökseen 70–83 asiaa.

Asioiden keskimääräisen käsittelyajan lyheneminen on toinen johdonmukainen seuraus määräyksien lisääntyneestä käytöstä, sillä määräyksellä unionin tuomioistuin voi ratkaista sen käsiteltäväksi saatetut asiat ilman asian käsittelyn suullista vaihetta tai jopa ilman kirjallista vaihetta. Vuonna 2022 asioiden käsittely kesti kaikki asialajit huomioon ottaen siis keskimäärin 16,4 kuukautta, mikä on hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna (16,6 kuukautta vuonna 2021).

Tilastotietojen yksityiskohtaisempi tarkastelu antaa kuitenkin ristiriitaisemman kuvan, sillä vaikka valitusten keskimääräinen käsittelyaika lyheni jyrkästi 15,1 kuukaudesta vuonna 2021 11,9 kuukauteen vuonna 2022, se sitä vastoin pidentyi edelleen kanteiden ja ennen kaikkea ennakkoratkaisuasioiden osalta. Kun ennakkoratkaisupyyntöjen keskimääräinen käsittelyaika oli 15 kuukautta vuonna 2016 ja 15,5 kuukautta vuonna 2019, se piteni asteittain 15,9 kuukauteen vuonna 2020, 16,7 kuukauteen vuonna 2021 ja 17,3 kuukauteen vuonna 2022. Tämä piteneminen johtuu siitä, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut asiat ovat yhä monimutkaisempia ja edellyttävät ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten esittämien kysymysten yhä yksityiskohtaisempaa tutkintaa. Se aiheuttaa myös huolta unionin tuomioistuimelle, koska asioiden käsittelyyn unionin tuomioistuimessa kuluva aika pidentää kansallisen menettelyn kestoa. Asioiden käsittelyyn unionin tuomioistuimessa kuluvan ajan pidentyminen vaikuttaa siis välittömästi ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa käytävän menettelyn kokonaiskestoon ja tämän mahdollisuuteen ratkaista sen käsiteltävänä oleva oikeusriita. Muun muassa tämä seikka on myöhempänä näillä riveillä esitellyn lainsäädäntöpyynnön taustalla.

Vireillä olevat asiat

Unionin tuomioistuimessa oli 31.12.2022 vireillä 1 111 asiaa, mikä on kahden asian erolla sama määrä kuin 31. joulukuuta edellisenä vuonna (1 113 asiaa). Suurin osa näistä asioista oli ennakkoratkaisupyyntöjä (774 asiaa) ja valituksia (259 asiaa).

Voidakseen jatkossakin käsitellä näitä asioita tyydyttävällä tavalla ja kohtuullisessa ajassa unionin tuomioistuin osoitti siis 30.11.2022 unionin lainsäätäjälle pyynnön Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 3) muuttamisesta. Tällä pyynnöllä on kaksi tarkoitusta.

Sillä pyritään yhtäältä sisällyttämään perussäännön 58 a artiklassa tarkoitetun valituslupajärjestelmän soveltamisalaan valitukset unionin yleisen tuomioistuimen antamista ratkaisuista, jotka koskevat kuuden sellaisen unionin elimen tai laitoksen, jotka olivat olemassa jo edellä mainitun valituslupajärjestelmän tullessa voimaan 1.5.2019 mutta joita ei vielä mainita perussäännön 58 a artiklassa,^[9] riippumattomien valituslautakuntien päätöksiä, sekä valitukset unionin yleisen tuomioistuimen SEUT 272 artiklan nojalla antamista ratkaisuista.

Sillä pyritään toisaalta hyödyntämään SEUT 256 artiklan 3 kohdassa annettua mahdollisuutta siirtämällä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuasioita koskevaa toimivaltaa osittain unionin yleiselle tuomioistuimelle kuudessa nimenomaisesti mainitussa erityisasiassa, joita ovat yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, valmisteverotus, tullikoodeksi, tavaroiden tariffiluokitus yhdistetyssä nimikkeistössä, matkustajille annettava korvaus ja apu sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä.

Tämä toimivallan siirtäminen ei tietenkään rajoita unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuutta palauttaa asia unionin tuomioistuimelle, jos se katsoo, että kyseisen asian edellyttämä periaatepäätös voi loukata unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, kuten SEUT 256 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa myös nimenomaisesti määrätään, mutta sen pitäisi kuitenkin vähentää merkittävästi unionin tuomioistuimen työmäärää (ja antaa sille mahdollisuus keskittyä muihin asioihinsa), sillä edellä mainittujen asioiden osuus on tällä hetkellä noin 20 prosenttia kaikista tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista ennakkoratkaisuasioista.

[1]     EUVL L 29, 31.1.2020, s. 7.

[2]     Asia C‑516/22, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, jossa komissio väittää pääosin Yhdistyneen kuningaskunnan jättäneen noudattamatta perussopimusten ja erosopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska kyseisen valtion ylin tuomioistuin on antanut tuomion, jossa määrätään sellaisen välitystuomion täytäntöönpanosta, jonka komissio ja sittemmin unionin tuomioistuin ovat todenneet unionin oikeuden vastaiseksi. Kantajan mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan ylimmän tuomioistuimen olisi pitänyt lykätä kyseisen tuomion täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes asian käsittely unionin tuomioistuimissa on saatu päätökseen, tai saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi pätevyyttä koskeva kysymys SEUT 267 artiklan, luettuna yhdessä erosopimuksen 127 artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla.

[3]     Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

[4]     EUVL L 433, 22.12.2020, s. 1, ja oikaisu EUVL L 373, 21.10.2021, s. 94.

[5]     16.2.2022 annetut tuomiot asioissa Unkari v. parlamentti ja neuvosto (C‑156/21, EU:C:2022:97) ja Puola v. parlamentti ja neuvosto
(C‑157/21, EU:C:2022:98).

[6]     16.6.2022 annettu lausunto 1/20 (Uudistettu sopimus energiaperuskirjasta) (EU:C:2022:485).

[7]     Vuonna 2022 valituslupajaosto antoi 41 määräystä. Kahdessa asiassa (C‑801/21 P, EUIPO v. Indo European Foods, ja C‑337/22 P, EUIPO v. Nowhere) valituslupahakemus hyväksyttiin, joten asian käsittelyä jatketaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen V osaston asiaa koskevien määräysten mukaisesti.

[8]     Kyseessä ovat asia C‑663/20 P, SRB v. Hypo Vorarlberg Bank, ja asia C‑664/20 P, SRB v. Portigon ja komissio, jotka saatettiin päätökseen 3.3.2022 annetulla määräyksellä (EU:C:2022:162 ja EU:C:2022:161), yhdistetyt asiat C‑313/21 P ja C‑314/21 P, neuvosto v. FI ja komissio v. FI, jotka saatettiin päätökseen 22.12.2022 annetulla määräyksellä (EU:C:2022:1045), sekä yhdistetyt asiat C‑341/21 P ja C‑357/21 P, komissio v. KM ja neuvosto v. KM, jotka myös saatettiin päätökseen 22.12.2022 annetulla määräyksellä (EU:C:2022:1042).

[9]   Eli Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, Euroopan vakuutus‑ ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan unionin rautatievirasto.