Rakennusten historia
Tällä sivulla tarkastellaan Euroopan unionin tuomioistuimen rakennuskannan kehitystä. Sivulla kerrotaan tärkeimmistä virstanpylväistä: tuomioistuimen väliaikaisesta toimipaikasta Luxemburgissa vuonna 1952, tuomioistuimen siirtymisestä Kirchbergiin vuonna 1972 ja tuomioistuimen merkittävistä laajennus- ja peruskorjaushankkeista, jotka huipentuivat Rocca-tornin käyttöön vihkimiseen vuonna 2019.
Tuomioistuimen ensimmäiset vuodet Luxemburgissa
Vuonna 1952, kun Liègen ja Brysselin kaupunkeja harkittiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) toimielinten mahdollisiksi sijoituspaikoiksi, Luxemburg valittiin väliaikaiseksi sijoituspaikaksi. EU:n toimielinten sijainneista päätettiin virallisesti Edinburghin Eurooppa-neuvostossa vuonna 1992, jolloin Luxemburgista tuli tuomioistuimen pysyvä sijaintipaikka.
Samana vuonna Luxemburgin hallitus antoi tuomioistuimen käyttöön sen 57 työntekijää varten Villa Vauban -rakennuksen sekä kaksi muuta rakennusta, jotka sijaitsevat keskellä Luxemburgin kaupungin puistoa.
Vuonna 1959 Luxemburgin hallitus antoi tuomioistuimen käyttöön Côte d'Eich -kadulla sijaitsevan suuremman rakennuksen, jonka omistaa Luxemburgin piispanistuin. Tämä uusi tila oli riittävän suuri, jotta tuomioistuimen kaikki yksiköt saatiin saman katon alle.
Muutto Kirchbergiin
Euroopan yhteisöjen laajentuessa – erityisesti vuodeksi 1973 suunniteltua ensimmäistä laajentumista silmällä pitäen – EY:n toimielinten henkilöstön määrä kasvoi. Tämä sai Luxemburgin kehittämään Kirchbergin kaupunginosaa, jotta kaikki toimielimet voitaisiin sijoittaa samalle alueelle. Myös tuomioistuimen pysyvät rakennukset rakennettiin sinne.
Vuonna 1972 tuomioistuimen 223 työntekijää muutti Luxemburgin valtion Kirchbergin ylätasangolle rakennuttamaan oikeuspalatsiin (Palais). Belgialaiset arkkitehdit Jamagne ja Vander Elst sekä luxemburgilainen arkkitehti Conzemius suunnittelivat oikeuspalatsin, ja se vihittiin virallisesti käyttöön 9.1.1973. Oikeuspalatsi tarjosi lopulta tuomioistuimen jäsenille ja henkilökunnalle nimenomaan heidän käyttöönsä tarkoitetut työtilat.
Oikeuspalatsin uudet lisärakennukset
Tuomioistuimen henkilöstön kasvu oli 1970-luvun loppuun mennessä johtanut tilanahtauteen, minkä vuoksi tuomioistuimen oli vuokrattava toimistoja muista EU:n rakennuksista. Sen tarpeet kasvoivat entisestään uusien jäsenvaltioiden – Kreikka (1981), Espanja ja Portugali (1986), Itävalta, Suomi ja Ruotsi (1995) – liittymisen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisen (1989) myötä. Vuosina 1988–1994 työntekijöiden määrä kasvoi 626:sta 837:ään.
Tämän vuoksi oikeuspalatsin yhteyteen rakennettiin vuosina 1985–1994 kolme lisärakennusta. Luxemburgilaiset arkkitehdit Fritsch, Herr ja Huyberechts suunnittelivat yhdessä italialaisen arkkitehti Paczowskin kanssa seuraavat rakennukset:
- Erasmus-rakennus, joka vihittiin käyttöön 5.10.1988
- Thomas More -rakennus, joka vihittiin käyttöön 12.2.1993
- Themis-rakennus, joka vihittiin käyttöön 15.9.1994.
Oikeuspalatsi jouduttiin sen rakentamisessa käytetyn asbestin vuoksi tyhjentämään vuonna 1999, minkä vuoksi tuomioistuimen oli jälleen kerran siirrettävä henkilökuntansa muualle. Kielipalvelujen työntekijöitä varten pystytettiin väliaikainen elementtirakenteinen talo, joka tunnettiin nimellä ”T-rakennus” ja joka oli käytössä vuosina 1999–2019.
Suuri laajennus ja peruskorjaus
Oikeuspalatsin asbestinpoistotyön ohessa ja vuodeksi 2004 suunnitellun EU:n suuren laajentumisen aiheuttamien tarpeiden vuoksi tuomioistuin ja Luxemburgin viranomaiset käynnistivät kunnianhimoisen rakennushankkeen.
Samaan aikaan tämän uuden hankkeen kanssa EU:n kiinteistöpolitiikka muuttui: sen sijaan, että EU:n toimielimet käyttäisivät isäntämaiden niiden käyttöön antamia rakennuksia – kuten EU:n toimielimet olivat tehneet siihen saakka – EU:n toimielinten odotettiin nyt omistavan omat toimitilansa. Tuomioistuin otti sen vuoksi käyttöön ostoleasing-järjestelyn voidakseen hallinnoida omia rakennuksiaan.
Luxemburgin viranomaisten toimeksiannosta ranskalainen arkkitehti Dominique Perrault suunnitteli modernin rakennuskokonaisuuden, jonka keskipisteenä on peruskorjattu oikeuspalatsi ja yleisölle avoin tila, jossa istuntosalit nykyään sijaitsevat. Muita keskeisiä osia ovat
- suorakaiteen muotoinen ”rengas” (Anneau-rakennus), jossa tuomioistuimen jäsenten toimistot sijaitsevat
- kaksi uutta tornitaloa, joihin on sijoitettu tuomioistuimen useita eri yksikköjä
- kaikki rakennukset yhdistävä Galleria.
Rakentaminen alkoi vuoden 2003 loppupuolella. 1.5.2004 EU:hun liittyi 10 uutta jäsenvaltiota, ja uuden henkilökunnan palvelukseen tulon vuoksi vuokrattiin tilapäisesti toinen rakennus, joka sijaitsi rakennuskokonaisuuden ulkopuolella. T-rakennuksen laajennusosaan, joka tunnettiin nimellä ”T2”, sijoitettiin uusista jäsenvaltioista saapuneet juristi-lingvistit.
4.12.2008 mennessä peruskorjattu oikeuspalatsi, Anneau-rakennus, Galleria ja kaksi tornitaloa – Comenius-torni ja Montesquieu-torni – olivat valmiina ja vihitty käyttöön. Tuomioistuimen rakennusten pinta-ala yli kaksinkertaistui 85 000 m2:stä 200 000 m2:iin. Istuntosalien määrä kasvoi viidestä 11:een ja toimistojen määrä 1 000:sta 2 200:aan.
Tämä laajennus mahdollisti Erasmus-, Thomas More- ja Themis-rakennusten peruskorjauksen, ja nämä rakennukset otettiin uudelleen käyttöön vuonna 2013.
Rocca-torni: tuomioistuimen uusi aikakausi
EU:n laajentuminen, jossa sen uusiksi jäseniksi tulivat Romania ja Bulgaria (2007) sekä Kroatia (2013), johti tuomioistuimen työmäärän kasvuun sekä tuomareiden ja henkilöstön määrän lisääntymiseen. Kolme uutta julkisasiamiestä aloitti tehtävässään vuonna 2015 ja unionin yleisen tuomioistuimen jäsenten määrä kaksinkertaistui asteittain vuodesta 2016 alkaen.
Henkilöstön määrän kasvun vuoksi keväällä 2016 aloitettiin kolmannen tornitalon rakennustyöt.
29-kerroksinen ja 118 metriä korkea Rocca-torni on Luxemburgin korkein rakennus.
Sen käyttöön vihkiminen syyskuussa 2019 oli merkittävä virstanpylväs tuomioistuimen historiassa, sillä se kokosi kaikki tuomioistuimen yksiköt jälleen saman katon alle.
