Unionin tuomioistuimen oikeudenkäyntitilastot - 2025
Vireille tulleet asiat
Edellisten vuosien tapaan kuluneen vuoden aikana käsiteltiin huomattava määrä uusia asioita, sillä vuonna 2025 kirjaamon rekisteriin kirjattiin 889 asiaa. Tämä luku on hieman pienempi kuin edellisenä vuonna (2024), jolloin kirjaamon rekisteriin kirjattiin 920 asiaa, mutta jos otetaan huomioon 65 ennakkoratkaisupyyntöä, jotka jätettiin unionin tuomioistuimeen vuonna 2025 ja siirrettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 93 a artiklassa tarkoitetun alustavan analyysin jälkeen, vuonna 2025 unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettiin todellisuudessa peräti 954 asiaa, joka on lukumäärältään hyvin lähellä vuonna 2019 saavutettua ennätystä, jolloin unionin tuomioistuimessa kirjattiin 966 asiaa.
Kun tarkastellaan tarkemmin vuonna 2025 unionin tuomioistuimeen saatettujen asioiden jakautumista, ei ole yllättävää, että ennakkoratkaisupyynnöt muodostavat suurimman osan uusista asioista. Edellä mainittujen niiden 65 ennakkoratkaisupyynnön lisäksi, jotka on siirretty unionin yleiseen tuomioistuimeen, koska ne koskevat yksinomaan yhtä tai useampaa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 b artiklassa tarkoitettua erityisalaa, vuonna 2025 kirjaamon rekisteriin kirjattiin 580 uutta ennakkoratkaisupyyntöä. Tämä on korkein luku viimeiseen viiteen vuoteen.
Vuoden 2024 tapaan myös vuonna 2025 esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt ovat peräisin lähes kaikista jäsenvaltioista, ja huomattavan määrän ennakkoratkaisupyyntöjä ovat esittäneet italialaiset tuomioistuimet (110 pyyntöä, joista puolet on jätetty pelkästään helmikuussa 2025) ja puolalaiset tuomioistuimet (63 pyyntöä, joka on suurin määrä sitten Puolan liittymisen Euroopan unioniin vuonna 2004).
Italialaisten tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen suuri määrä selittyy suurelta osin näiden tuomioistuinten – joiden käsiteltäväksi saatetaan valtava määrä kolmansien maiden kansalaisten nostamia kanteita kansallisten viranomaisten toteuttamista maastapoistamistoimenpiteistä – tiedusteluilla kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU[1] säännösten tulkinnasta ja erityisesti turvallisen alkuperämaan käsitteen tulkinnasta.
Puolalaisten tuomioistuinten esittämissä ennakkoratkaisupyynnöissä huomio kiinnittyi pääosin kuluttajansuojaan, sillä yli puolet puolalaisten tuomioistuinten vuonna 2025 unionin tuomioistuimelle esittämistä ennakkoratkaisupyynnöistä koski kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY[2] tai kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY[3] säännösten tulkintaa.
Vaikka italialaisten ja puolalaisten tuomioistuinten vuonna 2025 esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä oli erityisen suuri, Saksasta ja Ranskasta saapuneiden pyyntöjen määrä pysyi sen sijaan hyvin alhaisena; näistä maista esitettiin vain 61 ja 17 pyyntöä. Vaikka ranskalaisten tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä on yksi alhaisimmista viimeiseen 20 vuoteen, saksalaisten tuomioistuinten esittämistä pyynnöistä voidaan todeta, että monet niistä koskevat juuri niitä erityisasioita, joiden osalta ennakkoratkaisuasioita koskeva toimivalta siirrettiin unionin yleiselle tuomioistuimelle, eli etenkin yhteistä arvonlisäverojärjestelmää sekä matkustajille annettavaa korvausta ja apua, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen tai kun matka viivästyy tai peruuntuu. Niihin 61 pyyntöön, jotka unionin tuomioistuin käsittelee itse, on siis lisättävä yli 20 pyyntöä, jotka on jätetty unionin tuomioistuimeen ja siirretty unionin yleiseen tuomioistuimeen toimivaltasyiden vuoksi.
Edellä mainituista neljästä valtiosta peräisin olevien ennakkoratkaisupyyntöjen lisäksi on syytä mainita itävaltalaisten ja bulgarialaisten tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen edelleen korkea määrä, joka on 47 ja 42 ennakkoratkaisupyyntöä vuonna 2025, sekä aivan ensimmäinen ennakkoratkaisupyyntö, jonka brittiläinen tuomioistuin esitti Yhdistyneen kuningaskunnan erottua Euroopan unionista ja siirtymäkauden päätyttyä 31.12.2020. High Court of Justice (King’s Bench Division) esitti 24.10.2025 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen[4] 158 artiklan 1 kohdan perusteella ennakkoratkaisupyynnön, joka koskee edellä mainitun sopimuksen sen 17 artiklan 2 kohdan tulkintaa, joka koskee unionin kansalaisten tai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten huollettavana oleville perheenjäsenille myönnettyjä oleskeluoikeuksia ja oleskeluasiakirjoja.[5]
Edellisten vuosien tapaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista tehdyt valitukset ja suorat kanteet olivat määrällisesti toiseksi ja kolmanneksi suurin ryhmä Euroopan unionin tuomioistuimeen vuonna 2025 käsiteltäviksi saatetuista asioista. Valituksia, välitoimia koskevia valituksia ja väliintulovalituksia oli 245 asian määrällä hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin valitusten määrä kaikissa ryhmissä oli 277 asiaa, kun taas suorien kanteiden määrä kasvoi hieman. Muutaman kumoamiskanteen ja yhden vahingonkorvauskanteen lisäksi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettiin 50 jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta vuonna 2025. Ne koskevat pariakymmentä jäsenvaltiota ja liittyvät niin monenlaisiin aiheisiin kuin ympäristönsuojelu – kaikissa muodoissaan (ilmanlaatu, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu, yhdyskuntajätevesien käsittely, jätteiden käsittely, melualtistuksen haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja vähentäminen, luontotyyppien suojelu jne.) –, sosiaalipolitiikka ja peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön torjunta sekä liikenne, verotus ja pääomien vapaa liikkuvuus. Euroopan komissio nosti siis maaliskuussa 2025 kanteet kuutta eri jäsenvaltiota vastaan, koska nämä jäsenvaltiot eivät olleet toteuttaneet luotonhallinnoijista ja luotonostajista sekä direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU muuttamisesta 24.11.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/2167[6] noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tai ilmoittaneet niistä.
Lopuksi voidaan todeta, että tämä katsaus vireille tulleista asioista olisi epäilemättä puutteellinen, jos siinä ei mainittaisi Euroopan komission 21.11.2025 esittämää lausuntopyyntöä, joka koskee Euroopan unionin liittymisestä 4.11.1950 Roomassa allekirjoitettuun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan yleissopimukseen tehdyn tarkistetun sopimusluonnoksen yhteensopivuutta perussopimusten kanssa. Tämä lausuntopyyntö, joka on esitetty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 11 kohdan nojalla, on jatkoa kahdelle aiemmalle samasta aiheesta esitetylle lausuntopyynnölle, jotka esitettiin huhtikuussa 1994 ja heinäkuussa 2013 ja joista ensimmäinen johti toteamukseen siitä, ettei yhteisöllä ole toimivaltaa liittyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen[7], ja toinen toteamukseen siitä, että Euroopan unionin liittymistä kyseiseen yleissopimukseen koskevan sopimusluonnoksen todettiin olevan ristiriidassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan ja kyseistä artiklaa koskevan pöytäkirjan N:o 8 kanssa[8]. Tämä lausuntopyyntö (1/25) koskee nimenomaan tekstiä, joka on syntynyt tämän ristiriidan toteavan lausunnon seurauksena käydyissä neuvotteluissa.
Tämän lyhyen, vireille tulleita asioita koskevan katsauksen päätteeksi on huomattava, että huomattavassa osassa näistä asioista on pyydetty nopeutettua menettelyä, sillä nopeutetun taikka kiireellisen menettelyn soveltamista on pyydetty tai ehdotettu peräti 88 asiassa, joka vastaa 10:tä prosenttia kaikista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vuonna 2025 saatetuista asioista. Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely pantiin tosiasiallisesti täytäntöön neljässä asiassa kuluneena vuonna[9], kun taas kaksi nopeutettua menettelyä koskevaa pyyntöä hyväksyttiin[10] ja tuomioistuimen presidentti itse aloitti nopeutetun menettelyn arkaluonteisessa asiassa, joka koski vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20.7.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY[11] artiklojen tulkintaa.
Ratkaistut asiat
Vaikka unionin tuomioistuin kirjasi vuonna 2025 suuren määrän asioita, kulunut vuosi oli myös intensiivinen lainkäyttötoiminnan kannalta, sillä unionin tuomioistuin ratkaisi 774 asiaa, joka on melko lähellä edellisten vuosien lukuja (792 ratkaistua asiaa vuonna 2020, 772 vuonna 2021, 808 vuonna 2022 ja 783 vuonna 2023). Vaikka tämä määrä onkin huomattavasti pienempi kuin vuonna 2024 ratkaistujen asioiden määrä (862 asiaa), on muistettava, että kyseisenä vuonna unionin tuomioistuimen kokoonpano vaihtui osittain ja samaan aikaan merkittävä määrä asioita oli ratkaistava ennen kuin tuomarit, joiden toimikausi päättyi, lähtivät.
Lisäksi on syytä muistaa, että tuomareiden kollegio oli vielä tämän katsauksen kirjoittamisen aikaan epätäydellinen, koska helmikuussa 2024 tuomioistuimesta lähtenyttä tuomaria ei ollut vielä korvattu, ja toinen tuomari, joka kuoli toimikautensa aikana kesäkuussa 2024, korvattiin vasta vuotta myöhemmin eli kesäkuussa 2025. Tällaiset tekijät eivät ole unionin tuomioistuimen hallittavissa, mutta ne vaikuttavat väistämättä tuomioistuimen tuottavuuteen.
Ei ole yllättävää, että ennakkoratkaisupyynnöt ja valitukset muodostavat suurimman osan unionin tuomioistuimen loppuun käsittelemistä asioista. Tämä kuvastaa hyvin niiden osuutta asioista, jotka saatetaan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi, sillä vuonna 2025 unionin tuomioistuin ratkaisi 561 ennakkoratkaisuasiaa ja 156 valitusta, mikä on yli 92 prosenttia viime vuonna ratkaistuista asioista.
Edellisten vuosien tapaan tuomiot olivat jälleen tärkein tapa ratkaista asiat vuonna 2025. Viimeksi kuluneen vuoden aikana annettiin 447 tuomiota, kun taas määräykset, joilla asian käsittely päätettiin muulla tavoin kuin rekisteristä poistamisella, palauttamisella unionin yleiseen tuomioistuimeen tai lausunnon antamisen raukeamisella, edustivat alle 20:tä prosenttia ratkaistuista asioista. Tällaisten määräysten määrä (116) oli kuitenkin suhteellisesti suurempi valitusten osalta kuin ennakkoratkaisupyyntöjen osalta. Työjärjestyksen 53 ja/tai 99 artiklan nojalla annetut määräykset muodostivat vain 12 prosenttia vuonna 2025 ratkaistuista ennakkoratkaisuasioista, kun taas joko työjärjestyksen 170 a ja 170 b artiklan taikka 181 tai 182 artiklan nojalla annettujen määräysten osuus kaikista viime vuonna ratkaistuista valituksista oli 35 prosenttia.
Vuonna 2025 tuomioistuimen ratkaisemista valituksista on erityisesti huomattava, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisujen kumoamisaste on laskenut. Tämä osuus oli noin 20 prosenttia vuosina 2022–2024, kun vuonna 2025 se laski 15 prosenttiin. Viime vuonna ratkaistuista 156 valituksesta vain 24 johti unionin tuomioistuimessa riitautetun tuomion tai määräyksen kumoamiseen. Useimmissa tapauksissa (19) unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Valituslupajaoston toiminnasta on etenkin todettava, että kuluneen vuoden aikana hyväksyttiin kaksi valitusta, joista ensimmäinen kuului Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan uuteen soveltamisalaan vuoden 2024 lainsäädäntöuudistuksen jälkeen. Kyseessä on valitus, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisusta, joka liittyy sellaisen sopimuksen täyttämiseen, jossa on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 272 artiklassa tarkoitettu välityslauseke. Joulukuussa 2024 jätetty valitus hyväksyttiin osittain 29.4.2025, ja se on tällä hetkellä vireillä unionin tuomioistuimessa.[12]
Kun tarkastellaan tietoja asioiden ratkaisutavoista, voidaan havaita, että ratkaisuehdotusten pohjalta ratkaistujen asioiden määrä ja prosenttiosuus laskivat viime vuonna. 239 ratkaistua asiaa saivat selvennystä julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksella – mikä vastaa 31:tä prosenttia vuonna 2025 ratkaistujen asioiden kokonaismäärästä –, kun taas julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen pohjalta ratkaistujen asioiden määrä oli 336 asiaa vuonna 2024 ja 283 asiaa vuonna 2023 eli 39 prosenttia ja 36 prosenttia kyseisinä vuosina ratkaistujen asioiden kokonaismäärästä. Tämä lasku voi osittain selittyä sillä, että unionin yleiselle tuomioistuimelle siirrettiin toimivaltaa ennakkoratkaisuasioissa ja sen tehtävänä on puolestaan nyt tukeutua julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen ratkaistessaan unionin tuomioistuimen sille siirtämiä asioita, mutta tämä lasku selittyy ennen kaikkea sillä, että muilla aloilla ei ole esitetty aidosti uusia oikeuskysymyksiä, mikä on johtanut siihen, että unionin tuomioistuin on käyttänyt laajemmin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan viidennessä kohdassa vahvistettua mahdollisuutta ratkaista asioita ilman julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta. Kuten seuraavista taulukoista käy ilmi, vain energia‑alalla ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla ratkaisuehdotuksen pohjalta ratkaistujen asioiden määrä kasvoi merkittävästi edelliseen vuoteen verrattuna.
Ratkaistujen asioiden tilastoista ratkaisukokoonpanon mukaan voidaan todeta, että eniten ratkaisuja antoivat kolmen tuomarin jaostot, jotka ratkaisivat vuonna 2025 peräti 352 asiaa. Viiden tuomarin jaostot ratkaisivat puolestaan 255 asiaa, kun taas suuressa jaostossa ratkaistujen asioiden määrä oli 35. Tämä on melko merkittävä lasku edelliseen vuoteen verrattuna, jolloin tällä ratkaisukokoonpanolla ratkaistiin 75 asiaa. Kuten edellä todettiin, tämä ero selittyy sillä, että ennen lokakuussa 2024 tapahtunutta unionin tuomioistuimen kokoonpanon osittaista uusimista annettiin suuri määrä ratkaisuja, joihin kuului erityisesti tuomio, jolla ratkaistiin 15 kannetta, jotka liittyivät yhteisön säännöstöön liikenteen alalla.
Lopuksi mainittakoon, että oikeudenkäyntien keskimääräinen kesto oli 16,7 kuukautta kaikentyyppisissä asioissa, kun se vuotta aiemmin oli 17,7 kuukautta. Oikeudenkäyntien keston lyheneminen koskee kaikentyyppisiä asioita, sillä oikeudenkäyntien kesto ennakkoratkaisuasioissa lyheni 17,2 kuukaudesta 16,9 kuukauteen, suorissa kanteissa 21,5 kuukaudesta 20 kuukauteen ja valituksissa 18,4 kuukaudesta 15,1 kuukauteen.
Vireillä olevat asiat
Viime vuonna vireille tulleiden asioiden määrän ja ratkaistujen asioiden määrän välisestä epätasapainosta seuraa loogisesti, että vireillä olevien asioiden määrä 31.12.2025 oli suurempi kuin edellisenä vuonna. Vireillä olevien asioiden määrä oli 1 322, kun se vuotta aiemmin oli 1 207. Ennakkoratkaisuasiat (772 asiaa) ja valitukset (443 asiaa) muodostavat edelleen suurimman osan unionin tuomioistuimessa vireillä olevista asioista.
[1] EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60.
[2] EUVL L 95, 21.4.1993, s. 29.
[3] EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.
[4] EUVL L 29, 31.1.2020, s. 7.
[5] Asia C‑682/25, Crossryn.
[6] EUVL L 438, 8.12.2021, s. 1. Nämä kanteet, jotka on kirjattu numeroilla C‑207/25, C‑208/25, C‑210/25, C‑212/25, C‑213/25 ja C‑215/25, on nostettu Suomea, Bulgariaa, Espanjaa, Unkaria, Alankomaita ja Portugalia vastaan.
[7] Lausunto 2/94 (Yhteisön liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 28.3.1996 (EU:C:1996:140).
[8] Lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014 (EU:C:2014:2454).
[9] Kyseessä ovat asiat C‑135/25 PPU, Kachev (tuomio 20.5.2025, EU:C:2025:366), C‑219/25 PPU, Kamekris (tuomio 19.6.2025, EU:C:2025:456), C‑313/25 PPU, Adrar (tuomio 4.9.2025, EU:C:2025:647) ja C‑712/25 PPU, Rastochev (tuomio 12.2.2026, EU:C:2026:101).
[10] Ks. asiat C‑280/25, Lin II ja C‑440/25, Ebilum
[11] Asia C‑195/25, Framholm (tuomio 20.11.2025, EU:C:2025:904).
[12] Asia C‑881/24, SC v. Eulex Kosovo (määräys 29.4.2025, EU:C:2025:313).
