Monikielisyys menettelyjen ytimessä
Euroopan unionin tuomioistuimen kieliä koskevan järjestelyn tarkoituksena on antaa kaikille EU:n kansalaisille mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa omalla kielellään. Tämä mahdollisuus on siten monikielinen. Unionin tuomioistuimen on nimittäin tehtäviään hoitaessaan hallittava kaikki unionin viralliset kielet. Se harjoittaa rationalisoitua monikielisyyttä menettelyjen aikana ja huolehtii oikeuskäytännön julkaisemisesta kaikilla unionin virallisilla kielillä.
Tuomioistuimen monikielinen järjestely perustuu siihen, että kussakin asiassa määritetään oikeudenkäyntikieli. Kaikissa menettelyissä (ennakkoratkaisumenettely, suora kanne, valitus) oikeudenkäyntikieli määrittyy sen kielen perusteella, jolla asiakirja, jolla asian käsittely alkaa (ennakkoratkaisupyyntö, kanne tai valitus), on laadittu. Ainoana poikkeuksena on lausuntomenettely, jossa kaikki viralliset kielet ovat oikeudenkäyntikieliä.
Mikä tahansa Euroopan unionin virallisista kielistä voi siis olla oikeudenkäyntikieli. Esimerkiksi ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä asiakirja, jolla asian käsittely alkaa (tai sen tiivistelmä) käännetään kaikille virallisille kielille. Tämän jälkeen monikielisyyttä sovelletaan koko menettelyn ajan (kirjallinen vaihe ja suullinen vaihe), mutta ei kuitenkaan täydellisesti (paitsi lausuntomenettelyissä), vaan sen mukaan, mikä on oikeudenkäyntikieli, oikeudenkäyntiin osallistuvien tahojen asema ja kielitaito sekä ratkaisukokoonpanon (Euroopan unionin tuomioistuinten jaosto, joka ratkaisee sen käsiteltäväksi saatetun asian) jäsenten kielitaito.
Kirjallisessa vaiheessa vaihdetut kirjelmät laaditaan pääsääntöisesti oikeudenkäyntikielellä. Jäsenvaltiot osallistuvat menettelyyn virallisella kielellään tai yhdellä virallisista kielistään, ja unionin tuomioistuimen yksiköt kääntävät niiden kirjelmät oikeudenkäyntikielelle. Oikeudenkäyntiasiakirjat käännetään aina päätösneuvottelujen kielelle (nykyisin ranska), jotta ratkaisukokoonpano voi perehtyä niihin.
Suullisessa vaiheessa eli istunnoissa sovelletaan samaa periaatetta: oikeudenkäyntikielenä on kieli, jolla istunto järjestetään. Istuntoon osallistuu kuitenkin toimijoita (asianosaiset, tuomarit, julkisasiamies, jäsenvaltioiden edustajat ym.), joilla on eri äidinkieli. Tästä syystä tarvitaan tulkkausta. Se järjestetään aina oikeudenkäyntikielestä ja oikeudenkäyntikielelle, päätösneuvottelun kielelle ja niiden jäsenvaltioiden kielelle, jotka ovat ilmoittaneet osallistuvansa istuntoon. Tulkkaus voidaan myös järjestää yhden tai useamman ratkaisukokoonpanoon osallistuvan tuomarin kielestä ja tälle kielelle. Niiden kielten määrittäminen, joista ja joille tulkkausta istunnoissa tarjotaan, perustuu siis hyvin käytännönläheisiin näkökohtiin. Ainoastaan lausuntomenettely edellyttää tulkkausta kaikista kielistä ja kaikille kielille.
Useissa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuissa asioissa määrätään julkisasiamies, joka esittää ratkaisuehdotuksen ratkaisukokoonpanon käytettäväksi. Käytännössä ratkaisuehdotukset laaditaan ja luetaan sitten julkisessa istunnossa jollakin niistä kuudesta kielestä, joista yksiköissä on laajin kattavuus. Ratkaisuehdotukset käännetään kaikille unionin tuomioistuimen virallisille kielille ja julkaistaan ratkaisun kanssa unionin tuomioistuimen oikeustapauskokoelmassa.
Päätösneuvotteluvaihe järjestetään lähtökohtaisesti vain yhdellä kielellä, nykyisin ranskaksi, ja sen jälkeen ratkaisukokoonpano allekirjoittaa käsittelyn päättävän ratkaisun oikeudenkäyntikielellä. Se käännetään kaikille unionin tuomioistuimen virallisille kielille ja on osa monikielistä oikeuskäytäntöä.
Ks. myös
