Lainkäyttötoiminta

Saksan kansalainen riitautti Saksan tuomioistuimessa sen, että Wiesbadenin kaupunki oli kieltäytynyt myöntämästä hänelle uutta henkilökorttia, jossa ei olisi ollut hänen sormenjälkiään. Saksan tuomioistuin pyysi unionin tuomioistuinta tutkimaan, onko unionin asetus, jossa edellytetään kahden sormenjäljen sisällyttämistä henkilökortteihin, pätevä. Unionin tuomioistuin katsoi, että tämä velvollisuus, jota on perusteltu väärien henkilökorttien valmistuksen ja identiteettipetosten torjumisella, soveltuu yhteen yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien kanssa. Se kuitenkin totesi asetuksen pätemättömäksi sen virheellisen oikeusperustan vuoksi mutta pysytti sen vaikutukset voimassa 31.12.2026 asti, jotta lainsäätäjä voisi antaa uuden säädöksen. Asetuksen oikeusperustana oli nimittäin virheellisesti käytetty SEUT 21 artiklan 2 kohtaa (kansalaisten vapaa liikkuminen) eikä SEUT 77 artiklan 3 kohtaa (vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue), joka edellyttää neuvoston yksimielisyyttä.

Tuomio 21.3.2024, Landeshauptstadt Wiesbaden (C‑61/22)

Yksityishenkilö merkittiin Bulgarian poliisin rekisteriin perätöntä lausumaa koskevan tutkintamenettelyn yhteydessä. Hänet tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka hän suoritti ja jonka jälkeen hän pyysi tietojensa poistamista kyseisestä rekisteristä. Bulgarian oikeuden mukaan häntä koskevat tiedot säilytetään rekisterissä soveltamatta muuta ajallista rajoitusta kuin kyseisen henkilön kuolema. Varhoven administrativen sad (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria) tiedusteli unionin tuomioistuimelta, soveltuuko kyseinen säännöstö yhteen unionin oikeuden kanssa. Unionin tuomioistuin vastasi, että rikoksesta tuomittujen henkilöiden biometristen ja geneettisten tietojen säilyttäminen yleisesti ja erotuksetta henkilön kuolemaan asti on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Kansallisessa säännöstössä on säädettävä rekisterinpitäjän velvollisuudesta tarkistaa säännöllisesti, onko tietojen säilyttäminen edelleenkin tarpeen, ja sen nojalla tuomitun on voitava pyytää tietojensa poistamista, jos niiden säilyttäminen ei enää ole tarpeen.

Tuomio 30.1.2024, Direktor na Glavna direktsia ”Natsionalna politsia” pri MVR ‑ Sofia (C‑118/22)

Unionin tuomioistuin esitti kahdessa eri tuomiossaan ratkaisevan tärkeitä viranomaisten tutkintatoimivaltuuksia koskevia selvennyksiä.

Asiassa, jossa oli kyse Ranskan asetuksesta, jolla suojellaan tekijänoikeudella tai lähioikeuksilla suojattuja teoksia ja aineistoja internetin välityksellä tehdyiltä rikoksilta, unionin tuomioistuin selvensi, että jäsenvaltiot voivat asettaa internetyhteyden tarjoajille velvollisuuden säilyttää yleisesti ja erotuksetta IP‑osoitteet, jotta toimivaltainen viranomainen voi tunnistaa henkilön, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen. Tietoja ei kuitenkaan voida säilyttää siten, että niiden perusteella voidaan tehdä täsmällisiä päätelmiä rekisteröidyn yksityiselämästä. Tämän tuloksen saavuttamiseksi tietojen säilytysmenetelmillä on taattava säilytettyjen eri tietoryhmien tosiasiallisesti aukoton erottelu. Epätyypillisissä tilanteissa, joissa kansallisen menettelyn erityispiirteiden vuoksi eri kerättyjä tietoja yhdistämällä voidaan tehdä täsmällisiä päätelmiä rekisteröidyn yksityiselämästä, tuomioistuimen tai riippumattoman hallinnollisen elimen on ennalta valvottava tietojen luovuttamista viranomaisille.

Tuomio 30.4.2024, La Quadrature du Net II ym. (C‑470/21)

Itävaltaan liittyvässä asiassa poliisi oli yrittänyt avata kannabista sisältäneen paketin vastaanottajan matkapuhelimen lukituksen. Unionin tuomioistuimelta tiedusteltiin tämän tutkintatoimen hyväksyttävyydestä, kun otetaan huomioon poliisin tai oikeusviranomaisten käyttämien henkilötietojen suojaa koskeva direktiivi, ja se selvensi, ettei mahdollisuutta selvittää matkapuhelimen sisältämiä tietoja ole välttämättä rajoitettu pelkästään vakavan rikollisuuden torjuntaan. Jos asia nimittäin olisi toisin, syntyisi yleinen riski rikosten rankaisemattomuudesta ja siis myös riski vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiselle unionin alueella. Pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin, jota on pidettävä vakavana puuttumisena rekisteröityjen henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, edellyttää kuitenkin tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteen antamaa lupaa, ja pääsyn on oltava oikeasuhteista. Kansallisen lainsäätäjän on lisäksi määritettävä, mitkä seikat on otettava huomioon pääsyn myöntämiseksi, esimerkiksi kyseisten rikosten luonne, ja puhelimen omistajalle on ilmoitettava tietoihin pääsystä heti, kun tiedon ilmaiseminen ei enää voi vaarantaa tutkintaa.

Tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (C‑548/21)

Irtisanouduttuaan jäädäkseen varhaiseläkkeelle Commune de Copertinon (Italia) julkishallinnon työntekijä vaati rahallista korvausta palkallisista lomapäivistä, joita hän ei ollut pitänyt. Italian lainsäädännön mukaan tätä oikeutta ei kuitenkaan ole julkisen sektorin työntekijöillä. Unionin tuomioistuin, jolta tiedusteltiin työaikadirektiivin tulkinnasta, vahvisti, että työntekijällä on oikeus rahalliseen korvaukseen, jos tämä ei ole pitänyt kaikkia lomapäiviään ennen työsopimuksensa päättymistä, vaikka hän olisi irtisanoutunut vapaaehtoisesti. Taloudellisilla seikoilla, kuten julkisten menojen hallinnalla, ei voida oikeuttaa tämän oikeuden epäämistä. Oikeudesta voidaan kuitenkin poiketa tilanteessa, jossa työntekijä on tahallaan jättänyt lomapäivänsä pitämättä ja jossa työnantaja on kertonut työntekijälle riittävällä tavalla loman menettämisvaarasta ja kehottanut häntä pitämään lomansa.

Tuomio 18.1.2024, Comune di Copertino (C‑218/22)

Komissio nosti unionin tuomioistuimessa kanteet Tšekkiä ja Puolaa vastaan sillä perusteella, että kyseiset jäsenvaltiot rajaavat oikeuden liittyä poliittisen puolueen jäseneksi yksinomaan kansalaisilleen. Komission mukaan tällaisessa tilanteessa unionin kansalaiset, jotka asuvat jommassakummassa näistä jäsenvaltioista mutta eivät ole sen kansalaisia, ovat epäedullisemmassa tilanteessa kunnallisvaalien ja Euroopan parlamentin vaalien vaalikelpoisuuden osalta. Unionin tuomioistuin yhtyi komission näkemykseen ja katsoi, että Tšekki ja Puola ovat rikkoneet perussopimusten mukaisia velvoitteitaan. Unionin kansalaisilla, jotka asuvat jäsenvaltiossa mutta eivät ole sen kansalaisia, on nimittäin oltava yhdenvertainen mahdollisuus käyttää keinoja, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisten käytettävissä ja joilla vaalioikeuksia voidaan käyttää tehokkaasti, ja näihin keinoihin kuuluu jäsenyys poliittisessa puolueessa. Unionin tuomioistuin katsoi, ettei tätä erilaista kohtelua voida oikeuttaa Puolan tai Tšekin kansallisen identiteetin kunnioittamiseen liittyvillä syillä.

Tuomio 19.11.2024, komissio v. Tšekki (C‑808/21) ja tuomio 19.11.2024, komissio v. Puola (C‑814/21)

Saksalainen kuluttajajärjestö riitautti Saksan tuomioistuimessa Aldi Süd ‑supermarketketjun alennushintoja koskevan mainonnan. Kyseisen järjestön mukaan Aldi Südillä ei ollut oikeutta laskea hinnanalennusta välittömästi ennen tarjoushinnan määrittämistä käytetyn hinnan perusteella vaan unionin oikeuden mukaan ketjun oli laskettava hinta alimman viimeisen 30 päivän aikana käytetyn hinnan perusteella. Saksan tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, ja unionin tuomioistuin vahvisti, että mainoksessa esitetty hinnanalennus on laskettava alimman viimeisen 30 päivän aikana käytetyn hinnan perusteella. Tällä tavalla elinkeinonharjoittajia estetään johtamasta kuluttajia harhaan korottamalla hintaa ennen hinnanalennuksesta ilmoittamista ja mainostamalla siten epäaitoja hinnanalennuksia.

Tuomio 26.9.2024, Aldi Süd (C‑330/23)

Unionin direktiivin nojalla vuodesta 2019 alkaen on ollut kiellettyä saattaa markkinoille hapettumisen tuloksena pilkkoutuvasta eli oxo‑hajoavasta muovista valmistettuja tuotteita. Britannialaiset yhtiöt, jotka tuottavat hapettumista edistävää lisäainetta, jonka avulla niiden mukaan muovi biohajoaa nopeammin kuin oxo‑hajoava muovi, nostivat kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Ne vaativat korvausta vahingosta, joka niille oli väitetysti aiheutunut siitä, että oxo‑hajoavan muovin markkinoille saattamista koskevaa kieltoa sovelletaan myös muoviin, jota ne kuvailevat oxo‑biohajoavaksi. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen ja katsoi, ettei unionin lainsäätäjä ole tehnyt ilmeistä virhettä. Tieteellisten tutkimusten mukaan hapettumista edistävää lisäainetta sisältävän muovin biohajoavuus on nimittäin vähäistä tai olematonta. Tämän tyyppinen muovi ei myöskään sovellu minkäänlaiseen kompostointiin. Myös sen kierrättäminen on vaikeaa, sillä tämänhetkisellä tekniikalla ei pystytä tunnistamaan hapettumista edistävää lisäainetta sisältävää muovia ja erottamaan sitä perinteisestä muovista.

Tuomio 31.1.2024, Symphony Environmental Technologies ja Symphony Environmental v. parlamentti ym. (T‑745/20)

Italian laissa asetetaan – Italian mukaan unionin oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi – hallinnollisia velvollisuuksia Italian ulkopuolelle sijoittautuneille verkkopalveluntarjoajille, kuten Airbnb:lle, Expedialle, Googlelle ja Amazonille. Tällaisten palveluntarjoajien on muun muassa rekisteröidyttävä erityisrekisteriin, toimitettava taloudellisia raportteja ja maksettava maksuja. Italian tuomioistuin esitti tästä ennakkoratkaisukysymyksiä, ja unionin tuomioistuin katsoi, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin oikeuden vastaisia. Se muistutti, että verkkopalveluntarjoajiin sovelletaan ennen kaikkea niiden sijoittautumisjäsenvaltion lakeja, joka tässä tapauksessa oli joko Irlanti tai Luxemburg. Italian kaltaisten jäsenvaltioiden, joissa kyseiset palveluntarjoajat harjoittavat toimintaansa, on noudatettava vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta eivätkä ne pääsääntöisesti voi ottaa käyttöön lisävelvoitteita, jotka ovat omiaan rajoittamaan kyseisten palvelujen tarjoamisen vapautta.

Tuomio 30.5.2024, Airbnb Ireland ja Amazon Services Europe (yhdistetyt asiat C‑662/22 ja C‑667/22); tuomio 30.5.204, Expedia (C‑663/22); tuomio 30.5.2024, Google Ireland ja Eg Vacation Rentals Ireland (yhdistetyt asiat C‑664/22 ja C‑666/22) ja tuomio 30.5.2024, Amazon Services Europe (C‑665/22)

Bytedance Ltd on yhtiö, joka tarjoaa tytäryhtiöidensä kautta TikTok‑verkkoyhteisöalustaa. Komissio nimesi Bytedancen unionin digimarkkina‑asetuksen (digimarkkinasäädös) nojalla ydinalustapalvelun portinvartijaksi, mistä syystä Bytedancen on noudatettava useampien kohdennettujen oikeudellisten velvollisuuksien kokonaisuutta, jonka tarkoituksena mahdollistaa muiden yritysten kilpaileminen portinvartijan kanssa ja estää tietyt epäoikeudenmukaiset käytännöt. Bytedance riitautti kyseisen komission päätöksen unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka muistutti, että unionin lainsäätäjä antoi digimarkkina‑asetuksen parantaakseen sisämarkkinoiden toimintaa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että asetuksessa säädetyt edellytykset – etenkin maailmanlaajuinen markkina‑arvo ja käyttäjien määrä – täyttyivät tässä tapauksessa, ja katsoi, että komissio saattoi perustellusti pitää Bytedancea portinvartijana, ja hylkäsi siis kanteen.

Tuomio 17.7.2024, Bytedance v. komissio (T‑1077/23)

Fehmarninsalmen ylittävää kiinteää yhteyttä koskevassa hankkeessa on tarkoitus rakentaa Itämeren alle tunneli Tanskaan kuuluvalla saarella sijaitsevan Rødbyn ja Saksassa sijaitsevan Puttgardenin välille. Femern A/S, joka on tanskalainen julkinen yhtiö, vastaa tunnelin rahoituksesta, rakentamisesta ja toiminnasta. Komissio päätti, että Tanskan Femern A/S:lle myöntämät rahoitustoimenpiteet ovat valtiontukea, jota on kuitenkin pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana. Tanska ja kaksi lauttaliikenteenharjoittajaa, Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland, vaativat unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan kyseisen päätöksen. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteet ja katsoi, että Femern A/S:lle myönnetty valikoiva etu vahvistaa sen asemaa liikennepalvelujen markkinoilla verrattuna muihin kyseisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin ja että kyseinen etu vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kiinteän yhteyden rakentamishanke on kuitenkin unionin yleisen edun mukainen, sillä se on merkittävä askel kohti unionin liikennepolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

Tuomio 28.2.2024, Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio, tuomio 28.2.2024, Tanska v. komissio ja tuomio 28.2.2024, Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio (T‑7/19, T‑364/20 ja T‑390‑20)

Syyskuussa 2021 yhtiö nimeltä Escobar Inc. (Puerto Rico, Yhdysvallat) teki Euroopan unionin teollis‑ ja tekijänoikeusvirastolle (EUIPO) hakemuksen sanamerkin Pablo Escobar rekisteröimiseksi unionin tavaramerkiksi. Vuonna 1993 kuolleen kolumbialaisen Pablo Escobarin oletetaan olleen huumeparoni ja narkoterroristi, joka perusti kolumbialaisen Medellín‑kartellin. EUIPO kieltäytyi rekisteröimästä tavaramerkkiä, koska se piti sitä yleisen järjestyksen ja hyvän tavan vastaisena. Escobar‑yhtiö nosti kanteen EUIPO:n päätöksestä, ja unionin yleinen tuomioistuin pysytti EUIPO:n päätöksen ja korosti, että nimi ”Pablo Escobar” yhdistetään siinä määrin huumekauppaan ja narkoterrorismiin, että tavaramerkkiä pidettäisiin perustavanlaatuisten moraalisääntöjen ja niiden jakamattomien ja yleismaailmallisten arvojen vastaisena, joihin unionin perustuu.

Tuomio 17.4.2024, Escobar v. EUIPO (Pablo Escobar) (T‑255/23)

Unionin ja Marokon tekemien kalastusta ja maataloustuotteita koskevien sopimusten soveltamisalat ulotettiin vuonna 2019 kattamaan Länsi‑Saharan alue ilman kyseisen alueen väestön nimenomaista suostumusta. Front Polisario, jonka Yhdistyneet kansakunnat on todennut Länsi‑Saharan kansan etuoikeutetuksi edustajaksi, riitautti neuvoston päätökset, joilla kyseiset sopimukset hyväksyttiin, unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka kumosi kyseiset päätökset. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista valitettiin unionin tuomioistuimeen, joka katsoi, että sopimuksilla rikotaan kansainvälistä oikeutta, koska Länsi‑Saharan kansaa, jolla on itsemääräämisoikeus, ei kuultu pätevällä tavalla. Länsi‑Saharan kansan suostumusta ei myöskään voitu olettaa, koska sopimuksilla Länsi‑Saharan kansalle ei annettu mitään konkreettista etua sellaisen oikeasuhteisen taloudellisen korvauksen muodossa, jossa olisi otettu huomioon Länsi‑Saharan ja sen lähivesien luonnonvarojen käyttäminen.

Tuomio 4.10.2024, komissio ja neuvosto v. Front Polisario (yhdistetyt asiat C‑778/21 P ja C‑798/21 P) ja tuomio 4.10.2024, komissio ja neuvosto v. Front Polisario (yhdistetyt asiat C‑779/21 P ja C‑799/21 P)

Ranskalainen maatalousalan ammattijärjestö riitautti Ranskan hallinnossa Länsi‑Saharan alueella kasvatettujen melonien ja tomaattien merkinnät. Kyseisiä tuotteita tuotiin unionin alueelle merkinnällä, jonka mukaan Marokko oli niiden alkuperämaa, mitä Confédération paysanne piti harhaanjohtavana ja kansainvälisen oikeuden vastaisena. Se vaati, että tuotteisiin tehdään erityinen merkintä, josta ilmenee niiden todellinen alkuperä. Unionin tuomioistuin totesi, että Länsi‑Sahara on unionin oikeuden mukaan Marokosta erillinen alue. Näin ollen Länsi‑Saharan alueelta peräisin olevissa tuotteissa on mainittava niiden todellinen alkuperä, eli Länsi‑Sahara, jotta tuotteista annettaisiin avoimesti oikeat tiedot eikä kuluttajia johdettaisi harhaan. Unionin tuomioistuin katsoi kuitenkin myös, etteivät jäsenvaltiot, kuten Ranska, voi yksipuolisesti ottaa käyttöön virheellisillä merkinnöillä varustettuja tuotteita koskevia tuontikieltoja. Tämä toimivalta kuuluu yksinomaan unionille sen yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan toimivallan nojalla.

Tuomio 4.10.2024, Confédération paysanne (Länsi-Saharan melonit ja tomaatit) (C‑399/22)

Määritelmädirektiivin mukaan Yhdistyneiden kansakuntien Lähi‑idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus‑ ja työelimen (UNRWA) suojeltavaksi rekisteröidyt henkilöt eivät voi saada pakolaisasemaa unionissa. Heille on kuitenkin lähtökohtaisesti myönnettävä pakolaisasema, jos kyseisen elimen antama suojelu tai avustus lakkaa. Oikeusriidassa, jossa oli kyse Palestiinasta lähtöisin olevista kansalaisuudettomista henkilöistä, Bulgarian tuomioistuin pyysi unionin tuomioistuinta selventämään, minkä arviointiperusteiden mukaan kyseisen avun lakkaaminen voidaan todeta. Unionin tuomioistuin korosti, että kun otetaan huomioon Gazan kaistalla vallitseva tilanne, sitä, ettei UNRWA kykene tarjoamaan ihmisarvoisia elinolosuhteita ja turvallisuutta koskevia vähimmäisedellytyksiä kyseisellä alueella, on pidettävä suojelun tai avustuksen lakkaamisena.

Tuomio 13.6.2024, Zamestnik‑predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite (Pakolaisasema – Palestiinasta lähtöisin oleva kansalaisuudeton henkilö) (C‑563/22)

Euroopan unioni perusti vuonna 2008 Eulex Kosovo ‑siviilioperaation, jonka tehtävänä oli tutkia Kosovossa vuonna 1999 tapahtuneita henkilöiden katoamis‑ tai tapporikoksia. Seuraavana vuonna unioni perusti erityislautakunnan tutkimaan valituksia ihmisoikeusloukkauksista, joihin Eulex Kosovon väitettiin syyllistyneen toteuttaessaan mandaattiaan. KS ja KD, jotka ovat Kosovossa kadonneiden tai tapettujen henkilöiden lähisukulaisia, tekivät lautakunnalle valitukset, joiden perusteella kyseinen lautakunta katsoi useita perusoikeuksia loukatun. Tämän jälkeen KS ja KD nostivat kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa ja vaativat korvausta vahingosta, joka heille oli väitetysti aiheutunut kyseiseen operaatioon liittyvien tutkintojen yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että siltä puuttui selvästi toimivalta tutkia kanne.

Unionin tuomioistuin käsitteli asiaa valituksen perusteella ja selvensi unionin tuomioistuinten toimivaltaa yhteisen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) osalta. Unionin tuomioistuin katsoi, että sillä on toimivalta tulkita sellaisia YUTP:n alaan kuuluvia toimia tai laiminlyöntejä, jotka eivät liity suoraan poliittisiin tai strategisiin valintoihin (kuten Eulex Kosovon henkilöstön rekrytointitoimet), ja arvioida niiden laillisuutta. Se korosti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että tällainen suppea tulkinta sen toimivaltaan YUTP:n osalta tehdystä poikkeuksesta on tehokasta oikeussuojaa tuomioistuimessa koskevan oikeuden mukainen. Näin ollen unionin tuomioistuin kumosi osittain unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ja totesi, että unionin tuomioistuimilla on toimivalta antaa ratkaisu osasta niitä toimia tai menettelytapoja, joihin kantajat olivat viitanneet vahingonkorvauskanteessaan.

Tuomio 10.9.2024, KS ja KD v. neuvosto ym. (yhdistetyt asiat C‑29/22 P ja C‑44/22 P)

Edelleenkin YUTP:n alalla unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että neuvoston hyväksymä kielto tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja Venäjän hallitukselle tai Venäjälle sijoittautuneille oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille on lainmukainen (ks. samasta tuomiosta myös luvun ”Vuoden tärkeimpien tuomioiden tarkastelu” alaluku ”Perusoikeudet”).

Tuomio 2.10.2024, Ordre néerlandais des avocats du barreau de Bruxelles ym. v. neuvosto (T‑797/22, T‑798/22 ja T‑828/22)