Lainkäyttötoiminta

A | Unionin tuomioistuin vuonna 2022

Unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi voidaan pääasiallisesti saattaa:

ennakkoratkaisupyyntöjä
Jos kansallinen tuomioistuin pitää unionin antaman toimen tulkintaa tai pätevyyttä epäselvänä, se lykkää siinä vireillä olevan asian käsittelyä ja saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Unionin tuomioistuimen ratkaisussa esitetyn selvennyksen perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista sen käsiteltäväksi saatetun asian. Asioissa, joissa vastaus on saatava pikaisesti (esim. turvapaikka‑, rajavalvonta‑ tai lapsikaappaustapauksissa), noudatetaan kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä (PPU).
kanteita, joissa vaaditaan:
- kumoamaan unionin toimi (kumoamiskanne), tai
- toteamaan, että jäsenvaltio ei ole noudattanut unionin oikeutta (jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne). Jos jäsenvaltio ei noudata tuomiota, jossa sen on todettu jättäneen jäsenyysvelvoitteensa noudattamatta, unionin tuomioistuin voi määrätä sille rahamääräisen seuraamuksen ns. kaksinkertaista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, koskevan kanteen seurauksena
valituksia, jotka tehdään unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista ja joiden päätteeksi unionin tuomioistuin voi kumota unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun
lausuntopyyntöjä jotka esitetään (jäsenvaltion tai unionin toimielimen toimesta) siitä, onko unionin ja kolmannen valtion tai kansainvälisen järjestön välillä suunniteltu sopimus perussopimusten mukainen.

Unionin tuomioistuimen toiminta ja kehitys

Unionin tuomioistuimen kokoonpano ei muuttunut vuonna 2022, eikä muutoksia tehty myöskään sen toimintaa säänteleviin teksteihin eli Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntöön ja työjärjestykseen.

Vuonna 2022 henkilöstö palasi terveyskriisin koettelemien kahden vuoden jälkeen laajamittaisesti takaisin tuomioistuimen tiloihin ja toimintaolosuhteet normalisoituivat muun muassa istuntojen järjestämisen osalta. Kahden edellisen vuoden aikana toteutettujen terveystoimenpiteiden sanelemaa teknistä kehitystä on kuitenkin hyödynnetty eräiden sellaisten tärkeiden hankkeiden toteuttamisessa, joilla unionin oikeudenkäyttö pyritään tuomaan lähemmäs kansalaisia.

Unionin tuomioistuin on 26.4.2022 alkaen tarjonnut istuntojen suoratoistopalvelua, jolla vuonna 2021 käynnistetyn etävierailuhankkeen tavoin vahvistetaan tuomioistuimen ulottuvuutta ”kansalaisten tuomioistuimena”, jota suuren yleisön on helppo lähestyä. Lähetykset on suunniteltu niin, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus seurata istuntoja samoissa olosuhteissa kuin jos he olisivat fyysisesti läsnä Luxemburgissa sijaitsevassa istuntosalissa, sillä keskustelut simultaanitulkataan istunnon asianmukaisen kulun kannalta tarpeellisille kielille.

Tilastojen kannalta vuodelle 2022 oli jälleen kerran kuvaavaa se, että tuomioistuimen toiminta oli hyvin vilkasta. Unionin tuomioistuimessa saatettiin vireille 806 asiaa. Edellisvuosien tapaan nämä asiat olivat pääasiassa ennakkoratkaisupyyntöjä, joita oli 546 asiaa, ja valituksia, joita oli 209 asiaa. Yksistään ennakkoratkaisupyyntöjen ja valitusten osuus kaikista vuonna 2022 vireille tulleista asioista oli yli 93 prosenttia. Nämä asiat kattoivat monia varsin erilaisia ja merkittäviä aloja, kuten Euroopan unionin perusarvojen säilyttämisen, henkilötietojen suojan, kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun – verotusta, kilpailua ja valtiontukia unohtamatta. Unionin tuomioistuimen käsiteltävänä on ollut lisäksi useita terveyskriisiin tai Ukrainan sotaan liittyviä asioita.

Unionin tuomioistuimen eri ratkaisukokoonpanot saattoivat päätökseen 808 asiaa. Suuressa jaostossa ratkaistiin useita asioita (78), joista kaksi oikeusvaltion periaatteen noudattamisen ja unionin talousarvion toteuttamisen välistä yhteyttä koskenutta asiaa käsiteltiin täysistunnossa (asia C‑156/21, Unkari v. parlamentti ja neuvosto, ja asia, ja asia C‑157/21, Puola v. parlamentti ja neuvosto).

Koska varsinkin muutoksenhakuasioissa annetaan usein määräyksiä, menettelyjen kokonaiskesto (16,4 kuukautta) pysyi samalla tasolla kuin edellisenä vuonna (16,6 kuukautta), mutta ennakkoratkaisupyyntöjen keskimääräinen käsittelyaika piteni (17,3 kuukauteen, kun se vuonna 2021 oli 16,7 kuukautta), mikä on osoitus siitä, että unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset ovat yhä monimutkaisempia.

Unionin tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden määrä 31.12.2022 oli 1 111 asiaa, mikä on kahden asian erolla lähes sama kuin 31.12.2021 (1 113 asiaa).

Näiden tilastojen perusteella ja kun otetaan huomioon se, että unionin yleisessä tuomioistuimessa on vuoden 2022 heinäkuusta alkaen ollut 54 tuomaria (kaksi jäsenvaltiota kohti), koska vuonna 2015 päätetty unionin tuomioistuinrakenteen uudistus on saatettu päätökseen, unionin tuomioistuin on esittänyt unionin lainsäätäjälle pyynnön perussäännön muuttamisesta kahdelta osin. Muuttamisen tarkoituksena on antaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuus paitsi säilyttää kykynsä antaa laadukkaita ratkaisuja kohtuullisessa ajassa myös keskittyä enemmän ydintehtäviinsä unionin perustuslakituomioistuimena ja ylimpänä tuomioistuimena.

Muutospyyntö koskee ensinnäkin ennakkoratkaisujen antamista koskevan toimivallan siirtämistä unionin yleiselle tuomioistuimelle viidellä selkeästi määritetyllä alalla, joilla tulee harvoin esiin periaatteellisia kysymyksiä, joilla on vankka perusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja joissa asioiden lukumäärä on lisäksi riittävän suuri, jotta ehdotetulla toimivallan siirtämisellä olisi todellinen vaikutus unionin tuomioistuimen työmäärään. Näitä aloja ovat yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, valmisteverot, tullikoodeksi ja tavaroiden tariffiluokitus yhdistetyssä nimikkeistössä, matkustajille annettava korvaus ja apu sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä.

Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta antaa jossakin asiassa ennakkoratkaisu ei rajoita sen mahdollisuutta palauttaa asia unionin tuomioistuimelle, jos se katsoo, että asian edellyttämä periaatepäätös voi loukata unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta. Unionin tuomioistuimella olisi myös poikkeuksellisesti mahdollisuus käsitellä unionin yleisen tuomioistuimen antama ratkaisu uudelleen, jos asia voi vakavasti vahingoittaa tätä yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta.

Koska toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuihin kohdistuvien valitusten määrä on suuri, lainsäädäntöpyynnössä suositellaan laajentamaan 1.5.2019 voimaan tullutta valituslupajärjestelmää (perussäännön 58 a artikla) muutoksenhakumenettelyn tehokkuuden turvaamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että unionin tuomioistuin voi keskittyä valituksiin, joihin liittyy merkityksellisiä oikeuskysymyksiä.

Tämän laajennuksen piiriin kuuluisivat valitukset unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista, jotka koskevat sellaisia riippumattomien valituslautakuntien päätöksiä, jotka on antanut jokin unionin elin, jota ei alun perin mainittu perussäännön 58 a artiklassa, kun se tuli voimaan 1.5.2019 (esimerkiksi Euroopan unionin rautatievirasto, Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, Euroopan pankkiviranomainen taikka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ja Euroopan vakuutus‑ ja lisäeläkeviranomainen).

Koen Lenaerts

Euroopan unionin tuomioistuimen presidentti

**806** vireille tullutta asiaa

**546** ennakkoratkaisumenettelyä, joista 5 kiireellistä

Eniten pyyntöjä esittäneet jäsenvaltiot:

Saksa 98

Italia 63

Bulgaria 43

Espanja 41

Puola 39

37 kannetta, joista 35 jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta 2 ns. kaksinkertaista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta

**209** valitusta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista

6 oikeusapupyyntöä

Asianosainen, joka ei kykene suorittamaan oikeudenkäynnistä aiheutuvia kuluja, voi hakea oikeusapua.

**808** ratkaistua asiaa

**564** ennakkoratkaisumenettelyä, joista 7 kiireellistä

36 kannetta, joista 17 todettua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä **12:ta** jäsenvaltiota vastaan

**196** valitusta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista, joista 38 johti unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamiseen

1 lausunto

Keskimääräinen käsittelyaika: 16.4 kuukautta

Kiireellisten ennakkoratkaisumenettelyjen keskimääräinen käsittelyaika: 4.5 kuukautta

**1 111** vireillä olevaa asiaa (31.12.2022)

Tärkeimmät käsitellyt aiheet:

Valtiontuki 58

Kilpailu 64

Toimielimiä koskeva oikeus 38

Ympäristö 46

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue 132

Verotus 80

Sosiaalipolitiikka 73

Immateriaalioikeus 33

Kuluttajansuoja 77

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen 89

Ks. unionin tuomioistuimen yksityiskohtaiset tilastot

Unionin tuomioistuimen jäsenet

Unionin tuomioistuimessa on 27 tuomaria ja 11 julkisasiamiestä.

Tuomarit ja julkisasiamiehet nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella sen jälkeen, kun on kuultu komiteaa, joka antaa lausunnon ehdolla olevien henkilöiden soveltuvuudesta kyseessä oleviin tehtäviin. Heidän toimikautensa on kuusi vuotta, ja heidät voidaan nimittää uudelleen.

Heidät valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka täyttävät kotimaassaan korkeimpien tuomarinvirkojen kelpoisuusvaatimukset tai ovat tunnetusti päteviä lainoppineita.

Tuomarit toimivat tehtävässään täysin puolueettomina ja riippumattomina.

Unionin tuomioistuimen tuomarit valitsevat keskuudestaan presidentin ja varapresidentin. Tuomarit ja julkisasiamiehet nimittävät kirjaajan kuuden vuoden toimikaudeksi.

O. Spineanu-Matei

tuomari

T. Ćapeta

julkisasiamies

L. Medina

julkisasiamies

A. Calot Escobar

kirjaaja

Protokollajärjestys 7.10.2022 alkaen

B | Unionin yleinen tuomioistuin vuonna 2022

Unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi voidaan saattaa ensimmäisenä oikeusasteena kanteita, joita luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt (yksityiset, yhtiöt, yhdistykset jne.), joita kyseessä oleva toimi koskee erikseen ja suoraan, ja jäsenvaltiot ovat nostaneet Euroopan unionin toimielinten, elinten tai laitosten toimista, sekä kanteita, joissa vaaditaan toimielinten tai niiden henkilöstön aiheuttaman vahingon korvaamista.

Suuri osa siinä vireillä olevista asioista koskee taloudellisia kysymyksiä, kuten immateriaalioikeuksia (Euroopan unionin tavaramerkit ja mallit), kilpailua, valtiontukea sekä pankki‑ ja rahoitusalan valvontaa.

Unionin yleisellä tuomioistuimella on myös toimivalta ratkaista julkishallinnon osalta Euroopan unionin ja sen henkilöstön väliset riidat.

Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista voidaan valittaa vain oikeuskysymysten osalta unionin tuomioistuimeen. Asioissa, jotka on jo tutkittu kahteen kertaan (riippumattomassa valituslautakunnassa ja sittemmin unionin yleisessä tuomioistuimessa), unionin tuomioistuin myöntää valitusluvan ainoastaan, jos valituksen kohteena on unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys.

Unionin yleisen tuomioistuimen toiminta ja kehitys

Vuosi 2022 merkitsi sodan paluuta mantereellemme. Tämän hirvittävän tapahtuman on oltava kaikkien eurooppalaisten kollektiivisen tietoisuuden hetki. Rauhaa ei voida koskaan pitää itsestäänselvyytenä, ja se edellyttää kaikkien sitoutumista. Toimielimemme on tämän sitoumuksen ytimessä. Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen ja toimia ihmisarvon suojelemiseksi. Unionissa konflikteja ei näet ratkaista uhkailuilla ja aseilla vaan keskustelulla ja lailla. Unionin yleistä tuomioistuinta on pyydetty tässä yhteydessä joskus hyvinkin lyhyellä varoitusajalla tutkimaan niiden rajoittavien toimenpiteiden laillisuus, joita unioni on toteuttanut sellaisia henkilöitä tai yhteisöjä vastaan, jotka liittyvät Venäjän federaation helmikuussa 2022 aloittamaan hyökkäykseen. Unionin yleisen tuomioistuimen suuri jaosto pystyi siis antamaan tuomion asiassa RT France v. neuvosto nopeutetussa menettelyssä viisi kuukautta sen vireillepanon jälkeen. Tähän päivään mennessä vireille on pantu yli 70 asiaa, jotka koskevat aseelliseen konfliktiin liittyviä rajoittavia toimenpiteitä. Unionille on tärkeää, että tällaiset toimenpiteet eivät ole mielivaltaisia ja että riippumattomat ja puolueettomat tuomioistuimet valvovat niitä.

Unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut asiat ilmensivät enemmän kuin koskaan maanosamme tärkeimpiä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Rajoittavien toimenpiteiden, jotka eivät koske ainoastaan Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäystä, lisäksi näihin asioihin kuuluvat muun muassa digitaalialan suurten toimijoiden kilpailusääntely ja valtiontukia koskevat puitteet erityisesti verotuksen alalla sekä energia‑ ja ympäristösektorilla. Käsitellyt asiat koskivat myös pankki‑ ja rahoituslainsäädäntöä, henkilötietojen suojaa, yhteistä kauppapolitiikkaa ja energiamarkkinoiden sääntelyä. Kun otetaan huomioon viimeaikainen lainsäädäntökehitys ja yhä kireämpi kansainvälinen tilanne, unionin toimielinten toimien laillisuuden valvontaa joudutaan mahdollisesti tehostamaan.

Ei pidä kuitenkaan erehtyä luulemaan, etteikö unionin yleinen tuomioistuin olisi täysin tietoinen vastuustaan. Sillä on myös resurssit tämän vastuun kantamiseen. Tuomioistuimeen on kuluneena vuonna tullut kahdeksan uutta jäsentä, mikä merkitsee asetuksella 2015/2422 käynnistetyn uudistuksen loppuun saattamista. Unionin yleisessä tuomioistuimessa on nyt 54 jäsentä, eli vihdoin kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti. Vuoden 2022 syyskuussa alkanutta uutta kolmivuotiskautta silmällä pitäen unionin yleisessä tuomioistuimessa on pohdiskeltu perusteellisesti myös sen organisaatiota ja työmenetelmiä keskittymällä tuomioistuinvalvonnan tehostamiseen, asianosaisten tukemiseen koko menettelyn ajan ja oikeudenkäyntien kestoon (vuonna 2022 keskimäärin 16,2 kuukautta). Vahvistettu ja uudelleenorganisoitu unionin yleinen tuomioistuin on asettanut itselleen suunnan, jona on antaa laadukkaita, oikeussubjektien ymmärrettävissä olevia ratkaisuja määräajoissa, jotka vastaavat nykymaailman odotuksia.

Unionin tuomioistuinrakenteen on jatkuvasti sopeuduttava aikamme haasteisiin. Tässä hengessä unionin tuomioistuin esitti vuoden 2022 marraskuussa lainsäädäntöpyynnön, jonka tarkoituksena on erityisesti määritellä ne erityisasiat, joissa unionin yleinen tuomioistuin voisi olla toimivaltainen käsittelemään jäsenvaltioiden tuomioistuinten esittämiä ennakkoratkaisukysymyksiä (SEUT 256 artikla). Unionin yleinen tuomioistuin on valmis auttamaan unionin tuomioistuinta, jonka työmäärä kasvaa jatkuvasti. Unionin yleinen tuomioistuin on osallistunut tiiviisti tämä aloitteen taustalla oleviin pohdintoihin ja valmistelee jo sen täytäntöönpanoa.

Marc van der Woude

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti

**858** ratkaistua asiaa

**760** kannetta, joista

**1 474** vireillä olevaa asiaa (31.12.2022)

Tärkeimmät käsitellyt aiheet

Ks. unionin yleisen tuomioistuimen yksityiskohtaiset tilastot

Uutta oikeuskäytännössä

Unionin yleisessä tuomioistuimessa, kuten muuallakin, nykytapahtumat seuraavat toinen toistaan. Samalla kun covid‑19‑pandemiasta johtuvat oikeusriidat johtavat edelleen tuntemattomille poluille – kuten osoittaa 27.4.2022 annettu tuomio Roos ym. v. parlamentti (T‑710/21, T‑722/21 ja T‑723/21) jossa tutkittiin ensimmäistä kertaa tiettyjen Euroopan unionin toimielinten henkilöstönsä terveyden suojelemiseksi asettamien rajoitusten laillisuutta –, Venäjän federaation 24.2.2022 Ukrainaa vastaan aloittamasta sotilaallisesta hyökkäyksestä on tullut uusi oikeudenkäyntiasioiden polttopiste. Unionin yleinen tuomioistuin otti siis 27.7.2022 antamassaan tuomiossa RT France v. neuvosto (T‑125/22), suuressa jaostossa ja nopeutetussa menettelyssä ensimmäistä kertaa kantaa sellaisten neuvoston toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden laillisuuteen, joilla kielletään audiovisuaalisten sisältöjen levittäminen.

Vaikka tämän nykytapahtuman johdosta unionin yleinen tuomioistuin joutunee käsittelemään suuren määrän erilaisia siihen liittyviä riita‑asioita, sen ei kuitenkaan pidä jättää varjoonsa niitä lukuisia oikeuskäytännön edistysaskeleita, joita unionin yleinen tuomioistuin on ottanut perinteisemmissä yhteyksissä.

Toimielimiä koskevissa asioissa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli siis 12.1.2022 antamassaan tuomiossa Verelst v. neuvosto (T‑647/20), ensimmäistä kertaa tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa annetun asetuksen 2017/1939 nojalla kyseisen syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittämisestä annetun täytäntöönpanopäätöksen 2020/1117 laillisuutta. Se päätteli tutkintansa päätteeksi, että neuvostolla on laaja harkintavalta arvioidessaan ja vertaillessaan jäsenvaltion Euroopan syyttäjän tehtävään nimettyjen ehdokkaiden ansioita, ja totesi vielä, että käsiteltävässä asiassa valitun ehdokkaan valinnassa ja nimittämisessä oli noudatettu tämän laajan harkintavallan rajoja. Julkisten hankintojen alalla unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli 26.1.2022 antamassaan tuomiossa Leonardo v. Frontex (T‑849/19), voitiinko sellaisen yrityksen, joka ei ollut osallistunut hankintailmoituksella järjestettyyn tarjouskilpailuun, tästä hankintailmoituksesta ja sen liitteistä nostama kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi. Unionin yleinen tuomioistuin totesi laajennetussa 40 kokoonpanossa, että yrityksellä, joka osoittaa, että sen osallistuminen tarjouspyyntömenettelyyn on ollut mahdotonta tarjouspyyntöasiakirjoissa asetettujen vaatimusten vuoksi, voi olla oikeussuojan tarve useiden hankintaan liittyvien asiakirjojen osalta. Kilpailun alalla unionin yleinen tuomioistuin lausui 13.7.2022 antamassaan tuomiossa Illumina v. komissio (T‑227/21), ensimmäistä kertaa sulautuma‑asetuksen 139/2004 22 artiklassa säädetyn siirtomekanismin soveltamisesta keskittymään, josta ei tarvinnut ilmoittaa sen käsittelypaikan siirtoa pyytäneessä valtiossa mutta jossa hankitaan yritys, jonka merkitys kilpailun kannalta ei näy sen liikevaihdossa. Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin myönsi lähtökohtaisesti, että komissio voi tällaisessa tilanteessa katsoa olevansa toimivaltainen.

Savvas S. Papasavvas

Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentti

Unionin yleisen tuomioistuimen jäsenet

Unionin yleisessä tuomioistuimessa on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohden.

Tuomarit valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka ovat päteviä korkeaan tuomarin virkaan. Heidät nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella sen jälkeen, kun on kuultu komiteaa, joka antaa lausunnon ehdolla olevien henkilöiden soveltuvuudesta. Heidän toimikautensa on kuusi vuotta, ja heidät voidaan nimittää uudelleen. Tuomarit valitsevat keskuudestaan presidentin ja varapresidentin kolmeksi vuodeksi. He nimittävät kirjaajan kuuden vuoden toimikaudeksi.

Tuomarit toimivat tehtävässään täysin puolueettomina ja riippumattomina.

Vuoden 2022 tammikuussa tehtävänsä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarina aloittivat Ioannis Dimitrakopoulos (Kreikka), Damjan Kukovec (Slovenia) ja Suzanne Kingston (Irlanti).

Vuoden 2022 heinäkuussa tehtävänsä yleisen tuomioistuimen tuomarina aloittivat Tihamér Tóth (Unkari) ja Beatrix Ricziová (Slovakia).

Focus

Asetus, jonka mukaan unionin varojen maksaminen edellyttää oikeusvaltioperiaatteen noudattamista, on pätevä

Tuomiot 16.2.2022, Unkari v. parlamentti ja neuvosto sekä Puola v. parlamentti ja neuvosto (C‑156/21 ja C‑157/21)

Oikeusvaltioperiaate

Tämä periaate on yksi unionin perusarvoista, ja siihen kuuluvat:

laillisuusperiaate, joka merkitsee läpinäkyvää, vastuuvelvollista, demokraattista ja moniarvoista lainsäädäntöprosessia
oikeusvarmuuden periaate
toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kielto
tehokkaan oikeussuojan periaate (riippumattoman ja puolueettoman oikeussuojan saatavuus)
vallanjaon periaate
syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta lain edessä koskeva periaate

Unioni on ottanut käyttöön uuden ehdollisuusjärjestelmän suojatakseen unionin talousarviota ja taloudellisia etuja vaikutuksilta, joita aiheutuu oikeusvaltioperiaatteen – joka on unionin perustana oleva perusarvo – loukkauksista.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 2020/2092 vahvistetussa järjestelmässä unionin talousarviosta myönnettävän rahoituksen saamisen edellytyksenä on, että jäsenvaltiot noudattavat oikeusvaltion periaatteita. Asetuksen nojalla neuvosto voi komission tutkimuksen jälkeen toteuttaa unionin talousarvion ja taloudellisten etujen suojaamiseksi maksujen keskeyttämisen tai rahoitusoikaisujen kaltaisia toimenpiteitä, kun tällaiset loukkaukset uhkaavat vaikuttaa tähän talousarvioon ja näihin etuihin.

Unkari ja Puola riitauttivat tämän asetuksen unionin tuomioistuimessa. Koska asiat olivat poikkeuksellisen merkittäviä, ne käsiteltiin unionin tuomioistuimen täysistunnossa.

Unionin tuomioistuin hylkäsi 16.2.2022 Unkarin ja Puolan kanteet.

Unionin tuomioistuin korostaa, että unioni perustuu oikeusvaltion kaltaisiin jäsenvaltioille yhteisiin arvoihin. Näillä yhteisillä arvoilla määritellään unionin suoranainen identiteetti yhteisenä oikeusjärjestyksenä, ja kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne liittyessään unioniin. Oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen on siten jäsenvaltioille tietyn tuloksen saavuttamista koskeva velvollisuus, joka johtuu suoraan niiden kuulumisesta unioniin. Se on edellytys sille, että nämä valtiot voivat toteuttaa kaikki muut perussopimusten soveltamisesta johtuvat oikeudet.

Unionin taloudelliset edut voivat vakavasti vaarantua oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista jossakin jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot voivat varmistaa moitteettoman varainhoidon toteutumisen ainoastaan, jos viranomaiset toimivat lakien mukaisesti, jos lainrikkomiset käsitellään tehokkaasti ja jos viranomaisten mielivaltaiset tai laittomat päätökset voidaan saattaa riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten tehokkaan valvonnan kohteeksi. Unionin on siis voitava puolustaa taloudellisia etujaan etenkin unionin talousarvion suojaamista koskevilla toimenpiteillä. Unionin tuomioistuin toteaa näin ollen, että riidanalaisella asetuksella käyttöön otettu järjestelmä kuuluu todellakin niiden varainhoitosääntöjen käsitteen alaan, joissa vahvistetaan erityisesti unionin talousarvion toteuttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 322 artikla). Asetus on siis annettu asianmukaisesti tämän oikeusperustan nojalla.

Unionin tuomioistuin selittää vastauksena eräisiin Unkarin ja Puolan esittämiin väitteisiin myös, ettei ehdollisuusmekanismilla kierretä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 7 artiklassa määrättyä menettelyä. Näillä kahdella menettelyllä on eri tarkoitus ja toisistaan poikkeava kohde. SEU 7 artiklan nojalla on erityisesti mahdollista reagoida kaikkiin unionin perustana olevien arvojen vakaviin ja jatkuviin loukkauksiin tai tällaisten loukkausten selvään vaaraan, kun taas riidanalaista asetusta sovelletaan vain oikeusvaltion periaatteiden loukkauksiin ja ainoastaan, jos on perusteltu syy katsoa, että nämä loukkaukset vaikuttavat talousarvioon.

Unionin tuomioistuin hylkää myös väitteen, jonka mukaan oikeusvaltion periaatteilla ei ole konkreettista aineellista sisältöä unionin oikeudessa. Näitä periaatteita on kehitetty laajasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja ne on siten täsmennetty unionin oikeusjärjestyksessä. Niiden lähteenä ovat jäsenvaltioiden omissa oikeusjärjestyksissään tunnustamat ja soveltamat yhteiset arvot. Jäsenvaltiot kykenevät siis määrittämään riittävän täsmällisesti kunkin kyseisen periaatteen olennaisen sisällön ja niistä kustakin johtuvat vaatimukset.

Ehdollisuusmekanismin soveltaminen edellyttää lopuksi, että oikeusvaltioperiaatteen loukkaamisen ja unionin moitteettomaan varainhoitoon kohdistuvan vaikutuksen tai sen vakavan uhan välillä osoitetaan olevan todellinen yhteys. Komissioon kohdistuu ehdollisuusmekanismia sovellettaessa myös tiukkoja menettelyvaatimuksia. Unkarilla ja Puolalla ei siis ole perusteita väittää, että komissiolle ja neuvostolle myönnetyt valtuudet ovat liian laajat. Unionin tuomioistuin päättelee tämän perusteella, että riidanalainen asetus täyttää oikeusvarmuuden vaatimukset.

SEU 7 artikla

Tässä määräyksessä kuvataan menettelyä, jolla voidaan pidättää väliaikaisesti tietyt perussopimuksista johtuvat jäsenvaltiolle kuuluvat oikeudet, jos SEU 2 artiklassa tarkoitettuja jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, joihin kuuluu oikeusvaltio, loukataan vakavasti ja jatkuvasti. Unkari ja Puola väittivät, että kun ”ehdollisuusasetuksella” otetaan käyttöön rinnakkainen menettely, siinä annetaan lainvastaisesti mahdollisuus kiertää SEU 7 artiklassa määrätyt täsmälliset edellytykset seuraamusten määräämiselle jollekin jäsenvaltiolle.

Unionin tuomioistuin on antanut lukuisia tuomioita oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta. Näitä tuomioita ovat muun muassa

tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses (Tuomioistuinten riippumattomuus – Palkkojen alentaminen kansallisessa julkishallinnossa) (C‑64/16) ;
tuomio 15.7.2021 komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä – Rajoitukset kansallisten tuomioistuinten oikeuteen ja velvollisuuteen pyytää ennakkoratkaisuja unionin tuomioistuimelta) (C‑791/19) ;
tuomio 20.4.2021, Repubblika (Jäsenvaltion tuomareiden riippumattomuus – Nimittämismenettely – Pääministerin toimivalta – Tuomarinvalintalautakunnan osallistuminen menettelyyn) (C‑896/19).

Oikeusvarmuuden periaate

Tämä periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden soveltaminen on yksityisten ennakoitavissa, erityisesti, jos niistä voi aiheutua epäedullisia seurauksia. Säännöstön perusteella siis niiden, joita asia koskee, on voitava saada yksiselitteisesti tieto oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Focus

Ympäristönsuojeluyhdistysten oikeus käyttää oikeussuojakeinoja

Tuomio 8.11.2022, Deutsche Umwelthilfe (Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä) (C‑873/19)

Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevassa Euroopan unionin säännöstössä kielletään ympäristön suojelemiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi sellaisten laitteiden käyttö, jotka vaikuttavat pakokaasupäästöjen rajoitusjärjestelmään sen tehokkuuden vähentämiseksi (niin kutsutut estolaitteet). Kyseiseen kieltoon sovelletaan kuitenkin kolmea poikkeusta, erityisesti jos ”laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi”.

Deutsche Umwelthilfe, joka on saksalainen ympäristönsuojeluyhdistys, katsoo, että Saksan liittovaltion moottoriajoneuvoliikennevirasto ei ole noudattanut kyseessä olevaa kieltoa salliessaan tiettyjen Volkswagen‑merkkisten ajoneuvojen osalta sellaisen ohjelmiston käytön, jolla vähennetään pakokaasujen, etenkin typen oksidin (NOx), takaisinkierrätystä. Tämän lämpötilaikkunaksi kutsutun ohjelmiston avulla oli mahdollista mukauttaa pakokaasujen puhdistusastetta ulkolämpötilan mukaan. Ohjelmiston asentamisen seurauksena siis pakokaasujen takaisinkierrätys oli täysin tehokasta vain, jos ulkolämpötila oli yli +15 °C. Vuonna 2018 vuotuinen keskilämpötila Saksassa oli kuitenkin ollut +10,4 °C.

Deutsche Umwelthilfe riitautti luvan saksalaisessa tuomioistuimessa. Kyseinen tuomioistuin kääntyi unionin tuomioistuimen puoleen saadakseen selvennyksiä kahteen kysymykseen.

1. Saksalainen tuomioistuin huomauttaa, että Saksan oikeuden mukaan Deutsche Umwelthilfellä ei ole mahdollisuutta nostaa kannetta liittovaltion viraston antamasta luvasta, sillä unionin asetuksella, johon se vetoaa, ei pyritä suojelemaan yksittäisiä kansalaisia. Saksalainen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko tämän mahdollisuuden puuttuminen yhteensopivaa Århusin yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taatun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kanssa.

Unionin tuomioistuin toteaa 8.11.2022 antamassaan tuomiossa, että Århusin yleissopimuksen, kun sitä tulkitaan perusoikeuskirjan valossa, mukaan ympäristönsuojeluyhdistykseltä, joka on oikeutettu käyttämään oikeussuojakeinoja, ei saa viedä mahdollisuutta saattaa tiettyjen ympäristöä koskevien unionin oikeuden oikeussääntöjen noudattaminen kansallisten tuomioistuinten valvonnan piiriin. Tällaisen yhdistyksen on siis voitava riitauttaa tuomioistuimessa estolaitteille annettu lupa.

2. Saksalainen tuomioistuin tiedustelee myös, onko ”lämpötilaikkunan” käyttämisen ”tarvetta”, jolla voidaan poikkeuksellisesti oikeuttaa sen asentaminen moottorin suojaamiseksi tai sen turvallisen toiminnan varmistamiseksi, arvioitava luvan antamisajankohtana olemassa olleen tekniikan valossa vai onko huomioon otettava muita seikkoja.

Unionin tuomioistuin korostaa, että lämpötilaikkunan kaltainen estolaite voidaan poikkeuksellisesti oikeuttaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

laite on välttämättä tarpeen, jotta voidaan välttää pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän jonkin rakenneosan toimintahäiriöstä johtuvat moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömät riskit
nämä riskit ovat niin vakavia, että niistä aiheutuu konkreettinen vaara ajoneuvoa ajettaessa
laitteen tai sillä varustetun ajoneuvon hyväksynnän ajankohtana millään muulla teknisellä ratkaisulla ei voida välttää näitä riskejä.

Vaikka tarve on osoitettu, estolaite on, joka tapauksessa kiellettävä, jos sen rakenteesta seuraa, että tavanomaisissa liikenneolosuhteissa sen toiminto on aktivoitu suurimman osan vuodesta. Tässä tapauksessa näet poikkeusta sovellettaisiin useammin kuin kieltoa, millä loukattaisiin suhteettomasti typen oksidien (NOx) päästöjen rajoittamisen periaatetta sellaisenaan.

Unionin tuomioistuin ratkaisee säännöllisesti ympäristöä koskevia asioita. Viimeisimpiin ratkaisuihin kuuluvat:

tuomio 13.1.2022, Ville de Paris ym. (Ajoneuvojen tyyppihyväksyntä – Typen oksidien päästöarvot – Todellisissa ajo‑olosuhteissa syntyvien päästöjen testausmenettely) (C‑177/19 P ym.)
tuomiot 14.7.2022, GSMB Invest, Volkswagen ja Porsche Inter Auto ja Volkswagen (Dieselajoneuvot – Typen oksidien (NOx) päästöt – Kielletyt estolaitteet – ”Lämpötilaikkuna”) (C‑128/20 ym.)
tuomio 22.12.2022, komissio v. Espanja (Raja‑arvot – NO₂) (C‑125/20)
tuomio 22.12.2022, Ministre de la Transition écologique ja Premier ministre (Valtion vastuu ilman pilaantumisesta) (C‑61/21)

Focus

Oikeus tulla unohdetuksi suhteessa tiedonsaantioikeuteen

Tuomio 8.12.2022, Google (Väitetysti virheellisen sisällön poistaminen hakutulosten luettelosta) (C‑460/20)

Yleinen tietosuoja‑asetus

Yleisessä tietosuoja‑asetuksessa, joka tuli voimaan vuonna 2018, turvataan kansalaisille paremmat mahdollisuudet valvoa henkilötietojaan ja annetaan vastuuta niille, joilla on hallussaan kyseisiä tietoja.

Yleisessä tietosuoja‑asetuksessa vahvistettuihin oikeuksiin kuuluu:

oikeus saada tietoja tietojen käsittelystä
oikeus saada tutustua hallussa oleviin tietoihin
oikeus saada korjattua epätäsmälliset tai puutteelliset tiedot
oikeus saada poistettua tiedot, joita on käsitelty lainvastaisesti tai jotka eivät ole enää tarpeen niiden käsittelyn tarkoituksiin (tunnetaan paremmin ”oikeutena tulla unohdetuksi”)
oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen (pelastaa rekisterinpitäjälle toimitetut tiedot)

Henkilötietojen suojaa säännellään Euroopan unionissa yleisellä tietosuoja‑asetuksella.

Oikeus henkilötietojen suojaan ei kuitenkaan ole ehdoton. Sitä on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti verrattava muihin perusoikeuksiin. Näitä muita perusoikeuksia on muun muassa oikeus tiedonvälityksen vapauteen.

Unionin tuomioistuin muistutti 8.12.2022 annetussa tuomiossa Google tämän vertailun tärkeydestä ja linjasi siitä vastauksessaan Saksan liittovaltion ylimmän tuomioistuimen kysymykseen.

Oikeusriita koski kahta sijoitusyhtiöiden konsernin johtajaa, jotka olivat pyytäneet Googlea poistamaan heidän nimillään tehtyjen hakujen tulokset hakutulosten luettelosta. Näiden hakujen tuloksessa oli linkkejä lehdistöartikkeleihin, joissa käsiteltiin kriittisesti kyseisen konsernin sijoitusmallia. Molemmat johtajat väittivät näiden artikkelien sisältävän virheellisiä väittämiä. He vaativat lisäksi, että heidän valokuvansa, jotka näytetään pikkukuvina (thumbnails) asiayhteyttä koskevien seikkojen puuttuessa, poistetaan näiden tulosten luettelosta.

Google kieltäytyi hyväksymästä näitä pyyntöjä viitaten näiden artikkelien ja valokuvien ammatilliseen asiayhteyteen ja vedoten tietämättömyyteensä siitä, ovatko kyseisten artikkelien sisältämät tiedot virheellisiä.

Saksan liittovaltion ylin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia saatettiin, pyysi unionin tuomioistuinta tulkitsemaan yleistä tietosuoja‑asetusta Euroopan unionin perusoikeuskirjan valossa. Asetuksessa säädetään näet nimenomaisesti, että oikeutta tulla unohdetuksi ei ole silloin, kun kyseessä oleva henkilötietojen käsittely on tarpeen tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseen.

Unionin tuomioistuin korosti, että yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskeva oikeus syrjäyttävät pääsääntöisesti internetin käyttäjien perustellun intressin saada pääsy tietoihin. Tämä tasapaino voi kuitenkin riippua kyseisten tietojen luonteesta ja niiden arkaluonteisuudesta rekisteröidyn yksityiselämän kannalta. Se riippuu myös yleisöllä olevasta intressistä saada tiedot käyttöönsä. Kyseinen intressi voi olla erilainen kyseisellä henkilöllä julkisuudessa olevan aseman perusteella.

Sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevaa oikeutta ei voida kuitenkaan ottaa huomioon, kun hakutulosten luettelossa näytettävään sisältöön kuuluvat tiedot (jotka eivät ole merkitykseltään vähäisiä) osoittautuvat virheellisiksi.

Kun joku henkilö esittää hakutulosten luettelosta poistamista koskevan pyynnön, hakukoneen ylläpitäjällä on tiettyjä velvollisuuksia:

Hakukoneen ylläpitäjän on tarkastettava, voidaanko sisältö pysyttää sen hakukoneella suoritettujen hakujen tulosten luettelossa. Jos pyynnössä esitetään riittävä näyttö, hakukoneen ylläpitäjän on hyväksyttävä se.
Jos pyynnön perusteella ei ole ilmiselvää, että tiedot ovat virheellisiä, hakukoneen ylläpitäjän ei tarvitse suorittaa poistamista. Tässä tapauksessa pyynnön esittäjän on kuitenkin voitava siirtää asia henkilötietojen suojaa valvovalle viranomaiselle tai lainkäyttöviranomaiselle, jotta tämä suorittaisi välttämättömät tarkastukset ja velvoittaisi ylläpitäjän toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet.
Hakukoneen ylläpitäjän on kerrottava internetin käyttäjille sisällön väitettyä virheellisyyttä koskevasta hallinnollisesta menettelystä tai tuomioistuinmenettelystä.
Sen on tarkastettava, onko valokuvien näyttäminen pikkukuvina (thumbnails) tarpeen sen tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseen, joka on internetin käyttäjillä, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita saamaan kyseiset valokuvat. Jonkun henkilön valokuvien näyttäminen merkitsee näet erityisen huomattavaa puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Se, että pääsyllä näihin valokuviin myötävaikutetaan yleisen edun mukaiseen keskusteluun, on olennainen tekijä, joka on otettava huomioon muiden perusoikeuksien punninnassa.

Henkilötietojen suoja on kysymys, jonka osalta unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu lukuisia asioita.

Tieto‑ ja viestintätekniikan kehitykseen liittyvistä viimeaikaisista tuomioista voidaan mainita:

tuomio 16.7.2020, Facebook Ireland ja Schrems, jossa on kyse sen suojelun tasosta, joka on varmistettava siirrettäessä henkilötietoja kolmansiin maihin (C‑311/18)
tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., jossa on kyse sellaisen kansallisen säännöstön kieltämisestä, jossa säädetään liikenne‑ ja paikkatietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta siirtämisestä tai säilyttämisestä (C‑511/18 ym.)
tuomio 2.3.2021, Prokuratuur, joka koskee viranomaisten pääsyä liikenne‑ tai paikkatietoihin vakavan rikollisuuden torjumiseksi (C‑746/18)
tuomio 15.6.2021, Facebook Ireland ym., jossa on kyse kansallisten valvontaviranomaisten valtuuksista (C‑645/19)
tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, jossa on kyse julkisen sektorin työntekijöiden tai johtajien sidonnaisuusilmoitusten avoimuudesta (C‑184/20)

Focus

Ukrainan sota: venäjänmielisille tiedotusvälineille asetettu lähetyskielto ja sananvapaus

Tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto (T‑125/22)

Välitoimimenettely

Unionin yleisen tuomioistuimen lopullista ratkaisua odotettaessa RT France teki 8.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen presidentille hakemuksen siitä, että lähetystoiminnan kieltämisestä tehdyn päätöksen vaikutuksia lykätään välittömästi. Tämä välitoimimenettelyssä tehty hakemus hylättiin 30.3. Presidentti katsoi erityisesti, ettei RT France ollut osoittanut, että kiellosta aiheutui sille korjaamatonta vahinkoa. Ei siis ollut olemassa erityistä kiireellisyyttä, joka oikeuttaisi lykkäämisen ennen kuin asiassa annetaan lopullinen ratkaisu.

Venäjän federaatio aloitti 24.2.2022 sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Euroopan unioni reagoi tähän kansainvälisen oikeuden rikkomiseen yhteisen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikkansa yhteydessä muun muassa määräämällä Venäjän federaatiolle seuraamuksia. Venäjän propagandatoimien vastustamiseksi Euroopan unionin neuvosto kielsi 1.3.2022 tiettyjen tiedotusvälineiden lähetystoiminnan unionissa tai unionin suuntaan.

Kielto koski etenkin RT Francea, joka on Venäjän valtion talousarviosta rahoitusta saava televisiokanava ja joka saattoi asian 8.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kyseisen neuvoston päätöksen kumoamiseksi.

Asian tärkeyden ja kiireellisyyden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin kokoontui suuressa jaostossa (15 tuomaria) ja päätti ensimmäistä kertaa omasta aloitteestaan, että asia käsitellään nopeutetussa menettelyssä, minkä ansiosta se saattoi antaa ratkaisun alle viidessä kuukaudessa.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 27.7. antamallaan tuomiolla kanteen kokonaisuudessaan. Tuomio perustui kolmeen olennaiseen seikkaan:

Neuvostolla on rajoittavia toimenpiteitä määritellessään laaja toimintavapaus yhteisen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan alalla. Se voi turvautua väliaikaiseen kieltoon levittää tiettyjen, Venäjän valtion talousarviosta rahoitettujen tiedotusvälineiden sisältöjä, jos nämä tiedotusvälineet tukevat Venäjän sotilaallista hyökkäystä. Väliaikaisen kiellon yhtenäinen täytäntöönpano voidaan varmistaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella tasolla.
Lähetyskielto, josta on päätetty kuulematta etukäteen RT Francea, ei merkitse puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Sodan alkamiseen unionin rajoilla liittyvä poikkeuksellinen asiayhteys, jolle on ominaista äärimmäinen kiire, edellytti nopeaa reagointia. Sotilaallista hyökkäystä tukeneen propagandakanavan toiminnan kieltämistä koskevien toimenpiteiden soveltaminen välittömästi oli niiden tehokkuuden varmistamisen kannalta välttämätöntä.
Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan olennaisista perustoista. Tätä vapautta ei sovelleta ainoastaan sellaisiin ajatuksiin, joihin suhtaudutaan myönteisesti tai joita pidetään vaarattomina, vaan myös loukkaaviin, järkyttäviin tai häiritseviin ajatuksiin. Tämä ilmenee moniarvoisuuden, suvaitsevaisuuden ja avoimuuden hengen vaatimuksista, joita ilman demokraattista yhteiskuntaa ei ole olemassakaan.

Mutta demokraattisissa yhteiskunnissa voi osoittautua välttämättömäksi määrätä seuraamuksia sellaisista sananvapauden käyttötavoista, joilla edistetään ja oikeutetaan suvaitsemattomuuteen, väkivallan käyttöön tai vähättelyyn perustuvaa vihaa tai yllytetään siihen.

RT Francen osalta toteutetulla kieltotoimenpiteellä pyritään tähän tavoitteeseen. Sen tarkoituksena on turvata unionin yleinen järjestys ja turvallisuus, joita uhkaa Venäjän toteuttama järjestelmällinen propagandakampanja, ja painostaa Venäjän viranomaisia, jotta he lopettavat sotilaallisen hyökkäyksen. Tämä toimenpide on myös oikeasuhteinen, sillä se on tarpeellinen tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuva. On olemassa riittävästi konkreettisia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka osoittavat, että RT France tuki aktiivisesti Venäjän federaation harjoittamaa epävakauttavaa ja väkivaltaista politiikkaa, joka johti lopulta laajamittaiseen Ukrainaan kohdistuneeseen sotilaalliseen hyökkäykseen. Millään RT Francen esittämillä todisteilla ei voida osoittaa, että se olisi käsitellyt tietoja meneillään olevasta sodasta yleisesti ottaen tasapuolisesti ja audiovisuaalisiin tiedotusvälineisiin sovellettavia ”velvollisuuksia ja vastuita” koskevia periaatteita noudattaen.

Rajoittavat toimenpiteet tai seuraamukset

Rajoittavat toimenpiteet tai seuraamukset ovat välineitä, joita Euroopan unionilla on käytössään yhteisen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikkansa tavoitteiden edistämiseksi. Tavoitteena on muun muassa turvata unionin arvot, perusedut ja turvallisuus, lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita, säilyttää rauha ja estää konfliktit ja lujittaa kansainvälistä turvallisuutta.

Nämä toimenpiteet voivat kohdistua kolmansien maiden hallituksiin tai valtiosta riippumattomiin yhteisöihin (kuten yrityksiin) ja yksityisiin (kuten terroristiryhmiin). Suurimmassa osassa tapauksia toimenpiteet kohdistuvat yksityisiin tai yhteisöihin ja muodostuvat varojen jäädyttämisestä ja kielloista matkustaa unioniin.

Unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu lukuisia asioita, joissa on otettu käyttöön rajoittavia toimenpiteitä. Näissä asioissa on kyse muun muassa seuraamuksista, joita on määrätty Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta taikka Syyriassa ja Valko‑Venäjällä vallitsevan tilanteen vuoksi, sekä Kongon demokraattiselle tasavallalle määrätyistä seuraamuksista.

Focus

Googlelle määrätään ennätyksellinen 4,125 miljardin euron sakko Android‑mobiililaitteiden valmistajille asetettujen rajoitusten vuoksi

Tuomio 14.9.2022, Google ja Alphabet v. komissio (Google Android) (T‑604/18)

Google on tieto‑ ja viestintätekniikan alan yritys, joka on erikoistunut internetiin liittyviin tuotteisiin ja palveluihin. Se saa valtaosan tuloistaan Google Search ‑hakukoneesta, joka on yrityksen lippulaivatuote. Sen liiketoimintamalli perustuu yhtäältä useiden tuotteiden ja palvelujen, joita tarjotaan käyttäjille useimmiten ilman kustannuksia, ja toisaalta sellaisten verkkomainospalvelujen väliseen vuorovaikutukseen, joissa käytetään näiltä käyttäjiltä kerättyjä tietoja. Google tarjoaa lisäksi Android‑käyttöjärjestelmää, joka oli Euroopan komission mukaan vuoden 2018 heinäkuussa noin 80 prosentissa Euroopassa käytetyistä mobiileista älylaitteista.

Komissiolle tehtyjen kantelujen johdosta komissio pani vuonna 2015 menettelyn vireille Googlea vastaan. Tämän menettelyn päätteeksi vuonna 2018 Googlelle määrättiin 4,343 miljardin euron suuruinen seuraamus siitä, että se oli asettanut lainvastaisia rajoituksia Android‑mobiililaitteiden valmistajille ja matkaviestinoperaattoreille. Näiden rajoitusten mukaan mobiililaitteiden valmistajien oli

esiasennettava laitteeseensa Google Search ja Chrome, jotta ne saisivat lisenssin Play Storeen
pidättäydyttävä myymästä sellaisilla Android‑versioilla varustettuja laitteita, joita Google ei ollut hyväksynyt, ja
luovuttava esiasentamasta kilpailevaa hakupalvelua voidakseen saada osan Googlen mainostuloista.

Komission mukaan näiden rajoitusten tavoitteena oli vahvistaa Googlen hakukoneen määräävää markkina‑asemaa ja turvata Googlen saamat tulot näihin hakuihin liitetyistä mainosilmoituksista.

Mitä on määräävän markkina‑aseman väärinkäyttö?

Määräävällä markkina‑asemalla tarkoitetaan yrityksen taloudellista valta‑asemaa, jonka perusteella se voi estää toimivan kilpailun ja käyttäytyä itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaihinsa, tavarantoimittajiinsa ja loppukuluttajaan.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa yrityksiä kielletään käyttämästä väärin määräävää markkina‑asemaansa kilpailun rajoittamiseksi tai vääristämiseksi esimerkiksi määräämällä kohtuuttomista hinnoista, yksinmyyntisopimuksista tai uskollisuusalennuksista, joilla tavarantoimittajat pyritään saamaan jättämään niiden kilpailijat.

Tämä sakko on suurin kilpailuviranomaisen Euroopassa ikinä määräämä sakko. Google nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen komission päätöksen riitauttamiseksi.

Asiassa Google ja Alphabet, asiakirja‑aineistoa oli yli 100 000 sivua. Istunnossa oli mukana 72 asianajajaa ja edustajaa, jotka edustivat 13:ta eri osapuolta (kantajat eli Google ja Alphabet, vastaaja eli Euroopan komissio ja 11 väliintulijaa, jotka tukivat joko kantajien tai vastaajan vaatimuksia. Istunto kesti viisi päivää.

Asia ratkaistiin 14.9.2022 annetulla tuomiolla Google ja Alphabet v. komissio. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti suurilta osin komission päätöksen ja hylkäsi kanteen olennaisilta osin. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin, ettei komissio ollut osoittanut riittävällä tavalla, että tietyillä Googlen menettelyillä voitiin rajoittaa kilpailua, ja että komission ei olisi pitänyt evätä Googlelta mahdollisuutta esittää väitteensä tältä osin kuulemistilaisuudessa. Kaikista seikoista tekemänsä oman arvioinnin päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin alensi lopulta Googlelle määrätyn sakon määrän 4,125 miljardiin euroon.

Unionin yleinen tuomioistuin tarkastaa tosiseikat ja oikeuden asianmukaisen soveltamisen

Unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevat kilpailuasiat ovat usein monimutkaisia ja laajoja. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis ensimmäisessä oikeusasteessa tutki pelkästään, onko komissio soveltanut oikeutta asianmukaisesti, vaan se tutkii myös, onko tosiseikat osoitettu riittävällä tavalla. Asiakirja‑aineistot voivat sisältää yksityiskohtaisia todisteita ja taloudellisia selvityksiä, joilla pyritään näyttämään toteen tai kiistämään yritysten markkinakäyttäytymisen vaikutukset.

Tuomio 15.6.2022, Qualcomm v. komissio (T‑235/18)

Eräässä toisessa määräävän markkina‑aseman väärinkäyttöä koskevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin kumosi kokonaisuudessaan komissio päätöksen, jolla Qualcommille oli määrätty noin 1 miljardin euron sakko siitä, että tämä oli käyttänyt väärin määräävää asemaansa LTE‑piirisarjojen (elektroniikan komponentti, jota käytetään älypuhelimissa ja taulutietokoneissa) markkinoilla. Komission mukaan tälle väärinkäytölle olivat ominaisia sopimukset, joissa määrättiin kannustinmaksuista, joiden johdosta Applen oli hankittava LTE‑piirisarjat yksinomaan Qualcommilta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Qualcommin puolustautumisoikeuksiin oli vaikutettu useilla menettelyvirheillä ja etenkin sillä, ettei tiettyjä tutkimuksen aikana järjestettyjä kuulemisia ollut tallennettu. Unionin yleinen tuomioistuin huomautti myös, että komission tekemässä analyysissä sopimusten kilpailua rajoittavista vaikutuksista ei ollut otettu huomioon kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja, kuten sitä, ettei Applella ollut LTE‑piirisarjoille teknistä vaihtoehtoa.

Vuoden tärkeimpien tuomioiden tarkastelu

Ympäristö

Unionin tuomioistuin ja ympäristö
Ks. video YouTubessa

Eläimistön ja kasviston suojelu, ilman, maaperän ja veden pilaantuminen sekä vaarallisiin aineisiin liittyvät riskit ovat kaikki haasteita, joihin Euroopan unioni auttaa vastaamaan tiukkoja sääntöjä vahvistamalla. Tämä koskee myös epäpuhtauksien päästöjen raja‑arvojen määrittämistä etenkin asutusalueilla.

Komissio vaati Italiaa vastaan vireille pannussa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä unionin tuomioistuinta toteamaan, että Italia ei ollut noudattanut velvoitteitaan, koska typpidioksidin (NO₂) päästöjen vuosittaisia raja‑arvoja oli järjestelmällisesti ja jatkuvasti jätetty noudattamatta eri alueilla eli Torinon, Milanon, Bergamon, Brescian, Genovan, Firenzen, Rooman ja Catanian kaupungeissa. Unionin tuomioistuin hyväksyi tuomiossaan komission kanteen ja totesi, että Italia ei ollut noudattanut direktiivin 2008/50 mukaisia velvoitteitaan, koska se on laiminlyönyt valvonnan sen estämiseksi, että typpidioksidille asetetut vuosittaiset raja‑arvot ylitetään järjestelmällisesti ja jatkuvasti. Italia ei ollut noudattanut velvoitteitaan myöskään sen vuoksi, että se ei ollut 11.6.2010 alkaen toteuttanut toimenpiteitä – kuten suunnitelmia, jotka soveltuvat parhaiten ilmanlaadun parantamiseen, tai erityisiä lisätoimenpiteitä herkkien väestöryhmien suojelemiseksi – sen takaamiseksi, että NO₂‑raja‑arvoja noudatetaan asianomaisilla alueilla.
Tuomio 12.5.2022, komissio v. Italia (NO₂-raja-arvot) (C‑573/19)
Öljysäiliöalus Prestigen haaksirikko vuoden 2002 marraskuussa Galician (Espanja) rannikkovesillä aiheutti merkittävän öljyvahingon, jolla oli vaikutuksia Espanjan ja Ranskan rannikkoalueisiin. Kyse oli kaikkien aikojen suurimmasta Espanjassa aiheutuneesta ympäristökatastrofista. Tähän haaksirikkoon liittyvästä öljyvahingosta aiheutuneita vahinkoja koskevassa asiassa unionin tuomioistuin katsoi, että brittiläisen tuomioistuimen antama tuomio, jolla vahvistetaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa vireille pannussa välimiesmenettelyssä annettu välitystuomio, ei voinut estää sellaisen espanjalaisen tuomion tunnustamista, jolla vakuutuksenantaja velvoitetaan korvaamaan nämä vahingot. Unionin tuomioistuin oli näet sitä mieltä, että välitystuomio voi estää muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinratkaisujen tunnustamisen ainoastaan, jos myös sen sisällöstä olisi voitu antaa tuomioistuinratkaisu asetusta 44/2001 noudattaen. Se ei esillä olevassa asiassa hyväksynyt sitä, että brittiläinen tuomio voisi estää tunnustamasta Espanjassa annettua tuomiota, joka on annettu sellaisen suoran kanteen johdosta, jonka vahinkoa kärsinyt on nostanut vakuutuksenantajaa vastaan saadakseen tosiasiallisen korvauksen sille aiheutuneesta vahingosta.
Tuomio 20.6.2022, London Steam-Ship Owners’ Mutual Insurance Association (C‑700/20)

Tutkimus- ja dokumentaatio-osasto tarjoaa oikeusalan ammattilaisille tiivistelmäkokoelmansa yhteydessä unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen ”Tärkeimpien tuomioiden valikoimaa” ja ”Oikeuskäytännön kuukausikatsausta”.

Energia

Kun Ukrainassa käydään sotaa ja Euroopan manner on riippuvainen muun maailman energiantuotannosta, Euroopan unioni varmistaa alueellaan energian huoltovarmuuden. Se pyrkii takaamaan energiamarkkinoiden toiminnan ja hillitsemään energianhintojen ja erityisesti kaasun ja sähkön hintojen äkillistä nousua. Se varmistaa lisäksi jäsenvaltioiden energiaverkkojen yhteenliittämisen. Unioni edistää myös uusiutuvan energian kehittämistä ja fossiilisista polttoaineista riippuvuuden vähentämistä. Koska jäsenvaltioiden investoinneilla saatetaan vaarantaa kilpailu energiamarkkinoilla, niiden yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa saatetaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioitavaksi.

Itävalta riitautti komission päätöksen, jolla hyväksyttiin Unkarin valtionyritykselle antama investointituki kahden rakenteilla olevan ydinreaktorin kehittämiseksi Paksin voimala‑alueella. Unionin yleinen tuomioistuin tutki Itävallan argumentit, joiden mukaan muun muassa tuki johtaa kohtuuttomiin kilpailun vääristymiin ja erilaiseen kohteluun, joiden seurauksena uusiutuvan energian tuottajat syrjäytetään sähkömarkkinoilta. Se päätteli, että komission arviointi oli asianmukainen ja täydellinen ja sen perusteella voitiin osoittaa, että myönnetty valtiontuki oli yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Uusien reaktoreiden tuottama sähkö olisi näet tukkumarkkinoilla avoimesti kaikkien markkinatoimijoiden saatavilla. Ei siis ollut vaaraa siitä, että Paks II ‑yhtiön tuottama sähkö monopolisoitaisiin pitkäaikaisilla sopimuksilla, koska tämäntyyppiset sopimukset aiheuttavat riskin markkinoiden likviditeetille.
Tuomio 30.11.2022, Itävalta v. komissio (T‑101/18)
Vuonna 2015 Unkarin maakaasun siirtoverkonhaltija (FGSZ) aloitti alueellisen yhteistyöhankkeen, jolla pyrittiin lisäämään energiaomavaraisuutta tuomalla sen verkkoon kaasua Mustaltamereltä. Hankkeessa oli kyse kapasiteetin laajentamisesta etenkin Unkarin ja Itävallan välillä. Vuonna 2018 Itävallan sääntelyviranomainen hyväksyi hankkeen tähän osaan liittyvän Itävallan maakaasun siirtoverkonhaltijan (GCA) ehdotuksen, kun taas Unkarin sääntelyviranomainen (MEKH) teki FGSZ:n ehdotuksesta vastakkaisen päätöksen. Vuoden 2019 elokuussa Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER) totesi, että koska asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten välillä ei ollut tehty yhteistä päätöstä, sillä oli toimivalta päättää asiasta, ja hyväksyi sitten hankkeen osan sellaisena kuin GCA oli sitä ehdottanut. Unionin yleinen tuomioistuin, joka käsitteli kahta MEKH:n ja FGSZ:n ACERin päätöksestä nostamaa kannetta, totesi, ettei asetuksen 2017/459 säännöksiä menettelystä, joka koskee kapasiteetin laajentamista maakaasun siirtoa varten, voitu soveltaa. ACERilla ei siis ollut toimivaltaa tehdä hyväksymispäätöstä, ja unionin yleinen tuomioistuin kumosi näin ollen kyseisen päätöksen.
Tuomio 16.3.2022, MEKH ja FGSZ v. ACER (yhdistetyt asiat T‑684/19 ja T-704/19)

Kuluttajat

Mitä Euroopan unionin tuomioistuin on tehnyt minun hyväkseni?
Ks. video YouTubessa
Unionin tuomioistuin: EU:n kuluttajien oikeuksien turvaaja
Ks. video YouTubessa

Kuluttajien oikeuksien, vaurauden ja hyvinvoinnin edistäminen ovat perusarvoja unionin politiikkoja kehitettäessä. Unionin tuomioistuin valvoo kuluttajansuojasääntöjen soveltamista varmistaakseen, että kuluttajien terveys, turvallisuus sekä taloudelliset ja oikeudelliset edut turvataan riippumatta siitä, missä he asuvat tai liikkuvat tai missä he tekevät ostoksiaan unionissa.

Unionin oikeuden mukaan kuluttajalla, joka on tehnyt elinkeinonharjoittajan kanssa sopimuksen internetissä tai puhelimitse, on lähtökohtaisesti 14 päivää aikaa peruuttaa sopimus eikä hänen tarvitse perustella päätöstään. Kyseistä peruuttamisoikeutta ei kuitenkaan ole kulttuuri‑ tai urheilutapahtumien osalta. Tällä suojataan järjestäjiä siltä vaaralta, että paikkoja jää myymättä. Unionin tuomioistuin täsmensi, että tätä poikkeusta sovelletaan myös siinä tapauksessa, että konserttiliput ostetaan verkosta lippupalvelujen tarjoajalta, kun taloudellinen riski kohdistuu konsertin järjestäjään.
Tuomio 31.3.2022, CTS Eventim (C‑96/21)
Unionin tuomioistuin katsoi, että unionin ulkopuolinen liikenteenharjoittaja (tässä tapauksessa United Airlines), joka ei ole tehnyt kuljetussopimusta matkustajien kanssa mutta joka on suorittanut lennon, voi olla velvollinen maksamaan korvauksen matkustajille lennon pitkäaikaisen viivästymisen johdosta. Liikenteenharjoittaja, joka matkustajaliikennetoimintaa harjoittaessaan tekee päätöksen tietyn lennon suorittamisesta, on näet lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja. Kyseisen liikenteenharjoittajan katsotaan siis toimivan sopimuksen tehneen lentoliikenteen harjoittajan (Lufthansa) lukuun. Unionin tuomioistuin korosti kuitenkin, että lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla (United Airlines), jonka on maksettava korvaus matkustajalle, säilyy oikeus hakea sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla korvausta muulta henkilöltä, kolmannet osapuolet mukaan luettuina.
Tuomio 7.4.2022, United Airlines (C‑561/20)
Lennon saavuttua New Yorkista Budapestiin yli kolme tuntia myöhässä useat matkustajat kääntyivät lentomatkustajien oikeuksista annetun asetuksen soveltamisesta vastaavan Unkarin viranomaisen puoleen saadakseen liikenteenharjoittaja LOT:n maksamaan heille kyseisessä asetuksessa säädetyn korvauksen. Unkarin viranomainen totesi, että asetusta oli todellakin rikottu, ja velvoitti LOT:n maksamaan kullekin kyseessä olevalle matkustajalle 600 euron suuruisen korvauksen. LOT riitautti tämän päätöksen unkarilaisessa tuomioistuimessa. Kyseinen tuomioistuin kääntyi unionin tuomioistuimen puoleen sen selvittämiseksi, saattoiko mainittu viranomainen velvoittaa lentoliikenteen harjoittajan maksamaan korvauksen, vai onko tämä oikeus varattu kansallisille tuomioistuimille. Unionin tuomioistuin katsoi, että asetuksen soveltamisesta vastaava kansallinen viranomainen voi yksittäistapauksia koskevien valitusten perusteella velvoittaa liikenteenharjoittajan maksamaan matkustajille korvausta sillä edellytyksellä, että asianomainen jäsenvaltio on antanut sille tähän toimivallan.
Tuomio 29.9.2022, LOT (Hallintoviranomaisen määräämä korvaus) (C‑597/20)
Liettualaisen tuomioistuimen vireille panemassa ennakkoratkaisuasiassa unionin tuomioistuin tulkitsi direktiiviä sellaisia tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, jotka näyttäessään muulta kuin ovat vaarantavat kuluttajien terveyttä tai turvallisuutta. Esillä olevassa asiassa oli kyse useista erityyppisistä poreilevista kylpypommeista, jotka näyttäessään elintarvikkeilta aiheuttavat kuluttajille, varsinkin lapsille, myrkytyksen vaaran. Unionin tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltio voi tietyin edellytyksin rajoittaa sellaisten kosmeettisten valmisteiden jakelua, joita voidaan erehtyä pitämään elintarvikkeina niiden elintarviketta muistuttavan ulkomuodon vuoksi ja joista voi siis aiheutua vaaraa terveydelle. Se täsmensi, että kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemisen intressi voi olla tärkeämpi kuin oikeus pitää kaupan tiettyjä kosmeettisia valmisteita.
Tuomio 2.6.2022, Get Fresh Cosmetics (C‑122/21)

Yhdenvertainen kohtelu

Unionin tuomioistuin: yhdenvertaisen kohtelun ja vähemmistöoikeuksien suojelun takaaja
Ks. video YouTubessa

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetaan jokaisen yhdenvertaisuus lain edessä ihmisenä, työntekijänä, kansalaisena tai oikeudenkäynnin asianosaisena. Erityisesti direktiivissä 2000/78 säädetään yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista ja kielletään kaikenlainen uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä. Unionin tuomioistuin on ratkaissut useita asioita, joissa on väitetty tapahtuneen välitöntä tai välillistä syrjintää, ja korostanut, että kyseessä olevien sääntöjen tavoitteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen välillä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta.

Espanjalaisen tuomioistuimen vireille panemassa ennakkoratkaisuasiassa unionin tuomioistuin otti kantaa kotitaloustyöntekijöiden sosiaaliturvaetuuksia koskevan kansallisen lainsäädännön yhteensopivuuteen tasa‑arvosta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä annetun unionin direktiivin kanssa. Kotitaloustyöntekijöihin sovellettavan Espanjan erityisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ei kuulunut työttömyysturva. Unionin tuomioistuin huomautti, että kotitaloustyöntekijät ovat pääasiallisesti naisia, ja totesi, että direktiivi on esteenä tälle työttömyysturvan epäämiselle, jolla naispuoliset työntekijät saatetaan erityisen epäedulliseen asemaan miespuolisiin työntekijöihin verrattuna ja joka merkitsee siis sukupuoleen perustuvaa välillistä syrjintää. Tätä syrjintää ei myöskään voida perustella objektiivisilla seikoilla, joilla ei ole mitään tekemistä sukupuoleen perustuvan syrjinnän kanssa.
Tuomio 24.2.2022, TGSS (Kotitaloustyöntekijöiden työttömyys) (C‑389/20)
Portugalilaisen tuomioistuimen vireille panemassa ennakkoratkaisuasiassa unionin tuomioistuin otti kantaa pitämättä jääneistä vuosilomapäivistä maksettavan korvauksen laskemista koskevan kansallisen lainsäädännön yhteensopivuuteen vuokratyöstä annetun unionin direktiivin kanssa. Se katsoi, että tätä korvausta ja vastaavaa lomarahaa koskeva laskentamenetelmä, josta säädetään vuokratyöntekijöihin sovellettavassa erityisjärjestelmässä, merkitsee epäkohtaa vuokratyöntekijöille palkallisten lomapäivien lukumäärän ja korvauksen määrän kannalta. Kysymyksessä olevan korvauksen on oltava vähintään yhtä suuri kuin korvaus, joka työntekijöille myönnettäisiin, jos käyttäjäyritys olisi palkannut heidät suoraan hoitamaan samaa ja samankestoista tehtävää.
Tuomio 12.5.2022, Luso Temp (C‑426/20)
Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus tiedusteli unionin tuomioistuimelta, onko yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annetussa direktiivissä olevaa ilmaisua ”uskonto tai vakaumus” tulkittava siten, että ne ovat saman suojellun kriteerin kaksi eri puolta, vai päinvastoin siten, että ne muodostavat kaksi erillistä kriteeriä. Se kysyi unionin tuomioistuimelta myös, merkitseekö yhtiön työpaikkasääntöihin sisältyvä huntukielto välitöntä uskontoon perustuvaa syrjintää. Oikeusriidassa oli kyse siitä, ettei L.F:n, joka on islaminuskoinen nuori nainen, oma‑aloitteista hakemusta ollut otettu huomioon sen jälkeen, kun hän oli todennut haastattelussa kieltäytyvänsä riisumasta huntuaan työpaikkasäännöissä vahvistetun neutraalisuuden käytännön mukaisesti. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan, että uskonto ja vakaumus (etenkin filosofiset tai hengelliset vakaumukset) muodostavat yhden ja ainoan syrjintäperusteen. Yrityksen sisäinen sääntö, jolla kielletään uskonnollisten, filosofisten tai hengellisten tunnusmerkkien näkyvä käyttö, ei kuitenkaan merkitse välitöntä syrjintää, kun kyseistä sääntöä sovelletaan yleisesti ja erotuksetta kaikkiin työntekijöihin. Se voi merkitä silti välillistä syrjintää, jos osoitetaan, että kyseisen säännön sisältämä näennäisesti puolueeton velvollisuus johtaa tosiasiallisesti siihen, että tiettyyn uskontoon kuuluvat tai tietyn vakaumuksen omaavat henkilöt saatetaan erityisen epäedulliseen asemaan. Tällainen välillinen syrjintä on kuitenkin tietyin edellytyksin perusteltavissa oikeutetulla tavoitteella. Arvioidessaan oikeutuksen olemassaoloa kansallinen tuomioistuin voi antaa toisistaan poikkeavien intressien vertailun yhteydessä suuremman merkityksen uskonnon tai vakaumusten intresseille kuin muun muassa elinkeinovapaudesta seuraaville intresseille, kunhan tämä johtuu sen sisäisestä oikeudesta.
Tuomio 13.10.2022, S.C.R.L. (Uskonnollissävytteinen vaate) (C‑344/20)
Italialainen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko kansallisessa lainsäädännössä poliisikomisarioiden palvelukseen ottamiseksi järjestettävään julkiseen kilpailuun osallistumisen enimmäisikärajaksi vahvistettu 30 vuoden ikäraja yhteensopiva unionin oikeuden ja etenkin syrjintäkiellon periaatteen kanssa. Unionin tuomioistuin katsoi, että tämä ikäraja merkitsee ikään perustuvaa erilaista kohtelua, mutta jätti kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi tarkastaa, onko tämä ikäraja perusteltavissa todellisella ja ratkaisevalla työhön liittyvällä tarpeella, kuten poliisikomisarion tosiasiallisesti hoitamiin tehtäviin liittyvillä erityisten fyysisten valmiuksien omaamista koskevalla vaatimuksella. Kansallisen tuomioistuimen on myös tarkastettava, pyritäänkö ikärajalla oikeutettuun tavoitteeseen ja onko se oikeasuhteinen kyseiseen tavoitteeseen nähden, arvioimalla etenkin, onko kilpailun yhteyteen kuuluva fyysistä kuntoa koskeva karsintakoe asianmukainen ja vähemmän rajoittava toimenpide.
Tuomio 17.11.2022, Ministero dell’Interno (Poliisikomisarioiden palvelukseen ottamisen ikäraja) (C‑304/21)
A valittiin vuonna 1993 erään työntekijäjärjestön puheenjohtajaksi. Tämä luottamukseen perustuva poliittinen tehtävä käsitti kuitenkin tiettyjä työlle ominaisia piirteitä. A oli palveluksessa kokoaikaisesti, hän sai kuukausipalkkaa ja häneen sovellettiin lakia palkallisesta lomasta. A valittiin uudelleen joka neljäs vuosi, ja hän hoiti kyseisen järjestön puheenjohtajan tehtäviä vuoteen 2011 saakka, jolloin hän 63‑vuotiaana ylitti määrätyn ikärajan samana vuonna pidettävään puheenjohtajavaaliin osallistumiselle. Ligebehandlingsnævnetin (yhdenvertaisuuslautakunta), joka toimii A:n puolesta HK/Danmarkia ja HK/Privatia vastaan, nostamaa kannetta käsittelevä tanskalainen tuomioistuin kääntyi unionin tuomioistuimen puoleen tiedustellakseen, voidaanko yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annettua direktiiviä soveltaa tässä tilanteessa. Unionin tuomioistuin katsoi, että työntekijäjärjestön säännöissä määrätty ikäraja vaalikelpoisuudelle sen puheenjohtajan tehtävään kuuluu kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Tällaisen tehtävän poliittisella luonteella tai tehtävään ottamista koskevalla menetelmällä (vaali) ei ole merkitystä kyseistä direktiiviä tässä asiayhteydessä sovellettaessa.
Tuomio 2.6.2022, HK/Danmark ja HK/Privat (C‑587/20)

Perhe

Euroopan unioni vahvistaa sääntöjä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseksi, jottei unionin kansalaisia eikä etenkään perheitä estetä käyttämästä oikeuksiaan sen vuoksi, että he asuvat unionin eri jäsenvaltioissa tai ovat muuttaneet jossain elämänvaiheessaan jäsenvaltiosta toiseen. Niin ikään Bryssel II a ‑asetuksessa säännellään unionissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa.

Ennakkoratkaisuasiassa, joka koski lapsen asuinpaikan siirtämistä Ruotsista Venäjälle, unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltion tuomioistuin ei ole enää toimivaltainen antamaan ratkaisua lapsen huoltajuudesta Bryssel II a ‑asetuksen nojalla, jos lapsen asuinpaikka on menettelyn aikana laillisesti siirretty kolmanteen valtioon, joka on vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen sopimuspuoli.
Tuomio 14.7.2022, CC (Lapsen asuinpaikan siirtäminen kolmanteen valtioon) (C‑572/21)
Saksan viranomaiset kieltäytyivät maksamasta unionin kansalaiselle, jolla ei ole Saksan kansalaisuutta, lapsilisää ensimmäisten kolmen kuukauden aikana siitä, kun hän oli perustanut asuinpaikkansa Saksaan. Tämä kieltäytyminen perustui siihen, ettei kyseinen henkilö saanut tuloja Saksassa. Koska tätä vaatimusta ei sovelleta Saksan kansalaisiin, jotka palaavat Saksaan oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa, unionin kansalainen riitautti tämän kieltäytymisen saksalaisessa tuomioistuimessa, joka kääntyi asiassa unionin tuomioistuimen puoleen. Unionin tuomioistuin totesi, että tällainen erilainen kohtelu merkitsee unionin oikeudessa kiellettyä syrjintää. Se huomautti kuitenkin unionin säännöstöstä ilmenevän, että poiketen siitä tapauksesta, jossa (kuten tässä asiassa) henkilö on perustanut vakinaisen asuinpaikkansa asianomaiseen jäsenvaltioon, tähän yhdenvertaiseen kohteluun ei voitaisi vedota pelkästään sellaisen oleskelun perusteella, joka on yksinomaan tilapäistä.
Tuomio 1.8.2022, Familienkasse Niedersachsen‑Bremen (C‑411/20)
Vuoden 2019 tammikuussa Itävalta otti käyttöön mukautusmekanismin sellaisten perheavustusten ja erilaisten verotukseen liittyvien etujen kiinteän määrän laskemiseksi, joita se myöntää työntekijöille, joiden lapset asuvat pysyvästi toisessa jäsenvaltiossa. Tätä määrää voitiin mukauttaa suuremmaksi tai pienemmäksi asianomaisen jäsenvaltion yleisen hintatason perusteella. Komissio katsoi, että tämä mukautusmekanismi ja siitä lähtökohtaisesti seuraava siirtotyöläisten erilainen kohtelu oman maan kansalaisiin nähden olivat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Se nosti siis unionin tuomioistuimessa Itävaltaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan, että tämä mukautusmekanismi, jossa otettaan huomioon työntekijöiden lasten asuinvaltio, on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa siltä osin kuin se merkitsee siirtotyöläisten kansalaisuuteen perustuvaa välillistä syrjintää, joka ei ole perusteltua.
Tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (C‑328/20)

Henkilötiedot

Unionin tuomioistuin ja digitaalinen maailma
Ks. video YouTubessa

Euroopan unionilla on säännöstö, joka muodostaa vakaan ja johdonmukaisen perustan henkilötietojen suojaamiselle niiden keräämis‑, säilyttämis-, käsittely‑ ja siirtämistavasta ja ‑tilanteesta riippumatta. Unionin tuomioistuin varmistaa, että henkilötietojen käsittely tai säilyttäminen rajoittuu siihen, mikä on täysin välttämätöntä, eikä loukkaa kohtuuttomasti oikeutta yksityiselämään.

Proximus, joka on televiestintäpalvelujen tarjoaja Belgiassa, kustantaa myös luetteloita, joissa on yleisön saatavilla olevien puhelinpalvelujen eri tarjoajien tilaajien nimi, osoite ja puhelinnumero. Operaattorit luovuttavat nämä tiedot Proximusille, jollei tilaaja ole ilmoittanut siitä, ettei se halua tulla mainituksi luetteloissa. Tilaajan suostumuksen peruuttamista koskevan pyynnön yhteydessä belgialainen tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle kysymyksiä Proximusin velvollisuuksista henkilötietojen rekisterinpitäjänä. Unionin tuomioistuimen mukaan rekisterinpitäjän on toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet ilmoittaakseen muille rekisterinpitäjille rekisteröidyn suostumuksen peruuttamisesta. Nämä muut rekisterinpitäjät ovat rekisterinpitäjiä, jotka ovat toimittaneet sille nämä tiedot tai joille se on välittänyt tällaiset tiedot. Rekisterinpitäjän on myös toteutettava kohtuulliset toimenpiteet ilmoittaakseen internetissä hakukoneita ylläpitäville poistamista koskevasta pyynnöstä, jonka rekisteröity on tehnyt.
Tuomio 27.10.2022, Proximus (Julkiset sähköiset luettelot) (C‑129/21)
Unionin tuomioistuin on ottanut uudelleen kantaa valtion mahdollisuuteen asettaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille velvollisuus säilyttää yleisesti ja erotuksetta liikenne‑ ja paikkatiedot. Se täsmensi, että vaikka – kuten Saksan laissa säädettiin – liikennetietoja säilytetään vain kymmenen viikon ja paikkatietoja vain neljä viikon ajan, kerättyjen tietojen suuren määrän perusteella rekisteröidyistä on kuitenkin mahdollista laatia täydellinen profiili. Tämä vakava puuttuminen yksityiselämään voi olla sallittua ainoastaan, jos kansalliseen turvallisuuteen kohdistuu vakava ja olemassa oleva uhka erityisesti terroriuhkan tapauksessa. Jos tällaisia uhkia ei ole, turvallisuusviranomaisilla on käytössään muita toimenpiteitä rikollisuuden torjumiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi IP‑osoitteiden (eli internetverkkoon liitetylle laitteelle annettu käyttäjätunniste) yleinen ja erotukseton säilyttäminen, kohdennettu säilyttäminen ja säilyttämisen nopea varmistaminen (”quick freeze”, joka perustuu määräykseen säilyttää tilapäisesti parhaillaan käsiteltävät ja tallennetut tiedot).
Tuomio 20.9.2022, SpaceNet ym. (yhdistetyt asiat C‑793/19 ja C‑794/19)
Ligue des droits humains (LDH) on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka saattoi Belgian perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi vuoden 2017 heinäkuussa kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan 25.12.2016 annettu laki, jolla saatetaan yhdellä kertaa osaksi Belgian oikeusjärjestystä PNR‑direktiivi (matkustajarekisteritietojen käytöstä), API‑direktiivi (liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista) ja direktiivi 2010/65 (jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista). LDH:n mukaan kyseisellä lailla loukattiin Belgian oikeudessa ja unionin oikeudessa taattua oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja henkilötietojen suojaan. Unionin tuomioistuin katsoi, että perusoikeuksien noudattaminen edellyttää, että PNR‑direktiivissä säädetyt toimivaltuudet rajoitetaan siihen, mikä on täysin välttämätöntä. Se katsoi, että kun jäsenvaltioon ei kohdistu todellista ja välitöntä tai ennakoitavissa olevaa terroriuhkaa, unionin oikeus on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään EU:n sisäisiä lentomatkoja ja muilla liikennemuodoilla unionin sisällä tehtyjä matkoja koskevien PNR‑tietojen siirtämisestä ja käsittelystä.
Tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains (C‑817/19)
Ranskan ylin tuomioistuin tiedusteli unionin tuomioistuimelta merkityksellisten yksityisyyden suojasta ja sähköisestä viestinnästä annetun direktiivin säännösten, Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten ja markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen säännösten yhteen nivoutumisesta. Kyseessä olevien kansallisten lainsäädäntötoimenpiteiden mukaan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on ennaltaehkäisevästi säilytettävä liikennetiedot yleisesti ja erotuksetta vuoden ajan niiden tallennuspäivästä. Näillä toimenpiteillä pyrittiin torjumaan markkinoiden väärinkäyttöön liittyviä rikoksia, joihin sisäpiirikaupat kuuluvat. Unionin tuomioistuin katsoi, että unionin oikeudessa ei sallita liikenne‑ ja paikkatietojen säilyttämistä yleisesti ja erotuksetta markkinoiden väärinkäyttöön liittyvien rikosten eikä muun muassa sisäpiirikauppojen torjumiseksi. Tällaiseen säilyttämiseen velvoittavat toimenpiteet ylittävät täysin välttämättömän rajat, eivätkä ne voi olla perusteltuja demokraattisessa yhteiskunnassa.
Tuomio 20.9.2022, VD ja SR (yhdistetyt asiat C‑339/20 ja C‑397/20)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, jolla ei ole sisärajoja, on useita painopisteitä, joita ovat jäsenvaltioiden välinen oikeudellinen yhteistyö siviili‑ ja rikosasioissa, poliisiyhteistyö, ulkorajavalvonta, turvapaikka‑asiat ja maahanmuutto. Jäsenvaltioiden välisestä oikeudellisesta yhteistyöstä voidaan mainita esimerkkinä muun muassa eurooppalainen pidätysmääräys sekä jäsenvaltion antama oikeudellinen päätös etsityn henkilön kiinni ottamiseksi toisessa jäsenvaltiossa ja kyseisen henkilön luovuttamiseksi syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanemista varten. Turvapaikka‑asioissa unionin oikeudessa vahvistetaan edellytykset, jotka kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden on täytettävä, jotta heille voidaan myöntää kansainvälistä suojelua (pakolaisdirektiivi). Unionin tuomioistuinta pyydetään säännöllisesti täsmentämään sovellettavien sääntöjen ulottuvuutta.

Itävalta palautti maahanmuuttokriisin yhteydessä rajavalvonnan Unkarin ja Slovenian tasavallan vastaisille rajoilleen vuoden 2015 syyskuun puolesta välistä alkaen. Rajavalvontaa pidennettiin tämän jälkeen useaan kertaan. Itävaltalainen tuomioistuin, jossa eräs kansalainen riitautti tämän valvonnan, tiedusteli unionin tuomioistuimelta rajavalvonnan palauttamisen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Unionin tuomioistuin totesi, että jos jäsenvaltion yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka, jäsenvaltio voi palauttaa rajavalvonnan muiden jäsenvalioiden vastaisille rajoilleen, mutta tämän rajavalvonnan kesto ei saa ylittää kuuden kuukauden enimmäiskokonaiskestoa. Vain uuden vakavan uhkan ilmeneminen voi perustella sen, että tällaista toimenpidettä sovelletaan uudelleen.
Tuomio 26.4.2022, Landespolizeidirektion Steiermark ym. (Sisärajavalvonnan enimmäiskesto) (C‑368/20)
Italian oikeusviranomaiset antoivat vuoden 2016 kesäkuussa KL:stä, joka on Ranskassa asuva Italian kansalainen, eurooppalaisen pidätysmääräyksen 12 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemista varten. Rangaistuksella oli yhdistetty neljästä sellaisesta Italiassa tehdystä rikoksesta määrätyt neljä rangaistusta, joista yksi oli luokiteltu ”tuhoamiseksi ja ryöstelyksi”. Angers’n ylioikeus (Ranska) kieltäytyi luovuttamasta KL:ää Italian oikeusviranomaisille, koska kaksi teoista eivät olleet rikoksia Ranskassa. ”Tuhoamisen ja ryöstelyn” tunnusmerkistöt poikkeavat näet toisistaan kahdessa asianomaisessa jäsenvaltiossa. Italian lainsäädännön mukaan tämä rikos kattaa useita laajamittaisia hävittämistä ja vahingontekoa koskevia toimia, joilla muun muassa rikotaan yhteiskuntarauhaa, kun taas Ranskan lainsäädännössä ei ole säädetty erityistä rangaistusta yhteiskuntarauhan vaarantamisesta laajamittaisella irtaimen tai kiinteän omaisuuden hävittämisellä. Unionin tuomioistuin totesi, että kyseessä olevan rikoksen tunnusmerkistöjen ei tarvitse vastata toisiaan täydellisesti pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ja täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi siten kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä sen seikan perusteella, että vain osa niistä teoista, jotka täyttävät mainitun rikoksen tunnusmerkistön pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, on rikos myös täytäntöönpanojäsenvaltiossa.
Tuomio 14.7.2022, Procureur général près la cour d’appel d’Angers (C‑168/21)
Venäjän kansalaista, joka sairastui 16‑vuotiaana harvinaiseen verisyöpään, hoidetaan Alankomaissa. Hänen hoitonsa, jota ei ole sallittu Venäjällä, muodostuu erityisesti lääkekannabiksesta kivunlievitykseen. Haagin alioikeus tiedusteli unionin tuomioistuimelta, onko unionin oikeus esteenä sille, että tällaisessa tapauksessa asianomaiseen henkilöön kohdistetaan palauttamispäätös tai maastapoistamista koskeva toimenpide. Unionin tuomioistuin katsoi, että unionin oikeus on tälle esteenä, kun on painavia perusteita uskoa, että jos tämä henkilö palautetaan, hän altistuisi todelliselle vaaralle siitä, että hänen vakavaan sairauteen liittyvä kipunsa voimistuu nopeasti, merkittävästi ja korjaamattomasti sen vuoksi, ettei hänen kotimaassaan ole saatavilla asianmukaista hoitoa kivunlievitykseen, mikä olisi ihmisarvon vastaista.
Tuomio 22.11.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Maastapoistaminen – Lääkekannabis) (C‑69/21)
Vuonna 2019 Egyptin kansalainen I haki kansainvälistä suojelua Kreikassa ollessaan vielä alaikäinen. Hän ilmaisi hakemuksensa yhteydessä haluavansa, että hänet saatetaan yhteen setänsä S:n kanssa, joka on myös Egyptin kansalainen ja oleskelee laillisesti Alankomaissa. Alankomaiden valtiosihteeri hylkäsi Kreikan viranomaisten esittämän I:n vastaanottopyynnön, sillä I:n henkilöllisyyttä ja siis väitettyä sukulaisuussuhdetta S:n kanssa ei voitu vahvistaa. Valtiosihteeri jätti I:n ja S:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat sillä perusteella, että Dublin III ‑asetuksessa ei säädetä kansainvälisen suojelun hakijoiden mahdollisuudesta riitauttaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisen tekemä päätös vastaanottopyynnön hylkäämisestä. Koska tämä tutkimatta jättäminen riitautettiin Haagin alioikeudessa (Alankomaat), viimeksi mainittu tiedusteli asiasta unionin tuomioistuimelta, joka vastasi, että Dublin III ‑asetuksessa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa, velvoitetaan antamaan ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle oikeus hakea tuomioistuimessa muutosta päätökseen, jolla vastaanottopyyntö hylätään. Kyseisen alaikäisen sukulaisella ei sitä vastoin ole tällaista muutoksenhakuoikeutta.
Tuomio 1.8.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Kieltäytyminen ottamasta vastaan egyptiläistä ilman huoltajaa olevaa alaikäistä) (C‑19/21)

Meripelastus

Meripelastustoiminnassa tulee esiin kysymys siitä, miten laajat valtuudet satamajäsenvaltion viranomaisilla on valvoa Euroopan unionin toisen jäsenvaltion lippua käyttäviä aluksia meri‑ ja ympäristöturvallisuuden osalta.

Sea Watch on saksalainen humanitaarinen järjestö, joka harjoittaa aluksillaan järjestelmällistä ihmisten etsintä‑ ja pelastustoimintaa Välimerellä. Vuonna 2020 toteutettujen pelastustoimien johdosta Palermon ja Porto Empedoclen (Italia) satamaviranomaiset suorittivat kahdella sen aluksella tarkastuksia ja määräsivät pysäyttämistoimenpiteistä. Sea Watch riitautti nämä tarkastukset ja toimenpiteet. Italialainen tuomioistuin saattoi asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi selvittääkseen satamavaltion valvonta‑ ja pysäyttämisvaltuuksien laajuuden suhteessa humanitaaristen järjestöjen käyttämiin aluksiin. Unionin tuomioistuin totesi, että satamavaltio voi valvoa näitä aluksia. Se voi kuitenkin toteuttaa pysäyttämistoimenpiteitä yksinomaan, jos turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle aiheutuu ilmeistä vaaraa, mikä seikka satamavaltion on osoitettava. Unionin tuomioistuin korosti myös vilpittömän yhteistyön periaatteen merkitystä. Kyseisen periaatteen mukaan jäsenvaltioiden, eli muun muassa jäsenvaltion, joka on satamavaltio, ja jäsenvaltion, joka on lippuvaltio, on tehtävä yhteistyötä ja kuultava toisiaan käyttäessään valtuuksiaan.
Tuomio 1.8.2022, Sea Watch (yhdistetyt asiat C‑14/21 ja C‑15/21)

Asiakirjoihin tutustuminen

Julkisen toiminnan avoimuus on unionin keskeinen periaate. Kaikki unionin kansalaiset tai oikeushenkilöt voivat siis lähtökohtaisesti tutustua toimielinten asiakirjoihin. Tämä tutustumismahdollisuus voidaan kuitenkin tietyissä tapauksissa evätä.

Agrofert on tšekkiläinen holding‑yhtiö, jonka perusti alun perin Andrej Babiš, joka toimi Tšekin tasavallan pääministerinä vuosina 2017–2021. Euroopan parlamentti totesi päätöslauselmassaan, että Babiš käytti edelleen määräysvaltaa Agrofert‑konsernissa myös pääministeriksi nimittämisensä jälkeen. Koska Agrofert katsoi, ettei tämä toteamus pitänyt paikkaansa, ja halusi tietää, mitkä lähteet ja tiedot parlamentilla oli hallussaan, se pyysi oikeutta saada tutustua useisiin asiakirjoihin. Parlamentti yksilöi vastauksessaan tiettyjä asiakirjoja, jotka ovat yleisesti saatavilla, ja kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi komission Tšekin pääministerille lähettämää kirjettä ja komission laatimaa kertomusta. Unionin yleinen tuomioistuin, joka käsitteli Agrofertin parlamentin päätöksestä nostamaa kannetta, vahvisti tämän päätöksen pätevyyden. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Agrofert‑yhtiön oikeussuojan tarve oli lakannut sen päätöksen osalta, jolla sille ei annettu oikeutta tutustua kertomukseen, joka sille oli tällä välin toimitettu, ja hylkäsi kanteen päätöksestä, jolla sille ei annettu oikeutta tutustua pääministerille lähetettyyn kirjeeseen, koska tämän kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen saattoi vaarantaa komission tutkintatoimien tarkoituksen.
Tuomio 28.9.2022, Agrofert v. parlamentti (T‑174/21)

Kilpailu ja valtiontuet

Euroopan unioni soveltaa sääntöjä vapaan kilpailun suojelemiseksi. Menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, ovat kiellettyjä. Unionin oikeudessa kielletään erityisesti tietyt yrityksen ja sen kilpailijoiden väliset sopimukset tai tietojenvaihto, joilla voi olla tällainen tarkoitus tai seuraus, sekä yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö tietyillä markkinoilla. Myös valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, jolleivät ne ole perusteltuja eivätkä vääristä kilpailua yleisen edun vastaisesti.

Komissio määräsi vuonna 2009 Intel Corporationille 1,06 miljardin euron suuruisen sakon siksi, että tämä oli käyttänyt asemaansa väärin prosessorien maailmanlaajuisilla markkinoilla vuosina 2002–2007. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti tämän päätöksen vuonna 2014. Intel valitti tästä tuomiosta unionin tuomioistuimeen, joka kumosi sen vuonna 2017 oikeudellisen virheen johdosta. Unionin yleinen tuomioistuin oli virheellisesti vain todennut, että riidanalaiset alennukset saattoivat luonteensa puolesta rajoittaa kilpailua, tutkimatta, oliko kyseisillä alennuksilla konkreettisesti tällainen vaikutus. Unionin tuomioistuin palautti siis asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi asian uudelleen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi 26.1.2022 antamassaan tuomiossa, että komission arviointi siitä, voidaanko riidanalaisilla alennuksilla rajoittaa kilpailua, oli puutteellinen, ja kumosi siis osittain komission päätöksen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi riidanalaisen päätöksen osittaisen kumoamisen vaikutuksesta komission määräämän sakon määrään, ettei se voinut yksilöidä sakon sitä määrää, joka liittyy yksinomaan peittelemättömiin rajoituksiin. Se siis kumosi kokonaisuudessaan riidanalaisen päätöksen sen artiklan, jossa Intelille määrätään 1,06 miljardin euron suuruinen sakko todetusta rikkomisesta.
Tuomio 26.1.2022, Intel Corporation v. komissio (T‑286/09 RENV)
Euroopan komissio totesi 27.9.2017, että Scania AB, Scania CV AB ja Scania Deutschland GmbH ‑nimiset yhtiöt eli kolme Scania‑konsernin yksikköä, jotka valmistavat ja myyvät raskaita kuorma‑autoja, jotka on tarkoitettu pitkiin kuljetuksiin, olivat rikkoneet unionin kilpailuoikeutta. Komissio moitti kyseisiä yhtiöitä siitä, että ne olivat osallistuneet kilpailijoidensa kanssa vuoden 1997 tammikuusta vuoden 2011 tammikuuhun kartelleihin keskiraskaiden ja raskaiden kuorma‑autojen markkinoilla Euroopan talousalueella (ETA). Kyseinen päätös tehtiin niin kutsutun sekamuotoisen menettelyn jälkeen, jossa sovintomenettely ja tavanomainen hallintomenettely yhdistetään kartelliasioissa. Sovintomenettelyssä kartelliasioiden osapuolet voivat myöntää vastuunsa ja saada sitä vastaan alennuksen määrätyn sakon määrästä. Scania‑konsernin yhtiöt olivat vahvistaneet komissiolle halunsa osallistua sovintoon tähtääviin keskusteluihin. Ne vetäytyivät kuitenkin myöhemmin tästä menettelystä. Komissio teki siis sovintopäätöksen niiden yritysten osalta, jotka olivat esittäneet tätä koskevan pyynnön, ja jatkoi Scania‑konsernin yhtiöitä koskevaa tutkimusta. Kyseisille yhtiöille määrättiin 880 523 000 euron suuruinen sakko. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi konsernin yhtiöiden komission päätöksestä nostaman kanteen kokonaisuudessaan, joten komission määräämä sakko pysytettiin.
Tuomio 2.2.2022, Scania ym. v. komissio (T‑799/17)
Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti 4.5.2022 komission päätöksen, jolla hyväksytään Romanian myöntämä 36 660 000 euron suuruinen pelastamistuki romanialaiselle TAROM‑lentoyhtiölle, joka harjoittaa pääosin kansallista ja kansainvälistä matkustajaliikennettä sekä rahdin ja postin kuljetusta. Wizz Air Hungary ‑lentoyhtiö riitautti tämän päätöksen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti komission päätöksen sillä perusteella, että tuella pyritään estämään sosiaaliset vaikeudet, joita romanialaisen lentoyhtiön palvelujen keskeytymisestä aiheutuisi, kun otetaan huomioon Romanian maantie- ja rautatieinfrastruktuurin heikko kunto.
Tuomio 4.5.2022, Wizz Air Hungary v. komissio (T‑718/20)
Valencian itsehallintoalueen hallitus myönsi Fundación Valencialle, joka on Valencia CF ‑jalkapalloseuraan sidoksissa oleva yhdistys, takauksen 75 miljoonan euron suuruiselle pankkilainalle, jolla yhdistys hankki 70,6 prosenttia Valencia CF:n osakkeista. Tämän takauksen määrää korotettiin myöhemmin 6 miljoonalla eurolla. Komissio katsoi vuonna 2016, että kyse oli unionin oikeuden vastaisista valtiontuista, ja määräsi niiden takaisin perimisestä. Valencia CF riitautti tämän päätöksen unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka kumosi sen vuonna 2020 (T‑732/16). Komissio valitti unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta tämän jälkeen unionin tuomioistuimeen. Unionin tuomioistuin hylkäsi valituksen ja katsoi, että unionin yleinen tuomioistuin ei ollut asettanut komissiolle kohtuutonta todistustaakkaa vaan se oli perustellusti vain todennut, ettei komissio ollut täyttänyt niitä vaatimuksia, jotka se oli asettanut itselleen vahvistamalla tiedonannolla sääntöjä, jotka koskevat jäsenvaltioiden antamien takausten arviointia.
Tuomio 10.11.2022, komissio v. Valencia Club de Fútbol (C‑211/20 P)

Henkinen omaisuus

Immateriaalioikeudet unionin yleisessä tuomioistuimessa
Ks. video YouTubessa

Unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin varmistavat unionin hyväksymän säännöstön tulkinnan ja soveltamisen kaikkien henkisiin luomuksiin liittyvien yksinoikeuksien suojaamiseksi. Immateriaalioikeuksien eli tekijänoikeuksien ja teollisoikeuksien (tavaramerkkioikeus, mallisuoja, patenttioikeus) suoja parantaa lisäksi yritysten kilpailukykyä edistämällä luovuutta ja innovaatiota suosivaa ympäristöä. Unionin oikeudessa suojellaan myös tuotteeseen liittyvää tunnustettua taitotietoa tietyllä unionin maantieteellisellä alueella suojattujen alkuperänimitysten (SAN) avulla.

Nimitys ”Feta” rekisteröitiin vuonna 2002 suojatuksi alkuperänimitykseksi (SAN). Tätä nimitystä on siitä lähtien voitu käyttää vain Kreikkaan rajoittuvalta maantieteelliseltä alueelta peräisin olevasta juustosta kyseiseen tuotteeseen sovellettavan tuote‑eritelmän mukaisesti. Tanska katsoi, että asetusta 1151/2012 sovelletaan vain unionissa myytäviin tuotteisiin eikä se kata vientiä kolmansiin maihin. Se ei siis kieltänyt tuottajiaan viemästä tuotteitaan nimellä ”Feta”. Komissio pani Tanskaa vastaan vireille jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta koskevan menettelyn, koska se katsoi, että Tanska ei ollut noudattanut asetuksen mukaisia velvoitteitaan. Unionin tuomioistuin totesi, ettei asetuksessa jätetä vientiin tarkoitettuja tuotteita sellaisten siinä kiellettyjen toimien ulkopuolelle, joita ovat muun muassa SAN:llä suojattujen teollis‑ ja tekijänoikeuksien loukkaukset. Se totesi näin ollen, että Tanska ei ollut noudattanut velvoitteitaan, koska se ei ollut estänyt käyttämästä nimitystä ”Feta” juustoista, jotka on tarkoitettu vietäviksi kolmansiin maihin.
Tuomio 14.7.2022, komissio v. Tanska (C‑159/20)
Vuoden 2017 kesäkuussa Andorran ruhtinaskunnan hallitus haki seuraavan merkin rekisteröimistä EU‑tavaramerkiksi useita tavaroita ja palveluja varten:

. Koska Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) eväsi kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin, Andorran ruhtinaskunnan hallitus nosti kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Jotta EU‑tavaramerkki voidaan rekisteröidä, se ei saa etenkään olla kuvaileva, mikä sulkee pois sen, että sillä vain kuvaillaan sen kattamia tavaroita tai palveluja. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tuomiossaan, että tavaramerkki Andorra on kuvaileva. Kohdeyleisö voi käsittää sen siten, että sillä osoitetaan kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen alkuperää. Kyse on ehdottomasta hylkäysperusteesta, joka yksinään oikeuttaa sen, ettei merkkiä voida rekisteröidä EU‑tavaramerkiksi.
Tuomio 23.2.2022 Govern d’Andorra v. EUIPO (Andorra) (T‑806/19)
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kolme Apple Inc:n nostamaa kannetta Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) päätöksistä, joilla sanamerkki ”THINK DIFFERENT” oli julistettu menetetyksi. Apple Inc. oli vuosina 1997, 1998 ja 2005 saanut rekisteröityä sanamerkin ”THINK DIFFERENT” EU‑tavaramerkiksi muun muassa informaatio‑ ja televiestintäalan tavaroita varten. EUIPO totesi Swatch AG:n vaatimuksesta, että riidanalaisia tavaramerkkejä ei ollut otettu tosiasialliseen käyttöön kyseessä oleville tavaroille viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson kuluessa, joten se julisti riidanalaiset tavaramerkit menetetyiksi. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti EUIPO:n päätöksen. Sen mukaan Apple Inc:n oli näytettävä toteen se, että kyseiset tavaramerkit on otettu tosiasialliseen käyttöön asianomaisille tavaroille menettämisvaatimuksen esittämispäivää edeltävien viiden vuoden kuluessa, mitä se ei ollut kyennyt tekemään.
Tuomio 8.6.2022, Apple v. EUIPO – Swatch (Think different) (yhdistetyt asiat T‑26/21, T‑27/21 ja T‑28/21)
Vuonna 2017 brittiläinen yhtiö Golden Balls esitti unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) tavaramerkin BALLON D’OR menettämistä koskevan vaatimuksen, sillä kyseistä tavaramerkkiä ei sen mukaan ollut käytetty riittävästi tiettyjen tavaroiden ja palvelujen osalta. Tavaramerkki BALLON D’OR oli aikaisemmin rekisteröity ranskalaiselle Les Éditions P. Amaury ‑yhtiölle, jolla on Ballon d’oriin (vuoden parhaalle jalkapalloilijalle myönnettävä palkinto) liittyvät oikeudet. EUIPO julisti vuonna 2021 kyseisen tavaramerkin menetetyksi niiden tavaroiden ja palvelujen enemmistön osalta, joita varten se oli rekisteröity. Les Éditions P. Amauryn nostettua EUIPO:n päätöksestä kanteen unionin yleinen tuomioistuin kumosi tämän päätöksen siltä osin kuin menettämisen todettiin koskevan viihdepalveluja. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti sitä vastoin kyseisen tavaramerkin menettämisen sellaisten palvelujen osalta, jotka muodostuivat televisio‑ohjelmien levittämisestä ja koostamisesta, tapahtumien tai elokuvien tuottamisesta ja kirjojen, kuvalehtien, aikakauslehtien tai sanomalehtien julkaisemisesta.
Tuomio 6.7.2022, Les Éditions P. Amaury v. EUIPO – Golden Balls (BALLON D’OR) (T‑478/21)

Verotus

Välitön verotus kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Välittömän verotuksen, kuten esimerkiksi yhteisöverotuksen, osalta on kuitenkin noudatettava valtiontukikiellon kaltaisia Euroopan unionin perussääntöjä. Komissio valvoo siten tiettyjen jäsenvaltioiden verotusasioissa antamia ennakkoratkaisuja (tax rulings), joilla monikansallisiin yrityksiin sovelletaan erityistä verotuskohtelua, ja unionin tuomioistuinten on otettava näihin asioihin kantaa.

Verotusasioissa annetut ennakkoratkaisut ovat ratkaisuja, joita tiettyjen jäsenvaltioiden veroviranomainen antaa yritysten pyynnöstä ja joissa määritetään etukäteen vero, joka kyseisiltä yrityksiltä kannetaan. Fiat Chrysler Finance Europe, jonka kotipaikka on Luxemburgin suurherttuakunta, sai Luxemburgin veroviranomaisilta ennakkoratkaisun, jolla hyväksyttiin Fiat Chrysler Finance Europen integroituneena yhtiönä saaman korvauksen määritysmenetelmä Fiat/Chrysler‑konsernin muille yhtiöille tarjottavien palvelujen osalta. Komissio katsoi vuonna 2015, että kyseinen ennakkoratkaisu oli unionin oikeudessa tarkoitettua toimintatukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille. Fiat Chrysler Finance Europe ja Luxemburg nostivat kanteet unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka hyväksyi vuonna 2019 komission lähestymistavan ja hylkäsi kanteet. Fiat Chrysler Finance Europe ja Irlanti riitauttivat useilta osin unionin yleisen tuomioistuimen taloudellisen edun olemassaolon määrittämiseksi tekemän arvioinnin erityisesti valtiontukiin sovellettavien sääntöjen kannalta. Unionin tuomioistuin kumosi 8.11.2022 antamallaan tuomiolla unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja komission päätöksen. Unionin tuomioistuimen mukaan komissio oli soveltanut sellaista markkinaehtoperiaatetta, joka oli erilainen kuin Luxemburgin oikeudessa määritelty markkinaehtoperiaate, vaikka silloin, kun kyseistä alaa ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, ainoastaan kansalliset säännökset ovat merkityksellisiä, kun arvioidaan, onko tiettyjä liiketoimia tutkittava markkinaehtoperiaatteen valossa.
Tuomio 8.11.2022, Fiat Chrysler Finance Europe v. komissio ja Irlanti v. komissio (yhdistetyt asiat C‑885/19 P ja C‑898/19 P)

Oikeusvaltio

Oikeusvaltion kunnioittamisen varmistaminen Euroopan unionissa
Ks. video YouTubessa

Euroopan unionin perusoikeuskirja – sitovia sääntöjä, joilla on todellista vaikutusta
Ks. video YouTubessa

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa viitataan nimenomaisesti oikeusvaltioon yhtenä niistä unionin jäsenvaltioiden yhteisistä arvoista, joihin unioni perustuu. Euroopan komission jäsenvaltioita vastaan nostamien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien kanteiden tai kansallisten tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen yhteydessä unionin tuomioistuinta pyydetään yhä useammin ottamaan kantaa siihen, noudattavatko jäsenvaltiot oikeusvaltioperiaatetta. Unionin tuomioistuimen on tällöin tutkittava, noudatetaanko tätä perusarvoa kansallisella tasolla muun muassa oikeuslaitoksen osalta ja erityisesti tuomareiden nimittämismenettelyn tai kurinpitojärjestelmän yhteydessä.

Unionin tuomioistuin totesi vastauksena Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) esittämään ennakkoratkaisukysymykseen, että pelkästään se, että tuomari on nimitetty ajankohtana, jolloin jäsenvaltiossa, johon hän kuuluu, ei ollut vielä demokraattista järjestelmää, ei kyseenalaista kyseisen tuomarin riippumattomuutta ja puolueettomuutta hänen hoitaessaan myöhempiä lainkäyttötehtäviään. Etenkään kyseisen tuomarin ensimmäiseen nimittämiseen liittyvät olosuhteet eivät itsessään voi saada aikaan yksityisissä perusteltuja ja vakavia epäilyjä.
Tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank (C‑132/20)

Rajoittavat toimenpiteet ja ulkopolitiikka

Rajoittavat toimenpiteet eli pakotteet ovat keskeinen Euroopan unionin yhteisen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) toteuttamisväline. Niitä käytetään osana yhdennettyä ja kattavaa toimintaa, johon kuuluu etenkin poliittinen vuoropuhelu. Unioni turvautuu niihin muun muassa unionin arvojen, olennaisten intressien ja turvallisuuden suojelemiseksi sekä konfliktien ehkäisemiseksi ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Pakotteilla pyritään näet saamaan aikaan muutos niiden kohteena olevien henkilöiden tai yhteisöjen politiikassa tai toiminnassa ja siten edistämään YUTP:n tavoitteita.

Libyassa tapahtuneiden vakavien ihmisoikeusloukkausten johdosta Euroopan unionin neuvosto kohdisti vuoden 2020 lokakuussa rajoittavia toimenpiteitä Jevgeni Viktorovitš Prigožiniin, joka on venäläinen liikemies, jolla on läheiset suhteet Wagner‑ryhmään, joka osallistuu sotilasoperaatioihin kyseisessä valtiossa. Päätöksen voimassaoloa jatkettiin vuoden 2021 heinäkuussa. Näillä toimenpiteillä jäädytetään sellaisten henkilöiden varat, jotka osallistuvat toimiin tai tukevat toimia, jotka uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta. Prigožin nosti näistä toimenpiteistä kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa, jotta tämä kumoaisi ne. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen. Se katsoi muun muassa, että Wagner‑ryhmä oli mahdollista yksilöidä esitettyjen todisteiden – joita olivat muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportin otteet ja eri lähteistä, kuten tietotoimistoista tai tiedotusvälineistä, peräisin olevat lehdistöartikkelit (joihin kuului valokuvia ja todistajanlausuntoja) – perusteella ja että näihin todisteisiin sisältyi täsmällisiä ja yhtäpitäviä tietoja kyseisen ryhmän toiminnoista, jotka uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta ja turvallisuutta. Todistusaineisto sisälsi myös konkreettisia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka osoittavat, että Prigožinillä on paljon läheisiä suhteita Wagner‑ryhmään.
Tuomio 1.6.2022, Prigožin v. neuvosto (T‑723/20)

Lainkäyttötoiminta

A | Unionin tuomioistuin vuonna 2022B |Unionin yleinen tuomioistuin vuonna 2022C | Oikeuskäytäntö vuonna 2022

A | Unionin tuomioistuin vuonna 2022

Unionin tuomioistuimen toiminta ja kehitys

Koen Lenaerts

Euroopan unionin tuomioistuimen presidentti

Unionin tuomioistuimen jäsenet

K. Lenaerts

L. Bay Larsen

A. Arabadjiev

A. Prechal

K. Jürimäe

C. Lycourgos

E. Regan

M. Szpunar

M. Safjan

P. G. Xuereb

L. S. Rossi

D. Gratsias

M. L. Arastey Sahún

J. Kokott

M. Ilešič

J.-C. Bonichot

T. von Danwitz

S. Rodin

F. Biltgen

M. Campos Sánchez-Bordona

N. J. Cardoso da Silva Piçarra

G. Pitruzzella

I. Jarukaitis

P. Pikamäe

A. Kumin

N. Jääskinen

N. Wahl

J. Richard de la Tour

A. Rantos

I. Ziemele

J. Passer

A. M. Collins

M. Gavalec

N. Emiliou

Z. Csehi

O. Spineanu-Matei

T. Ćapeta

L. Medina

A. Calot Escobar

B | Unionin yleinen tuomioistuin vuonna 2022

Unionin yleisen tuomioistuimen toiminta ja kehitys

Marc van der Woude

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti

Uutta oikeuskäytännössä

Savvas S. Papasavvas

Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentti

Unionin yleisen tuomioistuimen jäsenet

M. van der Woude

S. Papasavvas

D. Spielmann

A. Marcoulli

F. Schalin

R. da Silva Passos

J. Svenningsen

M. J. Costeira

K. Kowalik-Bańczyk

A. Kornezov

L. Truchot

O. Porchia

M. Jaeger

S. Frimodt Nielsen

H. Kanninen

J. Schwarcz

M. Kancheva

E. Buttigieg

V. Tomljenović

S. Gervasoni

L. Madise

V. Valančius

N. Półtorak

I. Reine

P. Nihoul

U. Öberg

A | Unionin tuomioistuin vuonna 2022
B |Unionin yleinen tuomioistuin vuonna 2022
C | Oikeuskäytäntö vuonna 2022