Jäsenten esittely

Add

Koen Lenaerts on syntynyt Mortselissa (Belgia) vuonna 1954. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1977 Katholieke Universiteit Leuvenissa (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia), jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Harvard Universityssä (Harvardin yliopisto, Yhdysvallat). Hän suoritti siellä vuonna 1978 Master of Laws ‑tutkinnon ja vuonna 1979 Master in Public Administration ‑tutkinnon. Katholieke Universiteit Leuveniin palattuaan hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1982.

Lenaerts aloitti työuransa Katholieke Universiteit Leuvenissa vuonna 1979 assistenttina, ja hänet nimitettiin eurooppaoikeuden professoriksi vuonna 1983. Yliopistouransa aikana hän toimi opetustehtävissä myös Collège d’Europessa Bruggessa (Belgia) vuosina 1984–1989 sekä Harvard Law Schoolissa (Harvardin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat) vierailevana professorina vuonna 1989.

Lenaerts aloitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa lakimiesavustajana tuomari René Joliet’n kabinetissa, jossa hän työskenteli vuosina 1984–1985, ja tämän jälkeen hän työskenteli asianajajana vuosina 1986–1989 Brysselin asianajajaliiton jäsenenä.

Lenaerts nimitettiin Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomariksi 25.9.1989, jolloin vastaperustettu tuomioistuin aloitti toimintansa. Hän hoiti kyseistä virkaa yli 14 vuoden ajan, kunnes hänet nimitettiin 7.10.2003 tuomariksi yhteisöjen tuomioistuimeen. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi kahdelle peräkkäiselle toimikaudelle 9.10.2006–8.10.2012, ja 9.10.2012 hänet valittiin unionin tuomioistuimen varapresidentiksi.

Lenaerts valittiin unionin tuomioistuimen presidentiksi 8.10.2015, josta lähtien hän on hoitanut tätä tehtävää.

Thomas von Danwitz on syntynyt Bedburg/Erftissä (Saksa) vuonna 1962. Hän opiskeli Rheinische Friedrich-Wilhelms-Universität Bonnissa (Bonnin yliopisto, Saksa), jossa hän suoritti oikeustieteen ensimmäisen valtiontutkinnon vuonna 1986, ja Université de Genèvessä (Geneven yliopisto, Sveitsi). Hän teki väitöskirjan Rheinische Friedrich-Wilhelms-Universität Bonnissa ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1988. Von Danwitz on opiskellut myös École nationale d'administrationissa (Ranska), jossa hän suoritti julkishallinnon kansainvälisen loppututkinnon vuonna 1990. Vuonna 1992 hän suoritti juridisen harjoittelun Kölnissä (Saksa) saaden oikeustieteen toisen valtiontutkinnon, jonka jälkeen hänelle myönnettiin vuonna 1996 jatkokoulutuksen opettajan pätevyys Rheinische Friedrich-Wilhelms-Universität Bonnissa, jossa hän työskenteli tutkijana.

Von Danwitzin tutkimustyö keskittyi ensisijaisesti saksalaiseen julkisoikeuteen ja eurooppaoikeuteen, ja hän opetti näitä aineita vuosina 1996–2003 professorina Ruhr-Universität Bochumissa (Bochumin yliopisto, Saksa), jonka oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani hän oli vuosina 2000–2001. Vuosina 2003–2006 hän opetti Universität zu Kölnissä (Kölnin yliopisto, Saksa), jonka julkisoikeuden ja hallintotieteiden laitoksen johtajaksi hänet valittiin vuonna 2006.

Von Danwitz on työskennellyt yliopistourallaan Tufts Universityn Fletcher School of Law and Diplomacyn (Tuftsin yliopisto, Yhdysvallat) vierailevana professorina vuonna 2000, Université François Rabelais de Toursissa (Ranska) vuosina 2001–2006 ja Université de Paris I Panthéon-Sorbonnessa (Pariisin yliopisto, Ranska) vuosina 2005–2006. Vuonna 2005 hän työskenteli opettajana ja tutkijana University of California, Berkeleyssä (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat). Hänestä tuli vuonna 2004 Deutsche Juristentagin (Saksan juristipäivät) pysyvän valtuuston jäsen, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2014 asti.

Von Danwitz nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2006. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä 9.10.2012–8.10.2018. Von Danwitz valittiin unionin tuomioistuimen varapresidentiksi 8.10.2024.

François Biltgen on syntynyt Luxemburgissa (Luxemburg) vuonna 1958. Hän suoritti vuonna 1981 oikeustieteellisen loppututkinnon ja vuonna 1982 yhteisöjen oikeuden jatkotutkinnon (DEA) Université de Paris II Panthéon-Assasissa (Pariisin oikeus-, talous- ja yhteiskuntatieteiden yliopisto, Ranska). Hän suoritti samana vuonna tutkinnon Institut d’études politiques de Paris’ssa (Pariisin valtio-opillinen instituutti, Ranska).

Biltgen hyväksyttiin Luxemburgin asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1987, ja hän toimi asianajajana vuosina 1987–1999. Hän teki samanaikaisesti poliittista uraa Luxemburgin parlamentin kristillis-sosialistisen puolueen parlamentaarisen ryhmän sihteerinä vuosina 1983–1994 sekä Esch-sur-Alzetten (Luxemburg) kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1987–1999 ja kaupunginhallituksen jäsenenä vuosina 1997–1999. Hän oli myös Euroopan unionin alueiden komitean Luxemburgin valtuuskunnan varajäsen vuosina 1994–1999. Hänet valittiin vuonna 1994 Luxemburgin parlamenttiin kansanedustajaksi viisivuotiskaudelle, ja hän osallistui aktiivisesti lainsäädäntötyöhön muun muassa usean unionin oikeuden toimia koskevan lainsäädäntöhankkeen esittelijänä.

Vuoden 1999 parlamenttivaalien jälkeen Biltgenistä tuli Luxemburgin hallituksen jäsen, ja hän hoiti useita ministerinsalkkuja: hän oli työministeri, uskonnollisten asioiden ministeri, suhteista kansanedustuslaitokseen vastaava ministeri ja toinen viestintäministeri vuosina 1999–2004, työministeri, uskonnollisten asioiden ministeri sekä kulttuuri-, korkeakoulu- ja tutkimusasioista vastaava ministeri vuosina 2004–2009 ja oikeusministeri, julkishallinto- ja hallinnonuudistusministeri, korkeakoulu- ja tutkimusasioista vastaava ministeri, viestintäministeri ja uskonnollisten asioiden ministeri vuosina 2009–2013.

Biltgenin ministerivastuiden yhteydessä hoitamat tehtävät kuvastuvat myös hänen kansainvälisistä vastuutehtävistään. Hän toimi vuonna 2005 Euroopan unionin neuvoston kokousten puheenjohtajana useissa kokoonpanoissa. Vuosina 2005 ja 2009 Biltgen toimi Bolognan prosessin ministerien konferenssin toisena puheenjohtajana ja vuosina 2012–2013 Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ministerineuvoston varapuheenjohtajana.

Biltgen nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2013, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 8.10.2024 lähtien.

Küllike Jürimäe on syntynyt Haapsalussa (Viro) vuonna 1962. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon (joka vastaa Master-tutkintoa) Tartu ülikoolissa (Tarton yliopisto, Viro) vuonna 1986. Hän jatkoi korkeakouluopintojaan Viron diplomaattikoulussa, josta hän valmistui vuonna 1992. Hän suoritti vuonna 2003 European Master –tutkinnon ihmisoikeuksista ja demokratisaatiosta Università degli Studi di Padovassa (Padovan yliopisto, Italia) ja University of Nottinghamissa (Nottinghamin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) suorittamansa opintojakson päätteeksi.

Jürimäe työskenteli vuodesta 1986 viiden vuoden ajan syyttäjänä Tallinnassa (Viro). Vuosina 1991–1993 hän toimi oikeudellisena neuvonantajana ja vuosina 1992–1993 pääneuvonantajana Eesti Kaubandus-Tööstuskodassa (Viron kauppa‑ ja teollisuuskamari). Vuosina 1993–2004 hän työskenteli tuomarina Tallinna Ringkonnakohusissa (Tallinnan ylioikeus, Viro).

Jürimäe nimitettiin 12.5.2004 tuomariksi unionin yleiseen tuomioistuimeen. Hän on ollut 23.10.2013 alkaen tuomari unionin tuomioistuimessa, jossa hän on hoitanut 8.10.2021 alkaen jaoston puheenjohtajan tehtäviä.

Constantinos Lycourgos on syntynyt Nikosiassa (Kypros) vuonna 1964. Hän suoritti vuonna 1985 oikeustieteen tutkinnon ja vuonna 1987 yhteisön oikeuden erikoistumisopinnot Université Panthéon-Assas Paris II:ssä (Pariisin yliopisto, Ranska), jossa hän väitteli vuonna 1991 oikeustieteen tohtoriksi.

Lycourgos hyväksyttiin Kyproksen asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1993, ja hän toimi asianajajana Nikosian asianajajayhteisössä vuoteen 1996 asti, jolloin hänet nimitettiin Kyproksen ulkoasiainministerin Eurooppa-asioiden erityisavustajaksi. Hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1999, jolloin hän siirtyi unionin oikeuden neuvonantajaksi Kyproksen valtionhallinnon oikeudelliselle osastolle vuosiksi 1999–2002. Vuosina 1998–2003 hän oli Kyproksen liittymisestä Euroopan unioniin vastanneen neuvotteluryhmän jäsen ja oli vuosina 2002–2014, Kyprosta koskevan ongelman kokonaisratkaisuun tähdänneissä neuvotteluissa mukana olleen kyproksenkreikkalaisten delegaation jäsen.

Lycourgos toimi vuosina 2002–2007 Kyproksen valtionhallinnon johtavana juristina ja vuosina 2007–2014 valtionasianajajana. Vuosina 2003–2014 hän johti Kyproksen valtionhallinnon oikeudellisen osaston unionin oikeuden osastoa ja edusti samanaikaisesti, vuosina 2004–2014, valtionasiamiehenä Kyproksen hallitusta Euroopan unionin tuomioistuimissa.

Lycourgos nimitettiin 8.10.2014 tuomariksi unionin tuomioistuimeen, jossa hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 8.10.2021 alkaen.

Irmantas Jarukaitis on syntynyt Prienaissa (Liettua) vuonna 1973. Hän suoritti Vilniaus universitetasissa (Vilnan yliopisto, Liettua) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1997 ja oikeustieteen tohtorintutkinnon vuonna 2008. Hän on työskennellyt samaisessa yliopistossa opetustehtävissä, aluksi assistenttina ja sittemmin apulaisprofessorina vuosina 1999–2018. Hän on toiminut myös muissa tehtävissä oikeustieteen tutkimuksen alalla ja julkaissut lukuisia eurooppaoikeutta ja valtiosääntöoikeutta käsitteleviä artikkeleita. Yliopistotehtäviensä ohella hän osallistui aktiivisesti Liettuan eurooppaoikeuden yhdistyksen perustamiseen ja oli yksi sen perustajista.

Jarukaitis aloitti vuonna 1997 maansa valtionhallinnon palveluksessa Liettuan oikeusministeriön eurooppaoikeuden osastolla. Hän työskenteli siellä johtavana erityisasiantuntijana ja osastopäällikkönä vuosina 2002–2003 ja apulaisylijohtajana vuosina 2004–2010. Vuosina 2010–2018 hän työskenteli tuomarina Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasissa (Liettuan ylin hallintotuomioistuin), jonka varapresidentti hän oli vuosina 2012–2017. Lisäksi vuosina 2015–2017 hän oli kyseisen tuomioistuimen vt. presidentti sekä Teisėjų taryban (tuomarineuvosto, Liettua) jäsen.

Jarukaitis nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 8.10.2018, ja hän on toiminut jaoston puheenjohtajan tehtävissä 8.10.2024 lähtien.

Maria Lourdes Arastey Sahún on syntynyt Tarragonassa (Espanja) vuonna 1959. Hän suoritti oikeustieteen loppututkinnon Universitat de Barcelonassa (Barcelonan yliopisto, Espanja) vuonna 1983 ja osallistui sen jälkeen, vuosina 1984–1985, tuomareiden ammatilliseen koulutukseen Escuela Judicialissa (kansallinen tuomarikoulu, Espanja).

Arastey Sahún nimitettiin alioikeuden tuomariksi Juzgado de Distrito de Sant Feliu de Llobregatiin (Sant Feliu de Llobregatin alioikeus, Espanja) ja Juzgado de Distrito de Barcelonaan (Barcelonan alioikeus, Espanja) vuosiksi 1985–1989. Vuonna 1989 hänet nimitettiin yhdeksi vuodeksi Juzgado de lo Social nº 7 de Barcelonaan (Barcelonan työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin nro 7, Espanja), jonka jälkeen hän siirtyi Tribunal Superior de Justicia de Cataluñan (Katalonian itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja) sosiaaliasioiden jaostoon, jossa hän työskenteli vuoteen 2009 asti. Vuonna 2009 Arastey Sahún nimitettiin tuomariksi Tribunal Supremoon (ylin tuomioistuin, Espanja). Vuosina 2013–2021 hän oli myös tuomarina Pohjois-Atlantin puolustusliiton (NATO) hallintotuomioistuimessa (Bryssel, Belgia).

Tuomioistuinuransa ohella Arastey Sahún on toiminut myös opetustehtävissä. Hän oli vuosina 1998–2008 Universitat de Barcelonan työ- ja sosiaalioikeuden apulaisprofessori. Hän on toiminut myös opettajana kansallisissa tuomarikouluissa muun muassa Espanjassa (säännöllisesti), Bulgariassa (vuonna 2008), Romaniassa (vuonna 2008) sekä Väli-Amerikan ja Karibian alueen Juan Carlos I ‑tuomarikoulussa (vuonna 2006). Arastey Sahún on puhunut konferensseissa ja osallistunut seminaareihin monissa yliopistoissa. Hän on ollut jäsenenä useissa elimissä, jotka toimivat unionin oikeuden, tuomareiden koulutuksen ja osaamisen tarkastelun sekä vaihtoehtoisen konfliktienratkaisun aloilla.

Lourdes Arastey Sahún nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2021, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 8.10.2024 lähtien.

Maciej Szpunar on syntynyt Krakovassa (Puola) vuonna 1971. Hän suoritti oikeustieteen loppututkinnon Uniwersytet Śląskissa (Sleesian yliopisto, Puola) vuonna 1995 ja Bruggen Collège d'Europessa (Belgia) vuonna 1996. Hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2000, ja hänestä tuli oikeustieteen dosentti vuonna 2009 ja Uniwersytet Śląskin oikeustieteen professori vuonna 2013. Hän toimi vierailevana tutkijana vuonna 1998 Cambridgen Jesus Collegessa (Yhdistynyt kuningaskunta), vuonna 1999 Université de Liègessä (Liègen yliopisto, Belgia) ja vuonna 2003 Firenzen Eurooppa-instituutissa (Italia).

Szpunar hyväksyttiin vuonna 2001 Katowicen asianajajayhteisöön, ja hän työskenteli asianajajana vuoteen 2008 saakka. Vuosina 2001–2008 hän oli myös Puolan oikeusministeriön siviilioikeuden kodifiointikomission kansainvälisen yksityisoikeuden komitean jäsen.

Szpunar työskenteli Puolan Euroopan-integraatiokomitean kanslian alivaltiosihteerinä vuosina 2008–2009 ennen kuin siirtyi Puolan ulkoministeriön palvelukseen vuosiksi 2010–2013. Näiden kolmen vuoden ajan hän toimi Puolan valtionasiamiehenä useissa Euroopan unionin tuomioistuinten käsittelemissä asioissa.

Szpunar ylläpiti yhteyttä yliopistotutkimuksen alaan ja oli jäsenenä usean oikeustieteellisen julkaisun toimitusneuvostossa julkaisten samanaikaisesti useita julkaisuja eurooppaoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden alalta.

Szpunar nimitettiin unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi 23.10.2013, ja hän on hoitanut ensimmäisen julkisasiamiehen tehtäviä 11.10.2018 lähtien.

Siniša Rodin on syntynyt Zagrebissa (Kroatia) vuonna 1963. Hän suoritti vuonna 1987 oikeustieteen tutkinnon Sveučilište u Zagrebussa (Zagrebin yliopisto, Kroatia) ja jatkoi opintojaan Yhdysvalloissa, jossa hän suoritti vuonna 1992 Master of Laws ‑tutkinnon University of Michiganissa (Michiganin yliopisto). Palattuaan Kroatiaan hän suoritti jatko-opintoja Sveučilište u Zagrebussa, josta hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1995. Vuosina 2001–2002 hän oli Harvard Universityssä (Harvardin yliopisto, Yhdysvallat) Fulbright-stipendiaattina ja vierailevana tutkijana.

Rodin aloitti työuransa vuonna 1987 Sveučilište u Zagrebussa apulaisprofessorina. Hän on hoitanut siellä vuodesta 2003 alkaen unionin oikeuden professorin virkaa ja ollut vuodesta 2006 Jean Monnet ‑oppituolin haltija; hänelle myönnettiin vuonna 2011 Jean Monnet ‑oppituoli ad personam. Vuonna 2012 hänestä tuli Cornell Law Schoolin (Cornellin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat) vieraileva professori. Rodin on julkaissut yliopistouransa aikana useita tutkimuksia, jotka ovat lisänneet tietoa unionin oikeudesta Kroatiassa.

Vuosina 2006–2011 Rodin oli jäsenenä työryhmässä, joka määritteli Kroatian Euroopan unioniin liittymisen neuvottelukehyksen ja liittymisprosessin, ja toimi sen ohella vuosina 2009–2010 Kroatian perustuslakiuudistuskomitean jäsenenä ja Kroatian unioniin liittymistä valmistelleen työryhmän puheenjohtajana.

Rodin on unionin tuomioistuimen ensimmäinen kroatialainen tuomari, ja hän on hoitanut tätä tehtävää 4.7.2013 alkaen.

Andreas Kumin on syntynyt Grazissa (Itävalta) vuonna 1965. Hän opiskeli oikeustiedettä Karl-Franzens-Universität Grazissa (Grazin yliopisto, Itävalta), jossa hän suoritti oikeustieteen loppututkinnon vuonna 1987 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1990. Hän suoritti samaisessa yliopistossa käännöstieteen alemman tutkinnon vuonna 1988. Virkamieskoulutustaan varten hän päätti vuonna 1991 jatkaa opintojaan Ranskassa École nationale d’administrationissa (ENA, Ranska), jossa hän suoritti vuonna 1992 julkishallinnon laajan kansainvälisen opinto-ohjelman loppututkinnon.

Kumin aloitti vuonna 1990 työuransa Itävallan ulkoministeriön virkamiehenä, jossa hän työskenteli vuoteen 1994 aluksi oikeuspalvelussa ja sittemmin taloudellisen ja eurooppalaisen integraation pääosastolla. Vuosina 1994–2000 hän toimi neuvonantajana Itävallan pysyvässä edustustossa Yhdistyneissä kansakunnissa ja erityisissä toimielimissä Genevessä (Sveitsi). Vuosina 2000–2019 hän jatkoi Itävallan ulkoministeriön palveluksessa aluksi ˮEuroopan unionin ensimmäiseen pilariin liittyvät oikeudelliset kysymyksetˮ ‑yksikön päällikkönä ja sittemmin, vuosina 2005–2019, eurooppaoikeuden osaston päällikkönä.

Kumin on julkaissut useita unionin oikeutta koskevia julkaisuja akateemisella urallaan, jonka hän aloitti vuonna 2007 opettajana Leopold-Franzens-Universität Innsbruckin (Innsbruckin yliopisto, Itävalta) eurooppaoikeuden ja kansainvälisen oikeuden instituutin laitoksella. Vuosina 2012–2018 Kumin toimi lehtorina Diplomatische Akademie Wienissä (Wienin diplomaattinen akatemia, Itävalta), ja hän on vuodesta 2014 alkaen hän on ollut useiden seminaarien apulaisjohtajana Wirtschaftsuniversität Wienissä (Wienin kauppakorkeakoulu, Itävalta). Vuosina 2014–2019 hän työskenteli professorina Karl-Franzens-Universität Grazin eurooppaoikeuden laitoksella, jossa hän opettaa edelleen kunniaprofessorina, jonka arvo hänelle myönnettiin vuonna 2020.

Kumin nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 20.3.2019, josta lähtien hän on hoitanut tätä tehtävää.

Niilo Jääskinen on syntynyt Mikkelissä (Suomi) vuonna 1958. Hän suoritti Helsingin yliopistossa (Suomi) vuonna 1980 oikeustieteen kandidaatin tutkinnon ja vuonna 1982 oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi samaisesta yliopistosta vuonna 2008. Jääskinen kiinnostui opetustehtävistä hyvin varhain, ja hän aloitti opetustehtävät Helsingin yliopistossa jo vuonna 1980 ja toimi näissä tehtävissä vuoteen 1986 saakka.

Vuonna 1983 Jääskinen työskenteli yhden vuoden ajan Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa (Suomi) notaarina ja vt. käräjätuomarina. Toimittuaan vuosina 1987–1989 Suomen oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvoksena, hänet nimitettiin päälliköksi ministeriön ETA-yksikköön, jota hän johti vuosina 1990–1995. Samanaikaisesti hän toimi vuosina 1989–1990 ulkoministeriön lainsäädäntöneuvoksena. Jääskinen osallistui Suomen EU-jäsenyysneuvotteluihin ollen vastuussa oikeudellisista ja institutionaalisista kysymyksistä ja toimi tämän jälkeen vuosina 1995–2000 eduskunnan kanslian valiokuntaneuvoksena ja suuren valiokunnan sihteerinä Eurooppa-asioissa.

Siirryttyään oikeuslaitoksen palvelukseen Jääskinen toimi korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) määräaikaisena hallintoneuvoksena vuosina 2000–2002 ja tuomarina vuosina 2003–2009.

Hän aloitti unionin tuomioistuimessa julkisasiamiehenä 7.10.2009 ja hoiti tätä tehtävää 7.10.2015 saakka. Kotimaahansa palattuaan Jääskinen toimi jälleen korkeimman hallinto-oikeuden tuomarina vuosina 2015–2019 ja presidentin sijaisena vuosina 2018–2019.

Jääskinen nimitettiin 7.10.2019 unionin tuomioistuimen tuomariksi, ja hän on ollut tässä tehtävässä siitä lähtien.

Dimitrios Gratsias on syntynyt Ateenassa (Kreikka) vuonna 1957. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Ethniko kai Kapodistriako Panepistimio Athinonissa (Ateenan yliopisto, Kreikka) vuonna 1980 ja julkisoikeuden jatkotutkinnon (DEA) université de Paris I Panthéon-Sorbonnessa (Pariisin yliopisto, Ranska) vuonna 1981. Seuraavana vuonna hän suoritti Centre universitaire d'études communautaires et européennesissa (eurooppaopintojen laitos, université Paris I, Ranska) eurooppaoikeuden jatkotutkinnon.

Gratsias aloitti vuonna 1985 työuransa Symvoulio tis Epikrateiasissa (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka), jossa hän hoiti esittelijän tehtäviä vuoteen 1992 saakka. Tämän jälkeen hänet nimitettiin vuonna 1992 esittelijäneuvokseksi ja vuonna 2005 ylimmän hallintotuomioistuimen jäseneksi. Näiden tehtävien ohella hänet nimitettiin vuonna 1998 kahdeksi vuodeksi (1998–1999) Anotato Eidiko Dikastirion (ylin erityistuomioistuin, Kreikka) ylimääräiseksi jäseneksi, ja hän toimi vuonna 2006 Eidiko Dikastirio Agogon Kakodikiasin (virkavelvollisuuden rikkomisia käsittelevä erityistuomioistuin, Kreikka) jäsenenä. Vuonna 2008 hän oli Anotato Dikastiko Symvoulio Dioikitikis Dikaiosinisin (ylin hallinto-oikeudellinen tuomarineuvosto, Kreikka) jäsen. Vuosien 2009–2010 istuntokaudella hän hoiti hallinto-oikeuksien tarkastajan tehtäviä.

Gratsias työskenteli vuosina 1994–1996 yhteisöjen tuomioistuimessa lakimiesavustajana julkisasiamies Georges Cosmasin kabinetissa.

Gratsias oli unionin yleisen tuomioistuimen tuomari 25.10.2010–6.10.2021 ja hoiti jaoston puheenjohtajan tehtäviä kahdella peräkkäisellä toimikaudella 18.9.2013–30.9.2019. Hän on ollut unionin tuomioistuimen tuomari 7.10.2021 lähtien.

Miroslav Gavalec on syntynyt Zlínissä (Tšekkoslovakia) vuonna 1961. Hän suoritti aluksi České vysoké učení technické v Prazessa (Prahan teknillinen yliopisto, Tšekkoslovakia) konetekniikan insinöörin loppututkinnon lämpövoimakoneiden ja ydinlaitteiden alalta. Tämän jälkeen hän hoiti useita tehtäviä ydinvoima-alalla vuosina 1986–1991.

Kiinnostus yhteiskuntatieteisiin johti hänet vuosiksi 1990–1995 oikeustieteen opintojen pariin Univerzita Komenského v Bratislaveen (Bratislavan Comenius-yliopisto, Slovakia), ja hän suoritti siellä vuonna 1995 oikeustieteen Magister-loppututkinnon ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon (PhD) vuonna 2010.

Hänet nimitettiin vuonna 2001 kaupallisten asioiden ja perheasioiden sekä hallinnollisten riita-asioiden tuomariksi Okresný súd Bratislava III:n (Bratislava III:n piirioikeus, Slovakia). Hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2005, jolloin hän siirtyi Najvyšší súd Slovenskej republikyn (Slovakian tasavallan ylin tuomioistuin) palvelukseen, jossa hän toimi aluksi hallinnollisten asioiden jaoston tuomarina ja vuodesta 2009 hallinnollisten asioiden jaoston 1. osaston puheenjohtajana.

Tuomioistuinuransa ohella Gavalec toimi myös opetustehtävissä. Vuosina 2005–2011 hän toimi opettajana Paneurópska vysoká školan (paneurooppalainen korkeakoulu, Slovakia) talous- ja hallintotieteen instituutissa. Vuosina 2006–2014 hän opetti siellä hallinto-oikeuden ja yksityisoikeuden instituutissa.

Gavalec oli ympäristöoikeuteen erikoistuneiden tuomareiden eurooppalaisen foorumin (EUFJE) jäsen vuosina 2005–2020 ja Euroopan hallintotuomareiden yhdistyksen (AEAJ) jäsen vuosina 2006–2015.

Gavalec nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2021.

Juliane Kokott on syntynyt Frankfurt am Mainissa (Saksa) vuonna 1957. Hän opiskeli oikeustiedettä Universität Bonnissa (Bonnin yliopisto, Saksa) ja Université de Genèvessä (Geneven yliopisto, Sveitsi) vuosina 1976–1982. Hän suoritti Fulbright-stipendiaattina American University, Washington DC:ssä (Washington DC:n yliopisto, Yhdysvallat) LL.M.-tutkinnon vuonna 1983. Eurooppaan palattuaan hän suoritti oikeustieteen tohtorintutkinnon Universität Heidelbergissä (Hedelbergin yliopisto, Saksa) vuonna 1985 ja Harvard Universityssä (Harvardin yliopisto, Yhdysvallat) vuonna 1990. Lisäksi hän on suorittanut Académie Internationale de Droit Constitutionnelin (kansainvälinen valtiosääntöoikeuden akatemia, Tunis, Tunisia) loppututkinnon vuonna 1985.

Kokott aloitti opettamisen yliopistossa vuonna 1991 vierailevana professorina University of California, Berkeleyssä (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat). Yliopistoura jatkui tämän jälkeen Saksassa, jossa hän toimi saksalaisen ja ulkomaisen julkisoikeuden, kansainvälisen oikeuden ja eurooppaoikeuden professorina Universität Augsburgissa (Augsburgin yliopisto) vuonna 1992, Universität Heidelbergissä vuonna 1993 ja Heinrich-Heine-Universität Düsseldorfissa (Düsseldorfin yliopisto) vuosina 1994–1999. Hän sai vuonna 1999 professorinviran Universität St. Gallenista (St. Gallenin yliopisto, Sveitsi), jossa hän opetti kansainvälistä oikeutta, kansainvälistä kauppaoikeutta ja eurooppaoikeutta. Vuonna 2000 hän toimi Universität St. Gallenin eurooppaoikeuden ja kansainvälisen kauppaoikeuden instituutin johtajana ja vuosina 2001–2003 kauppaoikeuden erikoistumisohjelman apulaisjohtajana.

Kokott on työskennellyt myös Saksan valtiolle, joka nimitti hänet vuonna 1995 ylimääräiseksi tuomariksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) sovittelu- ja välitystuomioistuimeen. Hän hoiti vuoteen 2003 asti Wissenschaftliche Beirat der Bundesregierung ”Globale Umweltveränderungenin” (WBGU) (Saksan globaalin muutoksen neuvosto) varapuheenjohtajan tehtäviä.

Kokott nimitettiin unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi 7.10.2003. Hän hoiti ensimmäisen julkisasiamiehen tehtävää vuosina 2006–2007.

Alexander Arabadjiev on syntynyt Blagoevgradissa (Bulgaria) vuonna 1949. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Sofijski universitet ”Sveti Kliment Ohridskissa” (Sofian yliopisto, Bulgaria) vuonna 1972.

Arabadjiev nimitettiin vuonna 1975 tuomariksi Rayonen sad Blagoevgradiin (Blagoevgradin alioikeus, Bulgaria), jossa hän työskenteli vuoteen 1983, jolloin hän siirtyi vuoteen 1986 saakka Okrazhen sad Blagoevgradiin (Blagoevgradin alueellinen tuomioistuin, Bulgaria). Hän työskenteli seuraavaksi tuomarina Varhoven Sadissa (ylin tuomioistuin, Bulgaria) vuosina 1986–1991 ja Konstitutsionen sadissa (perustuslakituomioistuin, Bulgaria) vuosina 1991–2000. Hänet nimitettiin Euroopan ihmisoikeustoimikunnan jäseneksi vuosiksi 1997–1999.

Arabadjiev keskeytti tuomioistuinuransa vuosiksi 2001–2006 keskittyäkseen Bulgarian Euroopan unioniin liittymisen järjestelyihin, joihin hän osallistui paitsi Bulgarian parlamentin jäsenenä, myös Euroopan parlamentin tarkkailijana elokuusta 2005 joulukuuhun 2006. Euroopan tulevaisuutta käsitelleen valmistelukunnan jäsenen asemassa hän osallistui vuosina 2002–2003 vuoden 2004 EU‑laajentumisen unionille aiheuttamien haasteiden strategisten ratkaisujen laatimiseen.

Arabadjiev nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 12.1.2007, joitakin päiviä Bulgarian Euroopan unioniin liittymisen jälkeen, ja hän on hoitanut näitä tehtäviä siitä lähtien. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä 9.10.2018–7.10.2024.

Eugene Regan on syntynyt Kilcoonissa (Irlanti) vuonna 1952. Hän suoritti University College Dublinissa (Dublinin yliopisto, Irlanti) valtiotieteen ja taloustieteen loppututkinnon vuonna 1974 ja kansantaloustieteen loppututkinnon vuonna 1975. Hän täydensi opintojaan kansainvälisen oikeuden ja oikeusvertailun loppututkinnolla Université libre de Bruxellesissä (Brysselin yliopisto, Belgia) vuonna 1979.

Vuonna 1975 Regan työskenteli vuoden ajan ekonomistina Irish Farmers’ Associationissa (IFA) (Irlannin maanviljelijäjärjestö, Dublin). Vuosina 1975–1979 hän toimi useissa Irlannin maataloussektorin suojelemiseen liittyvissä tehtävissä sekä IFA:n Euroopan talousyhteisössä olevan edustuston johtajana. Hän oli Irish Meat Exporters Associationin (Irlannin lihanviejien järjestö) toimitusjohtaja vuosina 1980–1984. Toimittuaan vuosina 1985–1988 Euroopan komission kilpailuasioista vastaavan komissaari Peter Sutherlandin poliittisena neuvonantajana hän palasi maatalousalan tehtäviin vuosiksi 1989–1995 Irlannin lihamarkkinoiden merkittävän toimijan toimitusjohtajan asemassa.

Regan suoritti vuonna 1985 Barristerin tutkinnon Honorable Society of King’s Innsissä (Dublin). Hän työskenteli asianajajana ja oli Irlannin asianajajayhteisön jäsen Barristerina vuosina 1995–2005 ja Senior Counselina vuosina 2005–2015. Vuosina 2007–2011 hän oli myös Seanadin (Irlannin parlamentin ylähuone) jäsen.

Regan nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2015. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä 9.10.2018–7.10.2024.

Nuno Piçarra on syntynyt Sintrassa (Portugali) vuonna 1957. Hän suoritti oikeustieteen loppututkinnon Universidade de Lisboassa (Lissabonin yliopisto, Portugali) vuonna 1980 ja oikeustieteen Master-tutkinnon vuonna 1986. Hän aloitti myöhemmin Universidade Nova de Lisboan (Lissabonin Nova-yliopisto, Portugali) oikeustieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjan tekemisen ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2003.

Piçarra aloitti yliopistouransa oikeustieteen assistenttina Universidade de Lisboassa vuosina 1981–1986 ja toimi sittemmin vierailevana professorina Universität des Saarlandesin (Saarlandin yliopisto, Saksa) Eurooppa-instituutissa vuosina 1987–1996. Hän oli Universidade Nova de Lisboan oikeustieteen apulaisprofessori vuosina 2003–2008 ja oikeustieteen professori vuosina 2008–2018. Lisäksi Piçarra toimi vuosina 2014–2018 vierailevana professorina Universidad Pontificia Comillasissa (Comillasin yliopisto, Espanja). Hänen laaja tieteellinen tutkimustyönsä näkyy lukuisina valtiosääntöoikeuden ja unionin oikeuden alojen julkaisuina, jotka käsittelevät erityisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja toimielimiä koskevaa oikeutta.

Piçarra aloitti yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa ensimmäisen kerran vuonna 1986. Hän työskenteli juristi-lingvistinä vuoteen 1987 asti ja juristi-reviisorina vuosina 1987–1990. Hän aloitti lakimiesavustajana vuonna 1990 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa presidentti José Luís da Cruz Vilaçan kabinetissa, jossa hän työskenteli vuoteen 1995, jolloin hän siirtyi tuomari Rui Manuel Gens de Moura Ramosin kabinettiin, jossa hän työskenteli vuoteen 1996 asti.

Vuosina 1996–1999 Piçarra työskenteli kotimaansa Portugalin ulkoministeriössä henkilöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan alueella koskevien asioiden kansallisena koordinaattorina ja neuvoston K4-komitean ja Schengenin sopimusten pysyvän neuvotteluelimen keskusryhmän jäsenenä.

Piçarra nimitettiin Portugalin jäseneksi Euroopan unionin sisäistä liikkuvuutta käsittelevien oikeudellisten asiantuntijoiden verkostoon (FreSsco) ja turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan sekä ulkorajojen ylittämisen alan akateemiseen Odysseus-verkostoon, joissa hän toimi vuosina 2004–2018. Hän on myös ollut Wienissä (Itävalta) sijaitsevan Euroopan unionin perusoikeusviraston hallintoneuvoston jäsen vuosina 2015–2018.

Piçarra nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 8.10.2018, ja hän on hoitanut näitä tehtäviä siitä lähtien.

Athanasios Rantos on syntynyt Ateenassa (Kreikka) vuonna 1953. Hän suoritti oikeustieteen loppututkinnon Panepistimio Athinonissa (Ateenan yliopisto) vuonna 1976 ja jatkotutkinnon eurooppaoikeudesta Université libre de Bruxellesissä (Brysselin yliopisto, Belgia) vuonna 1990. Hänestä tuli vuonna 1992 Institut international des droits de l’hommen (Genevessä (Sveitsi) ja Strasbourgissa (Ranska) sijaitseva kansainvälinen ihmisoikeusinstituutti) tutkijatohtori.

Rantos toimi vuonna 1978 vuoden ajan asianajajana Ateenan asianajajayhteisössä ja siirtyi sen jälkeen Symvoulio tis Epikrateiasiin (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka), jossa hän toimi vuosina 1979–2020 esittelijänä, esittelijäneuvoksena, hallintoneuvoksena, varapresidenttinä ja presidenttinä. Vuosina 2000–2020 hän oli Anotato Eidiko Dikastirion (korkein erityistuomioistuin, Kreikka) jäsen ja vuosina 2011–2020 Eidiko Dikastirio Agogon Kakodikiasin (tuomareiden virkavirheitä käsittelevä erityistuomioistuin, Kreikka) presidentti. Vuosina 1996–2020 hän oli ensin Anotato Symvoulio Dioikitikis Dikaiosynisin (korkein hallinto-oikeudellinen tuomarineuvosto, Kreikka) jäsen ja sittemmin presidentti. Vuosina 2011–2020 hän hoiti myös Peitharchiko Symvoulio Melon Didaktikou Ereunitikou Prosopikou ton Anotaton Ekpaideutikon Idrymatonin (korkea-asteen oppilaitosten opettajien kurinpitolautakunta, Kreikka) puheenjohtajan tehtävää.

Tuomioistuintehtäviensä ohella Rantos hoiti lukuisia tehtäviä lainvalmistelukomiteoiden puheenjohtajana. Hän oli Κentriki Nomoparaskeuastiki Epitropin (lakeja valmisteleva keskuskomitea, Kreikka) jäsen. Hänen kiinnostuksensa opetustehtäviin johti hänet eurooppaoikeuden ja hallinto-oikeuden opettajaksi Ethniki Scholi Dimosias Dioikisisiin (Kreikan kansallinen hallintokoulu) vuosina 1990–1994 ja Ethniki Scholi Dikastikon Leitourgon (Kreikan kansallinen tuomarikoulu) vuosina 1995–2016. Lisäksi hän on tehnyt lukuisia tutkimuksia useista juridisista teemoista, ja monet niistä on julkaistu.

Rantos nimitettiin unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi 10.9.2020 ja hän on hoitanut tätä tehtävää siitä lähtien.

Ineta Ziemele on syntynyt Jelgavassa (Latvia) vuonna 1970. Hän suoritti vuonna 1993 Latvijas Universitātessa (Latvian yliopisto) oikeustieteen tutkinnon, jota hän täydensi samana vuonna Aarhus Universitetissa (Aarhusin yliopisto, Tanska) Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän, Euroopan yhteisöjen oikeuden, politiikan ja valtiotieteiden opinnoilla. Hän suoritti tämän jälkeen Lunds universitetissa (Lundin yliopisto, Ruotsi) kansainvälisen oikeuden ylemmän tutkinnon ja väitteli samaisessa yliopistossa vuonna 1999 oikeustieteen tohtoriksi.

Hän aloitti työuransa Latvian parlamentissa parlamentaarisena avustajana vuosina 1990–1992 ja toimi sen jälkeen konsultin tehtävissä Latvian parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa vuosina 1992–1995. Hänet nimitettiin vuonna 1995 Latvian pääministerin neuvonantajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä myös Euroopan neuvoston ihmisoikeuksista vastaavalla pääosastolla Strasbourgissa (Ranska) vuosina 1999–2001.

Ziemele on toiminut myös opetustehtävissä, jotka hän aloitti vuonna 1993 assistenttina Latvijas Universitāten oikeusteorian ja politiikan laitoksella sekä kansainvälisen oikeuden ja merioikeuden laitoksella. Hän toimi tämän jälkeen vuoteen 1999 asti kansainvälisen oikeuden ja eurooppaoikeuden tuntiopettajana. Ziemele on myös perustanut Latvijas Universitāten ihmisoikeuksien instituutin, jonka johtajana hän toimi vuoteen 1999 asti. Hän on myös hoitanut Söderberg-professuuria ja toiminut vierailevana professorina Rīgas Juridiskā augstskolassa (Riian oikeustieteellinen korkeakoulu, Latvia), jossa hänellä on ollut vuodesta 2001 alkaen kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professorin virka. Vuosina 2001–2005 hän opetti myös Lunds universitetin Raul Wallenberg ‑instituutissa vierailevana professorina.

Ziemelen tuomioistuinura alkoi vuonna 2005, kun hänet nimitettiin tuomariksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin, ja hän hoiti tätä tehtävää myös jaoston puheenjohtajana vuoteen 2014 asti. Hänet nimitettiin vuonna 2015 Latvijas Republikas Satversmes tiesan (perustuslakituomioistuin, Latvia) tuomariksi, ja hän toimi sen presidenttinä vuosina 2017–2020.

Hän on ollut Latvian tiedeakatemian vieraileva jäsen vuodesta 2017, ja hän on osallistunut sen työskentelyyn oikeustieteen tutkijana ja julkaisemalla useita artikkeleita.

Ziemele nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 6.10.2020, josta lähtien hän on toiminut kyseisessä tehtävässä.

Zoltán Csehi on syntynyt Budapestissä (Unkari) vuonna 1965. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Eötvös Loránd Tudományegyetemissa (Loránd Eötvösin yliopisto, Unkari) vuonna 1990 ja Master of Laws ‑tutkinnon Ruprecht-Karls-Universität Heidelbergissä (Heidelbergin Ruprecht Karl -yliopisto, Saksa) vuonna 1991. Hän jatkoi opintojaan Eötvös Loránd Tudományegyetemissa suorittaen oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 2004. Lisäksi hän on suorittanut taidehistorian tutkinnon Eötvös Loránd Tudományegyetemissa vuonna 1992.

Csehi hyväksyttiin Budapestin asianajajayhteisöön, ja hän työskenteli Unkarissa asianajajana vuosina 1995–2016. Asianajotoiminnan ohella hän toimi välimiehenä Pénz és Tőkepiaci Állandó Választottbíróságissa (Unkarin pörssin yhteydessä toimiva pysyvä välimiestuomioistuin) ja välimiehenä ad hoc ‑välitysmenettelyissä vuosina 2004–2016.

Csehi toimi myös oikeustieteen opettajana Eötvös Loránd Tudományegyetemin apulaisprofessorina vuosina 1991–2005 ja professorina vuosina 2005–2016. Hän opetti myös Pázmány Péter Katolikus Egyetemissa (katolinen Péter Pázmány ‑yliopisto, Unkari) kauppaoikeuden laitoksen johtajana vuosina 2007–2013 ja professorina vuodesta 2013 lähtien. Hän toimi seuraavaksi yksityis‑ ja kauppaoikeuden laitoksen johtajana vuosina 2013–2016 ja yksityis‑ ja kauppaoikeuden tutkimusprofessorina vuodesta 2017 lähtien sekä siviilioikeuden laitoksen johtajana vuodesta 2018 lähtien. Hän on ollut vuodesta 2013 lähtien Université catholique de Lyonin (Lyonin katolinen yliopisto, Ranska) vieraileva professori.

Csehi nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.4.2016. Hän hoiti tätä tehtävää viiden vuoden ajan, jonka jälkeen hänet nimitettiin 7.10.2021 unionin tuomioistuimen tuomariksi.

Octavia Spineanu-Matei on syntynyt Vălenii de Muntessa (Romania) vuonna 1967. Hän suoritti vuonna 1990 oikeustieteen loppututkinnon Universitatea Alexandru Ioan Cuza din Iașissa (Alexandru Ioan Cuza ‑yliopisto, Romania) ja vuonna 1999 oikeustieteen tohtorin tutkinnon Academia de Poliție ”Alexandru Ioan Cuzassa” (Alexandru Ioan Cuza ‑poliisiakatemia, Romania).

Spineanu-Matei aloitti työuransa vuonna 1991 tuomarina Judecătoria sectorului 4 Bucureștissa (Bukarestin 4. alueen alioikeus, Romania), jossa hän työskenteli vuoteen 1996 asti. Vuosina 1996–1999 hän työskenteli tuomarina Tribunalul Bucureștissa (Bukarestin alueellinen alioikeus, Romania), jonka siviiliasioiden jaoston puheenjohtaja hän oli vuosina 1997–1999. Hän työskenteli tuomarina Curtea de Apel Bucureștissa (Bukarestin ylioikeus, Romania) vuosina 1999–2005, ja oli sen siviiliasioiden jaoston puheenjohtaja vuosina 1999–2003. Hänet nimitettiin tuomariksi Înalta Curte de Casație și Justițieen (ylin tuomioistuin, Romania) vuosiksi 2006–2016.

Spineanu-Matei nimitettiin vuosiksi 2006–2016 Müncheniin (Saksa) Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ulkoiseksi jäseneksi.

Hän on myös työskennellyt vuodesta 1997 lähtien romanialaisten tuomareiden ja esittelijöiden koulutuksen parissa Institutul Național al Magistraturiin (kansallinen tuomarikoulu, Romania) opettajana ja sen tieteellisen komitean jäsenenä ja sittemmin, vuosina 2011–2016, johtajana. Hän on myös ollut Școala Națională de Grefierin (kansallinen kirjaajakoulu, Romania) johtokunnan jäsen. Vuosina 2012–2016 hän oli Universitatea din Bucureștin (Bukarestin yliopisto, Romania) tohtorikoulutuksen neuvoston jäsen. Hän on osallistunut useiden teosten kirjoittamiseen, kirjoittanut useita omia artikkeleita oikeustieteen alalla sekä ollut säännöllisesti puhujana kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa.

Spineanu-Matei nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016. Hän oli sen jäsen viiden vuoden ajan ennen nimitystään unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2021.

Laila Medina on syntynyt Jelgavassa (Latvia) vuonna 1971. Hän opiskeli IMO International Maritime Law Institutessa (kansainvälinen merioikeuden instituutti, Malta), jossa hän suoritti kansainvälisen merioikeuden loppututkinnon vuonna 1995. Hän suoritti unionin oikeuden loppututkinnon myöhemmin, vuonna 2002, Rīgas Juridiskā augstskolassa (Riian oikeustieteellinen korkeakoulu, Latvia).

Hän aloitti Latvian liikenneministeriön palveluksessa vuonna 1995 oikeudellisen yksikön päällikkönä ja merenkulkuasioiden osaston apulaisjohtajana. Hän toimi näissä tehtävissä vuoteen 2002, jolloin hänet nimitettiin samassa ministeriössä valtiosihteerin Eurooppa-asioiden neuvonantajaksi.

Vuosina 2004–2005 Medina hoiti Latvian tasavallan valtioneuvoston Eurooppa-asioiden yksikön apulaisjohtajan tehtäviä.

Hän aloitti vuonna 2005 Latvian oikeusministeriössä politiikansuunnitteluosaston johtajana. Hän toimi Latvian oikeusministeriössä vuodesta 2006 lähtien alivaltiosihteerinä vastuualueenaan alakohtainen politiikka ja vuosina 2009–2021 alivaltiosihteerinä vastuualueenaan oikeuspolitiikka.

Medina on toiminut urallaan myös opetustehtävissä. Vuosina 1998–2006 hän opetti eurooppaoikeutta ja Euroopan unionin toimielimiä koskevaa oikeutta Valsts administrācijas skolassa (valtion hallintokoulu, Latvia). Vuonna 2012 hän järjesti tuomareille ja notaareille Rooma III ‑asetukseen liittyviä koulutuksia. Vuodesta 2008 lähtien hän on Biznesa augstskola Turīban (Turība-kauppakorkeakoulu, Latvia) oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston jäsen.

Medina nimitettiin unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi 7.10.2021.

Bernardus (Ben) Maria Polycarpus Smulders on syntynyt Haagissa (Alankomaat) vuonna 1960, ja hän suoritti oikeustieteen loppututkinnon Universiteit Leidenissa (Leidenin yliopisto, Alankomaat) vuonna 1983. Hän jatkoi opintojaan London School of Economics and Political Sciencessa (Lontoon talous- ja yhteiskuntatieteiden yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja suoritti oikeustieteen jatkotutkinnon vuonna 1984. Vuonna 2010 hän osallistui koulutukseen London Business Schoolissa (Yhdistynyt kuningaskunta), vuonna 2011 INSEAD Fontainebleaussa (Ranska) ja vuonna 2018 Stanford Business Schoolissa (Yhdysvallat).

Smulders aloitti työuransa vuonna 1985 asianajajana Amsterdamin asianajajayhteisössä ja toimi näissä tehtävissä vuoteen 1990.

Vuonna 1991 hän siirtyi Euroopan komission oikeudelliseen yksikköön, jossa hän työskenteli vuoteen 1994 asti pääomien vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden, palvelujen tarjoamisen vapauden, verotuksen, tulliliiton sekä talous- ja rahaliiton ryhmässä ja valtiontukien valvonnan ja polkumyyntien ryhmässä.

Smuldersin työura komission palveluksessa jatkui ulkosuhteista ja laajentumisesta vastanneen komissaari Hans van den Broekin kabinetissa (1995–1999), sisämarkkinoista, verotuksesta ja tulliliitosta vastanneen komissaari Frits Bolkesteinin kabinetissa (1999–2000) ja puheenjohtaja Romano Prodin kabinetissa (2000–2004). Vuosina 2004–2008 hän toimi kilpailuasioista vastanneen komissaari Neelie Kroesin kabinettipäällikön tehtävissä ja tämän jälkeen johtavana oikeudellisena neuvonantajana, johtajan asemassa, komission oikeudellisen yksikön toimielinten sekä talous- ja rahaliiton ryhmässä (2008–2014). Hän siirtyi seuraavaksi komission ensimmäisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin kabinettipäällikön tehtäviin (2014–2019) ja seuraavaksi johtavan oikeudellisen neuvonantajan tehtäviin, johtajan asemassa, komission oikeudellisen yksikön maailman kauppajärjestön ja kauppapolitiikan ryhmään (2020–2022). Vuosina 2022–2024 hän toimi komission kilpailun pääosaston varapääjohtajan tehtävissä vastaten valtiontukien valvonnasta.

Smulders on toiminut vuodesta 2012 tapauskohtaisesti Gerechtshof Den Haagin (Haagin ylioikeus, Alankomaat) siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden jaoston varajäsenenä käsitellen muun muassa asioita, jotka liittyvät valtion vastuuseen unionin oikeuden rikkomisen tapauksessa, kansainväliseen julkisoikeuteen tai kolmansien maiden täytäntöönpanoa koskevaan immuniteettiin. Hän on myös työskennellyt akateemisella uralla, pääasiallisesti kansainvälisen oikeuden ja eurooppaoikeuden aloilla, toimien luennoitsijana vuodesta 2003 Fondazione Collegio Europeo di Parmassa (Parman Eurooppa-yliopisto, Italia) ja vuodesta 2019 université Paris-Panthéon-Assasissa (Ranska) sekä vierailevana professorina Vrije Universiteit Brusselissä (Brysselin yliopisto, Belgia) ja Bruggen College of Europessa (Belgia) vuodesta 2013. Hän on hoitanut opetustehtäviä myös Universiteit van Amsterdamissa (Amsterdamin yliopisto, Alankomaat) ja Radboud Universiteit Nijmegenissa (Nijmegenin Radboud-yliopisto, Alankomaat) vuosina 1994–2005. Vuosina 2002–2022 Smulders oli Leidenin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Eurooppa-instituutin tiedekuntaneuvoston jäsen ja sittemmin puheenjohtaja. Vuosina 2008–2024 hän oli Common Market Law Review’n toimituskunnan jäsen.

Hän on kirjoittanut lukuisia teoksia ja artikkeleita muun muassa kilpailuoikeudesta, toimielimiä koskevasta oikeudesta, oikeusvaltion suojaamisesta, sisämarkkinoista sekä talous- ja rahaliitosta.

Smulders nimitettiin unionin tuomioistuimen jäseneksi 7.10.2024.

Dean Spielmann on syntynyt Luxemburgissa (Luxemburg) vuonna 1962. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1988 Université catholique de Louvainissa (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia), ja jatkoi opintojaan University of Cambridgen (Cambridgen yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) Fitzwilliam Collegessa, jossa hän suoritti vuonna 1990 Master of Laws ‑tutkinnon.

Spielmann työskenteli vuosina 1989–2004 asianajajana Luxemburgin asianajajayhteisön jäsenenä ja toimi samanaikaisesti akateemisella uralla opettaen muun muassa rikosoikeutta, ihmisoikeuksia ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen prosessioikeutta. Vuosina 1991–1997 hän toimi tutkimusassistenttina Université catholique de Louvainissa ja vuosina 1996–2006 luennoitsijana Université du Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto). Vuosina 1997–2009 hän opetti myös Université Nancy II:ssa (Nancyn yliopisto, Ranska) ja vuosina 2017–2018 Institut d'études politiques de Paris’ssa (Pariisin valtio-opillinen instituutti, Ranska).

Spielmann on myös kirjoittanut useita teoksia ja artikkeleita, ja hän on useiden oikeustieteellisten julkaisujen tieteellisten komiteoiden ja toimituskuntien jäsen.

Spielmann nimitettiin vuonna 2000 jäseneksi Commission consultative des droits de l'hommeen (ihmisoikeusasioiden neuvoa-antava komitea, Luxemburg), jossa hän toimi vuoteen 2004 asti. Vuosina 2002–2004 hän oli myös Euroopan asianajajaliittojen neuvoston (CCBE) ihmisoikeusasioiden komitean ja rikosoikeudellisten asioiden komitean jäsen sekä perusoikeusasioiden riippumattomien asiantuntijoiden Euroopan unionin verkoston jäsen.

Spielmann nimitettiin vuonna 2004Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi Strasbourgiin (Ranska), jossa hänet valittiin jaoston puheenjohtajaksi vuonna 2011, varapresidentiksi vuonna 2012 ja lopulta presidentiksi vuosiksi 2012–2015.

Spielmann nimitettiin 13.4.2016 tuomariksi unionin yleiseen tuomioistuimeen, ja hän hoiti siellä jaoston puheenjohtajan tehtäviä 30.9.2019–6.10.2024.

Spielmann on ollut unionin tuomioistuimen julkisasiamies 7.10.2024 lähtien.

Massimo Condinanzi on syntynyt Biellassa (Italia) vuonna 1964, ja hän suoritti vuonna 1988 oikeustieteen loppututkinnon Università degli Studi di Genovassa (Genovan yliopisto, Italia). Vuonna 1993 hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi Euroopan yhteisöjen oikeudesta Università degli Studi di Bolognassa (Bolognan yliopisto, Italia).

Condinanzi aloitti akateemisen työuransa vuonna 1990 opetustoiminnan ja tieteellisen toiminnan assistenttina Università degli Studi di Milanon (Milanon yliopisto, Italia) oikeustieteellisen tiedekunnan kansainvälisen oikeuden laitoksella hoitaen näitä tehtäviä vuoteen 1996. Vuosina 1996–1998 hän työskenteli tässä samassa tiedekunnassa kansainvälisen oikeuden tutkijana.

Vuonna 1997 hän siirtyi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen lakimiesavustajaksi työskennelle ensin julkisasiamies Giuseppe Tesauron kabinetissa ja sitten julkisasiamies Antonio Saggion kabinetissa.

Palattuaan Italiaan vuonna 1998 hänestä tuli apulaisprofessori, ja hän opetti kansainvälistä oikeutta Università di Bolognassa ja Euroopan unionin oikeutta Università Cattolica del Sacro Cuoren (Sacro Cuoren katolinen yliopisto, Italia) Piacenzan toimipisteessä, Università degli Studi di Genovassa ja Università degli Studi di Milanon oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hän sai vuonna 2005 tästä tiedekunnasta EU-oikeuden professorin viran, jota hän on hoitanut siitä lähtien Euroopan unionin oikeuden oppituolin ja EU-lainkäyttöoikeuden oppituolin haltijana. Hän toimi vuosina 2014–2018 tässä samassa tiedekunnassa italialaisen ja ylikansallisen julkisoikeuden laitoksella kansainvälisen oikeuden ja Euroopan unionin oikeuden yksikön koordinaattorina. Hän on toiminut vierailevana professorina Université Paris-Panthéon-Assasissa (Pariisin Panthéon-Assas‑yliopisto, Ranska), Université Montesquieu Bordeaux IV:ssä (Bordeaux’n IV Montesquieu-yliopisto, Ranska), Universitatea ”Alexandru Ioan Cuza” din Iașissa (Alexandru Ioan Cuza de Iași ‑yliopisto, Romania) ja Université de Genèvessä (Geneven yliopisto, Sveitsi). Hän on toiminut useassa eurooppalaisessa yliopistossa jäsenenä ja esittelijänä sellaisten väitöskirjojen arvosanalautakunnissa, jotka on laadittu muun muassa EU-lainkäyttöoikeuteen liittyvistä aiheista.

EU-lainkäyttöoikeus on alusta alkaen kuulunut Condinanzin kiinnostuksen kohteisiin, ja hän perusti vuonna 2023 Revue du contentieux européen –nimisen julkaisun, jonka vastaava päätoimittaja hän on.

Vuosina 2016–2018 ja vuosina 2019–2023 hän toimi koordinaattorina Italian tasavallan valtioneuvoston kanslian jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyiden ratkaisemiseen pyrkivässä työryhmässä.

Hän on työskennellyt myös asianajajana vuosina 2005-2024 Biellan ja Milanon asianajajayhteisöissä ja on tässä ominaisuudessa osallistunut lukuisiin unionin tuomioistuimissa käsiteltävinä olleisiin asioihin.

Näiden tehtävien ohella hän on toiminut Trierin eurooppaoikeuden akatemian (ERA, Saksa) hallintoneuvoston jäsenenä, luennoitsijana ja sittemmin asiantuntijakouluttajana Scuola Superiore della Magistraturassa (kansallinen tuomarikoulu, Italia).

Condinanzi on kirjoittanut lukuisia teoksia ja artikkeleita, jotka koskevat muun muassa unionin oikeutta, ja hän on osallistunut, usein organisoijan asemassa, useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin oikeustieteellisiin konferensseihin. Hän osallistui vuonna 2017 unionin tuomioistuinten menettelysääntöjä koskevan ensimmäisen italiankielisen artiklakohtaisen kommentaarin laatimisen koordinointiin. Hän toimi myös vuosina 2017–2023 koordinaattorina tutkimusyksikössä, joka toteutti kansallisen tason tutkimusohjelman (PRIN 2017), jonka otsikko oli ”Dove va l’Europa?” (Minne Eurooppa menee?).

Condinanzi nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2024.

Fredrik Schalin on syntynyt Tukholmassa (Ruotsi) vuonna 1964. Hän suoritti Stockholms universitetissa (Tukholman yliopisto, Ruotsi) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1991. Hän suoritti myös Université de Paris I Panthéon-Sorbonnessa (Pariisin I yliopisto, Ranska) oikeustieteen alemman tutkinnon vuonna 1990 ja eurooppaoikeuden syventävät opinnot vuonna 1994.

Schalin aloitti työuransa esittelijänä Södertälje tingsrättissä (Södertäljen käräjäoikeus, Ruotsi) vuosina 1991–1993 ja Svea hovrättissä (Svean hovioikeus, Ruotsi) vuosina 1994–1995. Hän työskenteli tuomarina Gotlands tingsrättissä (Gotlannin käräjäoikeus, Ruotsi) ja Norrtälje tingsrättissä (Norrtäljen käräjäoikeus, Ruotsi) vuosina 1995–1996 ja tämän jälkeen Svean hovioikeudessa vuosina 1996–1997.

Schalin aloitti vuonna 1997 varapuheenjohtajana Ruotsin valtiovarainministeriön parlamentaarisessa valiokunnassa, ja hänet nimitettiin vuonna 1999 Ruotsin ulkoministeriöön EU-asioiden oikeudelliseksi neuvonantajaksi.

Schalin siirtyi vuonna 1998 yhteisöjen tuomioistuimen palvelukseen tuomari Hans Ragnemalmin lakimiesavustajaksi, ja hän jatkoi näissä tehtävissä vuosina 1999–2006 tuomari Stig von Bahrin kabinetissa.

Kotimaahansa palattuaan Schalin työskenteli juristina vuosina 2006–2008. Hänet hyväksyttiin Tukholman asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 2008, jonka jälkeen hän työskenteli asianajajana. Hän palasi vuonna 2009 tuomioistuinlaitoksen palvelukseen työskennellen Södertörns tingsrättissä (Södertörnin käräjäoikeus, Ruotsi) tuomarina ja jaoston puheenjohtajana vuoteen 2016 asti.

Schalin on toiminut myös opetustehtävissä luennoitsijana Stockholms universitetissa vuosina 2006–2008 ja Domstolsakademissa (Ruotsin tuomioistuinlaitoksen akatemia) vuodesta 2011 lähtien.

Schalin nimitettiin 8.6.2016 tuomariksi unionin yleiseen tuomioistuimeen, jossa hän toimi jaoston puheenjohtajana 19.9.2022–6.10.2024.

Schalin on ollut unionin tuomioistuimen tuomari 7.10.2024 lähtien.

Andrea Biondi on syntynyt Firenzessä (Italia) vuonna 1965. Hän opiskeli Università degli Studi di Firenzessä (Firenzen yliopisto, Italia), jossa hän suoritti vuonna 1990 oikeustieteen loppututkinnon ja vuonna 1996 vertailevan oikeustieteen tohtorintutkinnon.

Hän aloitti akateemisen uransa University College Londonissa (Lontoon University College ‑yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) vuonna 1993 ja siirtyi vuosiksi 1994–1997 University of Birminghamiin (Birminghamin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta). Vuonna 1997 hän siirtyi King’s College Londoniin (Lontoon King’s College ‑yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta), jonka EU-oikeuden professoriksi hänet nimitettiin vuonna 2006. Hän on hoitanut tätä tehtävää siitä lähtien. Vuosina 2001–2024 hän toimi myös King’s College Londonin eurooppaoikeuden keskuksen johtajana.

Biondi on koko työuransa ajan toiminut säännöllisesti vierailevana professorina arvostetuissa yliopistoissa. Näitä yliopistoja ovat muun muassa Libera Università Internazionale degli Studi Sociali Guido Carli ”LUISS” (yhteiskuntatieteiden kansainvälinen Guido Carli ‑yliopisto, Italia), Università Bocconi (Bocconi-yliopisto, Italia), Università degli Studi di Roma ”La Sapienza” (Rooman La Sapienza ‑yliopisto, Italia), Freie Universität Berlin (Berliinin yliopisto, Saksa), Université Paris II Panthéon-Assas (Pariisin II Panthéon-Assas ‑yliopisto, Ranska), Georgetown University (Georgetownin yliopisto, Yhdysvallat) ja Collège d’Europen Natolinin toimispiste (Puola).

Hän toimi vuonna 2021 Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) valituslautakunnan varapuheenjohtajana.

Biondi hyväksyttiin vuonna 2001 Italian asianajajayhteisön jäseneksi, ja hän työskenteli vuosina 2003–2024 Lontoossa kahdessa eri asianajotoimistossa asiantuntija-neuvonantajana.

Hän on laatinut useita muun muassa unionin oikeutta koskevia teoksia ja julkaisuja.

Biondi nimitettiin unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi 7.10.2024.

Stéphane Gervasoni on syntynyt Voironissa (Ranska) vuonna 1967. Hän on suorittanut tutkinnon Institut d’études politiques de Grenoblessa (Grenoblen valtio-opillinen instituutti, Ranska) vuonna 1988 ja École nationale d’administrationissa (kansallinen hallintokoulu, Ranska) vuonna 1993 (Léon Gambetta ‑vuosikurssi).

Gervasoni aloitti työuransa vuonna 1993 Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Ranska), jossa hän työskenteli aluksi esittelijänä ja vuodesta 1996 vanhempana hallitussihteerinä (hän säilytti tämän virkanimikkeen vuoteen 2008, jolloin hänet nimitettiin esittelijäneuvokseksi). Näiden tehtävien yhteydessä hän toimi riita-asioiden jaoston esittelijänä vuoteen 1997 saakka sekä samanaikaisesti sosiaaliasioiden jaoston jäsenenä vuosina 1996–1997. Näiden tehtävien ohella hän hoiti vuosina 1994–1996 hallituskomissaarin tehtäviä eläkeasioita käsittelevässä erityistuomioistuimessa, joka oli tuolloin liitetty väliaikaisesti Conseil d’État’n yhteyteen. Lisäksi hän toimi vuosina 1995–1997 julkisen hallinnon ministeriön ja Pariisin kaupungin oikeudellisena neuvonantajana.

Vuonna 1997 Gervasoni aloitti Yonnen departementin (Ranska) prefektuurin palveluksessa pääsihteerin tehtävissä, ja hän hoiti myös Auxerren alueen aliprefektin tehtäviä vuoteen 1999 saakka. Hän siirtyi seuraavaksi Savoien departementin (Ranska) prefektuurin palvelukseen hoitaen siellä vuosina 1999–2001 pääsihteerin ja Chambéryn alueen aliprefektin tehtäviä.

Conseil d’État’n ja julkishallinnon palveluksessa hoitamistaan tehtävistä Gervasoni siirtyi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, jossa hän toimi tuomari Jean-Pierre Puissochet’n lakimiesavustajana vuosina 2001–2005. Hänet nimitettiin Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomariksi kyseisen tuomioistuimen perustamispäivänä 5.10.2005. Hän hoiti näitä tehtäviä 6.10.2011 saakka toimien myös jaoston puheenjohtajana 6.10.2008–6.10.2011.

Gervasoni palasi Conseil d’État’n palvelukseen vuosiksi 2011–2013 ja hoiti riita-asioiden 8. jaoston varapuheenjohtajan tehtäviä.

Hän on myös toiminut luennoitsijana Institut d’études politiques (IEP) de Paris’ssa (Pariisin valtio-opillinen instituutti, Ranska) vuosina 1993–1995 ja Université de Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto) vuodesta 2016 lähtien. Gervasoni on myös ollut Pohjois-Atlantin liiton (NATO) valituslautakunnan jäsen vuosina 2001–2005 ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) valituslautakunnan jäsen vuosina 2011–2013.

Gervasoni nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 16.9.2013. Muut tuomarit ovat valinneet hänet kahdesti jaoston puheenjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä 21.9.2016–19.9.2022.

Niels Fenger on syntynyt Kööpenhaminassa vuonna 1968. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Københavns Universitetissa (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) vuonna 1992 ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi Århus Universitetissa (Århusin yliopisto, Tanska) vuonna 2004.

Hän aloitti työuransa Tanskan oikeusministeriössä, jossa hän toimi jaostopäällikkönä Euroopan unionin oikeuden osastolla vuosina 1992–1993 ja siviilioikeuden osastolla vuosina 1993–1994. Vuonna 1994 hän siirtyi Euroopan unionin tuomioistuimeen lakimiesavustajaksi julkisasiamies Michael Bendik Elmerin kabinettiin.

Palattuaan Tanskaan vuonna 1995 hän opetti tutkijana hallinto-oikeutta ja unionin oikeutta Københavns Universitetissa. Hän palasi vuosiksi 1996–2000 Tanskan oikeusministeriöön jaostopäälliköksi valtiosääntöoikeuden ja hallinto-oikeuden osastolle.

Fenger siirtyi vuonna 2001 Tanskan sisäministeriöön osastopäälliköksi, ja hänen tehtävänään oli valvoa kunnan päätösten lainmukaisuutta kauppaa ja ympäristöä koskevissa asioissa. Hänet nimitettiin vuonna 2002 Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) valvontaviranomaisen oikeudellisen yksikön johtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2009 asti edustaen tätä toimielintä Euroopan unionin tuomioistuimessa ja EFTAn tuomioistuimessa.

Hänet nimitettiin vuonna 2009 Københavns Universitetin hallinto-oikeuden professoriksi, ja hän hoiti tätä virkaa vuoteen 2017 saakka. Hän on kirjoittanut useita teoksia ja artikkeleita, jotka käsittelevät unionin oikeutta, hallinto-oikeutta ja tanskalaisten tuomioistuinten menettelysääntöjä.

Vuosina 2014–2015 ja 2017–2019 hän työskenteli tuomarina Østre Landsretissä (Itä-Tanskan ylioikeus, Tanska).

Vuosina 2014–2016 Fenger kuului myös Tanskan lautakuntaan, joka lausuu siviili- ja rikosasioita koskevien valitusten tutkittavaksi ottamisesta.

Vuosina 2019–2024 Fenger oli Tanskan parlamentin oikeusasiamies.

Fenger nimitettiin unionin tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2024.

Ramona Frendo on syntynyt Maltalla vuonna 1971, ja hän on kotoisin Zejtunista (Malta). Hän suoritti Università ta’ Maltassa (Maltan yliopisto) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1993 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1995. Hän jatkoi opintojaan University of Cambridgessa (Cambridgen yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta), jossa hän suoritti kriminologian tutkinnon vuonna 1996. Vuonna 2018 hän täydensi yliopisto-opintojaan eurooppaoikeuden jatko-opinnoilla King’s College Londonissa (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta).

Frendo aloitti työuransa asianajajana Maltan asianajajayhteisössä vuosina 1996–2019. Tämän ohella hän hoiti monitieteellisen osaamisensa johdosta oikeudellisen neuvonantajan tehtäviä Maltan sosiaaliturva-asioiden ministeriössä sekä oikeudellisen asiantuntijan tehtäviä Vallettan (Malta) tuomioistuimissa vuosina 1997–2019 ja useissa vakuutusyhtiöissä vuosina 2006–2019.

Vuosina 2006–2019 Frendo oli Maltan kansallisen välimieslautakunnan jäsen ja vuosina 2009–2019 Maltan työllisyyskomission jäsen. Vuosiksi 2012–2013 hänet nimitettiin Maltan kansalliseen perheasioiden komissioon sekä Maltan oikeuslaitoksen kokonaisuudistusta valmistelleeseen komissioon, minkä jälkeen hän toimi Maltan oikeusjärjestelmän uudistamista valmistelleen komission jäsenenä vuosina 2014–2016. Maltan hallitus nimitti Frendon vuonna 2016 Euroopan unionin neuvoston viisumityöryhmän erityisneuvonantajaksi, ja hän toimi tämän työryhmän puheenjohtajana Maltan Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajakaudella vuoden 2017 alkupuoliskolla.

Frendo nimitettiin 20.3.2019 tuomariksi unionin yleiseen tuomioistuimeen, jossa hän toimi viiden vuoden ajan. Hänet nimitettiin 7.10.2024 unionin tuomioistuimeen, jonka tuomari hän on ollut siitä lähtien.

Rimvydas Norkus on syntynyt Klaipėdassa (Liettua) vuonna 1979. Hän suoritti oikeustieteen master-tutkinnon Vilniaus universitetasissa (Vilnan yliopisto, Liettua) vuonna 2001. Hän aloitti tohtoriopinnot Mykolo Romerio universitetasissa (Mykolas Romeris ‑yliopisto, Liettua) ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2005.

Norkus aloitti työuransa esittelijänä Lietuvos apeliacinis teismasissa (Liettuan ylioikeus) vuosina 1999–2000 ja jatkoi samassa tuomioistuimessa vuosina 2000–2003 presidentin erityisavustajana. Vuosina 2003–2009 hän oli oikeuskäytäntöyksikön johtaja Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasissa (Liettuan ylin hallintotuomioistuin).

Norkus työskenteli vuosina 2009–2010 juristi-lingvistinä Euroopan parlamentissa ja palasi sittemmin kotimaahansa Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin (Liettuan ylin tuomioistuin) oikeudellisen tutkimusosaston johtajan tehtäviin. Hänet nimitettiin tuomariksi Lietuvos apeliacinis teismasiin, jossa hän työskenteli vuosina 2012–2013, jonka jälkeen hän toimi vuoden ajan tuomarina Lietuvos Aukščiausiasis Teismasissa, jonka presidentti hän oli vuosina 2014–2019. Hän toimi myös Lietuvos Teisėjų taryban (Liettuan tuomarineuvosto) puheenjohtajana vuosina 2016–2018.

Norkus toimi vuosina 2007–2008 myös opetustehtävissä ollessaan apulaisprofessorina Mykolo Romerio universitetasissa, jonka yksityisoikeuden instituutin professorina hän oli vuosina 2012–2019. Hän on myös kirjoittanut useita oikeustieteellisiä julkaisuja.

Norkus nimitettiin 26.9.2019 tuomariksi unionin yleiseen tuomioistuimeen, jossa hän toimi viiden vuoden ajan. Hänet nimitettiin 7.10.2024 julkisasiamieheksi unionin tuomioistuimeen, jossa hän on hoitanut tätä tehtävää siitä lähtien.

Alfredo Calot Escobar on syntynyt Valenciassa (Espanja) vuonna 1961. Hän opiskeli Unversidad de Valenciassa (Valencian yliopisto, Espanja), jossa hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1984.

Tammikuussa 1986 Valencian autonomisen alueen kauppakamareiden neuvosto rekrytoi Calot Escobarin hoitamaan kaupallisen analyytikon tehtäviä Espanjan kaupallisella osastolla Torontossa (Kanada). Hän työskenteli siellä, kunnes aloitti 16.7.1986 yhteisöjen tuomioistuimessa läpäistyään avoimen kilpailun, joka järjestettiin ensimmäisten espanjankielisten juristi-lingvistien palvelukseen ottamiseksi käännöspalveluun.

Vuonna 1990 Calot Escobar ylennettiin juristi-reviisorin tehtäviin, joita hän hoiti vuoteen 1993, jolloin hän siirtyi yhteisöjen tuomioistuimen lehdistö- ja viestintäyksikköön.

Calot Escobar läpäisi vuonna 1995 Euroopan parlamentin hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista varten järjestämän avoimen kilpailun. Kyseisen kilpailun myötä hän siirtyi toimielinasioiden valiokunnan palvelukseen, jossa hänen tehtäviinsä kuului erilaisten juridisten raporttien valmistelu parlamentin jäsenille, muun muassa Amsterdamin sopimuksen tekemistä edeltäneen hallitusten välisen konferenssin puitteissa.

Vuonna 1996 hänet kutsuttiin yhteisöjen tuomioistuimen kirjaajan kabinetin palvelukseen, ja hän hoiti siellä attasean tehtäviä vuoteen 1999 saakka, jolloin hänet nimitettiin lakimiesavustajaksi julkisasiamies Dámaso Ruiz-Jarabo Colomerin kabinettiin.

Monipuolista työkokemusta hankittuaan Calot Escobar palasi vuonna 2000 yhteisöjen tuomioistuimen käännöspalveluun päällikön tehtäviin espanjan kielen käännösosastolle, jonka perustamiseen hän oli osallistunut 14 vuotta aikaisemmin.

Hänet nimitettiin käännöspalvelun johtajaksi vuonna 2001, joka oli käänteentekevä ajankohta monikielisyyden kannalta unionin valmistautuessa tuolloin laajentumaan kymmenellä uudella jäsenvaltiolla ja sen myötä lähes kaksinkertaistamaan virallisten kielten lukumäärän, joka kasvoi 11 kielestä 20 kieleen.

Toimielimen hallinnollisten yksiköiden rakennemuutoksen johdosta Carlot Escobar nimitettiin käännöspalvelun pääjohtajaksi kesäkuussa 2007.

Alfredo Calot Escobar valittiin 6.10.2010 unionin tuomioistuimen kirjaajaksi, ja hän on siitä lähtien hoitanut tätä tehtävää. Hänen toisen toimikautensa päättyessä vuonna 2022 hänet valittiin uudelle toimikaudelle.