Ks. unionin tuomioistuimen yksityiskohtaiset tilastot
Marc-André Gaudissart
Unionin tuomioistuimen apulaiskirjaaja
Minulla on aiempien vuosien tapaan tänäkin vuonna ilo tarttua kynään ja esittää muutamia kommentteja unionin tuomioistuimen viime vuoden tilastoista antaakseni lukijalle vinkkejä helpottamaan tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettuja asioita tai sellaisia asioita, joiden käsittely päätettiin viime vuonna, koskevien tilastojen lukemista ja ymmärtämistä.
Tämä ei aina ole helppoa, sillä vaihtelu vuodesta toiseen on ajoittain vähäistä eikä tilastollisen vaihtelun perusteella siis aina voida todeta selkeitä muutoksia tai havaita toistuvia trendejä. Vuosi 2024 oli kuitenkin selvä poikkeus pääsäännöstä. Kulunutta vuotta voidaan nimittäin pitää monessa mielessä erityisen poikkeuksellisena vuotena mitä tulee sekä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vuonna 2024 saatettujen asioiden määrään että niiden asioiden määrään, joiden käsittely saatettiin loppuun. Molemmat luvut ovat nimittäin lähellä vuonna 2019 saavutettuja historiallisia huippuja ja auttavat ymmärtämään 1.9.2024 voimaan tulleen lainsäädäntöuudistuksen merkitystä. Kyseisen uudistuksen perusteella unionin tuomioistuin jakaa nyt ennakkoratkaisuasioita koskevan toimivaltansa unionin yleisen tuomioistuimen kanssa, jolla on tästä lähtien yksinomainen toimivalta vastata unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten esittämiin kysymyksiin tietyissä erityisasioissa, jotka luetellaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön (jäljempänä perussääntö) 50 b artiklassa.[1]
Unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vuonna 2024 saatettiin 920 asiaa. Tämä ei ole historiallisesti suurin määrä unionin tuomioistuimessa vuoden aikana vireille tulleita asioita – ennätys tehtiin viisi vuotta aiemmin, kun vuonna 2019 vireille tuli 966 uutta asiaa – mutta luku on kuitenkin 12 prosenttia edeltävää vuotta suurempi (vuonna 2023 vireille tuli 821 uutta asiaa) eivätkä siihen sisälly ne noin 20 ennakkoratkaisupyyntöä, jotka toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 1.10.2024 jälkeen ja jotka siirrettiin unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 93 a artiklassa tarkoitetun alustavan analyysin jälkeen. Ilman edellä mainittua uudistusta unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi tulleiden asioiden määrä olisi siis ollut vielä suurempi vuonna 2024.
Ei ole yllättävää, että vuonna 2024 suurin osa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista asioista oli edelleenkin ennakkoratkaisupyyntöjä, sillä unionin tuomioistuimelle esitettiin peräti 573 uutta ennakkoratkaisupyyntöä (vuonna 2023 luku oli 518), mutta on syytä tuoda esiin myös se, että unionin tuomioistuimelle esitettyjen valitusten osuus kasvoi, sillä vuonna 2024 tehtyjen valitusten, välitoimia koskevien valitusten ja väliintulovalitusten määrä oli 277, mikä on suurempi määrä valituksia kuin tuli vireille vuonna 2023 (231) mutta myös suurempi määrä kuin aiempi ennätysmäärä vuonna 2019 (jolloin vireille tuli 266 uutta valitusta). Valitusten määrä kasvoi siksi, että unionin yleinen tuomioistuin antoi lukuisia ratkaisuja, joilla päätettiin asian käsittely oikeusriidoissa, joissa toistensa vastapuolina oli yhtäältä useita kymmeniä pankkeja ja toisaalta yhteinen kriisinratkaisuneuvosto. Koska unionin yleinen tuomioistuin kumosi mainitun elimen päätöksiä, joilla se oli määrittänyt yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen määrät, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista valittivat joko yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, Euroopan unionin neuvosto tai jokin pankki. Tällaisia valituksia unionin tuomioistuimelle esitettiin peräti 76 kappaletta. Siltä osin kuin näissä asioissa on kyse lähinnä samoista kysymyksistä ja kantajien esittämät kanneperusteet ovat hyvin pitkälti samanlaisia, unionin tuomioistuin on hyvän oikeudenhoidon nimissä määrittänyt osan asioista ”pilottijutuiksi” ja päättänyt asianosaisten suostumuksella keskeyttää muiden asioiden käsittelyn, kunnes pilottijutuissa annetaan ratkaisut.
Siinä missä ennakkoratkaisupyyntöjen ja valitusten määrä kasvoi, suorien kanteiden määrä laski hivenen vuonna 2024 edeltävään vuoteen verrattuna (53 uutta asiaa, kun vuonna 2023 luku oli 60), mutta on syytä tuoda esiin etenkin se, että vuonna 2024 Ranskan hallitus nosti Assemblée nationale de la République françaisen (Ranskan tasavallan kansalliskokous) nimissä ensimmäisen kanteen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 8 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla[2], minkä lisäksi on mainittava kaksi komission Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostamaa jäsenyys- tai sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta, jotka perustuvat kyseisen valtion eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 87 artiklan 1 kohtaan. Kyseisissä kanteissaan, jotka toimitettiin unionin tuomioistuimeen 20.12.2024 eli vain joitain päiviä ennen mainitussa erosopimuksen määräyksessä tarkoitetun neljän vuoden siirtymäkauden päättymistä, komissio vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan yhtäältä, että Yhdistynyt kuningaskunta on laiminlyönyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 ja 49 artiklan ja usean Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY[3] artiklan mukaisia velvollisuuksiaan[4], ja toisaalta, että Yhdistynyt kuningaskunta on laiminlyönyt useiden perussopimusmääräysten, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja yleisten oikeusperiaatteiden mukaisia velvollisuuksiaan, kun se ei ole tehnyt kaikkia päätelmiä unionin tuomioistuimen tuomiosta Achmea[5] eikä päättänyt Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyjä kahdenvälisiä investointisopimuksia[6].
Muutamien oikeusapupyyntöjen tai oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevien pyyntöjen ohella on vielä syytä mainita, että komissio toimitti 13.9.2024 lausuntopyynnön siitä, onko unionin toimivalta tehdä yhtäältä Omanin sulttaanikunnan ja toisaalta unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen lentoliikennesopimus luonteeltaan yksinomainen vai jaettu. Lausuntopyyntö, joka esitettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 11 kohdan nojalla, on herättänyt huomattavaa kiinnostusta, sillä yhtä jäsenvaltiota lukuun ottamatta kaikki unionin jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat toimittaneet kirjallisia huomautuksia komission esittämästä kysymyksestä.
Kun tarkastellaan lähemmin viime vuoden aikana unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettujen asioiden aiheita, on todettava, että ne ovat pitkälti samoja kuin edellisinäkin vuosina. Unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettiin vuonna 2024, kuten ennenkin, lukuisia kilpailuoikeutta tai valtiontukia, kuluttajansuojaa, ympäristönsuojelua, sosiaalipolitiikkaa ja liikennettä koskevia asioita, mutta lukijaa saattaa etenkin kiinnostaa se, että huomattavan moni vireille tullut asia koskee talous- ja rahapolitiikkaa, Ukrainan sodan vuoksi käyttöön otettuja rajoittavia toimenpiteitä tai vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevina asioina unionin tuomioistuimessa pantiin vuonna 2024 vireille peräti 123 asiaa, joista 117 oli ennakkoratkaisupyyntöjä, eli tällaisia asioita tuli vireille 40 enemmän kuin edellisenä vuotena. Monet näistä asioista tulevat Italiasta.
Tässä yhteydessä paljon kertovana seikkana voidaan pitää myös vuonna 2024 unionin tuomioistuimelle esitettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen maantieteellistä alkuperää. Kun vuonna 2023 Italian tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä oli laskenut merkittävästi, vuonna 2024 niiden määrä kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti, sillä Italian tuomioistuimet toimittivat unionin tuomioistuimeen vuonna 2024 lähes sata ennakkoratkaisupyyntöä (98, kun vastaava luku vuonna 2023 oli vain 43), mikä on suurin määrä Italian tuomioistuinten vuoden aikana esittämiä ennakkoratkaisupyyntöjä vuodesta 1952 lukien. Saksan tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä puolestaan laski merkittävästi, sillä Saksan tuomioistuimet toimittivat vain 66 ennakkoratkaisupyyntöä, joka on pienin määrä viimeisten 15 vuoden aikana – vielä vuonna 2023 pyyntöjä esitettiin 94 ja kolme vuotta aiemmin (2020) 140 –, kun taas Puolan tuomioistuinten toimittamien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä pysyi vakaana, sillä unionin tuomioistuimelle toimitettiin Puolasta vuoden 2024 aikaan yhteensä 47 ennakkoratkaisupyyntöä (vuonna 2023 luku oli 48). Seuraavina tulevat Itävallan, Bulgarian ja Belgian tuomioistuimet, jotka esittivät 39, 38 ja 36 ennakkoratkaisupyyntöä. Tässä yhteydessä on mielenkiintoista huomata, että 36:sta Belgian tuomioistuinten jättämästä ennakkoratkaisupyynnöstä peräti viiden jättäjänä oli Belgian perustuslakituomioistuin, Cour constitutionnelle. Sen kysymykset liittyvät niinkin erilaisiin aiheisiin kuin henkilötietojen suojaan ja yksityisyyden suojaan sähköisen viestinnän alalla, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamiseen tietoyhteiskunnassa tai niiden Euroopan unionin neuvoston toteuttamien toimenpiteiden pätevyyteen, joilla puututaan korkeisiin energian hintoihin hyvin epävarmassa geopoliittisessa tilanteessa.
Kiireellisten asioiden osalta voidaan vielä todeta, että nopeutetun tai kiireellisen menettelyn soveltamista koskevien pyyntöjen määrä kasvoi jälleen valitettavan voimakkaasti. Pyyntöjen määrä oli painunut merkittävästi alemmalle tasolle edeltävien vuosien aikana (pyyntöjä esitettiin 52 vuonna 2022 ja 43 vuonna 2023), mutta vuonna 2024 pyyntöjä esitettiin taas paljon, yhteensä yli 75 kappaletta asian laatuun katsomatta. Kiireellistä menettelyä päätettiin soveltaa viime vuoden aikana kuudessa asiassa, minkä lisäksi nopeutettua menettelyä sovellettiin kuudessa asiassa, joissa oli kyse Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sellaisten määräysten tulkinnasta, jotka koskevat henkilön luovuttamista syytetoimenpiteitä varten[7], vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa koskevien säännösten tulkinnasta[8] ja muun muassa kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL 2013, L 180, s. 60) 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 36, 37 ja 38 artiklassa ja direktiivin liitteessä I käytetyn turvallisen alkuperämaan käsitteen tulkinnasta[9].
Jos viime vuosi muistuttaa monessa suhteessa vuotta 2019 unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettujen asioiden lukumäärän osalta, sama pätee varsinkin niiden asioiden osalta, joiden käsittelyn unionin tuomioistuin saattoi loppuun. Vuonna 2024 unionin tuomioistuin nimittäin käsitteli loppuun 863 asiaa eli lähes saman määrän kuin viisi vuotta aiemmin, jolloin asioita käsiteltiin loppuun ennätyksellinen määrä (865 asiaa). Tämä merkitsee sitä, että asioita käsiteltiin loppuun kymmenen prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna, jolloin 783 asiaa käsiteltiin loppuun, ja se heijastaa tuomioistuimen jatkuvia pyrkimyksiä selviytyä alati kasvavasta työmäärästään – ja vieläpä tilanteessa, jossa yksi tuomioistuimen jäsen lopetti tehtävissään helmikuussa 2024 ja toinen kuoli vielä virassa ollessaan neljä kuukautta myöhemmin. Tätä katsausta kirjoitettaessa kyseisiä jäseniä ei vielä ollut korvattu, joten unionin tuomioistuin, jossa pitäisi työskennellä 27 tuomaria, joutuu toimimaan vain 25 tuomarin voimin.
Ei ole yllättävää, että ennakkoratkaisupyynnöt ja valitukset muodostavat suurimman osan unionin tuomioistuimen loppuun käsittelemistä asioista, sillä tämä kuvastaa hyvin niiden osuutta asioista, jotka saatetaan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi. Siitä, millä tavalla asioiden käsittely päätettiin viime vuonna, voidaan todeta, että unionin tuomioistuin päätti useamman asian käsittelyn antamalla tuomion. Siten vuonna 2024 yhteensä 595 asiassa ratkaisu annettiin tuomion muodossa, kun vuotta aikaisemmin vastaava luku oli 535. Määräyksellä ratkaistujen asioiden määrä sitä vastoin väheni hieman sekä ennakkoratkaisuasioissa että valituksissa. Valituksiin annettiin ratkaisu määräyksen muodossa vain 40 prosentissa kaikista vuonna 2024 loppuun käsitellyistä valituksista, kun vuotta aiemmin kyseinen prosenttiosuus oli vielä yli 50 ja vuonna 2022 jopa 60. Tämä vaikutti väistämättä asioiden keskimääräiseen käsittelyaikaan.
Koska unionin tuomioistuin ratkaisi viime vuonna suuren määrän valituksia – etenkin kilpailun alalla ja valtiontukien alalla – täysimääräisessä menettelyssä, jossa sekä pidettiin istunto asianosaisten kuulemiseksi että esitettiin julkisasiamiehen ratkaisuehdotus, valitusasioiden keskimääräinen käsittelyaika piteni 13,9 kuukaudesta vuonna 2023 18,4 kuukauteen vuonna 2024.
Myös ennakkoratkaisupyyntöjen ja suorien kanteiden keskimääräisten käsittelyaikojen voidaan todeta pidentyneen, mutta muutos oli vähemmän huomattava kuin valitusten osalta. Ennakkoratkaisupyyntöjen keskimääräinen käsittelyaika piteni 16,8 kuukaudesta vuonna 2023 17,2 kuukauteen vuonna 2024, kun taas suorien kanteiden keskimääräinen käsittelyaika piteni samalla ajanjaksolla 20,8 kuukaudesta 21,5 kuukauteen, mitä voidaan pitää kohtuullisena, kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuin käsitteli loppuun suuren määrän asioita, jotka olivat vireillä useita vuosia, ja etenkin useiden jäsenvaltioiden lokakuussa 2020 nostamat kanteet, joilla ne riitauttivat unionin lainsäätäjän maantieliikenteen alalla vahvistamat säännöt, jotka koskevat yritysten sijoittautumista, kabotaasia, enimmäisajoaikoja ja kuljettajien lähettämistä. Unionin tuomioistuimen 4.10.2024 antamalla tuomiolla ratkaistiin yhdistettyinä asioina 15 kannetta, ja kyseisessä tuomiossa itsessään on lähes 1 500 kohtaa.[10]
Kaikista näistä seikoista yhdistettyinä seuraa loogisesti, että asioiden keskimääräinen käsittelyaika unionin tuomioistuimessa piteni, kun otetaan huomioon kaikki asiaryhmät yhdessä, 17,7 kuukauteen vuonna 2024, kun vuotta aiemmin vastaava luku oli 16,1 kuukautta. Sen sijaan kiireellisessä menettelyssä käsiteltyjen asioiden osalta, jotka edellyttävät aina erityistä huolellisuutta, koska ne liittyvät arkaluonteisiin kysymyksiin, keskimääräinen käsittelyaika laski 4,3 kuukaudesta vuonna 2023 3,3 kuukauteen vuonna 2024, mikä on hyvin lähellä sitä käsittelyaikaa, jota pidettiin tavoitteena, kun kyseinen menettely otettiin käyttöön maaliskuussa 2008.[11]
Unionin tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoja koskevien tilastojen osalta voidaan todeta, että ennen kaikkea unionin tuomioistuimen suuren jaoston antamien ratkaisujen määrä kasvoi merkittävästi. Tässä ratkaisukokoonpanossa annettiin vuonna 2024 ratkaisu 75 asiaan, kun vuotta aiemmin vastaava luku oli vain 36. Tätä lukua selittää jo mainittu ratkaisu, joka annettiin 15 toisiinsa liittyvään asiaan, joissa oli kyse maantieliikennettä koskevasta unionin säännöstöstä, mutta myös se, että unionin tuomioistuimen jäsenistö uusiutui osittain lokakuussa 2024. Koska hyvin monen tuomarin toimikausi päättyi lokakuussa 2024, tällaisten tuomarien ratkaisukokoonpanoille jaetuissa asioissa oli annettava ratkaisu ennen tuomarien virkatehtävien loppumista, jotta ei syntyisi päätösvaltaisuusongelmia. Moni näistä asioista oli siirretty suuren jaoston kokoonpanossa ratkaistavaksi.
Vaikka vuonna 2024 suurin osa unionin tuomioistuimen käsiteltävinä olleista asioista käsiteltiin loppuun kolmen tuomarin jaostoilla, joissa asia käsiteltiin loppuun peräti 46 prosentissa asioista, joissa annettu ratkaisu oli tuomio tai aineellisen ratkaisun sisältävä määräys, viiden tuomarin jaostojen osuus aineellisista ratkaisuista jatkoi kuitenkin kasvuaan ja oli lähes 42 prosenttia. Vuonna 2024 asian käsittely saatettiin loppuun kolmen tuomarin jaostossa – valituslupajaosto mukaan luettuna – yhteensä 359 asiassa ja viiden tuomarin jaostossa yhteensä 324 asiassa. Vuotta aiemmin kyseiset luvut olivat 381 asiaa (kolmen tuomarin jaostot) ja 298 asiaa (viiden tuomarin jaostot).
Vielä voidaan mainita, että vuonna 2024 unionin tuomioistuin antoi yhden ratkaisun kaikkein tärkeimpien asioiden käsittelyyn tarkoitetussa kokoonpanossaan (täysistunto) – 30.4.2024 annetun tuomion toisessa Quadrature du Net ‑asiassa. Tässä asiassa unionin tuomioistuimelle oli jälleen esittänyt ennakkoratkaisupyynnön Ranskan ylin hallintotuomioistuin eli Conseil d’État, ja unionin tuomioistuimen oli esitettävä useampia merkittäviä lisäselvennyksiä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY ja kun sitä luetaan perusoikeuskirjan valossa, tulkinnasta.[12]
Vaikka edeltä käy ilmi, että unionin tuomioistuin käsitteli vuonna 2024 loppuun poikkeuksellisen suuren määrän asioita, loppuun käsiteltyjen asioiden määrä oli kuitenkin pienempi kuin kyseisen vuoden aikana vireille tulleiden asioiden määrä, mikä loogisesti merkitsee, että tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden määrä kasvoi ja oli 1 206 vireillä olevaa asiaa 31.12.2024. Luku on suurin koko unionin tuomioistuimen historiassa. Tämä on kiistaton osoitus siitä, että unionin jäsenvaltioiden kansalaiset ja tuomioistuimet luottavat unionin tuomioistuimen ratkaisevan kohtaamansa unionin oikeuden tulkintakysymykset, mutta samalla se korostaa syyskuussa 2024 voimaan tulleen lainsäädäntöuudistuksen merkitystä, sillä kyseisen uudistuksen tarkoituksena on tasapainottaa työnjakoa unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen välillä siirtämällä viimeksi mainitulle tuomioistuimelle osan unionin tuomioistuimen toimivallasta ennakkoratkaisuasioissa.
Tässä vaiheessa on tietenkin vielä ennenaikaista arvioida kyseisen uudistuksen onnistuneisuutta, mutta tuomioistuimessa jatketaan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettujen asioiden määrän kehityksen seuraamista etenkin niissä erityisasioissa, joita toimivallansiirto koskee, jotta voidaan arvioida uudistuksen vaikutuksia sekä kyseisten asioiden käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimen työmäärään ja asioiden käsittelyaikoihin, mikä oli yksi niistä tekijöistä, joiden vuoksi unionin tuomioistuin pyysi perussäännön muuttamista.
*****
[1] Kyseessä ovat seuraavat kuusi erityisasioiden ryhmää: 1) yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, 2) valmisteverotus, 3) tullikoodeksi, 4) tavaroiden tariffiluokittelu yhdistetyssä nimikkeistössä, 5) matkustajille annettava korvaus ja apu, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, tai matkan viivästyessä tai peruuntuessa, ja 6) kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä.
[2] Asia C‑553/24, Assemblée nationale v. Euroopan parlamentti ja neuvosto. Kanteella vaaditaan kumoamaan turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinnasta, asetusten (EU) 2021/1147 ja (EU) 2021/1060 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 604/2013 kumoamisesta 14.5.2024 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1351 (EUVL, L, 22.5.2024).
[3] EUVL, L 158, 30.4.2004, s. 77.
[4] Asia C‑892/24, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta.
[5] Tuomio 6.3.2018, Achmea (C‑284/16, EU:C:2018:158).
[6] Asia C‑894/24, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta.
[7] Asia C‑202/24, Alchaster (tuomio 29.7.2024, EU:C:2024:649) ja asia C‑743/24, Alchaster II.
[8] Yhdistetyt asiat C‑244/24 ja C‑290/24, Kaduna (tuomio 19.12.2024, EU:C:2024:1038).
[9] Yhdistetyt asiat C‑758/24 ja C‑759/24, Alace ja Canpelli.
[10] Yhdistetyt asiat C‑541/20–C‑555/20, Liettua ym. v. parlamentti ja neuvosto (Liikkuvuuspaketti), EU:C:2024:818.
[11] Ks. tästä neuvoston 20.12.2007 hyväksymä lausuma, jonka neuvosto julkaisi, kun se antoi päätöksensä unionin tuomioistuimen perussäännön muuttamisesta, ja jonka mukaan ”kiireellinen ennakkoratkaisumenettely olisi saatettava päätökseen kolmen kuukauden kuluessa” (EUVL, L 24, 29.1.2008, s. 44).
[12] Asia C‑470/21, Quadrature du Net ym. (Henkilötiedot ja oikeudenloukkausten torjuminen), EU:C:2024:370.
Varhaisempia oikeudenkäyntitilastoja on koottu Historia-otsikon alle.