Jäsenten esittely

Add

Marc van der Woude on syntynyt Gorredijkissa (Alankomaat) vuonna 1960. Hän aloitti opintonsa Rijksuniversiteit Groningenissa (Groningenin yliopisto, Alankomaat), jossa hän suoritti vuonna 1983 oikeustieteen tutkinnon, ja jatkoi opintojaan Collège d’Europessa (Belgia) vuoteen 1984 asti.

Heti opintojensa päätyttyä van der Woude osallistui hyvin aktiivisesti opetukseen ja tutkimukseen Collège d’Europessa, jossa hän toimi assistenttina vuoteen 1986 asti. Tämän jälkeen hän toimi vuosina 1986–1987 luennoitsijana Universiteit Leidenissä (Leidenin yliopisto, Alankomaat). Opetustehtävät ovat olleet van der Woudelle tärkeitä koko hänen uransa ajan, ja vuonna 2000 hänet nimitettiin Erasmus Universiteit Rotterdamin (Rotterdamin Erasmus-yliopisto, Alankomaat) oikeustieteen professoriksi. Hän on kirjoittanut useita julkaisuja ja vaikuttanut kilpailuoikeuden tutkimukseen, josta ovat osoituksena useat keskeiset teokset kyseisellä alalla.

Yliopistotehtäviensä ohella van der Woude työskenteli myös juristina. Vuosina 1987–1989 hän työskenteli Euroopan yhteisöjen komissiossa, jossa hän toimi esittelijänä kilpailun pääosastolla. Tämän jälkeen hän siirtyi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, jossa hän työskenteli lakimiesavustajana tuomari Thymen Koopmansin ja tuomari Paul Joan George Kapteynin kabineteissa vuosina 1989–1992. Hänet nimitettiin hallintovirkamieheksi Euroopan komissioon kilpailun pääosaston koordinointiyksikköön, jossa hän työskenteli vuosina 1992–1993 ja josta hän siirtyi vuosiksi 1993–1995 komission oikeudellisen yksikön palvelukseen. Tämän jälkeen hän työskenteli asianajajana Brysselin asianajajaliiton (Belgia) jäsenenä ja keskittyi asianajajana hoitamaan ensisijaisesti kilpailuoikeuteen liittyviä asioita.

Van der Woude nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.9.2010. Muut tuomarit valitsivat hänet keskuudestaan 18.9.2013 jaoston puheenjohtajaksi ja 20.9.2016 unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentiksi. Hänet valittiin unionin yleisen tuomioistuimen presidentiksi 27.9.2019, josta lähtien hän on hoitanut tätä tehtävää.

Savvas S. Papasavvas on syntynyt Nikosiassa (Kypros) vuonna 1969. Hän suoritti oikeustieteen Ptychion-tutkinnon Ethnikó kai Kapodistriakó Panepistímio Athinónissa (Ateenan yliopisto, Kreikka) vuonna 1991. Hän jatkoi opintojaan Université de Paris II:ssa (Pariisin yliopisto, Ranska), jossa hän suoritti vuonna 1992 julkisoikeuden jatkotutkinnon. Hän sai vuonna 1995 päätökseen oikeustieteen tohtoriopinnot Université d’Aix-Marseille III:ssa (Marseillen yliopisto, Ranska).

Papasavvas hyväksyttiin Kyproksen asianajajayhteisön jäseneksi, hän liittyi vuonna 1993 jäseneksi Nikosian asianajajayhteisöön, ja hän työskenteli asianajajana siihen asti, kunnes hänet nimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen vuonna 2004.

Papasavvas on toiminut myös opetustehtävissä ja työskennellyt Panepistímio Kýproussa (Kyproksen yliopisto) luennoitsijana vuosina 1997–2002 ja valtiosääntöoikeuden lehtorina vuosina 2002–2004.

Papasavvas nimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomariksi 12.5.2004. Hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä kahden peräkkäisen toimikauden ajan 15.9.2010–25.9.2016. Muut tuomarit valitsivat hänet unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentiksi 27.9.2019.

Anna Marcoulli on syntynyt Nikosiassa (Kypros) vuonna 1974. Hän on suorittanut oikeustieteen tutkinnon University of East Angliassa (Itä-Anglian yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) vuonna 1995 ja oikeustieteen master-tutkinnon University of Bristolissa (Bristolin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) vuonna 1996.

Marcoulli hyväksyttiin Kyproksen asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1997, ja hän työskenteli Kyproksen valtion oikeudellisella osastolla Euroopan unionin oikeuden yksikössä vuosina 1998–2008.

Marcoulli aloitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa vuonna 2005 kansallisena asiantuntijana tutkimus- ja dokumentaatio-osastolla, jossa hän hoiti tätä tehtävää vuoteen 2007 asti. Tämän jälkeen hän työskenteli Euroopan komission oikeudellisessa yksikössä vuosina 2008–2016. Vuonna 2012 hän toimi Kyproksen EU-puheenjohtajuuskauden oikeudellisena neuvonantajana.

Marcoulli nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.4.2016. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 30.9.2019, ja hän on hoitanut näitä tehtäviä siitä lähtien.

Jesper Svenningsen on syntynyt Aalborgissa (Tanska) vuonna 1966. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon (juridisk kandidateksamen) Aarhus Universitetissa (Aarhusin yliopisto, Tanska) vuonna 1989.

Svenningsen aloitti opintojen jälkeen työuransa asianajajaharjoittelijana Kammeradvokatenin (Tanskan hallituksen oikeudellinen neuvonantaja, Kööpenhamina) palveluksessa, josta hän siirtyi yhteisöjen tuomioistuimeen lakimiesavustajaksi julkiasiamies Claus Gulmannin kabinettiin vuosiksi 1991–1993. Svenningsen palasi Kammeradvokatenin palvelukseen vuosiksi 1993–1995, ja hänet hyväksyttiin Tanskan asianajajayhteisön jäseneksi, jolla on oikeus esiintyä Landsretissä (ylioikeus, Tanska). Lisäksi hän toimi tuohon aikaan unionin oikeuden luennoitsijana Københavns Universitetissa (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska).

Svenningsen työskenteli vuosina 1995–1999 Luxemburgissa Institut Européen d’Administration Publiquen (Euroopan julkishallinnon instituutti, IEAP) palveluksessa luennoitsijana ja sittemmin vt. Johtajana lukuun ottamatta vuotta 1997, jonka ajaksi hän siirtyi näistä tehtävistä Brysseliin tanskalaisen asianajotoimiston palvelukseen. Vuonna 1999 hän työskenteli Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) valvontaviranomaisen oikeudellisessa yksikössä ja aloitti vuonna 2000 Euroopan unionin tuomioistuimen palveluksessa juristi-lingvistinä. Vuonna 2003 hän palasi lakimiesavustajaksi unionin tuomioistuimen tuomariksi nimitetyn Claus Gulmannin kabinettiin. Vuosina 2006–2013 hän työskenteli lakimiesavustajana unionin tuomioistuimen tuomari Lars Bay Larsenin kabinetissa.

Svenningsen nimitettiin virkamiestuomioistuimen tuomariksi 7.10.2013, ja hän hoiti tätä virkaa 1.9.2016 asti, jolloin kyseinen tuomioistuin lakkautettiin. Hänet nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 30.9.2019.

Maria José Costeira on syntynyt Portossa (Portugali) vuonna 1967. Hän suoritti oikeustieteellisen loppututkinnon Universidade de Coimbrassa (Coimbran yliopisto, Portugali) vuonna 1991, ja vuonna 2001 hän osallistui immateriaalioikeuden jatko-opintoihin Universidade de Lisboan (Lissabonin yliopisto, Portugali) oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Costeira toimi asianajajaharjoittelijana Coimbran (Portugali) asianajajayhteisössä vuosina 1991–1992 ja aloitti Centro de Estudos Judiciáriosissa (kansallinen tuomarikoulu, Portugali) esittelijänä vuonna 1992. Hänet nimitettiin tuomariksi vuonna 1995, ja hän työskenteli Tribunal Judicial da Comarca de Cascaisissa (Cascaisin alioikeus, Portugali), Tribunal Judicial da Comarca de Ferreira do Zêzeressä (Ferreira do Zêzeren alioikeus, Portugali) ja Tribunal da Pequena Instância Criminal de Lisboassa (Lissabonin rikostuomioistuin, Portugali) vuosina 1995–1997, Tribunal do Comércio da Comarca de Lisboassa (Lissabonin kauppatuomioistuin, Portugali) vuosina 1999–2016 sekä Tribunal da Relação de Coimbrassa (Coimbran ylioikeus, Portugali) vuonna 2016. Hänen tuomioistuinlaitoksessa hoitamiinsa työtehtäviin kuului paitsi asioiden käsitteleminen, myös tuomarikunnan edustaminen toimien Portugalin tuomariliiton pääsihteerinä vuosina 2012–2015 ja sittemmin puheenjohtajana vuoteen 2016 asti.

Costeira on opettanut vuodesta 2003 lähtien vierailevana professorina immateriaalioikeuksia, kilpailuoikeutta ja kauppaoikeutta Universidade de Lisboan, Universidade de Coimbran, Universidade Nova de Lisboan (Lissabonin Nova-yliopisto, Portugali), Universidade Católica Portuguesan (Portugalin katolinen yliopisto, Portugali) ja Universidade do Minhon (Minhon yliopisto, Portugali) oikeustieteellisissä tiedekunnissa sekä Centro de Estudos Judiciáriosissa.

Costeira nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 30.9.2019.

Krystyna Kowalik-Bańczyk on syntynyt Gdańskissa (Puola) vuonna 1976. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Uniwersytet Gdańskissa (Gdańskin yliopisto, Puola) vuonna 1999 ja jatkotutkinnon Université des sciences sociales de Toulousessa (Toulousen yliopisto, Ranska) vuonna 2000. Hän jatkoi opintoja Bruggen Collège d’Europessa (Belgia), jossa hän suoritti eurooppaoikeuden Master of Laws ‑tutkinnon vuonna 2002. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi Puolan tiedeakatemiasta vuonna 2004.

Kowalik-Bańczyk opetti vuosina 2002–2010 Uniwersytet Warszawskin (Varsovan yliopisto, Puola) Eurooppa-opintojen laitoksella ja Wyższa Szkoła Prawa i Administracjissa (oikeus‑ ja hallintotieteellinen yliopisto, Puola). Vuosina 2006–2014 hän teki opetustehtäviensä ohella tutkimusta lehtorina (2006) ja sittemmin apulaisprofessorina (2014) Puolan tiedeakatemian oikeustieteellisessä instituutissa. Hän opetti myös kansainvälistä oikeutta ja Euroopan unionin oikeutta vuosina 2010–2016 luennoitsijana Politechnika Gdańskassa (Gdańskin teknillinen yliopisto, Puola) sekä vierailevana professorina Université Panthéon-Assas Paris II:ssa (Pariisin yliopisto, Ranska), Université de Nice Sophia-Antipolisissa (Nizzan yliopisto, Ranska) ja Université du Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto).

Kowalik-Bańczyk on kirjoittanut useita julkaisuja eurooppaoikeuden alalla ja osallistunut useiden oikeustieteellisten teosten kirjoittamiseen.

Kowalik-Bańczyk nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 19.9.2022 alkaen.

Alexander Kornezov on syntynyt Jambolissa (Bulgaria) vuonna 1978. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Sofijski universitet ”Sveti Kliment Ohridskissa” (Sofian yliopisto, Bulgaria) vuonna 2002 ja eurooppaoikeuden Master of Laws ‑tutkinnon Bruggen Collège d’Europessa (Belgia) vuonna 2004. Hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi Balgarska Akademia na naukitesta (Bulgarian tiedeakatemia) vuonna 2008.

Kornezov oli Brysselin (Belgia) asianajajayhteisön jäsen vuosina 2004–2006, jolloin hän työskenteli asianajotoimistossa. Hän aloitti vuonna 2007 unionin tuomioistuimen palveluksessa tuomari Alexander Arabadjievin lakimiesavustajana.

Kornezov on toiminut myös opetustehtävissä unionin prosessioikeuden lehtorina Universitet za natzionalno i svetovno stopanstvossa (Sofian kansantalouden ja maailmantalouden yliopisto, Bulgaria) vuosina 2008–2012 ja Sofijski universitet ”Sveti Kliment Ohridskissa” vuosina 2010–2013. Vuosina 2014–2016 hän työskenteli unionin oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden apulaisprofessorina Balgarska Akademia na naukitessa. Hän on opettanut vuodesta 2020 unionin julkisten hankintojen oikeutta Université du Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto). Hän on luennoinut konferensseissa useissa yliopistoissa eri jäsenvaltioissa lukuisten unionin oikeuden alaa koskevien tutkimustensa johdosta. Hän on julkaissut useita unionin oikeutta käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja.

Kornezov oli virkamiestuomioistuimen tuomari 13.4.2016–31.8.2016. Hänet nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja hän on ollut jaoston puheenjohtaja 30.9.2019 alkaen.

Laurent Truchot on syntynyt Pariisissa (Ranska) vuonna 1962. Hän opiskeli Institut d’études politiques de Paris’ssa (Pariisin valtio-opillinen instituutti, Ranska), josta hän valmistui vuonna 1984. Hän jatkoi opintojaan myöhemmin École nationale de la magistraturessa (kansallinen tuomarikoulu, Bordeaux, Ranska) vuosina 1986–1988.

Truchot aloitti työuransa tribunal de grande instance de Marseillessa (Marseillen alioikeus, Ranska), jossa hän työskenteli tuomarina vuosina 1988–1990. Hän siirtyi seuraavaksi tuomarin virkaan Ranskan oikeusministeriön siviiliasioiden yksikköön vuosiksi 1990–1992. Vuosina 1992–1994 hän työskenteli apulaisosastopäällikkönä ja sittemmin osastopäällikkönä Ranskan valtiovarain- ja teollisuusministeriön kilpailu-, kuluttaja- ja petosasioiden osastolla. Hänet nimitettiin vuonna 1994 Ranskan oikeusministerin tekniseksi neuvonantajaksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1995 asti, jolloin hänet nimitettiin tuomariksi tribunal de grande instance de Nîmesiin (Nîmesin alioikeus, Ranska), jossa hän työskenteli vuosina 1995–1996.

Truchot työskenteli yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa vuosina 1996–2001, jolloin hän toimi julkisasiamies Philippe Léger’n lakimiesavustajana. Hän siirtyi seuraavaksi esittelijäneuvokseksi Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska) vuosiksi 2001–2007.

Truchot toimi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarina vuosina 2007–2013, jolloin hän hoiti myös jaoston puheenjohtajan tehtäviä vuosina 2010–2013.

Truchot’n palattua Ranskaan vuonna 2013 hänet nimitettiin Cour de cassationin jäseneksi, ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 2019 asti.

Truchot nimitettiin toisen kerran unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 19.9.2022 alkaen.

Ornella Porchia on syntynyt Chivassossa (Italia) vuonna 1966. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Università degli Studi di Torinossa (Torinon yliopisto, Italia) vuonna 1991 ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi Università Commerciale Luigi Bocconista (Milanon yliopisto, Italia) vuonna 1996.

Porchia aloitti työuransa vuonna 1994 asianajajana toimien Torinon asianajajayhteisön jäsenenä ja siirtyi sittemmin Università degli Studi di Torinoon, jossa hän työskenteli apulaisprofessorina (professore assistente) vuosina 1997–2002. Hän jatkoi kyseisen yliopiston kansainvälisen oikeuden apulaisprofessorina (professore associato) vuosina 2002–2007, kunnes hänet nimitettiin unionin oikeuden professoriksi vuonna 2007, josta lähtien hän on hoitanut kyseistä tehtävää.

Porchia toimi vuosina 2010–2014 Corte costituzionalen (perustuslakituomioistuin, Italia) tutkimuspalvelun juristina. Vuosina 2014–2019 hän hoiti Italian Euroopan unionin pysyvän edustuston oikeudellisen neuvonantajan tehtävää. Hän on julkaissut useita unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden tutkimuksia.

Porchia nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 19.9.2022 alkaen.

Roberto Mastroianni on syntynyt Cosenzassa (Italia) vuonna 1964. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1987 Università degli Studi di Firenzessä (Firenzen yliopisto, Italia) ja vuonna 1990 Penn State University Dickinson School of Law’ssa (Pennsylvanian yliopisto, Yhdysvallat). Hän jatkoi opintojaan Università di Bolognassa (Bolognan yliopisto, Italia), josta hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1992. Hän toimi tutkijatohtorina Université de Genèvessä (Geneven yliopisto, Sveitsi) vuosina 1992–1993, Universiteit van Amsterdamissa (Amsterdamin yliopisto, Alankomaat) ja New York Law Schoolissa (New Yorkin yliopisto, Yhdysvallat) vuosina 1993–1994.

Mastroianni aloitti työuransa kansainvälisen oikeuden tutkijana Università degli Studi di Firenzessä vuosina 1992–1997, jonka jälkeen hän siirtyi yhteisöjen tuomioistuimeen, jossa hän työskenteli lakimiesavustajana julkisasiamies Giuseppe Tesauron ja julkisasiamies Antonio Saggion kabineteissa vuosina 1997–2000.

Tämän jälkeen Mastroianni toimi unionin oikeuden opettajana Università degli Studi di Napoli Federico II:ssa (Napolin yliopisto, Italia) vuosina 2000–2019, jona aikana hän kirjoitti runsaasti julkaisuja. Hän opetti unionin oikeutta ja EU-lainkäyttöoikeutta myös Université Paris 2 – Panthéon-Assasin (Pariisin yliopisto, Ranska) vierailevana professorina vuosina 2011–2013. Hän opetti unionin oikeutta Libera Università Internazionale degli Studi Sociali Guido Carlissa (kansainvälinen Guido Carli -yliopisto, Italia) vuosina 2013–2017. Hänet nimitettiin vuonna 2015 vertailevan kilpailuoikeuden professoriksi University of Denverin Sturm College of Law’hon (Denverin yliopisto, Yhdysvallat), jossa hän opetti vuoteen 2019 asti.

Mastroianni työskenteli vuosina 1993–2019 asianajajana, ja hänellä oli kelpoisuus toimia ylimmissä italialaisissa tuomioistuimissa. Vuosina 2013–2015 hän oli myös Società Italiana di Diritto Internazionalen (SIDI) (Italian kansainvälisen oikeuden yhdistys) hallituksen jäsen ja vuosina 2018–2021 Associazione Italiana Studiosi di Diritto dell'Unione European (AISDUE) (Italian EU-oikeuden opintojen yhdistys) hallituksen jäsen. Vuosina 2015–2018 hän toimi valtionasiamiehenä Italian hallituksen lainsäädäntöasioiden Eurooppa-asioiden osastolla.

Mastroianni nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on toiminut jaoston puheenjohtajan tehtävissä 10.10.2024 lähtien.

Petra Škvařilová-Pelzl on syntynyt Prahassa (Tšekkoslovakia) vuonna 1975. Hän opiskeli oikeustiedettä Tšekissä ja Saksassa ja suoritti vuonna 1999 oikeustieteen Magister iuris ‑tutkinnon (summa cum laude) Univerzita Karlovassa (Prahan yliopisto, Tšekki). Hän väitteli vuonna 2004 oikeustieteen tohtoriksi (summa cum laude) Universität Hamburgissa (Hampurin yliopisto, Saksa). Hän on suorittanut myös vuonna 1995 saksan kielen tulkin tutkinnon Státní jazyková školassa (Prahan valtiollinen kielikoulu, Tšekki).

Škvařilová-Pelzl aloitti työuransa vuonna 1999 Universität Hamburgin kauppaoikeuden, merioikeuden ja talousoikeuden laitoksella, ja hän läpäisi Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän kilpailun tšekkiläisten juristien unionin toimielinten palvelukseen ottamista varten. Hän aloitti näin ollen virkamiehenä Euroopan unionin kirjasto‑ sekä tutkimus‑ ja dokumentaatio-osastolla, jossa hän työskenteli juristi-hallintovirkamiehenä vuosina 2004–2019. Vuosina 2010–2016 hän hoiti näitä tehtäviä pääjohtajan erityisavustajana. Vuosina 2017–2018 hän työskenteli lakimiesavustajana unionin tuomioistuimen tuomari Maria Bergerin kabinetissa.

Škvařilová-Pelzl on kirjoittanut julkaisuja muun muassa unionin oikeudesta ja oikeusvertailusta, ja hän on toiminut myös opetustehtävissä Univerzita Karlovassa, jossa hän on toiminut myös unionin oikeutta koskeville väitöskirjoille nimettyjen arvosanalautakuntien jäsenenä, sekä Verwaltungsakademie des Bundesissa (liittovaltion hallintoakatemia, Itävalta) Wienissä. Hän on myös ollut mukana lukuisissa seminaareissa ja konferensseissa, muun muassa kahden vuoden välein järjestettävässä tšekkiläis-saksalaisessa oikeustieteen tapahtumassa.

Škvařilová-Pelzl nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on toiminut jaoston puheenjohtajan tehtävissä 10.10.2024 lähtien.

Marc Jaeger on syntynyt Luxemburgissa (Luxemburg) vuonna 1954. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Université Robert Schumanissa (Strasbourgin yliopisto, Ranska) vuonna 1979 ja jatkoi opintojaan Bruggen Collège d’Europessa (Belgia) suorittaen syventävien EU-opintojen tutkinnon vuonna 1980.

Jaeger hyväksyttiin vuonna 1981 Luxemburgin asianajajayhteisön jäseneksi, ja hän työskenteli asianajajana vuoteen 1983. Hänet nimitettiin tämän jälkeen oikeusministeriön virkamieheksi Luxemburgin syyttäjänvirastoon, jossa hän hoiti tätä tehtävää vuoden ajan, jonka jälkeen hän siirtyi tuomariksi tribunal d’arrondissement de Luxembourgiin (Luxemburgin alioikeus) vuosiksi 1984–1986.

Jaeger aloitti yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa lakimiesavustajana julkisasiamies Jean Mischon kabinetissa, jossa hän työskenteli vuosina 1986–1988, ja siirtyi seuraavaksi tuomari G. Federico Mancinin kabinettiin vuosiksi 1988–1996.

Tuomioistuintehtäviensä ohella Jaeger on toiminut vuodesta 2003 alkaen luennoitsijana Université du Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto) ja vuodesta 2015 myös Libera Università Internazionale degli Studi Sociali Guido Carlissa (Guido Carli ‑yliopisto, Italia). Vuosina 2001–2018 hän toimi Institut universitaire international Luxembourgin (IUIL) johtajana ja vuosina 2011–2016 Université du Luxembourgin hallintoneuvoston puheenjohtajana.

Jaeger nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 11.7.1996, ja hän toimi jaoston puheenjohtajana 10.9.2004–31.8.2007. Muut tuomarit valitsivat Jaegerin unionin yleisen tuomioistuimen presidentiksi, ja hän hoiti tätä tehtävää neljän peräkkäisen toimikauden ajan 17.9.2007–26.9.2019.

Heikki Kanninen on syntynyt Helsingissä (Suomi) vuonna 1952. Hän suoritti taloustieteen tutkinnon Helsingin kauppakorkeakoulussa (Suomi) vuonna 1976 ja oikeustieteen tutkinnon Helsingin yliopistossa (Suomi) vuonna 1978. Hän jatkoi myöhemmin opintojaan Helsingin yliopistossa valmistuen oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1988.

Kanninen aloitti työuransa vuonna 1978 korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittelijänä ja siirtyi sen jälkeen vuosiksi 1979–1981 Suomen hallituksen perustaman hallinnon oikeusturvakomitean pääsihteeriksi.

Kanninen palasi korkeimpaan hallinto-oikeuteen vuonna 1981 ja hoiti siellä hallinnollisen sihteerin tehtäviä vuoteen 1984. Hänet nimitettiin hallintolainkäyttökomitean (Suomi) pääsihteeriksi, jota tehtävää hän hoiti vuosina 1984–1985. Vuosiksi 1986–1993 hän siirtyi oikeusministeriön lainsäädäntöosastolle neuvonantajan tehtäviin. Vuosina 1991–1993 hän oli myös turvapaikkalautakunnan (Suomi) jäsen. Vuonna 1993 hän työskenteli tutkijana Helsingin yliopiston kansainvälisen talousoikeuden instituutissa.

Kanninen nimitettiin vuonna 1993 Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) tuomioistuimen (Geneve, Sveitsi) apulaiskansliapäälliköksi, jonka tehtäviä hän hoiti vuoteen 1995. Hän aloitti seuraavaksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa lakimiesavustajana tuomari Leif Sevónin kabinetissa, jossa hän työskenteli vuosina 1995–1998.

Suomeen palattuaan Kanninen hoiti korkeimman hallinto-oikeuden tuomarin tehtäviä vuosina 1998–2005 ja osallistui samanaikaisesti tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean toimintaan toimien sen varapuheenjohtajana vuosina 2001–2003.

Kanninen oli Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomari 6.10.2005–6.10.2009, ja hän hoiti jaoston puheenjohtajan tehtäviä 1.10.2008–6.10.2009. Hänet nimitettiin 7.10.2009 unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi. Kanninen toimi jaoston puheenjohtajana 23.11.2011–16.9.2013. Muut tuomarit valitsivat hänet unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentiksi 17.9.2013–19.9.2016. Näiden tehtävien ohella hän hoiti jaoston puheenjohtajan tehtäviä. Muut tuomarit valitsivat hänet uudelleen jaoston puheenjohtajaksi 21.9.2016 ja 30.9.2019, ja hän hoiti näitä tehtäviä 19.9.2022 asti.

Mariyana Kancheva on syntynyt Tryavnassa (Bulgaria) vuonna 1958. Hän on suorittanut oikeustieteen tutkinnon Sofijski universitet ”Sveti Kliment Ohridskissa” (Sofian yliopisto, Bulgaria) vuonna 1984 ja eurooppaoikeuden jatkotutkinnon Université libre de Bruxellesin (Brysselin yliopisto, Belgia) Eurooppa-opintojen instituutissa vuonna 2009.

Kancheva aloitti työuransa suorittamalla tuomioistuinharjoittelun Sofijski okrazhen sadissa (Sofian maakunnallinen tuomioistuin, Bulgaria) vuosina 1985–1986. Hän työskenteli oikeudellisena neuvonantajana vuosina 1986–1988 sekä asianajajana Sofian asianajajayhteisön (Bulgaria) jäsenenä vuoteen 2011 asti ja Brysselin asianajajayhteisön (Belgia) jäsenenä vuosina 2007–2011. Vuosina 1992–1994 Kancheva hoiti Bulgarian ulkoministeriössä diplomaattikunnan tukipalvelujen pääjohtajan virkaa. Hän on koko työuransa ajan myös erikoistunut useille aloille, muun muassa immateriaalioikeuksiin ja talousoikeuteen (hänet on merkitty Bulgarian patenttiviranomaisen ylläpitämään immateriaalioikeuksien alan edustajien rekisteriin ja Bulgarian oikeusministeriön ylläpitämään selvitysmiesten ja pesänselvittäjien rekisteriin).

Kancheva on myös toiminut Bulgariassa välimiehenä kaupallisia asioita koskevien riitojen ratkaisemisessa. Lisäksi hän on osallistunut lainvalmisteluun Bulgarian parlamentin oikeudellisena neuvonantajana sekä kirjoittanut useita julkaisuja eurooppaoikeudesta. Kancheva on myös ollut puhujana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä seminaareissa, foorumeissa ja konferensseissa.

Kancheva nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2011.

Vesna Tomljenović on syntynyt Rijekassa (Kroatia) vuonna 1956. Hän suoritti Sveučilište u Rijecissa (Rijekan yliopisto, Kroatia) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1979 sekä Sveučilište u Zagrebussa (Zagrebin yliopisto, Kroatia) oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 1984 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1996. Hänet hyväksyttiin vuonna 1982 harjoittamaan asianajajan ammattia Kroatiassa.

Tomljenović työskenteli vuosina 2005–2013 Sveučilište u Rijecin Euroopan integraation oikeuden syventävien opintojen ohjelman koordinaattorina. Vuosina 2005–2013 hän oli kyseisen yliopiston kansainvälisen oikeuden ja EU-yksityisoikeuden oppituolin haltija. Vuonna 2003 hän toimi Fulbright-ohjelman puitteissa vierailevana professorina Tulane Universityn (Tulanen yliopisto, Yhdysvallat) oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hänet on merkitty Stalno arbitražno sudište Hrvatske gospodarske komoren (kauppakamarin pysyvä välimiesoikeus, Kroatia) välimiesten luetteloon.

Tomljenović toimi vuosina 2005–2013 Kroatian tasavallan neuvottelutyöryhmän johtajana vastuualueenaan lukuun 28 liittyvä EU:n säännöstö (kuluttajien ja terveyden suojelu). Hän on ollut vuodesta 2006 lähtien Hrvatska udruga za poredbeno pravon (Kroatian vertailevan oikeuden yhdistys) puheenjohtaja.

Tomljenović nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 4.7.2013. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 21.9.2016 ja toistamiseen 30.9.2019, ja hän hoiti näitä tehtäviä siitä alkaen 19.9.2022 asti.

Geert De Baere on syntynyt Antwerpenissa (Belgia) vuonna 1979. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Universiteit Antwerpenissa (Antwerpenin yliopisto, Belgia) vuonna 2002 ja Master of Laws -tutkinnon University of Cambridgen (Cambridgen yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) osana toimivassa King’s Collegessa vuonna 2003. Hän jatkoi opintojaan valmistuen oikeustieteen tohtoriksi University of Cambridgen King’s Collegesta vuonna 2007. Väitöstutkimuksensa yhteydessä hän oli vierailevana tutkijana Columbia Universityn Columbia Law Schoolissa (Columbian yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat) vuonna 2005.

Tohtoriksi väiteltyään De Baere työskenteli tutkijatohtorina Universiteit Antwerpenissa vuosina 2007–2009.

Vuonna 2009 De Baere siirtyi Katholieke Universiteit Leuveniin (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia) opettamaan unionin oikeutta ja kansainvälistä oikeutta aluksi vierailevana lehtorina sekä sittemmin lehtorina vuosina 2010–2014 ja vanhempana lehtorina vuodesta 2015 lähtien.

De Baere työskenteli vuosina 2007–2009 unionin tuomioistuimessa lakimiesavustajana julkisasiamies Eleanor Sharpstonin kabinetissa, josta hän siirtyi vuosiksi 2016–2017 tuomari Alexandra (Sacha) Prechalin kabinettiin.

De Baere nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 4.10.2017, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 8.10.2021–19.9.2022.

Maja Brkan on syntynyt Mariborissa (Slovenia) vuonna 1979. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Univerza v Ljubljanissa (Ljubljanan yliopisto, Slovenia) vuonna 2003 ja master-tutkinnon New York Universityssä (New Yorkin yliopisto, Yhdysvallat) vuonna 2004. Hän on suorittanut tutkinnon myös European University Instituten (Firenzen Eurooppa-yliopisto, Italia) eurooppaoikeuden akatemiassa vuonna 2004. Tämän jälkeen hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi Univerza v Ljubljanista vuonna 2007. Hänen väitöskirjansa käsitteli Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Brkan aloitti työuransa juristi-lingvistinä Euroopan unionin tuomioistuimessa vuonna 2004. Vuonna 2005 hän siirtyi harjoittelijaksi tuomari Aindrias Ó Caoimhin kabinettiin unionin tuomioistuimeen ja sitten Višje sodišče v Ljubljaniin (Ljubljanan ylioikeus, Slovenia) vuosiksi 2005–2006.

Brkan palasi vuonna 2007 Euroopan unionin tuomioistuimeen julkisasiamies Verica Trstenjakin kabinettiin, jossa hän työskenteli oikeudellisena avustajana vuosina 2007–2008 ja lakimiesavustajana vuosina 2008–2011. Vuosina 2011–2013 hän työskenteli lakimiesavustajana tuomari Marko Ilešičin kabinetissa.

Tämän jälkeen Brkan siirtyi opetustehtäviin Universiteit Maastrichtiin (Maastrichtin yliopisto, Alankomaat), jossa hän työskenteli Euroopan unionin oikeuden lehtorina vuosina 2013–2018 ja apulaisprofessorina vuosina 2018–2021. Hän opetti Euroopan unionin oikeutta myös Universiteit Hasseltissa (Hasseltin yliopisto, Belgia) vuosina 2014–2017. Hän toimi vierailevana luennoitsijana Univerza na Primorskemissa (Primorskan yliopisto, Slovenia) vuonna 2011, Univerza v Ljubljanissa vuonna 2014 ja Běijīng Shīfàn Dàxuéssa (Beijingin yliopisto, Kiina) vuonna 2014. Lisäksi hän on ollut vierailevana tutkijana Firenzen European University Institutessa vuosina 2016 ja 2018, University of California, Berkeleyssä (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat) vuonna 2019, Universitat Autònoma de Barcelonassa (Barcelonan yliopisto, Espanja) vuonna 2019 ja Univerza v Ljubljanissa vuonna 2020.

Vuonna 2017 Brkan nimitettiin Maastricht Centre for European Law’n (Maastrichtin yliopiston eurooppaoikeuden keskus) apulaisjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti kolmen vuoden ajan. Vuonna 2021 hänet nimitettiin Advanced Master in Privacy, Cybersecurity and Data Management ‑koulutusohjelman (yksityisyydensuoja-, kyberturvallisuus- ja tietohallinto-oikeuden maisteriohjelma) koordinaattoriksi European Centre on Privacy and Cybersecurityyn (Maastrichtin yliopiston yksityisyydensuoja- ja kyberturvallisuusoikeuden eurooppalainen keskus). Hän oli vuosina 2018–2020 saman yliopiston tutkintolautakunnan jäsen.

Brkan oli vuosina 2013–2019 European Law Instituten (ELI) neuvoston jäsen. Vuosina 2015–2021 hän oli toimittajana European Data Protection Law Review’ssa, jonka toimituskunnan jäsen hän on ollut vuodesta 2021 lähtien. Hän on ollut vuodesta 2020 lähtien myös EU Law Live ‑sivuston toimituskunnan jäsen.

Brkan on kirjoittanut useita Euroopan unionin oikeutta käsitteleviä julkaisuja. Hänet kutsutaan usein vierailevaksi puhujaksi eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin yliopistoihin.

Brkan nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 6.7.2021.

Pēteris Zilgalvis on syntynyt Inglewoodissa (Yhdysvallat) vuonna 1964. Hän suoritti valtiotieteen tutkinnon University of California, Los Angelesissa (UCLA) (Kalifornian yliopisto, Los Angeles, Yhdysvallat) vuonna 1986. Hän jatkoi opintojaan University of Southern Californiassa (Etelä-Kalifornian yliopisto, Yhdysvallat), jossa hän suoritti oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1990.

Zilgalvis aloitti työuransa samana vuonna Latvijas Republikas Vides aizsardzības komiteja, Augstākā padomen (Latvian ympäristönsuojelukomitea) johtavana neuvonantajana ja hoiti tätä tehtävää vuoteen 1992 asti. Tämän jälkeen hän siirtyi Latvian ulkoministeriön palvelukseen Euroopan parlamenttia, Yhdistyneitä kansakuntia, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmaa ja Unescoa koskevien asioiden osastolle. Hänet hyväksyttiin vuonna 1990 harjoittamaan asianajajan ammattia Kaliforniassa (Yhdysvallat).

Zilgalvis toimi vuonna 1993 ympäristöasiantuntijan tehtävissä Maailmanpankin Baltian alueen toimistossa, jonka johtavaksi ympäristöoikeuden neuvonantajaksi hänet nimitettiin vuonna 1996 Venäjää ja ympäristöhallinnointia koskevaan hankkeeseen.

Zilgalvis nimitettiin vuonna 1997 Euroopan neuvoston oikeudellisista asioista vastaavan pääosaston bioetiikan yksikön apulaisjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2005 asti. Tämän jälkeen hän siirtyi Euroopan komission palvelukseen hallintotapa- ja etiikkayksikön päälliköksi ja vuonna 2010 tartuntatauti- ja kansanterveysyksikön päälliköksi. Vuosina 2010–2016 hän työskenteli Euroopan komission terveys- ja hyvinvointiyksikön päällikkönä. Hänet nimitettiin vuonna 2016 Euroopan komission digitaaliset innovaatiot ja lohkoketju ‑yksikön päälliköksi, ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 2021 asti. Hän on myös kirjoittanut artikkeleita oikeustieteellisiin julkaisuihin muun muassa bioetiikan, digitaalisten teknologioiden, ihmisoikeuksien ja ympäristöoikeuden aloilta.

Zilgalvis nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.9.2021.

Ion Gâlea on syntynyt Iaşissa (Romania) vuonna 1978. Hän suoritti vuonna 2000 oikeustieteen tutkinnon Universitatea din Bucureștissa (Bukarestin yliopisto, Romania) ja eurooppaoikeuden loppututkinnon Université Paris I Panthéon Sorbonnessa (Pariisin I yliopisto, Ranska) osana ranskalais-romanialaista oikeustieteellistä koulutusohjelmaa, joka järjestettiin yhteistyössä Universitatea din Bucureștin kanssa. Vuonna 2002 hän suoritti kansainvälisten suhteiden master-tutkinnon Școala Națională de Studii Politice și Administrativessa (kansallinen poliittisten ja hallinnollisten opintojen koulu, Romania). Hän jatkoi opintojaan Karl-Franzens-Universität Grazissa (Grazin yliopisto, Itävalta), jossa hän suoritti Eurooppa-opintojen master-tutkinnon vuonna 2006. Romaniaan palattuaan hän aloitti oikeustieteen tohtoriopinnot Universitatea din Bucureștissa ja väitteli tohtoriksi vuonna 2008.

Gâlea aloitti työuransa Romanian ulkoministeriössä, jossa hän työskenteli asiantuntijana kansainvälisen oikeuden ja perussopimusten osastolla vuosina 2000–2002 ja unionin oikeuden yksikön päällikkönä vuosina 2002–2007. Vuosina 2007–2009 hän työskenteli julkisena notaarina.

Ulkoministeriöön palattuaan Gâlea nimitettiin unionin oikeuden osastolle asiantuntijaksi, ja hän toimi vuosina 2009–2010 tämän osaston johtajana. Hänet nimitettiin seuraavaksi oikeudellisten asioiden pääjohtajaksi ja toimi tässä tehtävässä vuosina 2010–2016.

Gâlea toimi vuosina 2016–2020 Romanian Bulgarian-suurlähettiläänä, ja hänet nimitettiin vuonna 2021 ulkoministeriön eurooppalaisten kahdenvälisten suhteiden ja alueellisen yhteistyön osaston pääjohtajaksi.

Gâlea on toiminut myös oikeustieteen opettajana Universitatea din Bucureștissa, jossa hän työskenteli assistenttina vuosina 2002–2012, luennoitsijana vuosina 2012–2016 ja lehtorina vuosina 2016–2021. Hänet nimitettiin kyseisen yliopiston professoriksi vuonna 2021.

Gâlea on opettanut myös vierailevana professorina Hayastani divanagitakan dprots’issa (Armenian diplomaattiakatemia) vuonna 2010, Institutul Diplomatic Românissa (Romanian diplomaatti-instituutti) vuosina 2009–2015 ja Universidade da Coruñassa (La Coruñan yliopisto, Espanja) vuonna 2015.

Hän on kirjoittanut useita oikeustieteellisiä julkaisuja.

Gâlea nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.10.2021.

Ioannis Dimitrakopoulos on syntynyt Ateenassa (Kreikka) vuonna 1971. Hän suoritti vuonna 1992 oikeustieteen tutkinnon Ethniko kai Kapodistriako Panepistimio Athinonissa (Ateenan yliopisto, Kreikka) ja jatkoi opintojaan Université Paris II Panthéon-Assas (Pariisin II yliopisto, Ranska) suorittaen siellä oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 1994.

Dimitrakopoulos hyväksyttiin Ateenan asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1995, ja hän työskenteli asianajajana vuoteen 1997 asti.

Dimitrakopoulos aloitti vuonna 1998 Symvoulio tis Epikrateiasin (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka) palveluksessa esittelijänä ja toimi vuosina 2005–2022 esittelijäneuvoksena käsitellen muun muassa asioita, jotka kuuluvat vero-oikeuden, kilpailu- ja tavaramerkkioikeuden sekä julkisten hankintojen aloihin. Hänet nimitettiin vuonna 2022 ylimmän hallintotuomioistuimen jäseneksi. Näiden tehtävien ohella hän oli Symvoulio tis Epikrateiasin suunnittelu- ja organisaatiokomitean jäsen vuosina 2009–2010. Vuonna 2005 hän siirtyi kolmeksi vuodeksi Euroopan oikeusasiamiehen toimistoon (Strasbourg, Ranska), jossa hän työskenteli johtavana oikeudellisena neuvonantajana, minkä jälkeen hän palasi vuonna 2008 Symvoulio tis Epikrateiasin palvelukseen.

Vuosina 2010–2020 Dimitrakopoulos hoiti myös Euroopan kemikaaliviraston (Helsinki, Suomi) valituslautakunnan varapuheenjohtajan tehtäviä.

Hänet nimitettiin vuosiksi 2014–2015 ylimääräiseksi jäseneksi Anotato Eidiko Dikastirioon (korkein erityistuomioistuin, Kreikka) ja Eidiko Dikastirio tou arthrou 88 par. 2 tou Syntagmatosiin (Kreikan perustuslain 88 §:n 2 momentin mukaisesti perustettu erityistuomioistuin). Hän hoiti lisäksi vuosina 2014–2016 Symvoulio tis Epikrateiasin tuomareiden yhdistyksen apulaispuheenjohtajan tehtäviä.

Dimitrakopoulos on toiminut myös tutkimus- ja opetustehtävissä. Hän luennoi vuosina 2003–2004 University of California, Berkeleyssä (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat), jossa hän opetti Senior Visiting Fellow’n ominaisuudessa Euroopan ympäristöoikeutta ja vertailevaa oikeustiedettä. Vuodesta 2010 hän on myös toiminut professorina Ethniki Scholi Dikastikon Leitourgonissa (kansallinen tuomarikoulu, Kreikka). Lisäksi hän on julkaissut useita tutkimuksia muun muassa vero-oikeuden, eurooppaoikeuden ja perusoikeuksien aloilta.

Dimitrakopoulos nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.1.2022.

Damjan Kukovec on syntynyt Ljubljanassa (Slovenia) vuonna 1977. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnot Univerza v Ljubljanin(Ljubljanan yliopisto, Slovenia) oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2001 ja Harvard Law Schoolissa (Harvardin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat) vuonna 2002. Hän jatkoi myöhemmin opintojaan Harvard Law Schoolissa valmistuen oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2015.

Kukovec aloitti työuransa vuonna 2002 tuomioistuinharjoittelijana Višje sodišče v Ljubljanissa(Ljubljanan ylioikeus, Slovenia), jossa hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2004 asti. Vuonna 2004 hän siirtyi Sierra Leonen erityistuomioistuimeen (Freetown, Sierra Leone) ja Ustavno sodiščeen (perustuslakituomioistuin, Slovenia).

Kukovec aloitti vuonna 2005 Euroopan unionin tuomioistuimen palveluksessa juristina ja siirtyi tämän jälkeen Euroopan komission oikeudelliseen yksikköön, jossa hän työskenteli vuosina 2006–2018. Vuonna 2006 hänet myös hyväksyttiin Slovenian asianajajayhteisön jäseneksi.

Kukovec toimi samanaikaisesti akateemisella uralla erityisesti eurooppaoikeuden alalla. Vuosina 2011–2013 hän opetti globaalia oikeutta Harvard Law Schoolissa ja sen yhteydessä toimivassa Institute for Global Law and Policyssa (globaalin oikeuden ja politiikan instituutti). Tämän jälkeen hän on opettanut useissa oikeustieteellisissä yliopistoissa ympäri maailmaa, kuten vuonna 2014 FGV Direito Rio, Rio de Janeirossa (Rio de Janeiron yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Brasilia), vuonna 2016 University of Kent's Brussels School of International Studiesissa (Kentin yliopiston Brysselin-kampus, Belgia), vuosina 2016–2017 Firenzen European University Institutessa (Firenzen Eurooppa-yliopisto, Italia)  ja vuosina 2018–2020 Univerza v Ljubljanissa. Vuodesta 2018 lähtien Kukovec on toiminut myös oikeustieteen lehtorina ja tohtoriohjelman apulaisjohtajana Middlesex Universityssä Lontoossa (Middlesexin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta).

Lisäksi Kukovec on kirjoittanut useita Euroopan unionin oikeutta käsitteleviä julkaisuja, ja hänet kutsutaan usein vierailevaksi puhujaksi eri yliopistoihin ympäri maailmaa.

Kukovec nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.1.2022.

William Valasidis on syntynyt Thessalonikissa (Kreikka) vuonna 1971. Hän suoritti vuonna 1993 oikeustieteen tutkinnon Aristoteleio Panepistimio Thessalonikisissa (Thessalonikin yliopisto, Kreikka) ja jatkoi opintojaan Harvard Law Schoolissa (Harvardin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat), jossa hän suoritti oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 1996.

Valasidis toimi vuosina 1993–1995 harjoittelevana asianajajana osana asianajajan ammattitutkintoa. Hänet hyväksyttiin Thessalonikin asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1996, minkä jälkeen hän työskenteli asianajajana Meksikossa ja Yhdysvalloissa sijaitsevissa asianajotoimistoissa.

Valasidis aloitti Euroopan unionin tuomioistuimen palveluksessa vuonna 1998 tuomari Krateros Ioannoun lakimiesavustajana. Hän toimi sittemmin samoissa tehtävissä tuomari Vassilios Skourisin kabinetissa. Skouris valittiin vuonna 2003 unionin tuomioistuimen presidentiksi, ja Valasidis työskenteli hänen kabinetissaan viidentoista vuoden ajan, vuosina 1999–2014.

Valasidis nimitettiin vuonna 2014 unionin tuomioistuimen tiedotus- ja protokollaosaston johtajaksi ja sittemmin tiedotusjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2022 asti.

Valasidis on kirjoittanut oikeustieteellisiä julkaisuja ja osallistunut niiden toimitustyöhön, ja hän on osallistunut aktiivisesti suuresti arvostamaansa unionin oikeuden käytön opetukseen European Law Moot Court Competition -kilpailun puitteissa toimien sen valintalautakunnan jäsenenä vuosina 2004 ja 2005 ja sittemmin European Law Moot Court Societyn jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 2006–2022. Hän myös osallistuu säännöllisesti kansallisiin ja kansainvälisiin konferensseihin.

Valasidis nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 15.9.2022.

Steven Verschuur on syntynyt Arnhemissa (Alankomaat) vuonna 1977. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Universiteit Utrechtissa (Utrechtin yliopisto, Alankomaat) vuonna 2001. Hän jatkoi yliopisto-opintojaan Université de Liègessä (Liègen yliopisto, Belgia) suorittaen siellä eurooppaoikeuden jatkotutkinnon vuonna 2002. Hän valmistui vuonna 2010 oikeustieteen tohtoriksi Universiteit Utrechtista.

Verschuur työskenteli vuodesta 2002 alkaen asianajajana useissa alankomaalaisissa ja belgialaisissa asianajotoimistoissa erikoistuen unionin oikeuden eri aloihin, kuten kilpailuoikeuteen, valtiontukiin, kauppapolitiikkaan, julkisiin hankintoihin liittyviin asioihin sekä unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa toteutettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin liittyviin asioihin.

Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia näitä aloja koskevia artikkeleita oikeustieteellisiin aikakauslehtiin ja teoksiin.

Verschuur toimi samanaikaisesti, vuosina 2021–2022, ylimääräisenä tuomarina rechtbank Zeeland-West-Brabantin (Zeeland-West-Brabantin alioikeus, Alankomaat) siviiliasioiden jaostossa.

Verschuur nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 15.9.2022.

Saulius Lukas Kalėda on syntynyt Krakovassa (Puola) vuonna 1976. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Vilniaus universitetasissa (Vilnan yliopisto, Liettua) vuonna 1999 ja master-tutkinnon Universität Bonnin (Bonnin yliopisto, Saksa) Zentrum für Europäische Integrationsforschungissa vuonna 2000 sekä väitteli oikeustieteen tohtoriksi Uniwersytet Jagiellońskissa (Jagellon yliopisto, Krakova, Puola) vuonna 2002.

Kalėda aloitti työuransa vuonna 1998 juristina Liettuan hallituksen alaisuuteen kuuluvassa vakuutussektorin valvontavirastossa. Vuosina 2002–2003 hän toimi EU-jäsenyysneuvotteluiden yhteydessä johtavana asiantuntijana Liettuan hallituksen eurooppaoikeuden yksikössä. Hän siirtyi sittemmin juristiksi Euroopan komission sisämarkkinoiden pääosastolle, jossa hän työskenteli vuosina 2003–2004.

Kalėda työskenteli vuosina 2004–2013 lakimiesavustajana unionin yleisessä tuomioistuimessa tuomari Vilenas Vadapalasin ja sittemmin tuomari Egidijus Bieliūnasin kabinetissa. Hän siirtyi vuonna 2013 lakimiesavustajaksi unionin tuomioistuimeen julkisasiamies Maciej Szpunarin kabinettiin. Vuosina 2017–2023 hän työskenteli Euroopan komission oikeudellisessa yksikössä. Hän toimi komission edustajana useissa asioissa unionin tuomioistuimissa.

Kalėda on toiminut myös akateemisissa tehtävissä työskennellen luennoitsijana Vilniaus universitetasissa vuosina 2002–2003 ja 2011. Hän on opettanut vuodesta 2013 lähtien Uniwersytet Jagiellońskissa. Hän on laatinut useita julkaisuja unionin toimielimiä koskevasta oikeudesta ja unionin prosessioikeudesta.

Kalėda nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.9.2023.

Louise Spangsberg Grønfeldt on syntynyt vuonna 1980 Ishøjssä (Tanska). Hän suoritti Københavns Universitetissa (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) oikeustieteen tutkinnon vuonna 2004 ja oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 2007. Hän suoritti master-tutkinnon myös collège d’Europessa (Belgia) vuonna 2007. Hänet hyväksyttiin vuonna 2012 harjoittamaan asianajajan ammattia Tanskassa.

Spangsberg Grønfeldt aloitti työuransa vuonna 2007 asianajajaharjoittelijana, ja hän toimi näissä tehtävissä vuoteen 2009. Tämän jakson aikana hän myös opetti unionin oikeutta Københavns Universitetissa aluksi luennoitsijana ja sittemmin lehtorina.

Hän työskenteli vuosina 2009–2013 Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristössä juristi-lingvistinä.

Spangsberg Grønfeldt työskenteli vuosina 2013–2016 Euroopan komission oikeudellisessa yksikössä budjettiasioiden ryhmässä, minkä jälkeen hän siirtyi lakimiesavustajaksi unionin yleiseen tuomioistuimeen tuomari Jesper Svenningsenin kabinettiin, jossa hän työskenteli vuoteen 2018. Hän palasi loppuvuodesta 2018 Euroopan komission oikeudelliseen yksikköön (valtiontukia koskevien asioiden ryhmä), ja hänet nimitettiin vuonna 2019 Euroopan komission johtavan varapuheenjohtajan Margrethe Vestagerin kabinettiin. Vuoden 2020 lopusta vuoteen 2023 hän työskenteli Euroopan komission oikeudellisen yksikön oikeus- ja sisäasioiden ryhmässä.

Spangsberg Grønfeldt nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.9.2023.

Hervé Cassagnabère on syntynyt Bayonnessa (Ranska) vuonna 1976. Hän suoritti tutkinnon vuonna 1997 Institut d’études politiques de Bordeaux’ssa (Bordeaux’n valtiotieteellinen korkeakoulu, Ranska), vuonna 1999 École des Hautes Études Commercialesissa (HEC Paris) (Pariisin kauppakorkeakoulu, Ranska) ja vuonna 2004 École Nationale d’Administrationissa (ENA) (kansallinen hallintokoulu, Pariisi ja Strasbourg, Ranska).

Hän on Ranskan Conseil d’État’n jäsen, ja hän aloitti työuransa sen palveluksessa vuonna 2004 neljännessä riita-asioiden jaostossa, joka on erikoistunut muun muassa julkishallinnon henkilöstöasioihin ja jossa hän toimi esittelevänä tuomarina.

Cassagnabère työskenteli vuosina 2008–2010 Conseil d’État’n lähettämänä Ranskan pääministerin kabinetin kulttuuriasioista vastaavana neuvonantajana. Hänet nimitettiin vuonna 2010 kulttuuriministerin päätöksellä ”Musée national Picasso – Paris’n” (Picasso-museo, Pariisi), joka on hallinnollinen kansallinen julkinen laitos, pääjohtajaksi.

Hoidettuaan Conseil d’État’ssa esittelevän tuomarin tehtäviä Hervé Cassagnabère lähetettiin loppuvuodesta 2012 Euroopan unionin tuomioistuimeen, jossa hän työskenteli lakimiesavustajana kahdeksan vuoden ajan.

Hän palasi vuonna 2020 Conseil d’État’han (kahdeksas jaosto, joka on erikoistunut veroasioihin ja julkista omaisuutta koskeviin asioihin) avustavan tuomarin tehtäviin, ja hän vastasi esittelevien tuomareiden työn tarkistamisesta. Vuodesta 2021 lähtien hän on ollut jäsen myös Conseil d’État’n sisäasioiden jaostossa, joka antaa oikeudellisia lausuntoja laki- ja asetusluonnoksista, joiden valmistelu kuuluu sisä-, oikeus- ja kulttuuriministeriöille.

Hervé Cassagnabère on toiminut myös muun muassa esittelijänä Commission d’accès aux documents administratifsissa (CADA) (hallinnollisia asiakirjoja koskevaa tutustumisoikeutta valvova lautakunta, Ranska) ja Ranskan kulttuuriministeriön alaisuudessa toimivassa Conseil supérieur de la propriété littéraire et artistiquessa (kirjallisia ja taiteellisia oikeuksia valvova ylin neuvosto), oikeudellisena neuvonantajana ”Forum des droits sur internetissä” (internetiin liittyviä oikeudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevä järjestö) ja Biarritzin kaupungin (Ranska) kaupunginvaltuutettuna.

Tuomioistuinlaitoksessa hoitamiensa tehtävien ja hallinnollisten tehtäviensä ohella Hervé Cassagnabère on toiminut julkisoikeuden luennoitsijana Institut d’études politiques de Bordeaux’ssa ja Institut d’études politique de Paris’ssa sekä opetustehtävissä École de formation du Barreau de Paris’ssa (Pariisin asianajajakoulu, Ranska). Hän toimii myös säännöllisesti puhujana Europäische Rechtsakademiessa (ERA) (Eurooppaoikeuden akatemia, Trier, Saksa) ja Institut de formation et de recherche des avocats aux conseils’ssa (ylimmissä tuomioistuimissa toimivien asianajajien koulutus- ja tutkimuslaitos, Ranska). Hän osallistuu opetustehtäviin myös Ranskan Conseil d’État’n jäsenten ammatillisessa täydennyskoulutuksessa, jossa hän opettaa unionin oikeutta.

Hän on kirjoittanut useita unionin oikeutta käsitteleviä julkaisuja.

Hervé Cassagnabère nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2024.

Raphaël Meyer on syntynyt vuonna 1979 Zürichissä (Sveitsi). Hän suoritti vuonna 2001 Englannin oikeuden tutkinnon Université Panthéon-Assasissa (Panthéon-Assas‑yliopisto, Ranska) ja oikeustieteen tutkinnon University of Oxfordissa (Oxfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) sekä vuonna 2002 Euroopan unionin oikeuden master-tutkinnon Université Panthéon-Assasissa. Hän jatkoi opintojaan Collège d’Europessa (Belgia), jossa hän suoritti eurooppaoikeuden master‑tutkinnon vuonna 2003. Hän suoritti vuonna 2004 asianajajan ammattitutkinnon École de formation du barreau de Paris’ssa (Pariisin asianajajien koulutuslaitos, Ranska) ja tutkinnon hallinnon ja liike-elämän välisiä suhteita koskevasta oikeudesta Université Paris-Sud 11:ssä (Paris-Sud 11 ‑yliopisto, Pariisi, Ranska).

Meyer aloitti työuransa asianajajana Pariisin asianajajayhteisön jäsenenä, ja hän toimi näissä tehtävissä vuosina 2005–2007. Vuosina 2008–2012 hän työskenteli hallintovirkamiehenä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) valvontaviranomaisen palveluksessa Brysselissä (Belgia).

Vuonna 2012 Meyer aloitti työskentelyn Euroopan unionin tuomioistuimessa tutkimus- ja dokumentaatio-osaston hallintovirkamiehenä. Vuonna 2014 hän siirtyi unionin yleiseen tuomioistuimeen lakimiesavustajaksi presidentti Marc Jaegerin kabinettiin.

Vuosina 2016–2024 hän toimi oikeudellisena neuvonantajana Euroopan unionin neuvoston oikeudellisessa yksikössä työskennellen institutionaalisten kysymysten, henkilöstösääntöjen ja riita-asioiden osastolla (2016–2020), oikeus- ja sisäasioiden osastolla (2020–2024) ja vanhempana oikeudellisena neuvonantajana työllisyyden, sosiaaliasioiden, koulutuksen, maatalouden ja kalastuksen osastolla vuonna 2024.

Euroopan unionin neuvostossa hoitamiensa tehtävien ohella Meyer toimi luennoitsijana Université de Lorrainessa (Lorrainen yliopisto, Ranska).

Meyer nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2024.

Vittorio Di Bucci syntyi Astissa (Italia) vuonna 1963. Hän opiskeli oikeustiedettä Italiassa Torinon yliopistossa (Università degli Studi di Torino), josta hän valmistui oikeustieteen maisteriksi vuonna 1986. Hän jatkoi opintojaan Nancy II  yliopistossa Ranskassa ja suoritti vuonna 1988 yhteisöoikeuden syventävien opintojen tutkinnon.

Vuonna 1987 Vittorio Di Bucci astui unionin tuomioistuimen palvelukseen italian käännösosaston juristi-lingvistinä. Vuonna 1988 tuomari G. Federico Mancini palkkasi hänet lakimiesavustajakseen, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1991 saakka. Hän toimi uudelleen tuomari Mancinin lakimiesavustajana vuosina 1994–2000.

Vuosina 1991–1994 Vittorio Di Bucci työskenteli Euroopan komission oikeudellisen osaston ”Liikenne, ympäristö, kuluttajat”  ryhmän jäsenenä ja uudelleen vuodesta 2000 lähtien komission oikeudellisen osaston ”Valtiontuet ja polkumyynti”  ryhmän jäsenenä. Vuosina 2007–2010 hän toimi ensin ”Kilpailu” ryhmän jäsenenä ja myöhemmin sen oikeudellisena neuvonantajana. Vuonna 2010 hänet nimitettiin ”Valtiontuet ja polkumyynti”  ryhmän oikeudelliseksi pääneuvonantajaksi, ja hän toimi samassa tehtävässä ”Liikeoikeus” ryhmässä vuosina 2014–2023.

Vittorio Di Bucci aloittaa 5.6.2023 tehtävässään unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajana.

Hän on laatinut julkaisuja unionin oikeudesta, ja erityisesti unionin tuomioistuinten menettelyistä, valtiontuista ja pankkiunionia koskevasta oikeudesta.