Marc van der Woude on syntynyt Gorredijkissa (Alankomaat) vuonna 1960. Hän aloitti opintonsa Rijksuniversiteit Groningenissa (Groningenin yliopisto, Alankomaat), jossa hän suoritti vuonna 1983 oikeustieteen tutkinnon, ja jatkoi opintojaan Collège d’Europessa (Belgia) vuoteen 1984 asti.
Heti opintojensa päätyttyä van der Woude osallistui hyvin aktiivisesti opetukseen ja tutkimukseen Collège d’Europessa, jossa hän toimi assistenttina vuoteen 1986 asti. Tämän jälkeen hän toimi vuosina 1986–1987 luennoitsijana Universiteit Leidenissä (Leidenin yliopisto, Alankomaat). Opetustehtävät ovat olleet van der Woudelle tärkeitä koko hänen uransa ajan, ja vuonna 2000 hänet nimitettiin Erasmus Universiteit Rotterdamin (Rotterdamin Erasmus-yliopisto, Alankomaat) oikeustieteen professoriksi. Hän on kirjoittanut useita julkaisuja ja vaikuttanut kilpailuoikeuden tutkimukseen, josta ovat osoituksena useat keskeiset teokset kyseisellä alalla.
Yliopistotehtäviensä ohella van der Woude työskenteli myös juristina. Vuosina 1987–1989 hän työskenteli Euroopan yhteisöjen komissiossa, jossa hän toimi esittelijänä kilpailun pääosastolla. Tämän jälkeen hän siirtyi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, jossa hän työskenteli lakimiesavustajana tuomari Thymen Koopmansin ja tuomari Paul Joan George Kapteynin kabineteissa vuosina 1989–1992. Hänet nimitettiin hallintovirkamieheksi Euroopan komissioon kilpailun pääosaston koordinointiyksikköön, jossa hän työskenteli vuosina 1992–1993 ja josta hän siirtyi vuosiksi 1993–1995 komission oikeudellisen yksikön palvelukseen. Tämän jälkeen hän työskenteli asianajajana Brysselin asianajajaliiton (Belgia) jäsenenä ja keskittyi asianajajana hoitamaan ensisijaisesti kilpailuoikeuteen liittyviä asioita.
Van der Woude nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.9.2010. Muut tuomarit valitsivat hänet keskuudestaan 18.9.2013 jaoston puheenjohtajaksi ja 20.9.2016 unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentiksi. Hänet valittiin unionin yleisen tuomioistuimen presidentiksi 27.9.2019, josta lähtien hän on hoitanut tätä tehtävää.
Savvas S. Papasavvas on syntynyt Nikosiassa (Kypros) vuonna 1969. Hän suoritti oikeustieteen Ptychion-tutkinnon Ethnikó kai Kapodistriakó Panepistímio Athinónissa (Ateenan yliopisto, Kreikka) vuonna 1991. Hän jatkoi opintojaan Université de Paris II:ssa (Pariisin yliopisto, Ranska), jossa hän suoritti vuonna 1992 julkisoikeuden jatkotutkinnon. Hän sai vuonna 1995 päätökseen oikeustieteen tohtoriopinnot Université d’Aix-Marseille III:ssa (Marseillen yliopisto, Ranska).
Papasavvas hyväksyttiin Kyproksen asianajajayhteisön jäseneksi, hän liittyi vuonna 1993 jäseneksi Nikosian asianajajayhteisöön, ja hän työskenteli asianajajana siihen asti, kunnes hänet nimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen vuonna 2004.
Papasavvas on toiminut myös opetustehtävissä ja työskennellyt Panepistímio Kýproussa (Kyproksen yliopisto) luennoitsijana vuosina 1997–2002 ja valtiosääntöoikeuden lehtorina vuosina 2002–2004.
Papasavvas nimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomariksi 12.5.2004. Hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä kahden peräkkäisen toimikauden ajan 15.9.2010–25.9.2016. Muut tuomarit valitsivat hänet unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentiksi 27.9.2019.
Anna Marcoulli on syntynyt Nikosiassa (Kypros) vuonna 1974. Hän on suorittanut oikeustieteen tutkinnon University of East Angliassa (Itä-Anglian yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) vuonna 1995 ja oikeustieteen master-tutkinnon University of Bristolissa (Bristolin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) vuonna 1996.
Marcoulli hyväksyttiin Kyproksen asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1997, ja hän työskenteli Kyproksen valtion oikeudellisella osastolla Euroopan unionin oikeuden yksikössä vuosina 1998–2008.
Marcoulli aloitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa vuonna 2005 kansallisena asiantuntijana tutkimus- ja dokumentaatio-osastolla, jossa hän hoiti tätä tehtävää vuoteen 2007 asti. Tämän jälkeen hän työskenteli Euroopan komission oikeudellisessa yksikössä vuosina 2008–2016. Vuonna 2012 hän toimi Kyproksen EU-puheenjohtajuuskauden oikeudellisena neuvonantajana.
Marcoulli nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.4.2016. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 30.9.2019, ja hän on hoitanut näitä tehtäviä siitä lähtien.
Ricardo da Silva Passos on syntynyt Lissabonissa (Portugali) vuonna 1953. Hän suoritti vuonna 1975 oikeustieteen loppututkinnon Universidade Clássica de Lisboassa (Lissabonin klassinen yliopisto, Portugali) ja vuonna 1978 jatkotutkinnon Université de Strasbourgissa (Strasbourgin yliopisto, Ranska). Sittemmin hän täydensi opintojaan Harvard Universityssä (Harvardin yliopisto, Yhdysvallat), jossa hän suoritti Master of Laws ‑tutkinnon vuonna 1984.
Da Silva Passos työskenteli vuodesta 1975 lähtien vuoden ajan apulaissyyttäjänä Tribunal Judicial da Comarca de Cascais (Cascaisin alioikeus, Portugali) ja siirtyi tämän jälkeen juristiksi Euroopan ihmisoikeustoimikunnan sihteeristöön (Euroopan neuvosto, Strasbourg, Ranska) vuosiksi 1978–1986. Vuonna 1986 hän aloitti yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa tuomari José Carlos de Carvalho Moitinho de Almeidan lakimiesavustajana.
Vuosina 1988–1999 da Silva Passos työskenteli yksikönpäällikkönä Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden ja kansalaisoikeuksien komitean sihteeristössä, ja vuosina 1999–2010 hän hoiti Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön päällikön tehtäviä. Hän toimi sittemmin samassa yksikössä toimielinasioiden ja parlamentaaristen asioiden johtajana vuosina 2010–2016. Vuonna 2002 hänet nimitettiin Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan sihteeristön jäseneksi.
Da Silva Passos nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 30.9.2019.
Jesper Svenningsen on syntynyt Aalborgissa (Tanska) vuonna 1966. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon (juridisk kandidateksamen) Aarhus Universitetissa (Aarhusin yliopisto, Tanska) vuonna 1989.
Svenningsen aloitti opintojen jälkeen työuransa asianajajaharjoittelijana Kammeradvokatenin (Tanskan hallituksen oikeudellinen neuvonantaja, Kööpenhamina) palveluksessa, josta hän siirtyi yhteisöjen tuomioistuimeen lakimiesavustajaksi julkiasiamies Claus Gulmannin kabinettiin vuosiksi 1991–1993. Svenningsen palasi Kammeradvokatenin palvelukseen vuosiksi 1993–1995, ja hänet hyväksyttiin Tanskan asianajajayhteisön jäseneksi, jolla on oikeus esiintyä Landsretissä (ylioikeus, Tanska). Lisäksi hän toimi tuohon aikaan unionin oikeuden luennoitsijana Københavns Universitetissa (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska).
Svenningsen työskenteli vuosina 1995–1999 Luxemburgissa Institut Européen d’Administration Publiquen (Euroopan julkishallinnon instituutti, IEAP) palveluksessa luennoitsijana ja sittemmin vt. Johtajana lukuun ottamatta vuotta 1997, jonka ajaksi hän siirtyi näistä tehtävistä Brysseliin tanskalaisen asianajotoimiston palvelukseen. Vuonna 1999 hän työskenteli Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) valvontaviranomaisen oikeudellisessa yksikössä ja aloitti vuonna 2000 Euroopan unionin tuomioistuimen palveluksessa juristi-lingvistinä. Vuonna 2003 hän palasi lakimiesavustajaksi unionin tuomioistuimen tuomariksi nimitetyn Claus Gulmannin kabinettiin. Vuosina 2006–2013 hän työskenteli lakimiesavustajana unionin tuomioistuimen tuomari Lars Bay Larsenin kabinetissa.
Svenningsen nimitettiin virkamiestuomioistuimen tuomariksi 7.10.2013, ja hän hoiti tätä virkaa 1.9.2016 asti, jolloin kyseinen tuomioistuin lakkautettiin. Hänet nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 30.9.2019.
Maria José Costeira on syntynyt Portossa (Portugali) vuonna 1967. Hän suoritti oikeustieteellisen loppututkinnon Universidade de Coimbrassa (Coimbran yliopisto, Portugali) vuonna 1991, ja vuonna 2001 hän osallistui immateriaalioikeuden jatko-opintoihin Universidade de Lisboan (Lissabonin yliopisto, Portugali) oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Costeira toimi asianajajaharjoittelijana Coimbran (Portugali) asianajajayhteisössä vuosina 1991–1992 ja aloitti Centro de Estudos Judiciáriosissa (kansallinen tuomarikoulu, Portugali) esittelijänä vuonna 1992. Hänet nimitettiin tuomariksi vuonna 1995, ja hän työskenteli Tribunal Judicial da Comarca de Cascaisissa (Cascaisin alioikeus, Portugali), Tribunal Judicial da Comarca de Ferreira do Zêzeressä (Ferreira do Zêzeren alioikeus, Portugali) ja Tribunal da Pequena Instância Criminal de Lisboassa (Lissabonin rikostuomioistuin, Portugali) vuosina 1995–1997, Tribunal do Comércio da Comarca de Lisboassa (Lissabonin kauppatuomioistuin, Portugali) vuosina 1999–2016 sekä Tribunal da Relação de Coimbrassa (Coimbran ylioikeus, Portugali) vuonna 2016. Hänen tuomioistuinlaitoksessa hoitamiinsa työtehtäviin kuului paitsi asioiden käsitteleminen, myös tuomarikunnan edustaminen toimien Portugalin tuomariliiton pääsihteerinä vuosina 2012–2015 ja sittemmin puheenjohtajana vuoteen 2016 asti.
Costeira on opettanut vuodesta 2003 lähtien vierailevana professorina immateriaalioikeuksia, kilpailuoikeutta ja kauppaoikeutta Universidade de Lisboan, Universidade de Coimbran, Universidade Nova de Lisboan (Lissabonin Nova-yliopisto, Portugali), Universidade Católica Portuguesan (Portugalin katolinen yliopisto, Portugali) ja Universidade do Minhon (Minhon yliopisto, Portugali) oikeustieteellisissä tiedekunnissa sekä Centro de Estudos Judiciáriosissa.
Costeira nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 30.9.2019.
Krystyna Kowalik-Bańczyk on syntynyt Gdańskissa (Puola) vuonna 1976. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Uniwersytet Gdańskissa (Gdańskin yliopisto, Puola) vuonna 1999 ja jatkotutkinnon Université des sciences sociales de Toulousessa (Toulousen yliopisto, Ranska) vuonna 2000. Hän jatkoi opintoja Bruggen Collège d’Europessa (Belgia), jossa hän suoritti eurooppaoikeuden Master of Laws ‑tutkinnon vuonna 2002. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi Puolan tiedeakatemiasta vuonna 2004.
Kowalik-Bańczyk opetti vuosina 2002–2010 Uniwersytet Warszawskin (Varsovan yliopisto, Puola) Eurooppa-opintojen laitoksella ja Wyższa Szkoła Prawa i Administracjissa (oikeus‑ ja hallintotieteellinen yliopisto, Puola). Vuosina 2006–2014 hän teki opetustehtäviensä ohella tutkimusta lehtorina (2006) ja sittemmin apulaisprofessorina (2014) Puolan tiedeakatemian oikeustieteellisessä instituutissa. Hän opetti myös kansainvälistä oikeutta ja Euroopan unionin oikeutta vuosina 2010–2016 luennoitsijana Politechnika Gdańskassa (Gdańskin teknillinen yliopisto, Puola) sekä vierailevana professorina Université Panthéon-Assas Paris II:ssa (Pariisin yliopisto, Ranska), Université de Nice Sophia-Antipolisissa (Nizzan yliopisto, Ranska) ja Université du Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto).
Kowalik-Bańczyk on kirjoittanut useita julkaisuja eurooppaoikeuden alalla ja osallistunut useiden oikeustieteellisten teosten kirjoittamiseen.
Kowalik-Bańczyk nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 19.9.2022 alkaen.
Alexander Kornezov on syntynyt Jambolissa (Bulgaria) vuonna 1978. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Sofijski universitet ”Sveti Kliment Ohridskissa” (Sofian yliopisto, Bulgaria) vuonna 2002 ja eurooppaoikeuden Master of Laws ‑tutkinnon Bruggen Collège d’Europessa (Belgia) vuonna 2004. Hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi Balgarska Akademia na naukitesta (Bulgarian tiedeakatemia) vuonna 2008.
Kornezov oli Brysselin (Belgia) asianajajayhteisön jäsen vuosina 2004–2006, jolloin hän työskenteli asianajotoimistossa. Hän aloitti vuonna 2007 unionin tuomioistuimen palveluksessa tuomari Alexander Arabadjievin lakimiesavustajana.
Kornezov on toiminut myös opetustehtävissä unionin prosessioikeuden lehtorina Universitet za natzionalno i svetovno stopanstvossa (Sofian kansantalouden ja maailmantalouden yliopisto, Bulgaria) vuosina 2008–2012 ja Sofijski universitet ”Sveti Kliment Ohridskissa” vuosina 2010–2013. Vuosina 2014–2016 hän työskenteli unionin oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden apulaisprofessorina Balgarska Akademia na naukitessa. Hän on opettanut vuodesta 2020 unionin julkisten hankintojen oikeutta Université du Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto). Hän on luennoinut konferensseissa useissa yliopistoissa eri jäsenvaltioissa lukuisten unionin oikeuden alaa koskevien tutkimustensa johdosta. Hän on julkaissut useita unionin oikeutta käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja.
Kornezov oli virkamiestuomioistuimen tuomari 13.4.2016–31.8.2016. Hänet nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016, ja hän on ollut jaoston puheenjohtaja 30.9.2019 alkaen.
Laurent Truchot on syntynyt Pariisissa (Ranska) vuonna 1962. Hän opiskeli Institut d’études politiques de Paris’ssa (Pariisin valtio-opillinen instituutti, Ranska), josta hän valmistui vuonna 1984. Hän jatkoi opintojaan myöhemmin École nationale de la magistraturessa (kansallinen tuomarikoulu, Bordeaux, Ranska) vuosina 1986–1988.
Truchot aloitti työuransa tribunal de grande instance de Marseillessa (Marseillen alioikeus, Ranska), jossa hän työskenteli tuomarina vuosina 1988–1990. Hän siirtyi seuraavaksi tuomarin virkaan Ranskan oikeusministeriön siviiliasioiden yksikköön vuosiksi 1990–1992. Vuosina 1992–1994 hän työskenteli apulaisosastopäällikkönä ja sittemmin osastopäällikkönä Ranskan valtiovarain- ja teollisuusministeriön kilpailu-, kuluttaja- ja petosasioiden osastolla. Hänet nimitettiin vuonna 1994 Ranskan oikeusministerin tekniseksi neuvonantajaksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1995 asti, jolloin hänet nimitettiin tuomariksi tribunal de grande instance de Nîmesiin (Nîmesin alioikeus, Ranska), jossa hän työskenteli vuosina 1995–1996.
Truchot työskenteli yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa vuosina 1996–2001, jolloin hän toimi julkisasiamies Philippe Léger’n lakimiesavustajana. Hän siirtyi seuraavaksi esittelijäneuvokseksi Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska) vuosiksi 2001–2007.
Truchot toimi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarina vuosina 2007–2013, jolloin hän hoiti myös jaoston puheenjohtajan tehtäviä vuosina 2010–2013.
Truchot’n palattua Ranskaan vuonna 2013 hänet nimitettiin Cour de cassationin jäseneksi, ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 2019 asti.
Truchot nimitettiin toisen kerran unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 19.9.2022 alkaen.
Ornella Porchia on syntynyt Chivassossa (Italia) vuonna 1966. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Università degli Studi di Torinossa (Torinon yliopisto, Italia) vuonna 1991 ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi Università Commerciale Luigi Bocconista (Milanon yliopisto, Italia) vuonna 1996.
Porchia aloitti työuransa vuonna 1994 asianajajana toimien Torinon asianajajayhteisön jäsenenä ja siirtyi sittemmin Università degli Studi di Torinoon, jossa hän työskenteli apulaisprofessorina (professore assistente) vuosina 1997–2002. Hän jatkoi kyseisen yliopiston kansainvälisen oikeuden apulaisprofessorina (professore associato) vuosina 2002–2007, kunnes hänet nimitettiin unionin oikeuden professoriksi vuonna 2007, josta lähtien hän on hoitanut kyseistä tehtävää.
Porchia toimi vuosina 2010–2014 Corte costituzionalen (perustuslakituomioistuin, Italia) tutkimuspalvelun juristina. Vuosina 2014–2019 hän hoiti Italian Euroopan unionin pysyvän edustuston oikeudellisen neuvonantajan tehtävää. Hän on julkaissut useita unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden tutkimuksia.
Porchia nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 19.9.2022 alkaen.
Roberto Mastroianni on syntynyt Cosenzassa (Italia) vuonna 1964. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1987 Università degli Studi di Firenzessä (Firenzen yliopisto, Italia) ja vuonna 1990 Penn State University Dickinson School of Law’ssa (Pennsylvanian yliopisto, Yhdysvallat). Hän jatkoi opintojaan Università di Bolognassa (Bolognan yliopisto, Italia), josta hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1992. Hän toimi tutkijatohtorina Université de Genèvessä (Geneven yliopisto, Sveitsi) vuosina 1992–1993, Universiteit van Amsterdamissa (Amsterdamin yliopisto, Alankomaat) ja New York Law Schoolissa (New Yorkin yliopisto, Yhdysvallat) vuosina 1993–1994.
Mastroianni aloitti työuransa kansainvälisen oikeuden tutkijana Università degli Studi di Firenzessä vuosina 1992–1997, jonka jälkeen hän siirtyi yhteisöjen tuomioistuimeen, jossa hän työskenteli lakimiesavustajana julkisasiamies Giuseppe Tesauron ja julkisasiamies Antonio Saggion kabineteissa vuosina 1997–2000.
Tämän jälkeen Mastroianni toimi unionin oikeuden opettajana Università degli Studi di Napoli Federico II:ssa (Napolin yliopisto, Italia) vuosina 2000–2019, jona aikana hän kirjoitti runsaasti julkaisuja. Hän opetti unionin oikeutta ja EU-lainkäyttöoikeutta myös Université Paris 2 – Panthéon-Assasin (Pariisin yliopisto, Ranska) vierailevana professorina vuosina 2011–2013. Hän opetti unionin oikeutta Libera Università Internazionale degli Studi Sociali Guido Carlissa (kansainvälinen Guido Carli -yliopisto, Italia) vuosina 2013–2017. Hänet nimitettiin vuonna 2015 vertailevan kilpailuoikeuden professoriksi University of Denverin Sturm College of Law’hon (Denverin yliopisto, Yhdysvallat), jossa hän opetti vuoteen 2019 asti.
Mastroianni työskenteli vuosina 1993–2019 asianajajana, ja hänellä oli kelpoisuus toimia ylimmissä italialaisissa tuomioistuimissa. Vuosina 2013–2015 hän oli myös Società Italiana di Diritto Internazionalen (SIDI) (Italian kansainvälisen oikeuden yhdistys) hallituksen jäsen ja vuosina 2018–2021 Associazione Italiana Studiosi di Diritto dell'Unione European (AISDUE) (Italian EU-oikeuden opintojen yhdistys) hallituksen jäsen. Vuosina 2015–2018 hän toimi valtionasiamiehenä Italian hallituksen lainsäädäntöasioiden Eurooppa-asioiden osastolla.
Mastroianni nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on toiminut jaoston puheenjohtajan tehtävissä 10.10.2024 lähtien.
Petra Škvařilová-Pelzl on syntynyt Prahassa (Tšekkoslovakia) vuonna 1975. Hän opiskeli oikeustiedettä Tšekissä ja Saksassa ja suoritti vuonna 1999 oikeustieteen Magister iuris ‑tutkinnon (summa cum laude) Univerzita Karlovassa (Prahan yliopisto, Tšekki). Hän väitteli vuonna 2004 oikeustieteen tohtoriksi (summa cum laude) Universität Hamburgissa (Hampurin yliopisto, Saksa). Hän on suorittanut myös vuonna 1995 saksan kielen tulkin tutkinnon Státní jazyková školassa (Prahan valtiollinen kielikoulu, Tšekki).
Škvařilová-Pelzl aloitti työuransa vuonna 1999 Universität Hamburgin kauppaoikeuden, merioikeuden ja talousoikeuden laitoksella, ja hän läpäisi Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän kilpailun tšekkiläisten juristien unionin toimielinten palvelukseen ottamista varten. Hän aloitti näin ollen virkamiehenä Euroopan unionin kirjasto‑ sekä tutkimus‑ ja dokumentaatio-osastolla, jossa hän työskenteli juristi-hallintovirkamiehenä vuosina 2004–2019. Vuosina 2010–2016 hän hoiti näitä tehtäviä pääjohtajan erityisavustajana. Vuosina 2017–2018 hän työskenteli lakimiesavustajana unionin tuomioistuimen tuomari Maria Bergerin kabinetissa.
Škvařilová-Pelzl on kirjoittanut julkaisuja muun muassa unionin oikeudesta ja oikeusvertailusta, ja hän on toiminut myös opetustehtävissä Univerzita Karlovassa, jossa hän on toiminut myös unionin oikeutta koskeville väitöskirjoille nimettyjen arvosanalautakuntien jäsenenä, sekä Verwaltungsakademie des Bundesissa (liittovaltion hallintoakatemia, Itävalta) Wienissä. Hän on myös ollut mukana lukuisissa seminaareissa ja konferensseissa, muun muassa kahden vuoden välein järjestettävässä tšekkiläis-saksalaisessa oikeustieteen tapahtumassa.
Škvařilová-Pelzl nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019, ja hän on toiminut jaoston puheenjohtajan tehtävissä 10.10.2024 lähtien.
Marc Jaeger on syntynyt Luxemburgissa (Luxemburg) vuonna 1954. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Université Robert Schumanissa (Strasbourgin yliopisto, Ranska) vuonna 1979 ja jatkoi opintojaan Bruggen Collège d’Europessa (Belgia) suorittaen syventävien EU-opintojen tutkinnon vuonna 1980.
Jaeger hyväksyttiin vuonna 1981 Luxemburgin asianajajayhteisön jäseneksi, ja hän työskenteli asianajajana vuoteen 1983. Hänet nimitettiin tämän jälkeen oikeusministeriön virkamieheksi Luxemburgin syyttäjänvirastoon, jossa hän hoiti tätä tehtävää vuoden ajan, jonka jälkeen hän siirtyi tuomariksi tribunal d’arrondissement de Luxembourgiin (Luxemburgin alioikeus) vuosiksi 1984–1986.
Jaeger aloitti yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa lakimiesavustajana julkisasiamies Jean Mischon kabinetissa, jossa hän työskenteli vuosina 1986–1988, ja siirtyi seuraavaksi tuomari G. Federico Mancinin kabinettiin vuosiksi 1988–1996.
Tuomioistuintehtäviensä ohella Jaeger on toiminut vuodesta 2003 alkaen luennoitsijana Université du Luxembourgissa (Luxemburgin yliopisto) ja vuodesta 2015 myös Libera Università Internazionale degli Studi Sociali Guido Carlissa (Guido Carli ‑yliopisto, Italia). Vuosina 2001–2018 hän toimi Institut universitaire international Luxembourgin (IUIL) johtajana ja vuosina 2011–2016 Université du Luxembourgin hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Jaeger nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 11.7.1996, ja hän toimi jaoston puheenjohtajana 10.9.2004–31.8.2007. Muut tuomarit valitsivat Jaegerin unionin yleisen tuomioistuimen presidentiksi, ja hän hoiti tätä tehtävää neljän peräkkäisen toimikauden ajan 17.9.2007–26.9.2019.
Heikki Kanninen on syntynyt Helsingissä (Suomi) vuonna 1952. Hän suoritti taloustieteen tutkinnon Helsingin kauppakorkeakoulussa (Suomi) vuonna 1976 ja oikeustieteen tutkinnon Helsingin yliopistossa (Suomi) vuonna 1978. Hän jatkoi myöhemmin opintojaan Helsingin yliopistossa valmistuen oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1988.
Kanninen aloitti työuransa vuonna 1978 korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittelijänä ja siirtyi sen jälkeen vuosiksi 1979–1981 Suomen hallituksen perustaman hallinnon oikeusturvakomitean pääsihteeriksi.
Kanninen palasi korkeimpaan hallinto-oikeuteen vuonna 1981 ja hoiti siellä hallinnollisen sihteerin tehtäviä vuoteen 1984. Hänet nimitettiin hallintolainkäyttökomitean (Suomi) pääsihteeriksi, jota tehtävää hän hoiti vuosina 1984–1985. Vuosiksi 1986–1993 hän siirtyi oikeusministeriön lainsäädäntöosastolle neuvonantajan tehtäviin. Vuosina 1991–1993 hän oli myös turvapaikkalautakunnan (Suomi) jäsen. Vuonna 1993 hän työskenteli tutkijana Helsingin yliopiston kansainvälisen talousoikeuden instituutissa.
Kanninen nimitettiin vuonna 1993 Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) tuomioistuimen (Geneve, Sveitsi) apulaiskansliapäälliköksi, jonka tehtäviä hän hoiti vuoteen 1995. Hän aloitti seuraavaksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa lakimiesavustajana tuomari Leif Sevónin kabinetissa, jossa hän työskenteli vuosina 1995–1998.
Suomeen palattuaan Kanninen hoiti korkeimman hallinto-oikeuden tuomarin tehtäviä vuosina 1998–2005 ja osallistui samanaikaisesti tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean toimintaan toimien sen varapuheenjohtajana vuosina 2001–2003.
Kanninen oli Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomari 6.10.2005–6.10.2009, ja hän hoiti jaoston puheenjohtajan tehtäviä 1.10.2008–6.10.2009. Hänet nimitettiin 7.10.2009 unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi. Kanninen toimi jaoston puheenjohtajana 23.11.2011–16.9.2013. Muut tuomarit valitsivat hänet unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentiksi 17.9.2013–19.9.2016. Näiden tehtävien ohella hän hoiti jaoston puheenjohtajan tehtäviä. Muut tuomarit valitsivat hänet uudelleen jaoston puheenjohtajaksi 21.9.2016 ja 30.9.2019, ja hän hoiti näitä tehtäviä 19.9.2022 asti.
Juraj Schwarcz on syntynyt Košicessa (Slovakia) vuonna 1952. Hän suoritti Univerzita Komenského v Bratislavessa (Bratislavan Comenius-yliopisto, Slovakia) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1975 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1979.
Schwarcz aloitti työuransa yritysjuristina vuosina 1975–1990 ja siirtyi vuonna 1991 kotimaansa tuomioistuinlaitoksen palvelukseen Mestský súd v Košiciachin (Košicen kunnallinen tuomioistuin, Slovakia) yhteydessä toimivan kaupparekisterin kirjaajana. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin tämän saman tuomioistuimen tuomariksi. Vuosina 1992–2009 hän työskenteli tuomarina myös Krajský súd v Košiciachissa (Košicen alueellinen tuomioistuin, Slovakia), jossa hän hoiti vuosina 1994–2009 jaoston puheenjohtajan tehtäviä. Lisäksi vuosina 2005–2009 Schwarcz toimi kauppaoikeuden jaoston puheenjohtajana. Vuonna 2004 hän siirtyi vuodeksi Najvyšší súd Slovenskej republikyn (Slovakian tasavallan ylin tuomioistuin) kauppaoikeuden jaoston väliaikaiseksi tuomariksi.
Vuosina 1997–2009 Schwarcz toimi Univerzita Pavla Jozefa Šafárika v Košiciachin (Košicen Pavol-Jozef-Šafárik-yliopisto, Slovakia) kauppa- ja talousoikeuden osaston ulkopuolisena jäsenenä ja vuosina 2005–2009 Justičná akadémia Slovenskej republikyn (Slovakian oikeusakatemia) opettajakunnan jäsenenä.
Schwarcz nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2009.
Mariyana Kancheva on syntynyt Tryavnassa (Bulgaria) vuonna 1958. Hän on suorittanut oikeustieteen tutkinnon Sofijski universitet ”Sveti Kliment Ohridskissa” (Sofian yliopisto, Bulgaria) vuonna 1984 ja eurooppaoikeuden jatkotutkinnon Université libre de Bruxellesin (Brysselin yliopisto, Belgia) Eurooppa-opintojen instituutissa vuonna 2009.
Kancheva aloitti työuransa suorittamalla tuomioistuinharjoittelun Sofijski okrazhen sadissa (Sofian maakunnallinen tuomioistuin, Bulgaria) vuosina 1985–1986. Hän työskenteli oikeudellisena neuvonantajana vuosina 1986–1988 sekä asianajajana Sofian asianajajayhteisön (Bulgaria) jäsenenä vuoteen 2011 asti ja Brysselin asianajajayhteisön (Belgia) jäsenenä vuosina 2007–2011. Vuosina 1992–1994 Kancheva hoiti Bulgarian ulkoministeriössä diplomaattikunnan tukipalvelujen pääjohtajan virkaa. Hän on koko työuransa ajan myös erikoistunut useille aloille, muun muassa immateriaalioikeuksiin ja talousoikeuteen (hänet on merkitty Bulgarian patenttiviranomaisen ylläpitämään immateriaalioikeuksien alan edustajien rekisteriin ja Bulgarian oikeusministeriön ylläpitämään selvitysmiesten ja pesänselvittäjien rekisteriin).
Kancheva on myös toiminut Bulgariassa välimiehenä kaupallisia asioita koskevien riitojen ratkaisemisessa. Lisäksi hän on osallistunut lainvalmisteluun Bulgarian parlamentin oikeudellisena neuvonantajana sekä kirjoittanut useita julkaisuja eurooppaoikeudesta. Kancheva on myös ollut puhujana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä seminaareissa, foorumeissa ja konferensseissa.
Kancheva nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2011.
Eugène Buttigieg on syntynyt Sliemassa (Malta) vuonna 1961. Hän suoritti oikeustieteen opinnot Università ta' Maltassa (Maltan yliopisto), josta hän myös väitteli oikeustieteen tohtoriksi (LL.D) vuonna 1986. Hän suoritti vuonna 1991 eurooppaoikeuden loppututkinnon University of Exeterissä (Exeterin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja vuonna 2004 oikeustieteen tohtorin tutkinnon University of Londonissa (Lontoon yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta).
Buttigieg hyväksyttiin asianajajayhteisön jäseneksi Maltalla vuonna 1987, ja hän aloitti työuransa Maltan oikeusministeriössä, jossa hän työskenteli juristina vuosina 1987–1990. Sen jälkeen hän siirtyi johtavaksi juristiksi Maltan ulkoministeriöön vuosiksi 1990–1994.
Vuodesta 1994 alkaen Buttigieg toimi pääasiallisesti opetustehtävissä. Hän työskenteli luennoitsijana Università ta' Maltassa vuosina 1994–2001 ja lehtorina vuosina 2001–2006. Vuodesta 2007 alkaen hän opetti samassa yliopistossa apulaisprofessorina. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin eurooppaoikeuden Jean Monnet –oppituoli, ja vuonna 2019 hänet nimitettiin professoriksi. Buttigieg on myös kilpailuoikeuden vieraileva professori Queen Mary University of Londonissa (Lontoon Queen Mary -yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta). Hän on kirjoittanut useita julkaisuja unionin oikeuden ja kilpailuoikeuden aloilla.
Buttigieg oli vuosina 1994–2005 Copyright Boardin (Maltan tekijänoikeuslautakunta) jäsen, ja hän toimi vuosina 1994–2012 yksityisellä sektorilla unionin oikeutta, kilpailuoikeutta, tekijänoikeuksia ja kuluttajaoikeutta koskevien asioiden oikeudellisena neuvonantajana. Vuosina 2000–2012 hän työskenteli neuvonantajana myös Maltan talousministeriössä ja Malta Competition and Consumer Affairs Authorityssä (Maltan kilpailu- ja kuluttajaviranomainen). Tämän ohella vuosina 2001–2009 hän oli Malta Resources Authorityn (Maltan varainhallinnoinnista vastaava viranomainen) jäsen.
Buttigieg nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 8.10.2012.
Vesna Tomljenović on syntynyt Rijekassa (Kroatia) vuonna 1956. Hän suoritti Sveučilište u Rijecissa (Rijekan yliopisto, Kroatia) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1979 sekä Sveučilište u Zagrebussa (Zagrebin yliopisto, Kroatia) oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 1984 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1996. Hänet hyväksyttiin vuonna 1982 harjoittamaan asianajajan ammattia Kroatiassa.
Tomljenović työskenteli vuosina 2005–2013 Sveučilište u Rijecin Euroopan integraation oikeuden syventävien opintojen ohjelman koordinaattorina. Vuosina 2005–2013 hän oli kyseisen yliopiston kansainvälisen oikeuden ja EU-yksityisoikeuden oppituolin haltija. Vuonna 2003 hän toimi Fulbright-ohjelman puitteissa vierailevana professorina Tulane Universityn (Tulanen yliopisto, Yhdysvallat) oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hänet on merkitty Stalno arbitražno sudište Hrvatske gospodarske komoren (kauppakamarin pysyvä välimiesoikeus, Kroatia) välimiesten luetteloon.
Tomljenović toimi vuosina 2005–2013 Kroatian tasavallan neuvottelutyöryhmän johtajana vastuualueenaan lukuun 28 liittyvä EU:n säännöstö (kuluttajien ja terveyden suojelu). Hän on ollut vuodesta 2006 lähtien Hrvatska udruga za poredbeno pravon (Kroatian vertailevan oikeuden yhdistys) puheenjohtaja.
Tomljenović nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 4.7.2013. Muut tuomarit valitsivat hänet jaoston puheenjohtajaksi 21.9.2016 ja toistamiseen 30.9.2019, ja hän hoiti näitä tehtäviä siitä alkaen 19.9.2022 asti.
Lauri Madise on syntynyt Tartossa (Viro) vuonna 1974. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1998 Tartu Ülikoolissa (Tarton yliopisto, Viro) ja vuonna 1995 Université de Poitiers’ssa (Poitiers’n yliopisto, Ranska).
Hän aloitti työuransa Viron oikeusministeriön neuvonantajana vuosina 1995–1999, jonka jälkeen hän siirtyi Viron parlamentin perustuslakivaliokunnan sihteeristön päälliköksi vuosiksi 1999–2002.
Madise aloitti vuonna 2002 kotimaansa tuomioistuinlaitoksen palveluksessa Tallinna Ringkonnakohusin (Tallinnan ylioikeus, Viro) tuomarina. Hänet nimitettiin vuonna 2005 tuomarinvalintalautakunnan jäseneksi, ja hän on osallistunut myös valtiosääntöoikeudelliseen ja hallinto-oikeudelliseen lainvalmistelutyöhön.
Madise nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen jäseneksi 23.10.2013.
Nina Półtorak on syntynyt Puolassa vuonna 1971. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1995 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 2001 Uniwersytet Jagielloński (Jagellon yliopisto, Krakova, Puola). Hänet nimitettiin vuonna 2011 oikeustieteen dosentiksi.
Półtorak hyväksyttiin Puolassa asianajajayhteisön jäseneksi, ja hän työskenteli näissä tehtävissä vuosina 2000–2012 useiden asianajotoimistojen palveluksessa osaamisaloinaan Puolan oikeus ja EU-oikeus edustaen asiakkaita ylimmissä tuomioistuimissa. Hän siirtyi vuonna 2012 Puolan tuomioistuinlaitoksen palvelukseen työskennellen tuomarina aluksi Wojewódzki Sąd Administracyjny w Krakowiessa (Krakovan voivodikunnan hallintotuomioistuin) ja vuodesta 2014 alkaen Naczelny Sąd Administracyjnyssa (ylin hallintotuomioistuin, Puola). Hänet nimitettiin vuonna 2013 Naczelny Sąd Administracyjnyn EU-oikeuden osaston johtajaksi, ja hän hoiti tätä virkaa vuoteen 2016 asti.
Półtorak on toiminut myös akateemisissa opetustehtävissä. Hän työskenteli Uniwersytet Jagiellońskissa luennoitsijana vuosina 1995–2003 ja Euroopan unionin oikeuden apulaisprofessorina vuosina 2003–2013. Tuona aikana hän teki akateemista tutkimusta, opetti muun muassa Euroopan unionin valtiosääntöoikeutta ja hallinto-oikeutta sekä toimi master-tason opinnäytetöiden ja väitöskirjatyön ohjaajana. Hän oli myös Uniwersytet Jagiellońskin unionin oikeuden jatko-opinto-ohjelman johtaja vuosina 2006–2016. Półtorak on työskennellyt myös oikeustieteen tutkijana, ja hän oli vierailevana tutkijana vuonna 1998 Oxford Universityssä (Oxfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja vuonna 2005 Firenzen European University Institutessa (Firenzen Eurooppa-yliopisto, Italia). Hän on kirjoittanut useita julkaisuja eurooppaoikeudesta ja opettanut vuodesta 2013 alkaen Uniwersytet Jagiellońskissa Euroopan unionin oikeuden professorina.
Półtorak nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.4. 2016.
Inga Reine on syntynyt Riiassa (Latvia) vuonna 1975. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Latvijas Universitātēssa (Latvian yliopisto) vuonna 1996 ja master-tutkinnon European Inter-University Centre for Human Rights and Democratisationissa (EIUC) (Euroopan yliopistojenvälinen ihmisoikeuksien ja demokratisaation keskus, Italia) vuonna 1998.
Reine aloitti työuransa juristina Latvian ihmisoikeusvirastossa vuosina 1995–1999, jonka jälkeen hän siirtyi neuvonantajaksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön (ETYJ) Kosovon-operaatioon vuosiksi 1999–2002 ja Montenegron-operaatioon vuosiksi 2002–2003.
Reine työskenteli vuosina 2003–2012 juristina Latvian ulkoministeriössä ja toimi Latvian hallituksen edustajana kansainvälisissä ihmisoikeusjärjestöissä. Hän oli samanaikaisesti myös Euroopan neuvoston ihmisoikeusasioiden johtokomitean (CDDH) jäsen.
Reine nimitettiin vuonna 2012 osastopäälliköksi Latvian Euroopan unionin pysyvään edustustoon Brysseliin, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2015 asti. Hän hoiti kyseisessä edustustossa myös oikeudellisen neuvonantajan tehtäviä vuosina 2012–2016.
Reine nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 8.6.2016.
Paul Nihoul on syntynyt Brysselissä (Belgia) vuonna 1963. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Université catholique de Louvainissa (Leuvenin yliopisto, Belgia) vuonna 1988 ja Master of laws -tutkinnon Harvard Universityssä (Harvardin yliopisto, Yhdysvallat) vuonna 1989. Hän aloitti oikeustieteen tohtoriopinnot Université catholique de Louvainissa ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1998. Hän suoritti tässä samassa yliopistossa myös filologian ja filosofian tutkinnon vuonna 1984.
Nihoul hyväksyttiin New Yorkin asianajajayhteisön (Yhdysvallat) jäseneksi vuonna 1990, ja hän työskenteli siellä asianajajana (Attorney and Counselor at Law). Eurooppaan palattuaan hän aloitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen palveluksessa työskennellen lakimiesavustajana tuomari René Joliet’n ja tuomari John Murrayn kabineteissa vuosina 1991–1995.
Nihoul aloitti akateemisen uransa Université catholique de Louvainissa vuosina 1995–1999 aluksi tutkijana ja sittemmin luennoitsijana. Tämän jälkeen hän on työskennellyt professorina vuosina 1999–2010 Rijksuniversiteit Groningenissa (Groningenin yliopisto, Alankomaat) ja vuodesta 2001 lähtien Université catholique de Louvainissa, jossa hän toimi vuosina 2001–2016 myös kuluttajaoikeuden laitoksen johtajana. Lisäksi hän toimi tässä samassa yliopistossa opettajakunnan puheenjohtajana vuosina 2004–2006 ja oikeudellisen tutkimuslaitoksen johtajana vuosina 2012–2015. Nihoul oli vuosina 1999–2009 Euroopan tiedeneuvoston myöntämän henkilökohtaisen Jean Monnet ‑oppituolin haltija. Hän opetti myös Université Paris-Dauphinessa (Pariisin X yliopisto, Ranska) vierailevana professorina vuosina 2013–2016. Vuosina 2010–2011 hän oli Fulbright-tutkijastipendiaattina American Universityssä (Washington DC, Yhdysvallat), ja vuosina 2013–2016 hän toimi Academic Society for Competition Law’n (Ascola) puheenjohtajana.
Nihoul nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016.
Ulf Öberg on syntynyt Tukholmassa (Ruotsi) vuonna 1966. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Stockholms universitetissa (Tukholman yliopisto, Ruotsi) vuonna 1991. Hän jatkoi opintojaan Université de Paris I Panthéon-Sorbonnessa (Pariisin I yliopisto, Ranska), jossa hän suoritti vuonna 1992 jatkotutkinnon sisämarkkinaoikeudesta. Vuonna 1993 hän suoritti Institut d’études politiques (IEP) de Paris’n (Pariisin valtio-opillinen instituutti, Ranska) tutkinnon kansainvälisistä suhteista.
Öberg aloitti työuransa tutkijana Ruotsin maanpuolustuksellisella tutkimuslaitoksella vuosina 1992 ja 1994. Vuosina 1993–1994 hän osallistui ruotsalaisten virkamiesten koulutusohjelmaan.
Öberg työskenteli vuosina 1994–1995 Ruotsin ulkoministeriön Eurooppa-asioiden osastolla oikeudellisena neuvonantajana ja siirtyi tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuimeen tuomari Hans Ragnemalmin lakimiesavustajaksi vuosiksi 1995–2000.
Ruotsiin palattuaan Öberg siirtyi akateemiselle uralle Stockholms universitetin tutkijana ja luennoitsijana. Hän perusti oman asianajotoimiston ja harjoitti asianajajan ammattia Sveriges advokatsamfundin (Ruotsin asianajajaliitto) jäsenenä vuosina 2006–2016.
Öberg nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 19.9.2016.
Colm Mac Eochaidh on syntynyt Dublinissa (Irlanti) vuonna 1963. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1984 University College Dublinissa (Dublinin yliopisto, Irlanti), joka on osa National University of Irelandia.
Mac Eochaidh suoritti irlantilaisen asianajajan tutkinnon (barrister) Honorable Society of King’s Inns Dublinissa vuonna 1987 ja aloitti työuransa Eurooppa-asioiden juristina vuosina 1988–1990 Law Society of England and Walesissa (Englannin ja Walesin asianajajayhteisö). Hän toimi myös tämän viimeksi mainitun sekä Law Society of Scotlandin (Skotlannin asianajajayhteisö) edustajana Euroopan yhteisöjen toimielimissä Brysselissä vuosina 1990–1993.
Mac Eochaidh työskenteli vuosina 1993–2009 asianajajana (barrister) Irlannin asianajajayhteisön jäsenenä, jonka jälkeen hänet nimitettiin Senior Counseliksi vuonna 2009.
Mac Eochaidh on toiminut myös kilpailuoikeuden opetustehtävissä Honorable Society of King’s Inns Dublinissa vuosina 1993–1999 ja luennoitsijana Zhōngguó Zhèngfǎ Dàxuén osana toimivassa China-EU School of Law’ssa (Kiinan yliopiston valtiotieteellinen ja oikeustieteellinen tiedekunta, Kiina).
Mac Eochaidh nimitettiin vuonna 2012 tuomariksi High Court of Irelandiin (ylempi piirituomioistuin, Irlanti), jossa hän hoiti vuosina 2014–2017 maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden jaoston puheenjohtajan tehtäviä.
Mac Eochaidh nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 8.6.2017.
Geert De Baere on syntynyt Antwerpenissa (Belgia) vuonna 1979. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Universiteit Antwerpenissa (Antwerpenin yliopisto, Belgia) vuonna 2002 ja Master of Laws -tutkinnon University of Cambridgen (Cambridgen yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) osana toimivassa King’s Collegessa vuonna 2003. Hän jatkoi opintojaan valmistuen oikeustieteen tohtoriksi University of Cambridgen King’s Collegesta vuonna 2007. Väitöstutkimuksensa yhteydessä hän oli vierailevana tutkijana Columbia Universityn Columbia Law Schoolissa (Columbian yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat) vuonna 2005.
Tohtoriksi väiteltyään De Baere työskenteli tutkijatohtorina Universiteit Antwerpenissa vuosina 2007–2009.
Vuonna 2009 De Baere siirtyi Katholieke Universiteit Leuveniin (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia) opettamaan unionin oikeutta ja kansainvälistä oikeutta aluksi vierailevana lehtorina sekä sittemmin lehtorina vuosina 2010–2014 ja vanhempana lehtorina vuodesta 2015 lähtien.
De Baere työskenteli vuosina 2007–2009 unionin tuomioistuimessa lakimiesavustajana julkisasiamies Eleanor Sharpstonin kabinetissa, josta hän siirtyi vuosiksi 2016–2017 tuomari Alexandra (Sacha) Prechalin kabinettiin.
De Baere nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 4.10.2017, ja hän on hoitanut jaoston puheenjohtajan tehtäviä 8.10.2021–19.9.2022.
Tuula Riitta Pynnä on syntynyt Turussa (Suomi) vuonna 1958. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnot Turun yliopistossa (Suomi) vuonna 1981 ja Universität Trierissä (Trierin yliopisto, Saksa) vuonna 1993. Lisäksi vuonna 1994 Institut européen d’administration publique (julkisen hallinnon Eurooppa-instituutti, Alankomaat) myönsi hänelle eurooppaoikeuden master-tutkinnon yhteistyössä Université Nancy 2:n (Nancyn yliopisto, Ranska) ja Aristotélio Panepistímio Thessaloníkisin (Thessalonikin yliopisto, Kreikka) kanssa.
Pynnä aloitti työuransa vuonna 1981 assistenttina Turun yliopistossa, jossa hän työskenteli vuoteen 1982. Hän siirtyi seuraavaksi oikeuslaitoksen palvelukseen Porin raastuvanoikeuden (Suomi) oikeusneuvosmieheksi hoitaen tätä tehtävää vuosina 1982–1983. Pynnä toimi kahden vuoden ajan Porin poliisilaitoksen väestökirjatoimiston (Suomi) johtajana, jonka jälkeen hän palasi tuomarin tehtäviin. Vuonna 1984 hän toimi vuoden ajan Ulvilan kihlakunnanoikeudessa (Suomi) tuomioistuinharjoittelijana. Vuosina 1985–1995 hän työskenteli Tampereen raastuvanoikeudessa (Suomi) ja Pirkanmaan käräjäoikeudessa (Suomi) oikeusneuvosmiehenä ja sittemmin käräjätuomarina.
Vuosina 1996–2005 Pynnä oli Suomen ulkoministeriön palveluksessa EU-tuomioistuinasioiden yksikön päällikkönä ja oikeudellisena neuvonantajana, ja hän toimi Suomen valtionasiamiehenä Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuissa asioissa. Hänet nimitettiin Euroopan unionin neuvoston tuomioistuintyöryhmän Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaksi, ja hän oli myös jäsenenä unionin tuomioistuinjärjestelmän uudistamista Nizzan sopimuksessa käsittelevän puheenjohtajan tukiryhmässä.
Pynnä on toiminut tuomarina kummassakin ylimmässä suomalaisessa tuomioistuimessa. Hänet nimitettiin vuonna 2005 määräaikaiseen tuomarin virkaan ja vuonna 2006 tuomarin virkaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämän jälkeen hän oli korkeimman oikeuden tuomari vuosina 2012–2019. Vuosina 2015–2019 hän toimi myös Helsingin pörssin (Suomi) kurinpitolautakunnan jäsenenä. Vuosina 2011–2019 hän oli jäsenenä Suomen asianajajaliiton asianajajatutkintolautakunnassa, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 2013–2019.
Pynnä nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
Johannes Christoph Laitenberger on syntynyt Hampurissa (Saksa) vuonna 1964. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Rheinische Friedrich-Wilhelms-Universität Bonnissa (Bonnin yliopisto, Saksa). Hän suoritti saksalaisen ensimmäisen oikeustieteellisen valtiontutkinnon vuonna 1990.
Opintojensa jälkeen hän työskenteli vuonna 1991 Bundestagissa (Saksan parlamentti) hallinnon juristina.
Vuosina 1991–1994 Laitenberger hoiti Rechtsreferendarin tehtäviä Oberlandesgericht Kölnissä (Kölnin osavaltion ylioikeus, Saksa). Hän suoritti vuonna 1994 saksalaisen toisen oikeustieteellisen valtiontutkinnon.
Tämän ohella Laitenberger toimi vuosina 1991–1995 osa-aikaisesti luennoitsijana ja tutkijana Rheinische Friedrich-Wilhelms-Universität Bonnissa.
Vuonna 1995 hän työskenteli myös osa-aikaisesti asianajotoimistossa.
Laitenberger hyväksyttiin harjoittamaan asianajajan ammattia Saksassa, ja hän työskenteli yritysjuristina teollisuusryhmittymässä vuonna 1996, jonka jälkeen hän siirtyi Euroopan unionin toimielinten palvelukseen.
Hän työskenteli Euroopan unionin neuvoston hallinto- ja protokolla-osaston neuvonantajana vuosina 1996–1999, kunnes hänet nimitettiin esittelijäksi Euroopan komission kilpailun pääosastolle.
Laitenberger toimi tämän jälkeen useissa eri tehtävissä suorassa yhteistyössä komission jäsenten kanssa. Hän oli komissaari Viviane Redingin kabinetin jäsen vuosina 1999–2003 ja kabinettipäällikkö vuosina 2003–2004. Vuosina 2004–2005 hän työskenteli komission puheenjohtaja José Manuel Barroson kabinetin jäsenenä. Hänet nimitettiin vuosiksi 2005–2009 Euroopan komission tiedottajaksi ja tiedotuspalvelun päälliköksi. Vuosina 2009–2014 hän työskenteli jälleen komission puheenjohtajan kabinettipäällikkönä.
Vuonna 2014 Laitenberger nimitettiin komission oikeudellisen yksikön apulaispääjohtajaksi, ja vuosina 2015–2019 hän toimi komission kilpailun pääosaston pääjohtajana.
Laitenberger nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
José Martín y Pérez de Nanclares on syntynyt Vitoria-Gasteizissa (Espanja) vuonna 1965. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Universidad de Salamancassa (Salamancan yliopisto, Espanja) vuonna 1988. Hän opiskeli vuosina 1988–1989 valtiosääntöoikeutta Universität zu Kölnissä (Kölnin yliopisto, Saksa) ja suoritti vuonna 1991 eurooppaoikeuden master-tutkinnon Universität Saarbrückenissä (Saarbrückenin yliopisto, Saksa). Hän valmistui vuonna 1994 oikeustieteen tohtoriksi Universität Saarbrückenistä ja Universidad de Salamancasta.
Kansainvälisen oikeuden opettajana toiminut Martín y Pérez de Nanclares aloitti akateemisen uransa Universidad de La Riojassa (La Riojan yliopisto, Espanja), jossa hän työskenteli lehtorina vuosina 1993–1996 ja professorina vuosina 1996–2001. Hänet nimitettiin vuonna 1996 Universidad de La Riojan pääsihteeriksi, jonka jälkeen hän toimi vuosina 1996–2000 kyseisen yliopiston tutkimuksesta vastaavana vararehtorina ja vuosina 2004–2008 kansainvälisistä suhteista vastaavana vararehtorina. Hän hoiti Universidad de La Riojassa vuosina 2001–2009 kansainvälisen julkisoikeuden oppituolia ja unionin oikeuden Jean Monnet ‑oppituolia. Vuosina 2009–2012 hän hoiti Universidad de Salamancassa kansainvälisen julkisoikeuden oppituolia, joka myönnettiin hänelle uudelleen vuonna 2018.
Martín y Pérez de Nanclares työskenteli vuosina 2012–2018 Espanjan ulko- ja kehitysyhteistyöministeriön kansainvälisten oikeudellisten asioiden johtajaksi. Hän hoiti vuonna 2018 vuoden ajan Consejo de Estadon (ylin hallintotuomioistuin, Espanja) presidentin kabinettipäällikön tehtävää.
Martín y Pérez de Nanclares nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
Gerhard Hesse on syntynyt Wienissä (Itävalta) vuonna 1970. Hän suoritti Universität Wienissä (Wienin yliopisto, Itävalta) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1993 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 2002.
Hesse aloitti työuransa vuonna 1994 Itävallan liittokanslerinviraston Eurooppa-asioiden osaston virkamiehenä. Hän hoiti näitä tehtäviä vuoden ajan, kunnes hän siirtyi vuosiksi 1995–2000 liittokanslerinviraston oikeudelliseen yksikköön työskennellen aluksi virkamiehenä ja sittemmin osastopäällikkönä. Hesse työskenteli vuosina 2000–2002 Arbeiterkammerissa (työntekijöitä edustava Itävallan työkamari) oikeudellisena neuvonantajana ennen paluutaan liittokanslerinvirastoon virkamieheksi ja osastopäälliköksi vuosiksi 2002–2007. Hän työskenteli vuosina 2007–2010 Itävallan liittokanslerin kabinetissa oikeudellisena neuvonantajana ja vuosina 2010–2017 liittokanslerinviraston oikeudellisen yksikön pääjohtajana. Vuosina 2017–2019 hän toimi Itävallan perustuslakiin, uudistuksiin ja sääntelynpurkuun liittyvien kysymysten ja oikeusasioiden ministeriön oikeudellisen osaston pääjohtajana.
Vuonna 2010 Hesse nimitettiin myös jäseneksi henkilötietojen suojaa koskevaan hallituksen toimikuntaan, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2019 asti. Hän toimi myös Itävallan kansalliskirjaston valvontatoimikunnan jäsenenä vuosina 2017–2019. Hän on kirjoittanut useita julkaisuja, jotka koskevat Itävallan julkishallintoa.
Hesse nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
Miguel Sampol Pucurull on syntynyt Barcelonassa (Espanja) vuonna 1974. Hän suoritti oikeustieteen ja liikehallinnon tutkinnon Universidad Pontificia Comillas – ICADE:ssa (Comillasin yliopisto, Espanja) vuonna 1998.
Sampol Pucurull aloitti työuransa valtionasiamiehen tehtävissä edustaen vuosina 2002–2005 Espanjan valtiota Espanjan kansallisissa tuomioistuimissa ja siirtyi sittemmin vuosiksi 2005–2006 Espanjan kulttuuriministeriön oikeudelliseen yksikköön. Vuosina 2006–2007 hän työskenteli Espanjan ulkoasiainministeriön oikeudellisessa yksikössä vastuualueenaan Euroopan unionin tuomioistuinta koskevat asiat.
Vuosina 2007–2014 Sampol Pucurull hoiti valtionasiamiehen ja oikeudellisen neuvonantajan tehtäviä Espanjan pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa. Vuonna 2014 hän aloitti Espanjan oikeusministeriön palveluksessa valtion asioiden ajamisesta vastaavan osaston EU-asioiden ja kansainvälisten asioiden yksikön apulaispääjohtajana. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 2019 asti Espanjan ulkoasiain- ja kansainvälisen yhteistyön ministeriön vastaavana valtionasiamiehenä Euroopan unionin tuomioistuinasioista vastaavassa valtion oikeudellisessa yksikössä. Hän toimi samanaikaisesti useiden julkisten yritysten hallitusten jäsenenä ja kirjoitti monia oikeustieteellisiä julkaisuja.
Sampol Pucurull nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
Mirela Stancu on syntynyt Călărașissa (Romania) vuonna 1974. Hän suoritti Universitatea din Bucureștissa (Bukarestin yliopisto, Romania) oikeustieteen tutkinnon vuonna 1998 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 2009.
Stancu työskenteli asianajajana Bukarestin asianajajayhteisössä vuosina 1999–2002 ja siirtyi sen jälkeen prosessioikeuden opettajaksi Universitatea din Bucureștiin. Hän toimi siellä tuntiopettajana vuosina 2002–2018 ja lehtorina vuodesta 2018 alkaen ja kirjoitti tuolloin lukuisia oikeustieteellisiä julkaisuja.
Stancu toimi tuomarina Judecătoria Sectorului 3 Bucureştissa (Bukarestin 3. alueen ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) vuosina 2004–2009 ja Tribunalul Bucureștissa (Bukarestin alioikeus, Romania) vuosina 2009–2019. Hänet nimitettiin Romanian ulkominiteriöön tilapäisesti siirretyksi tuomariksi vuonna 2005, ja vuosina 2007–2018 hän työskenteli opettajana Institutul Național al Magistraturiissa (Romanian kansallinen tuomarikoulu).
Hän aloitti vuonna 2011 unionin tuomioistuimen palveluksessa tuomari Camelia Toaderin lakimiesavustajana, ja työskenteli hallintovirkamies-juristina vuoteen 2014 asti.
Stancun palattua Romaniaan vuonna 2015 hänet nimitettiin Eurooppa-asioiden, kansainvälisten suhteiden ja Consiliul Superior al Magistraturiin (ylin tuomarineuvosto, Romania) ohjelmien johtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2018 asti.
Stancu nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
Iko Nõmm on syntynyt Tallinnassa (Viro) vuonna 1977. Hän suoritti Tartu Ülikoolissa (Tarton yliopisto, Viro) alemman oikeustieteen tutkinnon vuonna 2001 ja ylemmän tutkinnon vuonna 2007. Hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi Tartu Ülikoolista vuonna 2013.
Nõmm aloitti työuransa Tallinna Ringkonnakohusin (Tallinnan ylioikeus, Viro) esittelijänä vuosina 2001–2002 ja siirtyi tuomarikoulutettavaksi Harju Maakohtuun (Harjun alioikeus, Viro). Nõmm työskenteli siellä tuomarina vuosina 2002–2007 ja siirtyi vuosiksi 2007–2019 tuomariksi Tallinna Ringkonnakohusiin. Hänet nimitettiin tuomariharjoittelijaksi Riigikohusiin (ylin tuomioistuin, Viro) vuosiksi 2015–2016 ja kansalliseksi tuomariksi Euroopan unionin tuomioistuimeen vuosiksi 2017–2018.
Nõmm on toiminut myös opetustehtävissä Tartu Ülikoolin luennoitsijana vuosina 2014–2019 ja Riigikohusin koulutusosastolla vuosina 2015–2019. Hän on myös järjestänyt koulutuksia Viron asianajajayhteisössä vuosina 2015–2019 ja toiminut Viron tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä vuosina 2018–2019. Vuosina 2015–2019 hän oli Viron asianajajatutkintolautakunnan jäsen.
Nõmm nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
Gabriele Steinfatt on syntynyt Bad Harzburgissa (Saksa) vuonna 1977. Hän suoritti oikeustieteen opintonsa Strasbourgissa (Ranska) ja Saarbrückenissä (Saksa). Vuonna 2000 hän suoritti tutkinnot yksityisoikeudessa ja eurooppaoikeudessa Université Robert Schumanissa (Strasbourgin yliopisto, Ranska). Vuonna 2002 hän suoritti oikeustieteen ensimmäisen valtiontutkinnon Saarbrückenissä Universität des Saarlandesissa (Saarlandin yliopisto, Saksa). Vuosina 2002–2003 hän suoritti oikeustieteen jatko-opinnot Universität des Saarlandesin Eurooppa-instituutissa. Hän sai vuonna 2005 päätökseen toista valtiontutkintoa edeltävän juristiharjoittelun Saarbückenissä suorittaen oikeustieteen toisen valtiontutkinnon. Hän aloitti väitöstutkimuksen Universität des Saarlandesissa ja valmistui vuonna 2012 oikeustieteen tohtoriksi.
Steinfatt nimitettiin vuonna 2005 tuomarin virkaan Verwaltungsgericht der Freien Hansestadt Bremeniin (Bremenin hallintotuomioistuin, Saksa), jossa hän työskenteli vuoteen 2017 asti, jolloin hän siirtyi Oberverwaltungsgericht der Freien Hansestadt Bremeniin (Bremenin ylempi hallintotuomioistuin, Saksa) vuosiksi 2017–2019. Hän toimi samanaikaisesti Dienstgerichtshof für Richterin (tuomareiden kurinpidollisia asioita käsittelevä muutoksenhakutuomioistuin) jäsenenä ja Berufsgerichtshofs für Ingenieuren (insinöörien kurinpidollisia asioita käsittelevä muutoksenhakutuomioistuin).
Steinfatt on kirjoittanut useita julkaisuja muun muassa eurooppaoikeuden alalla, ja hän on toiminut myös opetustehtävissä luennoitsijana Universität des Saarlandesissa ja Universität Bremenissä (Bremenin yliopisto, Saksa). Hän on toiminut nuorten juristien kouluttajana valmistelevan juridisen työharjoittelujakson yhteydessä ja jäsenenä oikeustieteen ensimmäisen valtiontutkinnon tutkintolautakunnassa.
Steinfatt nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
Tamara Perišin on syntynyt Zagrebissa (Kroatia) vuonna 1979. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon cum laude ‑arvosanoin Sveučilište u Zagrebussa (Zagrebin yliopisto, Kroatia) vuonna 2002 ja oikeustieteen master-tutkinnon Chevening-stipendiaattina University of Oxfordissa (Oxfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) vuonna 2003. Hän jatkoi tohtoriopintoihin ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi Sveučilište u Zagrebusta vuonna 2007. Hänet hyväksyttiin Kroatian asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 2009.
Perišin on työskennellyt tutkijana Asser Instituutissa (Asser-instituutti, Alankomaat) vuonna 2004, Fulbright‑stipendiaattina Georgetown Universityssä (Georgetownin yliopisto, Yhdysvallat) ja University of Michiganissa (Michiganin yliopisto, Yhdysvallat) vuosina 2005–2006 sekä tutkijatohtoristipendiaattina Max-Planck-Institutissa (Max Planck ‑instituutti, Heidelberg, Saksa) vuosina 2007–2008. Hän on opiskellut myös kasvatustieteitä Central European Universityssä (Keski-Euroopan yliopisto, Unkari) vuosina 2007–2008. Hänet kutsuttiin vuonna 2014 tutkijatohtoriksi Harvard Universityn osana toimivaan Harvard Law Schooliin (Harvardin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat).
Perišin on toiminut vuodesta 2002 lähtien Sveučilište u Zagrebussa, jonka professori ja kansainvälisen yhteistyön varadekaani hän oli vuosina 2009–2011. Hän on ollut siellä myös Jean Monnet ‑oppituolin haltija vuodesta 2015 alkaen ja Jean Monnet ‑huippututkimusyksikön koordinaattori vuodesta 2018 alkaen. Perišin on keskittynyt opetustoiminnassaan muun muassa seuraaviin aiheisiin: unionin julkisoikeus, sisämarkkinaoikeus, Maailman kauppajärjestön oikeus, EU-oikeuden maailmanlaajuiset vaikutukset, kilpailuoikeus ja EU:n yhtiöoikeus, EU-oikeuden metodologia ja yleiset oikeusperiaatteet Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
Perišin työskenteli vuosina 2015–2016 vierailevana professorina ja ”John Harvey Gregory Lecturer on World Organization” ‑luennoitsijana Harvard Universityssä, jossa hän luennoi EU-oikeuden maailmanlaajuisista vaikutuksista.
Perišin on kirjoittanut useita oikeustieteellisiä julkaisuja ja ollut päätoimittajana kroatialaisessa EU-oikeuteen erikoistuneessa julkaisussa (Croatian Yearbook of European Law and Policy), jonka toimituskunnan jäsen hän nykyään on.
Perišin oli vuosina 2005–2011 Kroatian Euroopan unioniin liittymisestä neuvotelleen työryhmän jäsen. Vuonna 2011 hän opetti EU-oikeutta virkamiehille ja diplomaateille Državna škola za javnu upravussa (kansallinen julkishallinnon korkeakoulu, Kroatia) sekä Kroatian ulko- ja eurooppaministeriön diplomaattiakatemiassa. Vuosina 2012–2013 hän järjesti EU-oikeuden koulutusta tuomareille ja syyttäjille Pravosudna akademijassa (oikeusakatemia, Kroatia) ja Općinski sud u Zagrebussa (Zagrebin alioikeus, Kroatia). Vuonna 2015 Perišin järjesti saman koulutuksen Hrvatska odvjetnička komorassa (Kroatian asianajajaliitto). Vuosina 2017–2019 hän työskenteli Kroatian tiede- ja opetusministeriön erityisasiantuntijana. Hän on lisäksi antanut oikeudellisia lausuntoja EU-oikeuden asianmukaisesta soveltamisesta kroatialaisille ministeriöille ja asianajajille kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olleissa asioissa.
Perišin nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 26.9.2019.
David Petrlík on syntynyt Plzeňissä (Tšekki) vuonna 1978. Hän suoritti vuonna 2002 oikeustieteen tutkinnon Západočeská univerzita v Plznissä (Länsi-Böömin yliopisto, Tšekki) opiskeltuaan vuosina 1999–2000 myös Universität Passaussa (Passaun yliopisto, Saksa). Vuonna 2003 hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Université Paris I – Panthéon-Sorbonnessa (Pariisin yliopisto, Ranska). Vuonna 2016 hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi Univerzita Karlovassa (Prahan yliopisto, Tšekki).
Petrlík aloitti työuransa vuonna 2004 Tšekin ulkoministeriön oikeudellisena neuvonantajana, ja Tšekin liityttyä Euroopan unioniin hän siirtyi unionin tuomioistuimen palvelukseen lakimiesavustajaksi tuomari Jiří Malenovskýn kabinettiin, jossa hän työskenteli vuoteen 2015 asti.
Vuonna 2015 Petrlík aloitti Euroopan GNSS -viraston (nykyisin Euroopan unionin avaruusohjelmavirasto) palveluksessa oikeudellisena neuvonantajana ja sittemmin oikeudellisten asioiden ja julkisten hankintojen yksikön apulaispäällikkönä. Vuosina 2018–2021 hän työskenteli kyseisen yksikön päällikkönä.
Lisäksi Petrlík on toiminut vuodesta 2011 opetustehtävissä Univerzita Karlovan unionin oikeuden ja immateriaalioikeuksien luennoitsijana. Hän on kirjoittanut useita julkaisuja näillä aloilla.
Petrlík nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 1.3.2021.
Maja Brkan on syntynyt Mariborissa (Slovenia) vuonna 1979. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Univerza v Ljubljanissa (Ljubljanan yliopisto, Slovenia) vuonna 2003 ja master-tutkinnon New York Universityssä (New Yorkin yliopisto, Yhdysvallat) vuonna 2004. Hän on suorittanut tutkinnon myös European University Instituten (Firenzen Eurooppa-yliopisto, Italia) eurooppaoikeuden akatemiassa vuonna 2004. Tämän jälkeen hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi Univerza v Ljubljanista vuonna 2007. Hänen väitöskirjansa käsitteli Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Brkan aloitti työuransa juristi-lingvistinä Euroopan unionin tuomioistuimessa vuonna 2004. Vuonna 2005 hän siirtyi harjoittelijaksi tuomari Aindrias Ó Caoimhin kabinettiin unionin tuomioistuimeen ja sitten Višje sodišče v Ljubljaniin (Ljubljanan ylioikeus, Slovenia) vuosiksi 2005–2006.
Brkan palasi vuonna 2007 Euroopan unionin tuomioistuimeen julkisasiamies Verica Trstenjakin kabinettiin, jossa hän työskenteli oikeudellisena avustajana vuosina 2007–2008 ja lakimiesavustajana vuosina 2008–2011. Vuosina 2011–2013 hän työskenteli lakimiesavustajana tuomari Marko Ilešičin kabinetissa.
Tämän jälkeen Brkan siirtyi opetustehtäviin Universiteit Maastrichtiin (Maastrichtin yliopisto, Alankomaat), jossa hän työskenteli Euroopan unionin oikeuden lehtorina vuosina 2013–2018 ja apulaisprofessorina vuosina 2018–2021. Hän opetti Euroopan unionin oikeutta myös Universiteit Hasseltissa (Hasseltin yliopisto, Belgia) vuosina 2014–2017. Hän toimi vierailevana luennoitsijana Univerza na Primorskemissa (Primorskan yliopisto, Slovenia) vuonna 2011, Univerza v Ljubljanissa vuonna 2014 ja Běijīng Shīfàn Dàxuéssa (Beijingin yliopisto, Kiina) vuonna 2014. Lisäksi hän on ollut vierailevana tutkijana Firenzen European University Institutessa vuosina 2016 ja 2018, University of California, Berkeleyssä (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat) vuonna 2019, Universitat Autònoma de Barcelonassa (Barcelonan yliopisto, Espanja) vuonna 2019 ja Univerza v Ljubljanissa vuonna 2020.
Vuonna 2017 Brkan nimitettiin Maastricht Centre for European Law’n (Maastrichtin yliopiston eurooppaoikeuden keskus) apulaisjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti kolmen vuoden ajan. Vuonna 2021 hänet nimitettiin Advanced Master in Privacy, Cybersecurity and Data Management ‑koulutusohjelman (yksityisyydensuoja-, kyberturvallisuus- ja tietohallinto-oikeuden maisteriohjelma) koordinaattoriksi European Centre on Privacy and Cybersecurityyn (Maastrichtin yliopiston yksityisyydensuoja- ja kyberturvallisuusoikeuden eurooppalainen keskus). Hän oli vuosina 2018–2020 saman yliopiston tutkintolautakunnan jäsen.
Brkan oli vuosina 2013–2019 European Law Instituten (ELI) neuvoston jäsen. Vuosina 2015–2021 hän oli toimittajana European Data Protection Law Review’ssa, jonka toimituskunnan jäsen hän on ollut vuodesta 2021 lähtien. Hän on ollut vuodesta 2020 lähtien myös EU Law Live ‑sivuston toimituskunnan jäsen.
Brkan on kirjoittanut useita Euroopan unionin oikeutta käsitteleviä julkaisuja. Hänet kutsutaan usein vierailevaksi puhujaksi eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin yliopistoihin.
Brkan nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 6.7.2021.
Pēteris Zilgalvis on syntynyt Inglewoodissa (Yhdysvallat) vuonna 1964. Hän suoritti valtiotieteen tutkinnon University of California, Los Angelesissa (UCLA) (Kalifornian yliopisto, Los Angeles, Yhdysvallat) vuonna 1986. Hän jatkoi opintojaan University of Southern Californiassa (Etelä-Kalifornian yliopisto, Yhdysvallat), jossa hän suoritti oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1990.
Zilgalvis aloitti työuransa samana vuonna Latvijas Republikas Vides aizsardzības komiteja, Augstākā padomen (Latvian ympäristönsuojelukomitea) johtavana neuvonantajana ja hoiti tätä tehtävää vuoteen 1992 asti. Tämän jälkeen hän siirtyi Latvian ulkoministeriön palvelukseen Euroopan parlamenttia, Yhdistyneitä kansakuntia, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmaa ja Unescoa koskevien asioiden osastolle. Hänet hyväksyttiin vuonna 1990 harjoittamaan asianajajan ammattia Kaliforniassa (Yhdysvallat).
Zilgalvis toimi vuonna 1993 ympäristöasiantuntijan tehtävissä Maailmanpankin Baltian alueen toimistossa, jonka johtavaksi ympäristöoikeuden neuvonantajaksi hänet nimitettiin vuonna 1996 Venäjää ja ympäristöhallinnointia koskevaan hankkeeseen.
Zilgalvis nimitettiin vuonna 1997 Euroopan neuvoston oikeudellisista asioista vastaavan pääosaston bioetiikan yksikön apulaisjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2005 asti. Tämän jälkeen hän siirtyi Euroopan komission palvelukseen hallintotapa- ja etiikkayksikön päälliköksi ja vuonna 2010 tartuntatauti- ja kansanterveysyksikön päälliköksi. Vuosina 2010–2016 hän työskenteli Euroopan komission terveys- ja hyvinvointiyksikön päällikkönä. Hänet nimitettiin vuonna 2016 Euroopan komission digitaaliset innovaatiot ja lohkoketju ‑yksikön päälliköksi, ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 2021 asti. Hän on myös kirjoittanut artikkeleita oikeustieteellisiin julkaisuihin muun muassa bioetiikan, digitaalisten teknologioiden, ihmisoikeuksien ja ympäristöoikeuden aloilta.
Zilgalvis nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.9.2021.
Krisztián Kecsmár on syntynyt Budapestissa (Unkari) vuonna 1975. Hän opiskeli Université Paris-Sudin (Pariisin XI yliopisto, Ranska) Jean Monnet ‑tiedekunnassa, jossa hän suoritti alemman oikeustieteen tutkinnon vuonna 1998, ylemmän kansainvälisen oikeuden ja eurooppaoikeuden tutkinnon vuonna 1999 ja yritykset ja eurooppaoikeus ‑master-tutkinnon vuonna 2000.
Kecsmár aloitti työuransa unkarilaisessa asianajotoimistossa, jossa hän työskenteli vuosina 2001–2005.
Hän aloitti vuonna 2005 Euroopan komission palveluksessa viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston käsittelevänä virkamiehenä. Hän työskenteli tässä virassa myös kilpailun pääosastolla vuosina 2009–2015, vuonna 2016 ja vuosina 2018–2021.
Kecsmár siirtyi Euroopan komissiosta tilapäisesti vuoden 2015 toukokuusta vuoden 2016 huhtikuuhun Unkarin oikeusministerin kabinettiin EU-asioista vastaavaksi henkilöksi.
Vuosina 2016–2018 Kecsmár työskenteli Unkarin oikeusministeriön kansainvälisestä ja eurooppalaisesta tuomioistuinyhteistyöstä vastuussa olevana valtiosihteerinä.
Kecsmár nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.10.2021.
Ion Gâlea on syntynyt Iaşissa (Romania) vuonna 1978. Hän suoritti vuonna 2000 oikeustieteen tutkinnon Universitatea din Bucureștissa (Bukarestin yliopisto, Romania) ja eurooppaoikeuden loppututkinnon Université Paris I Panthéon Sorbonnessa (Pariisin I yliopisto, Ranska) osana ranskalais-romanialaista oikeustieteellistä koulutusohjelmaa, joka järjestettiin yhteistyössä Universitatea din Bucureștin kanssa. Vuonna 2002 hän suoritti kansainvälisten suhteiden master-tutkinnon Școala Națională de Studii Politice și Administrativessa (kansallinen poliittisten ja hallinnollisten opintojen koulu, Romania). Hän jatkoi opintojaan Karl-Franzens-Universität Grazissa (Grazin yliopisto, Itävalta), jossa hän suoritti Eurooppa-opintojen master-tutkinnon vuonna 2006. Romaniaan palattuaan hän aloitti oikeustieteen tohtoriopinnot Universitatea din Bucureștissa ja väitteli tohtoriksi vuonna 2008.
Gâlea aloitti työuransa Romanian ulkoministeriössä, jossa hän työskenteli asiantuntijana kansainvälisen oikeuden ja perussopimusten osastolla vuosina 2000–2002 ja unionin oikeuden yksikön päällikkönä vuosina 2002–2007. Vuosina 2007–2009 hän työskenteli julkisena notaarina.
Ulkoministeriöön palattuaan Gâlea nimitettiin unionin oikeuden osastolle asiantuntijaksi, ja hän toimi vuosina 2009–2010 tämän osaston johtajana. Hänet nimitettiin seuraavaksi oikeudellisten asioiden pääjohtajaksi ja toimi tässä tehtävässä vuosina 2010–2016.
Gâlea toimi vuosina 2016–2020 Romanian Bulgarian-suurlähettiläänä, ja hänet nimitettiin vuonna 2021 ulkoministeriön eurooppalaisten kahdenvälisten suhteiden ja alueellisen yhteistyön osaston pääjohtajaksi.
Gâlea on toiminut myös oikeustieteen opettajana Universitatea din Bucureștissa, jossa hän työskenteli assistenttina vuosina 2002–2012, luennoitsijana vuosina 2012–2016 ja lehtorina vuosina 2016–2021. Hänet nimitettiin kyseisen yliopiston professoriksi vuonna 2021.
Gâlea on opettanut myös vierailevana professorina Hayastani divanagitakan dprots’issa (Armenian diplomaattiakatemia) vuonna 2010, Institutul Diplomatic Românissa (Romanian diplomaatti-instituutti) vuosina 2009–2015 ja Universidade da Coruñassa (La Coruñan yliopisto, Espanja) vuonna 2015.
Hän on kirjoittanut useita oikeustieteellisiä julkaisuja.
Gâlea nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.10.2021.
Ioannis Dimitrakopoulos on syntynyt Ateenassa (Kreikka) vuonna 1971. Hän suoritti vuonna 1992 oikeustieteen tutkinnon Ethniko kai Kapodistriako Panepistimio Athinonissa (Ateenan yliopisto, Kreikka) ja jatkoi opintojaan Université Paris II Panthéon-Assas (Pariisin II yliopisto, Ranska) suorittaen siellä oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 1994.
Dimitrakopoulos hyväksyttiin Ateenan asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1995, ja hän työskenteli asianajajana vuoteen 1997 asti.
Dimitrakopoulos aloitti vuonna 1998 Symvoulio tis Epikrateiasin (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka) palveluksessa esittelijänä ja toimi vuosina 2005–2022 esittelijäneuvoksena käsitellen muun muassa asioita, jotka kuuluvat vero-oikeuden, kilpailu- ja tavaramerkkioikeuden sekä julkisten hankintojen aloihin. Hänet nimitettiin vuonna 2022 ylimmän hallintotuomioistuimen jäseneksi. Näiden tehtävien ohella hän oli Symvoulio tis Epikrateiasin suunnittelu- ja organisaatiokomitean jäsen vuosina 2009–2010. Vuonna 2005 hän siirtyi kolmeksi vuodeksi Euroopan oikeusasiamiehen toimistoon (Strasbourg, Ranska), jossa hän työskenteli johtavana oikeudellisena neuvonantajana, minkä jälkeen hän palasi vuonna 2008 Symvoulio tis Epikrateiasin palvelukseen.
Vuosina 2010–2020 Dimitrakopoulos hoiti myös Euroopan kemikaaliviraston (Helsinki, Suomi) valituslautakunnan varapuheenjohtajan tehtäviä.
Hänet nimitettiin vuosiksi 2014–2015 ylimääräiseksi jäseneksi Anotato Eidiko Dikastirioon (korkein erityistuomioistuin, Kreikka) ja Eidiko Dikastirio tou arthrou 88 par. 2 tou Syntagmatosiin (Kreikan perustuslain 88 §:n 2 momentin mukaisesti perustettu erityistuomioistuin). Hän hoiti lisäksi vuosina 2014–2016 Symvoulio tis Epikrateiasin tuomareiden yhdistyksen apulaispuheenjohtajan tehtäviä.
Dimitrakopoulos on toiminut myös tutkimus- ja opetustehtävissä. Hän luennoi vuosina 2003–2004 University of California, Berkeleyssä (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat), jossa hän opetti Senior Visiting Fellow’n ominaisuudessa Euroopan ympäristöoikeutta ja vertailevaa oikeustiedettä. Vuodesta 2010 hän on myös toiminut professorina Ethniki Scholi Dikastikon Leitourgonissa (kansallinen tuomarikoulu, Kreikka). Lisäksi hän on julkaissut useita tutkimuksia muun muassa vero-oikeuden, eurooppaoikeuden ja perusoikeuksien aloilta.
Dimitrakopoulos nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.1.2022.
Damjan Kukovec on syntynyt Ljubljanassa (Slovenia) vuonna 1977. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnot Univerza v Ljubljanin(Ljubljanan yliopisto, Slovenia) oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2001 ja Harvard Law Schoolissa (Harvardin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat) vuonna 2002. Hän jatkoi myöhemmin opintojaan Harvard Law Schoolissa valmistuen oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2015.
Kukovec aloitti työuransa vuonna 2002 tuomioistuinharjoittelijana Višje sodišče v Ljubljanissa(Ljubljanan ylioikeus, Slovenia), jossa hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2004 asti. Vuonna 2004 hän siirtyi Sierra Leonen erityistuomioistuimeen (Freetown, Sierra Leone) ja Ustavno sodiščeen (perustuslakituomioistuin, Slovenia).
Kukovec aloitti vuonna 2005 Euroopan unionin tuomioistuimen palveluksessa juristina ja siirtyi tämän jälkeen Euroopan komission oikeudelliseen yksikköön, jossa hän työskenteli vuosina 2006–2018. Vuonna 2006 hänet myös hyväksyttiin Slovenian asianajajayhteisön jäseneksi.
Kukovec toimi samanaikaisesti akateemisella uralla erityisesti eurooppaoikeuden alalla. Vuosina 2011–2013 hän opetti globaalia oikeutta Harvard Law Schoolissa ja sen yhteydessä toimivassa Institute for Global Law and Policyssa (globaalin oikeuden ja politiikan instituutti). Tämän jälkeen hän on opettanut useissa oikeustieteellisissä yliopistoissa ympäri maailmaa, kuten vuonna 2014 FGV Direito Rio, Rio de Janeirossa (Rio de Janeiron yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Brasilia), vuonna 2016 University of Kent's Brussels School of International Studiesissa (Kentin yliopiston Brysselin-kampus, Belgia), vuosina 2016–2017 Firenzen European University Institutessa (Firenzen Eurooppa-yliopisto, Italia) ja vuosina 2018–2020 Univerza v Ljubljanissa. Vuodesta 2018 lähtien Kukovec on toiminut myös oikeustieteen lehtorina ja tohtoriohjelman apulaisjohtajana Middlesex Universityssä Lontoossa (Middlesexin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta).
Lisäksi Kukovec on kirjoittanut useita Euroopan unionin oikeutta käsitteleviä julkaisuja, ja hänet kutsutaan usein vierailevaksi puhujaksi eri yliopistoihin ympäri maailmaa.
Kukovec nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.1.2022.
Suzanne Kingston on syntynyt Dublinissa (Irlanti) vuonna 1977. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnot University of Oxfordissa (Oxfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) vuonna 1998 ja Universiteit Leidenissä (Leidenin yliopisto, Alankomaat) vuonna 2000. Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan Universiteit Leidenissä valmistuen oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2009.
Kingston hyväksyttiin vuonna 1998 Barristeriksi Honourable Society of Gray’s Inniin (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta). Hän siirtyi vuonna 2002 asianajajaksi erään kansainvälisen asianajotoimiston Brysselin-toimistoon, jossa hän työskenteli vuoteen 2004 asti.
Kingston siirtyi seuraavaksi Euroopan unionin tuomioistuimen palvelukseen työskennellen lakimiesavustajana julkisasiamies Leendert Geelhoedin kabinetissa, jossa hän työskenteli vuosina 2004–2006.
Kingston hyväksyttiin Barristeriksi Honourable Society of King’s Innsiin (Dublin, Irlanti) vuonna 2007. Hän työskenteli Irlannin asianajajayhteisön jäsenenä vuodesta 2007 lähtien asianajajana ja sittemmin Senior Counselina.
Kingston on toiminut myös oikeustieteen opetustehtävissä University College Dublinin (Dublinin yliopisto, Irlanti) luennoitsijana vuosina 2007–2015 sekä vuodesta 2015 alkaen professorina. Hän on opettanut akateemisen uransa aikana myös muissa yliopistoissa, kuten Columbia Universityssä (Columbian yliopisto, Yhdysvallat), Cambridge Universityssä (Cambridgen yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta), Universiteit Leidenissä ja Osgoode Hall Law School of York University in Torontossa (Toronton yliopisto, Kanada). Lisäksi hän on kirjoittanut useita julkaisuja Euroopan unionin oikeudesta.
Kingston nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 13.1.2022.
Tihamér Tóth on syntynyt Zalaegerszegissa (Unkari) vuonna 1971. Hän opiskeli oikeustiedettä Szegedi Tudományegyetemissa (Szegedin yliopisto, Unkari), jossa hän suoritti oikeustieteen tutkinnon vuonna 1994. Hän jatkoi opintoja samassa yliopistossa valmistuen oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2001.
Tóth aloitti työuransa Unkarissa vuonna 1994 juristina Eurooppa-asioiden virastossa, joka kuului ensin kansainvälisten taloudellisten suhteiden ministeriön alaisuuteen ja sittemmin kauppa- ja teollisuusministeriön sekä ulkoministeriön alaisuuteen.
Tóth toimi vuosina 1997–2001 tapauskäsittelijän tehtävissä Unkarin kilpailuviranomaisen kansainvälisellä osastolla. Hän toimi kilpailuneuvoston (Unkari) jäsenenä vuosina 2001–2003 ja puheenjohtajana vuosina 2003–2009. Tämän viimeksi mainitun jakson aikana hän hoiti myös Unkarin kilpailuviranomaisen varapääjohtajan tehtäviä.
Tóth työskenteli vuosina 2009–2022 asianajajana Unkarissa muun muassa kilpailuoikeuden alalla.
Vuodesta 1999 alkaen Tóth teki myös akateemista uraa Pázmány Péter Katolikus Egyetemissä (Péter-Pázmány -yliopisto, Unkari), jossa hän toimi luennoitsijana vuosina 1999–2010 sekä sittemmin varadekaanina vastaten vuosina 2010–2013 tutkimuksesta ja kansainvälisistä suhteista, vuosina 2013–2014 opiskelija-asioista ja vuodesta 2015 alkaen kansainvälisistä suhteista. Tóth nimitettiin tämän saman yliopiston professoriksi vuonna 2018. Vuosina 2019–2022 hän oli kyseisen yliopiston kilpailuoikeuden Jean Monnet -oppituolin haltija.
Tóth on kirjoittanut useita kilpailuoikeutta käsitteleviä teoksia ja julkaisuja.
Tóth nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 6.7.2022.
Beatrix Ricziová on syntynyt Bratislavassa (Slovakia) vuonna 1981. Hän suoritti Univerzita Komenského v Bratislavessa (Bratislavan Comenius-yliopisto, Slovakia) oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 2005 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 2012.
Ricziová aloitti työuransa Slovakiassa asianajotoimiston juridisena avustajana hoitaen näitä tehtäviä vuosina 2002–2004. Vuodesta 2003 alkaen hän hoiti lisäksi usean vuoden ajan toimeksiantoja kääntäjänä ja tulkkina Stupavan kunnan (Slovakia) järjestämissä tapahtumissa.
Vuosina 2005–2006 Ricziová toimi juristina lainsäädännön lähentämisestä vastaavassa Slovakian valtion virastossa ja vuosina 2007–2008 juristina Slovakiaa Euroopan unionin tuomioistuimessa edustavan valtionasiamiehen toimistossa, joka toimi Slovakian oikeusministeriön alaisuudessa. Vuosina 2009–2022 hän toimi Slovakiaa unionin tuomioistuimissa edustavana valtionasiamiehenä.
Ricziová on toiminut samanaikaisesti, vuosina 2007–2010, hallituksen lainsäädäntöneuvoston siviili- ja kauppaoikeuden pysyvän komitean jäsenenä ja vuosina 2012–2015 Slovakian siviiliprosessioikeuden uudelleenkodifikaatiokomitean jäsenenä.
Ricziová nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 6.7.2022.
Elisabeth Tichy-Fisslberger on syntynyt Wienissä (Itävalta) vuonna 1957. Hän suoritti vuonna 1980 oikeustieteen tutkinnon ja vuonna 1981 kansainvälisen oikeuden täydentävät opinnot Université catholique de Louvainissa (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia).
Tichy-Fisslberger aloitti työuransa vuonna 1982 Euroopan komission palveluksessa konferenssitulkin tehtävissä, joissa hän toimi vuoteen 1988 asti. Hän jatkoi samanaikaisesti kielten alan opintojaan Universität Wienissä (Wienin yliopisto, Itävalta) suorittaen kielten alan tutkinnon vuonna 1984.
Tichy-Fisslberger aloitti vuonna 1988 Itävallan ulkoministeriön palveluksessa Eurooppa- ja talousasioiden pääosastolla, jossa hän työskenteli neuvonantajan tehtävissä vuoteen 1993 asti.
Vuonna 1990 Tichy-Fisslberger siirtyi Itävallan suurlähetystöön Dubliniin. Vuoden 1991 jälkipuoliskon ja vuoden 1992 alkupuoliskon välisenä aikana hän toimi EU:n kuljetuspolitiikan apulaisjohtajana Itävallan ulkoministeriössä Wienissä. Näistä tehtävistä hän siirtyi Itävallan suurlähetystöön Lontooseen.
Vuosina 1993–2000 hän toimi ministerineuvoksena Itävallan pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä.
Itävallan ulkoministeriöön palattuaan Tichy-Fisslberger hoiti vuosina 2000–2003 yleisten EU-asioiden ja EU-toimielinasioiden johtajan tehtäviä. Sittemmin hänet nimitettiin Eurooppa-asioiden ja talousasioiden apulaispääjohtajaksi ja vuonna 2007 oikeudellisten asioiden ja konsuliasioiden pääjohtajaksi. Hän hoiti lisäksi ihmiskaupan vastaisen työn kansallisen koordinaattorin tehtäviä vuosina 2009–2017.
Tichy-Fisslberger nimitettiin vuoden 2017 joulukuussa suurlähettilääksi Itävallan YK:n ja muiden Genevessä toimivien kansainvälisten järjestöjen pysyvään edustustoon. Hänet valittiin vuonna 2000 YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajaksi ja vuonna 2021 YK:n Euroopan talouskomission puheenjohtajaksi.
Näiden tehtävien ohella Tichy-Fisslberger on opettanut oikeustiedettä Diplomatische Akademie Wienissä (Wienin diplomaattiakatemia, Itävalta) vuodesta 2002 alkaen. Vuosina 2006–2017 hän toimi vastaavissa opetustehtävissä myös Universität Wienissä.
Tichy-Fisslberger nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 15.9.2022.
William Valasidis on syntynyt Thessalonikissa (Kreikka) vuonna 1971. Hän suoritti vuonna 1993 oikeustieteen tutkinnon Aristoteleio Panepistimio Thessalonikisissa (Thessalonikin yliopisto, Kreikka) ja jatkoi opintojaan Harvard Law Schoolissa (Harvardin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Yhdysvallat), jossa hän suoritti oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 1996.
Valasidis toimi vuosina 1993–1995 harjoittelevana asianajajana osana asianajajan ammattitutkintoa. Hänet hyväksyttiin Thessalonikin asianajajayhteisön jäseneksi vuonna 1996, minkä jälkeen hän työskenteli asianajajana Meksikossa ja Yhdysvalloissa sijaitsevissa asianajotoimistoissa.
Valasidis aloitti Euroopan unionin tuomioistuimen palveluksessa vuonna 1998 tuomari Krateros Ioannoun lakimiesavustajana. Hän toimi sittemmin samoissa tehtävissä tuomari Vassilios Skourisin kabinetissa. Skouris valittiin vuonna 2003 unionin tuomioistuimen presidentiksi, ja Valasidis työskenteli hänen kabinetissaan viidentoista vuoden ajan, vuosina 1999–2014.
Valasidis nimitettiin vuonna 2014 unionin tuomioistuimen tiedotus- ja protokollaosaston johtajaksi ja sittemmin tiedotusjohtajaksi, ja hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2022 asti.
Valasidis on kirjoittanut oikeustieteellisiä julkaisuja ja osallistunut niiden toimitustyöhön, ja hän on osallistunut aktiivisesti suuresti arvostamaansa unionin oikeuden käytön opetukseen European Law Moot Court Competition -kilpailun puitteissa toimien sen valintalautakunnan jäsenenä vuosina 2004 ja 2005 ja sittemmin European Law Moot Court Societyn jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 2006–2022. Hän myös osallistuu säännöllisesti kansallisiin ja kansainvälisiin konferensseihin.
Valasidis nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 15.9.2022.
Steven Verschuur on syntynyt Arnhemissa (Alankomaat) vuonna 1977. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Universiteit Utrechtissa (Utrechtin yliopisto, Alankomaat) vuonna 2001. Hän jatkoi yliopisto-opintojaan Université de Liègessä (Liègen yliopisto, Belgia) suorittaen siellä eurooppaoikeuden jatkotutkinnon vuonna 2002. Hän valmistui vuonna 2010 oikeustieteen tohtoriksi Universiteit Utrechtista.
Verschuur työskenteli vuodesta 2002 alkaen asianajajana useissa alankomaalaisissa ja belgialaisissa asianajotoimistoissa erikoistuen unionin oikeuden eri aloihin, kuten kilpailuoikeuteen, valtiontukiin, kauppapolitiikkaan, julkisiin hankintoihin liittyviin asioihin sekä unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa toteutettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin liittyviin asioihin.
Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia näitä aloja koskevia artikkeleita oikeustieteellisiin aikakauslehtiin ja teoksiin.
Verschuur toimi samanaikaisesti, vuosina 2021–2022, ylimääräisenä tuomarina rechtbank Zeeland-West-Brabantin (Zeeland-West-Brabantin alioikeus, Alankomaat) siviiliasioiden jaostossa.
Verschuur nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 15.9.2022.
Saulius Lukas Kalėda on syntynyt Krakovassa (Puola) vuonna 1976. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Vilniaus universitetasissa (Vilnan yliopisto, Liettua) vuonna 1999 ja master-tutkinnon Universität Bonnin (Bonnin yliopisto, Saksa) Zentrum für Europäische Integrationsforschungissa vuonna 2000 sekä väitteli oikeustieteen tohtoriksi Uniwersytet Jagiellońskissa (Jagellon yliopisto, Krakova, Puola) vuonna 2002.
Kalėda aloitti työuransa vuonna 1998 juristina Liettuan hallituksen alaisuuteen kuuluvassa vakuutussektorin valvontavirastossa. Vuosina 2002–2003 hän toimi EU-jäsenyysneuvotteluiden yhteydessä johtavana asiantuntijana Liettuan hallituksen eurooppaoikeuden yksikössä. Hän siirtyi sittemmin juristiksi Euroopan komission sisämarkkinoiden pääosastolle, jossa hän työskenteli vuosina 2003–2004.
Kalėda työskenteli vuosina 2004–2013 lakimiesavustajana unionin yleisessä tuomioistuimessa tuomari Vilenas Vadapalasin ja sittemmin tuomari Egidijus Bieliūnasin kabinetissa. Hän siirtyi vuonna 2013 lakimiesavustajaksi unionin tuomioistuimeen julkisasiamies Maciej Szpunarin kabinettiin. Vuosina 2017–2023 hän työskenteli Euroopan komission oikeudellisessa yksikössä. Hän toimi komission edustajana useissa asioissa unionin tuomioistuimissa.
Kalėda on toiminut myös akateemisissa tehtävissä työskennellen luennoitsijana Vilniaus universitetasissa vuosina 2002–2003 ja 2011. Hän on opettanut vuodesta 2013 lähtien Uniwersytet Jagiellońskissa. Hän on laatinut useita julkaisuja unionin toimielimiä koskevasta oikeudesta ja unionin prosessioikeudesta.
Kalėda nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.9.2023.
Louise Spangsberg Grønfeldt on syntynyt vuonna 1980 Ishøjssä (Tanska). Hän suoritti Københavns Universitetissa (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) oikeustieteen tutkinnon vuonna 2004 ja oikeustieteen master-tutkinnon vuonna 2007. Hän suoritti master-tutkinnon myös collège d’Europessa (Belgia) vuonna 2007. Hänet hyväksyttiin vuonna 2012 harjoittamaan asianajajan ammattia Tanskassa.
Spangsberg Grønfeldt aloitti työuransa vuonna 2007 asianajajaharjoittelijana, ja hän toimi näissä tehtävissä vuoteen 2009. Tämän jakson aikana hän myös opetti unionin oikeutta Københavns Universitetissa aluksi luennoitsijana ja sittemmin lehtorina.
Hän työskenteli vuosina 2009–2013 Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristössä juristi-lingvistinä.
Spangsberg Grønfeldt työskenteli vuosina 2013–2016 Euroopan komission oikeudellisessa yksikössä budjettiasioiden ryhmässä, minkä jälkeen hän siirtyi lakimiesavustajaksi unionin yleiseen tuomioistuimeen tuomari Jesper Svenningsenin kabinettiin, jossa hän työskenteli vuoteen 2018. Hän palasi loppuvuodesta 2018 Euroopan komission oikeudelliseen yksikköön (valtiontukia koskevien asioiden ryhmä), ja hänet nimitettiin vuonna 2019 Euroopan komission johtavan varapuheenjohtajan Margrethe Vestagerin kabinettiin. Vuoden 2020 lopusta vuoteen 2023 hän työskenteli Euroopan komission oikeudellisen yksikön oikeus- ja sisäasioiden ryhmässä.
Spangsberg Grønfeldt nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 27.9.2023.
Hervé Cassagnabère on syntynyt Bayonnessa (Ranska) vuonna 1976. Hän suoritti tutkinnon vuonna 1997 Institut d’études politiques de Bordeaux’ssa (Bordeaux’n valtiotieteellinen korkeakoulu, Ranska), vuonna 1999 École des Hautes Études Commercialesissa (HEC Paris) (Pariisin kauppakorkeakoulu, Ranska) ja vuonna 2004 École Nationale d’Administrationissa (ENA) (kansallinen hallintokoulu, Pariisi ja Strasbourg, Ranska).
Hän on Ranskan Conseil d’État’n jäsen, ja hän aloitti työuransa sen palveluksessa vuonna 2004 neljännessä riita-asioiden jaostossa, joka on erikoistunut muun muassa julkishallinnon henkilöstöasioihin ja jossa hän toimi esittelevänä tuomarina.
Cassagnabère työskenteli vuosina 2008–2010 Conseil d’État’n lähettämänä Ranskan pääministerin kabinetin kulttuuriasioista vastaavana neuvonantajana. Hänet nimitettiin vuonna 2010 kulttuuriministerin päätöksellä ”Musée national Picasso – Paris’n” (Picasso-museo, Pariisi), joka on hallinnollinen kansallinen julkinen laitos, pääjohtajaksi.
Hoidettuaan Conseil d’État’ssa esittelevän tuomarin tehtäviä Hervé Cassagnabère lähetettiin loppuvuodesta 2012 Euroopan unionin tuomioistuimeen, jossa hän työskenteli lakimiesavustajana kahdeksan vuoden ajan.
Hän palasi vuonna 2020 Conseil d’État’han (kahdeksas jaosto, joka on erikoistunut veroasioihin ja julkista omaisuutta koskeviin asioihin) avustavan tuomarin tehtäviin, ja hän vastasi esittelevien tuomareiden työn tarkistamisesta. Vuodesta 2021 lähtien hän on ollut jäsen myös Conseil d’État’n sisäasioiden jaostossa, joka antaa oikeudellisia lausuntoja laki- ja asetusluonnoksista, joiden valmistelu kuuluu sisä-, oikeus- ja kulttuuriministeriöille.
Hervé Cassagnabère on toiminut myös muun muassa esittelijänä Commission d’accès aux documents administratifsissa (CADA) (hallinnollisia asiakirjoja koskevaa tutustumisoikeutta valvova lautakunta, Ranska) ja Ranskan kulttuuriministeriön alaisuudessa toimivassa Conseil supérieur de la propriété littéraire et artistiquessa (kirjallisia ja taiteellisia oikeuksia valvova ylin neuvosto), oikeudellisena neuvonantajana ”Forum des droits sur internetissä” (internetiin liittyviä oikeudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevä järjestö) ja Biarritzin kaupungin (Ranska) kaupunginvaltuutettuna.
Tuomioistuinlaitoksessa hoitamiensa tehtävien ja hallinnollisten tehtäviensä ohella Hervé Cassagnabère on toiminut julkisoikeuden luennoitsijana Institut d’études politiques de Bordeaux’ssa ja Institut d’études politique de Paris’ssa sekä opetustehtävissä École de formation du Barreau de Paris’ssa (Pariisin asianajajakoulu, Ranska). Hän toimii myös säännöllisesti puhujana Europäische Rechtsakademiessa (ERA) (Eurooppaoikeuden akatemia, Trier, Saksa) ja Institut de formation et de recherche des avocats aux conseils’ssa (ylimmissä tuomioistuimissa toimivien asianajajien koulutus- ja tutkimuslaitos, Ranska). Hän osallistuu opetustehtäviin myös Ranskan Conseil d’État’n jäsenten ammatillisessa täydennyskoulutuksessa, jossa hän opettaa unionin oikeutta.
Hän on kirjoittanut useita unionin oikeutta käsitteleviä julkaisuja.
Hervé Cassagnabère nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2024.
Raphaël Meyer on syntynyt vuonna 1979 Zürichissä (Sveitsi). Hän suoritti vuonna 2001 Englannin oikeuden tutkinnon Université Panthéon-Assasissa (Panthéon-Assas‑yliopisto, Ranska) ja oikeustieteen tutkinnon University of Oxfordissa (Oxfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) sekä vuonna 2002 Euroopan unionin oikeuden master-tutkinnon Université Panthéon-Assasissa. Hän jatkoi opintojaan Collège d’Europessa (Belgia), jossa hän suoritti eurooppaoikeuden master‑tutkinnon vuonna 2003. Hän suoritti vuonna 2004 asianajajan ammattitutkinnon École de formation du barreau de Paris’ssa (Pariisin asianajajien koulutuslaitos, Ranska) ja tutkinnon hallinnon ja liike-elämän välisiä suhteita koskevasta oikeudesta Université Paris-Sud 11:ssä (Paris-Sud 11 ‑yliopisto, Pariisi, Ranska).
Meyer aloitti työuransa asianajajana Pariisin asianajajayhteisön jäsenenä, ja hän toimi näissä tehtävissä vuosina 2005–2007. Vuosina 2008–2012 hän työskenteli hallintovirkamiehenä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) valvontaviranomaisen palveluksessa Brysselissä (Belgia).
Vuonna 2012 Meyer aloitti työskentelyn Euroopan unionin tuomioistuimessa tutkimus- ja dokumentaatio-osaston hallintovirkamiehenä. Vuonna 2014 hän siirtyi unionin yleiseen tuomioistuimeen lakimiesavustajaksi presidentti Marc Jaegerin kabinettiin.
Vuosina 2016–2024 hän toimi oikeudellisena neuvonantajana Euroopan unionin neuvoston oikeudellisessa yksikössä työskennellen institutionaalisten kysymysten, henkilöstösääntöjen ja riita-asioiden osastolla (2016–2020), oikeus- ja sisäasioiden osastolla (2020–2024) ja vanhempana oikeudellisena neuvonantajana työllisyyden, sosiaaliasioiden, koulutuksen, maatalouden ja kalastuksen osastolla vuonna 2024.
Euroopan unionin neuvostossa hoitamiensa tehtävien ohella Meyer toimi luennoitsijana Université de Lorrainessa (Lorrainen yliopisto, Ranska).
Meyer nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 7.10.2024.
Vittorio Di Bucci syntyi Astissa (Italia) vuonna 1963. Hän opiskeli oikeustiedettä Italiassa Torinon yliopistossa (Università degli Studi di Torino), josta hän valmistui oikeustieteen maisteriksi vuonna 1986. Hän jatkoi opintojaan Nancy II yliopistossa Ranskassa ja suoritti vuonna 1988 yhteisöoikeuden syventävien opintojen tutkinnon.
Vuonna 1987 Vittorio Di Bucci astui unionin tuomioistuimen palvelukseen italian käännösosaston juristi-lingvistinä. Vuonna 1988 tuomari G. Federico Mancini palkkasi hänet lakimiesavustajakseen, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1991 saakka. Hän toimi uudelleen tuomari Mancinin lakimiesavustajana vuosina 1994–2000.
Vuosina 1991–1994 Vittorio Di Bucci työskenteli Euroopan komission oikeudellisen osaston ”Liikenne, ympäristö, kuluttajat” ryhmän jäsenenä ja uudelleen vuodesta 2000 lähtien komission oikeudellisen osaston ”Valtiontuet ja polkumyynti” ryhmän jäsenenä. Vuosina 2007–2010 hän toimi ensin ”Kilpailu” ryhmän jäsenenä ja myöhemmin sen oikeudellisena neuvonantajana. Vuonna 2010 hänet nimitettiin ”Valtiontuet ja polkumyynti” ryhmän oikeudelliseksi pääneuvonantajaksi, ja hän toimi samassa tehtävässä ”Liikeoikeus” ryhmässä vuosina 2014–2023.
Vittorio Di Bucci aloittaa 5.6.2023 tehtävässään unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajana.
Hän on laatinut julkaisuja unionin oikeudesta, ja erityisesti unionin tuomioistuinten menettelyistä, valtiontuista ja pankkiunionia koskevasta oikeudesta.