OPISKELIJOIDEN OIKEUDET

Koska yhä kasvava joukko opiskelijoita suorittaa osan opinnoistaan jossakin muussa kuin kotijäsenvaltiossaan, unionin tuomioistuin on saanut käsiteltäväkseen useita tähän alaan liittyviä oikeusriitoja. Sen on näin ollen pitänyt käsitellä seuraavia kysymyksiä: Onko kyseessä syrjintä, kun muiden jäsenvaltioiden opiskelijoiden pääsyä jonkin jäsenvaltion yliopistoon rajoitetaan? Voiko jäsenvaltio evätä muista jäsenvaltioista peräisin olevilta opiskelijoilta tiettyjä tukia? Onko rajatyöntekijöiden lapsilla oikeuksia jäsenvaltiossa, jossa heidän  vanhempansa työskentelevät?

Pääsy  korkeakoulutukseen

Unionin tuomioistuin totesi vuonna 2004, että Belgia syrji muissa jäsenvaltioissa toisen asteen tutkinnon suorittaneita (kuten Ranskan baccalauréat-tutkinnon tai Saksan Abitur-tutkinnon suorittaneita), koska heillä ei ollut pääsyä korkeakoulutukseen Belgiassa samoin edellytyksin kuin belgialaisilla toisen asteen tutkinnon suorittaneilla (tuomio 1.7.2004, komissio v. Belgia, C-65/03). Itävallan osalta tehtiin sama toteamus vuotta myöhemmin eli 2005 (tuomio 7.7.2005, komissio v. Itävalta, C-147/03).

Unionin tuomioistuin totesi myös vuonna 2010, että jäsenvaltio ei voi lähtökohtaisesti rajoittaa muiden jäsenvaltioiden opiskelijoiden ilmoittautumista tiettyihin lääketieteellisiin yliopistokoulutuksiin, jollei tällainen rajoitus ole oikeutettu kansanterveyden suojeluun perustuvista syistä. Jäsenvaltion on tältä osin osoitettava luotettavien ja samansuuntaisten tietojen perusteella, että on olemassa vaara siitä, että niiden tutkinnon suorittaneiden määrä, jotka kykenevät turvaamaan terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden sen alueella, vähenee (tuomio 13.4.2010, Bressol ym., C-73/08).

Opintojen rahoitus ja opiskelijoille myönnettävät tuet

Jäsenvaltio ei voi evätä opintolainaa tai apurahaa opiskelijoilta, jotka asuvat sen alueella ja täyttävät siellä oleskelulle asetetut edellytykset (tuomio 15.3.2005, Bidar, C-209/03). Jäsenvaltiot voivat kuitenkin varata näiden lainojen tai apurahojen myöntämisen opiskelijoille, jotka ovat osoittaneet integroituneensa kyseisen jäsenvaltion yhteiskuntaan jossain määrin ja jotka ovat asuneet niiden alueella jo jonkin aikaa. Unionin tuomioistuin totesi tästä aiheesta vuonna 2008, että viiden vuoden pituista edeltävää asumista koskeva edellytys oli unionin oikeuden mukainen (tuomio 18.11.2008, Förster, C-158/07).

Unionin tuomioistuin totesi vuonna 2012, että Itävalta syrji muista jäsenvaltioista peräisin olevia opiskelijoita, koska matkalippujen hinnoista myönnettiin alennuksia vain opiskelijoille, joiden vanhemmat saivat perheavustuksia kyseisessä valtiossa (tuomio 4.10.2012, komissio v. Itävalta, C-75/11).

Rajatyöntekijöiden lasten tilanne

Unionin tuomioistuin totesi vuonna 2013, että jäsenvaltio (kyseisessä tapauksessa Luxemburg) ei voi systemaattisesti evätä opintorahaa rajatyöntekijöiden lapsilta, vaikka nämä eivät asu sen alueella. On riittävää, että vanhemmat (tai toinen vanhemmista) ovat jo työskennelleet huomattavan pitkän ajan kyseisessä jäsenvaltiossa, jotta riittävä side tähän valtioon on syntynyt (tuomio 20.6.2013, Giersch ym., C-20/12).

Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että rajatyöntekijöiden lapsia syrjittiin Alankomaissa sen vuoksi, että kyseisessä maassa opintotukea ulkomailla suoritettaviin opintoihin saivat vain opiskelijat, jotka olivat oleskelleet Alankomaissa vähintään kolme vuotta niistä kuudesta vuodesta, jotka edelsivät ulkomaisten opintojen aloittamista. Unionin tuomioistuimen mukaan tämä edellytys oli liian pois sulkeva (tuomio 14.6.2012, komissio v. Alankomaat, C-542/09).