VIIVÄSTYMINEN

Unionin tuomioistuin on joutunut useaan otteeseen täsmentämään vähintään kolme tuntia viivästyneitä lentoja koskevaa oikeuskäytäntöään. Sen on muun muassa ollut selitettävä viivästymisen laskentatapaa ja liityntälentojen vaikutusta viivästymisiin.

Unionin tuomioistuin totesi vuonna 2014, että lennon todellinen saapumisaika tarkoittaa ajankohtaa, jona ainakin yksi lentokoneen ovi avataan. Vasta sillä hetkellä, kun matkustajille annetaan lupa poistua lentokoneesta, he näet voivat jatkaa tavanomaisia toimiaan rajoituksitta (tuomio 4.9.2014, Germanwings, C-452/13). Se täsmensi lisäksi, että jos lennon viivästyminen johtuu samalla sekä poikkeuksellisesta olosuhteesta että toisesta olosuhteesta, josta lentoyhtiö on vastuussa, poikkeukselliseen olosuhteeseen liittyvä viivästyminen on vähennettävä asianomaisen lennon saapumisen kokonaisviivästymisestä. Jos tämän vähennyksen jälkeen lennon saapumisen viivästyminen on kestoltaan vähintään kolme tuntia, matkustajilla on oikeus korvaukseen (tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška, C-315/15).
Vuonna 2013 unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että korvaus ei riipu siitä, onko lennon lähtö viivästynyt. Korvauksen saamiseksi on riittävää, että matkustajan saapuminen lopulliseen määräpaikkaansa viivästyy vähintään kolme tuntia, riippumatta siitä, johtuuko viivästyminen alkuperäisestä lennosta vai mahdollisesta liityntälennosta (tuomio 26.2.2013, Folkerts, C-11/11). Unionin tuomioistuin täsmensi lisäksi vuonna 2017, että lennon pituus, joka ratkaisee korvauksen määrän, kattaa sellaisten lentoyhteyksien tapauksessa, joihin kuuluu liittymälentoja, yksinomaan välimatkan ensimmäisen lähtöpaikan ja lopullisen määräpaikan välillä, ja tämä välimatka on laskettava "linnuntietä" (tuomio 7.9.2017, Bossen ym., C-559/16).