Sukupuoleen perustuva syrjintä

Miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta on olemassa runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Naisten syrjintä työssä: yleiset periaatteet

Tuomioistuin on vuodesta 1976 lähtien katsonut, että unionin oikeudessa vahvistetulla miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteella on välitön vaikutus siten, että yksilö voi vedota siihen suoraan työnantajaa vastaan (tuomio 8.4.1976, Defrenne, 43/75).

Tuomioistuin on todennut, että osa-aikaisten työntekijöiden sulkeminen yrityseläkejärjestelmän ulkopuolelle voi merkitä naisten välillistä syrjintää, jos tämä toimenpide koskee huomattavasti suurempaa määrää naisia kuin miehiä, ellei kyseinen toimenpide perustu objektiivisesti perusteltuihin tekijöihin, jotka eivät ole millään tavalla sukupuolen perusteella syrjiviä (tuomio 13.5.1986, Bilka, 170/84).

Lopuksi tuomioistuin on hyväksynyt sen, että julkishallinnon aloilla, joilla naisia on kyseisen ura-alueen viroissa miehiä vähemmän, naisille, jotka ovat yhtä päteviä, on ylennettäessä annettava etusija (positiivinen syrjintä), mutta tämä etu ei saa olla automaattinen, ja miespuolisille hakijoille on taattava, että heidän hakemuksensa otetaan huomioon eikä niitä poissuljeta etukäteen (tuomio 11.11.1997, Marschall, C-409/95).

Naisten syrjintä työssä: raskaana olevat työntekijät

Unionin tuomioistuin totesi vuonna 1990, että kieltäytyminen ottamasta naista töihin tämän raskauden vuoksi ja työntekijän irtisanominen tästä samasta syystä oli sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää (tuomio 8.11.1990, Dekker, C-177/88, ja tuomio 8.11.1990, Handels- og Kontorfunktionaerernes Forbund, C-179/88). Tuomioistuin on myöhemmin täsmentänyt, että kieltoa irtisanoa työntekijä hänen raskautensa vuoksi sovelletaan riippumatta siitä, onko työsopimus ollut määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva. Tuomioistuin on samansuuntaisesti todennut, että se, ettei määräaikaista työsopimusta uusita, on syrjivää, jos sen perusteena on työntekijän raskaus (tuomio 4.10.2001, Jiménez Melgar, C-438/99, ja tuomio 4.10.2001, Tele Danmark A/S, C-109/00). Tuomioistuin on myös katsonut, että naisen irtisanominen hänen raskautensa aikana raskauteen liittyvästä sairaudesta aiheutuneen poissaolon vuoksi on kiellettyä sukupuoleen perustuvaa syrjintää (tuomio 30.6.1998, Brown, C-394/96). On lisäksi täsmennetty, että naisen irtisanominen hänen raskautensa ja/tai lapsen syntymän vuoksi on lainvastaista, vaikka irtisanominen annettaisiinkin hänelle tiedoksi vasta hänen palattuaan äitiyslomalta (tuomio 11.10.2007, Paquaey, C-460/06).

Unionin tuomioistuin on edelleen todennut, että sellaisen työntekijän irtisanominen, joka on koeputkihedelmöityshoidon myöhemmässä vaiheessa ja tästä syystä väliaikaisesti poissa töistä, merkitsee sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää, koska tällaista hoitoa annetaan vain naisille (tuomio 26.2.2008, Mayr, C-506/06).

Muita esimerkkejä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä: vakuutukset ja armeija

Unionin tuomioistuin katsoi vuonna 2011, että vakuutuksenottajan sukupuolen huomioon ottaminen riskitekijänä vakuutussopimuksissa merkitsee syrjintää. Tämän vuoksi unionissa vakuutusmaksut ja -etuudet on 21.12.20120 lukien laskettu tekemättä eroa vakuutuksenottajan sukupuolen perusteella (tuomio 1.3.2011, Association belge des consommateurs Test-Achats ym., C-236/09).

Tuomioistuin täsmensi vuonna 1999, että asevoimien organisaatiossa ja hallinnossa on noudatettava miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, vaikka tiettyihin joukkoihin saattavat päästä vain miehet näiden joukkojen (esimerkiksi iskujoukko) käyttöön liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi (tuomio 26.10.1999, Sirdar, C-273/97). Joka tapauksessa on niin, että ei voida yleisesti kieltää naisten ottamista palvelukseen sotilaallisiin tehtäviin, joihin kuuluu aseiden käyttämistä (tuomio 11.1.2000, Kreil, C-285/98).

Sukupuolenvaihdokseen perustuva syrjintä

Unionin tuomioistuin katsoi vuonna 1993, että irtisanominen henkilön sukupuolenvaihdoksen vuoksi tai sen vuoksi, että henkilö haluaa vaihtaa sukupuoltaan, merkitsee syrjintää, koska tätä henkilöä kohdellaan epäedullisesti verrattuna muihin siihen sukupuoleen kuuluviin henkilöihin, johon hänen katsottiin kuuluvan ennen sukupuolenvaihdosta (tuomio 30.4.1996, P./S., C-13/94).

Tuomioistuin katsoi vuonna 2004, että kansallinen lainsäädäntö, joka sen vuoksi, että siinä ei tunnusteta transseksuaalien uutta sukupuoli-identiteettiä, estää heitä avioitumasta, on unionin oikeuden vastainen, jos siitä seuraa, että he eivät voi saada leskeneläkettä (tuomio 7.1.2004, K.B., C-117/01). Unionin tuomioistuin jatkoi samalla linjalla päättäessään vuonna 2018, että henkilöä, joka on vaihtanut sukupuoltaan, ei voida pakottaa peruuttamaan ennen sukupuolenvaihdosta solmimaansa avioliittoa, jotta hän saisi vanhuuseläkettä hankittua sukupuolta koskevasta eläkeiästä lukien (tuomio 26.6.2018, MB, C-451/16).